On valitettavaa, että mamuasioita hoitamaan valitaan aina henkilöitä, jotka ovat aiemmassa elämässään kunnostautuneet etenkin mamujen ja pakolaisten hyysäämisessä ja heidän etujensa ajamisessa. Tällaisia henkilöitä ei missään tapauksessa pitäisi päästää päättäviin asemiin ajamaan laput silmillä omaa idealismiaan muiden mielipiteestä välittämättä.
Minäpä kerron nyt syyn siihen, että nimenomaan nämä idealistit eli fanaatikot eli utopistit pääsevät johtavaan asemaan Suomen maahanmuuttopoliittisessa päätöksenteossa.
Useimmat poliitikot ovat imbesillejä, jotka eivät tiedä tai tajua asioista yhtään mitään. Siksi he kuvittelevat, että toisten poliitikkojen puuhastelu esim. maahanmuuttaja- tai pakolaisasioiden parissa osoittaa näiden poliitikkojen olevan maahanmuuttaja- tai pakolaisasioiden asiantuntijoita.
Erityisen tyypillistä on, että joku konservatiivinen kokoomuslainen, kepulainen tai demariäijä kuvittelee maahanmuuttaja- tai pakolaisasioiden olevan jotenkin perusluonteeltaan nimenomaan sosiaalitanttojen hommaa tai nuorten vihervasemmistolaisten opiskelijatyttöjen söpöä idealistista maailmanparannuspuuhastelua vailla mitään konkreettista vaikutusta mihinkään asioihin. Tällä tavalla maahanmuuttopolitiikkaa johtaviksi virkamiehiksi tai poliittisten luottamustehtävien haltijoiksi valikoituu nimenomaan niitä kiiluvasilmäisiä fanaatikkoja, jotka ovat olleet vimmaisen kiinnostuneita tällaisista asioista jo lukioiästä asti.
Muut poliitikot virheellisesti luulevat näiden monomaanisten fanaatikkojen olevan juuri näiden asioiden parhaita asiantuntijoita, koska kukaan muu ei näytä olevan kiinnostunut näistä asioista. Siksi muut, maltillisemmat poliitikot tulevat ihan silkkaa tyhmyyttään, tietämättömyyttään ja laiskuuttaan nimittäneiksi näitä hullunkiilto silmissään mantroja hokevia höyrypäitä maahanmuuttopoliittisiksi päättäjiksi.
Muut poliitikot ovat kerta kaikkiaan niin puusilmiä, että eivät vaivaudu ottamaan näistä asioista selvää. Useimmat kansanedustajat tai ministerit tuntuvat olevan autuaan tietämättömiä siitä, mitä nämä suurpäät, illmanit, puumalaiset, thorsit, päivilipposet ja ritvaviljaset puuhaavat. Maltilliset poliitikot jotenkin luulevat, että näiden fanaatikkojen höyrypäinen raivoaminen on vain jotain harmitonta, merkityksetöntä naiivia idealismia.
Mainstream-poliitikot eivät kerta kaikkiaan tunnu tajuavan, että maahanmuuttopolitiikan jättäminen fanaatikkojen hoidettavaksi johtaa suuriin ongelmiin. Fanaatikot eivät todellakaan pyörittele peukaloitaan, vaan ryhtyvät ahkerasti toteuttamaan vaarallisia utopioitaan.
Tuntuu äärimmäisen hankalalta vääntää tätä asiaa rautalangasta mainstream-poliitikoille, jotka ovat kuin sokeita ja kuuroja. Tilanne on sama kuin jos Suomen ulkopolitiikka olisi 1970-luvulla annettu kokonaan taistolaisten hoidettavaksi kenenkään mainstream-poliitikon tajuamatta taistolaisten todellisia tavoitteita.
3 kommenttia:
Scriptan vieraskirjasta:
Nimi : rähmis
Viesti : "On valitettavaa, että mamuasioita hoitamaan valitaan aina henkilöitä, jotka ovat aiemmassa elämässään kunnostautuneet etenkin mamujen ja pakolaisten hyysäämisessä ja heidän etujensa ajamisessa. Tällaisia henkilöitä ei missään tapauksessa pitäisi päästää päättäviin asemiin ajamaan laput silmillä omaa idelismiaan muiden mielipiteestä välittämättä."
Ah, niin totta. Hieman sama jos päiväkotien henkilökunnat palkattaisiin pedofiiliien keskuudesta, koska he ovat niin omistautuneita asialleen.
25. heinäkuuta 2008 21:13:07
Op. cit.:
Nimi : PK
Viesti : Hear hear. Sama juttu esim. islamin tukijoissa yms. Nämä ovat henkilöitä, joiden mielestä islam on se kaikista paras uskonto, ja sitten alkavat tutkimaan sitä ja potevat tarvetta esittää se ihanana renessanssin katalyyttinä.
25. heinäkuuta 2008 23:13:00
Op. cit.:
Nimi : Hammer
Mitä teen : Kommentoin
Viesti : Mikko Ellilä kirjoitti:
"Tällä tavalla maahanmuuttopolitiikkaa johtaviksi virkamiehiksi tai poliittisten luottamustehtävien haltijoiksi valikoituu nimenomaan niitä kiiluvasilmäisiä fanaatikkoja, jotka ovat olleet vimmaisen kiinnostuneita tällaisista asioista jo lukioiästä asti."
Pätee yleisemminkin politiikkaan. Tietyistä näennäisen merkityksettömistä asioista päättämään valikoituvat ne, joilla on mielenkiintoa asiaa kohtaan, josk us myös asiantuntemusta.
Ympäristöasioiden kohdalla homma toimii vähän samalla tavalla. Maan ystävien ja Greenpeacen aktivistit esiintyvät asiantuntijoina, ja muut ovat hiljaa. Vasta kun ympäristöasiat konkreettisesti vaikuttavat esimerkiksi johonkin taloudelliseen intressiin, myös muut kuin aktivistit reagoivat.
Maahanmuuttopolitiikalla ei toistaiseksi ole mitään konkreettisia vaikutuksia kenenkään taloudellisiin intresseihin, joten se jää näille kiiluvasilmäisille fanaatikoille. Väärin hoidetun maahanmuuttopolitiikan konkreettiseet negatiiviset vaikutukset realisoituvat vasta, kun aktivistit ovat saaneet puuhastella rauhassa jo pitkään ja vahingot ovat kaikkien nähtävillä. Tässä vaiheessa vain harvalla on pokkaa sanoa, että, hups, tuli tehtyä paha virhe, jonka jälkiä on enää mahdoton korjata siististi. Tällöin on helpompi joko pitää suunsa kiinni tai esittää suurta humanistia.
Moraalista supervaltaa esittäneessä Ruotsissa on käynyt juuri näin. On esitetty suurta humanistia ja harjoitettu löperöä maahanmuuttopolitiikkaa, jota on kehuttu humaaniksi. Kun ongelmat alkavat olla ilmiselviä, on kätevämpää syyttää rasisteja, kieltää ongelmien olemassaolo tai selittää ongelmat tilapäisiksi. Ruotsissa ei ole 70-luvun alun jälkeen ollut mitään todellista tarvetta työperäiselle tai muullekaan maahanmuutolle. On vain pitänyt kilpailla moraalisella erinomaisuudella.
25. heinäkuuta 2008 23:45:04
Lähetä kommentti