Ulkomaalaisvirasto ei ole löytänyt humanitaarisia perusteita sille, että nainen saisi jäädä Suomeen.
Hirveää, eikö totta? Miten näin sydämettömästi voidaan toimia vanhan, sairaan ja harmittoman ihmisen kohdalla, kun samaan aikaan terveitä ja riskejä rikoksentekijöitäkään ei saada maasta ulos.
Tällaisia ajatuksia tulee väkisin mieleen. Yksi mummoko Suomen ajaa konkurssiin? Miten suvaitsematonta, epäinhimillistä ja moraalitonta. "Rasismia!!!" huutaa moraalisäteilijöiden kuoro.
Vaan onko sittenkään? Päätös on tehty Suomen lakien mukaan, kansainväliset sopimukset ja sitoumukset huomioiden. Nykyisessä poliittisen ylikorrektiuden rasismifobisessa ilmapiirissä ei takuulla tehdä yhtään käännytyspäätöstä ilman kunnollisia perusteita.
Tapauksesta käydään Hesarin uutisen alla varsin laadukasta keskustelua. Kannattaa lukea.
Siellä on nostettu esiin monia hankalia asiakysymyksiä maailmansyleilijöiden moraalinärkästyksen vastapainoksi. Tässä muutama malliksi:
Jatketaan vielä ajatusleikkiä. Jos miljoona intialaista ja neljä miljoonaa afrikkalaista haluaisi tulla tänne eläkepäiviä viettämään, niin pitäisikö heidät päästää tänne? Jos ei, niin miksi ei? Mihin vedetään raja?
Suomessa ihmiset ruokkivat vain omia lapsiaan. Miksi ihmiset eivät ruoki myös naapureidensa lapsia tai kaikkia Afrikan lapsia? Ovatko omat lapset jotenkin parempia ihmisinä kuin muut lapset?
Ihmiset myös ostavat rahoillaan useimmiten itselleen kaikenlaista, vaikka voisivat lahjoittaa koko omaisuutensa muille ihmisille? Miksi? Pitävätkö ihmiset itseään muita tärkeämpinä?
Olisihan se toki kivaa, että kaikilla olisi kivaa, mutta pieni realismi ei tekisi kenellekään pahaa.
Omituista, että tämä tapaus on saanut näin suunnattomasti julkisuutta. Kysehän on kuitenkin siitä, että ihminen on tullut tänne turistiksi ja viisumin umpeuduttua odottaa matka kotiin. Kyllähän tässä ensisijassa pitäisi ihmetellä omaisia, jotka järjestävät vanhalle omaiselleen turistimatkan Suomeen, sen sijaan, että pyrkisivät järjestämään asianmukaista hoitoa vanhuuden turvaksi. Kosovossa vuoden olleena voin vakuuttaa, että siellä kyllä tunnetaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat metkut millä jostain vain voi rahaa saada. Pitäisikö ovela kosovolaisperhe tosiaan palkita siitä, että yrittivät junailla mummolleen ilmaisen ylläpidon Suomesta?
(Mikko Nieminen, keskustelun sivulta 8)
Niinpä niin. Suomalainen hyvinvointi ja sosiaaliturva ei synny tyhjästä eikä ole loputon runsaudensarvi. Sossun rahaa tulee pankin seinästä vain niin kauan kuin tarpeeksi moni tekee tuottavaa työtä.
Suomi on ahdingossa jo omien kansalaistensa sosiaaliturvan kanssa. Kunnat joutuvat laatimaan yhä tiukempia säästöbudjetteja ja hakemaan kuntaliitoksilla turvaa toisistaan, pakon edessä. Jo omienkin vanhustemme hoito on priorisoitu epäinhimillisyyden rajoille.
Maailman tila on sellainen, että pieni Suomi ei voi sitä pelastaa. Ratsastelu yhdellä kosovolaismummolla tai puuhastelu muutaman turvapaikanhakijan asioiden parissa tyydyttää vain suvaitsevaiston moraalisen ylemmyyden tarpeita. Köyhien maiden hätää sillä ei helpoteta yhtään. Sillä päinvastoin lähetetään signaalia, että älkää yrittäkökään laittaa oman maanne asioita kuntoon ja selvitä itse.
Näin saadaan syntymään loputon elintasopakolaisvirta, loputtomasti uusia ksenofiilisiä riemunkiljahduksia, loputtomasti uutta virtaa moraalisäteilijöiden sädekehän loisteelle, loputtomasti; sillä kuka vetää rajan, että sinä vielä pääset, mutta sinä et?
Niinpä länsimaihin tulee rajoittamattomia määriä elätettäviä ihmisiä kehitysmaista, kunnes länsimaiset hyvinvointivaltiot menevät konkurssiin ja länsimainen kulttuurimme on raunioina.
Ja kehitysmaat ovat silloinkin edelleen kehitysmaita. Maailmassa on nykyisin erikseen länsimaita ja erikseen kehitysmaita. Jos kehitysmaiden ihmisten sallitaan rajoituksetta tulla länsimaihin, kohta länsimaita ei enää ole. Länsimaat muuttuvat kehitysmaiden kaltaisiksi. Kehitysmaat pysyvät yhä kehitysmaina ja muuttavat länsimaatkin kaltaisikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti