Pravda:
Voisiko pieni kunta onnistua kotouttamisessa?
Arja Ylhävaara-Perendi
Kinnulan kunta (1 800 asukasta) aikoo vastaanottaa 20–30 kiintiöpakolaista kevään aikana.
Valmistelujen kanssa tulee kiire. Pakolaisten kotoutumisen näkökulmasta kiire ei ole hyväksi. Pakolainen tarvitsee paljon tukea heti tultuaan ja kauan sen jälkeen.
Kenties pieni kunta voisi onnistua kotouttamisessa paremmin kuin konsanaan Suomen valtio on tehnyt? Kenties pienessä kunnassa kantaväestö ja pakolaiset voisivat elää ja toimia yhdessä?
Suomen kielen oppiminen on kotoutumisen a ja o. Pakolaiselle pitäisi opettaa ripaus suomea heti ensimmäisenä päivänä. Kielioppia ei tarvita alkuun ollenkaan, mutta puhetta ja puheen ymmärtämistä tarvitaan heti.
Meidän täytyisi huolehtia siitä, että pakolaiset oppivat suomen nopeasti ja monipuolisesti. Kieli auttaa suhteiden luomisessa, lasten koulun seuraamisessa, täysivertaiseksi kuntalaiseksi ja kansalaiseksi kasvamisessa, ammattikoulutuksen hankkimisessa ja veronmaksukyvyn saavuttamisessa.
Kunnan tulisi kouluttaa luottamushenkilöt ja kaikki työntekijät pakolaisten tuloon. Kun kunta vastaa pakolaisten ottamisesta, olisi luontevaa, että sen työntekijät olisi valmennettu ikään kuin airuiksi kertomaan kaikesta pakolaisiin liittyvästä kenelle tahansa, joka kysyy.
Myös kunnan asukkaat tarvitsisivat kurssin pakolaisen kohtaamisesta. Tavallinen ihminen auttaa maahanmuuttajaa erinomaisesti, kunhan hän vain saa sysäyksen siihen. Mitä pakolaisen kanssa voi tehdä? Mitä hänelle voi sanoa ensimmäiseksi? Voiko mustaihoista pakolaista katsoa, ettei vain osoittaudu rasistiksi? Mitä hänelle voi tarjota, jos kutsun hänet kotiini? Miten minä selviydyn, kun en osaa hänen kieltään?
Kuntalaiset tarvitsevat myös luvan kertoa sekä pelkonsa että kiinnostuksensa, montakin kertaa. Samoin pakolaisten pitäisi saada kertoa toiveensa ja pelkonsa.
Voisiko pakolainen saada ystävän kotoutumisen pehmentämiseksi niin, että jokaista aikuista pakolaista odottaisi vähintään yksi aikuinen?
Kunta voisi järjestää tapahtumia kuntalaisille ja pakolaisille. Kaikki kunnan toimijat voisivat tehdä sen yhdessä: kunta, seurakunta, uskonnolliset yhteisöt, yrittäjät, kansalaisjärjestöt. Ei istuta ja kuunnella vaan tehdään jotakin: keitetään kahvia, laitetaan ruokaa, kävellään metsässä, vieraillaan maatiloilla ja yrityksissä, järjestetään talkoita.
Pakolaiset voisivat esitellä myös omaa kulttuuriaan. Kotouttamisessa pakolaiset eivät ole pelkkiä kohteita, vaan koko prosessi on kaksisuuntainen.
äidinkielen lehtori
Kinnula
Kommentteja hommaforumilta:
« Vastaus #6 : 29.03.2010, 09:21:15 »
Joo, kohtuullisen raskaaksi kävisi tämä toimintamalli sekä lompakolle että muutenkin kuntalaisille. Onkohan Arja tullut ajatelleeksi että ehkä tavallisen Kinnulan Pertsan prioriteetti ja huolenaihe numero yksi ei ole pakolaisten kotoutuminen. Ehkä Pertsalla saattaa olla parempaakin tekemistä sen 8 tunnin työpäivän jälkeen, kun hän on ensin käynyt tekemässä rahaa tätä multikulttihömppää varten.
