« Vastaus #455 : 03.07.2010, 09:02:57 »
Koitan tiivistää, se hieno taito ei ole vahvuuteni. Kolmannessa persoonassa itsestäni, vaikka en ole mitenkään jakomielisessä tilassa tai kuvittele olevani kuninkaallinen tms. Tähän vaan liittyy niin paljon kaikkea.
Erään suomalaistytön tarina joka alkoi 1980-luvulla.
Valkoinen lapsuus 0-12 v:
Syntyy molemmilta puolin juuriltaan savolaisille vanhemmille pikkukaupunkiin tyttö. Vanhemmat ei ole rikkaat, mutta tytöllä on paljon sukulaisia ja yhteisöllisyyttä, elämä on henkisesti rikasta vaikka etnisesti rutiköyhää.Toki ongelmiakin on, esimerkiksi perisuomalaiset viina ja körttiläisyys, mutta mikään ei ole mustavalkoista ja kaikessa on niin paljon hyviä puolia, serkut, tädit, enot,mummot ja kaverit. Kulta-aika. Tyttö on sinisilmäinen, vaalea, terve, iloinen ja häntä aikuiset ihastelee ja povaa että tuo pääsee vielä pitkälle. Tytöllä on harrastuksina klassinen musiikki (viulu), baletti, kuoro ja kuvataide. Häntä ei pakotettu (ei tullut paremmista piireistä), vaan itse ihastui näihin (perin eurooppalaisiin) asioihin. Ihailee eurooppalaista arkkitehtuuria ja piirtää ja maalaa linnojen kuvia kirjoista.Menestyy koulussa hyvin vaikka ei liikoja edes yritä.
Sinisilmäinen äiti katsoo tv:stä kaikki holokausti-ohjelmat. Äiti katsoo myös ohjelmat apartheidista ja Amerikan orjuuden historiasta. Äiti on pohdiskeleva ja yhteiskunnnan ja maailman asioista kiinnostunut, vaikka onkin ihan tavallinen pikkukaupungin terveyskeskuksessa työskentelevä nainen. Äidin läsnäolo sivistää tyttöä. Tyttö lukee kirjoja mutta katsoo paljon tv:täkin, on jo nuorena taipuvainen olemaan selvillä mitä medioissa liikkuu.Tyttö oppii kaksi asiaa: ne vaaleat ihmiset ovat olleet hyvin pahoja, ja ne ovat riistäneet kaiken toisenvärisiltä ihmisiltä. Tyttö alkaa tiedostamattaan kehittää syyllisyyttä. Tv:ssä on sarjoissa ja elokuvissa on paljon tummatukkaisia kaunottaria. Tyttö ihailee latino ja tummaihoisia näyttelijättäriä, esim. se Bill Cosbyn roolihahmon tytär joka on niin kaunis. Tyttö katsoo peiliin ja suree: siellä näkyy kalpeutta ja ei minkään väriset hiukset. Tyttö suree sitä kun on ruma ja ei minkään näköinen. Ihan erinäköinen kuin Cosbyn Denise.
Värikkäästi värähtelevä nuoruus 13-18 v.
Perhe muuttaa hieman isompaan kaupunkiin. Viulunsoitto jää, ja baletti muuttuu mm. hip hopiksi. Tyttö saa alkaa meikata, niinpä hän tosiaan tekee niin (liikaa) ja alkaa värjätä ei minkään väriset hiukset tummiksi. Hän haluaa MTV-video tanssijaksi, ja näyttääkin mtv-horolta (luulee olevansa tyylikäs). On lama. Suomalaiset nuoret oireilevat, nuorten elämä on täynnä väkivaltaa ja omenaviinikännejä pakkasessa. Saa osansa tästä.Nuoret angstaa kunnolla. On kansainvälisyys-mielinen ja epärasistinen (paitsi itseään kohtaan, vaikka ei tajuakaan sitä). Tutustuu kaverinsa kanssa somali ja irakilaispoikaan, ja (ihan kaverina vaan) pyörii näiden kanssa silloin tällöin. Käy somalin kotona. Somalilla on hammasharjana puutikku joka on päästä pehmitetty säikeiseksi ja hän säilyttää sitä jääkaapissa. (myöhemmin hänestä tuli ihan kunnon veronmaksaja amiksen jälkeen duunari-alalle). Somalin isä ei yhtään tykkää suomitytöistä heidän poikansa asunnossa. Oppii, että somaleilla on sukua ympäri Eurooppaa ja pojan vanhemmat veljet on Lontoossa.Tytön suomalainen isä näkee tytöt kaupungilla värikkäiden 'sällien' kanssa, ja hän vetää raivarit eikä yhtään tykkää. Ehkä molempien isät olivat ihan oikeassa? (retorinen kysymys)
Tyttö päättää, että heti kun hän on 18 v hän muuttaa Lontooseen ja alkaa pyrkyröidä viihde-alalle.(Julkisuuden kipeys on hänen sukupolvensa nuorten kansantauti, tyttö ei tee poikkeusta). Hän on ollut Britanniassa kielikurssilla ja englannin kieli luonnistuu ja melkein paremmin kuin suomi.Hiphoppi jatkuu, vaikka äiti ei niin tykkää: 'voisiko vaihtaa johonkin muuhun tanssilajiin?'. Ei, mä haluun hiphoppia. Kavereina suomipoikia jotka breikkaa ja pukeutuu löysiin housuihin. (Breikkaus ja akrobatia on kyllä sinänsä ihan hieno harrastus). Tytön mielestä vaaleaihoisen ja tummaihoisen sekoitus-ihmiset ovat kaikkein kauneimpia. Hän päättää, että isona hankin tummaihoisen miehen ja teen palveluksen ihmiskunnalle, että minun lapset tulee olemaan niitä kauniita. Katsoo peiliin ja suree, koska ei näytä Brandyltä tai Monicalta, mutta onhan meikit ja hiusvärit. Oma etnisyys piiloon niin hyvin kuin mahdollista. 'Kukaan ei tiedä, etten ole minkään värinen.'
Sisäisen uudelleenjärjestelyn ja pohdinnan aika 17-28 v.
Tyttö tapaa suomalaisen miehen toisesta kaupungista ja alkaa kirjoittaa hänen kanssaan kirjeitä. Hänen mtv-horo lookki on jo hieman siistiytynyt. Mies ihastuu ensin ulkonäköön ja sitten huomaa pitkissä kirjeissä että ollaan sukulaissieluja. Miehen vaikutus saa tytöstä ne hiphopin ja musavideoiden alla uinuvat omat ajatukset esiin. Tyttö ihastuu miehessä hänen lahjakkuuteensa, älyynsä, tietoihinsa ja luonteeseen. Hän on löytänyt jonkun, jota voi varauksetta kunnioittaa. Mies kulkee omia polkujaan (sopivasti kapinallinen ja sopivasti järkevä) ja ajattelee omilla aivoillaan ja kirjoittaa hienosti. Tyttö tunnistaa korkeatasoisen luonteen, joten hänellä on vielä jotain tajua jäljellä siitä mikä on korkeatasoista. Mies ei kelpaa omalle isälle koska se on pitkätukkainen rokkijätkä. Isä on vanhan ajan perinteinen mies. Tyttö ehtii täyttää 18 ja käydä pari kertaa tanssimassa tummien miesten kanssa värinäbaareissa, mutta ei mene onneksi pidemmälle. Hän ajattelee, monien muiden ajatusten lomassa: Enhän minä nyt voi niin rasisti olla, että torjun tuon miehen sen takia kun se on valkoinen, vaikka halusinkin aina ulkomaalaisen miehen. (hyvä ajatus.)Vihreäsilmäinen ja eiminkäänväri-tukkainen mies kelpuutetaan. 'Se on vaan niin ihmeellinen, en voi tuota päästää menemään'. Ei silläkään ole rahaa ja perintöä, niin kuin ei mullakaan. No, opetellaan elämään niukasti.Mies estää Lontooseen muuttamisen, vaan muutetaan yhdessä pk-seudulle.
He muuttavat pääkaupunkiseudulle. Tyttö opiskelee, tekee ohessa töitä, tutustuu uusiin ihmisiin, on aktiivinen (liiankin, palaa loppuun usein), tutkii elämää. Jossain vaiheessa tekee töitä baareissa koulun ohella, joten seisoskelu aamuneljältä Helsingin asemalla tulee tutuksi. Ne tavat, joilla värinämiehet (arabit ja afrikkalaiset) häneen tekevät siellä tuttavuutta, ovat lukuisat, niistä voisi kirjoittaa pitkästi. Joku saattaa tulla suoraan varoittamatta takaapäin ja kaapata syliin kysymättä. Moni tarjoaa illallista, ystävyyttä, kutsuu kotiin, moni seuraa jopa paikallisjunaan. Monena kertana, tätä tapahtuu myös päivisin kaduilla. Värinämiehet ovat todella aktiivisia. Tytöllä on tapahtunut muutos ei minkään värisen miehen ansiosta, ja hän suhtautuu näihin torjuvasti (tosin liian pehmeästi ja hitaasti tuo torjunta tapahtuu, koska he vänkäävät itsepäisesti). Kyllä hän siltikin joskus vielä fantasioi tanssivasta etnomiehestä, mutta ne fantasiat hälvenee.Hänen elämä on monikulttuurista, sillä hän on yhä edelleen kuitenkin avoin ja kiinnostunut eri kulttuureista. Ottaa kutsun vastaan afrikkalais-suomalaisiin häihin ihan uteliaisuudesta joltain afrikkalaismieheltä. Tuloksena afrikkalaismies alkaa esitellä äitinsä kuvaa ja haluaa päästä kopeloimaan. Poistuu juhlista kotiin miettimään. Monen ja monen vastaavan tapauksen jälkeen, alkaa jotain hahmottua mielessä. Silti, yhä epä-rasistinen, (paitsi itseään kohtaan). Hiusvärejä kuluu, ja meikkiäkin, vaikkei niin pahasti kuin teininä.
Tyttö angstaa itsekin ja suomalaisissa ystävissä yhä parikymppisenä esillä monta ongelmaa kuten lama-nuoruudessakin: syömishäiriöt, itsemurha-yritykset, huumeet ja julkisuudenkipeys. Tyttö tuntee että kaikki ei ole kohdallaan, muttei tiedä mikä se on. Ahdistaa sen verran, että päättää hakeutua terapiaan (hyvä päätös) ja on onnellinen että saa sitä. Terapeuttina n. kuusikymppinen suomalainen nainen, psykologian ammattilainen, viisas, vakaa, rauhallinen, järkevä, loistava siinä mitä tekee. Tyttö pohtii usean vuoden ajan kaiken elämässään ja psyykessään läpi, sieltä nousee kaikki lapsuudesta lähtien, viina, körttiläisyys ja sotatraumat. Mutta myös hyvät ja hienot asiat alkavat löytyä ja hahmottua. Terapeutti ehkäisee, että tyttö ei angsteissaan lopeta parisuhdetta ja opiskelua (On siitä jälkeenpäin hyvin onnellinen).
Tyttö työskentelee joskus kesätöissä lastentarhassa ja näkee samanikäisiä suomalaisia yksinhuoltaja-äitejä, joilla on kahden kulttuurin lapsia. Huomaa silloin, kuinka jo näillä lapsilla on identiteetti-ongelma: Abdul ei tiedä onko hän suomalainen vai somali, tumma vai vaalea, ja hän hakee hyväksyntää ja hänestä huomaa jo 5 vuotiaana, että hän kokee ettei ole hyväksytty sellaisenaan. Abdul on ihan eri näköinen kuin äitinsä. Tyttö on onnellinen, ettei sittenkään lähtenyt perustamaan kaksikulttuurista perhettä hyvin nuorena.Hän lukee Abdulille satuja, ja piirtelee lapsille kortteja, tummalle tytölle kanssa tummaihoinen keiju.
N. 25 vuotiaana tyttö havaitsee tälläisen kansallismielisyyden olemassaolon. Löytää Suomen Sisu foorumin, käy silloin tällöin salaa ja syyllisyyttä tuntien lukemassa sitä. Kuinka ne kehtaa, onko ne jotain natseja, hui. Salaa ihailee heidän rohkeutta, mutta ei vielä ymmärrä koko asiasta mitään. Unohtaa aiheen välillä, ja muistaa sen taas joskus. Ajattelee asioita monelta kantilta. Värinämiehet ei enää jahtaa niin usein. Se johtuu enemmän asenteen muutoksesta kuin ulkonäön. Naivius ja vastaanottavaisuus ei enää paista hänestä päälle. Tyttö angstaa yhä sillon tällöin mutta onneksi on terapeutti, saa angstata salaa ja sille kuuluvalla paikalla.Hän ajattelee, että hoidetaan tämä raskas ja kiusallinen oman pään selvitys ensin koska sille on selkeästi aihetta, niin myöhemmin pääsee sitten nauttimaan elämästä kun ei enää ahdista. (ajatus osuu oikeaan)
N. 27 vuotiaana tytössä alkaa tapahtua muutoksia. Hän lopettaa hiusten pakkomielteisen värjäilyn ja kasvattaa pitkän ei minkään värisen tukan, eikä enää meikkaa itseään värikkääksi (ei meikkauksessa ja tukanvärjäyksessä mitään pahaa ole, jos ne tehdään huvin vuoksi, mutta jos se on neuroottista niin sitten). Ensimmäistä kertaa elämässään hän alkaa tajuta että voi olla (omalla tavallaan) kaunis sellaisena kuin on. Holokausti-syyllisyys vähenee asian tutkimisen myötä: 'En minä siellä ollut, on rasistista syyttää kaikkia valkoisia rasisteiksi yhden esimerkin perusteella'. Alkaa arvostaa omaa etnisyyttään. Ei ylitse muiden, mutta hänestä on tervehdyttävää, kun tummien palvonta loppuu ja ei enää pidä itseään rumana oman etnisyytensä takia. Tasapaino tässäkin asiassa. Itseen kohdistettu rasismi loppuu. Oma mieskin alkaa näyttää yhä komeammalta, vaikka ei hänessä alkujaankaan muuta vikaa ollutkaan ulkonäöllisesti kuin värittömyys. N. 28 vuotiaana tyttö jotenkin herää ja kasvaa aikuiseksi ja tajuaa monia asioita. Terapiakin on käyty. Kouluja ei lopetettu kesken, ja ammatillinen suunta alkaa pikkuhiljaa löytymään. Kaikki alkaa olla paljon paremmin. Ei enää angstaa. Ei päättänyt päiviäänkään oman käden kautta. Ja parisuhde pysyi pystyssä. Parisuhde oli aina tytölle prioriteettilistalla nro 1. Ei sen takia, että pitäisi pakosta olla toimimattomassa suhteessa, mutta tuo mies nyt oli vaan sellainen, ettei sitä voinut päästää menemään, vaikka itse olikin sekaisin eikä tajunnut missä mennään.
No nyt 30 v sitten jotenkin tytöllä, tai naisella kaikki paljon paremmin. Pohdintojen tuloksena löytyi sellaista, että kaikki ne hyvät asiat elämässä olivat sellaisia, jotka saatiin toisilta suomalaisilta ihmisiltä. Nämä asiat olivat niitä jotka kantoivat, vaikka monta mokaa oli melkein tekemässä:
Suomalainen peruskoulu. Suomalaiset lasten ja nuorten harrastusten ohjaajat. Suomalainen ammattikoulutus ja korkeakoulutus. Suomalainen psykologian ammattilainen. Suomalainen perusterveydenhuolto joka on ilmainen köyhillekin lapsille.Suomalainen kirjasto, jo lapsena. Omat sukulaiset, nuo henkisesti rikkaat mutta etnisesti köyhät. Suomalainen mies. (parasta maailmassa)
Ja kaikki ne asiat, jotka olivat viedä kohti tuhoa Lontoossa, olivat niitä värinäjuttuja. Silti, olen sitä mieltä, että ainahan ihmiset ovat harrastaneet kulttuurillista vaihtoa eri asioiden suhteen, enkä näe että on 'paha' jos vaikka tanssii hiphoppia. Liikuntaahan se vain on, ja liikunta on hyvä juttu. Mutta suhteellisuudentaju kaikessa. Ei muita kulttuureja tarvitse palvoa.
seuraavaksi ohjelmassa tällä naisella:
Vakiinnuttaa itsensä työelämään. Antaa Suomen yhteiskunnalle takaisin jotain hyvää omien kykyjensä mukaan, koska on siltä niin paljon saanut. Mikäli onnistuu biologian kautta, synnyttää yksi tai kaksi ei minkäänväristä lasta, joilla on sekä isä että äiti, ja joille opettaa se mikä suomalaisessa kulttuurissa on parasta, kunhan se on itselleni ensin vielä kirkastunut.
Sellaista tähän asti.
Mutta olenko 'nuiva'? Termi on minulle vielä uusi. Sanotaanko, että olen suomalaismyönteinen, etnisestä syyllisyydestä ja häpeästä vapaa, suomalaisesta kulttuurista kiinnostunut. Nuivuus jää nähtäväksi. Sillä tavalla olen, että mielestäni täällä on jo ihan tarpeeksi maahanmuuttajia, verrattuna siihen, kuinka näinkin pieni (vähälukuinen) yhteisö pystyy etenkin sosiaalisesti ja psykologisesti integroimaan. Raha ja talous ei ole minun vahvuuksiani, joten en puutu niihin. Haluan säilyttää sen mikä suomalaisessa sivistyksessä on minusta kullanarvoista. Omassa elämässäni olen huomannut, että kielellinen ja kulttuurinen sekamelska johta kuvainnollisesti 'jakomielitautiin', jossa jokaisen kulttuurin taso yksilön sisällä laskee (puhun itsestäni), ja sitä on vähän niinkuin ei mitään ja vähän kaikkea. Huonoa suomea, huonoa englantia, hiusten värjäystä pakkomielteisesti ja rytmikästä hytkymistä hittimusiikin tahdissa.
Niin....jatkan matkaani, tämä suomalaiseksi kasvaminen on tälläinen prosessi.
« Vastaus #456 : 03.07.2010, 09:33:50 »
Oli ainakin itselleni kovin ajatuksia(ristiriitaisia)herättävä elämäntarina.
En oikein tiedä, pitäisikö sinun laisiasi halveksia, sääliä vai ihailla.
Mietin vain, että miksi nuoret tytöt on noin hukassa melkoisen yleisesti.
Mietin samaa. Tuo artikkeli oli silmiäavaava. Tuo pitäisi julkaista jossain lehdessä, esim. Imagessa. Tuo tarina kuvasi hyvin sitä, miten monikulttuurisuusaivopesu vaikuttaa nuoriin naisiin/tyttöihin.
Tämä on lähellä sitä ilmiötä, jota olen kutsunut nimellä kympin tytön syndrooma. Yhteiskunnassa vallitseva virallinen ideologia uppoaa kaikkein helpoimmin kiltteihin/ahkeriin/lahjakkaisiin tyttöihin, koska nimenomaan ns, kilteillä ja fiksuilla tytöillä on luontainen tarve omaksua vallitsevat sosiaaliset normit ja käyttäytyä niiden mukaisesti. Jos ja kun multikulti-ideologia on hegemonisessa asemassa, nämä kympin tytöt omaksuvat sen. Jos vallitseva ideologia olisi toinen (esim. kansallissosialismi tai kommunismi), samat tytöt omaksuisivat sen aivan yhtä fanaattisesti.
Nuoret tytöt ovat kuin pesusieniä, jotka imevät vaikutteita ympäröivästä kulttuurista. Naisilla/tytöillä on vähemmän omia ajatuksia kuin miehillä/pojilla. Naarailla on taipumusta konformismiin. Tämä johtaa siihen, että yhteiskunnassa vallitseva, auktoriteettien tukema poliittisesti korrekti ideologia muodostuu nimenomaan nuorten naisten/tyttöjen fanaattiseksi aatteeksi. Miehillä on enemmän omia ajatuksia ja enemmän vastarintaa vallitsevalle ideologialle. Miehet ovat vähemmän alttiita aivopesulle, koska miesten ajatukset ovat enemmän omaehtoisia, sisäsyntyisiä, paljolti jopa biologian määräämiä. Naiset ovat mukautuvaisempia, joten naisten ajatukset ovat helpommin sosiokulturaalisessa kontekstissa kulloinkin vallitsevien normien muovattavissa.
Tämä on lähellä sitä ilmiötä, jota olen kutsunut nimellä kympin tytön syndrooma. Yhteiskunnassa vallitseva virallinen ideologia uppoaa kaikkein helpoimmin kiltteihin/ahkeriin/lahjakkaisiin tyttöihin, koska nimenomaan ns, kilteillä ja fiksuilla tytöillä on luontainen tarve omaksua vallitsevat sosiaaliset normit ja käyttäytyä niiden mukaisesti. Jos ja kun multikulti-ideologia on hegemonisessa asemassa, nämä kympin tytöt omaksuvat sen. Jos vallitseva ideologia olisi toinen (esim. kansallissosialismi tai kommunismi), samat tytöt omaksuisivat sen aivan yhtä fanaattisesti.
Nuoret tytöt ovat kuin pesusieniä, jotka imevät vaikutteita ympäröivästä kulttuurista. Naisilla/tytöillä on vähemmän omia ajatuksia kuin miehillä/pojilla. Naarailla on taipumusta konformismiin. Tämä johtaa siihen, että yhteiskunnassa vallitseva, auktoriteettien tukema poliittisesti korrekti ideologia muodostuu nimenomaan nuorten naisten/tyttöjen fanaattiseksi aatteeksi. Miehillä on enemmän omia ajatuksia ja enemmän vastarintaa vallitsevalle ideologialle. Miehet ovat vähemmän alttiita aivopesulle, koska miesten ajatukset ovat enemmän omaehtoisia, sisäsyntyisiä, paljolti jopa biologian määräämiä. Naiset ovat mukautuvaisempia, joten naisten ajatukset ovat helpommin sosiokulturaalisessa kontekstissa kulloinkin vallitsevien normien muovattavissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti