"Ihmisoikeuksien liitto" Ihmisoikeusliiton taustalla

Joku kävi jättämässä edelliseen blogipostaukseeni kommentin, jossa totesi "Ihmisoikeusliiton" olevan "Ihmisoikeuksien liitto"-nimisen kommunistijärjestön uusi nimi. Kiinnostuin asiasta, joten postaan tässä muutamia asiaan liittyviä taustatietoja.

Suomen antifasistinen komitea-nimisessä blogissa on postaus Ihmisoikeuksien liitto fasismia vastaan, joka sisältää facsimilen vuonna 1947 julkaistusta "Ihmisoikeuksien liitto"-nimisen kommunistijärjestön perustamisaikoja kuvaavasta SKDL:läisestä artikkelista.

On mielenkiintoista, että tässä vaaran vuosina eli kommunistien vallankaappausuhan aikana julkaistussa artikkelissa sanotaan "fasistien" olleen vallassa Suomessa 1930-luvulla ja sodan aikana.

Suomen antifasistinen komitea siis pitää mm. Kyösti Kalliota, Risto Rytiä ja Väinö Tanneria "fasisteina".

Suomen antifasistinen komitea-nimisen jengin oma poliittinen agenda voidaankin varsin helposti päätellä siitä, että jengi leimaa vastustamikseen "fasisteiksi" Suomen demokraattisesti valitut kansanedustajat, ministerit ja presidentit. Suomen antifasistinen komitea-jengi siis vastustaa vapaita vaaleja ja sananvapautta ja kannattaa kommunismia. Tällainen jengi kannattaa "Ihmisoikeuksien liittoa" eli nykyistä Ihmisoikeusliittoa.

"Ihmisoikeuksien liitto" siis perustettiin 1930-luvun puolivälissä edistämään kommunismia. "Ihmisoikeuksien liiton" historiikissa mm. haukutaan sosiaalidemokraatteja oikeistolaisiksi. Koska Suomessa ei tuolloin ollut mitään SDP:tä vasemmistolaisempia puolueita kuin maanalainen SKP, "Ihmisoikeuksien liitto" oli siis SKP:läinen järjestö.

On kuvaavaa, että nykyinen "Ihmisoikeusliitto" katsoo olevansa "Ihmisoikeuksien liiton" seuraaja:

Ihmisoikeuksien liitto 1935-1939 ja 1949-1952

Opinnäytetyöni käsittelee Ihmisoikeuksien liiton historiaa sen kahdella toimintakaudella. Nykyisin toimiva Ihmisoikeusliitto, joka perustettiin 1970-luvulla, pitää itseään Ihmisoikeuksien liiton perillisenä. Tutkin liittoa kansalaisjärjestönä suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Oleellisia kysymyksiä ovat liiton tavoitteiden ja toteuttamistapojen tarkastelu. Lisäksi pohdin, miten tavoitteiden saavuttaminen onnistui. Työssäni pyrin tarkastelemaan Ihmisoikeuksien liittoa monitahoisesti ja kansalaisjärjestön omaa toimintakulttuuria ymmärtäen.

Ihmisoikeuksien liittoa edelsi 1934 perustettu Kuolemanrangaistuksen vastainen toimikunta, joka keräsi yli 100 000 nimeä kuolemanrangaistusta vastustavaan kansalaisadressiin. Ihmisoikeuksien liitto perustettiin toimikunnan jätettyä adressin toisen osan eduskunnan puhemies Kyösti Kalliolle marraskuussa 1935. Järjestö keskittyi vastustamaan erityisesti sananvapauteen kohdistuvia rajoituksia, kuten kiihotuslakia. Säännöissä liiton toiminnan tarkoitukseksi määriteltiin ihmisoikeuksien puolustamisen lisäksi demokratian edistäminen ja ylläpitäminen. Ihmisoikeuksien liitto järjesti kansalaiskokouksia ja otti julkisesti kantaa mm. rauhan puolesta. Ihmisoikeuskäsityksen paino oli klassisissa vapausoikeuksissa, joita ilman ei ollut olemassa toimivaa demokratiaa.

Etsivä keskuspoliisi katsoi liiton kuuluvan ns. kansanrintamaan, jonka tarkoituksena oli yhdistää kommunistit, työläiset, vapaamieliset porvarit ja kaikki kansanvaltaisesti ajattelevat ihmiset yhteiseen kamppailuun fasismia ja sodanuhkaa vastaan. Kansanrintama nähtiin kommunistien uutena yrityksenä kohti vallankumousta, ja siksi sen piiriin kuuluvia järjestöjä pidettiin Suomessa vaarallisina.

