Viranomaiset pimittävät tietoja muslimien tekemistä raiskauksista

Poliisi-TV:

Seksuaalirikoksista epäiltyjen joukossa on suhteettoman paljon niitä, joiden alkuperä on jossain muualla kuin Suomessa. Usein epäilty tulee EU:n ulkopuolelta, Pohjois-Afrikan tai Lähi-Idän suunnalta.

Jostain syystä ulkomaalaisten tekemistä seksirikoksista ei haluta puhua, niitä ei haluta tulkita ja on näyttöä, että niitä on yritetty jopa lakaista maton alle.

Tilastot eivät kuitenkaan kaunistu hiljaisuudessa. Jonkun täytyy avata suunsa. Se joku näyttää olevan useimmiten hentoinen nainen Pasilan poliisitalolta, rikosylikonstaapeli Marja Vuento.

On olemassa maita, joissa naisen asema on toisenlainen kuin Suomessa. Ulkona liikkuessaan naisen pitää pukeutua päästä jalkoihin mustaan kaapuun. Raiskattunakin hän saattaa saada raipparangaistuksen, jos on sattunut liikkumaan väärässä seurassa. Nainen ei saisi tavata kahden kesken miestä, joka ei ole hänen aviomiehensä tai lähisukulaisensa.

Mitä sitten tapahtuu basaarien vilinästä kylmään, villiin Pohjolaan muuttavan miehen mielessä? Ei pitäisi tapahtua mitään järisyttävää – raiskaus on rikos kaikkialla. Seksirikostilastot – etenkin Helsingissä - vain kertovat muuta.

Ulkomaalaisten osuus seksirikoksiin epäillyistä koko maassa on ollut 2000-luvulla noin viidennes. Helsingissä seksirikoksen tekijäksi on 2000-luvulla epäilty ulkomaalaistaustaista keskimäärin joka kolmannella kerralla. Viime vuonna epäillyistä 36 prosenttia tulee muualta kuin Suomesta. Ja nyt puhumme poliisin tietoon tulleista, aikuisiin kohdistuneista seksuaalirikoksista, emme pelkästään raiskauksista. Eli mukana ovat myös sukupuolitekoon ja -yhteyteen pakottamiset sekä seksuaaliset hyväksikäytöt.

Stakesin laajassa maahanmuuttajien rikollisuutta selvittäneessä tutkimuksessa kävi ilmi, että tuomioiden määrä, työttömyysaste ja pienituloisuus kasaantuivat samoihin ryhmiin.

Poliisi ei mielellään julkista listoja maista, joista seksirikosten tekijät useimmin tulevat, mutta Pohjois-Afrikka ja Lähi-idän maat muodostavat varsinaisen riskiryhmän niin seksi- kuin muidenkin rikosten osalta.

On myös väitetty, että ulkomaalaisten osuus seksirikoksissa korostuu siksi, että on helpompi tehdä rikosilmoitus vieraasta kuin maanmiehestä. Vuento ei usko tätäkään väitettä. Hänen kokemustensa mukaan jotkut seksirikosten uhrit ovat miettineet kahdestikin tekevätkö rikosilmoitusta, koska kokevat häpeällisenä sen, että ovat näin menneet luottamaan vieraasta kulttuurista tulleeseen.

Yritimme tavoittaa näiden hätkähdyttävien tilastolukujen ymmärtäjiä ja tulkitsijoita. Emme löytäneet heitä akateemisesta maailmasta emmekä etnisten kulttuurien piirissä työskentelevistä. Tilastokeskuksessa ei sentään kehoitettu, etteikö seksirikostilastoja kannattaisi käyttää, vaan että lukujen tarkastelujakso pitäisi olla pitempi. Stakesin tutkijat jättivät ne kuitenkin pois maahanmuuttajien rikollisuutta käsittelevästä tutkimuksestaan.

Suomeen muuttaa vuosittain yli 10 000 asukasta enemmän kuin täältä lähtee, joten tämä ongelma ei poistu vaikenemalla. Se on selvää, että vieraista kulttuureista Suomeen muuttaneiden kotouttaminen on epäonnistunut ainakin näiden seksirikostilastoja rumentavien miesten osalta.

Maahanmuuttajien rikollisuus siis kasvaa kovaa vauhtia maahanmuuttajataustaisen väestön lisääntyessä, koska maahanmuuttajat tekevät paljon enemmän rikoksia per capita kuin suomalaiset.

Laskin jo pari vuotta sitten oikeusministeriön julkaisemien rikostilastojen perusteella, että maahanmuuttajat tekevät yli 20 kertaa enemmän raiskauksia per capita kuin suomalaiset. Tämä on niitä tosiasioita, joita vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen ja valtionsyyttäjä Mika Illman sanoivat "valheellisiksi väittämiksi". Oikeudenkäynnissä kuitenkin todettiin, että esittämissäni faktatiedoissa ei ollut yhtäkään asiavirhettä. Puumalainen ja Illman siis valehtelivat sanoessaan, että kertomani tiedot rikostilastoista eivät muka pidä paikkaansa.

Suomessa on siis korkeassa asemassa olevia viranomaisia, jotka tahallaan valehtelevat rikostilastoista.

Sen on huomannut myös Poliisi-TV:

Jostain syystä ulkomaalaisten tekemistä seksirikoksista ei haluta puhua, niitä ei haluta tulkita ja on näyttöä, että niitä on yritetty jopa lakaista maton alle.

Poliisi ei mielellään julkista listoja maista, joista seksirikosten tekijät useimmin tulevat, mutta Pohjois-Afrikka ja Lähi-idän maat muodostavat varsinaisen riskiryhmän niin seksi- kuin muidenkin rikosten osalta.

Yritimme tavoittaa näiden hätkähdyttävien tilastolukujen ymmärtäjiä ja tulkitsijoita. Emme löytäneet heitä akateemisesta maailmasta emmekä etnisten kulttuurien piirissä työskentelevistä. Tilastokeskuksessa ei sentään kehoitettu, etteikö seksirikostilastoja kannattaisi käyttää, vaan että lukujen tarkastelujakso pitäisi olla pitempi. Stakesin tutkijat jättivät ne kuitenkin pois maahanmuuttajien rikollisuutta käsittelevästä tutkimuksestaan.

Alan "tutkijat" siis eivät halua tutkia asiaa. Mitä virkaa on sellaisilla "tutkijoilla", jotka eivät halua tehdä tutkimusta merkittävästä yhteiskunnallisesta ongelmasta?

Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maat muodostavat erityisen riskiryhmän niin seksuaalirikosten kuin muidenkin rikosten osalta. Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maat ovat islamilaisia maita. Muslimimaahanmuuttajat siis ovat vahvasti yliedustettuina raiskaajien ja muiden rikollisten joukossa. Miksi tätä ei ole rehellisesti kerrottu sanomalehdissä?

Miksi poliisi vaikenee tällaisista asioista? Miksi poliisi ei kerro muslimien rikollisuudesta julkisuuteen mitään? Miksi poliisi teeskentelee, että uskonto ja kulttuuri eivät vaikuta maahanmuuttajien rikollisuuteen? Miksi edes raiskauksen uhrien auttamiseen tarkoitettu Raiskauskriisikeskus ei pyri ehkäisemään raiskauksia kertomalla, kuinka paljon muslimit tekevät raiskauksia?

Eniten ulkomaalaisten raiskausepäilyjä oli pääkaupunkiseudulla, missä on myös suhteellisesti paljon nuoria ulkomaalaismiehiä. Helsingissä ulkomaalaisten tekemien raiskausten osuus oli noin 50 prosenttia. Espoossa luku on vielä synkempi, lähes 70 prosenttia.

Espoon poliisin väkivaltarikosyksikön johtaja rikoskomisario Jukka Kaskelle tieto tulee täytenä yllätyksenä.

”En yhtään osaa sanoa, mistä noin suuri luku johtuu. Me emme katso epäiltyjen kansalaisuuksia. Poliisin näkökulmasta rikos ei ole kulttuurikysymys. Vaikka omassa kulttuurissa ajateltaisiin mitä, se ei oikeuta ketään toisen ihmisen vahingoittamiseen”, Kaski sanoo.

Suomessa on yksi laki, jonka edessä kaikki ovat yhdenvertaisia. Mutta silti lainvalvojan lausunto kuulostaa erikoiselta. Eri kulttuureissa vallitsee hyvin erilaiset rangaistukset raiskauksesta. Jossain siitä saa kuolemantuomion. Pakistanissa naisia on ruoskittu julkisesti, jos he ovat myöntäneet joutuneensa raiskatuksi. Muslimivaltioissa avioliiton sisällä tapahtuvaa raiskausta ei ole ylipäätään kriminalisoitu lainkaan. Olisi suoranainen ihme, elleivät kulttuurien väliset erot heijastuisi maahanmuuttajien ajattelutapoihin.

Maahanmuuttajat eivät saa erityiskohtelua myöskään Raiskauskriisikeskus Tukinaisen suunnalta. Tukinainen auttaa naisia, jotka ovat joutuneet raiskauksen uhriksi.

”Raiskaajan kansalaisuus ei ole meidän työmme kannalta tärkeää. Problematiikka on samanlaista, olipa tekijä kotimainen tai ulkomainen”, kriisityöstä vastaava Heli Heinjoki sanoo.

Aiemmin Tukinainen keräsi tietoa raiskaajien kansalaisuudesta, mutta ei enää. Heinjoki ei suostu kertomaan, mistä tilastointitavan muutos johtuu.

Kriisityöntekijän mielestä suomalaisten naisten ei tarvitse olla sen tietoisempia vieraista kulttuureista kuin tähänkään asti.

Herää kysymys, miksi viranomaiset haluavat valehdella tällaisista asioista. Haluavatko viranomaiset tahallaan tuoda Suomeen lisää ja lisää raiskaajia, jotta yhä enemmän ja enemmän suomalaisia naisia joutuisi muslimimiesten raiskaamiksi?