Mitä tapahtuu, kun kansa menettää luottamuksensa oikeuslaitokseen

Kansa ottaa oikeuden omiin käsiinsä.

Schoolgirl rapist shot in attack

A man shot in both legs in a paramilitary-style attack in Londonderry was awaiting sentencing for raping a 15-year-old schoolgirl.

Keith Burnside, 37, was shot in his Rosemount Gardens home by two masked men in front of his girlfriend and two children at about 2315 BST on Monday.

Burnside was convicted in March of raping a girl in his car at Sandbank Cottages in 2000.

He is being treated in hospital for his injuries.

"This attack must be condemned regardless of what it was in connection with," he added.

"We cannot have this law of the jungle where people are taking the law into their own hands."

Community worker Tommy McCourt said such incidents made people fearful of a return to violence. "It takes you back to the bad old days," he said.

"We believed that those days had passed and nobody wants to see this kind of thing happening again."

Mika Illmanin ja Jorma Kalskeen kannattaisi miettiä näitä asioita.

Ks. esim. Takkirauta-blogin analyysia poliittisista teatterioikeudenkäynneistä:

Ongelma, jota päättäjämme eivät tiedosta, on että kansalaisyhteiskunta perustuu luottamukseen. Siihen, että hallintoalamaiset luottavat siihen, että hallitsijat eivät käyttäydy mielivaltaisesti eivätkä tee mielivaltaisia päätöksiä ja kansan oikeustajun vastaisia lakeja. Ja tämä raja on nyt rikkoutumassa. Jos tämä luottamus rikkoutuu, niin samalla rikkoutuu myös kansalaisten luottamus oikeuslaitosta kohtaan. Eli laeista yksinkertaisesti ei enää piitata tippaakaan, ja ainoa laki on vahvemman oikeus. Tämä tunnetaan myös nimellä "korpilaki". Ja yhteiskunta, jossa päättäjät ovat menettäneet hallintoalamaisten luottamuksen, ei ole kiva paikka.

J.J. samasta aiheesta:

Jussi Halla-aho on nyt asetettu syytteeseen siitä, että hän on todennut (hieman eri kirjoitusasussa) seuraavat asiat:

1) Muhammad oli pedofiili, ja koska islamin mukaan Muhammad oli täydellinen ihminen, jonka kaikki toiminta oli hyvää ja oikein, ainoa mahdollinen päätelmä tästä on, että islam paitsi pyhittää pedofilian on myös pedofiiliuskonto.

Tuota ei voi kiistää kuin ihminen, joka ei tiedä islamista yhtään mitään.

2) On kaksinaismoralistista, että ihmisryhmästä suomalaismiehet saa sanoa heidän omaavan geneettisen erityispiirteen hakata ja tappaa vaimojaan, mutta että samassa maassa samana maailmanaikana ihmisryhmästä somalit ei saa sanoa heillä olevan geneettistä erityispiirrettä loisia tulonsiirtojen varassa ja ryöstellä ohikulkijoita.

Tätä taas ei voi kiistää kukaan rehellinen ja järjissään oleva ihminen.

IDAa kompaten ilmoitan, että olen milloin tahansa valmis julkaisemaan minkä tahansa Jussi Halla-ahon tähän mennessä julkaiseman kirjoituksen, siinä missä Ellilän jo tuomitun kirjoituksenkin.

Demokratiaa ei voi missään mielekkäässä merkityksessä olla olemassa ilman sananvapautta, ja tällä tarkoitan tässä yhteydessä nimenomaan oikeutta sanoa totuus ääneen. Syytteen nostaminen siis kohdan 1 perusteella on suoraan ja väistämättä antidemokraattinen.

Oikeuslaitoksemme tunnustaa yhdenvertaisuusperiaatteen, jonka mukaan kaikki maan kansalaiset ovat lain edessä samanarvoisia. Syytteen nostaminen kohdan 2 perusteella on tämän periaatteen kanssa suorassa ristiriidassa, koska sitä ei tehty Kalevan pääkirjoituksen kohdalla.

Syytteen nostaminen on suorassa ristiriidassa Suomen valtiosäännön kanssa.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske yrittää siis kumota syytteellään Suomen perustuslain. Hän siis joko koettaa kumota tai muuttaa Suomen valtiosääntöä (johon perustuslaki kuuluu). Kyseisen oikeudenkäynnin luonteen vuoksi syytteen nostaminen on teko, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara.

On toki mahdollista, että tulkitsen lakia väärin, mutta en pysty keksimään millä perusteella Jorma Kalske ei syyllistyisi toiminnallaan valtiopetokseen.

Arawn:

Jussi Halla-aho on saanut syytteet uskonrauhan häirinnästä ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Täytyy sanoa, että jos tuomio tulee, olen hyvin pettynyt suomalaiseen oikeusjärjestelmään. Jo syytteen nostaminen on melkoinen pettymys. Se nimittäin kertoo omaa kieltään siitä, mikä on syyttäjänviraston tulkinta "rasismipykälästä" tai siitä, ettei syyttäjä osaa lukea. Kummatkin ovat masentavia vaihtoehtoja.

Syytekirjelmää lukiessa tulee absurdi olo. Sen mukaan Halla-aho on tekstissään (kyseessä on Muutama täky Illmanin Mikalle) väittänyt, että Muhammed oli pedofiili. Syyttäjän mukaan väite on muslimeja loukkaava. Kyllä, aivan varmasti se on muslimeja loukkaava - aivan samalla tavalla kuin kristityt loukkaantuvat, jos Jeesusta kutsutaan homoksi tai ortodoksit loukkaantuvat, jos isä Mitroa kutsutaan pedofiiliksi tai katoliset, jos paavia kutsutaan kansanmurhaajaksi. Mutta voisitteko kuvitella, että syyttäjä nostaisi syytteen heitä vastaan, jotka nimittelevät Jeesusta, isä Mitroa tai paavia? Kun ottaa huomioon, että nämä kaikki nimittelyt ovat oikeasta elämästä eikä niihin ole reagoinut sen paremmin vähemmistövaltuutettu, innokkaat maailmanparantahat tai syyttäjänvirastokaan, jää väkisinkin mielikuva, että muiden uskontojen pyhiä henkilöitä saa rauhassa solvata niin törkeästi kuin haluaa, mutta ei islamin.

Toinen kohta, johon syyttäjä on takertunut on se, jossa Halla-aho parodioi Kaleva-lehden pääkirjoitusta, jossa päissään tappamisen arveltiin olevan suomalaisten "kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre". Parodiakohdassaan Halla-aho vaihtoi kansaksi somalit ja rikokseksi ohikulkijoiden ryöstelyn ja verovaroilla loisimisen. Syyttäjä sivuuttaa täysin lauseen parodia-aspektin, koska "lausuman sisältö ei muutu, vaikka sitä arvioidaan kirjoituksen muodostamaa kokonaisuutta vastaan."

Eli suomeksi sanottuna syyttäjä antaa ymmärtää, että on täysin hyväksyttävää ilmaista, että jonkin vakavan rikostyypin suorittaminen on suomalaisten kansallinen, ehkä geneettinen erityispiirre, mutta samaan aikaan ei saa ilmaista, että jonkin vakavan rikostyypin suorittaminen olisi somalien kansallinen, ehkä geneettinen erikoispiirre. Suomalaisia saa tölviä murhaajiksi, somaleja ei saa tölviä ryöstäjiksi ja verovaroilla loisijoiksi.

Syyttäjä sanoo myös seuraavaa: "Lausuma, jonka mukaan ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen tai geneettinen erityispiirre, sisältää näkemykseni mukaan asiallisesti ottaen väitteen kysymyksessä olevaan ryhmään kuuluvien ihmisten luonteenomaisesta ala-arvoisuudesta muihin ihmisiin nähden."

Mutta suomalaisten syyttäminen tappamisesta EI näemmä sisällä väitettä suomalaisten ala-arvoisuudesta muihin ihmisiin nähden? Ei, vaikka Kalevan kirjoituksessa suomalaisten tappamisvimmaa verrataan "Länsi-Euroopan maihin", joista Suomi on yksi "väkivaltaisimpia". Eikö tässä nyt anneta ymmärtää, että suomalaiset ovat ala-arvoisempia verrattuna vähemmän väkivaltaisiin eurooppalaistovereihinsa? Ja vielä nimenomaan niin, että tämä ala-arvoisuus syntyy asiasta, joka on likipitäen geneettinen meille - eli luonteenomainen.

Mielestäni syyttäjänvirasto on juuri parhaillaan tekemässä isoa karhunpalvelusta sekä muslimeille että somaleille. Ihmiset eivät pääsääntöisesti pidä siitä, että jotkut ryhmät asetetaan eriarvoiseen asemaan - se aiheuttaa kiukkua ja ärtymystä. Voi tietysti olla, ettei tieto Halla-ahon tekstin varsinaisesta sisällöstä leviä, jolloin ihmisille jää vain kuva, että tässä nyt yksi kamala rasisti sai ihan oikeutetun tuomion. Mutta jos se leviää, oikeusviraston toiminta on omiaan aiheuttamaan enemmän antipatiaa vähemmistöjä kohtaan kuin Halla-ahon toiminta ikinä.

(Lihavointi minun.)

Juha Kettunen:

Kiihotus kansanryhmää vastaan on ns. uhriton rikos. Syyttäjän on täysin tarpeetonta osoittaa, että joku olisi a) kiihottunut syytetyn tekstistä jotakin kansanryhmää vastaan, tai edes sitä, että b) joku kyseiseen kansanryhmään kuuluva olisi loukkaantunut siitä. Kuten Mikko Ellilän tapaus osoitti, varsinkaan tosiasioilla ei ole mitään merkitystä. Kiihotus kansanryhmää vastaan on puhdas tunnelaki. Se, että valtakunnansyyttäjästä niinq tiätsä tuntuu siltä, että joku teksti kiihottaa jotakin kansanryhmää vastaan, on yksinään riittävä perustelu a) syytteen nostamiselle b) todiste siitä, että rikos on tapahtunut.

Sepä siitä sananvapaudesta sitten. Nytpä viimeistään tiedetään, missä mennään, ellei se jo Mikko Ellilän tapauksen yhteydessä tullut selväksi. Sinänsä Jorma Kalske toimii loogisesti siinä mielessä, että nyt näin mielivaltaisen ajatus- ja mielipiderikossyytteen saa vielä läpi.

Niin pitkään, kun ns. suuret ikäluokat, jotka uskovat YLEä ja Hesaria sekä pelkäävät virkamiehiä, ovat hengissä, kansan enemmistö jatkaa poliitikkojen nimellä tunnettujen mätäpaiseiden ja mafiosojen äänestämistä yhä uudelleen ja uudelleen valtaan.

(Lihavointi minun.)

Suomalaisten islamistien tempaus

Suomalaisten muslimikäännynnäisten perustama Suomen islamilainen puolue teki monia, jopa uskonveljiään kummastuttaneen tempauksen asettuessaan pienimuotoisesti, mutta mediassa näkyvästi tukemaan putinilaisen Nashi-järjestön Viron-vastaista mielenosoitusta.

Nashi on suur-venäläinen, neuvostofasistinen ja imperialististinen nuorisojärjestö. Sen autoritäärinen ja hierarkkinen organisaatio ja maailmankuva tarvitsee suurta johtajaa kommunistijohtajien tilalle, ja pitää sellaisen korvikkeena Vladimir Putinia.

Nashi on tullut tunnetuksi erityisesti siitä, että se hyökkää näkyvästi pieniä, neuvostoimperialismin jalkoihin joutuneita alkuperäiskansoja kuten virolaisia vastaan, ikään kuin viimeistelläkseen ne kansanmurhat ja rikokset ihmisyyttä vastaan, jotka Neuvostoliitolta jäivät kesken. Toisaalta Nashi pyrkii samalla peittelemään ja salailemaan Neuvostoliiton rikoksia mm. vaatimalla että niistä vaiettaisiin, sekä syyllistämällä muita, ikään kuin kansanmurha olisi oikeutettu jos joku muukin on murhannut kansoja.

Vaikka fasismin kaatumisesta on jo ikuisuus, ja neuvostoliittokin romahti jo vuosia sitten, Nashi on edelleen syvällä toisen maailmansodan juoksuhaudoissa. Se toistelee vieläkin väsynyttä, ajastaan jäänyttä ja tehonsa menettänyttä neuvostopropagandaa, ja sen mukaisesti nimittää kaikkia imperialismiaan vastustavia "fasisteiksi".

Suomessa "fasisti"-sanan on jo ennen Nashien julkisuustemppuja tehnyt naurunalaiseksi samaa propagandaa toisteleva Johan Bäckman. Eivät vain "tavalliset ihmiset", vaan jopa monet kaltaiseni vihervasemmistolaiset rasisminvastustajat pitävät Bäckmanin "antifasismia" naurettavana pelleilynä. Jopa antifasisteina itseään pitävistä nuorista suuri osa toivoisi, että Bäckman tajuaisi olla hiljaa.

Bäckmanille ja Nasheille "fasismi" on vain poliittinen leimakirves, tosin täysin tylsynyt. He eivät vastusta väittämäänsä "fasismia" ihmisyyden näkökulmasta, vaan oman imperialisminsa näkökulmasta. He ovat täysin jämähtäneet toisen maailmansodan ja kylmän sodan aikaisiin asemiinsa, joilla ei ole ollut varsinaista vastapuolta vuosikymmeniin, eikä edes Neuvostoliittoa puolustettavaksi.

Bäckmanin todellisuudesta vieraantunut meuhkaaminen on saanut jopa tuntemiani pitkän linjan antifasisteja vetäytymään vaivautuneina takavasemmalle.

Miten ihmeessä Suomen islamilainen puolue sitten liittyy tähän kuvioon? Kuten monet jo tietävätkin, Suomen islamilainen puolue on erikoinen sekoitus vanhoillista äärivasemmistolaisuutta ja islamismia. Sen näkyvät kärkihahmot ovat alkujaan äärivasemmistolaisia ja kommunisteja. Hei eivät suinkaan hylänneet äärivasemmistolaisuuttaan sekoitellessaan siihen islamismia. Tämän vuoksi puolue on joissain asioissa melko kaukana maahanmuuttajien islamista, eikä ole saavuttanut suurtakaan maahanmuuttajien suosiota.

Suomen islamilainen puolue on muille muslimeille jopa kiusallinen asia. Se tuo esille paitsi paljon sellaista, mistä muslimit mielummin vaikenisivat länsimaiselle yleisölle, että myös kannattaa oppeja, joita islamin piirissä ei yleensä tueta, kuten kommunismia. Puolueen ja muiden muslimien, ettenkö sanoisi aitojen muslimien välinen suhde on melko yksisuuntainen. Kärjistäen sanottuna puolue tukee islamia ja islamistumista, mutta islam ei tue puoluetta. Tämä on itse asiassa hyvin yleinen kaava vierasperäisten muslimien ja heitä kannattavien länsimaalaisten kiihkoilijoiden välillä.

Kaltaisistani sydämeltäni vasemmistolaisista poiketen on niitä, joille äärivasemmistolaisuus oli aikanaan vain keino hyökätä suomalaisuutta vastaan oman kapinavietin vallassa. Neuvostoliiton myötäily ja siitä seuraava äärivasemmistolaisuus olivat tähän hyviä välineitä. Neuvostoliiton romahdettua jyvät erottuivat akanoista ja ne, joille vasemmistolaisuus oli ollut vain poliittinen ase, alkoivat etsiä muuta ulkopuolista ihannoinnin kohdetta, joka sopisi mahdollisimman hyvin suomalaisten ja länsimaalaisten lyömiseen. Tähän tarkoitukseen keksittiin ja tuotiin maahan Islam. Osa äärivasemmistosta alkoi vain kannattaa islamistumista, pieni osa jopa islamistui itse.

Islam on monikultturisteille kaikkein arvokkain toiseus juuri sen vuoksi, että monikultturismi perustuu alun perin Neuvostoliittoa palvoneen äärivasemmiston ajatuksiin. Neuvostoliiton jälkeen potentiaalisin vieras "apu" paikallisia alkuperäiskansoja vastaan on ollut Islam, ja se on siten perinyt Neuvostoliiton aseman.

Vanhoista tavoista ei aina pääse eroon, ei ainakaan itsepetokseen taipuvaisella luonteella, ja merkittävä osa islamistuneista äärivasemmistolaisista säilytti jopa kommunisminsa. Syntyi varsin merkillinen aatteellinen ja uskonnollinen sekasotku, jota edustaa muun muassa Suomen islamilainen puolue.

Tätä taustaa vasten puolueen Viro-kanta ei olekaan enää mikään ihme. Nasheja tukevat suomalaiset islamistit ovat samoja ihmisiä, jotka aikoinaan tukivat kiihkeästi Neuvostoliittoa. Heidän retoriikkansa on edelleen samaa, ja heihin vetoaa edelleen jonkin verran Venäjän mahti, vaikka Islam onkin jo saavuttanut ensisijaisuuden.

Suomalaiset islamistit pettävät Venäjän palvonnallaan uudet uskonveljensä, jotka taistelevat Venäjän ylivaltaa vastaan mm. tsetseniassa ja muualla Kaukasuksella, ja joutuivat Balkanin sodissa oman näkemyksensä mukaan Venäjä-johtoisen pan-slaavilaisen imperialismin ja joukkomurhien uhreiksi.

Suomalaiset kommunisti-islamistit eivät kuitenkaan tästä ristiriitaisuudestaan kovin paljon välitä. Islam on heille ennen kaikkea väline suomalaisuutta vastaan, kuten Neuvostoliitto aikaisemmin. Jos suomalaisia ja länsimaalaisia vastaan nousisi jokin islamismiakin suurempi uhkaaja, he kääntyisivät ilman muuta sen puoleen.

Toinen syy kommunisti-islamistien Viro-vastaisuuteen on päästä käyttämään fasistikorttia. Islamismi on voimakkaasti kietoutunut yhteen natsismin kanssa, ja natsikortin heiluttelu ulospäin on yritys osoittaa, ettei näin olisikaan. Fasistikorttia heiluttelemalla islamistit pyrkivät pesemään natsistista ja totalitaristista mainettaan. Samalla keinolla kommunistit aikoinaan pyrkivät tekemään omista rikoksistaan hyväksyttävämpiä.

Tervehdys lukijat

Pohdiskelen ehkä tällä blogilla silloin tällöin maltillisesti lähinnä erilaisia meta-asioita, mutta saatan joskus ottaa kantaa myös joihinkin päivänpoliittisiin aiheisiin. Tällä blogilla kirjoittamiseni ei itsessään ole kannanotto suuntaan tai toiseen tämän blogin linjan suhteen tai sen muiden kirjoitusten suhteen. Näkemykseni hahmottuu ehkä pikku hiljaa kirjoitusteni pohdinnoista. Ensimmäinen lyhyt kirjoitukseni on tässä:

Valtion viehtymys tunnustuksiin, pahoitteluihin, anteeksipyyntöihin, selontekoihin, jne. voidaan selittää sillä, että valtio haluaa olla kaikkinäkevä ja kaikkitietävä. Anteeksipyyntö ja/tai pahoittelu on valtiolle, vaikkakaan ei aukoton, ennuste tulevasta käyttäytymisestä, ja sopeutumisesta ja alistumisesta valtion valtaan.

Rangaistusten lieventyminen 1790-1810 välillä ei johtunut humaanisuuden lisääntymisestä valistusajan seurauksena kuten väitetään, vaan tehokkaampien, erityisesti armeijasta opittujen johtamis- ja hallitsemismetodien soveltamisesta siviilielämään, sekä hiukan myöhemmin lisääntyneestä kansaan (populaatioon = numeroiksi ja tilastoiksi muuttunut kansa) kohdistuvasta tiedonkeruusta ja valvonnasta, sen käyttäytymisen tarkemmasta ymmärtämisestä ja erilaisten metodien aiheuttamista vaikutuksista siihen, jne.

Lisäksi talousrakenteiden kehittyminen vaati aiempaa suurempaa kansalaisten toimintavapautta ja vallan täytyi siksi toimia toisella tavalla, kuin monimutkainen yhteistoimintakoneisto. Aiemmin rankaiseminen oli ollut hallitsijan kosto, monessa suhteessa tuntemattoman ja arvaamattomasti käyttäytyvän kansan kovaotteista kurissapitämistä, nyt siitä on tullut tarkoin tunnetun populaation tarkoin säädeltyä ohjailemista haluttuihin suuntiin.

Ennen kovimmat rangaistukset olivat mahdollisimman julkisia ja ne oli tarkoitettu saamaan aikaan voimakas psykologinen efekti, esim. kuolemanrangaistus kiduttamalla. Ne olivat monessa suhteessa tärkeimpiä rangaistuksia, hallitsijan osoitus hänen kyvystään päättää kansalaisten elämästä ja kuolemasta.

Nyt tärkeimpiä rangaistuksia ovat pienet ja pienehköt rangaistukset, joita on paljon. Ne on tarkoitettu ohjaamaan kansan enemmistöä, sen lainkuuliaisinta, tuottoisinta ja tärkeintä osaa tarkoin lasketuilla keskimääräisillä efekteillä.

Vähemmän tärkeät kovimmat rangaistukset on jätetty kovimmille rikollisille, joilta ei voi odottaa tuottoa, jotka eivät pidä yhteiskuntaa pystyssä (päinvastoin), ja jotka eivät useimmiten muuta käytöstään, ainakaan ennen kohtuullista ikääntymistä. Heidät pyritään eristämään määräajoiksi muusta yhteiskunnasta, jotta heistä aiheutuva haitta minimoituu.

Kommunismi ja kansallissosialismi olivat suoraa seurausta yhteiskuntien humanisoitumisesta; kansojen muuttamisesta abstrakteiksi numeroiksi, populaatioiksi, dehumanisoiduiksi laskennallisiksi yksiköiksi; yhteiskuntien toiminnan muuttamisesta teollista koneistoa muistuttavaksi; ideasta "ihmisosien" lähes täydellisestä korvattavuudesta ja vaihdettavuudesta (tabula rasa, kansainvälisyys/ universaalisuus, kosmopolitanismi, jne.); kaikkialle ulottuvasta valvonnasta ja ohjaamisesta; jne.

Nykyisen "humaanin" suomalaisen yhteiskunnan muuttuminen diktatuuriksi on luonnollinen ja mahdollinen kehityskulku, koska tämän muutoksen tarvitsemat elementit on sisäänrakennettu yhteiskuntaamme, ja nimenomaan sellaisiin käsitteisiin kuin ihmisoikeudet ja suvaitsevaisuus. Sanojen julkisen, retorisen ja tunnesisällön sijaan kannattaa tarkastella sanojen teknistä sisältöä, jotta näkee yhteiskunnan sellaisena kuin se on. (Lähde: Michel Foucault, eri vuosia)

Men have dreamed of liberating machines. But there are no machines of freedom, by definition.

- Michel Foucault

Halla-aho odotetusti näytössyytteeseen

Fasistit ovat aloittaneet uuden terroriaallon alkuperäiskansoja ja demokratiaa vastaan. Poliittisen valtaeliitin tukijoukkoihin kuuluva apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on etukäteen valmistellun suunnitelman mukaisesti nostanut näytössyytteen ihmisoikeustaistelijaa, kansalaisaktivistia ja toisinajattelijaa Jussi Halla-ahoa vastaan.

Halla-aho halutaan vaientaa, koska hän on eri mieltä taantumuksellisesta valtapolitiikasta, koska hän puolustaa lakia ja demokratiaa rikollisilta vallananastajilta, sekä vapaata ja suvaitsevaista Eurooppaa islamofasismilta ja etnisiltä konflikteilta.

Kysymyksessä on nimenomaan terrori, pelon tuottaminen.

Korruptoitunut, moraalisesti rappeutunut hallinto ja fasistisen demla-liigan johtama virkamiesblokki pyrkivät tekemään Halla-ahosta varoittavan esimerkin, jotta ihmiset pelkäisivät ajatella ja puhua vastoin vallanpitäjien virallista linjaa.

Virallinen linja ei kestä päivänvaloa, se ei kestä arvostelua, ja siksi sen arvostelu pyritään tukahduttamaan.

Halla-ahon asiaa ei kuitenkaan voida vaientaa, hän itse ja lukuisat muut kritisoivat tästä lähtien valtapolitiikkaa entistä kärjekkäämmin.

Myös Jorma Kalskeen uusin temppu on nostanut arvostelumyrskyn - jo etukäteen. Jo etukäteen oli täysin tiedossa, että Jorma Kalske pyrkii tempullaan estämään Halla-ahon valinnan Perussuomalaisten eurovaaliehdokkaaksi, jotta kansalla ei olisi äänestettävänään yhtäkään valtapolitiikan linjasta liiaksi poikkeavaa ehdokasta. Jorma Kalske käyttää asemaansa törkeästi väärin, puuttuu virkamiehen ominaisuudessa politiikan ehdokasasetteluun, ajaakseen kannattamaansa totalitarismia.

Tämänpäiväiset hyökkäykset sananvapautta vastaan ovat sodanjulistus lakia, yhteiskuntaa, ihmisyyttä ja demokratiaa vastaan. Ne ovat isku vasten jokaisen vapaaksi syntyneen ihmisen kasvoja.

Näitä sodanjulistuksia tulee yhtenään, hyökkäys on jatkuvasti käynnissä, mutta tämänpäiväinen oli erityisen herättävä. Entistä useampi nousee nyt puolustamaan oikeuksiaan, turvallisuuttaan ja laillisuutta maassa, jossa vallan huipulle on soluttautunut ihmisoikeusrikollisista ja maanpettureista koostuva kapinallisjoukko.

Tämä joukkio koostuu muun muassa entisistä neuvostofasisteista ja nykyisistä islamofasismin tukijoista ja muista totalitaristeista ja ihmisyyden vihaajista. Tämän joukon liittolaiset muualla lännessä ovat saaneet aikaan jo suuria juutalaisvainoja.

Natsismi on alkanut jälleen nousta lännessä, tällä kertaa pukeutuneena "toiseuden" mustaan kaapuun (vaikka alkuperäiskansoja musertavan ylikansallisen imperialismin ollessa kyseessä toiseus-sanan käyttäminen on melko irvokasta).

Islamismi on natsistinen aate, ja sitä vallankaappaajien fasistiblokki pyrkii levittämään myös Suomeen, vaientamalla sen levittämisen arvostelun.

Suurempaan fasismiin syyllistyvät kuitenkin vallankaappaajat itse. He ovat itse, ainakin vielä toistaiseksi suurempia rikollisia Suomessa kuin ne antisemitistiset, holokaustin kiistävät islamistinatsit, joiden arvostelun he pyrkivät kieltämään, ja joita he pyrkivät tuottamaan maahan massoittain saadakseen aikaan etnisen vainon.

Kansa on kuitenkin noussut natsismia ja fasismia vastaan, puolustamaan lakia ja oikeutta. Sortajat ovat paniikin partaalla, sillä ihmiset ovat käsittäneet, etteivät laittomuuteen turvautuvat vallankäyttäjät todellakaan edusta lakia, vaan pelkästään omaa mielivaltaansa.

Yhä useammat alkavat näinä päivinä ymmärtää, ettei kenenkään tarvitse noudattaa fasistiblokin laittomia, perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vastaisia määräyksiä ja toimenpiteitä.

Vallanpitäjillä ja virkamiehillä ei ole mitään valtaa sen vallan ulkopuolella, jonka kansa heille luovuttaa perustuslailla. Se valta tulee suoraan kansalta, ja myös palautuu automaattisesti takaisin kansalle, mikäli sitä käytetään kansan tahdon ja edun vastaisesti.

Jyrkästi kansan edun ja tahdon vastainen vallankäyttö on pelkkää hirmuvaltaa ja laittomuutta. Sillä ei ole mitään perustetta Suomen laissa. Lisäksi fasistiblokki rikkoo omiakin lakejaan, sekä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia.

"Lainvoimaiseksi" julistettu päätöskin voi olla täysin laiton, pelkkää mustetta paperilla vaikka siinä olisi miten monta sinettiä ja leimaa alla, jos se esimerkiksi loukkaa ihmisoikeuksia tai kansan etua.

Syy siihen, että rikollisblokin laittomuutta vielä toistaiseksi myötäillään, esimerkiksi menemällä laittomiin näytöskuulusteluihin tai näytösoikeudenkäynteihin, on ennen kaikkea se, että rikollisjoukkion on nyt annettava rauhassa ja omasta aloitteestaan paljastaa todellinen ihmisvihainen ja ylimielinen luonteensa, jolle kansa on vain väärin ajattelevia alamaisia, ja laki ja oikeus vain poliittisia aseita. Sortajat on saatava näyttämään mädät hampaansa ikeniään myöten. Kun kansa ne näkee, se ei enää alistu.

Halla-ahoon kohdistuva silkkaan mielivaltaan perustuva mielipidevaino on tästä hyvä esimerkki. Koska tällaisia hyökkäyksiä tapahtuu entistä kiihtyvämpään tahtiin, ihmiset eivät pääse unohtamaan, että ovat syntyneet vapaiksi ja tasa-arvoisiksi, ja että näiden oikeuksien puolesta kannattaa taistella.

Maahanmuuttopolitiikan perusasioita

Väännän rautalangasta muutamia maahanmuuttopolitiikan perusasioita, joita monikulttuurisuususkovaiset eivät kerta kaikkiaan tajua:

1.) Maahanmuuttajataustainen väestöelementti aiheuttaa nettomääräisesti kustannuksia suomalaisille veronmaksajille, koska maahanmuuttajat maksavat vähemmän veroja kuin kuluttavat julkisia palveluita (koulutus, terveydenhoito, sosiaaliturva, lastentarhat jne.).

Maahanmuutto siis aiheuttaa selkeää rahassa mitattavaa tappiota Suomelle koko ajan, joka hetki.

2.) Maahanmuuttajat tekevät paljon enemmän rikoksia per henki kuin suomalaiset. Ero ei todellakaan ole mitätön, vaan joidenkin kansallisuuksien ja joidenkin rikostyyppien kohdalla monikymmenkertainen jopa tai yli satakertainen. Tätä ei voi kuitata "tekeväthän suomalaisetkin rikoksia"-argumentilla.

3.) Länsimaiden ulkopuolelta Suomeen ja muualle Eurooppaan tulevilla maahanmuuttajilla on sellaisia tapoja ja arvoja, jotka eivät sovi nykyaikaiseen yhteiskuntaan. Esimerkiksi muslimit harjoittavat sukupuolielinten silvontaa, pakkoavioliittoja ja kunniamurhia. Muslimien mielestä mm. homoseksuaalisuus ja jumalanpilkka ovat kuolemantuomiolla rangaistavia syntejä. Mitä enemmän Suomeen ja muualle Eurooppaan tulee tällaisia ihmisiä, sitä enemmän nämä arvot ja tavat vaikuttavat yhteiskuntaamme. Nykyaikainen liberaali demokraattinen yhteiskunta korvautuu keskiaikaisella ahdasmielisellä väkivaltaisella uskonnollisella diktatuurilla.

Yhteiskunta koostuu ihmisistä. Jos väestö vaihtuu aivan toisenlaiseksi maahanmuuton myötä, myös yhteiskunta muuttuu aivan toisenlaiseksi. Kaikki yhteiskunnat ovat tietynlaisten ihmisten rakentamia. Afrikkalaisten ja lähi-itämaalaisten rakentamat yhteiskunnat ovat sellaisia kuin Afrikan ja Lähi-idän yhteiskunnat. Jos nämä ihmiset muuttavat Eurooppaan, heidän tänne muodostamansa yhteisöt ja kulttuurit ovat samanlaisia kuin näiden samojen ihmisten Afrikassa ja Lähi-idässä muodostamat yhteisöt ja kulttuurit.

Jos joku pitää Afrikan ja Lähi-idän yhteiskuntia yhtä hyvinä tai parempina kuin modernia länsimaista yhteiskuntaa, esittäköön jotain perusteluja. Tähän mennessä en ole koskaan kuullut kenenkään ihmisen esittävän yhtäkään perustelua moiselle.

Tästä syystä vastustan Afrikan ja Lähi-idän väestöjen siirtymistä Eurooppaan.

Tämä oman puheenvuoroni lisäksi suosittelen monikulttuurisuususkovaisille tätä nimimerkki J.J.:n kirjoitusta, joissa kiteytetään maahanmuuton kannalta olennaisimmat perusasiat lyhyesti ja ytimekkäästi:

Maahanmuuttopolitiikka, kansan etu ja eliitti

Maamme eliitti on sitoutunut monikulttuurisuuteen, mutta kansa ei. Suomalaiset eivät halua Suomen muuttuvan sellaiseksi, jota he eivät enää omakseen koe. Suomalaiset eivät hyväksy massamaahanmuuttoa, koska se väistämättä muuttaa maata merkittävällä tavalla. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään änkyröinnistä ja muutosvastarinnasta, koska muutosta voi tapahtua sekä positiivisessa, neutraalissa, että kielteisessä mielessä, ja kielteistä muutosta on yksiselitteisen järkevää vastustaa.

Massamaahanmuutto on kielteistä seuraavista syistä:

1.) Suomeen haluavat muuttaa massoittain lähinnä ne ihmiset, jotka ovat kotoisin maista, joilla menee paljon huonommin kuin Suomella.

2.) Koska Suomeen muutettaisiin maista, joilla menee huonommin kuin Suomella, muuttuisi Suomi siis enemmän niiden maiden kaltaisiksi, joilla menee huonommin kuin Suomella. Tästä seuraa väistämättä, että

3.) Suomella menisi huonommin.

Tämä on jo käytännössä osoitettu toteen kaikissa niissä maissa, jotka ovat sallineet massamaahanmuuttoa maista, joilla menee merkittävästi huonommin kuin mailla, joihin massamaahanmuutto tapahtuu. Tämä pointti on täysin irrallaan kulttuurisista ja rasistisista (toisin sanoen erilaisuudesta itsestään johtuvista) konflikteista, joilla myös on suuri ja peruuttamaton vaikutus valtioon, jossa politiikkaa toteutetaan (geneettisen koostumuksen muutos ei ole suoraan todistettavissa yksiselitteisen kielteiseksi vaikutteeksi, mutta sen väitetyt positiiviset vaikutukset eivät ole erityisen vankasti perusteltuja. Oma mielipiteeni on lika barn leka bäst - erilaisuus erilaisuuden itsensä takia ei ole tavoittelemisen arvoista ja sillä on valitettavan korkea hinta). Maahanmuuttajien maassaolo ei ole mikään itseisarvo.

Jos maahanmuuttopolitiikka on toimiakseen ja aikaansaa mahdollisimman vähän ongelmia ja mahdollisimman suurta hyötyä, on maahan päästettävässä aineksessa syytä suosia kulttuureja, jotka eivät eroa suuresti kotimaisesta kulttuurista, ja toisaalta tulevat maista ja yhteiskunnista, joilla voidaan perustellusti sanoa menevän määriteltävissä olevalla tavalla paremmin kuin meillä (tai koostuu yksilöistä, joilla on esimerkiksi korkea koulutustaso tai muu vastaava etu puolellaan, joka vastaa maassamme olemassaolevaan kysyntään).

Tällä en tarkoita neutraalin maahanmuuton kieltämistä saati massamaahanmuuton sallimista edes kulttuureista, joilla menisi omaamme paremmin - tämä johtuu paitsi kansallismielisyydestäni myös pyrkimyksestä rasististen ja kulttuuristen konfliktien minimointiin: jos kohta yhteiskunnastamme löytyykin ainesta, joka kokee ksenofobiaa ja aikaansaa konflikteja vieraan aineksen kanssa jälkimmäisen laadusta riippumatta, on tämä tosiasia, jonka kanssa on elettävä. Me emme voi kitkeä kyseistä ainesta pois enempää kuin voimme kitkeä rikollisuutta ilmiönä, joten maallamme olisi painava motiivi löytää maahanmuuttopoliittinen funktio, joka minimoisi (koti- tai ulkomaisen) haitallisen aineksen aiheuttaman haitan ja maksimoisi vieraan aineksen tuoman hyödyn.

Myös turvapaikan myöntäminen ja pakolaisten vastaanotto tulee hoitaa edellämainitut asiat huomioon ottaen, muussa tapauksessa yhteiskunta on pulassa edellämainituista syistä. Meidän ei siis kannata ottaa pakolaisia esimerkiksi afrikkalais- ja muslimimaista, koska sen yhteiskunnallinen hinta niin turvallisuuden, yhteiskuntarauhan kuin kilpailukyvynkin suhteen on liian korkea. Suomi on tällä hetkellä turvallisuudeltaan, yksilönvapauksiltaan, yhteiskuntarauhaltaan ja kilpailukyvyltään varsin selvästi globaalin keskiarvon yläpuolella. Jos maahan päästää ainesta, joka suoraan laskee suomalaista turvallisuutta, yksilönvapauksia, yhteiskuntarauhaa ja kilpailukykyä, Suomesta tulee yksiselitteisesti huonompi maa.

Suomalaisen eliitin politiikka, joka paitsi toimii kansan tahdon vastaisesti myös maan edun vastaisesti, tekee Suomesta huonomman maan ja lapsillemme ja lastenlapsillemme huonomman paikan kasvaa, elää ja menestyä.

Sinulla on äänestäjänä valta päättää haluatko sitä todella.

Loppukaneettina siteeraan vielä Mikko Kangasojan viestiä Astrid Thorsin laatimaa ulkomaalaislakia käsitelleestä facebook-keskustelusta:

Mikko Kangasoja wrote
on January 17, 2009 at 3:36am

Tietoni mukaan Thorsin lakiehdotus olisi helpottanut humanitaarista maahanmuuttoa (joka ei työvoimapulaa helpota), jonka seurauksia olisi voimistanut monien muiden maiden tiukentuvat politiikat. Kun muualla kotoutus on monin paikoin epäonnistunut, on Suomella aika ottaa oppia ja toimia paremmin. Tämä tarkoittaa tehokkaampaa kotouttamista ja se myös tarkoittaa sitä, ettei oteta liikaa ihmisiä vastaan, jotteivat jää heitteille ja/tai eristäydy valtakulttuurista. Lähtökohta tulee olla, että jokainen maahanmuuttaja kotoutetaan kunnolla. Mitä erilaisemmasta kulttuurista ihminen tulee, sitä vaikeampi on kotoutua. Olisikin paras, jos ihminen voisi asua kotimaassaan. Täten, vaikka maassamme on materiaalista hyvinvointia, mutta tämä EI automaattina tarkoita samaa hyvää muualta tulevalle.

Toisekseen, älkää ummistako silmiänne siltä, että humanitaarisin syin maahan pyrkivien moraali on ehkäpä samanlainen kuin meillä suomalaisilla keskimäärin. Tämä tarkoittaa sitä, että joukossa on mukana muitakin kuin pätevin syin pyrkiviä. Ylipäätään maahanmuuttoilmiöön liittyy monia mielenkiintoisia yksityiskohtia, joista ehdottomasti olisi oltava tietoinen asiaa pohtiessaan.

Rajoja ei olla sulkemassa ja ylimielinen "meidän maamme on pakolaiselle paras"-asenne on yksinkertaistus todellisuudesta, jossa asenteessa ei huomioida kunkin henkilön konkreettista kykyä sopeutua maahan. Sopeutumisvaikeudet voi nähdä myös maamme huonoutena muuttajalle.

