perjantai 15. toukokuuta 2009

Helsingin Sanomien somaliuutisoinnista

Tästä järisyttävästä rikoksesta Helsingin Sanomat on julkaissut ei yhtä, ei kahta, ei kolmea, ei neljää, vaan VIISI artikkelia kahtena peräkkäisenä päivänä.

Kyseessä on siis Suomen merkittävin uutinen pariin kuukauteen. Helsingin Sanomien toimitus katsoo aiheelliseksi kertoa miljoonalle lukijalleen tästä valtavasta katastrofista ja jopa haastatella tönäisyn kohteeksi joutunutta koululaista tämän kotona.





Samaan aikaan Ali Qassim-nimisen vakavista rikoksista syytteessä olevan somalialaistaustaisen herrasmiehen nimeä ei kerrota lukijoille eikä hänen kasvokuvaansa julkaista 150 000 euron varastamista koskevassa jutussa.

150 000 euron varastaminen on siis Helsingin Sanomien mielestä mitätön pikkujuttu, mutta yhden koululaisen joutuminen ohikulkijan tönäisemäksi junan oviaukossa on VIIDEN artikkelin ja kasvokuvalla varustetun haastattelun arvoinen aihe.

Valtamedian taso on todellakin aikalailla pohjamudissa, eivätkä esimerkiksi Helsingin Sanomien viikkoliitteen jutut poikkea enää paljonkaan anonyymien nettipalstojen provokatiivisista kirjoituksista, vaan ovat pääsävyltään lähinnä trollaamista ja flametusta.

Suomen journalistiliiton eettisen ohjeistuksen, julkisen sanan neuvoston ja vallitsevan käytännön suhdetta on mielenkiintoosta seurata. Objektiivinen, viileän toteava uutisointi näyttää kadonneen mediasta lähes kokonaan ja sen on korvannut toimittajan omaa agendaa julistavat mielipidekirjoitukset ja –uutisoinnit, joilla ”rahvaalle” väännetään rautalangasta malli, miten asioista pitää oikeaoppisesti ajatella.

Journalismin etiikan pahin pohjakosketus on mielestäni MTV3:lla päivittäin pyörivä insertti, jossa veteraanitoimittaja sanoo suoraan, ettei journalismin tule olla objektiivista, vaan että toimittajan on valittava puolensa. (SIC!)

Toimittajan ammatti näyttää olevan monelle vihaiselle nuorelle miehelle ja naiselle kanava päästä toteuttamaan omia narsistisia tarpeita. Ainakin itsestäni on viime vuosina alkanut näyttää vahvasti siltä, että monessa tapauksessa artikkelin/kolumnin sisältönä on ainoastaan toimittajan ylipöhöttynyt ego, jolle varsinainen asia luo ainoastaan puitteet, johon toimittaja voi rakentaa omaa eeppistä sankaritarinaansa. Silloin kun jutun ainoana kuvituksena on kuva toimittajasta, juttu on 80% varmuudella pelkkää egotrippailua.

On hyvin surullista, että suurin osa Helsingin Sanomia päivittäin lukevista sadoistatuhansista ihmisistä pitää sitä luotettavana, asiallisena, kattavana, puolueettomana ja pätevänä tietolähteenä.
Miten näille sinisilmäisille lapsukaisille saisi tehtyä selväksi, miten fanaattista propagandaa Helsingin Sanomat päivittäin suoltaa?

7 kommenttia:

Juha kirjoitti...

En lue Hesaria, mutta jos kirjoituksen faktat pitävät paikkansa, niin Hesari on kuin... rinnakkaistodellisuudesta? ... Salvador Dalin maalauksesta? ... George Orwellin romaanista? Mielikuvitusalgoritmini kaatui.

Juho kirjoitti...

No älkääs nyt, HS on vain valinnut vähän rasistisemman linjan uutisoinnilleen. Sillä lienee siihen oikeus ja motiivikin. (Meinasin ensin kutsua linjaa piilorasistiseksi, mutta ei se rasismi enää kauhean piilotettua ole.)

Kumitonttu kirjoitti...

Osataan sitä sensuroida muuallakin.

Jaska Brown kirjoitti...

Vähän tunnettu tosiasia on, että kaikilla valtalehdillä on iäkkäistä merkkihenkilöistä nekrologit valmiiksi kirjoitettuna. Tämä siksi, että kuoleman tapahtuessa koneisto on jo etukäteen rasvattu ja logistiikka sujuu kätevästi. Jotenkin vaikutti, että Erkko-Sanomat toimi yhtä juoheasti tämän tapauksen kohdalla. Minulla on ollut jo pitkään kutina, että lehti on odottanut kuin kuuta nousevaa sitä hetkeä, kun ensimmäinen somalinainen joutuu raiskatuksi han-suomalaisen toimesta. Kuvitelkaapa millainen metakka siitä nousisi. Nyt tähän valmistautunut koneisto purki turhautumisensa mitättömään pikku-uutiseen.

Päinvastaisia rasistisia tapauksia eli suomalaiset somalien pahoinpideltävänä ja naiset somalien raiskaamana on ollut sadoittain, vaan eipä niistä tehdä henkilöhaastatteluja tai nosteta pääuutiseksi, vaan julkaistaan pikkujuttuna sisäsivun kulmassa - jos julkaistaan.

Huomautan muuten lopuksi, että olen helvetin tyytyväinen etten sattunut olemaan junan rappusilla samaan aikaan; olisin luultavasti vaistomaisesti tehnyt pikkutytön tönäisijälle elimensiirron (nenä niskaan). Viattomien puolustamisesta kun saa tässä maassa putkaalinnaavankeutta.

Markus Jansson kirjoitti...

Eikö ole hassua, että nyt Pravda menee julkaisemaan henkilön ETNISYYDEN, oikein mainitsee ja korostaa sitä, kun somali on UHRI. Mutta kun somali on rikollinen, niin etnisyyttä ei mainita.

Miksi näin?

Poliittisesti epäkorrekti kirjoitti...

Jaahas. Kummastahan jää lapsukaiselle syvemmät (henkiset) vammat, tönäisystä junassa vai rasismin henkilöitymisen mediarumbasta? Enpä yhtään ihmettelisi, jos tuotakin tyttöä tämän takia alettaisiin tönimään nurin koulussa. Ja kenen on syy?

Realisti kirjoitti...

Tietääkseni kyseisestä tapahtumasta ei ole muita todisteita kuin pikkutytön kertomus.
Kumpi lienee keksinyt tarinan, pikkutyttö vai tiedostava toimittaja.