Kajaanin taidemuseo syyllistyy pyhien isänmaallisten arvojen häpäisyyn

Kajaanin taidemuseo:


ARS 11 satelliittinäyttely Kajaanin taidemuseossa 18.9. - 27.11.2011

Nälkämaan laulu on saanut uusia säkeistöjä ja rytmejä, jotka kajahtavat Kajaanin taidemuseossa perjantaina 16.9., kun Anne Siirtolan yhteisöllisen videoinstallaation ensiesitys avaa Kajaanin ARS 11 -satelliittinäyttelyn. Esillä on myös afrikkalaista nykykansantaidetta Algeriasta, Beninistä ja Tunisiasta.

Nykytaiteen museon Kiasman ARS 11 -näyttely on 50-vuotisjuhlansa kunniaksi levittäytynyt kahdeksaan kaupunkiin eri puolelle Suomea, ja Kajaanin taidemuseo on yksi mukaan kutsutuista. Satelliittinäyttelyt kommentoivat ja laajentavat huhtikuussa avatun näyttelyn teemaa, joka on Afrikka nykytaiteessa.

Kajaanin taidemuseo pyysi kuvataiteilija Anne Siirtolaa työskentelemään kajaanilaisten maahanmuuttajien kanssa. [siis Kajaanissa asuvien maahanmuuttajien kanssa, Mikko Ellilä huom.]

Ryhmä on kokoontunut viime lokakuusta alkaen lähtökohtanaan Kainuun maakuntalaulu. Se on tutkinut sata vuotta täyttävän laulun syntyhistoriaa säe kerrallaan ja kuullut nälkävuosista, petusta ja hallasta sekä siitä, miten Kainuustakin on lähdetty leveämmän leivän perään.

Nälkämaa-runon syntyessä vuonna 1911 suuret nälkävuodet olivat vielä muistissa ja nälkä yhä vähäosaisten todellisuutta.

Teoksessa mm. Sudanista, Kongosta ja Somaliasta tulevat uudet kajaanilaiset [siis Kajaanissa asuvat maahanmuuttajat, jälleen Mikko Ellilä huom.] laulavat Nälkämaan laulua suomeksi niin tulipalopakkasessa Vuokatin laskettelurinteessä kuin perunapellon laidalla sadonkorjuun aikaan.

He ovat kirjoittaneet siihen myös uusia säkeistöjä kukin äidinkielellään. Ne kertovat heidän omasta elämästään: kotimaasta ja sieltä lähdöstä, vaikeuksista ja niiden voittamisesta.

Mukana on viisi erilaista tarinaa, jotka kertovat selviytymisestä ja sisusta yhtälailla kuin Kiannon aikoinaan kirjoittamat säkeet. Omat tarinansa ovat kirjoittaneet Omnia Ali Sudanista, Ruqia Yusuf Somaliasta, Selamawit Yifru Bedan ja Senait Mesmer Eritreasta, Navy Nguon Kambodzasta ja Kiza Rukikiza Kongosta.

Mielestäni tämä on pyhäinhäväistystä.

Alkuperäinen Ilmari Kiannon kirjoittama, Oskar Merikannon säveltämä Kainuun maakuntalaulu on tällainen:

Kuulkaa korpeimme kuiskintaa,
jylhien järvien loiskintaa!
Meidänpä mainetta mainivat nuot
koskien ärjyt ja surkeat suot!
Meidänpä vapautta vaarat on nää!
Meidän on laulua lahtien päät!
Meille myös kevätkin keijunsa toi,
rastas ja metso täälläkin soi.

Taival lie hankala - olkoon vaan!
Luonto lie kitsas - siis kilpaillaan!
Kolkasssa synkeän syntymämaan
pirttimme piilköhöt paikoillaan!
Vainojen virmat, oi vaietkaa!
Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaa!
Miekkaa ei tarvis - tarmoa vaan
puolesta hengen, heimon ja maan.

Nosta jo rintaasi maausko uus,
taannuta taika ja vanhoillisuus!
Maamies, muista, miss' onnesi on,
riihesi rikkaus riippumaton!
Kainuhun kansa, ah arpasi lyö!
Missä on ryhtisi, kunniatyö?
Meidän on uudesta luotava maa,
raukat vaan menköhöt merten taa!

(Ilmari Kianto 1911, sävellys Oskar Merikanto)

Näiden sanojen häpäiseminen, RIENAAMINEN Sudanista, Somaliasta, Eritreasta, Kambodzasta ja Kongosta tulleiden maahanmuuttajien pilkkakirjoituksilla on todella törkeää, sairasta, perverssiä, maanpetoksellista vihaa Suomea ja suomalaisia kohtaan.

Tässä asiassa ongelmana eivät ole nämä kehitysmaista tulleet maahanmuuttajat, vaan heidät palkannut suomalainen maanpetturi. Joku hullu suomalainen viidennen kolonnan edustaja, oman maansa ja kansansa vihollinen, on palkannut kehitysmaista tulleita maahanmuuttajia häpäisemään suomalaisen kulttuurin pyhimpiä symboleja.

Nämä kehitysmaalaiset eivät itse tietenkään olisi keksineet tätä. Joku suomalainen maanpetturi, viidennen kolonnan edustaja, Terijoen hallituksen edustaja, quisling, on masinoinut nämä kehitysmaalaiset tähän puuhaan. Nämä kehitysmaalaiset siis ovat tämän suomalaisen maanpetturin sätkynukkeja.