Kärjekkäitä maahanmuuton vastustajia löytyy, mutta älkää provosoituko. Väitän, että harvassa ovat varsinaiset rasistit, vaikka moni toisin näkee. Epäoikeudenmukaisuus provosoi ja sieltä moni kitkerä mielipide itää. Jos siis poistamme syyt kitkeryyteen, on kaikilla mukavampaa. Se on siis kylmä fakta: rasistiakin (tai sellaiseksi kuviteltua) on kuunneltava, kuten meitä kaikkia.

Itselläni on ulkomaalaistaustaisia ystäviä (mm. humanitaarisin syin muuttaneita) ja heidän kommenttinsa tuovat syvyyttä näkökulmiin. On selvää, että materiaaliset syyt välkkyvät hienoina mielikuvina köyhän maan ihmisen mielissä, mutta ei liene huonompaa tietopohjaa lähtökohtana unelmointiin kuin tällä ihmisellä. Elämä Suomessa ei ole niin helppoa kuin täällä ajatellaan. Se on erilaista, mutta niihin vaikeuksiin ja rasitteisiin, mitä tämä maa asujalleen luonnostaan antaa, ei ulkopuolisella ole välttämättä ollenkaan samoja valmiuksia kuin meillä ikämme täällä asuneina. Annammeko sittenkin suolavettä janoiselle?

Jottei kellekään käy huonosti, pidetään huoli, että saadaan kotoutettua kaikki meille tulevat ja vasta sen JÄLKEEN mietitään muuton helpottamista, jos se nähdään välttämättömäksi. Parempaa silloinkin olisi "opettaa mies kalastamaan, kuin vain antaa kalaa". Eli tietoa ja taitoa köyhiin maihin, jotta oppivat itse huolehtimaan asioistaan. Yksi hyvä vaihtoehto voisi olla rahoittaa kotimaastaan paenneelle uusi alku samanlaisessa kulttuurissa, mistä on lähtöisin. Raha ei ole sekään kaikkialla automaattinen vastaus: esimerkiksi maahanmuuttajien liiallinen keskittyminen joillekin alueille heikentää sopeutumismahdollisuuksia ja luo ongelmia, joten jo valtaväestön määrä asettaa rajansa, joten emme voi ottaa liikaa muuttajia, jos haluamme välttää sopeutumisongelmia. Tällainen innokas hyvyys kääntyisi näet pahuudeksi pelkästään ajattelemattomuuden takia.

Näitä asioita pitäisi toistaa ja toistaa väsymättä niin kauan kunnes kansan valtaenemmistö ymmärtää vaalien kautta vaatia muutosta nykyiseen maahanmuuttopolitiikkaan.

Suomalaisten enemmistö suhtautuu jo nyt varsin nuivasti monikulttuurisuusideologiaan ja nykyisenlaiseen maahanmuuttotulvaan, mutta tämä kansan syvän rivien todellinen mielipide ei ole vielä juuri näkynyt vaalituloksissa. Syynä moiseen diskrepanssiin kansan mielipiteiden ja äänestyskäyttäytymisen välillä on se, että kaikki puolueet ovat yrittäneet fanaattisesti tukahduttaa keskustelua maahanmuuttopolitiikasta. Niinpä mikään puolue tai minkään puolueen ehdokkaat eivät ole nostaan esille maahanmuuttoon liittyviä teemoja. Kansa ei ole päässyt ilmaisemaan maahanmuuttoa koskevia mielipiteitään vaaleissa, koska puolueet eivät ole antaneet kansalle mahdollisuutta äänestää maahanmuuttoon liittyvistä aiheista.

Nykyinen maahanmuuttopolitiikka ei siis nauti kansan luottamusta, koska kansan mielipidettä maahanmuutosta ei ole kysytty yksissäkään vaaleissa.

Puolueet ovat päinvastoin muodostaneet keskenään kartellin, joka on pitänyt kaikki maahanmuuttopoliittiset kysymyksen julkisen keskustelun ulkopuolella.

Puolueet ovat kuvitelleet voivansa tukahduttaa kansan tahdon yksinkertaisesti olemalla antamatta kansan ilmaista mielipiteitään vaalien kautta.

Totuus Afrikasta

Innan Mohammed Momodu kom till yrkesskolan i Jendema skämdes han över sitt förflutna som barnsoldat, men han har lärt sig leva med de grymma minnena och tala öppet om dem.

Husis antaa Afrikasta saman kuvan kuin minä:

- Jag dödade människor och stympade dem. Jag drack blod, jag använde droger, jag rökte marijuana - det var ett grymt liv.

Mohammed Momodu tittar mig rakt in i ögonen när han berättar om sitt forna liv som vicekommendör för en beryktad gerillagrupp i Liberia.

- Hade du kommit i vägen för mig då hade jag dödat dig också.

- I kriget dödade jag utan orsak, bara för att jag hade den makten. Alla var rädda för mig. De flydde så fort de hörde att vi närmade oss.

Mohammed vet inte hur gammal han var när han tvingades med i inbördeskriget som rasade från 1999-2003. Han vet inte heller hur gammal han är nu, men gissar på 18-20 år.

Sin familj vet han inget mer om än att mormor finns på ett flyktingläger nära Jendema, på gränsen mellan Sierra Leone och Liberia.

I Jendema har den forna barnsoldaten hittat hoppet igen. Han hade tur och fick en plats på en yrkesutbildning anpassad för sådana som han - och för andra utstötta ungdomar som krigen i grannländerna Sierra Leone och Liberia har lämnat efter sig. Det finns tusentals och åter tusentals forna barnsoldater, flickor som tvingades bli rebellernas sexslavar, flickor som våldtogs och inte såg någon annan väg att överleva än att bli prostituerade. Många har blivit utstötta, andra har förlorat eller tappat bort hela sin familj. De flesta har aldrig fått gå i skola.

Tror på sig själva igen

För de 150 liberianska och sierraleonska ungdomar som får plats på utbildningen i Digloma Youth Friendly Center varje år finns det hopp, hundratals blir utan plats varje år. Här får de lära sig läsa och skriva, de får hiv- och aidsupplysning och de får ett yrke: snickare, murare, vävare, sömmerska eller tygfärgare. Men viktigast av allt: de återfår tron på sig själva och att de är värda något.

- När jag kom hit kunde jag inte tala om vad som hänt. Men nu gör jag det, säger Mohammed Momodu och tillägger att det inte går en dag när han inte ber Allah om förlåtelse för allt han gjort.

Att göra en tvärvändning var inte lätt för Mohammed. Han hörde om centret i Jendema och beslöt sig för att han ville dit. Men hans kommendör ville inte släppa honom, trots att kriget var slut.

- Han ville ha mig med sig hela tiden. Han älskade mig mest för att jag dödade flest. Men till slut lämnade jag honom. Jag ville välja ett nytt liv.

Men Mohammeds kommendör ringer flera gånger i veckan för att locka honom tillbaka. Vad kommendören sysslar med nu får jag inget direkt svar på. Men att det rör sig stora pengar i det forna livet står klart.

- Jag kan aldrig mera åka tillbaka dit, för då blir jag ond igen. Men ibland tänker jag på hur mycket pengar jag hade då. Nu har jag inga pengar alls.

Behövs mer hjälp

Programkoordinator Anne Kargbo från organisationen RADA (Rehabilitation and Development Agency) säger att de utsatta ungdomarna borde få mycket mera hjälp än de får i dag.

- Det är som en tidsbomb att ha massor av ungdomar utan något att göra.

Organisationen har jobbat i området sedan 2003 då stora mängder flyktingar strömmade över från Liberia till gränstrakterna i Sierra Leone. Ungdomscentret grundades 2006 och stöds av Kyrkans Utlandshjälp med pengar från insamlingen Gemensamt ansvar.

Mitt i all bedrövelse lever ändå hoppet och glädjen. När vi anländer möts vi av en orkester av trummor, och dans och sång som aldrig vill ta slut. Hur än ledarna försöker hyssja och tysta ner gruppen så är det alltid någon som tar upp en ny sång och ytterligare någon annan vill få sin chans att dansa solo framför gruppen. Stora gravida magar under de blåvitrutiga klänningarna hindrar inte flickorna, inte heller spädbarnen som hänger i bärsjal på ryggen.

Grät sig till sömns

För de unga kvinnorna på centret handlar det inte så mycket om att tampas med vad de själva gjort, utan vad andra gjort mot dem. De måste hitta en väg bort från bitterheten och mot att tro på sig själva igen.

- Innan jag kom hit grät jag mig till sömns varje kväll medan jag grubblade över hur jag ska kunna försörja mina fem barn och min sjuka pappa. Jag är lycklig över att vara här, berättar Aminata Kuruma,25.

Hon småler inte en enda gång medan jag talar med henne. Framtiden för barnen på 7, 6, 5, 2 och 1 år oroar henne djupt.

- Ingen av dem har fått gå i skola ännu, för de har ingen far som kan hjälpa dem och jag har inte kunnat betala avgifterna. Jag vill att de ska få det bättre än jag.

Aminata själv hade inte gått en enda dag i skola innan hon började på utbildningen i Jendema. Här har hon fått lära sig väva och nu närmar sig slutexamen. Efter det får hon, precis som alla på centret, ett startpaket med verktyg och dem vill hon använda för att grunda en egen verkstad. För nu har hon äntligen chansen att välja vad hon vill med sitt liv.

Aminata fördes bort från sin hemby av rebellerna en kväll för många år sedan. Hur gammal hon var då vet hon inte men säger att "det var när mina bröst var riktigt små". Hon gavs som sexslav till en av rebellerna, men protesterade när han skulle våldta henne och försökte fly. Till ingen nytta. De grep henne igen.

- Se här, säger hon och drar upp den mörkblå skoluniformskjolen för att visa ett runt och djupt ärr, cirka fem centimeter brett.

- Här körde de in kniven och vred om.

När kriget tog slut hade hon redan tre barn, men rebellsoldaten som var deras far försvann. De två andra barnens pappor har också lämnat henne i sticket.

- Ofta tänker jag på kriget och på att mitt liv inte skulle ha behövt vara så här hårt. Hela min ungdom försvann med rebellerna. Jag är bara 25 år, jag borde få vara ung och vacker, men nu är jag redan gammal.

SANNA KARLSSON, TEXT

sanna.karlsson@hbl.fi

(Lihavoinnit ja kursivoinnit minun.)

Jäämme odottelemaan, että valtionsyyttäjä Mika Illman nostaa syytteen Höblää vastaan "kiihotuksesta kansanryhmää vastaan" eli tosiasioiden kertomisesta.

Islamilainen terroristi-isku Pariisissa

Islamilaiset terroristit iskivät poliisia vastaan Pariisissa.

"Guet-apens" aux Mureaux : 10 policiers blessés


Au terme d'une semaine de tensions aux Mureaux (Yvelines), avec jets de pierre mercredi et jeudi soir, dix policiers ont été légèrement blessés par des tirs de plombs samedi 14 mars au soir, lors d'un "guet-apens" dans le quartier de la Vigne-Blanche après un incendie de voiture.

"On est monté d'un cran", a souligné le directeur de la sécurité publique des Yvelines, Christian Loiseau, présent, samedi soir, aux Mureaux alors que ses hommes essuyaient des tirs de petits plombs.

Selon le patron des policiers des Yvelines, tout a commencé à 20h06 lorsque ceux-ci ont "été appelés avec les pompiers pour un incendie de voiture dans la rue Henri-Sellier en bordure du quartier des Musiciens", tombant alors dans "un guet-apens".

Sur place, les policiers ont été l'objet d'un caillassage émanant d'une dizaine d'individus.

Incidents aux Mureaux: huit interpellations, 21 policiers légèrement blessés

Des incidents ont éclaté samedi soir aux Mureaux (Yvelines), dans la banlieue ouest de Paris, au cours desquels huit personnes ont été interpellées et "21 policiers légèrement blessés, dont certains par des plombs", a annoncé le ministère de l'Intérieur.

Le calme est revenu tard dans la soirée, ont précisé le ministère de l'Intérieur et la préfecture des Yvelines, interrogés par l'Associated Press.

Les huit personnes interpellées sont des "individus suspectés de faire partie des auteurs des violences perpétrées" dans cette commune qui abrite plusieurs quartiers dits sensibles, a précisé le ministère dans un communiqué.

Michèle Alliot-Marie "assure que les investigations seront menées avec tous les moyens nécessaires pour identifier et présenter à la justice les auteurs de ces actes inadmissibles" dans le communiqué. Elle "précise que la sécurisation sera renforcée dans les quartiers concernés pour répondre avec la plus grande fermeté à de semblables agissements".

François Garay, le maire des Mureaux, relativise la situation de sa ville, sur France Info: "Ça fait deux/trois jours que sur la commune, ça chauffe un petit peu. Ce que j'ai pu voir, ce sont de petits groupes de 20 ou 30 qui lancent des pavés en direction de la police et ensuite il y a un rétablissement de l'ordre par la police qui se fait dans les quartiers."

"Ce n'est pas du tout ce qu'on a connu il y a quelques années", a précisé François Garay, se référant aux violences urbaines de 2005, ajoutant qu'il s'agissait "plus de petits mouvements sporadiques, avec des cailloux qui sont lancés, des feux de poubelles.

Pour lui, "c'est vrai qu'il y a un peu d'effervescence mais c'est pas un climat tendu comme on le dit. Il y a eu une heure où c'est vrai, il y a eu un peu de tensions. Au bout d'une heure, c'est vite rétabli."

Les Mureaux sont depuis une semaine sous haute tension et le théâtre de violents affrontements entre bandes et forces de l'ordre, depuis qu'un automobiliste en fuite et domicilié dans cette localité a été abattu par la Brigade anticriminalité (BAC) samedi dernier. Agé de 30 ans, l'homme était connu pour plusieurs affaires de vols et de violences.

La peugeot 406 qu'il conduisait et où se trouvaient trois autres personnes, avait refusé d'obtempérer à un contrôle de la gendarmerie le 7 mars vers 22h. Repérée peu après par la BAC, s'en était suivie une course-poursuite jusqu'au péage de Coutevroult, en Seine-et-Marne. L'automobile avait alors fait demi-tour et foncé sur la patrouille, qui a alors tiré et tué le chauffeur, selon les explications données lundi par la police.

Le propriétaire de la voiture était lui aussi originaire des Mureaux et lui aussi bien connu des services de police. La voiture était munie d'une fausse plaque. Le propriétaire était donc activement recherché.

L'homme qui a trouvé la mort était une "figure" du quartier des Musiciens aux Mureaux, il totalisait 35 condamnations, selon le site Novopress.info, qui ajoute que dans la voiture ont été retrouvées des armes et des cagoules.

Depuis une semaine, plusieurs cités se livrent à une véritable "guérilla urbaine" avec la police, explique Novopress.info: jets de pierre sur les voitures, destruction de l'éclairage public, cocktails Molotov et tirs de plomb sur les forces de sécurité. Au centre des heurts, le quartier des Musiciens et la cité Renault.

Hommaforumilta referaatti suomeksi:

Nuorison levottomuus alkoi siitä, kun eräs Les Mureaux'ssa tunnettu ja ilmeisen arvostettu nuori sai surmansa 8.3. poliisin takaa-ajamana. Surmansa saanut oli 30-vuotias poliisin vanha tuttu, jolla oli tilillään varkauksia ja väkivallantekoja - yhteensä kunnioitettavat 35 tuomiota. Kyseinen nuori oli kuljettajana autossa, jossa oli kolme muutakin matkustajaa. Hän kieltäytyi pysähtymästä santarmien tarkistusta varten (jonkinlainen maantiepoliisien rutiinikontrolli, je pense) ja kaasutti pakoon. Takaa-ajo päättyi, kun kuljettaja teki u-käännöksen ja yritti ajaa poliisipartion yli, jolloin poliisi ampui häntä itsepuolustukseksi. Autossa oli väärennetyt kilvet ja lastina nuorison lisäksi aseita ja huppuja. Kuljettajan lisäksi myös auton omistaja oli kotoisin Les Mureaux'sta ja poliisin vanha tuttu sekä etsintäkuulutettu.

Nuoriso on tunnetusti herkkää tällaisille epäoikeudenmukaisuuksille, joten Les Mureaux'ssa on ollut koko viikon ajan levotonta, ja poliisit ovat saaneet kivisateita niskaansa jo keskiviikko- ja torstaiöinä. Viikon tapahtumat huipentuivat lauantai-iltana, kun nuoriso sytytti auton tuleen houkutellakseen palokunnan saattueena saapuvat poliisijoukot väijytykseen Musiciens'n kaupunginosassa. Tämän jälkeen nuoret alkoivat heitellä poliiseja kivillä. Nuoriso vetäytyi Vigne-Blanche'n alueen suuntaan, jossa muuan nuori yllättäen alkoi penkereen suojista ammuskella poliiseja 12mm luodeilla. Käytetty asetyyppi on ranskaksi fusil à pompe - en tiedä suomenkielistä vastinetta. Pumppuhaulikko vaiko mahdollisesti sellainen kotitekoinen ase, jossa yhtenä osana käytetään letkunpätkää? [Käsittääkseni fusil à pompe on suomeksi ihan vain haulikko. - M.E. huom.] Tämä oli kuitenkin se syy poliisien loukkaantumiseen.

Kaikkiaan 24 poliisia sai ammuksista osumia, useimmilla kuitenkin suojavarusteet estivät henkilövauriot. Kymmenen poliisia haavoittui lievästi. Nuoriso oli varustautunut yhteenottoon myös Molotovin cocktaileilla, joita poliisi löysi paikalta nelisenkymmentä.

Pravda kirjoitti asiasta tapansa mukaan näin:

21 poliisia loukkaantui mellakassa Pariisissa

STT–DPA

Pariisi. Yli kaksikymmentä poliisia loukkaantui lauantai-iltana Pariisin esikaupunkialueella puhjenneessa mellakassa.

Viranomaisten mukaan arviolta sata nuorta otti yhteen poliisin kanssa Les Mureaux'n lähiössä. 21 poliisia sai nujakassa lieviä vammoja. Paikallisten tiedotusvälineiden mukaan poliisi otti kiinni useita ihmisiä.

Pariisilaislähiössä on ollut levotonta siitä asti, kun 29-vuotias mies kuoli viime viikonloppuna poliisin takaa-ajossa.

Pravda siis jättää mainitsematta

a) sen, että nämä "nuoret" olivat aikuisia muslimimiehiä, (tällaista islamilaisten terroristien kutsumista "ranskalaiseksi nuorisoksi" Pravda on toki harrastanut aiemminkin, mm. vuoden 2005 ramadan-mellakoiden aikaan, muslimien polttaessa poroksi kymmenentuhatta autoa ja kymmeniä rakennuksia Pariisissa ja muualla Ranskassa),

b) sen, että nämä "nuoret" olivat järjestäneet etukäteen suunnitellun väijytyksen poliisille.

Joku kommentoikin Pravdan keskustelupalstalla:

Em. uutisessa jäi kertomatta muutama pikkuseikka:

Takaa-ajon päätteeksi kuollut nuori oli 30-vuotias poliisin vanha tuttu, jonka tilillä oli useita varkauksia ja väkivallantekoja - yhteensä kunnioitettavat 35 tuomiota. Poliisi ampui kyseistä nuorta itsepuolustukseksi tämän yritettyä ajaa poliisipartion päälle. Myös auton omistaja on poliisin "tuttava" ja etsintäkuulutettu. Autosta löydettiin useita aseita.

Koska kuollut nuori oli Les Mureaux'ssa ihailtu hahmo, lähiössä on ollut koko viikon ajan levotonta ja poliisi on saanut niskaansa ajoittaisia kivisateita jo keskiviikko- ja torstai-iltoina. Viikon tapahtumat huipentuivat lauantai-iltana, kun nuoriso ensin sytytti auton palamaan houkutellakseen palokunnan turvana saapuvat poliisit väijytykseen. Tämän jälkeen satakunta nuorta alkoi heitellä poliiseja mm. kivillä.

Kun tilanne oli näyttänyt olevan rauhoittumassa, muuan nuori alkoi ammuskella poliiseja n. 25-30 metrin päästä pumppuhaulikolla (mahdollisesti erehdyn käännöksessä - ranskaksi kyseinen ase on "fusil à pompe"), ammuksinaan 12mm luoteja. Kaikkiaan 24 poliisia sai osumia, useimmilla tosin vain suojavarustuksiin, joten haavoittuneiden määräksi jäi 10. Nuoriso oli varustautunut yhteenottoon myös keräämällä paikalle valmiiksi Molotovin cocktaileja, joita poliisi löysi nelisenkymmentä.

Lisää voi lukea mm. seuraavista artikkeleista:

Le Monde: "Guet-apens" contre des policiers aux Mureaux

Le Figaro: Dix policiers blessés dans des heurts aux Mureaux

L'Indépendant: Guet-apens aux Mureaux: dix policiers blessés par des plombs

Nouvel Obs: Incidents aux Mureaux: huit interpellations, 21 policiers légèrement blessés

Les Mureaux'n 33.000 asukkaasta 32 % on kotoisin Marokosta, Algeriasta, Senegalista ym. Ranskan entisistä siirtomaista. Alueella on ns. sosiaalisten asuntojen (vrt. kunnan vuokratalot Suomessa) osuus 46%. Näiden lukujen perusteella voikin jo esittää ennusteita siitä, missäpäin Suomea nähdään ensimmäiset nuorison ja poliisien yhteenotot...

Hyvä, että Pravda sentään antaa lukijoiden korjata keskustelupalstalla toimittajien virheet tai valheet. Valitettavasti useimmat lukijat eivät vilkaise tuota keskustelupalsta. Useimmat lukevat vain paperilehteä ja luulevat sen perusteella tavallisten Jean-Jacquesien olleen asialla.

Pravda siis tahallaan valehtelee, että islamilaisten terroristien iskut ranskalaista yhteiskuntaa vastaan ovat muka "ranskalaisen nuorison mellakointia".

Pravdan logiikalla USA:ssa 11.9.2001 tapahtunut terrori-isku oli "amerikkalaisen nuorison mellakointia".

Pravdan toimittajat: eikö teitä hävetä? Miten te kehtaatte katsoa itseänne peiliin? Miten te nukutte yönne?

Miten vastata maailman hätään?

Otsikko on tarkoituksella naiivi, mutta tuollaisia naiiveja kysymyksiä esitetään usein. Ja niihin vastataan, useimmiten yhtä lailla naiivisti. Näiden vastausten perusteella muovataan jopa valtioiden politiikkaa.

Konkretisoin kysymyksen näin: millä tavalla Suomi voisi auttaa kehitysmaiden huonompiosaisia ihmisiä?

Minusta kysymys näin aseteltuna on merkittävä. Se ei enää ole naiivi kysymys, se ei odota naiivia vastausta. Silti siihen todennäköisimmin vastattaisiin naiivisti.

On vaarallista, että jopa valtioiden päättäjät vastaavat näin merkittäviin kysymyksiin tunteenomaisen lapsellisella tavalla. Tässä tapauksessa kysymyksessä voi olla lukemattomien ihmisten elämä tai terveys.

Toinen usein kysytty kysymys samassa aihepiirissä on, miten Suomen tulisi suhtautua pakolaisuuteen.

Suomen valtion vastaus molempiin kysymyksiin on naiivi. Suomi antaa pienehköä kehitysapua, ja samaan aikaan pumppaa paljon enemmän resursseja pakolaisuuden ylläpitoon, pakolaisten ylläpitämiseen.

Sekä kehityspolitiikka että maahanmuuttopolitiikka ovat pohjimmiltaan vastausta samaan kysymykseen, maailman hätään. Ne ovat olennaisella tavalla saman asian eri puolia. Niitä käsitellään samoilla moraalisilla välineillä, samankaltaisilla argumenteilla, niiden piirissä toimivat pitkälti samat henkilöt. Mutta niiden vastaukset ovat aivan erilaiset.

Kehitysapu on monen sydäntä lähellä, mutta se saa mitättömän huomion ja panostuksen pakolaisuuteen verrattuna. Kehitysapu ei ole läheskään niin kiihottavaa kuin "toiseuden" tuottaminen länsimaiden kaduille, ja tätä vastustavien alkuperäiskansojen lyttääminen.

Kehitysapu ei puhuttele monikultturismia. Kehitysapu voi toki puhutella monikulttuuriin uskovaa, mutta muista syistä, ei monikultturismin vuoksi.

Monikultturistit eivät itse asiassa edes halua monikulttuurisuutta kehitysmaihin, vaan siellä vastaavaa kehitystä pidetään vahingollisena kulttuuri-imperialismina ja kolonialismina.

(Toki monet kehitysmaat ovat luonnostaan monimuotoisia samoin kuin länsimaatkin, mutta tämä ei ole aatteen mukaista monikulttuurisuutta, joka on keinotekoista.)

Kehitysapuun eivät kuulu väestönsiirrot kuten monikultturismiin, kehitysavun tarkoitus on päin vastoin turvata ihmisten elinmahdollisuudet siellä, missä ihmiset luonnostaan elävät.

Jos kehitysapu olisi toimivaa ja tehokasta, ei ehkä syntyisi merkittävää pakolaisuutta, eikä monikultturismi saisi toiseuttaan. En usko, että kehitysapu olisi sentään tarkoituksellisesti toimimatonta, mutta monikultturismi joka tapauksessa kampittaa kehitysapua toisella tavalla.

Koska pakolais- ja kehitysapupolitiikka ovat meidän länsimaalaisten näkökulmasta vastauksia samoihin kysymyksiin, omaantuntoomme ja maailman hätään, niille annetaan yhteinen määräraha. Tätä määrärahaa ei ole määritelty missään, mutta asia on näin käytännössä. Valtioilla ja kansoilla on vain tietty valmius vastata maailman hätään, ja jos hätään vastataan vastaanottamalla pakolaisia ja elättämällä heitä kalliisti, on rahaa silloin vähemmän nälkään ja ripuliin kuoleville lapsille.

Poliittiset päätökset resurssien jakamiseksi ovat aina kompromisseja. Jos halutaan jotain, pitää jostain muualta joustaa. Rahaa on aina liian vähän. Käytännössä on valittu, että maailman hätään luovuttamamme resurssit ohjataan valtaosin pakolaisuuteen, kehitysavun saadessa vain murto-osan siitä.

Lisäksi pakolaisuudella tehdään auttamisesta myrkkyä. Ihmisten auttamisen varjolla luodaan vakavia konflikteja ja järjestelmällistä syrjintää. Ihmisten auttamisen varjolla ollaan hävittämässä alkuperäiskansoja ja -kulttuureita. Räikeän väärä, ihmisiä loukkaava ja vahingoittava vastaus maailman hätään saa monet kokemaan, että toisten hätä on vain tekosyy hyökätä heitä vastaan. Sitähän se monikultturisteille onkin. Imagotappion kärsii kuitenkin kaikki globaali auttaminen, myös kehitysapu.

Silti kehitysapu on paljon olennaisempaa kuin pakolaisten vastaanotto. Kehitysapu puuttuu ongelmiin, inhimillisiin kriiseihin, pakolaisten vastaanottaminen vain lievittää niiden eräitä kauaskantoisia ja irrallisia oireita.

Oireiden lievitys on saanut leijonanosan meidän huomiostamme ja rahallisesta panostuksestamme. Olemme valinneet sen tavan auttaa, joka vastaa parhaiten omaan tarpeeseemme, oman omantuntomme ääneen. Kehitysapu ei näy katukuvassa, monikultturismi näkyy, se lievittää meidän syyllisyydentunnettamme paremmin. Ihmisten auttaminen on toissijaista.

Ihmisten kasvot puhuttelevat meitä. Kehitysmaan ihminen on "kasvoton", hänen elämänsä on asetettu täysin toissijaiseen asemaan Suomessa elätetyn pakolaisen rinnalla. Jokaista "katukuvaamme rikastavaa" kasvoa kohti meiltä jää näkemättä lukemattomia kuolevien lasten kasvoja, jotka olisimme voineet pelastaa tämän yhden pakolaiskasvon hinnalla. Jokainen pakolainen jättää tuhansia häntä heikompiosaisia kuolemaan.

Monikulttuuristaminen on kallis, raaka ja omahyväinen tapa vastata maailman ongelmiin. Monin verroin enemmän ihmisiä voidaan auttaa ja pelastaa, jos maailman hätään liikenevät resurssit ohjattaisiin kehitysmaihin jollakin toimivalla tavalla.

Kehitysapu ei ole aina toiminut. Kehitysapua riivaa samankaltainen näköalojen puute ja ihannoiva ymmärtämättömyys toiseutta kohtaan kuin monikultturismia, ja näiden parissa toimivatkin usein samat henkilöt. Ilmeisesti kehitysapua ollaan taipuvaisia tekemään, samoin kuin monikulttuurisuutta, suurella sydämellä ja pienilla aivoilla. Silti kehitysapu on huomattavasti terveempää niin ideologisesti kuin käytännössäkin. Kehitysapu on perusteltavissa johdonmukaisesti, ja kehitysavulla on saatu myös paljon hyvää aikaan.

Kehitysapu ei ole lahkolainen kiihkoaate kuten monikultturismi, kehitysapu on yksinkertaisesti politiikan osa-alue. Monikultturismi on kääntynyt kuoreensa eikä ole uudistettavissa, kritiikki herättää siinä yleensä silmitöntä vihaa, jonka osoituksia ovat toisinajattelijoiden demonisointi ja vainot. Arvostelu saa monikultturismin vain kaivautumaan syvemmälle ahtaaseen poteroonsa. Kehitysapua voi kritisoida leimautumatta, ja siten ei ole mitään syytä olettaa, etteikö kehitysapua voitaisi kehittää, jotta se välttyisi jatkossa vakavimmilta virheiltä.

Täytyy vain toivoa, ettei monikultturismi onnistu myrkyttämään kaiken "maailmanparannustyön" mainetta. Täytyy myös toivoa, että länsimainen sivilisaatio, joka innokkaimmin ja ideologisimmin haluaa "parantaa maailmaa", selviytyisi näista raskaista ajoista. Se on myös kehitysavun jatkumisen ja kehittymisen edellytys.

Homma-forumilla aloitettu Samalla rahalla- julistekampanja tuo konkreettisesti ja koskettavasti esiin kehitysavun ja monikultturismin räikeän eron.

"Rauhanpuolustajien" natsiyhteydet

Esittelin aiemmin islamistien natsikytköksiä. Nyt katsaus siihen, miten länsimaiset järjestöt ja aatteet ovat kytköksissä näihin holokaustin kiistäviin, juutalaisia vihaaviin, kansanmurhista ja fasistisesta diktatuurista haaveileviin, natsien tavalla elehtiviin ja ajatteleviin järjestöihin ja aatteisiin.

Ei liene yllätys, että juuri radikaalin vihervasemmiston sekä monikultturismin piiristä löytyy nykyisin eniten tukea natsismille ja fasismille.

Islamin nousun myötä, radikaalin vihervasemmiston kiihkeästi tukemana, uusi natsismin hyökyaalto on vyörynyt yli Euroopan. Jälleen juutalaiset ja seksuaalivähemmistöt joutuvat pelkäämään, tällä kertaa islamisteja ja heidän länsimaisia liittolaisiaan. Toki islamistit uhkaavat muitakin, ylipäätään jokaista heistä poikkeavaa, mutta heikoimmat ja natsien perinteisesti vihaamat joutuvat ensin tulilinjalle.

Kaikki vihervasemmistolaiset eivät toki kannata natsismia edes epäsuorasti, esimerkiksi minä olen sanoutunut siitä täysin irti. Tai oikeastaan minun ei edes ole tarvinnut sanoutua siitä irti, koska en ole koskaan tukenut sitä. Puhuessani nyt vihervasemmistosta tarkoitan juuri näitä monikultturistisesti suuntautuneita ja sillä alalla radikaaleja.

Kun sain ensimmäistä kertaa tietää joidenkin vihervasemmistolaisten natsikytköksistä, se herätti minussa lähinnä ihmetystä. Olin aiemmin kuvitellut, että vihervasemmistolaisuus olisi yleisestikin kaikkea sellaista vastaan, ja pidin tapausta poikkeuksena.

Sittemmin olen kuitenkin käsittänyt, että vihervasemmiston piirissä natsisympatiat ovat melko yleisiä, mikäli natsismi vain edustaa toiseutta. Juuri toiseus on se taianomainen ilmiö, joka on syynä lähes kaikkiin vihervasemmiston piirissä kukoistaviin kaksoisstandardeihin ja kaksinaismoralismiin.

Toiseus nähdään niin arvokkaaksi, että sitä ei kritisoida, sen huonoja puolia ei nähdä, tai jos ne nähdään, ne selitetään parhain päin. Jopa avoimen natsistiset Hamas ja Hizbollah saavat miljoonien eurooppalaisten vihervasemmistolaisten sympatian, ja jopa raivoisan tuen. Jos näin toimivat tahot eivät olisi samalla vihervasemmistoa, heitä pidettäisiin yleisesti fasisteina ja uusnatseina.

(Itse asiassa, jos radikaalilla vihervasemmistolla ei olisi monopolia määrittää sitä, ketä kutsutaan fasisteiksi tai uusnatseiksi, heitä itseään kutsuttaisiin näillä nimityksillä. Radikaali vihervasemmisto on kuitenkin saanut lähes yksinoikeuden näiden sanojen määrittelyyn lähinnä siksi, koska ketään muuta ei ole natsikortin heiluttelu niin paljoa kiinnostanut.)

Voiko olla ristiriitaisempaa ajatusmaailmaa kuin sellaisella, joka väittää vastustavansa rasismia ja natsismia, mutta samalla tukee niitä kuitenkin erittäin voimakkaasti? Tämän ristiriidan syynä on monikultturismi.

Monikultturismi on nostanut toiseuden jalustalle, maallisten asioiden yläpuolelle, jumaloiduksi ja palvotuksi kohteeksi. Tämä ei ole liioittelua. Monikultturismi muistuttaa monin tavoin uskontoa. Sen usko on sokeaa, ja tämä sokeus mahdollistaa jopa järkyttävät älylliset ristiriidat kuten natsismin tukemisen "antifasismin" valekaavussa.

Kaipaat varmaan käytännön esimerkkiä näistä kytköksistä.

7.1 2009, Helsingin Sanomien mukaan, "Kolmesataa marssi Gazan rauhan puolesta Helsingissä". Uutisen mukaan miekkarin järjesti Palestiina-solidaarisuusryhmä. Kuulostaa varmaan sinänsä myönteiseltä, rauhaa ja rakkautta, vai mitä? Mukana oli tämä kuva:

Moni varmasti ihmetteli, miksi "rauhanmarssilla" kannetaan Hizbollahin tunnuksia rynnäkkökivääreineen, ja kuvia antisemitistisestä terroristijohtajasta, kiihottamassa hyökkäyksiin ja vihaan.

Marssin pani alulle Juhani Valo, tunnettu myös nimellä Ibrahim. (Voit varmistua asiasta täällä.) Hän on Suomen islamilainen yhdyskunta-nimisen järjestön jäsen, ja ollut myös kommunistisen työväenpuolueen ehdokkaana. Hän on taas yksi näistä, jotka hakevat sitä "omaa juttuaan" jostain vähän erikoisemmasta.

Marssin järjestäjät keskustelivat siitä, mitkä symbolit pitäisi sallia kyseisellä marssilla ja mitkä ei. Kukaan ei suoranaisesti vastustanut Hizbollahia tai Hamasia, jotkut pelkäsivät vain niiden symbolien esilläpitämisen luomaa imago-ongelmaa. Näissä "rauhanpiireissä" natsismi ei siis kohdannut erityistä kritiikkiä, ainoastaan natsismin tuominen esille. Juhani Valo pyysi, että symboliikasta ei kiisteltäisi, ts. ei sensuroitaisi natsitunnuksia, ja niin symbolit päätettiin sallia, minkä näemme myös lehtikuvista.

Muistutuksena vielä Hizbollahin luonteesta pari lainausta sen johtajalta Hassan Nasrallahilta:

Vaikka etsisimme koko maailmasta ihmistä, joka olisi raukkamaisempi, halveksittavampi, heikompi, sekä kurjempi psyykkisesti, ideologisesti ja uskonnollisesti, emme löytäisi ketään juutalaisen kaltaista.

Jos (juutalaiset) kokoontuisivat kaikki Israeliin, se säästäisi meiltä vaivan lähteä heidän peräänsä maailmanlaajuisesti.

Marttyyrioperaatiot - itsemurhapommi-iskut - täytyisi laajentaa Palestiinan ulkopuolelle. Kannustan palestiinalaisia itsemurhaiskuihin maailmanlaajuisesti.

Nasrallah on vannonut tuhoavansa juutalaiset, joita kutsuu "sioiksi ja koiriksi", ja "Allahin luomista olennoista kaikkein alhaisimmiksi ja ahneimmiksi".

Tämä ei ole Israel-kritiikkiä. Tämä ei ole antisionismia. Tämä on natsismia. Tätä on Hizbollah, tätä on Hamas, tätä on poliittinen Islam. Ja tätä on valitettavasti myös se "rauha", jota "rauhanpuolustajien" valekaapuun pukeutuneet uusnatsit ajavat, jonka puolesta he osoittavat mieltä ja jolle he keräävät rahaa.

Uusnatseja mukanaan natsijärjestön tunnukset ja antisemitistisen holokaustin kiistäjän kuvia.

Näin läheisesti tämäkin "rauhanmarssi" oli siis kytköksissä sotilaallisen konfliktin toiseen aseelliseen osapuoleen - ja sen äärimmäiseen vihapropagandaan. Valitettavasti tämä ei ollut mikään poikkeustapaus, vastaavaa liikehdintää on runsaasti muuallakin Suomessa ja kaikkialla lännessä. Itse asiassa paljon räväkämpää vihanlietsontaa on nähty Suomen ulkopuolella. "Rauhanpuolustajien" ja islamistijärjestöjen nimissä on huudettu kuolemaa, polttoa tai kaasuttamista kaikille juutalaisille, on valiteltu sitä, että Hitleriltä jäi työ kesken, on tehty joukolla natsitervehdyksiä, ja kannettu juutalaisvastaisia kylttejä ja lippuja hakaristeineen.

Synagogiin ja juutalaisten liikkeisiin on kohdistunut useita tuhotöitä, muun muassa tuhopolttoja. Juutalaisia vastaan on hyökätty pelkästään "juutalaisen ulkonäön" perusteella. Tämä on todellakin 2000-luvun Eurooppaa. Eikö tällaisen järjestäytyneen etnisen vihanpidon, tällaisten pogromien olisi pitänyt jo jäädä kauas menneisyyteen?

Jos "rauhanpuolustajilta" kysyy heidän natsisympatioistaan, voi kuulla säälittäviä, vaivautuneita selityksiä. Harvempi kuitenkaan näitä sympatioita kiistää (tai jos kiistää, ei ole mukana tässä "rauhantyössä"). Yleistä on yrittää kääntää asetelma päälaelleen ja väittää, että Israel se tässä toimii natsien tavoin. Tämähän ei edes ole vastaus, vaan kiertelyä. Israel toimii kyllä väärin minunkin mielestäni, mutta ei kuitenkaan natsien tavoin, se on täysi valhe. Saman valheen voi kertoa myös kuka tahansa skinhead.

Ja vaikka se olisi totta, millä ihmeen tavalla se oikeuttaisi palestiinalaisten ja heidän puolustajiensa tukeutumisen natsismiin? Millä tavalla se oikeuttaisi suomalaisen "rauhanpuolustajan" sympatiat näitä natseja kohtaan? Oikeuttaako "rauhanpuolustajien" mielestä yhden natsismi toisen natsismin?

Varsinainen vastaus on usein sellainen, että palestiinalaiset ovat uhreja, niin valtavia uhreja, että mikä tahansa on heille oikeutettua. Että islamistien natsismi johtuu vain juutalaisista, se on vain vastareaktio sortoon, tai vaikka maailmanlaajuiseen juutalaisten salaliittoon.

Kuulostaako tutulta?

Tätähän on pitkälti myös monikultturismin suhtautuminen toiseuteen. Toiseus on avutonta ja syyntakeetonta, eikä siksi voi olla moraalisessa vastuussa. Toiseuden kielteiset puolet ovat kantaväestön tai yhteiskunnan syytä.

Toisaalta tämä voisi olla kenen tahansa natsin puolustus ideologialleen, syyhän on vain juutalaisissa.

Selittely ei vakuuta. Israelin vastustukseen ei olisi tarvinnut liittää natsismia. En minäkään vaadi kansojen murhaamista, usko holokaustin kiistäviä salaliittoteorioita tai hauku etnisyyksiä sioiksi ja koiriksi, vaikka vastustan Israelin toimintaa.

Natsismia ei olisi tarvinnut liittää Israel-vastaisuuteen. Israel-kritiikki inhimillisistä tai humanitäärisistä näkökohdista olisi ollut täysin riittävää. Se ei kuitenkaan riittänyt. Viha ja vainoharha haluttiin mukaan. Natsismi haluttiin mukaan, koko paketti. Tai vielä pahemmin: natsismia ei haluttu, se tuli mukaan itsestäänselvyytenä, koska se kuuluu niin olennaisesti poliittiseen islamiin.

On hyvin surullista ja haitaksi kaikille osapuolille, että Israelin vastustuksen myötä julistetaan natsismia. Koska näin kuitenkin tehdään, koska miljoonat islamistit kuitenkin ovat kiihkeitä natseja, rasisteja ja fasisteja, ja levittävät tehokkaasti asenteitaan lännessä, heitä täytyy ankarasti vastustaa. He ovat vakava uhka ihmisoikeuksille, etnisyyksille, turvallisuudelle ja demokratialle. He ja heidän kätyrinsä ovat vakava uhka rauhalle.

Islamistisen natsismin vastustus ei kuitenkaan pakota vastustamaan palestiinalaisten Israel-kritiikin asiallisia puolia. Ne voidaan kyllä löytää vihanvuodatuksen seasta. Valitettavan monille asiat ovat kuitenkin mustavalkoisia. Monille vaihtoehdot näyttävät olevan, että joko vastustat Israelia ja kannatat holokaustin kieltävien terroristijärjestöjen tunnuksia kantaen länsimaiden joutumista fasismin kynsiin, tai sitten kannatat Israelia jopa silloin, kun se toimii väärin.

Minä kannatan rauhaa ja vastustan Israelin toimia, pidän erittäin tärkeänä Israelin vastuuta tässä kysymyksessä. Samalla tiedostan, että sitä rauhaa ei mitenkään edistä näiden natseja palvovien "rauhanaktivistien" riehuminen. Israel näkee sen vain vihanlietsontana, jota se onkin, ja suhtautuu siihen sellaisena. Islamistit ja heidän hyväksikäyttämänsä "hyödylliset idiootit" eivät ole rakentamassa rauhaa, vaan tuovat vihan, vainon ja sodan sinnekin, missä sitä ei vielä ole.

Mieltä ei voi kahlita

Jotkut pelkäävät monikultturismin johtavan lopulta Orwellin dystopian kaltaiseen voimakkaaseen totalitarismiin. Länsimaiden tilanne näyttääkin nyt ajatuvan sellaista kohti. Nähdäkseni sillä ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta toteutua.

Monikultturismi ylenkatsoo itsenäistä ajattelua, eikä siksi näe ihmismielen voimavaroja. Sortovallan rakentajat ovat jättäneet laskuistaan jotain aivan olennaista, ihmisen mielen. Mieltä ei kuitenkaan voi kahlita sillä tavalla, mitä monikultturistien haaveiden täyttäminen vaatisi. Siksi nyt aloitteilla oleva totalitarismi ei voi toteutua kokonaisuudessaan tai edes merkittävissä määrin. Sen sijaan syntyy vaarallinen, arvaamaton kaaos.

Kehittynyt tietoliikenne (internet) on tullut jäädäkseen niin pitkäksi aikaa kuin "kehitysuskoinen", dystopiaa ajava yhteiskuntakin. Internet kiertää sensuurin. Internet on rakennettu luomalla yhteyksiä, ja jos yhteyksiin tulee häiriöitä, internet on kuin tehty korjaamaan ne. Internet on tehokas vastarinnan väline ja vapauden puolustaja.

Itse asiassa ihmisen mieltä ja luonnollista kommunikaatiota koskee sama. Sellainen "mielenhallinta", "supertotalitarismi", millaista monikulttuurisuuden vieminen "lopullisiin ratkaisuihinsa" ja pelättyihin dystopioihin edellyttäisi, on käsittääkseni biologinen ja psykologinen mahdottomuus. Kommunistiset järjestelmät olivat jo lähellä maksimirajaa, jota pidemmälle mielipide-totalitarismia ei voida viedä. Nekin rakoilivat ja joko hajosivat tai alkoivat avautua, kuten Kiina.

Monikultturismi kuitenkin huutaa vielä rankempaa totalitarismia, äärimmäistä ajatusten valikointia. Se vaatii kiihkouskovaisen lahkon sisäänpäinkääntyneen maailmankuvan levittämistä ainoaksi oikeaksi totuudeksi. (Enkä nyt puhu Islamista vaan monikultturismista.) Se on paljon rankempi vaatimus kuin vaikkapa kommunisteilla, joilla oli sinänsä selviä tavoitteita uskonnollisen kaltaisen oikeaoppisuuden sijasta tai rinnalla.

Kommunismin aatteeseen ei kuulunut ajattelun kieltäminen, se ei aatteena ollut suunnattu ajattelua vastaan vaan yhteiskunnan muuttamiseen. Se rajoitti sananvapautta muka "välttämättömyytenä", käytännön syistä, ei kuitenkaan aatteen voimin. Monikultturismin tähtäimessä on juuri ihmismieli, sille toisten ajatteluun ja kieleen puuttuminen on itseisarvo. Se haluaa ensisijaisesti rakentaa mielikuvia ja muokata kieltä, todellisuus niiden takana on täysin toissijaista.

Monikultturismilla ei ole selviä tavoitteita todellisessa maailmassa. Monissa asioissa se toimii ihanteitaan vastaan, mutta ei tilanteen tai käytännön vuoksi kuten kommunismi, vaan koska todellisuudesta vieraantuminen on sille hyve.

Aino Puputti kirjoittaa blogissaan osuvasti siitä, miten monikultturismi on rakennettu vääristämällä kieltä ja ajattelua, kilvoittelemalla siitä, kuka harjoittaa kieroimpia loogisia virheitä, kuka pystyy toimimaan räikeimmin vastoin todellisuutta. Vaikka Puputti itse pitää tekstiään vain korkealentoisena ajatusleikkinä, suosittelen tuota kirjoitusta jokaiselle monikultturismin psyykkeestä kiinnostuneelle.

Lisäksi monikultturismi suhtautuu eri mieltä oleviin vihamielisesti kuin uskonlahko. Politiikkaan muutosta haluavaan adressiin nimensä laittanut on, kuten Turun sanomissa rinnastettiin, automaattisesti pahin mahdollinen vihollinen, suoraan pimeyden sydämestä.

Tämä demoninen pimeyden sydän on pohjimmiltaan looginen ja johdonmukainen järjenkäyttö. Se on noussut vastustamaan monikultturismia kaikkein voimakkaimmin. Jussi Halla-Ahoa vihataan, koska hänen tekstinsä ovat johdonmukaisia ja analyyttisiä, ja siten täysin toisenlaisia kuin monikultturismin retoriikka ja liturgia. Looginen ajattelu väärässä asiassa on pohjimmainen syy julistaa joku väärämieliseksi, sen perusteiksi vain keksitään jotain "väärää", kuten vääriä sanoja (esim. "neekeri"), vääriä tunteita (viha tms.), vääriä asenteita (esim. ennakkoluulo) tai vääriä tietoja (esim. ei tunne Islamia).

Juuri loogisesti ja johdonmukaisesti ajattelemalla pääsee monikultturistien tähtäimeen ja demonisoinnin kohteeksi. Mikään muu oppi ei ole näin voimakkaasti suuntautunut ajattelua vastaan.

Näistä aineksista, järjenvastaisuudesta ja äärimmäisestä, uskonnollisen kaltaisesta vihasta toisinajattelijoita kohtaan syntyisi ennennäkemätön, hirvittävä totalitarismi.

Paitsi että se on mahdotonta. Ihmisyys ei taivu siihen. Vain pieni osa ihmisistä voidaan pakottaa niin järjettömään ajatteluun, mitä monikultturismi entistä pidemmälle vietynä vaatisi. Mitä lähempänä monikultturismi on "lopullisia ratkaisujaan", sitä vähemmän ihmisiä taipuu siihen.
Jo nyt, kun monikultturismi on vasta kuin pieni (mutta toki haitallinen) syöpäpaise yhteiskunnan poliittisessa vallassa, sillä on jo valtavasti vastustajia. Päin vastoin kuin muut diktatuurit, monikultturismi ei puhuttele ihmisiä, ei syventyessään kerää lisää joukkoja, vaan sen joukot vähenevät.

Päin vastoin kuin kommunismi tai natsismi, monikultturismi ei ole saanut valtaansa puhuttelemalla ihmisiä, vaan olemalla puhuttelematta heitä, olemalla kysymättä heiltä, pitämällä heidät tietämättöminä ja pimennossa, suosittamalla olemaan ajattelematta ja ottamatta kantaa. Monikultturismi on kiertänyt kansan kaukaa.

Aktiivinen, tiedostava mieli herää helposti kritiikkiin, ja sen monikultturistit yrittävät turruttaa. Natsit ja kommunistit tekivät toisin, houkuttelivat kovalla työllä puolelleen monet aktiiviset mielet, jotka olisivat muuten kääntyneet niitä vastaan.

Monikultturismilla on vain hyvin epämääräisiä "ihanteita", jotka eivät puhuttele kadunmiestä, koska ne on jopa suunniteltu olemaan puhuttelematta heitä, vääränlaisia ihmisiä. Sillä lähestymistavalla se ei voi saada riittävää kannatusta. Siksi sen ainut mahdollisuus onkin "vallankaappaus", yliotteen saaminen poliittisesta eliitistä ja mediasta. Sillä tavalla valtansa saaneet diktatuurit eivät kuitenkaan ole niitä puhuttelevimpia tai pitkäikäisimpiä, eikä niillä ole yleensä "varaa" suuriin tavoitteisiin, niitä arvostellaan ankarasti niiden alusta loppuun asti.

Monikultturistinen valtio ei saa otetta kansasta, vaan päin vastoin vieraantuu siitä sitä enemmän, mitä räikeämmin se kansaa loukkaa. Ja kun todellisuus ei vastaa ihanteita, vaan syntyy esim. vakavia kulttuurillisia konflikteja, vastaa monikultturismi niihin jälleen vailla todellisuudentajua ja täysin kyvyttömästi. Sen "perusratkaisu" ongelmiin on sama kuin ylimielisellä diktaattorilla, kerran valitun linjan jatkaminen entistä voimakkaampana. Se on aina tuhon tie.

Jos esimerkiksi kiihkomuslimit aiheuttavat ongelmia, monikultturismi tähän vastauksena tukee ja rakastaa Islamia enemmän. Ongelmat pahenevat, ja monikultturisti alkaa etsiä syyllisiä muslimien aiheuttamiin ongelmiin, tietenkin muista ihmisistä. Ja ongelmat pahenevat.

Jos ihmiset arvostelevat monikultturismia, aletaan toisinajattelijoita vainota entistä enemmän. Ja arvostelu kiihtyy.

Monikultturismi ei saa ongelmista otetta, se on itse ongelmien syy, eikä voi nähdä osallisuuttaan niissä. Kaikki sen toimet vain pahentavat tilannetta syöksykierteen tavalla. Monikultturismi on todellisuuspakoista aikuisten leikkiä katkeraan loppuunsa saakka.

Valtion auktoriteetti ja valta riippuu kansasta. Monikultturismi vieroittaa valtion kansasta ja muutenkin tekee valtiosta heikon, ja lopulta auktoriteetin puuttuessa seuraa kaaos, todennäköisesti mellakoita, sisällissotia. Parhaassakin tapauksessa valta siirtyy muille kuin valtiolle, yhteisiä asioita aletaan ajamaan valtion ohi. Tai sitten kansa pakottaa jälleen valtion perustuslain mukaisiin tehtäviinsä, edustamaan ja puolustamaan ihmisten etua.

Somalin ja suomalaisen virtuaaliväittely

Pravda julkaisee taas kerran samanlaista propagandaa kuin aina ennenkin. Tällä kertaa kirjoittaja itsekin oli kulttuuriamme rikastuttava huippuosaaja:

Antakaa meidän rakentaa yhteiskuntaa

Suomeen tuli 1990-luvulla laman aikana paljon somalialaisia pakolaisia. Suomalaisilla ei ollut ennakkokäsitystä meistä, ja meihin suhtauduttiin rauhallisesti. Mutta pian media alkoi levittää meistä huonoa kuvaa. Oli vaikea saada töitä, ja monet ovet sulkeutuivat.

Olemme yrittäneet oppia suomen kielen, halunneet rakentaa tätä yhteiskuntaa ja olla osa sitä. Meitä on lääkäreinä, Nokian työntekijöinä, sosiaalivirastoissa, vanhusten kotihoidossa, nuorisotyössä ja insinööreinä. Monet ovat koulutettuja, kansainvälisiä ja kielitaitoisia. Eduskuntavaaleissa somalialaistaustainen ehdokas oli päästä kansanedustajaksi. Alkoi tuntua, että vihdoin olimme pääsemässä sisään suomalaiseen yhteiskuntaan.

Maailmanlaajuinen talouskriisi on aiheuttanut Suomessa taantuman. Vihamielisyys, rasismi ja ennakkoluulot meitä kohtaan ovat kasvaneet. Emme me ole lamaa aiheuttaneet.

Olen työssäni nuorten parissa huomannut, miten osa somalialaisnuorista on alkanut kääntyä yhteiskuntaa vastaan. Esimerkiksi koulukiusaaminen on yleistynyt.

Haluamme rakentaa yhteiskuntaa. On rasittavaa, ettemme saa tehdä sitä rauhassa. Itse olen yrittänyt kovasti sopeutua Suomeen, maksanut veroja, tehnyt työtä, ollut rehellinen sanoissani ja teoissani. Nyt tuntuu, että sekään ei riitä.

Kiihotus kansanryhmää vastaan on laissa kielletty, mutta somalialaisista näyttää saavan kirjoittaa, mitä huvittaa. Huolestuttavaa on, että media julkaisee näitä kirjoituksia ja palaa 1990-luvun tapaan leimata meitä. Emme uskalla puolustautua, koska kukaan ei uskalla turvata selustaamme.

Jos olemme kohteliaita ja hymyileviä, meidät hyväksytään paremmin. Joku suomalainen voi jopa kertoa, että tuntee yhden mukavan somalin.

Mutta jos näytämme, miltä tuntuu olla ennakkoluulojen ja vihan kohteena päivästä ja vuodesta toiseen, on seurauksena noidankehä, josta on lähes mahdoton vapautua. Jos kerromme, miltä tuntuu (kuten minä nyt), on seurauksena vaikeuksia. Emme voi vastata vihamielisyyteen vihamielisyydellä, vaikka mieli tekisi. On alistuttava. On pakko kääntää viha itseämme kohtaan ja purkaa sitä omassa yhteisössä. Seurauksena on pahoinvointia meille ja yhteiskunnalle.

Emme ole ainoita, jotka kärsivät ennakkoluuloista, mutta jostain syystä joudumme rasismin kohteeksi enemmän. Ehkä syy on, että olemme muslimeja tai että ihomme on musta.

Sanotaan: "maassa maan tavalla tai maasta pois". Kuitenkin sopeutuminen on kaksisuuntaista. Myös suomalaisten on huolehdittava, että välillämme on vuorovaikutusta.

Olen huolissani maahanmuuttajanuorista. Mistä he löytävät paikkansa muukalaisiin vihamielisesti suhtautuvassa yhteiskunnassa? Päättäjät esittävät, että Suomeen pitäisi ottaa töihin lisää ulkomaalaisia. Heitä tarvitaan tekemään töitä, joita suomalaiset eivät halua tehdä. Eikö olisi järkevämpää panostaa siihen, että Suomessa jo olevat maahanmuuttajat työllistettäisiin?

Meidän pitää päästä pois käsityksestä, että maahanmuuttajat vievät suomalaisten työpaikat ja jos eivät saa töitä, elävät suomalaisten siivellä. Maahanmuuttajille pitää antaa mahdollisuus edetä suomalaisessa yhteiskunnassa ja mahdollisuus osoittaa, mihin pystymme.

LIBAN ALI

diplomi-insinööri

Vantaa

Tätä tajunnanvirtaa kommentoitiin hommaforumilla näin:

(kursivoidut tekstinpätkän sitaatteja somalin kirjoituksesta, sisennetyt kappaleet suomalaisen kommentteja)

Liban Alin purkaus sisältää niin paljon "huttua", että on aivan pakko tarttua ainakin osaan tuosta aineistosta.

Suomeen tuli 1990-luvulla laman aikana paljon somalialaisia pakolaisia. Suomalaisilla ei ollut ennakkokäsitystä meistä, ja meihin suhtauduttiin rauhallisesti. Mutta pian media alkoi levittää meistä huonoa kuvaa. Oli vaikea saada töitä, ja monet ovet sulkeutuivat.

Oliko oikeasti niin, että media alkoi esittää aiheetta huonoa kuvaa? Olisiko tulijoilla ollut osuutta asiaan?

Olemme yrittäneet oppia suomen kielen, halunneet rakentaa tätä yhteiskuntaa ja olla osa sitä. Meitä on lääkäreinä, Nokian työntekijöinä, sosiaalivirastoissa, vanhusten kotihoidossa, nuorisotyössä ja insinööreinä. Monet ovat koulutettuja, kansainvälisiä ja kielitaitoisia. Eduskuntavaaleissa somalialaistaustainen ehdokas oli päästä kansanedustajaksi. Alkoi tuntua, että vihdoin olimme pääsemässä sisään suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kenen nimissä ( olemme ) Liban Ali puhuu? Mitä tarkoittaa olla kansainvälinen? Kielitaitoisia? Oli päästä eduskuntaan? Moni suomalainenkin oli päästä eduskuntaan.

Maailmanlaajuinen talouskriisi on aiheuttanut Suomessa taantuman. Vihamielisyys, rasismi ja ennakkoluulot meitä kohtaan ovat kasvaneet. Emme me ole lamaa aiheuttaneet.

Ette olekaan, mutta onko meillä vain ennakkoluuloja vai myös aitoa faktaa muustakin kuin Nokian menestyvistä somali-insinööreistä? Nousukaudellahan ongelmat ovat alkaneet ja mistähän syystä? Onko tämä kantaväestön vika tai ongelma? Rahaa ja apua maahanmuuttajille on kylvetty, missä viipyvät tulokset tuosta satsauksesta?

Haluamme rakentaa yhteiskuntaa. On rasittavaa, ettemme saa tehdä sitä rauhassa. Itse olen yrittänyt kovasti sopeutua Suomeen, maksanut veroja, tehnyt työtä, ollut rehellinen sanoissani ja teoissani. Nyt tuntuu, että sekään ei riitä.

Monet varsinkin pääkaunkiseudulla asuvat ihmiset ovat kohdanneet hieman eri asioita kuin yhteiskunnan rakentamista. Eikö teille riitä, että saatte asunnon, ruokaa ja mahdollisuuden koulutukseen? Pitääkö meidän vielä levittää punainen matto jalkojenne juureen?

Olen työssäni nuorten parissa huomannut, miten osa somalialaisnuorista on alkanut kääntyä yhteiskuntaa vastaan. Esimerkiksi koulukiusaaminen on yleistynyt.

Koulukiusaaminen kantasuomalaisiakin kohtaan on lisääntynyt? Miksi? Onko tämä vain somalien ongelma?

Kiihotus kansanryhmää vastaan on laissa kielletty, mutta somalialaisista näyttää saavan kirjoittaa, mitä huvittaa. Huolestuttavaa on, että media julkaisee näitä kirjoituksia ja palaa 1990-luvun tapaan leimata meitä. Emme uskalla puolustautua, koska kukaan ei uskalla turvata selustaamme.

Suomalaisistakin saa näköjään kirjoittaa ihan mitä vaan. Ilman lainsäätäjän tuomiota. Käännätkö ihan aidosti rasistikortin suomalaisia kohtaan. Emmekö me olekaan elättäneet teitä verovaroillamme ja antaneet teille mahdollisuuden. Meissäkö se vika on?

Emme ole ainoita, jotka kärsivät ennakkoluuloista, mutta jostain syystä joudumme rasismin kohteeksi enemmän. Ehkä syy on, että olemme muslimeja tai että ihomme on musta.

Oletko varma, että islamilaisuus, jota harjoitatte, hyväksyy suomalaiset tavat ja lait? Olen saanut julkisuudessa erilaisen käsityksen ja ihan somalialaisten suusta kuultuna. Etkö katsonut Ajankohtaisen Kakkosen maahanmuuttoiltaa? Miksi islamin väkivallasta ja sharialaista täytyy vaieta kuten Tampereen kirjamessuilla tehtiin jopa valehtelemalla? Asiasta on olemassa dokumenttiaineistoa.

Sanotaan: "maassa maan tavalla tai maasta pois". Kuitenkin sopeutuminen on kaksisuuntaista. Myös suomalaisten on huolehdittava, että välillämme on vuorovaikutusta.

Suomalaisetkin ovat muuttaneet moniin maihin eri syistä, mutta ottaneet vastaan tavat ja käytännöt jotka kuuluvat ao. maihin. Emme ole vaatineet erityiskohtelua missään. Auttajaa ja vastaanottajaa täytyy kunnioittaa eikä kertoa heille miten heidän tulisi ajatella. Kiittämättömyys ei ole suomalaisten tapa toimia.

Olen huolissani maahanmuuttajanuorista. Mistä he löytävät paikkansa muukalaisiin vihamielisesti suhtautuvassa yhteiskunnassa? Päättäjät esittävät, että Suomeen pitäisi ottaa töihin lisää ulkomaalaisia. Heitä tarvitaan tekemään töitä, joita suomalaiset eivät halua tehdä. Eikö olisi järkevämpää panostaa siihen, että Suomessa jo olevat maahanmuuttajat työllistettäisiin?

Annan vinkin, hyväksyntää saa jos hyväksyy vastaanottajamaan tavat ja lait. Maassa voi olla vain yksi laki ja sitä tulee kaikkien pyrkiä noudattamaan. Muslimien muutamat edustajat ovat julkisuudessa esittäneet mm. sharian ajavan Suomen lain edelle. Tätä käsitystä tukee myös ihmisoikeusliiton kyselytutkimus.

Meidän pitää päästä pois käsityksestä, että maahanmuuttajat vievät suomalaisten työpaikat ja jos eivät saa töitä, elävät suomalaisten siivellä. Maahanmuuttajille pitää antaa mahdollisuus edetä suomalaisessa yhteiskunnassa ja mahdollisuus osoittaa, mihin pystymme.

Eikö teille todellakaan ole annettu mahdollisuutta jo moneen kertaan? Taloudellinen apu maahanmuuttajille on huomattavasti suurempaa kuin kantaväestön vähäosaisille. Kiittämättömyys on maailman palkka. Näin totesi vanhempi väki ja taisi olla aika oikeassa.

Jutusta löytyy varmasti paljon muutakin kommentoitavaa ja näistä itse nopeasti löytämistä asioistani saa varmasti muitakin näkökulmia.

En epäile sitä etteikö tilanne olisi ikävä, mutta tuollaisella asenteella ei pitkälle pötkitä. Perinteinen suomalaisten syyllistäminen jatkuu yhä vaan.

Tämä olisi ollut helvetin hyvä tv-väittely. Jostain syystä Yle ei kuitenkaan salli tuollaista avointa keskustelua tv- tai radio-ohjelmissaan. Esimerkiksi Ajankohtaisen kakkosen maahanmuuttokeskustelussa somalit hokivat yksittäisiä propagandalauseita kuin jotain uskonnollisia mantroja eivätkä läsnäolleet suomalaiset maahanmuuttokriitikot saaneet kommentoida niitä samalla tavalla kohta kohdalta analysoiden kuin ylläolevassa postauksessa.

Valitettavasti tuo ylläoleva "väittely" oli vain keskustelupalstalla esitetty kommentti eikä reaaliaikainen väittely eikä edes yleisönosastokirjoitus. Hesari ei koskaan julkaisi sellaista yleisönosastokirjoitusta, jossa tuollaiset näkemykset tuotaisiin esiin.

Hesari julkaisee täysin yksipuolista propagandaa. Monikulttuurisuusfanaatikot saavat Hesarista metrikaupalla palstatilaa oman uskontonsa julistamiseen täysin estoitta, kenenkään voimatta kommentoida heitä mitenkään.

Sen sijaan monikulttuurisuuskriitikoille ei anneta riviäkään palstatilaa ilman, että jokaisen maahanmuuttokriittisen repliikin perässä toimittaja itse tai hänen haastattelemansa Suvaitsevaiston edustaja (esim. Leif "sinä olet fasisti ja minä olen ENTINEN stalinisti" Salmén tai Jeja-Pekka "Suomessa tarvitaan afrikkalaisia enemmän kuin autoja" Roos) lausuu syvän paheksuntansa ulkomaalaisvastaisuuden noususta maassamme.