Kehitysapu menee Kankkulan kaivoon

Etiopian luoteisosassa sijaitsevaan Shena Menderin kylään rakennettiin uusi kaivo suomalaisten tuella.

Kaleva:

Afrikan kaivoihin tuhlattu turhaan rahaa

Afrikan vesihankkeisiin on hukattu jopa satoja miljoonia euroja, koska kaivojen ja jakelukanavien ulkomaiset rakentajat ja rahoittajat eivät ole piitanneet huollosta, moittii tänään julkaistu tutkimusraportti.

Brittiläinen tutkimuslaitos International Institute for Environment and Development laskee, että koko Afrikan alueella jopa 50 000 vedenjakelupistettä on lakannut toimimasta ylläpidon puutteen takia. Raportti penääkin nopeaa muutosta kehitysavun toimintatapoihin.

- Ei riitä, että porataan kaivo ja lähdetään pois. Vesihankkeet tarvitsevat pitkäaikaista huoltoa ja seurantaa, ja paikalliset yhteisöt on sitoutettava mukaan työhön. Muuten se on kuin heittäisi rahaa kaivoon, sanoi raportin tekijä Jamie Skinner.

Skinner ottaa esimerkiksi Senegalin Kaolackin alueen. Avustusjärjestö Caritas on rakentanut sinne 1980-luvulta lähtien 52 vesipistettä, joista enää kolmisenkymmentä toimii.

STT

Kommentti Facebookista:

Peter Pyykkönen

Tyhmyys on niin suurelta osin perinnöllistä, ettei ympäristötekijöiden muuttaminen poista eriarvoisuutta kuin hetkeksi.

Simppeli kuvaava esimerkki on kehitysapuna poratut vesikaivot.

http://www.kaleva.fi/uutiset/afrikan-kaivoihin-tuhlattu-turhaan-rahaa-nayta-kommentit/787459

Niin tyhmiä ja laiskoja, että

a) eivät ole edes keksineet/ratkaiseeet pysyvien yhteisöjen rakentamiseen/miodostamiseen tarvittavaa veden saannin ongelmaa

b) eivät viitsi/osaa edes huoltaa heille porattuja kaivoja

Vastineeksi olemme saaneet vain enemmän avun varassa olevia tyhmiä/laiskoja. On huomattu, että vedenhakumatkan lyhetessä syntyvyys lähtee kasvuun ja edelleen ravintopula.

Luonnonvalinta lähtee siitä, että jälkeläisiä syntyy enemmän kuin tarjolla on elämiseen tarvittavia resursseja. Ihmisten kohdalla voisi laajentaa, että kykyä tuottaa elämiseen tarvittavia resursseja.

Megalomaaninen laboratoriokoe osoittaa, että kun ulkopuolelta annetaan elämiseen tarvittavia resursseja, tadaa, laboratorion asukkien lukumäärä kasvaa, kuten petrimaljassa. Petrimaljan asukit voi hävittää kokeen jälkeen...

Peter Pyykkönen

Erikoista, että toimimattomien kulttuurien edustajat, jotka eivät kykene erottamaan uskomuksia tiedosta, ovat myös keskimäärin tyhmempiä. Älykkäämpi kansa voi sortua tyhmyyksiin (sosialismi/kommunismi/natsismi jne), mutta tyhmempi kansa tuskin koskaan voi luoda/kehittää/ylläpitää länsimaista oikeusvaltiota. Tästä ei ainakaan ole havaintoja, siitäkin huolimatta, että perskulttuureita on yritetty valistaa/opettaa ja niillä on ollut valmiit mallit, pillua on päästävä leikkelemään, neitsyitä raiskaamaan, leskiä polttamaan, pitäväti tiukasti kiinni nepotistisista kleptokratioistaan. Yhteiskunta on enemmän tai vähemmän kansalaistensa summa.

Ali Qassim Mohammed tuomittu ehdolliseen vankeuteen

Ali Qassim Mohammed, somali, ehdolliseen vankeuteen tuomittu talousrikollinen, huippuosaaja, Maahanmuuttajien tuki ry:n johtaja



Bloggaaja Kullervo:

Ali tuomittiin tänään Helsingin käräjäoikeudessa (R08/9406) viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen kahdesta kirjanpitorikoksesta sekä avustuksen väärinkäytöstä Maahanmuuttajien tuki ry:n entisen hallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa.

Toiminnanjohtajana toiminut veijari sai samassa oikeudenkäynnissä neljän kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.

Molemmat vastaajat tuomittiin yhteisvastuullisesti maksamaan ulkoministeriölle korvauksia 20 000 euron edestä.

Oikeudenkäyntikulut (Kriminaali-Alin tapauksessa) reilut 6000 euroa jäivät valtion vahingoksi (eli veronmaksajien maksettavaksi).

Käräjäoikeuden mukaan nämä entinen hallituksen puheenjohtaja ja entinen toiminnanjohtaja käyttivät ulkoministeriöstä saatuja avustuksia väärin vuosina 2001-2004.

Ministeriö vaati oikeudessa takaisin noin 140 000:ta euroa, jotka koskivat avustuksia Filippiineille ja Somaliaan.

Somalia-hankkeen syyteoikeus oli (käräjäoikeuden näkemyksen mukaan) vanhentunut ja Filippiinien osalta ei löytynyt kaikilta osin näyttöä.

Oikeuden tuomion mukaan väärinkäytöksessä on kyse noin 20 000 eurosta. Näillä avustusvaroilla on maksettu verovelkoja, palkkoja ja taksimatkoja – vastoin avustusten myöntämisehtoja. Summa vastaa vajaata kuudesosaa koko yhdistyksen saamasta avustuspotista.

Eli suomeksi - Kriminaali-Ali sai kavereineen 140 000 euroa avustusrahoja, joita heidän ei tarvitse maksaa takaisin ja joiden väärinkäytöksen osalta he eivät saaneet minkäänlaista tuomiota – koska teot olivat syyttäjän ja käräjäoikeuden mukaan vanhentuneita.

Hieman ihmetyttää se, miksi näitä (selvästi samaan tekoon liittyviä asioita) ei viety syyttäjän toimesta jatkettuna rikoksena oikeuteen? Tuossa tapauksessa rikoksen vanheneminen alkaa viimeisestä rikosepäilystä.

Kun rikoksesta säädetty kovin rangaistus on vapausrangaistusta määräajaksi yli kahdeksan vuoden, vanhentumisaika on kaksikymmentä vuotta.

Mikäli ankarin rangaistus on vapausrangaistusta yli kahden vuoden ja enintään kahdeksan vuotta, vanhentumisaika on kymmenen vuotta.

