torstai 30. huhtikuuta 2009

Islamilaiset terroristit hallitsevat Ruotsin lähiöitä



Malmössä harkitaan jopa osittaista ulkonaliikkumiskieltoa Rosengårdin lähiössä, jossa nuorison sytyttämät tulipalot ja väkivalta palokuntaa kohtaan ovat jatkuneet jo kuukausia. Malmön kaupunginvaltuuston oli määrä pohtia tilannetta Herrgårdenin kortteleissa keskiviikkona.


Malmön pelastuslaitos teki noin viikko sitten ainutlaatuisen päätöksen, että se ei enää lähde sammuttamaan pieniä tulipaloja Herrgårdeniin, elleivät ne aiheuta välitöntä hengenvaaraa. Roskalaatikoiden, autonrenkaiden ja autojen polttaminen on siinä määrin arkipäivää Herrgårdenissa, että ennen palokunnan lähtöä on palopäällikön ja poliisin käytävä paikan päällä toteamassa palon vakavuus.


Pieniä paloja sammuttamaan saapuneet palomiehet ovat viime joulukuusta asti joutuneet nuorisojoukkojen kivityksen kohteeksi. Viime päivinä lähimmän paloaseman Jägersron esimies heitti hanskat tiskiin ja luopui esimiestehtävästään. Ainakin kolme aseman palomiestä on pyytänyt siirtoa rauhallisemmalle asemalle. Päätös antaa pikkupalojen palaa on eteläisen pelastusaseman päällikön Per Widlundhin mukaan ainutlaatuinen Ruotsissa.


"Mutta tilanne Herrgårdenissa on myös epätavallinen. Uhka on niin suuri, että yhteiskunnan suoja ja turvallisuus eivät enää toimi", Widlundh sanoi hiljattain.


Viimeksi viime maanantain vastaisena yönä alueella sytytettiin viisi autoa tuleen.


Malmö on perustanut sen jälkeen erityisryhmän, joka pyrkii lopettamaan levottomuudet. Kaupungin katupäällikön Rolf Jonssonin johtamaan ryhmään on määrä tulla poliisin, pelastuslaitoksen ja asukkaiden edustajia.


Sekä kokoomuksen, että äärioikeistolaisen Sverigedemokraterna-puolueen valtuutetut ovat pohtineet öistä ulkonaliikkumiskieltoa alaikäisille.


"Poliisin on saatava lisää työkaluja nuorisorikollisten saamiseksi kiinni. Yksi voisi olla ulkonaliikkumiskielto Herrgårdenin nuorille. Ja mahdollisesti myös vierailukielto muista kaupunginosista", kokoomusvaltuutettu Anja Sonesson sanoi Sydsvenskan-lehden verkkosivujen mukaan.


Poliisin ja nuorison välit ovat kiristyneet Herrgårdenissa, jonka asukkaista valtaosa on maahanmuuttajia. Alueella asutaan ahtaasti ja työttömyysprosentti on Ruotsin korkeimpia.


Talvella kohua aiheutti epähuomiossa videolle tallentunut poliisien keskinäinen keskustelu, jossa nämä nimittelivät maahanmuuttajia muun muassa apinoiksi. Nauhoitus tuli ilmi oikeudenkäynnissä, jossa muutamaa nuorta syytettiin hulinoinnista.


Nuoret vapautettiin todisteiden puutteessa ja yleinen huomio kiinnittyi poliisien rasistiseen kielenkäyttöön.


Myös tilannetta seuraava lehdistö on saanut osansa väkivallasta.


Herrgårdenia pitkään kuvannut freelance-valokuvaaja hakattiin hiljattain ja häneltä vietiin kamera. Kaupungin valtalehden Sydsvenskanin journalistia on myös kivitetty.


Tuossa mainitaan seitsemän "nuoret", "nuoriso" tai "alaikäiset" ja vain pari kertaa maahanmuuttajat.

Lisäksi tuossa jätetään kokonaan mainitsematta, että nämä "nuoret" ovat poikkeuksetta muslimeja.

Hesarin keskustelupalstalta:

Halutaanko ongelmat edes välttää?
Kris Tiina 29.4.2009 22:48
Suomi voi välttää Länsi-Euroopan ongelmat vain puuttumalla maahanmuuton määrään ja laatuun. Määrään puuttuminen tarkoittaa tulijoiden määrän karsimista sellaiselle tasolle, jossa ongelmat eivät kasva.
Mahdollisesti myös rikoksiin syyllistyneiden karkottamista ja turvapaikanhakijoiden palauttamista takaisin kotimaihinsa, kun tilanne siellä on parantunut. Laatuun puuttuminen tarkoittaa tulijoiden vähentämistä niistä maista, joista tulleiden keskuudessa ongelmia esiintyy tavallista runsaammin.
Koska Suomessa ei haluta edes keskustella näistä kahdesta ylläolevasta kohdasta, voimme turvallisin mielin vetää johtopäätöksen: Mitä Malmössä tänään, sitä Varissuolla ja Meri-Rastilassa huomenna.


Kaupunkien aluevaltaukset
Bullseye 29.4.2009 23:45

Malmön aluevaltaukset eivät ole uniikki tapaus. Samaa ollaan nähty ainakin Pariisissa, Lontoossa ja Kööpenhaminassa.
Malmön ongelmat kehkeytyvät massamaahanmuuton tuomista massiivisista sosiaalisista ongelmista ja tähtitieteellisestä työttömyydestä. Tekemisen pute tympäännyttää ymmärrettävästi nuorison, turhautuneisuus purkaantuu jatkuvana mellakointina, joka myös tuo jännitystä ja sisältöä elämään.
Asiaa ei helpota, että kantaväestöön kuuluvat vasemmistoanarkistit ovat ottaneet tehtäväkseen "suojella" sorrettuja maahanmuuttajia viranomaisia vastaan näin estäen mm. poliisin toimia alueella.
Aluevaltaukset ja mellakointi on näin osittain politisoitunut ja organisoitu äärivasemmiston puolesta.
Viranomaisten luovuttaminen ja aluevaltaukset ovat erittäin vaarallinen ilmiö. Ne luovat lainsuojattoman valtatyhjiön, jonka yleensä rikollisjengit täyttävät. Alueet tuppaavat laajentua nopeasti geografisesti ja niiden kitkeminen on lähes mahdotonta. Ilmiö erittäin tunnettu ilmiö esim. Los Angelesissa missä monet kaupungin korttelit on jaettu jengien kesken. Uusjako tehdään yleensä murhien kautta eikä poliisilla ole mitään asiaa kyseisille alueille ilman merkittävää ruumiilista riskiä.
Kun nyt Suomikin elää massamaahanmuuton hurmiossa, sopii miettiä miten Suomen yhteiskuntarakenne muuttuu sen seurauksena.
(Lihavointi minun.)

Kommentteja hommaforumilta:




Eihän nämä meidän asteroidit & co koskaan näe tällaisia Herrgårdenin kaltaisia tilanteita. He elävät täysin vieraantuneena tavallisen kansalaisen elämästä. Kun he käyvät ihastelemassa maailman menoa, he asuvat parhaissa hotelleissa ja sviiteissä. Samoin heillä on oppaat, jotka näyttävät sen, mitä haluavan. Kun ihminen on tarpeeksi kauan elänyt omassa vaaleanpunaisessa höttöpilvessä väkisinkin vieraantuu todellisuudesta. Ainoa kosketus hädänalaisiin tulee median kautta. Kuinka usein päättäjät käyvät leipäjonoja katsomassa? Useimmin mediasta näkyy kuvia mm. Somaliasta ja Irakista kuin omista leipäjonoista.

Suomalainen media vain vaikenee noista tapahtumista naapurissamme vaikka se on kohta meilläkin. Sitten on vaikeaa enää vaieta. Odottakaamme sitä hetkeä. Jopa toivoisi että se tapahtuisi jo tällä hallituskaudella niin eivät voi syyttää tulevia hallituksia asioiden menemisestä päin prinkkalaa.


Tässä vaiheessa kaikkialla Euroopassa korttelien intifada katsotaan vielä poliisitoimen asiaksi. Näin ollen poliisia vahvistetaan. Esim. Ruotsin poliisi on saanut ghettojen kurissapitoon sopivia panssariautoja, ja Suomen poliisillakin taitaa olla pari autoa jo tilattu.

Minulla on sellainen (hyvin hatara) muistikuva, että Ranskan armeija pidettiin ramadan-mellakoiden aikana kasarmeissa, vaikka tilanne kaduilla oli todella paha. Yhtäällä tilannetta ei haluta kärjistää, toisaalla asioiden todellista laitaa ei haluta tunnustaa (ainakaan omille kansalaisille).




Omat muistikuvani tukevat tätä. Ranskan armeijan miesvahvuudesta huomattava osa on mamu-taustaisia, eikä niiden lojaalisuudesta tällaisessa veli vastaan veli-tilanteessa olisi ollut mitään takeita. Siksi riski olisi ollut aivan liian suuri.





Ei tässä hämmästytä yhtään niin paljoa Nuorison touhu kuin tilannetta vieressä passiivisena katselevien ruotsalaisten. Pamput pitkäksi ja töihin, kyllä ne siitä oppii kun tarpeeksi opettaa.

Tuo jatkuu niin kauan kuin pyhää sotaa käyvä nuoriso ajattelee, että heille pyhässä asiassa kaikki on sallittua ja ruotsalaispoliisilta viedään kaikki toimintamahdollisuudet poliittisen korrektiuden nimissä. Seuraavan sanon silläkin uhalla, että se on mautonta/sopimatonta: tuosta taudista ruotsalaiset eivät pääse eroon ilman vankileirejä.



We did what we had to do. Islington. Enfield. I was there, I saw it all. Immigrants, Muslims, homosexuals, terrorists. Disease-ridden degenerates. They had to go. Strength through unity. Unity through faith. I'm a God-fearing Englishman and I'm goddamn proud of it!



maanantai 20. huhtikuuta 2009

Muslimien masinoima YK:n juutalaisvastainen rasismikonferenssi

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen:


Suomen tulee liittyä juutalaisvastaisen rasismikonferenssin boikottiin

20.04.2009 06:57

Suomen tulee jättäytyä ryhdikkäästi antisemitismiin leimautuneesta YK:n rasismikonferenssista pois. Asiaa pohditaan tänään aamupäivällä. Geneven kokoukseen valmisteltu julkilausumaluonnos sisältää asenteellista Israelin vastaisuutta ja kokouksessa puhuu Iranin presidentti Mahmud Ahmadinejad, joka on uhannut pyyhkäistä Israelin pois maailman kartalta. Juutalaisiin kohdistuva syrjintä, antisemitismi on huolestuttavasti lisääntynyt viime vuosina maailmalla ja myös Euroopassa.

Useat maat ovat tästä syystä ilmoittaneet boikotoivansa kokousta, mm. Yhdysvallat, Kanada, Australia, Hollanti, Italia ja Ruotsi. Ihmettelen, miksi Suomi miettii edelleen mahdollista osallistumista Geneven kokoukseen. Antisemitismille on annettava selkeä kielteinen viesti.



Tuo konferenssi on juutalaisvastaisten muslimivaltioiden masinoima. YK on jo pitkään ollut muslimien käsikassara siinä suhteessa, että YK:n enemmistönä olevat kehitysmaat ovat vuosikymmenien aikana antaneet muslimimaiden johdolla kymmeniä julkilausumia Israelia vastaan.

Äskettäin YK myös päätti, että kaikki islamin kritisointi on kiellettävä rasismina:

U.N. body adopts resolution on religious defamation

A United Nations forum on Thursday passed a resolution condemning "defamation of religion" as a human rights violation, despite wide concerns that it could be used to justify curbs on free speech in Muslim countries.

The U.N. Human Rights Council adopted the non-binding text, proposed by Pakistan on behalf of Islamic states, with a vote of 23 states in favor and 11 against, with 13
abstentions.

Western governments and a broad alliance of activist groups have voiced dismay about the religious defamation text, which adds to recent efforts to broaden the concept of human rights to protect communities of believers rather than individuals.

Pakistan, speaking for the 56-nation Organization of the Islamic Conference (OIC), said a "delicate balance" had to be struck between freedom of expression and respect for religions.

The 47-member Human Rights Council has drawn criticism for reflecting mainly the interests of Islamic and African countries, which when voting together can control its agenda.

Addressing the body, Germany said on behalf of the European Union that while instances of Islamophobia, Christianophobia, anti-Semitism and other forms of religious discrimination should be taken seriously, it was "problematic to reconcile the notion of defamation (of religion) with the concept of discrimination."

"The European Union does not see the concept of defamation of religion as a valid one in a human rights discourse," it said. "The European Union believes that a broader, more balanced and thoroughly rights-based text would be best suited to address the issues underlying this draft resolution."

India and Canada also took to the floor of the Geneva-based Council to raise objections to the OIC text. Both said the text looked too narrowly at the discrimination issue.

"It is individuals who have rights, not religions," Ottawa's representative told the body. "Canada believes that to extend (the notion of) defamation beyond its proper scope would jeopardize the fundamental right to freedom of expression, which includes freedom of expression on religious subjects."

A separate, EU-sponsored resolution about religious discrimination is due to be discussed by the Council on Friday.

Earlier this week, 180 secular, religious and media groups from around the world urged diplomats to reject the resolution which they said "may be used in certain countries to silence and intimidate human rights activists, religious dissenters and other independent voices" and ultimately restrict freedoms.



Muslimit käyttävät länsimaalaisia "rasisminvastustajia" hyödyllisinä hölmöinä, jotka tietämättään tukevat islamilaisten diktatuurivaltioiden tavoitteita rasismin vastustamisen varjolla. Tämä on sama asia kuin se, että kylmän sodan aikana "sodanvastainen" liike eli "rauhanliike" (Suomessa esim. Rauhanpuolustajat) oli käytännössä Neuvostoliiton militarismin käsikassara.
Keskustelua aiheesta HS:n palstalta:

"Rasismi"kokouksia on vaivannut viime vuosina aktivoitunut kampanja, jolla eräs uskonto pyrkii estämään siihen kohdistuvaa arvostelua. Kampanja tunnetaan nimellä "Combating Defamation of Religions".

Tämä uskonto langettaa kuolemantuomion vääräuskoisuudesta ja pyhän kirjansa erehtymättömyyden epäilemisestä. Näitä tuomioita myös langetetaan ja pannaan täytäntöön aktiivisesti. Jo pienikin opinkappaleista poikkeaminen voi olla "uskonrauhan rikkomista" ja rankaisemisen arvoista. Nyt tämän uskonnon harjoittajat yrittävät legitimoida uskontonsa määräykset ja väkivallan myös vääräuskoisissa maissa, ja kieltää pyhän kirjan täydellisen erehtymättömyyden epäilemisen kaikkialla.

Kaikenlainen arvostelu pyritään luokittelemaan "rasismiksi" ja "uskonrauhan rikkomiseksi". Kuolemantuomioista, alaikäisten tyttöjen naittamisesta aikuisille miehille, "kunniamurhista", naisten alistamisesta jne ei saisi puhua tai uutisoida, koska sehän olisi uskonrauhan rikkomista ja rasismia. Pilapiirroksista puhumattakaan.

USA ei osallistu "rasisminvastaiseen kokoukseen", koska USA:n perustuslaki kieltää sananvapauden rajoittamisen. Siellä uskonnon nimissä tehtyjä asioita saa arvostella.

Mihin suuntaan sananvapaus on viime aikoina mennyt Suomessa?


RKP ajaa meille rasisminvastaista linjaa vaikka sitten murskaamalla oikeuslaitoksen riippumattomuuden toimeenpanovallasta ja lainsäätäjästä.

Islam on poliittisena liikeenä ja yhteiskunnallisena ideologiana demokratiaa ja ihmisoikeuksia vastustava poliittinen ideologia. Se pyrkiii länsimaisen yhteiskunnan ja sen perusarvojen kumoamiseen alistamiensa ihmisten piirissä ja vähitellen koko yhteiskunnassa.

Islamin poliittisia tavoitteita ei voi hyväksyä ja niitä on kritisoitava päättäväisesti ja
jatkuvasti.

Se, että Islam pyrkii tavoitteissaan länsimaisten perusarvojen kumoamiseen ei ole mikään itsetarkoitus, se vaan sattuu olemaan toimenpide joka määräytyy opinkappaleiden sisällön ja tulkinnan seurauksena. Aivan samalla tavalla länsimaisia vastaavat, mutta poikkeavista lähtökohdista luodut näkemykset siitä, että naiset eivät olisi määritelmällisesti eriarvoisia miehiin verrattuna joutuu hyökkäyksen kohteeksi, vaikka maa olisi kaikkea muuta kuin länsimainen kulttuurivaikutteiltaan.

Mielenkiintoistahan on toki havaita, että vielä vajaat tuhat vuotta sitten kristinusko sai myöskin äärimmäisen militantteja, väkivaltaisia ja kaikenlaisia nykyaikaisiksi ihmisoikeuksiksi polkevia muotoja joita ei välttämättä edes oltu nähty ennen sen valtaannousua. Tästä kuitenkin jotenkin päästiin yli. Olisi hyvä ymmärtää, että tämä kehitys ei suinkaan tapahtunut sen ansiosta, että uskonnolle ja kirkolle oltaisiin annettu lisää erioikeuksia, vaan nimenomaan sillä, että kristinusko joutui valtataistelussaan sietämään kritiikkiä ja ajan myötä aina enenevässä määrin asettumaan asemaan jossa se oli vain yksi toimijoiden joukossa. Sillä on ollut osansa nykyisen länsimaisen kulttuurin muodostumisessa, mutta millä tapaa, se onkin vaikeampi sanoa. Jo satoja vuosia tilanne on kuitenkin lännessä ollut sellainen, ettei kirkko ole itsevaltaisesti voinut tehdä mitään, ja se ei ole tilannetta ainakaan huonontanut. Ehkä juuri siksi tämä näkökulma uskontojen toimintaan on täällä kovin sinisilmäistynyt.

Juuri tätä valtaeroosiota vahvasti islamilaisten maiden joukko vastustaa. Vastusti katolinen kirkkokin, mutta olisiko sen puolelle valtataistelussa pitänyt asettua? Mielestäni aate, edes uskonnon muodossa, ei ole "kunniansa" arvoinen jos sitä ei voi avoimesti kritisoida tai jos se ei suostu mihinkään muuhun asemaan kuin totalitäärisen vallan käyttäjäksi ja sen käytön määrittäjäksi. Tästähän "uskontojen loukkaamisen kieltämisessä" on kyse. (Kannattaa muuten käydä esim. Saudi-arabiassa kokeilemassa miten paljon siellä kunnioitetaan kristinuskosta positiivisten asioiden puhumista. Tai ehkä ei kannatakaan, ainakaan jos aikoo harrastaa lähetystyötä. Että se siitä toisten uskontojen kunnioittamisesta.)


Minusta tämä osoittaa jälleen kerran, että YK ei ole mikään yleisen hyvän ihanteellinen tiivistymä. Valtaosa YK:n jäsenvaltioista on erilaisia diktatuureja, jotka sortavat omia kansalaisiaan ja haastavat riitaa naapurimaiden ja muiden ulkomaiden kanssa.
Nämä YK:n rasismikokoukset ovat täysin turhia niin kauan kuin niissä ei puututa islamilaisten maiden ja muiden diktatuurimaiden harjoittamaan rasismiiin ja sortoon, kuten juutalaisten demonisoimiseen, siirtotyöläisten pitämiseen orjina, naisten alistamiseen, Yhdysvaltoihin ja länsimaihin kohdistuvaan vihanlietsontaan ja terrorismin "ymmärtämiseen".
YK:lla on Suomessa aivan liian suuri arvovalta, vaikka sen aikaansaannokset ihmis- ja kansalaisoikeuksien edistämisessä ovat lähinnä nollan arvoisia, elleivät peräti negatiivisia.
Tällaisia asioita ei Yle tietenkään koskaan kerro. Ylen antaman kuvan mukaan YK on viisaiden ja hyvien johtajien kerho, jossa yhdessä päätetään maailman asioista sulassa sovussa Kumbayaata laulellen. Yle ei koskaan kritisoi YK:n toimintaa millään tavalla eikä muutenkaan anna realistista kuvaa juuri mistään poliittisista asioista.
Yle aivopesee kansaa uskomaan Teletubby-maailmankuvaan, jonka mukaan poliittiset vallanpitäjät ovat kilttejä ja viisaita Isä Aurinkoisia ja Muumimammoja.

lauantai 18. huhtikuuta 2009

Pravda på svenska: multikulturell påsk

Tätä voi jo kutsua monomaaniseksi monikulttuurisuuden tuputukseksi:




Simba och Elias Mweri växer upp med österbottniska påsktraditioner förgyllda med Steinerpedagogik. I frysen väntar ett ekologiskt får de lärde känna i somras.
Simba Mweri, 4, är en effektiv pysslare. Han hinner dekorera påskris och måla ägg inklusive händer medan lillebror Elias koncentrerat målar en påskpotatis. Jämfört med ett tunt äggskal sitter potatisen bra i treåringens hand.

Mamma Anja Mweri ansvarar i år för påskbrasan i hembyn Solf. Det behövs åttio chokladägg till påskhäxtävlingen - alla som deltar får pris - och korvar till grillen. Och framför allt någon som vaktar elden.

Anja har inget emot att förvalta den centrala traditionen. Hon älskar sägner, traditioner och symbolik. Om hon inte hittar en etablerad förklaring till varför vi till exempel har påskgräs funderar hon ut en egen.

- Det var säkert bönderna som ville testa frönas grobarhet.
I stora delar av svenska Österbotten samlas folk runt en påskbrasa på lördag kväll.

Brinnande däck

Under natten som följer ställer ungdomarna i vissa byar till med ofog som går under beteckningen påskill. I korsningen utanför Mweris fönster brinner bildäck varje påskdagsmorgon och den som inte plockat bort sin postlåda kan plötsligt vara utan. Lösa föremål riskerar att hamna i flaggstången och soptunnor vältas. Hälsosamt så länge ingen och inget tar skada, anser Anja.

- Det är så svårt att vara vild i vårt organiserade samhälle. Allt är så reglerat.
Hellre påskill än vansinneskörning, alltså. Själv tänker hon göra sitt bästa för att föra vidare den påsk hon upplevt som barn till sina söner.

Påskhäxor med förkläde och rutig huvudduk, påskhare och memma.
Men som Steinerlärare vill hon också införa nya vanor.

- På påskdagen ska barnen krypa genom en mörk tunnel och komma ut i ett ljust rum där de får påskblommor av en kvinna. Det tycker jag så fint symboliserar vad påsken är. Man kommer ut ur döden.

Samma dag brukar en lite större variant av familjen äta lamm eller lax. I år blir det får.
- Vi har lammkött i frysen från en gård vi brukar besöka.

Tills dess fastar Anja.

- Det är min vårstädning. Jag väljer bort kött, kaffe, alkohol och godis.

Anjas man Peter Mweri stöder Anjas föresatser. I hans hemby i Kenya är påsken en högtid bland andra.
- Vi träffar vänner och familj och slaktar kanske en get.

Beträffande den österbottniska påsken saknar han främst kött som steks över öppen eld och kokosnötsvin. I en svag stund lovar han att ge familjens påsk en kenyansk ingrediens.

- Jag kan göra mahamri till frukost. Det är ungefär som munkar.

ANNA BACK
06-3121 385,
anna.back@hbl.fi

Kuvateksti:



Anja och Peter Mweri träffades när hon jobbade som Steinerlärare i Nairobi. Peter tar tacksamt emot alla österbottniska traditioner. I Kenya firade han påsk utan rekvisita och berättelser.





Pääsiäisenäkin on pakko esitellä joku monikulttuurinen, sekarotuinen perhe, jossa afrikkalainen isä, suomalainen äiti ja mulattilapset hääräävät erilaisten pääsiäisaskareiden parissa.
Kuvaan kuuluu, että kyseinen suomalainen nainen on Steiner-koulun opettaja. Tämä kertoo jo paljon siitä, millaiset suomalaiset tekevät lapsia afrikkalaisten kanssa. Steiner-koulujen opettajat nimittäin uskovat horoskooppeihin, muinaiseen Atlantikseen, telepatiaan jne.
Tällaiset ihmiset ovat niitä, jotka tekevät mulattilapsia.
Tällaista "monikulttuurisuutta" Hbl glorifioi esittelemällä tämän sekarotuisen perheen kokoaukeaman pääsiäisjutussa malliesimerkkinä pääsiäistä viettävästä lapsiperheestä.
Tätä voi jo kutsua monomaaniseksi monikulttuurisuuden tuputukseksi. Edes pääsiäisestä ei voida kirjoittaa ilman fanaattista monikulttuurisuuspropagandaa. Mikään asia ei ole pyhä. Mikään ei säästy mokutukselta. Kaikessa, aivan kaikessa on aina oltava monikulttuurisuuspropagandaa. Edes perinteisestä suomalaisesta kulttuurista tai ylipäätään mistään ihmisten elämään kuuluvasta asiasta ei voi kirjoittaa ilman mokuttamista.
Miksi kukaan tilaa tuota mokuttajalehteä?

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Onko kansalla tietoa maahanmuuttopolitiikasta?

Hommaforumilta:

Pitää olla aikamoinen puupää, jos ei huomaa mitä Ranskassa ja Ruotsissa tapahtuu, eikä tiedä mistä se johtuu. Uusista vastaanottokeskuksista puhutaan mediassa koko ajan. Mitä kansa tekee? Ei mitään. (Hommalaiset on poikkeus, ja heitä on liian vähän.) Vaikuttamistapoja on monta, myös anonyymejä. Jos kansa oikeasti haluaisi ilmaista mielipiteensä, asiasta järjestettäisiin kansanäänestys vaikka ensi kesänä. Jos kansa oikeasti haluaisi, niin YLE järjestäisi jo huomenna tekstiviestiäänestyksen.


Niin, kansalle kyllä on kerrottu, että näissä maissa nuoriso aiheuttaa levottomuuksia. Joskus on jopa kerrottu, että levottomuudet ovat pahimmillaan maahanmuuttajalähiöissä, mutta siihen päälle päättäjät vakuuttelevat, että meillä asiat tehdään toisin, eikä meille tällaisia ongelmia tule.

Tähän päälle vielä uhkaillaan, että jos maahanmuuttajia ei oteta, eläkkeitä ei makseta, vaan makuutetaan vanhuusikä paskavaipoissa terveyskeskuksen vuodeosastolla.

Asian näkeminen siihen tapaan kuin me sen näemme vaatii jo harrastuneisuutta ja erityistä mielenkiintoa sitä kohtaan. Media on valjastettu maanmuuttajien propagandakoneistoksi. Myös Yle. Ei se järjestä kyselyitä sen mukaan minkä suhteen kansa haluaa ilmaista mielipiteensä, vaan sen mukaan, mistä se haluaa kansan ilmaisevan mielipiteensä.

Samaan tapaan kansanäänestyksiä järjestetään asioista, joista päättäjät tietävät saavansa oikean vastauksen. Eipä niitä kansanäänestyksiä sitten ole paljon ollutkaan.

Jos oikeasti olette sitä mieltä, että maahanmuuton ja monikulttuurin suhteen kansa tietää oikean tiedon pohjalta mitä haluaa ja asiaa hoidetaan kansan tahdon mukaan, niin paskaakos sitten hommailette? Itse en ainakaan ole omasta mielestäni ajamassa Hommaa kansan tahtoa vastaan.


Pääsiäisen Ilta-Pravdassa julkaistusta Sanna Ukkolan Soini-jutusta:

Sanna jatkaa samaa pontevaa "vaikuttavan tiedottamisen" linjaa, jota on koko uransa (venaas ny, olikse jo peräti 10 vuotta?) ajan vetänyt. Sanna on tätä uudempaa sopulilaumaa, jolla ei ole edes alkeellistakaan käsitystä totuudesta, sananvapaudesta ja tiedotusvastuusta. Siis aivan tavallinen agitpropkirjoittelija. Toimittajan hommiin näkyy riittävän aatteen palo, lahjoja tai ammattitaitoa tarvitaan paljon vähemmän kuin mainostoimiston copylta.

Jutukkeen kuvottava imelyys on tarkoitushakuista, ja toisaalta paljastaa Sannan kyvyt. Tuollaisen imelyyden kun väsää kuka tahansa 14-vuotias suosikkibändinsä ihqusta rumpalista.

Ja toimiihan juttu, vaikka sitten huonompikin; Pielaveden mummo ei huomaa hunajalla ja hölynpölysokerilla makeaksi kuorrutetun journalistisen myrkkypillerin todellista propagandistista tarkoitusta. Reportaashin tarkoituksena on asettaa lupsakka ja harras uskovainen, suoraselkäinen sanojensa takana seisoja, opaskoiran taputtelija ja lupsakka kansan mies aivan eri sfääriin kuin Eiran synkän rotutohtori, joka on vallan raastupaankin joutumassa, sussiunakkoon!

Surullisinta Suomen ja sananvapauden kannalta on, että median indoktrinaatiojugend ei ymmärrä puuhastelujaan edes hävetä. Tästä oivana esimerkkinä käy itsensä pääpelsepuupin pullistelu siitä, miten Hyysäri oli agitpropagoimassa Suomen menoa EU:oon. Äijä kun melkein vesissä silmin ylpeili tästä totuuden manipuloimisesta haluttuun tulokseen pääsemiseksi.


Ylläolevan mielipiteen viimeinen kappale tarkoittaa Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkusen 60-vuotishaastattelussaan myöntämäänsä ylpeyttä siitä, että Helsingin Sanomat aktiivisesti muokkasi kansan mielipidettä Suomen EU-jäsenyyden kannalle.

Pravda siis eksplisiittisesti myöntää pyrkivänsä muuttamaan kansan mielipiteitä eikä tarjoamaan kansalle tietoa asioista.

Vielä Sanna Ukkolasta:

Jännä juttu kyllä. Jos vaikka viimeisten kymmenen vuoden ajalta kerättäisiin Soinin ja Perussuomalaisten ulkomaalaislinjaukset aikajärjestyksessä, mukaan lukien ulkomaalaislakikeskustelun puheenvuorot, saataisiin kokoon vähintään yhtä "rasistinen" kokoelma kuin Scripta tai kenen tahansa alkuperäisen netsin blogi konsanaan. Ilta-Sanomia ei voi kuin ihmetellä. Miten kummassa toimituspäällikkö antaa Sanna Ukkolan kirjoittaa jatkuvasti aiheesta, johon hänellä on ilmiselvä henkilökohtainen missio. Veikkaan, että ensimmäinen journalistiikan gradu tästä Ukkolan Halla-aho-fetissistä nähdään jo lähivuosina.


Minä puolestani veikkaan, ettei Ukkolan Halla-aho-fetisismistä nähdä lähivuosina ainakaan kriittistä gradua. Jonkinlainen ylistyslaulu voi sen sijaan olla tulossa siitä, miten journalisti kukisti rasistin. Tarkoitan, että käsittääkseni journalismin opetus on ihan täysin ns. "suvaitsevaisten" hallussa. Toimittajistakin 98 prosenttia on vapaaehtoisesti tai pakosta suvaitsevaisia. Heidän tehtävänään on torjua rasismia. Siinä asiassa he eivät ole puolueettomia, vaan aina "rasismia" vastaan.
Sanna saa vielä prenikan rasistin kukistamisesta.
Tosi on, että takavuosina Soini ja persut olivat mediassa aina epäilyksen alaisia rasismista ja muusta äärioikeistolaisuudesta. Mutta kun näyttämölle astui toimittajien silmin katsottuna varsinainen paholainen, Soini rupesikin näyttämään oikein kiltiltä pojalta. Tämän roolin hän otti ilomielin vastaan. Nyt on sitten hieman ikävä katsella, kun Sanna ja Timppa nuoleskelevat toisiaan.

Yhdyn tähän jälkimmäiseen näkemykseen Ukkolasta, Soinista ja suomalaisen journalismin yleisestä tilasta.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Kansalaismielipide vs. massamielipide

Aito kansalaismielipide ja kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa voidaan määritellä seuraavilla kriteereillä:

1. Lähes yhtä moni kansalainen ilmaisee mielipiteitään julkisesti kuin vastaanottaa niitä.

2. Julkinen kommunikointi on järjestetty siten, että kansalaisilla on mahdollisuus välittömästi ja tehokkaasti vastata mihin tahansa julkisuudessa esitettyyn mielipiteeseen. Mielipiteitä muodostetaan tällaisen kansalaiskeskustelun pohjalta

3. Kansalaisilla on käytössään tehokkaita väyliä poliittiseen tms. vaikuttamiseen, myös - jos se on tarpeellista - valtaapitävää "eliittiä" vastaan. Tämä on käytännössä mahdollista vain kansalaisten järjestäytyessä laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Vapaa järjestäytymisoikeus (yhdistys, puolue, yhteisö, liike, jne.) ja sananvapaus ovat välttämättömiä kansalaisten vapaudelle ja vaikutusmahdollisuuksille.

4. Valtaapitävien instituutiot, toimihenkilöt ja heidän resurssinsa eivät ole soluttautuneet ja levittäytyneet hallitsemaan, ohjaamaan ja estämään kansalaisten mielipiteitä ja yhteistä vaikuttamista.

Massamielipide voidaan määritellä seuraavilla kriteereillä:

1. Paljon vähemmän kansalaisia ilmaisee mielipiteitään julkisesti kuin vastaanottaa niitä. Kansalaiset ovat abstrakti kokoelma yksilöitä, jotka saavat mielipiteensä lähinnä massamediasta.

2. Kommunikaatiomahdollisuudet on järjestetty ja ylläpidetty siten, että kansalaisten on vaikeaa tai mahdotonta vastata julkisiin mielipiteisiin välittömästi tai niin, että niillä olisi vaikutusta.

3. Valtaapitävä "eliitti" organisoi ja hallitsee niitä kanavia, joilla mielipide voidaan muuttaa poliittiseksi tms. vaikuttamiseksi.

4. Kansalaisten massalla ei ole autonomiaa suhteessa valtaapitäviin; valtaapitävien instituutiot, toimihenkilöt ja heidän resurssinsa ovat soluttautuneet ja levittäytyneet kansalaisten keskuuteen estäen vapaan mielipiteenmuodostuksen ja niiden yhteisen poliittisen tms. toteuttamisen. Kansalaisten vapaa järjestäytymisoikeus on estetty tai sitä on rajoitettu valtaapitävien eksklusiivisten etujen mukaisesti.

maanantai 6. huhtikuuta 2009

Rikollisten hyysäämisestä

"Suomalaisessa kriminaalipolitiikassa painotetaan yhdenmukaista ja tasa-arvoista kohtelua kaikille. Ongelmaksi tämäntyyppinen ajattelu muodostuu, jos se viedään niin pitkälle, että ihmisten erityispiirteet ja erityisesti elämänhistoria jätetään täysin huomioimatta", Suurpää painottaa.

Elämänhistoria vaikuttaa

Elämänhistorioiden kartoittaminen nuorten rikostentekijöiden kohdalla olisikin ensiarvoisen tärkeää. Honkatukia näkisi henkilötutkinnan toimivana välineenä maahanmuuttajien kanssa työskennellessä.
Syyttäjä voi pyytää henkilötutkintaa silloin, jos nuori henkilö on tehnyt rikoksen, josta voi saada sakkoa isomman rangaistuksen. Kriminaalihuollon tai sosiaalityöntekijöiden tekemän henkilötutkinnan avulla voidaan kartoittaa nuoren tekemää rikosta osana hänen elämänkulkuaan.

Henkilötutkinta tehdään siinä vaiheessa, kun nuori on epäiltynä rikoksesta. Tutkinnassa selvennetään rikokseen johtaneita syitä ja taustoja, ja sillä voi olla vaikutusta tuomioon ja siihen, minkälaisen rangaistuksen saa. Huomioon voidaan ottaa esimerkiksi, jos nuori on jatkuvasti itse joutunut rasististen rikosten uhriksi.

Tässä siis maahanmuuttajanuorten rikollisuutta jossain EU-projektissa tutkineet suvaitsevaiset ja edistykselliset intellektuellit Leena Suurpää ja Päivi Honkatukia ehdottavat, että ulkomaalaiset nuorisorikolliset saisivat paljon lievempiä tuomioita kuin vastaavan rikoksen tehneet suomalaiset.

Googletin vähän tätä "tutkimusta". Tällaista löytyi:

5.1 Nuorten miesten monikulttuurinen elämänkulku ja rikollisuus-tutkimus

Tämä Leena Suurpään ja Päivi Honkatukian tutkimus pyrkii selvittämään maahanmuuttajataustaisten ja romanimiesten rikollisuutta ja sen viranomaiskäsittelyä. Aineistona on 20 rikoksiin syyllistyneen nuoren miehen elämänkerralliset haastattelut, ja metodilla yhtymäkohtia kulttuuriseen kriminologiaan. Tutkijat pyrkivät siis ymmärtämään heidän tekemiään rikoksia sosiokulttuurisesti niiden inhimillisessä ja historiallisessa ympäristössä ja näkemään haastatellut aktiivisina toimijoina, jotka itse antavat merkityksiä elämäntarinoilleen. Näillä eväillä tutkijat päätyvät antamaan kriminaalipoliittisia suosituksia etnisesti sensitiivisestä kriminaalipolitiikasta, mitä pidän ongelmallisena.

Tutkijat myös näkevät haastatellut ensisijaisesti rasismin uhreina. Todellisuudessa he ovat ensisijaisesti rikollisia siinä mielessä, että heidät on sillä perusteella valittu haastateltaviksi. Tutkijat itse ilmoittavat metodiinsa kuuluvan “haastateltavien kannalle asettumisen ja empatian tuntemisen heitä kohtaan” (Honkatukia – Suurpää, 2007, 17), mikä näyttää yleisen antirasistisen agendan lisäksi biasoineen heidän havaintojaan.


Nämä "tutkijat" siis pitävät ulkomaalaisia nuorisorikollisia ensisijaisesti "rasismin uhreina" eivätkä ensisijaisesti rikollisia.
Tällä logiikalla rikollinen ei ole itse vastuussa tekemistään rikoksista, jos rikollinen väittää olleensa joskus lapsuudessaan "rasismin uhri", esim. koulukiusattu tumman ihonvärinsä vuoksi.
Tämä on sitä täsmälleen samaa logiikkaa, jonka mukaan Kauhajoen kouluammuskelija Matti Saari ja Jokelan kouluammuskelija Pekka-Eric Auvinen olivat masentuneita koulukiusattuja ja siten olosuhteiden uhreja eivätkä rikollisia.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Camp of the Saints revisited

BBC:

Italy is to start joint sea patrols in May with Libya, aimed at stopping the heavy influx of illegal migrants.

According to IOM figures, more than 31,000 people crossed from North Africa to the Italian island of Lampedusa in 2008 alone.

The UN's refugee agency reports that two boats, carrying more than 450 people, have arrived in Italy in the past week.

Hundreds of migrants have died in the last few months crossing the Mediterranean Sea from North Africa to Europe, and the Gulf of Aden from Somalia to Yemen.

They are at the mercy of unscrupulous smugglers, unseaworthy vessels and the elements but many take these risks for the lure of a better life.

The smuggling season normally stops in October, and resumes again in April.

But the IOM says there has been no lull this year and the smuggling boats have been sailing right through the winter.



The Camp of the Saints
From Wikipedia, the free encyclopedia

The Camp of the Saints (Le Camp des saints) is a 1973 French novel by Jean Raspail.

In 2001 the Southern Poverty Law Center reported that the novel had been published five times in the US and was "widely revered by American white supremacists and is a sort of anti-immigration analog to The Turner Diaries."


The story begins in Bombay, India, where the Dutch government has announced a policy that Indian babies will be adopted and raised in the Netherlands. The policy is reversed when the Dutch consulate is inundated with parents eager to give up their infant children as it would be one less mouth to feed.

An Indian "wise man" then rallies the masses to make a mass exodus to live in Europe. Most of the story centers on the French Riviera, where almost no one remains except for the military and a few civilians, including a retired professor who has been watching the huge fleet of run down freighters approaching the French coast.

The story alternates between the French reaction to the mass immigration and the attitude of the immigrants. They have no desire to assimilate into French culture but want the plentiful food and water that are in short supply their native India.

Near the end of the story the mayor of New York City is made to share Gracie Mansion with three families from Harlem, the Queen of England must agree to have her son marry a Pakistani woman, and only one drunken Soviet soldier stands in the way of thousands of Chinese people as they swarm into Siberia.



In 1975 Time Magazine panned the novel as a "bilious tirade" that only required a response because it "arrives trailing clouds of praise from French savants, including dramatist Jean Anouilh ('A haunting book of irresistible force and calm logic'), with the imprint of a respected U.S. publisher and a teasing pre-publication ad campaign ('The end of the white world is near')". ´

In 2002 Lionel Shriver described the novel as "both prescient and appalling," unquestionably racist but "written with tremendous verbal energy and passion."

Shriver writes that the book "gives bilious voice to an emotion whose expression is increasingly taboo in the West, but that can grow only more virulent when suppressed: the fierce resentment felt by majority populations when that status seems threatened."

William F. Buckley Jr. praised the book as "a great novel" which raised questions on how to respond to massive illegal immigration in 2004. In 2005 the paleoconservative Chilton Williamson praised the book as "one of the most uncompromising works of literary reaction in the 20th century."



Camp of the Saints revisited


Then there was the remarkable use of The Camp of the Saints in the cover article of the December 1994 issue of The Atlantic Monthly, "Must It Be the Rest Against the West?" by historians Matthew Connelly and Paul Kennedy.

The Atlantic Monthly has the record for the longest continuous publication of any magazine in the United States, and is arguably one of the most prestigious. This article has done much to renew interest in Raspail's book and legitimize the consideration of its thesis; fortuitously, this article appeared just as the book was going to press.

The recent arrival on our shores of boatloads of people whose stories and conditions evoke Raspail's theme has taken it out of a theorist's realm and transposed it into real life.

The Camp of the Saints has been a controversial book in the United States since Norman Shapiro's translation was first released in 1975 by the respected publishing house of Charles Scribner's Sons. The novel alternately has been praised as a clear minded view of the future or, contrarily, vilified as "racist." Individuals have even been attacked for merely being familiar with it.

Over the years the American public has absorbed a great number of books, articles, poems and films which exalt the immigrant experience. It is easy for the feelings evoked by Ellis Island and the Statue of Liberty to obscure the fact that we are currently receiving too many immigrants (and receiving them too fast) for the health of our environment and of our common culture. Raspail evokes different feelings and that may help to pave the way for policy changes. The Camp of the Saints takes the world population explosion and the immigration debate in a new direction. Indeed, it may become the 1984 of the twenty-first century.

Immigration: The Perpetual Controversy

The inscription on New York's Statue of Liberty (written by Emma Lazarus in 1883) invites the rest of the world to "give us your tired, your poor...the wretched refuse of your teeming shore." Europe, the invitation implied, was old, tired, and crowded. By contrast, America was youthful, energetic, and expansive. Whereas a European in Europe might amount to little more than a surplus body, a European in America would find room and opportunity in which to make something more of himself. For immigrants, the statue's offer meant a chance for a better life; for the United States, it meant a fresh influx of participants in the work of building and developing the nation. Theoretically, at least, immigration was a beneficial arrangement all around.

America has outgrown its youthful days of seemingly infinite spaces and opportunities. Today, people are more preoccupied with such problems as job insecurity, diminishing resources, and mounting social tensions--concerns that suggest a growing sensitivity to limits and to the idea that there may now be simply too many people vying for too little.

While this shift to a less hopeful national mood may account in part for recent high levels of contentiousness surrounding the immigration issue, articles on immigration appearing in The Atlantic over the course of this century demonstrate that immigration has always been an incendiary issue, even during bygone eras of expansion and optimism.

In "Must It Be the Rest Against the West?" (December, 1994) Matthew Connelly and Paul Kennedy characterized the immigration issue as a problem of global inequalities which -- in order to forestall destructive mass migrations from impoverished to wealthy regions -- must be addressed through development and family-planning aid to the Third World.

Virginia Abernethy, in "Optimism and Overpopulation", takes issue with Connelly's and Kennedy's assertations and questions the conventional wisdom which holds that economic aid from the West is the key to curbing population growth in poor nations.


Optimism and Overpopulation

Well, yes, the West must pay attention to the population problems of the Third World. But what sort of attention? The conventional wisdom holds that economic development -- and thus economic aid from the West -- is the key to curbing population growth in poor nations. Not true, says the author

by Virginia Abernethy

Econonomic expansion, especially if it is introduced from outside the society and is also broad-based, encourages the belief that formerly recognized limits can be discounted, that everyone can look forward to prosperity, and, as in recent instances, that the West can be counted upon to provide assistance, rescue, and an escape valve for excess population.

Among African Sahel pastoralists, deep-water wells drilled by donor countries in the 1950s and 1960s prompted larger herds of cattle and goats, earlier marriage (because bride-prices are paid in animals and the required number became easier to accumulate), and higher fertility.

Because of their effect on family size, development programs entailing large transfers of technology and funds to the Third World have been especially pernicious. This kind of aid is inappropriate because it sends the signal that wealth and opportunity can grow without effort and without limit. That rapid population growth ensues should surprise no one. Africa, which in recent decades has received three times as much foreign aid per capita as any other continent, now also has the highest fertility rates. During the 1950s and 1960s the African fertility rate rose -- to almost seven children per woman -- at the same time that infant mortality was dramatically reduced, health-care availability grew, literacy for women and men became more widespread, and economic optimism pervaded more and more sectors of society.

Even immigration can affect total world population. Studies of nineteenth-century England and Wales and modern Caribbean societies show that in communities already in the throes of rapid population growth, fertility stays high as long as the option to emigrate exists, whereas fertility falls rapidly in communities that lack such an escape valve. And while fertility rates are falling in most African countries, the rate remains high in Ghana (6.2 births per woman in 1993), perhaps because an established pattern of emigration (one per 1,000 in the population) provides a safety valve for excess numbers. This effect on fertility is consistent with independent reports that emigration raises incomes both among emigrants and among those they leave behind.

In sum, it is true, if awkward, that efforts to alleviate poverty often spur population growth, as does leaving open the door to immigration.

Miscalculation about the cause of the population explosion has led to irrelevant and even counterproductive strategies for helping the Third World to balance its population size and its resources.

Now it is a step forward for industrial nations, their wealth much diminished, to be retrenching and targeting aid more narrowly. Their remaining wealth must not be squandered on arming opposing factions, reckless foreign assistance, or support for international migrations that rob and ultimately enrage -- to the point of violence and possibly civil war -- resident populations.


A French novel has become the favorite racist fantasy of the anti-immigrant movement

Le Camp des Saints, a 1973 novel by Frenchman Jean Raspail, was first translated into English as The Camp of the Saints in 1975. It has been published a total of five times in the United States, most recently by The Social Contract Press (TSCP), an outfit that specializes in hard-line anti-immigration propaganda. The book is a racist fantasy about an invasion of France and the white Western world by a fleet of starving, dark-skinned refugees, "a haunting and prophetic vision," TSCP says, "of Western Civilization overrun by a burgeoning Third World population."

The book characterizes non-whites as horrific and uncivilized "monsters" who will stop at nothing to greedily and violently seize what rightfully belongs to the white man.

Incredibly, although the book was widely reviled in Europe, its translation in English was greeted with excited reviews like the one in The Wall Street Journal that said the book had moments "of appalling power and occasionally a terrible beauty."

In 1982, Raspail boasted of the novel's foresight and explained his view that "the proliferation of other races dooms our race, my race, to extinction in the century to come, if we hold fast to our present moral principles."

Here are some excerpts:

[As the refugee fleet arrives on French shores, a noble old professor kills a fellow white who is depicted as having sold out his race and civilization. Afterwards, as he celebrates the killing, the professor reflects on the loss of white pride.] The old professor understood. That scorn of a people for other races, the knowledge that one's own is best, the triumphant joy at feeling oneself to be part of humanity's finest — none of that had ever filled these [white] youngsters' brains, or at least so little that the monstrous cancer [of compassion for other races] implanted in the Western conscience had quashed it in no time at all.

[At one point, a French town, faced with the threat of diseased foreigners, issues an edict requiring Arabs to get a certificate of health before using its public swimming pools.] Retaliation took many forms. ... A hundred nice French girls, teaching school in Algeria, were suddenly hauled into the hospital and spread on the stirrups to be plumbed and explored by a squad of medical student commandos, whipped up to a frenzy. Two of them died as a result...

[The book repeatedly characterizes non-whites as sexual carnivores, as in this scene aboard the refugee fleet that is heading for Europe.] But in time, very slowly, the flesh [aboard the ships] began to seethe. ... Perhaps it was the heat... . Most of all, the natural drive of a people who never found sex to be sin. ... Everywhere, a mass of hands and mouths, of phalluses and rumps. ... Young boys, passed from hand to hand. Young girls, barely ripe ... waking to the silent play of eager lips. ... Men with women, men with men, women with women, men with children... . And so, in a welter of dung and debauch — and hope as well — the Last Chance Armada pushed on toward the West.

[As the Third World slaughter of whites picks up speed, the book describes a scene in a pig-processing plant in which a black man slaughters his white boss after being asked to kill pigs more quickly.] "Sure 'nough boss," one red-spattered black said, "we can sure 'nough do one more at least..." The white man felt no more pain than any of the other pigs on the line. Stunned, hoisted, slaughtered. ...

[Hung from a hook, the murdered boss's body] caused ... no special disgust [among the black workers]. They had seen such things before, after all. At market, in the Congo.

[As the novel nears its end, Lydie, depicted as a traitor to her white race, becomes a sexual plaything for the dark-skinned refugees who have now seized power.] Lydie ... died in Nice, in a whorehouse for Hindus... At the time, each refugee quarter had its stock of white women, all free for the taking. (One of the new regime's laws, in fact. In order to "demythify" white women, as they put it.) ...

[In the end, Lydie, along with other white female sex slaves, is confined by the "Hindus" to their] "White Female Practice and Experimentation Center."

[The novel ends where it began, with the arrival of the refugee fleet in France.] First to land were the monsters, the grotesque little beggars from the streets of Calcutta. As they groveled through the wet sand like a pack of basset hounds, or a herd of clumsy seals exploring an unfamiliar shore, with their snorts and grunts of joy, they looked like an army of little green men from some remote planet. ... Yes, the country would suit them fine. No question.



Huutavan ääni korvesta
Jälleen yksi Blogit.uusisuomi.fi -sivusto
Finnjet
21.9.2008 20.59 Jarkko Sandell


Viikonlopun iltapäivälehdessä oli artikkeli entisestä Itämeren ylpeydestä, Finnjetistä. Nyt tämä aikoinaan maailman suurin ja nopein matkustajalautta seisoo Intian valtameren rannalla purkamista vailla. Aika aikaansa kutakin, kyseessähän on vain laiva.

Suomi ei ole laiva. Se on silti kovaa vauhtia menossa kohti romuttamoa. Konehuoneessa on kaikki vielä iskussa, vaikka turbiineihin on ilmastojeesuksien mukaan viritettävä niin tiukka katalysaattori, ettei piipuista höyryä kuin kauniita ajatuksia. Mutta vielä kilpailukykyä riittää. Ainakin tilastojen mukaan.

Kaikki muu onkin sitten hukassa. Kurssi on kohti jäävuorta. Kapteenilla tai päällystöllä ole mitään käsitystä ketä laivassa matkustaa ja miten alakansilla voidaan. Miehistökin on kohta tuotu ulkomailta ja on uskollinen vain sille, joka maksaa eniten.

Entä matkustajat?

Ne, joilla vielä on mielekästä tekemistä, roikkuvat reelingeissä vanhasta tottumuksesta. Mukana laivassa on noin 700 000 työtöntä, tukityöllistettyä tai osa-aikaista turistia. Samalla laivaan on tunkemassa yhä lisää ja lisää Finnjetin purkajia kolmansista maista.

Tietyt maahanmuuttajaryhmät ovat jo nyt yliedustettuina rikos- ja työttömyystilastoissa puhumattakaan islamin aiheuttamasta uhasta. Vallitsevan monikultturismin nimissä jokaiselle ryhmälle on tarjottava oikeus omaan kulttuuriin aina kielenopetuksesta ja asunnoista lähtien. Mitä sitten kun varastot ovat syöty? Tulevaisuudessa tiedossa on jokaisen kapteenin painajainen: Kapina laivalla.

Täällä Etelä-Savossa myydään innokkaasti isänmaata ulkomaalaisille. Sulkavan kunta myi edustusmökkinsä venäläisille. Rantasalmen kunta yritti myydä palan Saimaata kuudelle islamilaiselle valtiolle ”leirikeskukseksi” kuudellakymmenellä tuhannella eurolla. Siis mummonmökin hinnalla. Arkkujen natina kuului kunnantalolle asti, kun 2. divisioonan miehet alkoivat kääntyilemään Rantasalmen kirkkomaalla.

Lama on tullut. Ei päivää ilman irtisanomisia, silti vasemmisto ja oikeisto tarjoaa samaa kylmää puuroa vähän erivärisestä muovikupista. Keskusta, kokoomus, demarit, vihreät – kaikki ovat myyneet alkuperäisen aatteensa. RKP on aina ollut pikku lakeija.

Saman viikonlopun lehdessä oli artikkeli vanhusten ruokahuollosta. Vanhuksille syötetään moninpaikoin vauvojen ruokaa, koska ei ole varaa tai aikaa muuhun. Rikolliset ja maahanmuuttajat saavat paremman ylläpidon kuin ihmiset, jotka ovat verellä ja hiellä tätä maata rakentaneet. Ja tämä on ollut koko ajan kapteenin käsky.

Ei se mitään.

Yläkannella on käynnissä hyvät bileet. Naminamia ja värikästä sambaa tiedossa, muista ottaa passi ja hammasharja mukaan! Ehkä joku onnekas saa kutsun kapteenin illallispöytään.

Voimmeko me tehdä muuta, kuin laittaa silmät kauhuissamme kiinni ja ajatella isänmaata?



Intialaisella rannalla makaavasta Finnjetistä tuli mieleen Jean Raspailin kirja The Camp of the Saints (Le Camp des saints) vuodelta 1973.

Se kertoo Intiasta Ranskaan suuntautuvasta laivaliikenteestä. Kuvitteellisesta tilanteesta, jossa miljoonat köyhät intialaiset nousevat kaikenlaisiin romulaivoihin ja suuntaavat kohti Eurooppaa.

Kirja on tietenkin tarkoituksella symbolinen, koska eihän sieltä Intiasta ole tänne mitään ihmisvyöryä tulossa. Laivoilla ainakaan. Mutta kuvaa hyvin päättäjien avuttomuutta, päättämättömyyttä ja moraalis-eettisiin pohdintoihin vajoamista tilanteessa, jossa pitäisi pystyä tekemään päätöksiä.

Kirjassa on myös monia muitakin asioita, jotka ovat tuttuja nykypäivän Suomesta: yhdelle ainoalle Oikealle Totuudelle omistautunut propagandistinen ja tiukasti itseään ja muita sensuroiva media, loputonta kulttuurisotaansa käyvät marxilaiset, hyödylliset idootit ja kaasuputkikonsultti.

Ja tämä kaikki oli siis tiedossa Ranskassa jo vuonna 1973. Eli jo 35 vuotta sitten. Jo kauan ennen kuin sana monikulttuuri edes ilmestyi suomen kieleen.

Hyvin masentava kirja.