Islamistien natsikytkökset

Näyttääkö tämä hieman oudolta? Onko sinulle uutta, että islamistit tekevät natsitervehdyksiä? Koetko, kuten monikultturismi opettaa, toiseuden stereotyyppisenä massana, 'rikkautena', joka ei voi asettua muita toiseuden edustajia vastaan, tai poiketa kovin kauaksi läntisen humanismin ihmiskuvasta?

Tällaiset näkymät eivät kuitenkaan valitettavasti ole yksittäistapauksia, vaikka niistä ei yleensä näytetä kuvia läntisissä medioissa. Esimerkiksi Hizbollahin (kuvassa) eri osastojen valatilaisuuksiin kuuluu natsitervehdys, eikä se suinkaan tule suoraan muinaisilta roomalaisilta.

Natsitervehdys on vain pieni osa islamistien laajoja yhteyksiä natsismiin. Merkittävimpien nykyaikaisten islamistijärjestöjen ja -puolueiden alkuperä ja toiminta-ajatus on peräisin muslimien ja Natsi-Saksan välisestä yhteistyöstä, ja natsit toimivat myös suorina innoittajina miljoonille nykypäivän islamisteille.

On perusteltua todeta, että nykyajan ääri-islam, se islamin muoto, joka aiheuttaa eniten ongelmia lännessäkin, on islamin ja natsismin yhdistelmä.

(Tässä välissä täytyy väärinkäsitysten välttämiseksi huomauttaa, että kriittisyys Israelin valtiota tai politiikkaa kohtaan ei tietenkään ole sellaisenaan natsismia. Itsekin tuomitsen vihervasemmistolaisesta näkökannastani useat Israelin toimet ja näkökannat. Kritiikkini islamistista natsismia kohtaan ei ole suunnattu palestiinalaisia vastaan tai Israelin puolesta, eikä sitä voida pelkistää tämän kapean, patologisen kiistakysymyksen sisälle. Asia on paljon laajempi, maailmanlaajuinen. Kritiikkini natsismia kohtaan suuntautuu ensi sijassa natsismiin itseensä.)

En aio nyt tehdä laajaa historiallista katsausta Natsi-Saksan ja islamistien yhteistyöstä. Pidin islamistien natsijuuria aiemmin yleistietona, mutta sittemmin olen törmännyt ihmisiin, jotka eivät ole asiasta kuulleetkaan. Heitä varten asia on välttämätöntä selvittää vielä perusteellisemmin, ja toivottavasti tämä aloitus innoittaa jonkun näin tekemään. Jotta päästäisiin itse asiaan (eli miten islamistinen natsismi vaikuttaa nykypäivänä), esittelen sen historian nyt pikapuolisesti.

Kuvassa Jerusalemin suurmufti (korkea-arvoinen uskonnollinen johtaja) Muhammad Amin al-Husseini tapaamassa Adolf Hitleriä. Al Husseiniin henkilöityivät poliittisen islamin natsiyhteydet, sillä hän toimi, ainakin oman käsityksensä mukaan 'Islamilaisen maailman lähettiläänä' Berliinissä.

Al-Husseini liittoutui Saksan ja Italian kanssa, kokosi muslimeista SS-joukon Natsi-Saksan avuksi, ja vastavuoroisesti hänen järjestöään luvattiin tukea fasistisen muslimivaltion luomiseksi Lähi-Itään.

Al-Husseini järjesti juutalaisten vainoja ja joukkomurhia Lähi-Idässä ja Balkanilla. Hän tosin järjesti niitä jo ennen natsiyhteistyön alkua 20-luvulla, sillä hän uskoi niiden kuuluvan islamiin. Islamin 'alkuperäinen' juutalaisvastaisuus on kuitenkin toinen kysymys, jota en tässä käsittele.

Al-Husseinin kokoaman SS-joukon sapelitunnus.

Al-Husseini tervehtii kokoamaansa joukkoa.

Al-Husseini tarkastaa joukkoaan.

Akselivaltojen hävittyä sodan jäi fasistinen valtio kuitenkin perustamatta. Al-Husseini pakeni Egyptiin, ja eli siellä arvostettuna palestiinalaisten johtajana vuoteen 1967 asti, jolloin häntä seurasi hänen suosikkinsa Jasser Arafat.

Al-Husseini koulutti egyptissä muslimijoukkoja Israelia, länsimaita ja juutalaisia vastaan. Kouluttajina oli myös Saksasta paenneita natseja. Tätä koulutusta saanut Arafat perusti suhteellisen maallisen (mutta ei suinkaan maltillisen) Fatah-järjestön, joka vainosi ja murhasi juutalaisia ja kristittyjä muslimimaissa, erityisesti Egyptissä, Libanonissa ja Palestiinassa.

Fatah on suhteellisen sekulaarina lähempänä varsinaista natsismia kuin myöhemmin syntyneet Hamas ja Hisbollah, jotka ovat pikemminkin natsivaikutteisia islamistijärjestöjä. Monet islamistijärjestöt ovat riidoissa ja vihollisuuksissa keskenään, mutta niitä (ja Fatahia) yhdistää leppymätön juutalaisvastaisuus ja viha länsimaita kohtaan.

Islamistien näkemykset ja tavoitteet etnisissä kysymyksissä ovat yhdistelmä islamin ja natsismin oppeja. Juutalaiset ovat demonisia ikivihollisia, maailman tapahtumia salaa ohjailevia juonittelijoita, jotka pitää hävittää jonkinlaisena lopullisena ratkaisuna vuosisataisiin ongelmiin.

Kristityt, ateistit ja länsimaalaiset nähdään joko juutalaisten harhauttamina typeryksinä, jotka vain islam voi pelastaa, tai itsekin ikivihollisina. Holokaustin uskotaan yleisesti olevan pelkkä juutalaisten valhe, jonka avulla Israel voitiin perustaa. Monet harhaiset salaliittoteoriat ovat islamistijärjestöissä lähes peruskauraa, joita toistelevat niin johtajat kuin rivimiehetkin.

Jopa maahanmuuttokriitikkojen keskuudessa on esiintynyt tietämättömyyttä islamismin natsijuurista. Tämä tieto on kuitenkin elintärkeä, sillä se auttaa käsittämään niiden uhkien syvyyttä, joita joudumme kohtaamaan. Ymmärtämällä sitä, miten voimakkaasti islamismi on kytköksissä natsismiin, miten nykymuotoinen radikaali islam suorastaan syntyi Natsi-Saksaa jäljitellen, käsitämme paljon paremmin poliittista islamia ja sen vaarallisuutta.

Samalla tämä on arvokasta tietoa poliittisesti, sillä natsien torjuntaan kiinnitetään muutenkin runsaasti huomiota kaikkialla lännessä. Meidän täytyy entistäkin voimakkaammin kantaa kortemme kekoon natsismin, fasismin ja rasismin vastaisessa taistelussa, ja identifioida ja paljastaa natsit ja heidän tukijansa.

On elintärkeää, että paljastamme ja tuomme kaikissa relevanteissa yhteyksissä esiin sen tosiasian, että vastustamamme monikultturismin mukana leviävä poliittinen islam on perin juurin natsistinen ja fasistinen aate.

Se ei vain ole syntyjään natsistinen, vaan sen tavoitteet ovat yhä lähes samat, sen päämääränä ovat etniset vainot ja fasistinen diktatuuri. Islamistumisen kriitikot ovat ensisijaisesti fasismin vastustajia ja ihmisoikeuksien ja vapauden puolustajia.