Vastaavasti jos rikoksesta säädetty kovin rangaistus on vapausrangaistusta yli yhden vuoden ja enintään kaksi vuotta, vanhentumisaika on viisi vuotta. Mikäli rikoksesta säädetty ankarin seuraamus on vapausrangaistusta enintään vuosi tai sakkoa, vanhentumisaika on kaksi vuotta.

Kun rikoksesta säädetty kovin rangaistus on elinkautinen vapausrangaistus, rikos ei vanhennu koskaan. Murhan ainoa seuraamus on elinkautinen rangaistus.

Tappo sen sijaan vanhentuu kahdessakymmenessä vuodessa, koska tapon ankarin vankeusrangaistus on kahdeksan vuotta.

Vaikka syyte olisikin nostettu ajoissa, tuomittu vankeusrangaistus saattaa raueta, jollei rangaistusta ole laitettu lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä lukien määräajassa täytäntöön. Täytäntöönpanoa koskevat määräajat ovat osin syyteoikeuden nostamista vastaavat.

Kun Suomessa vingutaan sitä, että maahanmuuttoon kriittisesti tai kielteisesti suhtautuvat tahot eivät tee minkäänlaisia realistisia ehdotuksia maahanmuuttopolitiikan korjaamisen suhteen, niin kannanpa tässä korteni kekoon ja esitän muutaman aivan varmasti toimivan ehdotuksen.

Maahanmuuttopolitiikkaa tulisi ensinnäkin tarkastella ensissijaisesti suomalaisen yhteiskunnan kannalta. Vapaa maahanmuutto ei ole subjektiivinen ihmisoikeus ja jokaisella suvereenilla ja tunnustetulla valtiolla on oikeus päättää kenet se laskee rajojensa sisäpuolelle ja antaa oleskella niiden rajojensa sisäpuolella – myös EU:ssa ja Schengen-sopimuksen piirissä.

Toisaalta samaa ajattelutapaa noudattaen, humanitaarisen maahanmuuton pitäisi olla aina väliaikaista. Se ei saisi muodostaa takaporttia pysyvään oleskeluun tai jopa kansalaisuuden saamiseen.

YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n periaatteiden mukaan pakolaisuuden tulisi luonteeltaan olla väliaikaista, väistöalueiltaan lähellä pakolaisen kotia ja perustua pakolaisen mahdollisimman pikaiseen palaamiseen kotiin kriisin jälkeen. Nykyinen ulkomaalais- ja maahanmuuttopolitiikkamme lyö tätä periaatetta pitkin korvia.

Nykyisellä humanitaarisella maahanmuuttopolitiikallamme edesautetaan etnisiä puhdistuksia, valtaussotia, uuskolonialismia, kehitysmaiden aivovientiä, ihmiskauppaa ja kansainvälistä rikollisuutta.

Maahanmuuttopolitiikan kohteet ovat kuitenkin ihmisiä - yksilöitä. Näin Kriminaali-Alinkin tapauksessa. Minusta heitä tulisi tarkastella myös yksilöinä, eikä ainoastaan harmaana tilastollisena massana.

Väliaikaisen humanitaarisen maahanmuuton ulkopuolelle jääviltä maahanmuuttajilta suomalaisella yhteiskunnalla on oikeus vaatia myös jotain.

Heiltä on aivan oikeutettua vaatia ammattitaitoa, kielitaidon opiskeluun sitoutumista, suomalaisen elämänmuodon kunnioittamista ja sitä, että maahantullessaan he eivät kilpaile halpatyövoimana suomalaisen työntekijän kanssa samoista työpaikoista.

Maahanmuuttajan kansallisuuden ehdoiksi pitäisi laittaa vala tai vakuutus Suomen tasavallalle, riittävä ja todellinen ammattitaito ja nuhteettomuus. Lisäksi reunaehdoksi (etenkin nykyisen kaksoiskansalaisuuden aikana) voitaisiin liittää myös uhka Suomen kansalaisuuden peruuntumisesta, jos kansalaisuuden saaja syyllistyy törkeisiin tai jatkettuihin rikoksiin.

(lihavoinnit Mikko Ellilä)

Ali Qassim Mohammed, somali, ehdolliseen vankeuteen tuomittu talousrikollinen, huippuosaaja, Maahanmuuttajien tuki ry:n johtaja



On mielenkiintoista, että kyseisen tuomitun ammatti- ja taparikollisen nimi jätettiin tyystin mainitsematta asian uutisoinnissa:

Kehitysyhteistyörahojen väärinkäytöstä ehdollista vankeutta
22.1.2010

STT

Maahanmuuttajien tuki -yhdistyksen entinen johto on saanut Helsingin käräjäoikeudessa ehdollista vankeutta. Entinen hallituksen puheenjohtaja ja toiminnanjohtaja käyttivät ulkoministeriöstä saatuja avustuksia väärin vuosina 2001-2004.

Oikeuden mukaan väärinkäytössä on kyse noin 21 000 eurosta, joilla on maksettu verovelkoja, palkkoja ja taksimatkoja. Summa vastaa vajaata kuudesosaa koko potista.

Kehitysyhteistyörahat oli myönnetty perhe- ja yhteisökuntoutushankkeeseen Filippiineille. Varoilla oli tarkoitus poistaa lapsiprostituutiota, edistää tasa-arvoa ja vähentää köyhyyttä.

Entinen hallituksen puheenjohtaja sai käräjillä viisi kuukautta ehdollista vankeutta ja ex-toiminnanjohtaja kuukauden vähemmän. Avustusten väärinkäytön ohella miehet saivat tuomion muun muassa kirjanpitorikoksesta.

Ministeriö vaati oikeudessa takaisin noin 140 000:ta euroa, jotka koskivat avustuksia Filippiineille ja Somaliaan. Somalia-hankkeen syyteoikeus oli vanhentunut ja Filippiinien osalta ei löytynyt kaikilta osin näyttöä.

Miksi Helsingin Sanomat jättää mainitsematta tämän ehdolliseen vankeuteen tuomitun talousrikollisen nimen?!

En voi välttyä vaikutelmalta, että HS pyrkii tahallaan suojelemaan tätä rikollista julkisuudelta.

HS on Ali Qassimin rikostoveri, koska salaamalla Ali Qassimin rikokset HS edesauttaa hänen mahdollisuuksiaan jatkaa rikollista toimintaa vastaisuudessakin.

HS on aiemmin nostanut Ali Qassimia esiin haastattelemalla häntä malliesimerkkinä siitä, että maahanmuuttajat ovat Suomea rikastuttavia huippuosaajia. Kun Ali Qassim nyt on paljastunut rikolliseksi, HS vaikenee tyystin. HS siis valehtelee lukijoilleen. Ensin HS esittää tietyn henkilön malliesimerkkinä siitä, miten hienoja ihmisiä maahanmuuttajat ovat; kun ko. henkilö paljastuu rikolliseksi, HS pimittää lukijoilta hänen nimensä. HS siis antaa tästä ihmisestä tahallaan täysin väärän kuvan. Miksi HS haluaa valehdella lukijoilleen? Miksi HS haluaa kieltää lukijoitaan saamasta tietoonsa, että HS:n aiemmin kehuma monikulttuurinen huippuosaaja on osoittautunut ammatti- ja taparikolliseksi? Miksi HS valehtelee lukijoilleen tahallaan? Miksi? Miksi? Miksi?

Muistin virkistämiseksi suosittelen tutustumaan aiempiin kirjoituksiini Ali Qassimista:

Qassim syyllistyy perättömään lausumaan viranomaismenettelyssä rikoslain 15 luvun 2 § mukaisella tavalla.

Puhumalla samalla kertaa kolmen eri henkilön kirjoituksien hänelle muka aiheuttamista haitoista, spesifioimatta erikseen kunkin kirjoituksen aiheuttamaa haittaa, asianomistaja pyrkii antamaan asiasta harhaanjohtavan kuvan selvästi mala fide.

Asianomistaja pyrkii tietoisesti ja tahallisesti siihen, että minua epäiltäisiin ja syytettäisiin toisten henkilöiden laatimista kirjoituksista.
Tulen tekemään tästä aikanaan erillisen tutkintapyynnön ja vaatimaan Qassimille rangaistusta rikoslain 15 luvun 6 § mukaisesta väärästä ilmiannosta ja vaatimaan tästä vahingonkorvausta.

Koska Qassimin talousrikoksista on uutisoitu laajalti mm. Helsingin Sanomissa jo vuonna 2005, on täysin mahdotonta epäillä minua kunnianloukkauksesta minun vuonna 2008 referoimieni sanomalehtitietojen ym. tiedotusvälineissä julkaistujen tietojen perusteella.

Qassimin väite minun syyllistymisestäni kunnianloukkaukseen on siis rikoslain 15 luvun 6 § mukainen väärä ilmianto. Tulen vaatimaan tästä Qassimille rangaistusta ja vaatimaan tästä vahingonkorvausta.
Qassimin tekemä väärä ilmianto ja hänen lukuisat perättömät lausumansa viranomaismenettelyssä on nähtävä osana samaa talousrikollisuutta, johon kuuluvat hänen tekemänsä satojentuhansien eurojen suuruiset määrärahojen väärinkäytökset.

Hänen motiivinsa tähän väärään ilmiantoon ja siihen liittyviin perättömiin lausumiin asianomistajana esitutkintavaiheessa on mitä ilmeisimmin pyrkimys saada vilpillisin perustein korvauksia kunnianloukkauksista harhauttamalla poliisi- ja syyttäjäviranomaiset ja käräjäoikeuden tuomarit ja lautamiehet uskomaan siihen, että hän olisi muka kokenut taloudellista vahinkoa ja henkistä kärsimystä häneen kohdistuneiden muka perättömien syytösten vuoksi.

Qassim on aikaisemmin pyrkinyt tavoittelemaan perusteetonta taloudellista etua saamalla käyttöönsä satojentuhansien eurojen suuruisia määrärahoja valheellisin apurahahakemuksin ja nyttemmin hän selvästi pyrkii hankkimaan itselleen lisää rahaa vilpillisin keinoin, vaatimalla perusteettomia vahingonkorvauksia häneen muka kohdistuneista kunnianloukkauksista.

Qassim on ammatti- ja taparikollinen, joka on jo lähes neljän vuoden ajan (vuoden 2005 lopulta asti) ollut jatkuvasti kahnauksissa viranomaisten kanssa systemaattisten, jatkuvien, toistuvien, tahallisten ja tarkkaan suunniteltujen suuren mittakaavan talousrikostensa vuoksi.

Qassim vaatii näistä hänen rikoksistaan kirjoittaneille henkilöille rangaistusta kunnianloukkauksista paitsi saadakseen väärin perustein vahingonkorvauksia häneen muka kohdistuneista kunnianloukkauksista, myös estääkseen hänen tekemiään vakavia talousrikoksia koskevan tiedon tulemisen julkisuuteen.

> K: Onko sinulla jotain oma-aloitteista lisättävää tähän kunnianloukkausasiaan? > V: Ihmisten taustoja tutkitaan nykyisin googlaamalla, se on keskeinen > profilointiväline uusien suhteiden alkaessa. Lisääntyvä rasistijoukko > klikkailee toistensa kirjoituksia, jolloin ne frekvenssinsä perusteella > sijoittuvat googlen kärkisaiteiksi ennen asiallisempaa tietoa.



Qassimin käyttämä ilmaisu "lisääntyvä rasistijoukko" on solvaus, joka täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkistön.

Qassim siis syyllistyy kunnianloukkaukseen minua kohtaan rikoslain 24 luvun 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla sanoessaan, että minä kuuluisin johonkin "lisääntyvään rasistijoukkoon".

Solvaavuutta korostaa se, että Qassim sanoo tämän "lisääntyvän rasistijoukon" kirjoitusten sijoittuvan googlehauissa "ennen asiallisempaa tietoa": Qassim siis väittää minun esittämieni tietojen olevan muka epäasiallisia, vaikka minun tietoni perustuvat mm. Helsingin Sanomien julkaisemiin artikkeleihin ja viranomaistahojen (ulkoministeriö, työministeriö, Helsingin kaupunki) tiedottamiseen.

Qassim on täysin oikeassa siinä, että ihmisten taustoja tutkitaan nykyisin googlaamalla. Tämä on juuri se syy, miksi hän yrittää väärillä ilmiannoillaan ja muilla väärillä lausumillaan harhauttaa poliisi- ja syyttäjäviranomaiset ja käräjäoikeuden tuomarit ja lautamiehet sensuroimaan hänen tekemiään talousrikoksia koskevia tietoja.

Qassim ei tietenkään halua, että hänen talousrikoksiaan koskevat tiedot löytyvät helposti internetistä.

Juuri kuten Qassim sanoo, googlettaminen on keskeinen profilointiväline uusien suhteiden alkaessa. Koska tiedot Qassimin talousrikoksista löytyvät nykyisin googlella, Qassimin on jatkossa entistä hankalampi huijata viranomaistahoja ja järjestötoimijoita myöntämään hänelle lisää määrärahoja väärinkäytettäväksi.

Qassim on ammatti- ja taparikollinen, joka haluaa jatkaa talousrikoksiaan. Hänen aikaisempi toimintansa ei kestä päivänvaloa, joten hän haluaa poistattaa aiempia rikoksiaan koskevat tiedot julkisuudesta voidakseen tehdä samanlaisia rikoksia jatkossakin, käyttäen hyväkseen kaikenlaisia määrärahoja myöntävien viranomaistahojen ja järjestötoimijoiden tietämättömyyttä ja herkkäuskoisuutta.

Huippuosaaja Imms Namaseb, Ali Qassimin kollega

Afrikkalaisten mielestä ryöstöt, raiskaukset, nepotismi, korruptio, klaanisodat, taikausko ja hetken mielijohteesta huvin vuoksi tehdyt murhat ovat tunnetusti normaalia meininkiä, MOT.

Ulkoministeriöltä huijattiin 104 000 euroa
Tiistai 21.7.2009

Suomi käräjöi Namibiassa myöntämistään avustusrahoista, jotka ovat päätyneet täysin eri paikkaan kuin oli alun perin tarkoitus.

Suomen Namibian-suurlähetystö käytti 130 000 euroa paikallisen yhteistyön määrärahojaan vuonna 2005 alkaneeseen hankkeeseen, jolla oli määrä auttaa muun muassa namibialaisia AIDS-orpoja. Summasta katosi kuitenkin 104 000 euroa hankkeen toteuttamisesta vastanneen namibialaisen miehen, Imms Namasebin, taskuihin.

- Namibian korkein oikeus on todennut, että Namaseb on käyttänyt varoja väärin ja että hän on ottanut rahat itselleen, ohjelmakoordinaattori Elise Heikkilä Suomen Namibian-suurlähetystöstä kertoo Iltalehdelle.

Varat jäädytettiin

Nyt lähetystö haluaa väärin käytetyt 104 000 euroa takaisin.

- Oikeus on jo määrännyt Namasebin ja tämän vaimon varat jäädytettäviksi. Seuraavaksi toivomme, että tulee lopullinen tuomio, joka johtaa miehen omaisuuden pakkomyyntiin. Asianajajamme ovat toiveikkaita siitä, että rahat palautetaan lähetystölle, Heikkilä sanoo.

Namaseb johti aiemmin Namibian jalkapalloliittoa ja lähti sen jälkeen mukaan kehitysyhteistyöprojekteihin.

- Tiedossamme ei ollut, että miehen taustoissa olisi mitään hämärää. Näin jälkikäteen tulee kyllä mieleen, että hän lähti avustustyöhön vain saadakseen rahaa. Todella ikävää, että tästä kärsivät HIV-orvot, jotka ovat jo ennestään tyhjän päällä, Namibian-lähetystön väliaikainen asiainhoitaja Asko Luukkainen huokaa Iltalehdelle.

Kirjanpitäjältä väärää tietoa

Väärinkäytös paljastui vuonna 2007 tilintarkastuksessa. Heikkilän mukaan asia ei tullut heti julki, koska paikallinen kirjanpitäjä välitti lähetystöön väärää tietoa.

- Joko hän teki sen huolimattomuuttaan tai sitten tahallaan. Emme kuitenkaan suunnittele oikeustoimia häntä kohtaan, Heikkilä kertoo.

Heikkilä myöntää, että paljastuksen jälkeen lähetystön hankkeita on valvottu tarkemmin.

- Ainakin sen opimme, ettemme ole enää käyttäneet kuin suuria ja kansainvälisiä tilintarkastustoimistoja. Kuitenkin täytyy muistaa, ettei tällaista ole sattunut aiemmin Suomen Namibian-lähetystön hankkeissa.

Joo, ei Namibian-lähetystön hankkeissa. Ali Qassim nimittäin ei ole ollut tekemisissä Suomen Namibian-lähetystön kanssa.

Tosin kehitysapumäärärahoja ovat tietysti väärinkäyttäneet tietysti monet muutkin kuin afrikkalaiset.

Esimerkiksi Afganistanissa suomalaisten veronmaksajien rahoilla rakennettiin vankila, johon teljettiin raiskatuksi joutumisesta vankeustuomion saaneita naisia:

Jo ennen vankilan avajaisia Suomen ulkoministeriö sai tietää, että naisvankeja kaupiteltiin prostituoituina: sutenöörit yrittivät myydä naisvankeja jopa Suomen ulkoministeriön virkamiehille. Tästä huolimatta vankila rakennettiin ja sen toiminta käynnistettiin.

Suomen ulkoministeriön virkamiehet siis ottivat käyttöön vankilan, jonka naisvankeja he tiesivät käytettävän prostituoituina.

Tämä oli tietysti rikos, mutta ei se mitään: viranomaiset rikkovat lakeja rutiininomaisesti eivätkä saa rikoksistaan mitään rangaistuksia.

Suomalaiset viranomaiset myös tiesivät etukäteen, että monet naisvangit olivat saaneet tuomion raiskatuksi joutumisesta. Afganistanissa ei anneta raiskauksesta vankeustuomiota raiskaajalle, vaan raiskatulle. Tämän kaiken suomalaiset viranomaiset tiesivät etukäteen, mutta eivät puuttuneet asiaan mitenkään.

Suomalaisten viranomaisten mielestä oli hyväksyttävää käyttää suomalaisten veronmaksajien rahoja siihen, että raiskattuja naisia pannaan vankilaan rangaistukseksi raiskatuksi joutumisesta.

Mielestäni ulkoministeri Alexander Stubb on rikollinen, jonka pitäisi olla tällä hetkellä vankilassa.

Stubbin mielestä oli oikein antaa suomalaisten veronmaksajien rahoja islamilaiselle valtiolle, jossa raiskauksesta annetaan vankeusrangaistus raiskatulle naiselle, ei siis raiskaajalle.

Stubb siis syyllistyi rikokseen tukemalla raiskattujen naisten vangitsemista. Miksi Stubb ei ole vankilassa?

P.S.

Tuossa Namibian-tapauksessa oli tällaista housut kintuissa kiinni jääneille korruptoituneille byrokraateille tyypillistä epätoivoista selittelyä:

Väärinkäytös paljastui vuonna 2007 tilintarkastuksessa. Heikkilän mukaan asia ei tullut heti julki, koska paikallinen kirjanpitäjä välitti lähetystöön väärää tietoa.

- Joko hän teki sen huolimattomuuttaan tai sitten tahallaan. Emme kuitenkaan suunnittele oikeustoimia häntä kohtaan, Heikkilä kertoo.

Heikkilä myöntää, että paljastuksen jälkeen lähetystön hankkeita on valvottu tarkemmin.

- Ainakin sen opimme, ettemme ole enää käyttäneet kuin suuria ja kansainvälisiä tilintarkastustoimistoja.

Tästä tulee etsimättä mieleen tämä samanlainen selittely em. Afghanistan-casen yhteydessä:

Kehitysmaatutkijan mielestä vankilan kohtalo on hyvä muistutus siitä, että kehitysyhteistyössä pelkkä rakennusten pystyttäminen ei auta, vaan myös toimintaa pitää valvoa.

- Sotilastoimijat tekevät yhä enemmän töitä, jotka ovat lähtökohtaisesti olleet siviilitoimijoiden hommia. Puuttuu oppi siitä, että ei pitäisi tehdä kertaluonteista avustustyötä, esimerkiksi pystyttää rakennuksia ilman pitkäjänteistä sitoutumista, tutkija ja Suomen UNIFEMin varapuheenjohtaja Päivi Mattila korostaa.

Tämä on kehitysapupropagandaa, jossa väitetään "toiminnan valvomisen" ja "pitkäjänteistä sitoutumisen" ratkaisevan kaikki kehitysapuprojektien ongelmat. Tämä on tosiasioiden fanaattista kiistämistä uskonnollisin perustein.

Kehitysapu ei toimi koskaan. Siitä on aina haittaa. Se pönkittää aina korruptiota ja diktatuureja.

Ei ole mitään näyttöä mistään toimivasta kehitysavusta, kuten ei ole mitään näyttöä toimivasta kommunismista.

Vanhat stalinistit ("äännntiset stalinistit") selittävät aina, että Neuvostoliitto oli sinänsä ihan hyvä järjestelmä, tyhmät jätkät vain pilasivat sen. Yhtäkään esimerkkiä toimivasta kommunismista ei ole koskaan esitetty. Tästä kannattaisi tietysti vetää se johtopäätös, että kommunismi on järjestelmänä täysin väärä. Sama koskee kehitysapua. Yhtäkään esimerkkiä toimivasta kehitysavusta ei ole koskaan esitetty. Tästä kannattaisi vetää se johtopäätös, että kehitysapu on lähtökohtaisesti väärä idea. Kaikki kehitysapu pitäisi lopettaa välittömästi.

Tämä ei kuitenkaan tietenkään käy niille tuhansille suomalaisille byrokraateille ja "kansalaisjärjestöaktiiveille", jotka saavat palkkansa "kehitysapumäärärahoista". Kaikki kehitysapusektorin työpaikat ovat suojatyöpaikkoja laiskoille ja tyhmille ihmisille, jotka eivät pysty saamaan rehellistä työtä. He nostavat palkkaa siitä, että istuvat toimistolla juomassa yrttiteetä ja syömässä tofua toisten rastapäisten lesbofeministien tai munattomien sivarihippien kanssa. Nämä ihmiset kokevat olevansa valllllltavan tiedostavia ja edistyksellisiä jne. Kaikki normaalit ihmiset ovat näiden suojatyöpaikoissaan notkuvien vähä-älyisten, mistään mitään tietämättömien ja vitun naiivien, uffin vaatteisiin pukeutuvien pilvenpolttelijoiden mielestä hirrrrrrrveitä rrrrassssisteja ja ennakkoluuloisia ja ahdasmielisiä kusipäitä.

Todellisuudessa tietysti ennakkoluuloja on nimenomaan näillä peeloilla, jotka esiintyvät Asiantuntijoina. Heillä ei ole mitään tietoja niistä asioista, joiden Asiantuntijoita he väittävät olevansa. Muutenhan he eivät olisi yllättyneet siitä, että Afghanistanin vankilaviranomaiset harrastavat naisvankien seksuaalista hyväksikäyttöä.

Se ei voi olla yllätys kenellekään täysjärkiselle, että Afghanistanin viranomaiset ovat korruptoituneita rikollisia ja ihmisoikeuksien vastustajia. Eivätkö Stubb ja hänen diplomaattinsa osaa lukea sanomalehtiä?

En minäkään ole koskaan käynyt Afganistanissa, mutta olen ihan jo sanomalehtien ja tv-uutisten perusteella kyennyt muodostamaan Afganistanista itselleni paljon realistisemman kuvan kuin Afganistanissa vuosikausia asuneet suomalaiset diplomaatit ja Afganistanista vähän väliä raportteja työpöydälleen saava Suomen ulkoministeri Alexander Stubb.

Ovatko ulkoministeriön virkamiehet ja ulkoministeri Stubb lukutaidottomia?

Miksi he eivät tajua edes sellaisia asioita, jotka olisivat nähtävissä tv-uutisista ja tv:n ajankohtaisohjelmista?

Miten ulkoministeriön virkamiehet ja ulkoministeri Stubb voivat olla yllättyneitä siitä, että Afganistanin vankiloissa naisvankeja raiskataan?

Seuraavaksi he varmaan sanovat yllättyneensä suuresti siitä tiedosta, että Auschwitzissa tapettiin juutalaisia.

Tämä diplomaattien ja ulkoministerin äärimmäisen naiivi hämmästys naisvankien seksuaalisesta hyväksikäytöstä Afganistanin vankiloissa ei kuitenkaan selitä sitä, miksi he tietoisesti hyväksyivät raiskattujen naisten panemisen vankilaan rangaistuksena raiskatuksi joutumisesta.

Miksi?

Vaadin selitystä Suomen kansalaisena. Miksi Suomen valtio rahoittaa Afghanistanissa vankilaa, johon laitetaan raiskatuksi joutumisesta vankeustuomion saaneita naisia?

Ketkä ovat ne konkreettiset päättäjät, jotka olivat vastuussa kehitysapumäärärahojen myöntämisestä tälle projektille?

Miksi he eivät ole tällä hetkellä rikosoikeudellisessa syytteessä?

Miksi valtamedia ei esitä tällaisia kysymyksiä? Mitä imbesillejä työskentelee esim. Ylen tai HS:n toimittajina, kun tällaiset kysymykset eivät juolahda heille mieleen?

Miten vastata maailman hätään?

Otsikko on tarkoituksella naiivi, mutta tuollaisia naiiveja kysymyksiä esitetään usein. Ja niihin vastataan, useimmiten yhtä lailla naiivisti. Näiden vastausten perusteella muovataan jopa valtioiden politiikkaa.

Konkretisoin kysymyksen näin: millä tavalla Suomi voisi auttaa kehitysmaiden huonompiosaisia ihmisiä?

Minusta kysymys näin aseteltuna on merkittävä. Se ei enää ole naiivi kysymys, se ei odota naiivia vastausta. Silti siihen todennäköisimmin vastattaisiin naiivisti.

On vaarallista, että jopa valtioiden päättäjät vastaavat näin merkittäviin kysymyksiin tunteenomaisen lapsellisella tavalla. Tässä tapauksessa kysymyksessä voi olla lukemattomien ihmisten elämä tai terveys.

Toinen usein kysytty kysymys samassa aihepiirissä on, miten Suomen tulisi suhtautua pakolaisuuteen.

Suomen valtion vastaus molempiin kysymyksiin on naiivi. Suomi antaa pienehköä kehitysapua, ja samaan aikaan pumppaa paljon enemmän resursseja pakolaisuuden ylläpitoon, pakolaisten ylläpitämiseen.

