Helsingin kaupunki:KULTTUURINEN, KIELELLINEN JA KATSOMUKSELLINEN
MONIMUOTOISUUS PÄIVÄKODISSA: HAASTEITA JA MAHDOLLISUUKSIA
Hankkeen tutkija Arniika Kuusisto on parhaillaan koostamassa MUCCA-hankkeen tuloksia ja tutkimuspäiväkodeissa koottuja toimivia käytänteitä kirjasen muotoon. ‘Homma hanskassa! Päiväkodin monikulttuurisuus rikkautena’ -kirjasta painatetaan helsinkiläisiin päiväkoteihin MUCCA-hankkeen toimesta ja lisäksi VKK-Metro-hanke on päättänyt painattaa sitä myös lähikuntien päivähoidon toimijoiden käyttöön.
Usein mainittiin, että vuorovaikutus vie huomattavasti enemmän aikaa silloin kun sujuvaa yhteistä kieltä ei ole, mutta aikaa pysähtyä tilanteeseen varmistamaan, että tulee ymmärretyksi, ei kiireisessä arjessa useinkaan löydy.
tukitoimista tai erilaisista rajoituksista aiheutuva lisätyö, kuten kielenoppimisen tukemisen toteutus tai vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön vaikeutuminen ja lisääntynyt ajan- ja resurssien tarve yhteisen kielen puuttumisen vuoksi. Näiden myötä työn lisääntynyt vaativuus sekä mahdollisuudet väärinymmärryksiin arjessa tulivat esiin useissa puheenvuoroissa.
päiväkodin kasvatushenkilöstöltä vaaditaan entistä sensitiivisempää ja tiedostavampaa otetta ratkaisun tekemiseen, mutta myös runsaasti tietoa uskonnoista ja kulttuureista. Samalla näin suunnatun ‘hajuttoman ja mauttoman‘ toiminnan nähtiin tietyllä tavalla rajoittavan kantasuomalaisten lasten pääsemistä osalliseksi omasta uskonnostaan ja kulttuuristaan. Tämä kävi ilmi erityisesti juhlapyhiin liittyvien traditioiden myötä; monikulttuurisuuden nähtiin rajoittavan esimerkiksi jouluun liittyvien symbolien, laulujen ja leikkien käyttämistä toiminnassa.
Monikulttuurisuuden nähtiin vaikuttavan henkilöstön työhön myös siten, että kasvatustoiminnan suunnitteluun kului enemmän aikaa: erilaisista taustoista tulevien ja erilaisten oppijoiden huomioiminen vaatii huolellista suunnittelua
työllistetty, jonka isä oli kieltänyt siltä vaippojen vaihdon
Ja sitten mä pyysin meidän tämmöistä työllistettyä somalirouvaa, että jos se leikkais ne sitten irti siitä laminaatista. Mulla ei tullut hetkeksikään mieleen, että hän ei osaa käyttää saksia, koska hän oli yli 50-vuotias.
jotkut kantasuomalaisista vanhemmista ovat olleet huolissaan pienen lapsensa suomen kielen kehityksestä, jos jotkut ryhmän aikuisista eivät puhu suomea äidinkielenään
Joskus kommunikaatio on koettu vaikeaksi myös maahanmuuttajataustaisten perheiden näkökulmasta, jos sekä vanhempien että päiväkodin työntekijän suomen kielen taito on heikko
Ongelmatilanteiden selvittäminen ja palautteen antaminen monikulttuurisista taustoista tuleville työntekijöille ja perheille koettiin joskus hankalina, vaikka siihen olisikin tarvetta arjen sujuvuuden kannalta
Joissain tilanteissa muu henkilökunta on myös kokenut, että maahanmuuttajataustaisen työntekijän osaaminen ei riitä päiväkodissa työskentelemiseen.
K5: Mä oon miettinyt sitä tässä näiden vaatteiden kanssa. Vaatteet meni väärälle nimelle, paikalle. Kun kysytään, osaatko sä lukea? "Joo, kyllä minä osaan" Niin mikä siinä on, niin kun vaan mietittiin, että kun hän sanoo, että osaa, mutta sit kumminkin huomataan, ettei se sit kuitenkaan osaa?
Vältämme esim. islaminuskoisia loukkaavia satuja ja kuvia. Emme anna lasten askarrella kiellettyjä asioita vaan eriytämme. Musiikkituokion ajaksi jotain muuta toimintaa.
Välillä maahanmuuttajataustaisten perheiden hoitoontuloajat ja muut käytännön asiat tulivat esiin keskustelussa kulttuurierona suhteessa kantasuomalaisiin. Myös Lappalainen (2006) on aiemmin todennut, että maahanmuuttajataustaisten perheiden kohdalla saatetaan puhua esimerkiksi syklisestä ajantajusta tai muuten perustella henkilöstön näkökulmasta turhan boheemeja hoitoaikatauluja kulttuurisena piirteenä
90-luvun lopulla mamu-lapsille saatiin joksikin aikaa tukikerroin, jolloin lasta pystyttiin aivan eri tavalla ohjaamaan [päiväkodin] arkeen. Nyt tilanne on katastrofaalinen. Jokikinen moniku-lapsi teettää noin 3x enemmän työtä, silti resurssit aivan samat. Lapset + vanhemmat tarvitsevat lukemattoman määrän toistoja ja "jankuttamista" ennen kuin asia jää muistiin ja käytäntöön. Olemme ilmeisesti Helsingissä ja koko Suomessa ainutlaatuinen päiväkoti, jonka moniku-perheiden määrä on jo vuosien ajan ollut 60-70%. Haluan vielä sanoa, että meillä on koko kasvattajaporukka hyvin ammattitaitoista, kiinnostunutta ja innostunutta, mutta!! MEHUT KOHTA IMETTY MEISTÄ VIIMEISTÄ PISARAA MYÖTEN JA KYYNISYYDEN KUIVA AAVIKKO UHKAA. (ryhmässä 25 lasta, joista 15 monikulttuurista). (Venninen, 2008).
(lihavoinnit ja kursivoinnit M. Ellilä)
Kommentti hommaforumilta:
Mokutädit onnistuvat aina kuulostamaan yhtä aivopestyiltä luetellessaan monikulttuurisuuden kielteisiä piirteitä vain korostaakseen, kuinka monikulttuurisuus on silti rikkaus, vaikka he eivät kykenekään antamaan mitään yksityiskohtaisia esimerkkejä tästä. Kokonaisuuden kruunaa se, että kielteisistä asioista kyetään kyllä keskustelemaan normaalilla puhekielellä, mutta monikulttuurisuutta ylistäessä aletaan hokemaan "rikkauksista", "asennekasvatuksesta" ja "voimavaroista". Loppuvaikutelma on lähinnä pelottava. Miten ihminen voi saattaa itsensä tuollaiseen tilaan?