Kaikki kuntalaiset pakolaisten vastaanottokoulutukseen? Kyllä se jo tuollaisessa 1500 asukkaan kunnassakin jonkin verran maksaa rahaa ja vaivaa...
« Vastaus #13 : 29.03.2010, 20:56:09 »
Uskomatonta on se, että maahanmuuttoa kaunisteleva artikkeli saa olla läpeensä tietämättömän ihmisen kirjottamaa idealismisontaa ja se silti aina julkaistaan mediassa. Jos taas kirjoitat kritiikkiä, et saa juttujasi läpi mihinkään vaikka ne olisivat kuinka oivaltavia ja hyviä.
On nimittäin melkoista idealismia väittää, että irakilaiset, afgaanit ja somalit haluaisivat kaveerata suomalaisten kanssa oppien heiltä toimintatapoja ja elämisen mallia Suomessa ja heitähän on mamuista suurin osa.
« Vastaus #28 : 22.06.2010, 20:47:51 »
Juttu oli niin hellyttävä ja hyvällä tahdolla kirjoitettu, ettei voi muuta kuin hattua nostaa. Ikävä kyllä siitä paistaa läpi juuri sellaisen henkilön odotukset toiseutta kohtaan, jolla ei ole siitä minkäänlaisia omakohtaisia kokemuksia.
Toiseuden oletetaan olevan kuin koiranpentu - suloinen, apua tarvitseva ja isäntää/emäntää totteleva. Ajatellaan, että kun toiseuteen suhtautuu tasavertaisen auttavasti mutta samalla isällisen ohjaavasti, niin asiat rullaavat. Oletetaan tulijan nauttivan ja arvostavan samoja asioita kuin itse ja sopeutuvan samanlaiseen elämäntapaan. Silloin on mukavaa samoilla yhdessä metsissä, katsella ilta-auringossa hiljaa istuen liplattavia laineita, paistaa nuotiolla lättyjä ja makkaraa, viedä juhannustansseihin ja opastaa vieras muutenkin paikkakunnan tavoille. Näin vieraasta tulee osa paikkakunnan elämää.
Todellisuudessa toiseus ei ole kiinnostunut metsissä kävelemisestä ja sikamaatilalla vierailusta. Makkara, hiljaisuus ja lavatanssit ovat mahdoton ajatus. Ne voivat olla paitsi pelottavia kokemuksia, jopa arvoja ja uskontoa vastaan. Vastoin kirjoittajan odotuksia, pian kohdattava toiseus omaakin tiukan uskonnollisen ja täydellisesti poikkeavan arvomaailman johon ei mahdu vääräuskoisen kanssa hengailu, varsinkin kun kirjoittaja toivoo mukana kotouttamisessa olevan myös paikkakunnan uskonnolliset (kristilliset) yhteisöt. Toiseus ei välttämättä innostu myöskään siellä paikkakunnan yrityksissä, kuten sahalla, suksitehtaalla ja konepajalla vierailuista. Mitä niistä muka saa? Missä on McDonalds?
Illuusiot myös murtuvat, kun omaa kulttuuriaan esittelemään pyydetty alkaa kertomaan tyttöjen ympärileikkauksista, sikapartikkelien täyskiellosta, kivitystuomioista, huivipakosta, naisen asemasta, moniavioisuudesta, lapsimorsiamista, sukulaisten välisistä pakkoavioliitoista, vääräuskoisten tappamisesta sekä muista pikkupaikkakunnalla aiemmin tuntemattomaksi jääneistä rikkauksista. Siinä on martoilla pureksimista. Illuusiota rikkoo myös kun odotetut söpöt nappisilmäiset 10-v. pikkulapset paljastuvatkin kaksimetrisiksi 20-v. partalapsiksi, joilla on ihan erilaiset näkemykset auttamishalukkaan sosiaalitantan asemasta naisena suhteessa miehiin. Jos mukaan olisikin eksynyt aito pikkupiltti, niin homma karahtaa kiville viimeistään päiväkodissa kun opettaja opastaa lapsia piirtämään Jumalan.
Siinä todella vaaditaan kaksisuuntaista prosessia. Ikävä kyllä pikkupaikkakunnilla prosessi on juurikin kaksisuuntainen: tp-hakijat ja valden rahat sisään, sitten parin vuoden päästä hakijat Helsinkiin vievään junaan ja ulos.
Viimeinen ylläoleva kirjoitus pitäisi lähettää HS:n yleisönosastoon kommenttina tuohon realismiltaan teletubbymaailman tasoa olevaan infantiiliin utopiaan.
Pravda ei kuitenkaan tietenkään julkaisisi sitä. Eihän Pravda halua, että joku tuollainen tervejärkinen, kriittinen, kyyninen, realistinen kommentti puhkaisisi tuollaisten infantiilien kukkahattutätien utopistiset, reaalimaailmalle vieraat ajatuskuplat.
2 kommenttia:
Jos tuo Kinnulasta kotoisin olevan äidinkielen lehtorin teksti puretaan niin, että siitä otetaan pois kaikki ”minähän olen valaistunut älykkö ja rahvaan yläpuolella ja toivottavasti kaikki sen huomaavat”-sideteksti, niin eikös se mene suurinpiirtein näin:
”Aikoo vastaanottaa, tarvitsee paljon, kenties voisi onnistua, kenties voisivat elää ja toimia yhdessä, tarvitaan heti, täytyisi huolehtia, tulisi kouluttaa luottamushenkilöt, olisi valmennettu ikään kuin airuiksi, kunnan asukkaat tarvitsisivat kurssin, mitä hänelle voi tarjota, kunta voisi järjestää tapahtumia, kaikki kunnan toimijat voisivat tehdä sen yhdessä.”
Tykkäänhän minäkin scifistä ja sen reilusti tunnustan, mutta en minä siihen kumminkaan usko.
On se kumma, kun niitä resursseja tunnutaan voitavan vaatia aivan rajattomasti, kun kyseessä on ulkomaalaiset. Oman maan kansalaiset saavat vain jatkuvasti kuulla, miten kaikkia palveluja pitää leikata kun rahat loppuvat.
Omalle kohdalle osui niin kovasti se, kun joku huomautti miten ne toiset eivät ehkä arvostakaan esim. hiljaisuutta. Minunkin täytyy nykyään mennä parvekkeelle aamuvarhain saadakseni kuunnella linnunlaulua rauhassa. Muuten tässä kylässä hallitsevat somalien ja jonkinlaista ranskaa sönköttävien afrikkalaisten huutopuhe pikkutunneille, arabialainen kovaääninen musiikki, jota kaverit huudattavat kännyköistään kadulla edestakaisin kävellen sekä mustalaislasten jatkuva kirkuna jopa kahteentoista yöllä. En tiedä, miksi kirkuvat, ei heillä mitään hätää tunnu olevan.
Ei tasan tarkkaan kiinnosta tutustua heihin yhtään sen lähempää kuin mitä on pakko. Eipä ole vaikuttanut siltä, että heitäkään kiinnostaisi tutustua paikkakunnan tapoihin.
Täällä on eräs törppö ehdottanut, että jokaista kansalaista velvoitettaisiin suorittamaan hulppea 10kk kotoutuskausi ikään kuin intti. Hän tarkoitti varmaan, että kansalaiset tekisivät sen ilman sen paremmin palkkaa kuin päivärahaakaan. Kaikkia mamujahan täytyy syleillä kun ne on niin ihquja.
Voi helvata sentään. Kyllä ihmisen täytyy saada elää elämänsä niin kuin itse haluaa. Minun elämääni ei todellakaan mahdu parasiittien paapomista.
Lähetä kommentti