Sekä kehityspolitiikka että maahanmuuttopolitiikka ovat pohjimmiltaan vastausta samaan kysymykseen, maailman hätään. Ne ovat olennaisella tavalla saman asian eri puolia. Niitä käsitellään samoilla moraalisilla välineillä, samankaltaisilla argumenteilla, niiden piirissä toimivat pitkälti samat henkilöt. Mutta niiden vastaukset ovat aivan erilaiset.

Kehitysapu on monen sydäntä lähellä, mutta se saa mitättömän huomion ja panostuksen pakolaisuuteen verrattuna. Kehitysapu ei ole läheskään niin kiihottavaa kuin "toiseuden" tuottaminen länsimaiden kaduille, ja tätä vastustavien alkuperäiskansojen lyttääminen.

Kehitysapu ei puhuttele monikultturismia. Kehitysapu voi toki puhutella monikulttuuriin uskovaa, mutta muista syistä, ei monikultturismin vuoksi.

Monikultturistit eivät itse asiassa edes halua monikulttuurisuutta kehitysmaihin, vaan siellä vastaavaa kehitystä pidetään vahingollisena kulttuuri-imperialismina ja kolonialismina.

(Toki monet kehitysmaat ovat luonnostaan monimuotoisia samoin kuin länsimaatkin, mutta tämä ei ole aatteen mukaista monikulttuurisuutta, joka on keinotekoista.)

Kehitysapuun eivät kuulu väestönsiirrot kuten monikultturismiin, kehitysavun tarkoitus on päin vastoin turvata ihmisten elinmahdollisuudet siellä, missä ihmiset luonnostaan elävät.

Jos kehitysapu olisi toimivaa ja tehokasta, ei ehkä syntyisi merkittävää pakolaisuutta, eikä monikultturismi saisi toiseuttaan. En usko, että kehitysapu olisi sentään tarkoituksellisesti toimimatonta, mutta monikultturismi joka tapauksessa kampittaa kehitysapua toisella tavalla.

Koska pakolais- ja kehitysapupolitiikka ovat meidän länsimaalaisten näkökulmasta vastauksia samoihin kysymyksiin, omaantuntoomme ja maailman hätään, niille annetaan yhteinen määräraha. Tätä määrärahaa ei ole määritelty missään, mutta asia on näin käytännössä. Valtioilla ja kansoilla on vain tietty valmius vastata maailman hätään, ja jos hätään vastataan vastaanottamalla pakolaisia ja elättämällä heitä kalliisti, on rahaa silloin vähemmän nälkään ja ripuliin kuoleville lapsille.

Poliittiset päätökset resurssien jakamiseksi ovat aina kompromisseja. Jos halutaan jotain, pitää jostain muualta joustaa. Rahaa on aina liian vähän. Käytännössä on valittu, että maailman hätään luovuttamamme resurssit ohjataan valtaosin pakolaisuuteen, kehitysavun saadessa vain murto-osan siitä.

Lisäksi pakolaisuudella tehdään auttamisesta myrkkyä. Ihmisten auttamisen varjolla luodaan vakavia konflikteja ja järjestelmällistä syrjintää. Ihmisten auttamisen varjolla ollaan hävittämässä alkuperäiskansoja ja -kulttuureita. Räikeän väärä, ihmisiä loukkaava ja vahingoittava vastaus maailman hätään saa monet kokemaan, että toisten hätä on vain tekosyy hyökätä heitä vastaan. Sitähän se monikultturisteille onkin. Imagotappion kärsii kuitenkin kaikki globaali auttaminen, myös kehitysapu.

Silti kehitysapu on paljon olennaisempaa kuin pakolaisten vastaanotto. Kehitysapu puuttuu ongelmiin, inhimillisiin kriiseihin, pakolaisten vastaanottaminen vain lievittää niiden eräitä kauaskantoisia ja irrallisia oireita.

Oireiden lievitys on saanut leijonanosan meidän huomiostamme ja rahallisesta panostuksestamme. Olemme valinneet sen tavan auttaa, joka vastaa parhaiten omaan tarpeeseemme, oman omantuntomme ääneen. Kehitysapu ei näy katukuvassa, monikultturismi näkyy, se lievittää meidän syyllisyydentunnettamme paremmin. Ihmisten auttaminen on toissijaista.

Ihmisten kasvot puhuttelevat meitä. Kehitysmaan ihminen on "kasvoton", hänen elämänsä on asetettu täysin toissijaiseen asemaan Suomessa elätetyn pakolaisen rinnalla. Jokaista "katukuvaamme rikastavaa" kasvoa kohti meiltä jää näkemättä lukemattomia kuolevien lasten kasvoja, jotka olisimme voineet pelastaa tämän yhden pakolaiskasvon hinnalla. Jokainen pakolainen jättää tuhansia häntä heikompiosaisia kuolemaan.

Monikulttuuristaminen on kallis, raaka ja omahyväinen tapa vastata maailman ongelmiin. Monin verroin enemmän ihmisiä voidaan auttaa ja pelastaa, jos maailman hätään liikenevät resurssit ohjattaisiin kehitysmaihin jollakin toimivalla tavalla.

Kehitysapu ei ole aina toiminut. Kehitysapua riivaa samankaltainen näköalojen puute ja ihannoiva ymmärtämättömyys toiseutta kohtaan kuin monikultturismia, ja näiden parissa toimivatkin usein samat henkilöt. Ilmeisesti kehitysapua ollaan taipuvaisia tekemään, samoin kuin monikulttuurisuutta, suurella sydämellä ja pienilla aivoilla. Silti kehitysapu on huomattavasti terveempää niin ideologisesti kuin käytännössäkin. Kehitysapu on perusteltavissa johdonmukaisesti, ja kehitysavulla on saatu myös paljon hyvää aikaan.

Kehitysapu ei ole lahkolainen kiihkoaate kuten monikultturismi, kehitysapu on yksinkertaisesti politiikan osa-alue. Monikultturismi on kääntynyt kuoreensa eikä ole uudistettavissa, kritiikki herättää siinä yleensä silmitöntä vihaa, jonka osoituksia ovat toisinajattelijoiden demonisointi ja vainot. Arvostelu saa monikultturismin vain kaivautumaan syvemmälle ahtaaseen poteroonsa. Kehitysapua voi kritisoida leimautumatta, ja siten ei ole mitään syytä olettaa, etteikö kehitysapua voitaisi kehittää, jotta se välttyisi jatkossa vakavimmilta virheiltä.

Täytyy vain toivoa, ettei monikultturismi onnistu myrkyttämään kaiken "maailmanparannustyön" mainetta. Täytyy myös toivoa, että länsimainen sivilisaatio, joka innokkaimmin ja ideologisimmin haluaa "parantaa maailmaa", selviytyisi näista raskaista ajoista. Se on myös kehitysavun jatkumisen ja kehittymisen edellytys.

Homma-forumilla aloitettu Samalla rahalla- julistekampanja tuo konkreettisesti ja koskettavasti esiin kehitysavun ja monikultturismin räikeän eron.

Desantti

Maailman kirjat lienevät pahasti sekaisin, sillä piippalakkinen desantti on päässyt soluttautumaan Suomalian Sanomiin. Siis ihan aito sosialistinen ekohippi, ja tämä on hänen ensimmäinen viestinsä.

Mitä ihmettä teen liberalistien tms. seurassa? No minäpä selitän. Olen toki jyrkästi eri mieltä talouspolitiikasta esimerkiksi liberalistien kanssa, emmekä jaa juuri yhteistä arvopohjaakaan. Tästä huolimatta jaamme saman huolen. Minä haluan, että tulevaisuudessakin voitaisiin harjoittaa vasemmistolaista talouspolitiikkaa. Liberalisti taas haluaa jatkossakin harjoittaa oikeistolaista talouspolitiikkaa. Miten meillä voi olla yhteinen huoli?

Sekä oikeistolaisten että vasemmistolaisten mahdollisuus harjoittaa ja kehittää suosimaansa talouspolitiiikkaa on tulevaisuudessa uhattuna. Länsimaihin suuntautuvan kolonisaation ja massiivisten väestönsiirtojen vuoksi alkuperäiskansojen kulttuurit ja yhteiskuntajärjestelmät ovat vaarassa sulautua, syrjäytyä tai tulla korvatuiksi siirtolaisten kulttuureilla ja järjestelmillä. Niissä järjestelmissä, esimerkiksi islamistisissa totalitarismeissa, ei ole mahdollisuutta juuri mihinkään sellaiseen talouspoliittiseen malliin tai linjaukseen, joita eri puolueet ja poliittiset toimijat länsimaissa ovat viime vuosikymmenet ja vuosisadat tukeneet.

Laajamittainen kolonisaatio ja siitä seuraavat kulttuurien yhteentörmäykset uhkaavat myös aiheuttaa erittäin vakavia etnisiä levottomuuksia. Esimerkiksi filosofi Jukka Hankamäki uskoo, että Euroopalla on edessään heimosotien tai sisällissotien aika harjoitetun monikulttuurisuuspolitiikan vuoksi, ellei tätä kehitystä pian hillitä. Siinä tilanteessa yhteiskunnat voivat romahtaa tai joutua ennennäkemättömiin kriiseihin. Jos suosimasi talousmallin mahdollistava poliittinen järjestelmä on vaarassa romahtaa, on talousmallisi ajaminen yhtä turhaa, kuin olisi pian teurastettavien intiaanien tapella keskenään siitä, tulisiko jatkossa shamaanin vai heimonvanhinten myöntää lupa avioitumisiin. Jos intiaanit tapetaan sukupuuttoon tai he joutuvat alistumaan tulokkaiden järjestelmään, heillä ei enää ole mahdollisuutta edistää kannattamaansa linjausta. Heidän linjauksensa liittyvät tiettyyn heimoyhteiskuntaan, ja jos se katoaa, ei niitä voida soveltaa muihin yhteiskuntamalleihin. Eivätkä kalpeanaamat niitä varmasti kopioi. Sama koskee myös länsimaista sivilisaatiota ja sen mahdollistamia poliittisia linjauksia.

Jos Euroopan alkuperäiskansat sulautuvat, syrjäytyvät tai alistuvat, ei minkäänlainen talous- tai muukaan politiikka ole enää niille mahdollinen. Jos meidät syrjäytetään, eivät muut tule opettelemaan meidän politiikkaamme, vaan päin vastoin poliittisesta järjestelmästämme, kaikkine sen piirissä toimivine linjauksineen tulee varoittava esimerkki tuhoon johtaneesta tiestä.

Sellaisessa politiikassa, joka tuhoaa omat tulevaisuudennäkymänsä, ei ole mitään mieltä. Sellaisen politiikan harjoittaminen ei ole relevanttia. Minä haluan yksinkertaisesti harjoittaa relevanttia politiikkaa. Haluan turvata vihervasemmistolaisten näkemysteni kasvualustat; länsimaisen sivilisaation, arvomaailman ja kulttuurin. Nämä toimivat kasvualustana myös liberalismille, kristillisyydelle, ateismille, humanismille, feminismille ja monille muille aatteille, myös monikultturismille. Loogisesti ajatellen kaikkien aatteiden päämäärä olisi jatkaa olemassaoloaan ja kehittyä omilla linjoillaan. Kun tämä päämäärä on sisäistetty eri aatteiden piirissä, se yhdistää niitä nykyisessä tilanteessa, jossa niiden kaikkien kehitys uhataan lyödä poikki.

Talouspolitiikkaa ei tule jättää sivuun, mutta sitä ei myöskään tule ottaa kynnyskysymykseksi tai poliittiseksi vedenjakajaksi. Talouspolitiikasta ehditään kyllä kiistellä vaikka maailman tappiin, mutta vain siinä tapauksessa, että kiistelyn mahdollistava demokraattinen järjestelmä ja poliittinen kulttuuri säilyy. Talouspolitiikkaa paljon merkittävämpi poliittinen vedenjakaja on ero monikultturistien ja heidän tukijoidensa, sekä alkuperäisten kansojen ja yhteiskuntien puolustajien välillä. Tämä on se jakolinja, jonka välille tulevaisuuden poliittinen kaksinapaisuus kärjistyy. Sen jakolinjan ovat jo monikultturistit itse synnyttäneet, niputtaessaan kaikki heidän imperialistista politiikkaansa vastustavat ajatukset ja ihmiset yhteen, lyömällä kaikkien päälle yleistäviä leimatermejä kuten "rasisti" ja "natsi".

Feministi Aino Puputti on ansiokkaasti käsitellyt blogissaan monikultturismin silmitöntä leimaamisvimmaa. Monikultturismi, joka syntyi radikaalin vihervasemmiston sisäpiirin juttuna, on voitu runnoa valtavirran politiikkaan juuri siihen olennaisena osana kuuluvan toisinajattelijoiden leimaamisen ansiosta. Ilman tätä asetta niin järjenvastainen ja itsetuhoinen aate ei koskaan olisi päässyt valtapolitiikkaan. Toista mieltä olevat leimataan lähes automaattisesti "rasisteiksi", "natseiksi" tai muiksi hirviöiksi. Periaate leimaamisessa on, jälleen villin lännen ympäristöön verratakseni, "ammu ensin, katso sitten". Leima lyödään ensin, ja vasta sen jälkeen leimattua aletaan tarkemmin tutkia. Kuten tiedetään, natsikortti on erittäin voimakas poliittinen ase. "Rasistin" leiman saaneen kanssa ei tarvitse keskustella, hänen mielipiteensä voi sivuuttaa, hänen kysymykseensä ei tarvitse vastata, hänet voi vaientaa ja häntä voi herjata. Jopa laki ja poliisit voidaan usuttaa hänen kimppuunsa, tosin laittomasti.

Vihervasemmistolaisena humanistina minutkin on automaattisesti ja yleistävästi leimattu muun muassa "natsiksi", "rasistiksi" ja "äärioikeistolaiseksi" vain siksi, koska kannatan toisenlaista ulkomaalaispolitiikkaa kuin esimerkiksi Astrid Thors. Henkilööni ei vielä ole kohdistettu suoraa lokaamista, mutta edustan maahanmuuttokritiikkiä, ja sen ovat valtapolitiikan tukijat määritelleet "rasismiksi". Näin he ovat määritelleet "rasistiksi" minutkin, vaikka eivät ole minusta kuulleetkaan, eivätkä mielipiteistäni tiedä mitään.

Perusteeni maahanmuuttokritiikille ovat paitsi alkuperäiskansojen ja kulttuurien suojelu, myös kehitysmaiden auttaminen ja ympäristönäkökulmat. Katson, että länsimaiden nykyinen politiikka suhteessa köyhempiin maihin on äärimmäisen vastuutonta. Pakolaisuutta aiheuttavia kriisejä ei viitsitä ehkäistä läheskään samanlaisella tarmolla, jolla pakolaisia ollaan vastaanottamassa ja auttamassa lännessä. Länsimaat eivät nähtävästi halua puuttua ongelmien syihin, vain lievittää niiden oireita, vaikka tämä tulee paljon kalliimmaksi. Länsimaiden vastuuttomuus on inhimillisesti katastrofaalista. Paljon enemmän ihmisiä voitaisiin auttaa samalla rahalla, jos pakolaisten sijasta apu annettaisiin kehitysmaihin. Puputti on jo käsitellyt tätä seikkaperäisemmin, joten lainaan häntä:

"Samalla rahalla, mikä nyt käytetään tänne päässeiden "onnekkaiden" pakolaisten auttamiseksi, voitaisiin auttaa monta kertaa enemmän ihmisiä paikan päällä kehitysmaissa. Ehkäpä jokaista lännessä asuvaa pakolaista kohti voitaisiin pelastaa kymmenien tai satojen ihmisten henki ja terveys, tai taata kunnolliset edellytykset elämälle, esimerkiksi koulutus. Loppujen lopuksi länsimaille lankeava hintalappukin jäisi paljon pienemmäksi. Nykyinen tapa hoitaa kehityskysymykset on lyhytnäköinen ja moraaliton. Se palvelee länsimaiden monikultturismi-aatetta tuottamalla sen palvomaa toiseutta ihasteltavaksi, tai koska väestönsiirrot yksinkertaisesti kuuluvat monikultturismin ideologiaan, ihmisyyden jäädessä juhlapuheisiin."

Olen maahanmuuttokriittinen myös ympäristösyistä. Lännessä asuva ihminen kuluttaa yleensä luonnonvaroja paljon enemmän kuin kehitysmaissa asuva. Jonkinlainsena "vastapainona" kerskakulutukselleen länsimaalaiset lisääntyvät niin hitaasti, että heidän määränsä vähenee- tai vähenisi ilman väestönsiirtoja. Miljoonien siirryttyä kehitysmaista länteen on monien länsimaiden väkiluku kuitenkin kasvanut, ja luonnonvarojen kulutus siten kiihtynyt huomattavasti. Lisäksi maahanmuuttajat saavat yleensä lännessäkin enemmän lapsia kuin länsimaalaiset, joten liiallisen väestönkasvun ongelmat eivät ole poistuneet, ne ovat vain siirtyneet uusille alueille. Nopeaa väestönkasvua suosivien kulttuurien rantautuminen länsimaihin on lisännyt kerskakulutusta yhdistettynä nopeaan väestönkasvuun, joka on erittäin haitallista ympäristölle. Palaan näihin kysymyksiin tarkemmin seuraavissa kirjoituksissani.

Taipumus leimata kritiikki ja sen esittäjät natsi- tai rasistikortilla on mahdollistanut monikultturististen maahanmuuttolinjausten valta-aseman, mutta se on myös kääntymässä monikultturismia vastaan. Mitä raivokkaammin ja ylimalkaisemmin leimoja lyödään, sitä useammat huomaavat joutuneensa niiden uhreiksi, ja hakeutuvat yhteistyöhön. Monikultturistit ovat tehneet mustavalkoisen jaon hyvään ja pahaan, ja rajanneet pahan puolelle lukemattoman monet ihmiset jo siksi, että nämä kehtaavat olla eri mieltä. Monikultturisteilla ei ole aavistustakaan siitä, kuinka montaa he ovat jo törkeästi leimanneet, ja kuinka monet he ovat herättäneet vastaansa esimerkiksi rinnastamalla kaiken maahanmuuttokritiikin rasismiin. Ylimielisessä sokeudessaan he leimaavat ihmisiä kaikista poliittisista suuntauksista, ja siten ovat alkaneet sulkea itseään muun poliittisen kentän ulkopuolelle.

Monikultturismi on uhka demokratialle paitsi epäsuorasti tukiessaan Euroopan islamistumista, myös suoranaisesti pyrkiessään tätä tehdessään rajoittamaan toisinajattelijoiden sananvapautta. Leimaaminen ei jää vain herjauksiin ja kunnianloukkauksiin, se on tarkoitettu aseeksi toisinajattelijoita vastaan. Suomessakin monikultturismin arvostelijoita vastaan käydään lokaamiskampanjoita, poliittisia ajojahteja ja näytösoikeudenkäyntejä. Monikultturismi on jo kaikkialla lännessä kaventanut demokratiaa ja riistänut ihmisiltä heidän perustavanlaatuisia oikeuksiaan. On vain ajan kysymys, milloin ihmiset nousevat puolustamaan oikeuksiaan, milloin ihmisoikeusloukkauksiin ja perustavalla tavalla demokratiaa vahingoittavaan toimintaan syyllistyneet rikolliset päätyvät itse syytetyn penkille.

Kun ihmisiä niputetaan ylimalkaisen vihamielisesti, he voivat myös niputtua, mutta eivät ainakaan tässä tapauksessa niputtajien haluamalla tavalla. Toisinajattelijoista ei tule rasisteja kirveelläkään, eikä heistä tule yhtenäistä massaa, mutta vainojen kiihtyessä yhä useammat huomaavat olevansa samassa veneessä, puolustamassa yhteistä demokratiaa, vapautta sekä avoimen poliittisen keskustelun ilmapiiriä.