Iltalehden
tiistainen pääkirjoitus
oli todellinen rimanalitus. Mietin taas kerran, onko kirjoittaja itse täysin pihalla asioista vai yrittääkö hän vain sumuttaa lukijoita. Alla muutamia otteita kirjoituksesta.
Pääministeri Recep Erdoganin AK-puolue voitti ylivoimaisesti Turkin parlamenttivaalit. Hänellä on nyt kansan valtakirja jatkaa uudistuksia, joilla maalle avataan Euroopan unionin ovi.
Kyseessä on uskonnollinen islamilainen puolue. Miksi ihmeessä se ”jatkaisi uudistuksia" etenkin, kun suurin osa turkkilaisista vastustaa EU-jäsenyyttä.
Miten muutenkaan kukaan voi kuvitella islamilaisen puolueen haluavan suorittaa uudistuksia esimerkiksi ihmisoikeuksissa.
Islamilaisten valtioiden ihmisoikeustilannetta ja niiden halukkuutta uudistuksiin pohtiessa voi jokainen suunnata katseensa esim. Saudi-Arabiaan, Iraniin tai vaikka Algeriaan. Miltä näyttää?
Kemal Atatürk oli 1900-luvun alun suurmiehiä, mutta hänen perintöönsä ei pitäisi takertua. Modernin Turkin perustaja itse olisi varmaan jo uudistanut ohjelmaansa. Ehkä hän sallisi jopa naisille huivin - käyttäväthän sitä monet suomalaisetkin.
Islamilaisissa maissa naiset siis nimenomaan ”saavat” käyttää huivia. Niinkö?
Ruotsissakin maahanmuuttajien valtaamilla alueilla vaaleatkin tytöt ”saavat” käyttää huivia, mikäli eivät halua joutua muslimimaahanmuuttajien ahdistelun kohteeksi.
Maahanmuuttajaperheiden huivia käyttämättömät tytöt taas ovat liian länsimaalaisia ja häpäisevät siten sukunsa. Mitä tämä tarkoittaa muslimien tapauksessa? Uhkailua? Kuolemaa?
Kyseenalainen on myös kymmenen prosentin valtakunnallinen äänikynnys, joka sulki aiemmin muun muassa kurdit vallankäytöstä. Tosin Pohjois-Karjalassa kynnys on vielä korkeampi - brittien enemmistövaalin vinoutumista puhumattakaan.
Kirjoittaja siis rinnastaa Suomen, Iso-Britannian ja Turkin. Itse asiassa hän asettaa Turkin kahden ensiksi mainitun yläpuolelle mitä vaalijärjestelmään tulee.
Tietenkin Turkin on EU:hun päästäkseen parannettava myös kansalaisoikeuksia. AKP:n on väitetty pyrkivän päinvastoin islamistiseen shariaan, mutta tuskin puolue sen uskonnollisempi ja ahdasmielisempi on kuin keskustan lestadiolaissiipi.
Tässä siis verrataan Turkin uskonnollista islamilaista puoluetta Suomen Keskustapuolueeseen. Onko Keskustan missään yhteyksissä väitetty olevan uskonnollinen puolue?
Kuinka suuri osa suomalaisista on lestadiolaisia?
Miksi shariaan pyrkimisessä käytetään ilmaisua ”on väitetty pyrkivän”?
Kuinka paljon ongelmia lestadiolaiset aiheuttavat Suomessa verrattuna muslimeihin Turkissa?
Oven paiskaaminen Turkin nenälle voisi kuitenkin johtaa maan iranisoitumiseen. Tuskin sitä halutaan?
Jos EU:n jäsenyyden epääminen ei-eurooppalaiselta valtiolta "johtaa" sen iranisoitumiseen, onko alun perinkään ollut järkevää pohtia kyseisenkaltaisen maan soveltuvuutta eurooppalaiseen valtioliittoon?
Ainakaan Turkin islamilaisuus ei saa estää jäsenyyttä. EU-maissa asuu jo nyt miljoonia muslimeja. Eurooppalaiset ydinarvot nojaavat keskeisesti kristilliseen etiikkaan, mutta Lähi-idän kolmella monoteistisella uskonnolla on yhteiset juuret.
Jos lentokoneen neljästä moottorista on sammunut kaksi, onko silloin OK sammuttaa ne kaksi jäljellä olevaakin? Onhan kaksi jo joka tapauksessa sammunut.
Kirjoittaja voisi mennä kysymään niin Euroopassa kuin muuallakin asuvilta muslimeilta, kuinka paljon yhteyttä nämä itse tuntevat kristittyihin tai varsinkin juutalaisiin.
Laajentumiskomissaari Olli Rehn voi nyt edetä Turkin kanssa selkeältä pohjalta. Jäsenyysehdoista ei tule tinkiä, mutta niillä ei saa neuvotteluja suotta kampittaa.
Ainoa ymmärrettävä johtopäätös, jonka järkevä ihminen tällaisessa tapauksessa tekisi, olisi keskeyttää neuvottelut saman tien.
Mitä nyt tapahtuu? Eipä juuri mitään.
EU osoittaa tapauksessa taas kerran munattomuutensa. Aivan sama mitä Turkki tekee, jäsenyysneuvotteluja jatketaan.
Lue viimeinen lainattu lause ajatuksella. "Jäsenyysehdoilla ei saa kampittaa jäsenyyttä." Eihän tuossa ole mitään ideaa.
Ehtojen ainoa funktio on, että ne täytetään. Jos ei aikuinen ihminen sen vertaa maailmaa ymmärrä, en voi kuin pudistaa päätäni.
Toivon todellakin, että kirjoituksen takana on joku kesätyöläinen, jonka pestiä ei enää syksyllä jatketa.
Jos kyseessä on Iltalehden päätoiminen päätoimittaja, tällaiset lapsellisen sinisilmäiset ajatukset vievät henkilön uskottavuuden täydellisesti.