Natsiyhteyksien hahmottaminen auttaa käsittämään esimerkiksi sen, miksi muslimit vihaavat niin pohjattomasti juutalaisia. Toki islamissa on ollut runsaasti juutalaisvastaisuutta jo perustamisestaan lähtien, mutta nykymuotoinen juutalaisvastaisuus on lähes identtistä natsien juutalaisvastaisuuden kanssa.

Suoranainen halu hävittää juutalaiset kansana on saanut nykyaikaisen, poliittisina iskulauseina kuultavan muotonsa juuri natsien ja islamistien yhteistyöstä. Samoin esimerkiksi antisemitistiset pilakuvat, jollaisia suoltavat islamistien esimerkkiä seuraillen myös monikultturistiset vihervasemmistolaiset, ovat suoraa kehitystä natsien propagandajulisteista. Myös Vihreän langan julkaisema ja puolustelema pilakuva edustaa klassisen antisemitismin pitkää perinnettä, eikä suinkaan nykypäivän asiallista Israel-kritiikkiä.

Monikultturistit käyttävät sumeilematta natsi- ja fasistileimoja retorisina aseina poliittisia toisinajattelijoita vastaan. Tämä on useimmiten tarkoituksellista valehtelua, jolla pyritään yhdistämään natseihin ja fasisteihin liittyviä vastenmielisiä mielleyhtymiä toisinajattelijoihin, jotta heidät voitaisiin helpommin sellaisina vaientaa.

Tämän vuoksi monet valtapolitiikan ja verbaaliarkrobatian kriitikot ovat herkistyneet vastustamaan ja inhoamaan aiheetonta natsikortin heiluttelua. Aiheeton natsikortin käyttö nähdään syystäkin alhaisena tapana yrittää lyödä vastapuolta, jota ei pystytä voittamaan asia-argumentein.

Meidän täytyy kuitenkin käyttää natsi-sanaa, mutta ei aiheettomana leimana, vaan kuvauksena tosiasioista. Voidaksemme tehoikkaimmin torjua epäasiallisia natsirinnastuksia, ja ennen kaikkea voidaksemme torjua natsit, meidän tulee palauttaa natsi-sanan alkuperäinen merkitys.

Se onnistuu vain, jos käytämme sanaa alkuperäisessä, oikeassa merkityksessään. Islamistit ovat fasisteja ja rasisteja sekä läheisesti kytköksissä natseihin, ja tämän tosiasian kertominen ei ole sellaista häpeällistä natsikortin heiluttelua, johon nykyajan Suomessa turvaudutaan valitettavan usein.

Koska nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä jotakuta kuitenkin niillä nimityksillä kutsutaan, niin mielummin sitten niitä, joihin nimitykset sopivat.

Streisand-efekti: Johanna Suurpää mainostaa "Neekerit takaisin Afrikkaan"-ryhmää

Streisand-efektiksi sanotaan sitä, että yrittämällä sensuroida internetiä sensuroija tulee tuoneeksi valtavasti lisää julkisuutta sensuurin kohteelle:

Streisandin ilmiö on internetilmiö, jossa julkaistun tiedon poistoyritykset johtavat tiedon saaman julkisuuden räjähdysmäiseen kasvuun.

Ilmiö on nimetty yhdysvaltalaisen Barbra Streisandin mukaan. Vuonna 2003 Streisand yritti juridisin keinoin estää häntä koskevien tietojen esittämisen, mutta seurauksena oli että sinänsä mitätön asia sai runsaasti julkisuutta.

John Gilmore on kuvannut ilmiötä sanomalla: "Verkko tulkitsee sensuurin vaurioksi ja uudelleenreitittää sen ympäri."

Malliesimerkki Streisand-efektistä Suomessa on ollut mm. Mikko Puumalaisen ja Mika Illmanin pyrkimys sensuroida minun blogiani.

Nyt tähän joukkoon liittyy Johanna Suurpää, Puumalaisen seuraaja vähemmistövaltuutettuna:

Vähemmistövaltuutettu on saanut viime päivinä useita yhteydenottoja verkkoyhteisö Facebookin rasistisiksi epäillyistä yhteisöistä.

Eniten yhteydenottoja on tullut ryhmästä, jonka tavoitteena on lähettää maahanmuuttajia takaisin kotimaahansa. Kyseiseen ryhmään on liittynyt jo yli 14 500 Facebookin käyttäjää.

Vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpään mukaan nyt selvitetään, syyllistyykö ryhmä kiihotukseen kansanryhmää vastaan.

- Meille on tullut tästä asiasta useita yhteydenottoja viime päivien aikana, ja se on nyt meidän selvityksessä. En ota vielä kantaa siihen, että mitä se (teko) on, Suurpää sanoi MTV:n uutisille.

- Meillähän on jonkin verran niitä tapauksia, missä vedetään rajaa siihen, mikä on ja mikä ei ole kiihottamista kansanryhmää vastaan. Oikeuskäytännön valossa se kynnys on korkealla, että todella voitaisiin puhua kiihotuksesta.

Vähemmistövaltuutetun mukaan tällaiset tapaukset ilmoitetaan yleensä poliisille.

- Viime aikoina meillä on myös muutettu hieman toimintakulttuuria näissä tapauksissa, koska yhteydenottoja on tullut niin paljon. Lähinnä me olemme tehneet tietynlaisia koonteja ja pistäneet niitä eteenpäin poliisille, joille varsinaisesti kuuluu näiden asioiden selvittäminen.

Ilmeisesti kaikkien vähemmistövaltuutettujen toimenkuvaan kuuluu julkisuuden hankkiminen "rasistisille" internetsivuille. Mitenkään muuten ei voida selittää sitä, että Suurpää jatkaa Puumalaisen viitoittamalla tiellä mainostamalla tuota "Neekerit takaisin Afrikkaan"-tyylistä keskusteluryhmää.

Johanna Suurpää

Useimmat suomalaiset facebookin käyttäjät eivät olleet koskaan kuulleetkaan tuosta ryhmästä ennen kuin Johanna Suurpää ryhtyi auliisti mainostamaan sitä puhumalla siitä MTV3:n uutisissa.

Vaikuttaa siltä, että maahanmuuttokritiikin vastustajiksi luulemamme vähemmistövaltuutetut Puumalainen ja Suurpää ovatkin maahanmuuttoon nuivasti suhtautuville tahoille runsaasti ilmaista julkisuutta hankkivia mainosmiehiä ja -naisia.

Homma on kovassa nousussa, kiitos Puumalaisen ja Suurpään! Way to go, morons! Thanx!!!

P.S.

Asiasta on kirjoittanut ansiokkaasti myös Lapinleu’un blogi:

Vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää on jälleen huolissaan internetissä kytevästä rasismista, tällä kertaa facebook-yhteisöstä. Eniten yhteydenottoja on tullut ryhmästä, jonka tavoitteena on lähettää maahanmuuttajia (eli somaleja) takaisin kotimaahansa. Ryhmän nimi facebookissa on “Autetaan somaliystävämme takaisin kotiin”.

Haluaisin Suurpään kertovan minulle, mitä rasistista tässä on? Miten tässä kiihotetaan kansanryhmää vastaan? Vaikka tämän ryhmän tarkoitusperiä kaivelisi ja kääntelisi miten suurella lapiolla tahansa, ei tuosta ole löydettävissä yhtään mitään negatiivista, päinvastoin. Ryhmä nimenomaan haluaa auttaa maahamme jumiutuneet somalipakolaiset takaisin rauhantilaan palanneeseen kotimaahansa.

Eikö ole kaikkien yhteinen etu, jos nämä somalit palaavat takaisin rakentamaan omaa yhteiskuntaa kotimaahansa? Jos se ei ole kaikkien etu, niin toivoisin jonkun selventävän minulle, miksei?

Miksi Suomen valtion tulisi kustantaa ylöspito näille pakolaisille, vaikka heidän palauttamisensa on täysin mahdollista? Miksi nämä pakolaiset eivät haluaisi palata takaisin kotimaahansa kylmästä ja nuivasta pohjolasta? Eikö Somalian kansalaisia kiinnosta Somalian jälleenrakennus ja Somalian nostaminen maailman menestyneimpien valtioiden joukkoon?

Suomessa on edelleen sananvapaus ja ihmisten pitää sen nojalla saada sanoa, mitä mieltä he ovat asioista. Vaikka nämä asiat olisivat epämiellyttäviä Johanna Suurpään kaltaisille ihmisille, kuten vaikkapa se, että vaaditaan asiallisesti Somalian kansalaisten palauttamista takaisin Somaliaan, ei niitä voi tukahduttaa.

Niinpä.

Demokratiaan kuuluu, että kansalaisilla on oikeus esittää poliittisia mielipiteitään. Politiikka on valtiollisten asioiden hoitoa. Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle. Kansalla on siis oikeus käydä keskustelua siitä, mitä politiikkaa valtion pitäisi harjoittaa.

Yksi keskeinen osa poliittista päätöksentekoa on maahanmuuttopolitiikka. Jokainen itsenäinen valtio päättää itse, ketkä ulkomaalaiset saavat tulla valtion alueelle ja ketkä eivät. Demokraattisessa valtiossa kansa siis voi käydä keskustelua maahanmuuttopolitiikasta.

Somalien ja muiden Suomeen tulleiden afrikkalaisten maahanmuuttajien palauttaminen Afrikkaan on yksi mahdollinen maahanmuuttopoliittinen toimenpide. Tästä keskusteleminen on demokraattista kansalaiskeskustelua maahanmuuttopolitiikasta.

Tämän keskustelun kieltäminen on demokratian vastustamista eli diktatuurin kannattamista.

Kaikki maahanmuuttopoliittisen keskustelun kieltäjät ovat siis diktatuurin kannattajia.

Yhden asian liike?

10.12 2008 Uusi Suomi ja Iltalehti uutisoivat Astrid Thorsin puoliksi salassa valmisteleman ulkomaalaislakiesityksen synnyttäneen vastaansa kokonaisen kansanliikkeen.

Kansanliike syntyi perinteisen median tietojen mukaan vastalauseena Astrid Thorsin uudelle ulkomaalaislaille, joka tuli vasta joulukuussa yllättäen julkisuuteen, kun sitä oltiin jo viemässä eduskunnan hyväksyttäväksi.

Internetin vapaissa medioissa 'kansanliikkeestä' kuitenkin tiedettiin jo kauan ennen Thorsin lakiehdotusta. Kansanliikkeen noustua uutisiin jo tuhannet olivat allekirjoittaneet lakiesitystä vastustavan adressin, nyt jo kymmenet tuhannet.

Mutta millainen tämä kansanliike todellisuudessa on? Ketä siihen kuuluu? Miten se oikeasti syntyi?

Kansanliike oli olemassa vuosia ennen Thorsin ulkomaalaislakiesitystä, vaikka lakiesitys antoikin sille paljon potkua. Liike kehittyi varsinkin Jussi Halla-ahon ja muiden bloggaajien tuotannosta kiinnostuneiden keskuudessa, ja siten lienee poikkeuksellinen liike.

Liike on poikkeava myös olemukseltaan, tavoitteiltaan ja toimintatavoiltaan. Se on liikkeenä ennenäkemätön, ainakin Suomen osalta. Liikkeellä ei ole nimeä, eikä liikettä ole millään tavalla virallistettu.

Avoimeen ja kriittiseen kansalaiskeskusteluun tarkoitetulla Homma-palstalla sitä on alettu nimittää "Hommaksi", mutta tarkalleen ottaen ilmiö on tätä laajempi. Siksi kutsun sitä tässä yksinkertaisesti 'kansanliikkeeksi'.

Liike on hyvin epävirallinen ja monimuotoinen, sillä ei ole lainkaan liikkeille tyypillistä johto- tai vaikutushierarkiaa, jossa ylemmät tasot vaikuttaisivat alempiin ja siten homogenoisivat 'jäsenten' toimintaa tai ajatuksia. Halla-ahokin on vain yksi näkyvä hahmo, ei mikään 'mestari', kuten häntä leikillisesti kutsutaan.

Epähierarkkisuudestaan huolimatta tai ehkä jopa sen vuoksi liike on erittäin aikaansaava ja tehokas, kuten Astrid Thorsin lakiesitystä vastustavasta addressista voimme huomata. Monimuotoisuus on rikkaus, ja kansanliikkeessä on käsitetty tämä.

Kansanliikkeeseen 'kuuluminen' tai sen 'jäsenyys' on täysin tulkinnanvaraista, eikä suurin osa maahanmuuttokriitikoista ole luultavasti edes ajatellut, 'kuuluuko' itse liikkeeseen vai ei. Muodollinen jäsenyys vain on täysin toissijaista yhteisen toiminnan rinnalla.

Kansanliikettä on toisinaan, ilmeisen leimaavassa tarkoituksessa nimitetty "yhden asian liikkeeksi". Varsinaisesti tämä rinnastus sai minut aloittamaan tämän viestin, kertomaan hieman siitä, millainen tämä kansanliike käsitykseni mukaan on.

Tavallaan se ei ole yhdenkään jaetun opin liike, mutta toisaalta se puolustaa hyvinkin erilaisia mielipiteitä, itse asiassa demokraattisen yhteiskunnan ja kulttuurin vapaata mielipide-ilmapiiriä kokonaisuudessaan, kaikkine sen piirissä kukoistavine mielipiteineen.

Kansanliike on niin luonnollisen 'orgaaninen', muutoskykyinen ja dynaaminen, että se pakenee yksioikoisia selityksiä. Yritän kuitenkin kuvata sen filosofiaa hieman.

Kansanliikkeellä ei ole erityistä ohjelmaa tai seurattavaa oppia, vaan se kokoaa yhteen maahanmuutto- ja monikulttuurisuuspolitiikan kriitikoita tai kritiikkiä. Kansanliikkeen piirissä toimivilla on hyvinkin erilaisia poliittisia ja maailmankuvallisia näkökulmia, joilla ei välttämättä ole muuta yhteyttä, kuin huoli tulevaisuudesta valtapolitiikan ja siihen liittyvän monikulttuurisuusideologian vuoksi.

Lähes mistään muusta kansanliikkeen sisällä ei olla samaa mieltä, kuin jaetun huolen ja kritiikin osalta. Tätä tilannetta ei edes nähdä ongelmaksi tai pyritä korjaamaan, vaan moniarvoisuuden voimavaraa arvostetaan. Kansanliike erityisesti panostaa siihen, että se ei homogenisoisi kriitikkojen mielipiteitä johonkin tiettyyn jaettuun oppiin, vaan pyrkii säilyttämään mielipide-ilmastonsa mahdollisimman heterogeenisena.

Heterogeenisyytensä vuoksi kansanliike puhuttelee potentiaalisesti niin uskovaista, ateistia, työläistä, porvaria, liberaalia, feministiä, ekohippiä kuin poliittisesti määrittämätöntä kadunmiestäkin, jokaista näiden omista lähtökohdista käsin.

Kansanliikkeen jakama huoli on yhteinen lähes kaikille poliittisille suuntauksille. Länsimaisen sivilisaation, demokratian, yksilönvapauksien, kulttuurin ja muun elämänmenon säilyminen ja kehittyminen parempaan suuntaan on elinehto lähes kaikille puolueille ja yhteiskunnallisille näkemyksille.

Sellainen politiikka, joka edistää tilannetta, jossa kyseisen politiikan harjoittaminen ei enää ole mahdollista, ei ole millään tavalla mielekästä.

Ei ole mieltä pohtia, pitäisikö harjoittaa klassista liberalismia vai uusliberalismia, jos mahdollisuutta harjoittaa liberalismia ei enää tulevaisuudessa ole.

Politiikka, joka syö omat tulevaisuudennäkymänsä, ei ole lainkaan mielekästä. Kansanliikkeeseen kuuluvat haluavat yksinkertaisesti harjoittaa mielekästä politiikkaa, kukin oman suuntautumisensa mukaan.

Kansanliike ei siis ole varsinaisesti yhden eikä monen asian liike, koska yksikään varsinainen poliittinen oppi ei ole kaikkien jakama. Vain tarve säilyttää poliittisten mielipiteiden kasvualusta ja turva, läntinen sivilisaatio ja demokratia, yhdistää monia.

Liberaalilla, konservatiivisella ja punavihreällä monikulttuurisuuskriitikolla ei tarvitse olla lainkaan yhteistä päämäärää, päämäärät voivat olla vastakkaiset. Nykyinen valtapolitiikka kuitenkin uhkaa näitä kaikkia aatteita.

Itse asiassa kaikkia ei yhdistä tämäkään. Jotkut haluavat siirtää pakolaisuuden kustannukset kehitysapuun, ja pelastaa näin satoja kertoja enemmän ihmisiä kuin nykypolitiikalla.

Kaikki eivät katso asiaa ensisijaisesti sivilisaation näkökulmasta, vaan haluavat esimerkiksi torjua köyhyyttä, rasismia tai etnisiä konflikteja, tai puolustaa Euroopan alkuperäiskansoja yksilöllisinä kulttuureina.

Toiset taas ovat ensi sijassa mukana puolustamassa sananvapautta, eivätkä niinkään monikultturistisen politiikan seurauksilta (kuten Euroopan islamilaistumiselta), vaan monikultturismin kannattajilta itseltään, näiden pyrkiessä tukahduttamaan vapaata kansalaiskeskustelua ja sensuroimaan tiedonvälitystä.

Kansanliikettä ei voi sen rakenteesta johtuen juuri millään tavalla 'pysäyttää'. Sitä ei voi kaataa hyökkäämällä näkyviä toisinajattelijoita vastaan, niin vankasti se toimii ruohonjuuritasolla. Sen rakenne on jo valmiiksi hajanainen (ja siinä on sen voima) joten sitä ei voi 'hajottaa'.

Kaikki yritykset tukahduttaa vapaata ajattelua ja keskustelua vain kasvattavat ja voimistavat liikettä. Kansanliikkeen voi periaatteessa pysäyttää vain tuhoamalla kansan. Niin kauan kuin on kansaa, on myös sen oikeuden ja vapauden puolustajia.

Todellisuus 2.0

"Eihän tästä nyt tule mitään kun väärässä olevia partikkeleja on niin paljon, koodataanpa toverit keinosofta."

Monikulttuurisen koulun arkipäivää

Nyt sen myöntää suvaitsevainenkin lehtimies:

Johtajaopettaja Steffens tilittää avoimesti maahanmuuttajien "alaluokasta", "puuttuvasta henkisestä kapasiteetista" ja perheistä, joissa "Allah on pomo".

Opettajien käsityksen mukaan monet oppilaat elävät kovassa henkisessä paineessa, joka syntyy kodin uskonnollisten perinteiden ja koulun tarjoaman vapauden ristiriidasta.

"Lapsi tai nuori joutuu pelkäämään, että joutuu erilleen perheestään, minkä jälkeen jäljellä ei ole mitään", sanoo Bettina Engel, yksi koulun opettajista.

Engel kertoo oppilaastaan, jonka äiti lähetti vuodeksi Libanoniin isänsä luo oppimaan kunnollisen musliminaisen elämää.

Neuköllnissä koko ikänsä asunut Engel kuvaa työtään enemmän sosiaalityöntekijän kuin opettajan työksi.

Järjestyshäiriöt ovat vähentyneet Thomas Morus -koulussa vartijoiden tulon myötä.
"Ulkopuoliset eivät edes enää yritä sisään", Volker Steffens sanoo.

Alun perin päätös vartiointifirmaan turvautumisesta oli kuitenkin vaikea ja syntyi vasta tiukan äänestyksen jälkeen.

"Päätös merkitsi tietyistä kuvitelmista luopumista. Ei kukaan oikeastaan halunnut, että koulusta tulee linnake niin kuin jossain Amerikassa."

Opettajakunnassa kukaan ei usko, että vartijapalveluista voitaisiin luopua.

Rauhattomuuden taustasyyt, esimerkiksi maahanmuuttajien työttömyys, eivät Berliinissä suinkaan ole vähenemään päin.

Mitä Saksa edellä, sitä Suomi perässä.

Saksassa oli jo n. 40 vuotta sitten saman verran tai enemmän maahanmuuttajia kuin Suomessa nykyään. Jos Saksassa maahanmuuton aiheuttamat ongelmat ovat jatkuvasti pahentuneet huolimatta n. 50 vuotta jatkuneesta massiivisesta maahanmuuttoaallosta ja valtiovallan tukemista kotouttamistoimenpiteistä ja monikulttuurisuuspropagandasta, miksi Suomessa monikulttuurisuus muka ryhtyisi jatkossa toimimaan nykyistä paremmin?

Jos maahanmuuton ongelmat ovat Saksassa 40-50 vuoden ajan koko ajan pahentuneet, miksi ongelmat Suomessa jotenkin mystisesti hälvenisivät ajan myötä? Miksi?

Mihin perustuu suomalaisten poliitikkojen ja virkamiesten vimmaisesti hokema väite, että maahanmuuttajien integroituminen ("kotoutuminen") suomalaiseen yhteiskuntaan muka jotenkin edistyy lähitulevaisuudessa, nykyhetken alkukankeuksien jälkeen?

Ei ole mitään näyttöä monikulttuurisuuden onnistumisesta missään maassa.

Miksi se toimisi Suomessa, kun se ei ole toiminut missään muuallakaan?

Monikulttuurisuus on kuin kommunismi. Kommunismi ei toiminut Venäjällä, se ei toiminut Puolassa, se ei toiminut Itä-Saksassa, se ei toiminut Tshekkoslovakiassa, se ei toiminut Unkarissa, se ei toiminut Jugoslaviassa, se ei toiminut Albaniassa, se ei toiminut Romaniassa, se ei toiminut Bulgariassa, se ei toiminut Mongoliassa, se ei toiminut Kiinassa, se ei toiminut Pohjois-Koreassa, se ei toiminut Vietnamissa, se ei toiminut Laosissa, se ei toiminut Kambodzhassa, se ei toiminut Kuubassa. Miksi se olisi toiminut missään muuallakaan?

Monikulttuurisuus ei toimi Saksassa, se ei toimi Itävallassa, se ei toimi Sveitsissä, se ei toimi Ranskassa, se ei toimi Italiassa, se ei toimi Espanjassa, se ei toimi Portugalissa, se ei toimi Britanniassa, se ei toimi Belgiassa, se ei toimi Hollannissa, se ei toimi Tanskassa, se ei toimi Norjassa, se ei toimi Ruotsissa. Miksi se toimisi Suomessa? Miksi?

Millä perusteella Suomen poliittiset vallanpitäjät ja poliittista agendaansa ajavat virkamiehet (Johanna Suurpää, Mikko Puumalainen, Mika Illman, Ritva Viljanen yms.) uskovat Suomen onnistuvan siinä, missä kaikki muut maat ovat epäonnistuneet?