Kaksi artikkelia Turun Sanomista antaa uutta ajateltavaa.
Mennään ensin Britannistaniin, joka kamppailee mustien nuorten yhä pahenevan syrjäytymis- ja jengiytymiskierteen kanssa. Pari lainausta jutusta:
Tänä keväänä tapahtuneiden lukuisten teinimurhien vuoksi britit ovat taas kerran heränneet keskustelemaan mustien nuorten syrjäytymisestä. Nyt nuorten jengit ovat entistäkin organisoituneempia ja niitä siivittää väkivaltainen muoti, joka pakottaa pojat kulkemaan taisteluveitset taskuissaan.
...
Siirtolaisuus tai rasismi ei yksin riitä huonon menestyksen selitykseksi, sillä yhtä lailla köyhinä maahan saapuneiden kiinalaisten ja intialaisten lapset pärjäävät koulussa huomattavasti brittejäkin paremmin.
Siis mitä? Rasismi ja nuiviminenko ei olekaan syyllinen? Tämähän nyt! Vähemmistövaltuutettu hoi!
Lehti jatkaa monikulttuurisen rikkauden kuvausta:
Sanomalehti Timesin mukaan Lontoossa tunnetaan 169 eri jengiä, joista puolet on ollut osallisina väkivaltaisissa kahakoissa. Uutena vuonna tai sen jälkeen peräti 17 nuorta on joutunut toisten nuorten murhaamiksi. Lähes aina sekä murhaajat että uhrit ovat olleet mustia.
Lähes kaikki murhaajat mustia? Lontoossa? Englannissa? Euroopassa?
Miten tässä nyt näin kävi. Ei ihme, että kaupunkia myös Londonistaniksi kutsutaan.
* * *
Toinen, huomattavasti pidempi artikkeli, pureutuu Afrikan ongelmiin. Sampo Terhon kirjoittaman tekstin otsikko kuuluu: Itsenäistyminen ei ole poistanut Afrikan ongelmia.
Tässä muutama valittu lainaus, eräänlainen tiivistelmä:
Tänä vuonna tulee kuluneeksi viisikymmentä vuotta siitä, kun Afrikan itsenäistyminen siirtomaavallasta alkoi. Puoli vuosisataa itsenäistä päätöksentekoa ei kuitenkaan ole tuonut ratkaisua mantereen ongelmiin, vaan päinvastoin Afrikan tilanteen on sanottu olevan jopa huonompi kuin koskaan. Afrikka edustaa tätä nykyä vain 1,3 prosenttia maailmantaloudesta, kaksi viidesosaa väestöstä on yhä lukutaidottomia, kolme miljoonaa uutta HIV-tartuntaa lisää vuosittain köyhyyttä, hallitsematon väestönkasvu lisää nälkää, sisällissodat jatkuvat muun muassa Sudanissa ja Somaliassa....Kehitysavun lisäksi länsimailta toivotaan monenlaista muutakin tukea. Lainoja, edellisten lainojen anteeksiantoa, kriisiapua, pakolaisten vastaanottamista ja niin edelleen. Afrikkaa on kyllä autettu ennenkin. Muu maailma on antanut Afrikalle siirtomaa-ajan jälkeen yli 300 miljardia dollaria yksinomaan erilaisia avustuksia. Monien Afrikan maiden bruttokansantuotteesta on jatkuvasti lähes 10 prosenttia ulkomaista tukea.Euroopan on usein sanottu olevan kaiken tämän "velkaa" Afrikalle siirtomaa-ajan ja muiden historiallisten vääryyksien takia. Siirtomaa-ajan on väitetty olevan myös useimpien Afrikan itsenäisyyden ajan ongelmien alkusyynä. Pitääkö tämä paikkansa; ovatko rikkaat eurooppalaiset aiheuttaneet Afrikan suuret ongelmat, vai onko niihin löydettävissä muitakin selityksiä?...Eurooppalaisten "ryntäys" Afrikkaan tapahtui 1800-luvun jälkipuoliskolla, jolloin lähes koko manner liitettiin nopeasti siirtomaaimperiumeihin. Kolonialismin synnyssä on kuitenkin hyvä muistaa, että afrikkalaiset itse osallistuivat alistamiseensa aivan yhtä aktiivisesti kuin eurooppalaiset. Valtava Afrikka ei koskaan ole ollut yhtenäinen kokonaisuus, vaan eri heimot toimivat auliisti eurooppalaisten puolella toisiaan vastaan, usein jopa houkutellen eurooppalaisia sekaantumaan riitoihinsa....Kolonialismin myönteisiä vaikutuksia voidaan laskea olleen ainakin koulutuksen ja lukutaidon