Taas sairasta propagandaa Pravdassa (nihil novi sub sole)

Omahyväisen, itseensätyytyväisen, ylimielisen, mistäänmitääntietämättömän punavihreän humanistiopiskelijatytön näköinen Hesarin toimittaja Emmi Sjöholm oksentaa vihaansa suomalaisten päälle ja huohottaa ihailusta ulkomaalaisia kohtaan:

Apua, bussikuskini on suomalainen
Julkaistu: 16.11.2007 lehdessä osastolla Kaupunki



Känniääliö hyppäsi eräänä syyssunnuntaina bussin kyytiin Helsingissä. Miehellä ei ollut rahaa, joten itäeurooppalaistaustainen kuljettaja pyysi häntä ystävällisesti poistumaan. Asiakas alkoi heti huudella solvauksia. Hänestä kuljettaja oli helvetin ryssä, vaikka teki vain työtään. Ja hyvin tekikin.

Viime viikkoina on puhuttu siitä, että Suomeen haetaan nyt työvoimaa ulkomailta. Helsingin Sanomat uutisoi torstaina, että tänä vuonna ulkomaalaisia tulee Suomeen töihin arviolta 40000.

Helsingin Bussiliikenteenkin kuljettajista arviolta jo joka kolmas on maahanmuuttajataustainen.

Ulkomailta tulleita kuljettajia on ollut Suomessa jo reilusti yli kymmenen vuotta. Silti kuulen bussissa liian usein asiakkaiden suusta töykeitä ja jopa rasistisia letkautuksia.

Afrikkalaisen ajotaitoa epäillään lumisateella: "Eihän Afrikassa sada edes räntää!" Reggaeta kuunteleva rastatukka puolestaan leimataan pilveä polttavaksi kaahaajaksi.

Olen kuullut monen valittavan, että ulkomaalaistaustaisen kuskin puheesta ei saa mitään selvää. No hän sentään puhuu!

En ymmärrä, miten ulkomaalainen kuljettaja voisi heikentää bussikyydin laatua. Eivät suomalaiskuskitkaan ole tehneet minuun kovin suurta vaikutusta. He ovat ajaneet pysäkkini ohi kaatosateessa, ja raivonneet, kun en osannut käyttää matkalipunlukijaa.

Eräs kuski antoi kerran vaihtorahat omasta taskustaan viisisenttisinä niitä laskematta. Kolikoita oli kourallinen ja summa täysin väärä.

Bussikuskin työ ei tunnetusti ole suomalaisille mikään toiveammatti, ja Helsinkiä on vaivannut jo vuosia kuljettajapula. Maahanmuuttajia palkataan myös jatkossa, koska töitä kyllä riittää.

Moni ei varmaan tulekaan ajatelleeksi, että ilman maahanmuuttajia joka kolmas bussi ei saapuisi pysäkille lainkaan.

Kuinka kukaan voi olla noin tyhmä?

On käsittämätöntä, että juridisesti aikuinen, äänioikeuden omaava ihminen uskoo ihan tosissaan tuollaiseen paskapuheeseen. Jos bussinkuljettajista kolmasosa on ulkomaalaisia, tämän naisen käsityksen mukaan ilman maahanmuuttajia Helsingissä olisi siis kolmanneksen vähemmän busseja.

Samalla logiikalla voidaan tietysti antaa kenkää kaikille suomalaisille bussikuskeille, palkata heidän tilalleen ulkomaalaisia ja sitten väittää, että ilman maahanmuuttajia Suomessa ei olisi yhtäkään bussia.

Tällaista paskaa teille kerrotaan totena Hesarissa. Jos tilaatte Hesaria, maksatte rahaa tuollaisen paskapuheen levittämisestä totena. Älkää kustantako paskapuheen tuottamista, älkää tilatko tai ostako Hesaria koskaan.

Edellämainitun pahimman typeryyden lisäksi tuosta kolumnista voidaan poimia monia muitakin malliesimerkkejä Hesarin toimittajien epärehellisyydestä ja epä-älyllisyydestä. Näitä voisi käyttää oppikirjaesimerkkeinä mediakritiikin kurssilla.

Esimerkiksi tämä toimittajan kertoma anekdootti "Känniääliö hyppäsi eräänä syyssunnuntaina bussin kyytiin Helsingissä. Miehellä ei ollut rahaa, joten itäeurooppalaistaustainen kuljettaja pyysi häntä ystävällisesti poistumaan. Asiakas alkoi heti huudella solvauksia. Hänestä kuljettaja oli helvetin ryssä, vaikka teki vain työtään. Ja hyvin tekikin." ei ole mikään järjellinen argumentti maahanmuuton puolesta. Tuo yksittäinen suomalainen känniääliö on yksittäistapaus ja työtään tekevä ulkomaalainen bussinkuljettaja niin ikään vain yksittäistapaus. Ei tuollaisia yksittäistapauksia voi kukaan järkevä ihminen käyttää minään argumenttina satojentuhansien maahanmuuttajien populaatiota ja viiden miljoonan suomalaisen populaatiota koskevassa yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Pravdan toimittajat ja muu Suvaitsevaisto toitottaa aina, että yksittäistapauksia ei pidä yleistää. He kuitenkin noudattavat tätä periaatettaan vain silloin, kun kyse on maahanmuuttajien tekemistä rikoksista. Jokainen ulkomaalainen rikollinen on Hesarin toimittajien mielestä aina pelkkä yksittäistapaus. Sen sijaan hyvin työtään tekevä ulkomaalainen bussinkuljettaja ei jostain syystä olekaan enää vain yksittäistapaus, vaan todiste maahanmuuttajien kunnollisuudesta.

Kaiken kukkuraksi Pravdan toimittajat käyttävät työtätekeviä, hyvinkäyttäytyviä virolaisia ja venäläisiä bussinkuljettajia perusteluna sille, että Suomeen pitäisi tuoda satojatuhansia afrikkalaisia ja lähi-itämaalaisia. Pravdan toimittajien maailmankuva on niin infantiili, että heidän mielestään ihmiset ovat yksinkertaisesti joko suomalaisia tai ulkomaalaisia. Kaikki ihmisluokkaan "ulkomaalaiset" kuuluvat henkilöt ovat Pravdan toimittajien mielestä keskenään täysin homogeenisiä. Pravdan toimittajat eivät näe mitään eroa virolaisen ja somalin välillä, venäläisen ja arabin välillä, saksalaisen ja turkkilaisen välillä, ranskalaisen ja iranilaisen välillä, japanilaisen ja zimbabwelaisen välillä; nämä kaikki ovat Pravdan toimittajien mielestä jotain geneerisiä "ulkomaalaisia", joiden kesken ei ole mitään eroja.

Jos virolainen bussinkuljettaja tekee työnsä hyvin, tämä on Pravdan toimittajana työskentelevän imbesillin mielestä perustelu satojentuhansien afrikkalaisten tuomiselle Suomeen.

Noin tyhmiltä ihmisiltä pitäisi kyllä ottaa äänioikeus pois.

Tämä toimittaja Emmi Sjöholm myös harrastaa Suvaitsevaistolle tyypillistä moraalisäteilyä haukkumalla suomalaisia yleisesti rasisteiksi. Suvaitsevaistolle eli Tiedostajille ei riitä normaali rasismin vastustaminen eli suvaitsevuus eli syrjimättömyys; he saavat jonkinlaista ylimääräistä tyydytystä siitä, että he pääsevät osoittamaan ylimielistä halveksuntaansa ja vihaansa muiden ihmisten "rasistisia" asenteita kohtaan. Jos mitään todellista rasismia ei löydy, sitä pitää keksiä.

Tähän viittaa mm. tämä Emmi Sjöholmin väite: "Ulkomailta tulleita kuljettajia on ollut Suomessa jo reilusti yli kymmenen vuotta. Silti kuulen bussissa liian usein asiakkaiden suusta töykeitä ja jopa rasistisia letkautuksia." On se kummaa, että minä en ole bussissa yli kymmenen vuoden aikana (tai ylipäätään koskaan) kertaakaan kuullut yhdenkään matkustajan sanovan mitään rasistisia letkautuksia yhdellekään bussinkuljettajalle. Emmi Sjöholm kuitenkin väittää kuulevansa moista usein. Joko hän valehtelee ihan pokkana, eli ei ole koskaan kuullutkaan mitään rasistisia solvauksia, tai sitten hänen mielestään sen yhden känniläisen lausuma haukkumasana "ryssä" on "liian usein kuultu rasistinen letkautus"; Tiedostavan ja Suvaitsevaisen toimittajan mielestä tietysti yksikin kerta rasistisia letkautuksia on yksi kerta liikaa, joten yhden kerran elämässään yhden rasistisen haukkumasanan kuullut toimittaja voi sanoa kuulleensa rasistisia letkautuksia liian usein.

Voisi tietysti luulla, että noin tyhmien ihmisten ajatuksia ei kannattaisi hirveästi vaivautua analysoimaan. Valitettavasti tuollaiset ihmiset kuitenkaan saavat palkkaa siitä, että oksentavat paskapuhettaan joka päivä yli miljoonan ihmisen luettavaksi. Tämä toimittaja kertoo esimerkkinä maahanmuuttajiin kohdistuvista epäreiluista ennakkoluuloista mm. tällaista:

"Afrikkalaisen ajotaitoa epäillään lumisateella: "Eihän Afrikassa sada edes räntää!" Reggaeta kuunteleva rastatukka puolestaan leimataan pilveä polttavaksi kaahaajaksi."

Miljoonan ihmisen päivittäin lukevan sanomalehden toimittajan mielestä on siis epäreilua olettaa, että afrikkalainen olisi vähemmän tottunut lumisiin katuihin kuin suomalainen. Tämä on tietysti linjassa sen valtionsyyttäjä Mika Illmanin väitöskirjassaan esittämän Suvaitsevaisen ja Tiedostavan laintulkinnan kanssa, että mikä tahansa suomalaisten ja ulkomaalaisten vertailu on aina kiihotusta kansanryhmää vastaan ulkomaalaisten osoittautuessa jollakin mittapuulla huonommiksi kuin suomalaiset.

On siis hirrrrrrrrrrveäääääääää rasismia sanoa, että afrikkalaiset ovat vähemmän tottuneita lumeen kuin suomalaiset. Kun tällaista linjaa edustaa miljoonan ihmisen päivittäin lukema sanomalehti, kansan aivopesu onnistuu varsin hyvin. Suurin osa ihmisistä ei ajattele omilla aivoillaan, vaan uskoo sanomalehtiä sokeasti. Kun sitten Suomen suurimmassa sanomalehdessä sanotaan hirveäksi takapajuiseksi ennakkoluuloksi sitä ajatusta, että afrikkalaiset eivät ole yhtä tottuneita lumeen kuin suomalaiset, useimmat Hesarin lukijat ilmeisesti omaksuvat tällaisen Suvaitsevaisen ja Edistyksellisen maailmankuvan.

Viime vuosina Suomessa on ruvettu pitämään jotenkin vanhanaikaisina ennakkoluuloina sellaisia käsityksiä, jotka vielä kymmenen vuotta sitten olivat yleisesti tunnustettuja itsestäänselvyyksiä. Kymmenen vuotta sitten kukaan ei olisi kiistänyt sitä, että afrikkalaiset eivät ole yhtä tottuneita lumeen kuin suomalaiset. Nyt sitten Pravdan toimittaja suuressa viisaudessaan ilmoittaa kansalle, että moinen käsitys on pelkkä rasistinen ennakkoluulo. Useimmat Pravdan lukijat ilmeisesti vain lammasmaisesti nyökyttelevät, että selvä, eihän se asia sitten voi olla totta, jos kerran ihan Heleesingin Sanomat ilmoittaa, että se on hirrrveäää rasismia ja vanhanaikaista ennakkoluuloista ajattelua.

Toimittaja Emmi Sjöholmin mielestä on myös törkeää suhtautua kielteisesti Karibianmereltä kotoisin olevan rastafaristin tapaan soittaa omaa musiikkiaan bussin stereoista: "Reggaeta kuunteleva rastatukka puolestaan leimataan pilveä polttavaksi kaahaajaksi." Emmi Sjöholmin mukaan on siis aivan hirveä ennakkoluulo, että rastafaristityyliin pukeutuneet Jamaikalta kotoisin olevat ihmiset käyttäisivät kannabista enemmän kuin Suomen väestö keskimäärin tai ajaisivat varomattomammin kuin Suomen väestö keskimäärin. Asiaa voisi toki tutkia tilastollisesti, mutta tilastothan ovat rasismia. Tilastot nimittäin tukevat "rasistisia ennakkoluuloja", joten ne eivät voi olla totta Pravdan toimittajien mielestä. Tosin Espoon käräjäoikeuden päätöksen mukaan rasistisia mielipiteitä tukevat tilastotiedot ovat täyttä totta, mutta niiden esittäminen on silti rikosoikeudellisesti rangaistavaa.

Minulla on muuten sellainen ennakkoluulo, että somalit käyttävät khatia enemmän kuin suomalaiset. Tämä luuloni on tietysti tilastojen valossa totta, mutta tilastojen siteeraaminen on Suomessa rikosoikeudellisesti rangaistavaa mm. valtionsyyttäjä Mika Illmanin mielestä ja myös Espoon käräjäoikeuden mielestä. Toimittaja Emmi Sjöholmin mielestä tämä ei tietenkään ole mikään ongelma. Hänen edustamansa propagandakone eli Pravda ei ole kiinnostunut kertomaan, mikä on totta. Pravda kertoo vain, minkä asioiden pitäisi uskonnollisten dogmien mukaan olla totta. Pravdan kuvaama maailma on ideologinen hallusinaatio, ei objektiivinen todellisuus.

Toimittaja Emmi Sjöholmin mielestä ei myöskään ole ongelma, että Suomessa on bussinkuljettajina ihmisiä, jotka eivät osaa suomea: "Olen kuullut monen valittavan, että ulkomaalaistaustaisen kuskin puheesta ei saa mitään selvää. No hän sentään puhuu!"

Onpa tosi kivaa, että somalialaistaustainen bussinkuljettaja puhuu somaliaa toisten somalien kanssa. Suomalaisethan ovat puhumattomia juntteja, mihin Tiedostava ja Suvaitsevainen
toimittaja Emmi Sjöholm viittaa tuolla "ulkomaalainen sentään puhuu!"-fraasillaan. Stereotypia suomalaisten puhumattomuudesta on tietysti rasistinen ennakkoluulo. Pravda siis pönkittää rasistisia ennakkoluuloja, vaikka kaikki Pravdan toimittajat nimenomaan valehtelevat olevansa Suvaitsevaisia ja Tiedostavia ja Edistyksellisiä rasismin vastustajia.

Oli miten oli: mitä hyötyä suomalaisille bussimatkustajille on siitä, että ulkomaalaiset bussinkuljettajat puhuvat keskenään kovaan ääneen omilla kielillään, esimerkiksi somaliaksi, arabiaksi, kurdiksi, farsiksi tai urduksi?

Onko tämä sitä monikulttuurista huippuosaamista, jolla maahanmuuttajat rikastuttavat Suomea? Tuodaan Suomeen satojatuhansia ihmisiä Afrikasta ja Lähi-idästä, jotta he vilkastuttaisivat elämäämme puhumalla omia kieliään kovaan ääneen keskenään? Onpas kivaa, suorastaan ihqdaa. Äbäläwäbälä!!!

Toimittaja Emmi Sjöholm pläjäyttää vielä kertaan pöytään anekdotaalista evidenssiä: "En ymmärrä, miten ulkomaalainen kuljettaja voisi heikentää bussikyydin laatua. Eivät suomalaiskuskitkaan ole tehneet minuun kovin suurta vaikutusta. He ovat ajaneet pysäkkini ohi kaatosateessa, ja raivonneet, kun en osannut käyttää matkalipunlukijaa."

Kun joku yksittäinen suomalainen bussinkuljettaja on joskus ajanut Emmin pysäkin ohitse tai ärsyyntynyt Emmin kyvyttömyydestä käyttää jokaisen joukkoliikennettä käyttävän helsinkiläisen päivittäin käyttämää matkakortinlukulaitetta, tämän perusteella on Emmin mielestä aivan mahdotonta, että ulkomaalaiset bussinkuljettajat voisivat olla keskimäärin vähemmän päteviä kuin suomalaiset bussinkuljettajat.

"En ymmärrä, miten ulkomaalainen kuljettaja voisi heikentää bussikyydin laatua." Niin, sinä et ymmärrä. Se tässä on kyllä huomattu. Sinä et ymmärrä yhtään mistään yhtään mitään.

Emmi kertoo vielä yhden uskomattoman anekdootin: "Eräs kuski antoi kerran vaihtorahat omasta taskustaan viisisenttisinä niitä laskematta. Kolikoita oli kourallinen ja summa täysin väärä."

Ja tämäkin on taas loistava argumentti ulkomaalaisten bussinkuljettajien puolesta. Tätä tasoa on Pravdan toimittajien älyllinen taso. Keksitään fiktiivinen tarina jostain suomalaisesta bussikuskista, joka on joskus muka antanut vaihtorahaksi kourallisen viiden sentin kolikoita omasta taskustaan, laskematta niitä. Tämähän on ihan paskaa. Ei kukaan tekisi noin. Miksi kuski muka antaisi vaihtorahoja omasta taskustaan?

En ole itse kertaakaan elämässäni nähnyt tuollaista, vaikka olen yli 30 vuotta käyttänyt pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä säännöllisesti. Tuo tarina on todennäköisesti Emmin sepittämä iltasatu.

Pravdan toimittajat eivät ole sen yläpuolella, että keksisivät juttuja ihan omasta päästään. Pravdan toimittaja väitti äskettäin mm. lukeneensa YK:n tilastoista, että Afrikassa tehdään vähemmän henkirikoksia kuin Suomen Lapissa; todellisuudessa juuri nimenomaan niissä YK:n tilastoissa, joita toimittaja väitti käyttäneensä lähteenään, sanottiin täsmälleen päinvastaista kuin toimittaja väitti niissä sanotun.

Kyseisten tilastojen mukaan Afrikassa tehdään noin kymmenen kertaa enemmän henkirikoksia suhteessa väkilukuun kuin Suomessa ja noin viisi kertaa enemmän kuin Suomen Lapissa. Toimittaja siis valehteli saaneensa tiedon X lähteestä Y, jossa todellisuudessa sanottiin tieto Z, joka oli täysin päinvastainen kuin toimittajan esittämä väite X, jonka toimittaja valehteli olevan peräisin sieltä lähteestä Y. Tällainen valehtelutuutti on Helsingin Sanomat.

Tuo vaihtorahajuttu on sinänsä mitätön pikkuasia, mutta tuollaisten pienten anekdoottienkin kohdalla on oltava äärimmäisen skeptinen Pravdan toimittajien rehellisyyden suhteen. Pravdan toimittajien on useasti osoitettu esimerkiksi kääntäneen suomeksi ulkomaisissa lehdissä julkaistuja juttuja ja julkaisseen ne ominaan, väittäen juttujen koskevan heidän omia henkilökohtaisia kokemuksiaan. Hesarin toimittajat siis valehtelevat rutiininomaisesti jopa siitä, mitä he ovat muka kokeneet henkilökohtaisesti.

Vaikka tuo vaihtorahajuttu olisi totta, kukaan täysjärkinen ihminen ei tietenkään mainitsisi tuota jonain argumenttina maahanmuuton lisäämiseksi. Yksittäistapaus on yksittäistapaus, jota ei pidä yleistää. Täysjärkinen ihminen tutustuu yleisiin lainalaisuuksiin, kuten erilaisten sosiodemografisten ryhmien välillä havaittuihin tilastollisiin eroihin mm. rikollisuudessa, työllisyydessa ja mediaaniälykkyysosamäärässä.

Varhaislapsuuden älyllisen kehityksen esinumeeriseen vaiheeseen jäänyt imbesilli kuitenkin luulee kumoavansa miljoonien ihmisten populaatioiden tasolla havaittuja tilastollisia korrelaatioita kertomalla yksittäisiä anekdootteja.

Lopuksi Emmi toteaa itseensä tyytyväisenä: "Bussikuskin työ ei tunnetusti ole suomalaisille mikään toiveammatti, ja Helsinkiä on vaivannut jo vuosia kuljettajapula. Maahanmuuttajia palkataan myös jatkossa, koska töitä kyllä riittää." Emmi ei selvästikään ole tietoinen siitä, että ulkomaalaisia on palkattu bussinkuljettajiksi rotu- ja etnokiintiöiden perusteella.

Olen itse kirjoittanut tästä aiheesta jo yli kaksi vuotta sitten. Ei tietysti ole yllättävää, että Helsingin Sanomien toimittaja ei tiedä Suomen yhteiskunnallisista oloista yhtään mitään.

Toimittaja Emmi Sjöholm valehtelee, että ulkomaalaisia on palkattu bussinkuljettajiksi vain sen vuoksi, että töitä kyllä on tarjolla, mutta ne työt eivät kelpaa suomalaisille. Todellisuudessa suomalaisia työnhakijoita on jätetty palkkaamatta, jotta on voitu palkata vähemmän päteviä, suomea osaamattomia ulkomaalaisia bussinkuljettajia rotukiintiöiden täyttämiseksi.

Tällainen sairas rotukiintiöajattelu on tietysti rasismia, mutta rasismin vastustajiksi kovaan ääneen julistautuneet tahot ovat yleensä nimenomaan kaikkein törkeimpiä rasisteja.

Summa summarum: Hesari valehtelee aina. Pääsääntöisesti kannattaa lähteä siitä, että Hesari on väärässä kaikissa asioissa. Hesarin toimittajat ottavat koko ajan kantaa asioihin, joista he eivät tiedä yhtään mitään.

Lähes kaikkien Hesarin toimittajien mielipiteet ovat punavihreitä eli äärivasemmistolaisia ja pseudoympäristöhenkisiä; todellisuudessa Hesarin toimittajat eivät tajua edes ympäristönsuojelusta yhtään mitään, vaan kannattavat biopolttoaineiden kaltaisia ilmastonmuutosta kiihdyttäviä temppuja ja vastustavat hiilidioksipäästöjä vähentävää ja ilmastonmuutosta ehkäisevää ydinvoimaa.

Hesarin toimittajien "vihreys" on heille vain tekosyy kapitalismin ja globalisaation vastustamiseen ja normaaleille ihmisille vittuiluun. He siis suhtautuvat vihreyteen samalla tavalla kuin "suvaitsevuuteen": he eivät todellisuudessa ole suvaitsevaisia, vaan käyttävät "rasismin vastustamista" vain tekosyynä normaaleille ihmisille vittuiluun, tyyliin olettepa tyhmiä ja ennakkoluuloisia ihmisiä, kun luulette, että afrikkalaiset eivät ole yhtä tottuneita lumeen kuin suomalaiset.

Vastaavasti myös paskanjauhanta ilmastonmuutoksesta on Hesarin toimittajille vain keino rakentaa itselleen imagoa Tiedostavina ja Edistyksellisinä ihmisinä, jotka voivat saarnakorokkeeltaan vittuilla normaaleille ihmisille tyyliin teidän takianne Grönlannin jäätikkö sulaa, mutta mepäs olemme Tiedostavia ihmisiä, jotka kerromme teille, miten teidän pitää elää. Todellisuudessa Hesarin toimittajat eivät edes tiedä ilmastomuutoksesta tai muista ympäristöongelmista paskaakaan, mutta hokevat tiettyjä liturgisia fraaseja, eli toistavat poliittista litaniaa kuin jonain maagisena mantrana pahojen henkien torjumiseksi.

Täsmälleen samaa taikauskoista ajattelua Hesari harrastaa maahanmuuttokeskustelussakin.

Hesari ym. propagandakoneisto toitottaa pelkkää monikulttuurisuusliturgiaa 24/7/365 eikä anna palstatilaa moniarvoiselle keskustelulle. Punavihreiden fanaatikkojen hokema multikultimantra ei ole mitään keskustelua sen enempää kuin vaikkapa keskiaikaisen lukutaidottoman rahvaan tarpeisiin kehitetty tapa hokea ulkoaopeteltua Ave Maria-rukousta kymmenen kertaa peräkkäin maagisena litaniana.

Hesarin toimittajat hokevat mantrana Suomi tarvitsee maahanmuuttajia, maahanmuuttajat rikastuttavat kulttuuriamme, maahanmuuttajat poistavat työvoimapulamme, Suomi tarvitsee maahanmuuttajia etc. ad infinitum, ad nauseam.

Tämä on johtanut pahimmillaan jopa siihen, että Hesari on väittänyt Suomen tarvitsevan Romaniasta tulleita kadulla kerjääviä mustalaisia. Voisi kuvitella, että kukaan ei uskoisi tuollaista mielisairaiden aivojen ulostamaa paskaa. Kuitenkin esimerkiksi nykyinen Miss Suomi Satu Tuomisto on niellyt tuon paskan kokonaan ja uskoo Suomen aidosti tarvitsevan kaduilleen mustalaiskerjäläisiä. Hesarin tuottama sairas propaganda on siis äärimmäisen vaarallista, koska aivopesemällä kansaa uskomaan isänmaan edun vastaisen politiikan toivottavuuteen Pravda vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vääristäen poliittista mielipideilmastoa Otto-Wille Kuusiseen verrattavien nykyajan quislingien hyväksi.

Enoch Powell maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta

Tämä on käännös kuuluisasta puheesta, jonka kansanedustaja Enoch Powell piti Britannian konservatiivisen puolueen piirijärjestön vuosikokouksessa Birminghamissa 20.4. 1968.



Valtiomiestaidon tärkein tehtävä on ehkäistävissä olevien ongelmien torjuminen ennalta.

Tähän pyrittäessä törmätään ihmisten perusluonteesta johtuviin esteisiin. Ensinnäkin on loogisesti mahdotonta osoittaa ongelmien olemassaoloa ennen kuin ongelmat ovat jo alkaneet. Ongelmien pahenemisen kussakin vaiheessa on paljon epäilyksiä ja erimielisyyttä siitä, ovatko ongelmat todellisia vai kuvitteellisia. Samasta syystä tulevaisuuden mahdolliset ongelmat herättävät vain vähän huomiota verrattuna nykyisiin, kiistämättömiin ja akuutteihin ongelmiin, mistä seuraa poliittisen keskustelun taipumus keskittyä nykyhetken asioihin tulevaisuuden kustannuksella.

Kaikkein olennaisinta on, että ihmisillä on tapana luulla ongelmien ennustamista ongelmien aiheuttamiseksi tai jopa niiden toivomiseksi: ihmiset ajattelevat, että ikäviä asioita ei tapahdu, jos niistä ei puhuta. Tämä ajattelutapa juontanee juurensa siitä primitiivisestä uskomuksesta, että kukin asia ja sitä tarkoittava sana, eli asia ja sen nimi, ovat yhtä.

[Tähän liittyy mm. muinainen yleiseurooppalainen taikausko, että sanan "karhu" lausuminen ääneen tuo karhun paikalle. Tästä syystä sanalle "karhu" on keksitty eufemismeja, jotta karhu ei tulisi paikalle kuullessaan nimeään kutsuttavan. Germaanisten kielten nykyiset karhua tarkoittavat sanat perustuvat eufemismiin beowulf eli mehiläissusi, jota on alun perin käytetty karhun salanimenä karhun oikean nimen lausumisen välttämiseksi. - M.E. huom.]

Vakavista, mutta vielä nykyhetkellä torjuttavissa olevista, tulevaisuudessa uhkaavista potentiaalisista ongelmista puhuminen on joka tapauksessa poliitikolle kaikkein epäkiitollisin ja samalla kaikkein tärkein tehtävä. Ne, jotka tietoisesti välttelevät sitä, ansaitsevat osakseen jälkipolvien kiroukset - ja usein saavatkin.

Viikko pari sitten keskustelin erään äänestäjän kanssa. Hän oli keski-ikäinen, tavallinen työväenluokkainen mies, joka oli töissä eräässä valtionyhtiössä. Sanottuaan pari lausetta säästä hän yhtäkkiä totesi: "En jäisi asumaan tähän maahan [Britannia, M.E. huom], jos minulla olisi varaa muuttaa pois."

Sanoin olevani eri mieltä, koska nykyisen hallituksen harjoittama politiikka ei voi jatkua loputtomiin. Hän ei kuitenkaan lainkaan kiinnittänyt huomiota tähän seikkaan, vaan jatkoi: "Minulla on kolme lasta, jotka kaikki ovat ylioppilaita ja joista kahdella on jo oma perhe. En ole tyytyväinen ennen kuin he kaikki ovat muuttaneet ulkomaille. 15 vuoden tai 20 vuoden päästä tässä maassa mustat hallitsevat valkoisia."

Aavistan jo kuulevani minua kiroavien ihmisten kuoron: Kuinka minä kehtaan sanoa noin kamalia asioita, kuinka minä kehtaan herättää närää ja lietsoa kuumia tunteita kertomalla tuollaisesta keskustelusta?

Vastaus on, että minulla ei ole oikeutta olla kertomatta tällaisia asioita. Tavallinen kunnon kansalainen sanoo omassa kotikaupungissani keskellä kirkasta päivää minulle, kansanedustajalleen, että tämä maa ei kelpaa asuinpaikaksi hänen lapsilleen. Minulla yksinkertaisesti ei ole oikeutta kohauttaa hartioitani ja ajatella jotain muuta.

Sadattuhannet ihmiset sanovat ja ajattelevat aivan samaa kuin tämä mies - ei ehkä kaikkialla Britanniassa, mutta kylläkin niillä alueilla, joilla on jo meneillään totaalinen muutos, jolle ei ole mitään vertailukohtaa Englannin historian viimeisen tuhannen vuoden aikana.

Nykyisten trendien jatkuessa tässä maassa on 15-20 vuoden päästä 3,5 miljoonaa brittiläisen kansanyhteisön maista tullutta maahanmuuttajaa ja heidän jälkeläisiään. [Teksti on kirjoitettu 1960-luvun lopulla, joten "15-20-vuoden päästä" tarkoittaa 1980-lukua. - M.E. huom.] Tämä luku ei ole peräisin minulta. Kyseessä on väestörekisterikeskuksen virkamiehen Britannian parlamentille ilmoittama virallinen arvio. Vuodelle 2000 ei ole vastaavaa virallista arviota, mutta se on todennäköisesti 5-7 miljoonan suuruusluokkaa, noin 10% koko maan väkiluvusta, lähes sama kuin Suur-Lontoon väkiluku.

Tämä maahanmuuttajapopulaatio ei tietenkään jakaudu tasaisesti kautta maan idästä länteen ja etelästä pohjoiseen. Kokonaiset alueet, kaupungit ja kaupunginosat eri puolilla Englantia muuttuvat monista etnisistä ryhmistä koostuvan maahanmuuttajataustaisen väestön asuttamiksi.

Maahanmuuttajien Englannissa syntyneiden jälkeläisten osuus koko maahanmuuttajataustaisesta väestöstä nousee ajan myötä hyvin nopeasti. Jo vuonna 1985 näitä Englannissa syntyneitä maahanmuuttajien jälkeläisiä on yli puolet maahanmuuttajataustaisesta väestöstä. Ennen kaikkea juuri tämä tosiasia vaatii kiireellisiä toimenpiteitä tällä hetkellä - eli juuri sellaista toimintaa, joka on poliitikoille kaikkein vaikeinta: toimenpiteitä, jotka aiheuttavat hankaluuksia nykyhetkellä, mutta joiden tarkoituksena on ehkäistä tai minimoida ongelmia, jotka ovat odotettavissa vasta useiden vaalikausien päästä.

Kun kansakuntaa kohtaa tällainen tulevaisuudennäkymä, on luonnollista ja järkevää kysyä ensiksi, kuinka ongelman laajuutta voidaan rajoittaa; vaikka ongelma ei olisi täysin vältettävissä, voidaanko sitä edes rajoittaa. Tässä yhteydessä on tärkeää ymmärtää, että asian mittasuhteet ovat olennaisia: etnisesti vierasperäisen väestöelementin merkitys ja vaikutukset maallemme riippuvat ratkaisevasti siitä, onko tuo vierasperäinen väestö 1% vai 10% maamme väkiluvusta.

Vastaukset tähän yksinkertaiseen ja järkevään kysymykseen ovat niin ikään yksinkertaisia ja järkeviä: pysäyttämällä maahanmuutto kokonaan tai lähes kokonaan ja edistämällä maassa jo olevien ulkomaalaisten palaamista takaisin kotimaihinsa mahdollisimman suuressa määrin. Kummatkin näistä vastauksista kuuluvat Britannian konservatiivisen puolueen viralliseen linjaan.

On melkein uskomatonta, että tällä hetkellä 20-30 maahanmuuttajalasta saapuu ulkomailta joka viikko pelkästään Wolverhamptoniin [Vaalipiiri, josta Enoch Powell oli valittu Britannian parlamenttiin. - M.E. huom.] , mistä on seurauksena 15-20 ylimääräistä perhettä vuosikymmenen tai parin päästä.

Jumalat tekevät hulluiksi ne, jotka he haluavat tuhota. Me olemme kansakuntana varmasti hulluja, aivan kirjaimellisesti hulluja, kun me sallimme vuositasolla 50.000 entisten siirtomaidemme asukkaan muuttaa maahamme. Suurin osa näistä ihmisistä muodostaa pohjan maahanmuuttajataustaisen väestön tulevalle kasvulle.

Tämä näyttää siltä kuin kansakunta kokoaisi ahkerasti itse omaa polttoroviotaan. Me olemme niin mielisairaita, että me olemme jopa sallinneet naimattomien ihmisten muuttaa maahan perustaakseen perheen tulevien puolisoidensa kanssa, joita he eivät ole koskaan nähneet. [Tässä viitataan mm. muslimien ja intialaisten harrastamiin järjestettyihin avioliittoihin. - M.E. huom.]

Ei pidä olettaa, että muuttovirta entisistä alusmaistamme automaattisesti vähenisi tulevaisuudessa. Päinvastoin, vaikka nykyisin maahamme otetaan viisumilla vain 5.000 maahanmuuttajaa, on olemassa mahdollisuus 325.000 brittiläisen kansanyhteisön kansalaisen maahanmuuttoon per vuosi loputtomiin, ottamatta huomioon maassamme jo asuvien ulkomaalaistaustaisten ihmisten mahdollisuutta kutsua sukulaisiaan maahan - enkä tässä vielä lainkaan laske mukaan laitonta maahanmuuttoa.

Maahamme vuosittain muuttavien ulkomaalaisten määrä on välittömästi supistettava mitättömälle tasolle; tarvittaviin lainsäädännöllisiin muutoksiin ja hallinnollisiin toimenpiteisiin on ryhdyttävä viipymättä. Näissä olosuhteissa mikä tahansa muu ratkaisu olisi riittämätön.

Korostan, että puhun maahamme pysyvästi muuttavista ulkomaalaisista. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että brittiläisen kansanyhteisön kansalaiset tai muut ulkomaalaiset voivat tulla maahamme opiskelemaan tai kehittämään osaamistaan. Brittiläisen kansanyhteisön maista on tullut Britanniaan esimerkiksi lääkäreitä, jotka ovat samalla sekä hyödyttäneet omia kotimaitaan pätevöitymällä Britanniassa että mahdollistaneet Britannian julkisten terveydenhoitopalvelujen nopeamman kasvun. Tällaiset vierastyöläiset eivät ole maahanmuuttajia - eivätkä ole koskaan sellaisia olleetkaan.

Palaan nyt maastamuuttokysymykseen. Jos kaikki maahanmuutto päättyisi nyt, maahanmuuttajataustaisen väestön kasvuvauhti hidastuisi, mutta [maahanmuuttajataustaisen väestön suuren syntyvyyden vuoksi] tämän vierasperäisen väestöelementin tuleva koko olisi yhä uhka maallemme. Tähän ongelmaan voidaan puuttua vain niin kauan kuin huomattava osa maahanmuuttajataustaisesta väestöstä vielä koostuu maahamme suunnilleen viimeisen kymmenen vuoden aikana muuttaneista henkilöistä. Tämän vuoksi on kiireellisesti toteutettava Britannian konservatiivisen puolueen maahanmuuttopoliittisen linjan toinen tavoite: maahanmuuttajien kannustaminen palaamaan kotimaihinsa.

On mahdotonta arvioida, kuinka monet maahanmuuttajat suostuisivat, tuntuvien avustuksien houkuttelemina, muuttamaan joko takaisin kotimaihinsa tai muihin maihin, joissa heidän työvoimalleen ja osaamiselleen on kysyntää. Tätä on mahdotonta arvioida, koska tällaista politiikkaa ei ole vielä yritetty harjoittaa. Voin vain kertoa, että jopa nykyisin oman vaalipiirini maahanmuuttajat kysyvät minulta silloin tällöin, voisinko minä jollain tavalla auttaa heitä palaamaan kotimaihinsa. Jos em. politiikka omaksuttaisiin hallituksen viralliseksi linjaksi, ja jos sitä toteutettaisiin niin päättäväisesti kuin vaihtoehdon [vierasperäisen väestön holtittoman kasvun aiheuttamien ongelmien, M.E. huom] vakavuus edellyttää, aikaansaatu poismuuttovirta voisi huomattavasti muuttaa maamme tulevaisuudennäkymiä.

Ei voi olla oikein harjoittaa mitään sellaista politiikkaa, että olemassaolevien perheiden jäsenet pakotettaisiin asumaan erillään, mutta perheenyhdistämispolitiikkaa voidaan harjoittaa kahteen suuntaan; jos maamme aikaisempien ja nykyisten maahanmuuttolakien vuoksi ihmiset ovat joutuneet muuttamaan erilleen perheenjäsenistään, vaikkakin vapaaehtoisesti tai puolivapaaehtoisesti, meidän on oltava valmiita järjestämään näiden perheiden yhdistäminen heidän omissa alkuperämaissaan. Lyhyesti sanottuna: maahanmuuton lopettaminen ja olemassaolevien maahanmuuttajien kotiinpaluun kannustaminen liittyvät toisiinsa loogisesti ja inhimillisesti saman ongelmanratkaisutavan kahtena toisiaan täydentävänä aspektina.

Britannian konservatiivisen puolueen maahanmuuttopoliittisen linjan kolmas periaate on, että kaikkien maamme kansalaisten on oltava tasa-arvoisia lain edessä eikä julkinen valta millään tavalla saa syrjiä ketään kansalaista tai erotella kansalaisia erillisiin kategorioihin. Kuten Edward Heath [Britannian konservatiivisen puolueen puheenjohtaja 1965-75, pääministeri 1970-74. -- M.E. huom] on sanonut, maassamme ei voi olla ensimmäisen ja toisen luokan kansalaisia. Tämä ei tarkoita sitä, että maahanmuuttajat ja heidän jälkeläisensä pitäisi kohottaa etuoikeutetuksi luokaksi tai erityisryhmäksi, tai että kansalaiset eivät saisi omissa asioissaan kohdella yksiä maanmiehiään eri tavalla kuin toisia, tai että kansalaisilta kuulusteltaisiin heidän syitään ja motiivejaan siihen, että he ovat laillisesti käyttäytyessään kohdelleet jotakuta henkilöä jollain erilaisella tavalla kuin jotakuta toista.

Se, että jotkut vaativat "syrjinnän vastaista" lainsäädäntöä, olivatpa he sitten samanlaisia sanomalehtien pääkirjoitustoimittajia - ja joissakin tapauksessa jopa samojen sanomalehtien - jotka vuosi toisensa jälkeen 1930-luvulla yrittivät estää kansaamme näkemästä meitä silloin uhannutta vaaraa [toinen maailmansota, M.E. huom.] tai palatseissa asuvia arkkipiispoja, jotka onnistuvat elämään suojattua elämää vetämällä peiton silmiensä eteen, johtuu heidän äärimmäisen virheellisestä maailmankuvastaan. He ovat täysin väärässä. Asia on täsmälleen päinvastoin kuin he luulevat sen olevan.

Syrjintä ja kurjuus, kriisitunnelma ja tyytymättömyys, vallitsee maamme kantaväestön keskuudessa, ei maahanmuuttajien parissa, jotka ovat tulleet asumaan tänne meidän luoksemme, ja joita yhä tulee jatkuvasti. Tästä syystä syrjinnän vastaisten lakien esittäminen parlamentille olisi nykytilanteessa sama asia kuin tulitikun heittäminen ruutitynnyriin. Ystävällisintä mitä voidaan sanoa tuollaista lainsäädäntöä esittävistä ja kannattavista tahoista on, että he eivät tiedä mitä he tekevät.

On äärimmäisen harhaanjohtavaa verrata brittiläisen kansanyhteisön maista Britanniaan tulleita maahanmuuttajia amerikkalaisiin neekereihin. Amerikan neekeriväestö oli olemassa jo ennen kuin Yhdysvallat perustettiin. Yhdysvaltain neekerit olivat alun perin kirjaimellisesti orjia ja vasta myöhemmin heille annettiin äänioikeus ja muut kansalaisoikeudet; he ovat ruvenneet käyttämään näitä oikeuksiaan vain asteittain eikä vieläkään aivan täysin. Brittiläisen kansanyhteisön kansalaiset sen sijaan tulevat Britanniaan jo lähtökohtaisesti täydet kansalaisoikeudet omaavina Britannian kansalaisina. Britanniassa ei kohdella yksiä kansalaisia eri tavalla kuin toisia, joten brittiläisen kansanyhteisön maista Britanniaan tulleet maahanmuuttajat ovat välittömästi saaneet itselleen kaikki samat oikeudet, jotka kaikilla muillakin kansalaisilla on, äänioikeudesta ilmaiseen julkiseen terveydenhoitoon.

Mitä tahansa vaikeuksia maahanmuuttajilla lienee ollutkin - jotka vaikeudet eivät sitä paitsi ole estäneet eivätkä vieläkään estä maahanmuuttajien halukkuutta tulla Britanniaan keinolla millä hyvänsä - ne vaikeudet eivät ole johtuneet lainsäädännöstä tai hallituksen harjoittamasta politiikasta tai julkishallinnon toimista, vaan niistä henkilökohtaisista olosuhteista ja sattumista, joiden vuoksi joidenkuiden ihmisten kohtalot ja elämänkokemukset ovat aina olleet erilaisia kuin joidenkuiden toisten - ja aina tulevat olemaan.

Mutta vaikka maahanmuuttajien näkökulmasta heidän pääsemisensä tähän maahan merkitsi heille sellaisten oikeuksien ja mahdollisuuksien saamista, joita he olivat innokkaasti tavoitelleet, maahanmuuton vaikutus kantaväestöön on ollut hyvin toisenlainen. Ihmiset huomasivat olevansa muukalaisia omassa maassaan syistä, joita he eivät voineet käsittää, koska viranomaiset toteuttivat täydelliseen linjattomuuteen perustuvia [maahanmuuttopoliittisia] ratkaisuja, joista kansan mielipidettä ei koskaan kysytty.

Kansalaiset huomasivat, että odottaville äideille ei ollut tilaa synnytyssairaaloissa, lapsille ei ollut koulutuspaikkoja, ihmisten kotiseudut ja kaupunginosat olivat muuttuneet tunnistamattomiksi, heidän tulevaisuudensuunnitelmansa ja -mahdollisuutensa oli murskattu. Työpaikoilla ihmiset huomasivat, että työnantajat eivät vaatineet ulkomaalaistaustaisilta työläisiltä samantasoista kuria ja osaamista, jota kotimaisilta työntekijöiltä vaadittiin. Kansalaiset saivat kuulla ajan myötä yhä useammin, että he olivat nyt ei-toivottuja omassa maassaan.

Kaiken kukkuraksi kansalaiset ovat nyt saaneet kuulla, että parlamentti aikoo säätää lain, joka antaa maahanmuuttajille etuoikeuden syntyperäisiin kansalaisiin verrattuna: aiotaan säätää "syrjinnän vastainen" laki, jonka ei ole tarkoituskaan suojella kansalaisia tai korjata heidän kärsimiään vääryyksiä, vaan joka antaa muukalaisille, katkeroituneille ja provokaattoreille vallan nöyryyttää kansalaisia rangaistuksena heidän yksityisistä teoistaan.

Useissa sadoissa kirjeissä, jotka olen saanut sen jälkeen kun viimeksi puhuin tästä aiheesta pari kuukautta sitten, oli eräs huomiotaherättävä aspekti, joka on paljolti uusi ilmiö ja jota pidän pelottavana. Kaikki kansanedustajat ovat tottuneet tyypillisiin anonyymien kirjeiden lähettelijöihin, mutta minua yllätti ja huolestutti se, että suuri osa kirjoittajista oli normaaleja, kunnollisia, järkeviä ihmisiä, joiden kirjeet olivat rationaalisia ja monessa tapauksessa hyvin sivistyneitä, joiden mielestä heidän täytyi jättää mainitsematta oma nimensä ja osoitteensa, koska heidän käsityksensä mukaan on vaarallista laittaa mustaa valkoiselle, että he ovat samaa mieltä sellaisen kansanedustajan kanssa, jolla on sellaisia näkemyksiä, joita minä olen esittänyt. He uskoivat saavansa rangaistuksia tai nuhteita, jos heidän tiedettäisiin ilmaisseen kynällä ja paperilla kannattavansa moisia mielipiteitä.

Niillä maamme alueilla, joilla maahanmuuttajia on paljon, tavalliset kansalaiset kokevat enenevässä määrin olevansa vainottu vähemmistö. Sellaisten, joilla ei ole omakohtaista kokemusta tällaisista asioista, on hankalaa kuvitella tätä. Annan yhden noista sadoista minulle kirjoittaneista ihmisistä ilmaista nämä asiat puolestani. Tämä rouva kylläkin ilmoitti minulle nimensä ja osoitteensa, jotka olen poistanut tästä kirjeestä, jonka aion nyt lukea. Hän kuvaili tapahtumia, joiden kaltaisia on meneillään parastaikaa omassa vaalipiirissäni:

Kahdeksan vuotta sitten hyvämaineisella kadulla Wolverhamptonissa joku neekeri osti omakotitalon. Nyt samalla kadulla asuu vain yksi valkoinen ihminen, eläkkeellä oleva vanha nainen. Tämä on hänen tarinsa. Hänen aviomiehensä ja molemmat poikansa kaatuivat sodassa. [Toinen maailmansota, M.E. huom.] Hän ei omistanut mitään muuta kuin seitsemän huoneen omakotitalon, joten hän muutti sen vuokrataloksi. Hän teki lujasti töitä ja pärjäsi hyvin, maksoi pois asuntolainansa ja alkoi säästämään rahaa eläkkeelle jäämistä varten.

Sitten maahanmuuttajat tulivat alueelle. Hänen pelkonsa kasvoi, kun samalla kadulla talo toisensa jälkeen joutui maahanmuuttajien haltuun. Kaupunginosan aikaisemmin rauhallisista kaduista tuli nyt meluisia ja sekavia paikkoja. Rouvan valkoiset vuokralaiset muuttivat pois katuen sitä, että olivat muuttaneet tällaiselle alueelle.

Kun hänen viimeinen vuokralaisensa oli muuttanut pois, heti seuraavana päivänä hän heräsi seitsemältä aamulla siihen, että kaksi neekeriä soitti hänen ovikelloaan. Neekerit kysyivät, voisivatko he soittaa rouvan puhelimella työpaikalleen. Kun rouva kieltäytyi, kuten hän olisi tietysti kieltäytynyt päästämästä ketä tahansa vierasta ihmistä taloonsa siihen vuorokaudenaikaan, neekerit huutelivat hänelle hävyttömyyksiä. Rouva pelkäsi, että neekerit olisivat hyökänneet hänen kimppuunsa, jos hänellä ei olisi ollut oviaukossa turvaketjua.

Maahanmuuttajaperheet ovat yrittäneet vuokrata huoneita hänen talostaan, mutta hän on aina kieltäytynyt. Hänen pienet säästönsä hupenivat, ja talostaan maksamiensa kiinteistöverojen jälkeen hänen käytettävissä olevat tulonsa olivat alle kaksi puntaa viikossa. Rouva kävi kunnanvirastossa pyytämässä alennusta kiinteistöveroonsa. Hänet vastaanottanut virkailija oli nuori nainen, joka kuultuaan rouvan omistavan seitsemän huoneen omakotitalon suositteli tälle alivuokralaisten ottamista. Kun rouva kertoi, että vain neekerit haluaisivat vuokrata asuntoja siitä kaupunginosasta, tyttö sanoi: "Tässä maassa ei rotuennakkoluuloilla pitkälle pötkitä." Niinpä rouva meni kotiinsa.

Puhelin on hänen elämänlankansa. Hänen perheenjäsenensä maksavat hänen puhelinlaskunsa ja auttavat häntä kaikin tavoin. Maahanmuuttajat ovat tarjoutuneet ostamaan hänen talonsa halvalla hinnalla, jonka uusi omistaja saisi takaisin vuokratuloina muutamassa viikossa tai ainakin muutamien kuukausien kuluessa.

Rouva on ruvennut pelkäämään kodin ulkopuolella liikkumista. Hänen ikkunansa on rikottu. Hänen postilaatikkoonsa on tungettu ulosteita. Kun rouva menee kauppaan, suloiset, leveästi hymyilevät neekerilapset seuraavat häntä kadulla. He eivät osaa englantia, mutta he osaavat yhden sanan. He lällättelevät rouvalle: Rasisti!!

Kun uusi rotusuhdelaki ["syrjinnän vastainen" laki, M.E. huom] hyväksytään parlamentissa, tämä nainen uskoo joutuvansa vankilaan. Olen itse alkanut miettimään, onko hänen luulonsa välttämättä väärä.

Sana "integroituminen" kiteyttää toisen vaarallisen harhaluulon, jonka vallassa ovat ne, jotka joko tahallaan tai muusta syystä [tyhmyyttään, M.E. huom.] ovat sokeita tosiasioille. Maahanmuuttajien integroituminen kantaväestöön tarkoittaa sitä, että maahanmuuttajista tulee osa kansaamme siinä määrin, että maahanmuuttajia ei käytännössä voi erottaa muusta väestöstä. Jos kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä on selviä fyysisiä eroja, erityisesti ihonvärieroja, maahanmuuttajien integroituminen on jonkin aikaa hankalaa, mutta ei mahdotonta.

Brittiläisen kansanyhteisön maista Britanniaan viimeisen noin viidentoista vuoden aikana tulleiden maahanmuuttajien joukossa [teksti on kirjoitettu 1968, joten tässä puhutaan 1950- ja 60-luvusta, M.E. huom] on useita tuhansia, joilla on selviä integroitumishaluja ja -pyrkimyksiä ja joiden ajatuksissa ja teoissa on nähtävissä selvä taipumus integroitumiseen. Olisi kuitenkin sekä naurettavan typerä että kaiken kukkuraksi hyvin vaarallinen väärinkäsitys, että maahanmuuttajien ja heidän jälkeläistensä suurella enemmistöllä olisi tällainen pyrkimys ja taipumus.

Olemme nyt suuren muutoksen kynnyksellä. Tähän asti maahanmuuttajien olosuhteista ja taustasta johtuen integroituminen on ollut ajatuksenakin mahdoton maahanmuuttajataustaisen väestön enemmistölle. Heistä useimmat eivät ole koskaan edes ajatelleet integroitumista tai pyrkineet siihen. Maahanmuuttajien suuri määrä ja heidän keskittymisensä tietyille alueille ovat estäneet pieniin vähemmistöihin tavallisesti kohdistuvien integroitumispaineiden toimimisen.

Nyt sen sijaan on nähtävissä, että tietyt tahot ryhtyvät aktiivisesti toimimaan maahanmuuttajien integroitumista vastaan; joillakuilla maahanmuuttajilla on intressi säilyttää ja jyrkentää rodullisia ja uskonnollisia eroja maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä saadakseen itselleen valtaa suhteessa toisiin maahanmuuttajiin ja myöhemmin myös suhteessa kantaväestöön.

Kämmenen kokoinen pilvi voi nopeasti kasvaa ja pimentää taivaan; tällainen pilvi on nähty äskettäin Wolverhamptonin yllä ja se näyttää leviävän nopeasti. Seuraavat sanavalinnat eivät ole minun, vaan ne ovat sanatarkka sitaatti paikallisesta sanomalehdestä 17.2.1968. Eräs Labour-puolueen kansanedustaja ja nykyisen hallituksen ministeri sanoi näin:

Valitettavasti sikhiyhteisöt ovat pyrkineet säilyttämään tapoja, jotka eivät sovi Britanniaan. Jos he haluavat työskennellä Britanniassa, erityisesti julkisella sektorilla, heidän tulisi hyväksyä ne ehdot, joilla heidät on otettu töihin. Yhteisöllisten oikeuksien (tai ehkä pikemminkin yhteisöllisten rituaalien) vaatiminen johtaa yhteiskunnan vaaralliseen pirstaloitumiseen. Tällainen etninen ryhmäajattelu on kuin kasvain, joka pitää jyrkästi tuomita riippumatta siitä, minkärotuiset ihmiset sitä harjoittavat.

Kansanedustaja John Stonehouse ansaitsee kunnioituksemme siitä, että hänellä on ollut kyky havaita tämä ja rohkeus sanoa se julki.

Näille vaarallisille, yhteiskuntaamme hajottaville tahoille rotusuhdelakiesityksen sisältö on juuri sitä vauvanravintoa, jota he tarvitsevat kasvaakseen. Tämä laki antaa maahanmuuttajayhteisöille mahdollisuuden järjestäytyä ja yhdistää voimansa, agitoida ja kampanjoida muita kansalaisia vastaan, ja uhkailla ja hallita suurta yleisöä juridisilla aseilla, joita tietämättömät ja huonosti informoidut [lainsäätäjät] ovat antaneet heille.

Katsoessani tulevaisuuteen näen edessämme suuria vaaroja. Antiikin roomalaisen tavoin koen näkeväni "veren virtaavan vuolaana Tiber-joessa". ["Et Thybrim multo spumantem sanguine cerno." - Vergilius: Aeneas. M.E. huom.]

Se Atlantin toisella puolella meneillään oleva traaginen ja hallitsematon ilmiö, jota me katsomme kauhistuneina, mutta joka siellä juontaa juurensa Yhdysvaltain historiasta ja koko Yhdysvaltain olemassaolosta, on tulossa tänne Britanniaan meidän omasta tahdostamme ja omien laiminlyöntiemme vuoksi. Se on itse asiassa melkein jo tullut tänne. Etnisten vähemmistöjen aiheuttama ongelma alkaa olla Britanniassa määrällisesti samaa tasoa kuin Yhdysvalloissa jo ennen 1900-luvun loppua.

Edes tällä hetkellä sitä ei enää voida estää muuten kuin toimimalla päättäväisesti ja kiireellisesti. En tiedä, onko odotettavissa riittävää poliittista tahtoa tällaisen toiminnan vaatimiseen ja aikaansaamiseen. Tiedän vain, että olisi törkeää petosta nähdä nämä asiat ja vaieta niistä.

Pravda kehuu keskiaikaa

HS 6.4.2008:

Marokkolaiset ovat Hollannin toiseksi suurin maahanmuuttajaryhmä turkkilaisten
jälkeen.

Tähän 335.000 marokkolaisperäisen joukkoon tiivistyy Hollannin viime vuosien paini islamin kanssa. Turkkilaistaustaisten maahanmuuttajien kanssa yhteenotto ei ole koskaan ollut yhtä kärjekäs.

Johtuupi varmaan siitä, että turkkilaiset ovat sekularisoituneempia kuin pohjoisafrikkalaiset. Myöskään tataareista ei ole Suomessa koskaan ollut mitään ongelmia, vaikka tataarit ovat olevinaan muslimeja. Tataarit ovat kuitenkin hyvin erilaisia "muslimeja" kuin vaikkapa iranilaiset, afganistanilaiset tai pakistanilaiset.

Muslimilla ja "muslimilla" voi olla eroa kuin yöllä ja päivällä. En ole koskaan kuullut, että Ben Zyskowiczin "islaminuskoinen" vaimo Rahime Zyskowicz olisi kulkenut burqa päällä kadulla. Sen sijaan suomalainen käännynnäismuslimi Isra Lehtinen kulkee burqa päällä ilmeisesti joka päivä. Ei ole ihme, että länsimaiseen yhteiskuntaan soveltuvalla tavalla käyttäytyviin ihmisiin suhtaudutaan hyvin eri tavalla kuin lähi-itämaalaisen aavikkouskonnon muinaisia rituaaleja orjallisesti noudattaviin lakanalarppaajiin.

Tässä Hesarin artikkelissa kuitenkin nimenomaan kehutaan keskiaikaan jämähtäneitä ihmisiä.

Asenteita marokkolaisia kohtaan kiristi elokuvaohjaaja Theo van Goghin murha keskellä kirkasta päivää Amsterdamissa vuonna 2004. Murhaaja oli marokkolaistaustainen nuori mies Muhammed Bouyeri, joka on paremmin tunnettu nimellä Muhammed B.

Pohtiipa Hollannin muslimien tilannetta taksinkuljettaja, kansalaisjärjestön raportti tai television talk show-vieras, nuoret marokkolaiset miehet mainitaan. He ovat kuuluisa riskiryhmä, joka ansaitsee huomattavasti keskivertoa vähemmän, kärsii työttömyydestä ja asuu Amsterdamin, Rotterdamin ja Haagin maahanmuuttajalähiöissä.

Nuorten marokkolaisten elämään kuuluu tasapainoilu Hollantiin työn perässä ehkä jo 1970-luvulla muuttaneiden vanhempien pienen perhepiirin ja äärivapaamielisen yhteiskunnan arvojen välillä. Joidenkin heistä pelätään saavan keinon maailman hahmottamiseen ääri-islamista. Niin teki Muhammed B.

Näin tuntuu tekevän moni muukin islamilainen maahanmuuttaja. Sharian kannatus on Euroopassa asuvien islamilaisten maahanmuuttajien joukossa 50 prosentin luokkaa.

Ongelmia Hollannin muslimeilla on, mutta on myös eräs, joka yrittää kaikin voimin lähestyä asioita toisesta päästä. Ahmed Larouz tuli 17-vuotiaana Marokosta Hollantiin vuonna 1989. Hänen vanhempansa olivat silloin olleet jo vuosia Amsterdamissa vierastyöläisinä. Kahdeksankymmenluvun lopussa perheitä
yhdistettiin, kun Hollannin poliitikot alkoivat ymmärtää, etteivät vierastyöläiset tulleet käymään vaan olemaan.

Pravdan mielestä kaikki maahanmuuttopolitiikka on siis vain kiinni siitä, että eurooppalaisten pitää ymmärtää muslimien tulleen tänne jäädäkseen.

Pravdan mielestä eurooppalaiset itse eivät voi tehdä mitään päätöksiä maahanmuuttopolitiikasta. Kaikki maahanmuuttajat otetaan ylhäältä annettuna asiana, johon ei voida eurooppalaisten valtioiden omalla poliittisella päätöksenteolla mitenkään vaikuttaa.

Samassa propagandalehdessä eli Pravdassa on täsmälleen samaa näkemystä aiemmin edustanut mm. Reetta Räty, jonka juttuja kommentoin entisessä blogissani noin vuosi sitten:

Tässä siis puhutaan maahanmuuttajien määrän lisääntymisestä jonain asiana, joka vain todennäköisesti tapahtuu. HS:n Nyt-liitteen päätoimittaja ei siis näe maahanmuuttoa asiana, johon voidaan vaikuttaa politiikalla.

Hänen mielestään ei ilmeisesti ole olemassa varsinaista maahanmuuttopolitiikkaa: maahanmuuttajien määrä vain lisääntyy radikaalisti ihan itsestään, ilman mitään poliittisia valintoja. Tätä radikaalia muutosta ei voida Reetan mielestä ilmeisesti mitenkään estää tai hallita.

Sivumennen sanottuna maahanmuuttajia on n. 3 % väestöstä. Suomen kansalaisuuden saaneita maahanmuuttajia on n. 55 000 ja ulkomaiden kansalaisia n. 110 000. Yhteensä maahanmuuttajia on siis n. 165 000. Reetta Räty ei kerro, mitä se tilanteen radikaali muuttuminen tarkoittaa. Onko Suomessa “aika pian” esimerkiksi 300 000 maahanmuuttajaa? No, tämäkään ei varmaan olisi Reetan mielestä kovin radikaali muutos, eihän se merkitsisi edes maahanmuuttajapopulaation kaksinkertaistumista. Mitä tarkoittaa tilanteen radikaali muuttuminen? Maahanmuuttajien määrän viisinkertaistumista? Kymmenkertaistumista?

Onko tämä sellainen kehityskulku, joka vain jotenkin itsestään toteutuu? Pitääkö tähän vain sopeutua passiivisesti? Eikö Suomella ole mitään maahanmuuttopolitiikkaa, jolla maahanmuuttajien määrään voitaisiin jotenkin vaikuttaa?

Pravda kehuu tätä perheenyhdistämisohjelman kautta Marokosta Hollantiin 17-vuotiaana tullutta miestä:

Larouz on kaikkea muuta kuin taksinkuljettajan painajainen. Hän on liikemies, poliitikko ja perheenisä. Tunnettu sillanrakentaja muslimiyhteisön ja muiden välillä. Vaimo Nadia on puoliksi marokkolainen, joten Ahmed Larouzilla on hollantilainen anoppi.

Ooo. Arabimies menee naimisiin eurooppalaisen naisen kanssa. Heille syntyy tytär, joka itse aikuisena menee naimisiin arabimiehen kanssa. Ooo. Onpas ihqdaa. Mikä tässä on sitä "sillanrakentamista muslimiyhteisön ja muiden välillä", jonka vuoksi tämä puoliarabinaisen kanssa naimisiin mennyt arabimies on "kaikkea muuta kuin taksinkuljettajan painajainen"? Onko taksinkuljettaja joku junttirasistien prototyyppi? Onko Hollannissa asuva, puoliarabinaisen kanssa naimisiin mennyt arabimies taksinkuljettajienkin hyväksymä kulttuurinrikastuttaja?

Se oli Larouz, jolle Amsterdamin pormestari Job Cohen soitti tammikuussa ja kysyi mitä pitäisi tehdä, kun populistipoliitikko Geert Wildersin Koraania arvosteleva filmi oli määrä julkaista millä hetkellä hyvänsä. Muslimien reaktiot huolestuttivat.

Amsterdamin juutalainen pormestari siis joutuu hädissään soittelemaan muslimiyhteisön johtajalle kysyäkseen toimintaohjeita, kun Hollannissa aiotaan julkaista islamia kritisoiva elokuva. Tällainen on Eurabia vuonna 2008.

Kukaan itseään kunnioittava eurooppalainen ihminen ei voi hyväksyä sitä, että muslimit hallitsevat pelolla eurooppalaisen maan pääkaupunkia.

Hesarin mielestä tämä on kuitenkin sitä ihanaa monikulttuurisuutta. Hesarihan hehkuttaa positiivisessa mielessä "kulttuurien välisenä sillanrakentajana" tuota arabimiestä, jolta Amsterdamin pormestari joutuu pyytämään apua islamilaisen terrorismin hillitsemiseksi.

"Ei mitään, annetaan nyt olla, sanoin. Wilders sai koko maan kolmeksi kuukaudeksi tolaltaan. Hän pelasi peliä ja onnistui saamaan asiansa jokaiselle televisiokanavalle. Siinä mielessä hän on voittaja", Larouz sanoo.

Kun tämä arabimies neuvoi Amsterdamin pormestaria antamaan asian olla, pormestari ei sitten tehnyt mitään. Jos tämä arabi olisi kehottanut Amsterdamin pormestaria esimerkiksi kieltämään kyseisen elokuvan esittämisen Amsterdamin kouluissa tai elokuvateattereissa, Amsterdamin pormestari olisi ilmeisesti toiminut kehotuksen mukaisesti.

Amsterdamin pormestari ottaa käskyjä marokkolaiselta muslimilta. Toistan. Amsterdamin pormestari ottaa käskyjä marokkolaiselta muslimilta. Tätä on Eurabia.

Hän myöntää, että Wilders on saanut ihmiset pyörälle päästään.

"Emme enää ymmärrä, mikä on sananvapaus. Pitääkö tätä nykyistä sananvapautta suojella vai pitääkö koko sananvapaus määritellä uudestaan?"

Ketkä "te" ette enää ymmärrä, mikä on sananvapaus? Te muslimitko? Ettehän te ole sitä koskaan ymmärtäneet.

Mitä tarkoittaa "sananvapauden määritteleminen uudestaan"? Sananvapauden rajaamista siten, että kaikki islamin kieltämät asiat on kielletty?

Tämähän on tietysti täsmälleen samanlaista "sananvapauden uudelleenmäärittelyä", jota Neuvostoliitossa harrastettiin. Neuvostoliitossa sananvapaus oli "määritelty" siten, että kansalaisella on vapaus sanoa Puolueen virallisen linjan kanssa yhteensopivia asioita.

Islam on totalitaarinen ideologia, joka pyrkii valloittamaan koko Euroopan kuin Neuvostoliitto aikoinaan.

"Poliitikot, edes pääministeri, eivät tiedä, mitä pitäisi tehdä. Maassa ei ole johtajia sanomaan, missä rajat menevät", hän lisää.

Ahaa. Siis johtajien pitäisi sanoa ylhäältäpäin, miten paljon sananvapautta rajoitetaan. Tämä muslimimies siis kannattaa autoritaarista diktatuuria, jossa Johtaja ylhäältäpäin hallitsee kansaa, piittaamatta kansalaisten omista mielipiteistä. Kansa on kuin lammaslauma, jota Johtaja ylhäältäpäin paimentaa. Tuollaista ajattelua voi tietysti odottaa ihmiseltä, joka on kasvanut pohjoisafrikkalaisessa islamilaisessa kulttuurissa. Miksi tuollaisia ihmisiä pitäisi päästää Eurooppaan?

Miksi Pravda kehuu tuollaista ihmistä jonain hienona "kulttuurien välisenä sillanrakentajana"?

Ei tässä rakenneta mitään "siltoja" eri kulttuurien välille. Tässä on kyse siitä, että länsimainen kulttuuri yritetään korvata islamilaisella arabikulttuurilla. Yhden kulttuurin tuhoaminen ja toisen kulttuurin tuominen sen tilalle ei ole "siltojen rakentamista".

Yhteiskunta koostuu ihmisistä. Jos yhteiskunta koostuu keskiaikaista islamilaista arabikulttuuria kannattavista ihmisistä, yhteiskunta muuttuu keskiaikaiseksi islamilaiseksi arabiyhteiskunnaksi.

Larouz ei halua vatvoa ongelmia vaan ratkaista niitä. Hänestä syrjäytyneiden leimaaminen muslimien ongelmaksi ei johda mihinkään.

Pelkkää tyhjää retoriikkaa vailla mitään konkreettista substanssia.

Kuka tahansa voi sanoa haluavansa ratkaista ongelmia niiden "vatvomisen" sijasta. Tuo ei tarkoita yhtään mitään. "Mä haluan ratkaista ongelmia." No shit, Sherlock. Ongelman käsitteeseen kuuluu se, että se halutaan ratkaista. Pravda pitää jonain järjen jättiläisenä tuota ihmisistä, jonka älynväläykset ovat muotoa "ongelmat pitää ratkaista".

Mitä tarkoittaa, että syrjäytymisen "leimaaminen" muslimien ongelmaksi "ei johda mihinkään"? Jos muslimeista valtaenemmistö ON syrjäytyneitä, mikä tässä on sitä "leimaamista"?

Mitä tarkoittaa, että ongelman olemassaolon tunnustaminen "ei johda mihinkään"? Pitäisikö ongelmista vaieta?

Afrikkalaiset tekevät mm. valtavasti enemmän rikoksia henkeä kohti kuin eurooppalaiset; esim. Suomessa asuvat somalit tekevät ryöstöjä yli sata kertaa enemmän per henki kuin suomalaiset. Mitä tarkoittaa, että tämän tosiasian tietäminen "ei johda mihinkään"? Eihän ongelmien ratkaisemiseksi voida tehdä mitään, jos ongelmien olemassaoloa ei haluta tunnustaa.

Mitä tarkoittaa, että faktatieto "ei johda mihinkään"? Kyllä esimerkiksi tieto Lähi-idästä ja Afrikasta tulleiden maahanmuuttajien matalasta työllisyysasteesta ja suuresta rikollisuudesta johtaa nimenomaan siihen, että Lähi-idästä ja Afrikasta kotoisin olevien ihmisten maahanmuuttoa rajoittamalla voidaan vähentää rikollisuutta ja pienentää sosiaalimenoja ja siten alentaa veroja.

"Ollakseen osa nykyaikaa pitää unohtaa elävänsä nykyaikaa", Larouz sanoo.

Mitä vittua? Onko tuollainen hullu dadaistinen löpinä Hesarin mielestä niin hienoa ajattelua, että se pitää painaa sanomalehteen?

Nyt olen kyllä ihan sanaton. Miten tuota voi edes kommentoida?

"Ollakseen osa nykyaikaa pitää unohtaa elävänsä nykyaikaa." Kas kun ei "ollakseen elävä täytyy olla kuollut" tai "syödäkseen ruokaa täytyy olla syömättä". Mitä vittua, ihan aikuisten oikeesti? Miksi Hesari painaa tuollaisia mielisairaita houreita ja kehuu niitä jonain hienona sillanrakentamisena kahden eri kulttuurin välillä eli moderin länsimaisen kulttuurin ja primitiivisen lähi-itämaalaisen aavikkouskonnon välillä?

Seuraavana päivänä Slotervaatin lähiössä Amsterdamin kehätien ulkopuolella tulee mieleen Larouzin vaalipuheelta kuulostanut lause. Ostoskeskuksessa on moskeija, yhdeksän kymmenestä asukkaasta on marokkolaisia tai turkkilaisia. Naisilla on huivit. Ollakseen osa nykyaikaa pitää unohtaa elävänsä nykyaikaa?

Tämä on erilaista nykyaikaa kuin vartin junamatkan päässä Amsterdamin keskustassa.

Ei, tuo ei ole nykyaikaa. Tuo on keskiaikaa. Islamilaiset maahanmuuttajat ovat tulleet Eurooppaan kuin aikakoneella suoraan keskiajalta. Hesarin mielestä tämä on hieno asia.

Pravdan mielestä on hienoa, että Euroopassa asuvat muslimit unohtavat elävänsä nykyaikaa. Pravdan mielestä paluu keskiajalle on ihqdaa. Tätä se monikulttuurisuus on. Paluu keskiaikaan.

Jos joku vielä tilaa Pravdaa, irtisanokaa tilauksenne heti.