Oikeusministeriön alainen yhdistysrekisteri veikin liiton rekisteröinnin Helsingin raastuvanoikeuden ratkaistavaksi elokuussa 1936. Ihmisoikeuksien liitto sai käsiinsä julkisten oikeudenkäyntiasiakirjojen joukkoon erehdyksessä laitetut etsivän keskuspoliisin laatimat kansanrintamamuistiot, joissa lueteltiin poliisin mielestä kansanrintamaan kuuluvat järjestöt johtokuntineen. Järjestö julkaisi muistiot Tulenkantajassa, minkä jälkeen asiasta syntyi kova julkinen keskustelu.

T. M. Kivimäen hallitusta ja etsivää keskuspoliisia arvosteltiin ankarasti epädemokraattisista toimintatavoista ja kunnollisten kansalaisten leimaamisesta kommunisteiksi. Muistioista tehtiin kaksi välikysymystä eduskunnassa, ja ne vaikuttivat osaltaan Kivimäen hallituksen kaatumiseen syksyllä 1936. Ihmisoikeuksien liiton toiminta alkoi hiipua oikeudenkäynnin jälkeen. Liitto nosti esille myöhemmin mm. vankien aseman ja otti kantaa Euroopan tapahtumiin tuomiten mm. Münchenin sopimuksen. Liiton toiminta loppui kymmeneksi vuodeksi puheenjohtaja Väinö Lassilan kuoltua huhtikuussa 1939.

Ihmisoikeuksien liitto aloitti toimintansa uudelleen syksyllä 1949, jolloin 1930-luvulla johtokunnassa ollut Erkki Vala kutsui yleiskokouksen koolle. Erkki Vala valittiin uudeksi puheenjohtajaksi; hänen jälkeensä puheenjohtajaksi valittiin vuonna 1951 Risto Hölttä. Ihmisoikeuksien liitto politisoitui voimakkaasti toisella toimintakaudellaan, ja se kuului kansandemokraattien vaikutuspiiriin. Kansalais- ja poliittisten oikeuksien rinnalle nousivat taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet, joita puolustettaessa vedottiin usein joulukuussa 1948 hyväksyttyyn yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen.

(lihavoinnit ja kursivoinnit M. Ellilä)

Kyseessä oli siis kommunistijärjestö. "Kansandemokraatit" tarkoittaa SKDL:ää eli kommunisteja.

"Ihmisoikeuksien liitto" oli siis osa vaaran vuosien aikana harjoitettua kommunistien toimintaa Suomen muuttamiseksi Neuvostoliiton kaltaiseksi bolshevistiseksi valtioksi.

Nykyinen "Ihmisoikeusliitto" katsoo olevansa "Ihmisoikeuksien liiton" seuraaja. Tämä tarkoittaa sitä, että nykyinen "Ihmisoikeusliitto" ankkuroituu SKDL:n/SKP:n/NKP:n/KGB:n perinteeseen.

Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että "Ihmisoikeusliitto" osoittaa vihamielisyytensä Suomen lakia ja suomalaista yhteiskuntajärjestystä ja suomalaista kulttuuria kohtaan vaatimalla muslimien tekemien väkivaltarikosten sensurointia.

"Ihmisoikeusliitto": Väkivaltarikoksista ei saa puhua julkisuudessa

"Ihmisoikeusliiton" pääsihteeri Kristiina Kouros:

Miten julkisuudessa pitäisi käsitellä tyttöjen sukuelinten silpomista, ulkomaalaisten tekemiä rikoksia, romanien väistämiskäytäntöjä, kunniaväkivaltaa, uskonnollisten lahkojen äärimmäisiä kieltoja, islamilaista lakia tai pakolaisuutta, jonka taustalla on toive paremmasta elämästä poliittisen vainon sijaan?

Valtaväestölle vieraiden tai kielteisten aiheiden julkinen käsittely ei ole helppoa, vaikka niihin on journalismin näkökulmasta herkullista tarttua. Ne herättävät voimakkaita tunteita, niihin liittyy ristiriitoja ja lähelle tullessaan ne täyttävät helposti jo monta uutiskriteeriä.

Samalla on selvää, ettei arkoja aiheita voi käsitellä "oikein". Yhden mielestä niitä käsitellään aina liian lepsusti ja toisen mielestä julkinen käsittely on perustavaa laatua oleva loukkaus koko ryhmää vastaan. Arat aiheet jättävät harvan kuulijan välinpitämättömäksi.

Arat aiheet koskettavat vain tiettyä osaa väestöstä, usein ne koskettavat vain hyvin, hyvin pientä osaa kyseisen vähemmistön edustajista. On perusteltua pohtia, mikä merkitys julkisella keskustelulla on.

Oletetaan esimerkiksi, että tavoitteenamme on, ettei tyttöjä ympärileikata Suomessa. Niin käsittämättömältä kuin kyseinen terveydelle selvästi haitallinen perinne meistä tuntuu, on tässä kohdassa välttämätöntä tunnistaa sen "järjellisyys" perinnettä harjoittavien ryhmien näkökulmasta: ympärileikkaamattoman tytön maine on mennyttä ja sitä myötä mahdollisuudet hyvään elämään.

Miltä perinteeseen vielä sidottujen ihmisten silmissä näyttävät kauhua kirkuvat otsikot ja syvää paheksuntaa julistavat artikkelit ja ohjelmat tyttöjen silpomisesta? Järjettömiltä, sillä järjestäessään tyttärelleen ympärileikkauksen, he toimivat kuten on aina toimittu ja hyväksi havaittu. Ja sen lisäksi, ettei valtaväestö selvästikään ymmärrä mitään heidän kulttuuristaan, he vieläpä halveksivat sitä ja kutsuvat sitä rikolliseksi.

Kuulen jo jonkun lukijan älähtävän, että pitääkö tyttöjen ympärileikkauksesta vaieta. Ei tarvitse. Mutta on syytä miettiä, mitä julkisuudella halutaan saavuttaa ja mitä sillä tosiasiassa saavutetaan? Missä määrin julkisuus ylipäätään ja millainen julkisuus edistää perinteestä luopumista? Millainen julkinen käsittely vahvistaa olemassa olevia ennakkoluuloja tai aiheuttaa negatiivista suhtautumista pakolaisiin?

Tavoittaako julkinen keskustelu ne, joiden käsissä perinteen lopettaminen on? Muuttuvatko asenteet asiallisen terveysvalistuksen (joka voi tapahtua myös julkisuuden kautta) vai kirkuvien otsikoiden kautta?

Vastaukset näihin kysymyksiin osoittavat olemmeko lievittämässä draaman kaipuutamme, ruokkimassa omia ja muiden ennakkoluuloja tai edistämässä ehkä hieman omahyväistä ylemmyydentuntoamme. Vai onko tavoitteenamme edistää tyttöjen oikeutta terveyteen?

Järjestöt ja viranomaiset, joille mainitut arat aiheet ovat osa työtä, eivät niitä pelkää. Aiheellisesti he kuitenkin punnitsevat sitä, mitä vaikeiden ja monisyisten asioiden yksinkertaistaminen julkisuudessa rajatun palstatilan vuoksi aiheuttaa. Ja silläkin uhalla, että heitä hommafoorumeilla parjataan, käyvät keskustelua parrasvaloilta piilossa, siellä missä haitallisia perinteitä harjoitetaan - ja missä niiden harjoittaminen voidaan myös lopettaa.

Lasten sukupuolielimien silpominen eli ns. ympärileikkaus ei ole vaikea ja monisyinen asia.

Se on hyvin helppo ja yksinkertainen asia.

Lasten sukupuolielimien silpominen on rikos. Se täyttää törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Törkeän pahoinpitelyn maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta.

Jokainen, joka syyllistyy törkeään pahoinpitelyyn, kuuluu vankilaan.

Jokainen, joka tekee ympärileikkauksen ilman lääketieteellistä syytä, syyllistyy törkeään pahoinpitelyyn.

Näin ollen jokainen, joka tekee ympärileikkauksen ilman lääketieteellistä syytä, kuuluu vankilaan.

Maksimirangaistus törkeästä pahoinpitelystä on kaksi vuotta vankeutta. Tämä on mielestäni liian pieni maksimirangaistus. Rangaistusasteikon yläpäätä olisi mielestäni korotettava. Nykyisen lain voimassaollessa sopiva rangaistus ilman lääketieteellistä syytä tehdystä ympärileikkauksesta olisi mielestäni noin vuosi vankeutta.

Raskauttavia asianhaaroja eli perusteita ankarammalle rangaistukselle ovat tietysti ympärileikkauksen tekeminen epähygieenisissä oloissa ja ilman lääketieteellistä pätevyyttä:

Vanhemmille rikossyyte rabbin tekemästä ympärileikkauksesta

Helsingin käräjäoikeudessa puitiin tänään tapausta, joka liittyy kahdeksanpäiväisen poikavauvan ympärileikkaukseen. Vanhemmat kutsuivat Englannista rabbin ympärileikkaamaan kahdeksanpäiväisen poikansa. Operaatio tehtiin toissa keväänä juutalaisen seurakunnan tiloissa Helsingissä. Lapsi sai komplikaationa verenvuotoa ja joutui pariksi päiväksi sairaalaan.

Tapaus päätyi poliisitutkintaan, ja keskiviikkona vanhemmille luettiin käräjäoikeudessa syytteet törkeästä pahoinpitelystä tai yllytyksestä sellaiseen.

Korkein oikeus on linjannut, ettei poikalapsen ympärileikkaaminen uskonnollisista syistä ole rikos, kunhan se tehdään asianmukaisesti.

Kihlakunnansyyttäjä Eija Velitski lähtee siitä, etteivät edellytykset nyt toteutuneet. Leikkaaja ei ollut lääkäri, olot hygieeniset eikä puudutuksesta ollut huolehdittu. Hän vaatii vanhemmille puolentoista vuoden ehdollisia vankeusrangaistuksia.

"Näihin on saatava jonkinlainen selvyys, koska tällaiset tapaukset ovat lisääntymään päin. Kaikki minulle tulleet jutut ovat maallikoiden tekemiä", Velitski sanoi.

Syyttäjä siis vaati lapsensa sukupuolielimiä silvotuttaneille vanhemmille puolentoista vuoden ehdollista vankeusrangaistusta. Minun mielestäni tuomion pitäisi olla ehdoton.

Korkeimman oikeuden "linjaus", että poikalapsen ympärileikkaaminen uskonnollisista syistä ei ole rikos on tietysti väärä ja lainvastainen linja. Uskonnollisista syistä tehty ympärileikkaus täyttää törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkit täysin selvästi.

Törkeä pahoinpitely on rikos, joten ympärileikkaus on rikos. Tätä ei KKO:n väärä, uskonnollisiin argumentteihin perustuva mielipide muuta mitenkään. KKO:lla ei ole lainsäädäntövaltaa. Törkeä pahoinpitely on rikos, vaikka KKO väittäisi päinvastaista.

Em. oikeustapauksessa syyttäjä vaati ympärileikkauksen teettäneille vanhemmille puolentoista vuoden ehdollista vankeusrangaistusta törkeästä pahoinpitelystä. Raskauttavana asianhaarana olivat leikkauksen aiheuttamat komplikaatiot ja leikkauksen tekeminen epähygieenisissä oloissa ilman lääketieteellistä pätevyyttä.

Tästä ei voida päätellä, että vastaava leikkaus olisi ollut lääkärin tekemänä laillinen. Lääkäri pystyy hygieenisesti amputoimaan ihmiseltä muutamia sormia aiheuttamatta minkäänlaisia komplikaatioita, mutta silti terveiden sormien irtileikkaaminen on tietysti törkeä pahoinpitely.

Sama koskee ympärileikkausta. Lääkäri pystyy hygieenisesti amputoimaan ihmiseltä osan sukupuolielimiä, esim. esinahan tai klitoriksen ja häpyhuulet, aiheuttamatta komplikaatioita, mutta silti terveiden sukupuolielimien irtileikkaaminen on tietysti törkeä pahoinpitely.

"Ihmisoikeusliiton" pääsihteeri Kristiina Kouroksen mielestä tällaisista asioista ei pitäisi lainkaan kertoa julkisuudessa. Kristiina Kouroksen mielestä asiasta pitää käydä "keskustelua" näitä "perinteitä" harjoittavien ihmisten kanssa. Kun vanhemmat puukottavat/puukotuttavat lapsiaan, Kristiina Kouroksen mielestä näiden vanhempien kanssa pitää "keskustella" näistä "perinteistä".

Kommentti hommaforumilta:

Ei kai kukaan usko, että maahanmuuttajat luopuisivat fundamentaaleista arvoistaan ja ikiaikoisista tavoistaan vain siksi, että heitä pyydetään tekemään niin. Ihmiset eivät toimi tuolla tavalla.

Esimerkki välittää hyvin ne muutamat perusoletukset, joihin maahanmuuttokeskustelussakin törmää:

• - Kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia ja helposti muokattavia.
• - Resursseja kohdentamalla kenestä tahansa voidaan leipoa mitä tahansa.
• - Ongelmat ihmisten käyttäytymisessä johtuvat valistuksen puutteesta tai epätasapuolisen tiedon leviämisestä.
• - Tieto ja julkinen keskustelu on yleensä haitallista. Viranomaiset ja asiantuntijat päättävät keskenään miten asiat hoidetaan. Muiden tiedonsaantia ja osallistumista on syytä varmuuden vuoksi rajoittaa.

Avainsana on luottamus. Luottamus poliitikoihin, virkamiehiin ja niin sanottuihin asiantuntijoihin. Nyt luottamusta ei ole, eikä ennakkoluulojen levittämisestä syyttely tai vetoaminen paremmintietämiseen ilman todisteita sitä lisää.

Turun kaupunginkirjasto tiedottaa:

8.2.2010

Tietokonekurssi ja nettipysäkkejä arabiaksi

Opastusta tietokoneen käyttöön arabiaksi pääkirjastossa

Said Sabir, Turun ammattikorkeakoulun kansainvälisen IT-linjan opiskelija opastaa tietokoneen käytössä Turun pääkirjastossa. Kurssi on maksuton ja tarkoitettu aloittelijoille.

Kurssin aikataulu:

15.2. 2010 Wordin alkeet

15.3. 2010 Internetin alkeet

12.4. 2010 Sähköpostin peruskäyttö

10.5.2010 Tiedonhaku Internetistä

Aika: klo 16.00 – 17.30

Pääkirjasto / Kokoustila 1, Linnankatu 2

Kurssille mahtuu 8 henkilöä.

Ilmoittautuminen 10.2.2010 mennessä: margit.lindqvist(a)turku.fi

Avoimet nettipysäkit arabiaksi lähikirjastoissa

Miten tietokonetta käytetään? Miten haetaan tietoa Internetistä? Miten luodaan sähköpostiosoite ja lähetetään sähköpostia? Tule kysymään ja saamaan opastusta tietokoneen peruskäytössä Nummen ja Varissuon kirjastoon. Opastajana toimii Said Sabir

Jos sinulla on oma kannettava tietokone, voit ottaa sen mukaan.

Opastus on kaikille avointa ja maksutonta.

Nummen kirjasto, Töykkälänkatu 22

1.3.2010 klo 17-19

29.3.2010 klo 17-19

26.4.2010 klo 17-19

Lisätietoja: nummi(a)turku.fi

Varissuon kirjasto, Nisse Kavon katu 3

8.3.2010 17-19

19.4.2010 17-19

3.5.2010 17-19

Lisätietoja: outi.sissala(a)turku.fi

In Arabic

Tietokoneopastus järjestetään osana Euroopan sosiaalirahaston rahoittamaa monikulttuurista kir-jastoa kehittävää OpenZone -projektia (2008-2011), jota toteutetaan yhteistyössä Turun ammatti-korkeakoulun ja Diakonia-ammattikorkeakoulun kanssa.

Sivua viimeksi päivitetty 8.2.2010 14:30 ja sivu on julkaistu 1.2.2010 13:05

Burqa kiellettävä Suomessakin

IS: Ranska aikoo kieltää täyshunnun - sopiiko burka Suomeen? 27.01.2010

Ranskan parlamentin asettama komissio kannattaa islamilaisen täyshunnun eli burkan kieltämistä kouluissa, sairaaloissa, virastoissa ja julkisessa liikenteessä.

Komissio kertoi tiistaina raportissaan, että burkan käyttö uhmaa ranskalaisia arvoja.

- Burka on haaste tasavallalle, eikä sitä voida hyväksyä. Tällainen ylilyönti on tuomittava, sanoi komission puheenjohtaja, kommunistien parlamenttiedustaja Andre Gerin.

Komission päätöslauselma tasoittaisi tietä varsinaisen lainsäädännön laatimiselle ja käytännön burkakiellolle. Lakiesitys tuskin valmistuu ennen kevättä.

Ranskan väkiluku on noin 64 miljoonaa, joista kuusi miljoonaa on muslimeja. Sisäministeriön mukaan burkaa käyttää vain 1 900 naista. Komission raportti kieltäisi turvallisuussyiden takia esiintymisen kasvot peitettynä valtiollisissa virastoissa ja laitoksissa sekä julkisissa kulkuneuvoissa.

Taka-ajatuksena on, että burkan käyttö tehtäisiin mahdollisimman hankalaksi tarvitsematta kuitenkaan turvautua täyskieltoon. Sellaista olisi vaikea valvoa ja se voisi synnyttää pahaa verta ulkomailla.

Burkakiellolla on Ranskassa enemmistön tuki. Tuoreimmissa gallupeissa kieltoa on kannattanut noin 57 prosenttia vastaajista. Myös presidentti Nicolas Sarkozy on sen kannalla.

Ranska kielsi vuonna 2004 päähuivien ja muiden huomiota herättävien uskonnollisten symbolien käytön valtion kouluissa. Burkakiellon mahdollisuuksia selvitellään parhaillaan myös Tanskassa, Hollannissa ja Itävallassa.

STT-AFP

Perustin äskettäin facebook-ryhmän Burqa kiellettävä Suomessakin.

Kannatamme burqan ja muiden länsimaiseen yhteiskuntaan sopimattomien uskonnollisen ahdasmielisyyden symbolien (hijab, niqab, turbaani) kieltämistä julkisilla paikoilla, kuten kadulla, busseissa, kaupoissa, kirjastoissa, kouluissa ja työpaikoilla.

Burqa on islamilaisen totalitarismin symboli samalla tavalla kuin sirppi ja vasara ovat kommunismin symboli.

Keskustelua aiheesta:

Ilkka Partanen

En voi hyväksyä miksi tällaisia asusteita pitäisi tuoda tänne jonain ihme "monikulttuurisuuden" osoituksina. Länsimaiselle ihmiselle tämä mainittu monikulttuurisuus tarkoittaa sitä, että kun hän menee johonkin (puhumattakaan jos hänet otettaisiin sodan jaloista turvaan) hän on se joka sopeutuu, eikä että ympäristö sopeutuu häneen. Nykyisessä "monikulttuurisuudessa" pyritään alleviivaamaan eroja, ei tuomaan esiin mitään mikä olisi edes potentiaalisesti yhteistä. Paitsi tietysti ongelmien ilmaantuessa muistutetaan, että tekeväthän suomalaisetkin rikoksia.

Kimmo Veijalainen

Joinasin nyt, vaikka kiellot ovatkin perseestä.

Mites sikhien turbaanit?

Mikä tulkitaan ahdasmieliseksi?

Selkeänä naamioitumisena voisi nuo rätit hyvin kieltää paikoissa, joissa naamioituminen ei ole sopivaa, mutta ei "ahdasmielisyyden" tms takia.

Jos joku haluaa vapaaehtoisesti moiseen kaapuun pukeutua, niin siitä vain.

Enemmän minua vituttavat Che-paidat, naamalävistykset ja muu sairas rappiokulttuuri.

Mikko Ellilä

Sikhien turbaanit ovat mielestäni ongelma. Suomessa asia ei ollut esille, koska täällä asuu niin vähän ylipäätään intialaisia ja erityisesti sikhejä. Englannissa sen sijaan sikhit käyttävät turbaanejaan mm. poliiseina, opettajina, bussinkuljettajina jne. Tämä on väärin. Esim. poliisin ei pitäisi edustaa mitään etnistä ryhmää tai uskontoa. En halua kieltää ainoastaan islamilaista burqaa, vaan muutkin separatistiset etnokulturaaliset symbolit. En hyväksyisi esim. sitä, että joku saamelainen poliisina työskennellessään käyttäisi neljäntuulenlakkia ja lappalaista kansallispukua poliisiuniformun sijasta.

Jouko Vuorinen

jos samaan aikaan tulis pankkiin tollanen niin poliisille soittasin et tääl on menossa ryöstö.

2000-luvun alussa kun poikani oli 4-5 v. näimme mustaan asuun puketuneen musun (mies vai nainen) kädessä valkoiset sormikkaat mutta silmät näkyi. oli suomalainen. poikani kysyi että onko toi kummitus. vastasin että koska en ole koskaan kummitusta nähnyt niin ehkä tuo sellainen on. (mieleeni tuli -60 luvun sarja louvren kummitus)

Maahanmuuttajat rikastuttavat Suomea levittämällä tuberkuloosia

Maahanmuutto kasvattaa tuberkuloositilastoja

Tuberkuloosia diagnosoidaan entistä useammin Suomessa. Viime vuonna sairastuneita oli arviolta 400.

Paimion sairaalan ylilääkäri Kari Liippo kertoo, että ilmiön taustalla on maahanmuutto. Maahanmuuttajat tuovat taudin mukanaan maista, joissa tuberkuloosi on yhä edelleen yleinen sairaus.

Suomalaisella kantaväestöllä uusien tuberkuloositapausten määrä puolestaan vähenee.

20.1.2010 13:58

Ruotsi ei ole enää ruotsalainen

Suomi on lintukoto verrattuna Ruotsiin, koska maahanmuuton ja monikulttuurisuuden takia Ruotsi ei ole enää ruotsalainen:

Svenska Finland, ett ljusbad för själen

Kolumn

Publicerad: 30 januari 2010

Denna vecka har jag talat på ett antal platser i det som på korrekt finlandssvenska heter ”svenska Österbotten i Finland”. En av orterna heter Korsnäs. Enligt uppgift är detta den mest svenskspråkiga kommunen i världen. Men det – förlåt ordvalet – skiter vi rikssvenskar i.

Miksi maailman ruotsinkielisin paikka sijaitsee Suomessa?

Siksi, että Ruotsissa on niin paljon maahanmuuttajia.

Jotkut Pohjanmaan kunnat ovat ruotsalaisempia kuin Ruotsi, koska Ruotsi ei ole enää ruotsalainen.

Apropå språkbruk och ordval. Här talar man ett unikt svenskt språk. Det är utan tvivel ett av världens vackraste språk – de sjunger när de talar.

Dessutom använder de underbara svenska ord, som dock sällan hörs i svenska Sverige. I Rikssverige är det mycket ”ööhh” och ”typ” och – just det: ”skit”. I svenska Österbotten i Finland får man höra ord som ”eljest” och ”på nejden”. Där kan man lätt få intrycket att var och varannan människa är en passionerad språkvårdare. De talar som poeter.

Suomessa puhutaan siis parempaa ruotsia kuin Ruotsissa. Tämä johtuu siitä, että Ruotsissa ruotsi on degeneroitunut maahanmuuton ja monikulttuurisuuden vuoksi.

Olen itse huomannut tämän ilmiön lukemalla ruotsalaisia lehtiä. Ruotsalaisten toimittajien äidinkielentaito on perin kehno. Tämä johtuu siitä, että koulujen äidinkielentunnit ovat muuttuneet vieraan kielen oppitunneiksi ulkomaalaistaustaisten oppilaiden suuren määrän vuoksi. Ruotsalaiset osaavat ruotsia nykyään vain vieraan kielen tasoisesti, koska ulkomaalaistaustaisten oppilaiden vuoksi Ruotsin kouluissa opetetaan ruotsia vieraana kielenä.

Tästä syystä ylläsiteerattu riikinruotsalainen toimittaja pitää tavallisia ruotsinkielisiä sanoja ”eljest” ja ”på nejden” (muutoin ja (tällä) seudulla) erikoisina, vain suomenruotsalaisten käyttäminä vanhanaikaisina, runollisina ilmaisuina.

Hos oss verkar få bry sig om svenska språket. Språkvård betraktas på sina håll som en hobby för kufar, och för övrigt finns det en opinion som anser att det är ”exkluderande” att kräva att den som vill bli medborgare i Sverige skall lära sig några ord svenska.

Tässä tuli todella rankkoja terveisiä multikultijengille.

Också tilltalet är frapperande olika. I förrgår var jag på en restaurang i centrala Vasa, tilltalades ”Var önskar min herre sitta? Skulle det passa med en förrätt eller föredrar ni endast huvudrätt?”

Teitittely ja humoristinen ilmaisu "missä herra haluaa istua" ovat siis riikinruotsalaisen mielestä erikoisia, mainitsemisen arvoisia asioita. Suomessa tuollainen on ihan arkipäiväistä läppää.

Ruotsissa kulttuurillinen degeneraatio on edennyt maahanmuuton ja monikulttuurisuuden vuoksi niin pitkälle, että normaalia puhetta pidetään erikoisena.

Igår åt jag lunch i centrala Malmö. Servitrisen glodde på mig utan att hälsa, och när jag sedan genom tystnad tvingade henne att tala fick hon till slut fram: ”Vaa vill du hau?”.

Tämä ei välttämättä liity maahanmuuttoon tai monikulttuurisuuteen. Kuitenkin huomauttaisin, että maahanmuutto heikentää palvelukulttuuria tuomalla palveluammatteihin huonosti kieltä puhuvia ulkomaalaisia. Minulle on esimerkiksi tapahtunut sellaista, että McDonaldsissa afrikkalainen kassamyyjä pyysi minulta tilausta englanniksi.

Kiinalaisissa ravintoloissa on aivan yleistä, että henkilökunta ei osaa suomea. Henkilökuntaa ymmärtää juuri ja juuri ruoka-annosten nimet tai numerot ruokalistalta, koska he ovat opetelleet ne ulkoa. He eivät sen sijaan ymmärrä pienimpiäkään kysymyksiä, kuten "kuuluuko ruokajuoma seisovan pöydän hintaan" tai "kuuluuko kahvi lounaan hintaan".

Jag har genom åren deltagit i flera hundra seminarier och debatter i Sverige. Mycket ofta är tonen frän, för att inte säga rå, anklagande, förnärmad, avståndstagande, nedgörande, förlöjligande, ”kränkt”. Därför var jag helt ovan när jag deltog i en debatt i Nykarleby där samtalet präglades av respekt, hövlighet, artighet, försök att förstå varandra. Trots att det till exempel fanns flera journalister i panelen.

Tässä saattaa olla kyse suurkaupungin ja pikkukaupungin välisestä erosta. Tämä ei siis välttämättä liity maahanmuuttoasioihin mitenkään. Toisaalta kuitenkin myös pikkukaupunkien yhteisöllisyys murenee maahanmuuton myötä, mutta toisaalta pikkukaupunkilaiset ovat valittaneet suurkaupunkilaisten epäystävällisyydestä jo kauan ennen nykyistä massiivista maahanmuuttoaaltoa.

Naturligtvis idealiserar och idylliserar jag tillståndet där på andra sidan. Men ändå. Det finns något att lära av dem som lever där. De har lyckats behålla något av ”det svenska” som vi håller på att förlora.

Niin. Ruotsalaisuus on säilynyt Suomessa paremmin kuin Ruotsissa, koska Ruotsissa on noin kymmenen kertaa enemmän maahanmuuttajia kuin Suomessa.

Äskettäin julkaistujen väestötilastojen mukaan n. 20 % Ruotsin asukkaista on ulkomailla syntyneitä tai kahden ulkomailla syntyneen ihmisen lapsia. Tässä luvussa eivät siis ole mukana yhden ulkomaalaisen ja yhden kotimaisen ihmisen lapset (ks. esim. Jani Toivola) tai maassa syntyneiden toisen polven maahanmuuttajien lapset eli kolmannen polven maahanmuuttajat. Jos nämä lasketaan mukaan, etnisesti vierasperäisen väestöelementin osuus Ruotsin väestöstä on varmasti yli 30 %.

Suomessa jotain muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvia on n. 3,5 % väestöstä. Ruotsissa on siis etnisesti vierasperäisiä ihmisiä luokkaa kymmenen kertaa enemmän kuin Suomessa.

Det lever kvar i vårt kollektiva minne, men mest som en smak från något ur det förgångna.

Ruotsalaisuus on Ruotsissa enimmäkseen menneisyyttä, kollektiivista muistia, mennyttä kulta-aikaa, historiaa, ei nykypäivää.

Ruotsi ei ole enää ruotsalainen.

Englanti ei ole enää englantilainen.

Nykymenon jatkuessa Suomi ei kohta ole enää suomalainen.

Vi känner det till exempel när vi läser Astrid Lindgren, och när vi hoppar groda på midsommaren.

Myös suomalaisten näkökulmasta Astrid Lindgren edustaa a) ruotsalaisuutta ja) meidän kulttuuriamme, meidän lapsuuttamme, meidän yhteiskuntaamme, meidän historiaamme.

Ajatelkaa esimerkiksi Melukylän lapset-kirjoja tai Vaahteramäen Eemeli-kirjoja. Nehän kertovat meidän lapsuudestamme, meidän historiastamme. Jokainen suomalainen lapsi samaistuu niihin, koska ne edustavat meidän sivilisaatiotamme, meidän mentaliteettiamme.

Sitä Ruotsia ei enää ole.

Nykyään Ruotsi on tällainen:

Ruotsalainen Mustafa Mohamed juoksi 3 000 metrin esteissä uuden Pohjoismaiden ennätyksen 8.05,75 Heusdenissa, Belgiassa. Aika nostaa ruotsalaisen kauden maailmantilastossa kolmanneksi.

(autenttinen sitaatti urheilu-uutisista)

När vi känner doften av detta som vi förlorat kan vi känna längtan. På samma sätt som doften av en madeleinekaka doppad i lindblomsté fick Marcel Proust att längtansfullt skriva sitt monumentala romanverk i sju band, På spaning efter den tid som flytt.

Jag känner denna doft, denna smak, när jag under några dagar reser runt i svenska Österbotten i Finland. Doften av en kultur där man inte dagligen måste möta människor som artikulerar sig genom att, bokstavligen eller bildligt, ”visa fingret” i en obscen gest.

Aivan. Ruotsissa somalit, arabit, turkkilaiset, albaanit, iranilaiset, afgaanit, pakistanilaiset jne. näyttävät keskisormea ruotsalaisille joka päivä. Tämä näkyy esim. siitä, että mamuslummeissa eli muslimighetoissa (Rinkeby etc.) poliisi on Aina eli paska.

Ruotsalaiset poliisit ovat dhimmejä, jotka ovat itse ryhtyneet kutsumaan itseään paskaksi mielistelläkseen slummien mutiaisia.

Ett tips. Avboka resan till Thailand. Vad skall du där att göra? Jag rekommenderar i stället en resa till Vasa, Jakobstad, Korsnäs och Nykarleby i svenska Österbotten i Finland.

Där slipper du få cancer av att ligga i sol du inte tål. Istället får du ett ljusbad för själen.

Aivan. Suomi on vielä lintukoto, koska Suomessa ei ole niin paljon maahanmuuttajia kuin Ruotsissa.

Kun Suomessa rupeaa olemaan yhtä paljon maahanmuuttajia kuin Ruotsissa, poliisiylijohtaja Mikko Paatero varmaan maalauttaa suomalaisten poliisiautojen kylkeen sanan Dhimmi nuollakseen our alien overlordien persettä.