lisääntyminen, infrastruktuurin kehitys, kaupunkikulttuurin kasvu sekä uuden teknologian ja modernin maanviljelyn leviäminen. Usein unohdettu tosiasia kolonialismista on sekin, että nimenomaan eurooppalaiset siirtomaavallat lakkauttivat orjuuden Afrikassa....Ongelmia kohdatessaan maa toisensa jälkeen päätyi "vahvojen miesten", tai oikeammin raakalaismaisten tyrannien käsiin. Demokraattisissa valmiuksissa paljastui olevan vielä huomattavia puutteita. Afrikan itsenäistymisestä 1980-luvun lopulle saakka ehti mantereella vaikuttaa noin 150 valtiojohtajaa, joiden joukosta vain kuusi luopui vapaaehtoisesti vallasta - eikä ainutkaan vaaleilla. Valta päätyi vuosikymmeniksi diktaattoreille, jotka puhuivat Afrikan suuruudesta, mutta olivat todella kiinnostuneita vain omasta asemastaan....Kun Etiopian katastrofi sitten alkoi, [maan johtaja, eversti] Mengistu Haile Mariam pyrki mahdollisimman pitkään vähättelemään ja peittelemään hätää, keskittyen mieluummin järjestelemään maan sosialistivallankumouksen kymmenvuotisjuhlia, joihin käytettiin 150 miljoonaa dollaria samaan aikaan, kun maaseudulla kansa kuoli nälkään....Ironista kyllä, Etelä-Afrikan Apartheid-hallinto oli harvoja hallituksia, joka pyrki ryhtymään aids:ia ehkäiseviin toimiin, mutta mustien kansalaisoikeusjärjestöt tyrmäsivät hankkeen vain yrityksenä rajoittaa tummaihoisten lisääntymistä. Myöskään Nelson Mandela ei valtaan päästyään tehnyt asialle paljoakaan, ja hänen jälkeisensä johto on jopa kiistänyt koko ongelman. Nykyään Etelä-Afrikka on maailman eniten aids:sta kärsivä maa....Afrikan auttamisen ja kehittymisen keskeisin ongelma on loputon korruptio yhteiskunnan kaikilla tasoilla presidenteistä postivirkamiehiin, sotapäälliköistä yksittäisiin asemiehiin. Mikään ei tapahdu ilman lahjuksia ja voitelua, ei edes ilmaisen ruoka-avun toimitus nälkään kuoleville paikallisille. Tämän kaltaiset olosuhteet eivät houkuttele investoijia, vaikka Afrikan luonnonvarojen potentiaali onkin suunnaton....Kokonaisuutena voidaan kuitenkin sanoa, että yksin länsimaita Afrikan tilasta syyllistävä asenne pohjautuu enemmän 1970-luvun eurooppalaisen vasemmistoeliitin retoriikkaan, kuin todellisuuteen. Tuolloin länsimaat leimattiin imperialistisiksi ja kommunistivaltiot solidaarisiksi, eikä asenneilmapiiri ole vieläkään tuulettunut. Tämä on sitäkin nurinkurisempaa, kun nimenomaan erilaiset menneisyyden marxistiset kokeilut, tehottomat valtionyritykset ja haluttomuus markkinavetoiseen talouteen ovat monien Afrikan köyhimpien valtioiden ongelmien taustalla.Olisi oivallettava, ettei sokea Euroopan historian tai nykyisyyden tuomitseminen todellisuudessa hyödytä ketään. Se ei ole vääryyksien oikomista tai kenenkään auttamista, vaan lietsoo vain väärää länsimaista itseinhoa ja afrikkalaista katkeruutta. On uskallettava luopua vanhasta sosialistisesta maailmankuvasta, jonka mukaan Euroopan ja länsimaiden täytyy välttämättä olla syypäitä kaikkeen. Realistinen asioiden tarkkailu olisi varmasti paras tie Afrikan todelliseen kehittämiseen.(Korostukset minun)
Siinä vähän tuoretta ja tervettä ajattelua. Kiitos kirjoittajalle, kiitos julkaisijalle.
Siis puoli vuosisataa "suunnattoman luonnonvarapotentiaalin" päällä, eikä muuta saada aikaan kuin köyhyyttä, sotia ja kuolemaa. Kyllä nyt on vikaa muuallakin kuin Valkoisessa Riistäjässä.
On irvokasta, että Suomessakin vielä höpistään siirtomaa-aikojen velanmaksusta. Ketkäs ne Suomen siirtomaat nyt taas olivatkaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti