Kun suomalaissyntyinen nainen haukkuu suomalaiset miehet kategorisesti kansainvälisessä mediassa, hän on Helsingin sanomien mielestä suorapuheinen, mikä ilmeisesti viittaa siihen, että on jokin tosiasia, jonka hän ilmaisee suoraan, kiertelemättä. Hän myös samaisen lehden mukaan oudoksuu sitä, että asiaa on käsitelty julkisuudessa ja että joku on siitä harmistunut.
"Eihän suomalaisen yhteiskunnan epäkohdista tai kansallisista stereotypioista keskustelemista voi kieltää. Se on aivan eri asia kuin rasismi, jossa kritiikkiä käytetään leimaamiseen, jonka takana voi olla muita tarkoitusperiä, esimerkiksi väkivaltaan yllyttäminen."
Käsittääkseni ensiksikään kukaan ei ole kieltänyt Oksasta keskustelemasta yhtään mistään. En kuitenkaan ymmärrä jälkimmäistä osaa, koska en oikein ymmärrä mikä sitten oikeastaan on "leimaamista", jos ei puhe suomalaisesta miehestä geneerisesti viinaan menevänä pahoinpitelijänä.
Itse en, "miesasiamiehistä" tms. poiketen, ole halukas esittämään mitään isäs oli kun sua teki- argumentteja siitä, kuinka väkivaltaisia naiset ovat. Ilmiö on mielenkiintoisempi noin yleisellä tasolla merkkinä siitä, minkälainen puhe on Suomen oloissa osoitus kuulumisestä ns. älymystöön. Oksasen tapauksessa "puhetapa" voidaan ajatella laajassa merkityksessä, esimerkiksi ulkonäköön ja tapoihin liittyvänä viestintänä, kuten tässä tapauksessa tupakoinnin ihannointina. Väittäisin, ettei Suomessa ole todellista älymystöä, sanan siinä merkityksessä kuin wikipedia sen esittää, mutta tämä ei ole täysin totta. Meillä on vain sellainen mediakulttuuri, että aatteet ja ajatukset, joita tämä korkeakulttuurin alueella toimiva väestönosa edistää, ovat ala-arvoista mölinää. Joku sanoo jotain "shokeeraavaa" ja sitten sitä päivitellään ja taivastellaan. Näkökulma on kapea ja rajoittuu yleensä "feminismiin" tai johonkin muuhun makkaratukkien suosimaan pseudoteoriaan. Media ja jopa oikeuslaitos vartioivat niinsanotun älymystön monopolia. Jos joku muu esimerkiksi yrittää samanlaista provokatiivista tyyliä mutta "vääristä" lähtökohdista, hänet parhaassa tapauksessa vaietaan kuoliaaksi (mikä usein olisikin paikallaan) ja pahimmassa tapauksessa viedään käräjille. Kirjoittamalla sadomasokistista ja "sopivaa" viholliseksi koettua väestönosaa leimaavaa tekstiä pääsee suomalaisen korkeakulttuurin kärkeen ja pääsee kansainväliseen mediaan laukomaan "kohahduttavia" latteuksia jotka on kuultu eri muodossa kymmenet kerrat aiemmin. Syntyvän yhteiskunnallisen keskustelun syvyyksissä ei voi tosin uida edes käsipohjaa, mikä on hyvä, ottaen huomioon minkälaista kuraa se on. Kaikkein hellyyttävintä on huolestunut nyyhkintä "Suomi-kuvasta", ikäänkuin joku naamansa valkaissut makkaratukka kiinnostaisi ketään muuta kuin neuroottisesti kuvittellista kansallista etua vaalivaa pikkuporvarillista rupusakkia.
En tässä ota kantaa Oksasen kirjallisiin ansioihin, joita en ole pätevä arvioimaan. Hänen ansionsa kirjailijana ovat kuitenkin täysin erilliset tällaisen "yhteiskunnallisen keskustelun" relevanssista.
