skip to main |
skip to sidebar
Facebookista:
Päivän sitaatti:
Tuukka Kuru
Oma ajatteluni lähtee siitä, että voimakkaasti toisistaan poikkeavien ryhmäidentiteettien asuttaminen samalle alueelle on lähtökohtaisesti turvallisuutta ja vakautta heikentävää, sillä ihmisten taipumus tribalismiin synnyttää väistämättä vakioidun määrän huhuja, epäluottamusta ja etnisiä ristiriitoja. Silloin kun välit ryhmien välillä on erityisen huonot (eli ryhmillä on mahdollisimman vähän yhteisiä intressejä), julkinen valta alkaa rajoittamaan ja valvomaan kaikkien ryhmien ilmaisunvapautta. Nykyinen Euroopan ulkopuolelta tuleva maahanmuutto ainoastaan siten siirtää Eurooppaan niitä ongelmia, joiden ratkaisemiseen vaaditaan entistä suurempaa virkakoneistoa. Kukaan ei nauti, mutta kaikki kärsivät.Monikulttuurinen yhteiskuntakokeilu nostaa siten yhteiskunnassa valmiksi esiintyvien ristiriitojen päälle vielä yhden, pääosin etnisen tason lisää, jonka synnyttämät ristiriidat ovat kaikista vaikeimmin soviteltavissa. Mielipiteitä voi muuttaa järjellisen keskustelun tuloksena, synnynnäistä ryhmäidentiteettiä taasen hyvin harvoin. Muiden maiden esimerkit eivät ole erityisen rohkaisevia tämän kehityksen osalta.
Mielestäni kansallisvaltion ja yhtenäisen väestön olemassaolo ehkäisee sisäisiä jännitteitä, ja täten poistaa kansalaisten valvonnan tarvetta. Enkä ole tämän mielipiteeni kanssa täysin yksin, sillä väestön homogeenisyyden ja poliittisten vapauksien välillä on selvää korrelaatiota. Mitä hajanaisempi yhteiskunta, sitä sortavampi on myös sen poliittinen koneisto.
Naamakirjasta:
Mokuttajat ovat viime aikoina ryhtyneet entistäkin intensiivisempään propagandaoffensiiviin. Viime kuukauden aikana valtamediassa on julkaistu varmaan enemmän mokutuspropagandajuttuja kuin yleensä vuoden aikana. Tähän on selkeä syy: Afrikasta ja Lähi-idästä tulevien laittomien "turvapaikanhakijoiden" vyöryminen Suomeen loppukesästä suunnattomina massoina on saanut Suomen kansan huomaamaan, että maahanmuuttoa pitäisi rajoittaa, ja tästä syystä mokuttajat ovat menneet paniikkiin, pelätessään kansan mielipidettä, ja toitottavat joka tuutista entistäkin enemmän sitä vanhaa propagandamantraansa, että massiivinen ihmisvirta kehitysmaista Suomeen on muka hyödyllistä Suomelle.Mokuttajat ilmeisesti luulevat ihan tosissaan, että jos he hokevat valheellista propagandaansa entistäkin maanisemmin, suorastaan hysteerisesti joka paikassa samaa fanaattista mantraa huutaen, ihmiset alkavat yhtäkkiä uskoa heidän sairaisiin valheisiinsa.
Tässä on kyseessä samanlainen psyykkinen ilmiö kuin siinä, että muinaiset kartagolaiset, ollessaan roomalaisten piirittäminä, ryhtyivät fanaattisesti uhraamaan lapsiaan Molok-jumalalle polttoroviolla, ja mitä pahemmaksi roomalaisten piiritys ja hyökkäys yltyi, sitä enemmän heitettiin ihmisuhreja polttoroviolle. Fanaatikot eivät missään vaiheessa suostuneet myöntämään, että heidän uskontonsa oli valheellinen, ja näistä kaikista lukuisista ihmisuhreista ei ollut mitään hyötyä, ja kaikki kärsimykset olivat turhia, eikä kukaan täysjärkinen missään vaiheessa uskonut näiden hullujen fanaatikkojen mielisairaisiin houreisiin -- eikä varsinkaan enää uskonut siitä vaiheessa, kun nämä hullut rupesivat hyökkäämään yhä fanaattisemman vihan vallassa omaa kansaansa vastaan.
Epäusko mamutuksen ilosanomaan on alkanut levitä niidenkin keskuuteen, joille asia on ollut samantekevä, tai lievästi myönteinen ja nyt hätä on suuri hyysärileirissä.
Nimenomaan. Monet sellaiset, jotka ovat tähän asti ummistaneet silmänsä, rupeavat nyt pikkuhiljaa tajuamaan asioita. Tilanne on sama kuin Andersenin sadussa, jossa ihmiset lopulta huomasivat, että keisarilla ei ollutkaan vaatteita. Tämä aiheuttaa paniikkireaktion niiden keskuudessa, jotka ovat vuosien ajan saaneet palkkaa keisarin uusien vaatteiden ylistämisestä mediassa.
Käsittämättömintä on, että monessa Euroopan maassa meno on pakolaisten suhteen kuin talous hullulla miehellä Huittisissa. Erään uutisen mukaan Ruotsiin saapui tänään pakolaisia YKSITYISKONEELLA! Luulisi, että umpitolloinkin hyysäri tajuaisi, että nyt ei kaikki mene kuten pitäisi. Mistä tässä itse asiassa on kysymys? Uutiskuvien perusteella oikeastaan ketkään pakolaisista eivät näytä hätää kärsiviltä, tai autettavilta, vaan lähinnä...turisteilta. Silti media itkee pakolaisten (kuviteltua) hätää ja vetoaa ihmisten altruistisuuteen ja solidaarisuuteen. Se, mitä meille kerrotaan ja se, mitä näemme on jokseenkin ristiriitaista.
Tämä kaikki on aivan kuin suoraan George Orwellin romaanista 1984. Siinähän kuvattiin kommunistista diktatuurivaltiota, joka yritti pakottaa ihmiset uskomaan sellaiseen propagandaan, josta kaikki täysjärkiset omin silmin näkivät, että se ei ollut totta. Romaanin päähenkilö, mies nimeltä Smith, ihmetteli koko ajan, miten kukaan saattoi uskoa siihen vallanpitäjien propagandaan, joka oli aivan ilmiselvästi täysin valheellista.
