tiistai 31. heinäkuuta 2007

Astrid Thors: Kirkko saa rikkoa lakia

Maahanmuuttoministerimme antaa valtionkirkolle - kuka ties uskonnollisille yhteisöille yleensä - vapaat kädet puuttua viranomaisten toimintaan ja näin käytännössä hankaloittaa näiden työskentelyä.


Hän ei pistä lainkaan pahaksi kirkon aktiivisuutta turvan antajana.

Koen sen jopa kirkolliseksi tehtäväksi, se on tapa osoittaa lähimmäisenrakkautta. Seurakunnat voivat olla erittäin tärkeä lähimmäisverkosto turvapaikanhakijoille kuten on esimerkiksi Punaisella ristillä.



Näin ministeritasolla valtionhallinnon yksi osa on siis myöntänyt luvan avoimeen kansalaistottelemattomuuteen jota sivumennen sanoen valtionkirkko itse avoimesti osana Ekumeenista neuvostoa julistaa Kirkko turvapaikkana-ohjeistuksessaan:

Lähimmäisenrakkauden toteuttaminen äärimmäisessä tilanteessa, jossa turvapaikanhakijaa uhkaa karkotus, vaatii tottelemattomuutta vallitsevia lakeja kohtaan


Jotain rotiakin sentään on nähtävissä:

Thors antaa jonkin verran myös kritiikkiä oppaalle. Turvapaikka-sana on juridinen termi, jota ei Thorsin mielestä pitäisi käyttää kirkkojen toiminnassa. Ulkomaalaisvirastosta (Uvi) onkin suositeltu, että kirkko puhuisi suojan tai turvan antamisesta.

Thors kuitenkin lisää, että käytännön tason ohjeissaan Kirkko turvapaikkana -opas kehottaa toimimaan lainsäädännön puitteissa.


Mitä ovat nämä käytännön tason ohjeet? Miksi Kirkko turvapaikkana-ohjeistuksen kohdassa kehotetaan rikkomaan lakia tarpeen vaatiessa, jos toisaalta halutaan käytännön tasolla laillisuutta noudattaa?

Ja toisaalta: Kenen suulla Thors puhuu?

Otetaanpa visio: Henkilö X saapuu Suomeen hakemaan turvapaikkaa. Viranomaiset eivät myönnä sitä. X menee jonkin seurakunnan hoiviin, ehkä siirtyy toiseen seurakuntaan.... Ja uusii turvapaikkahakemuksia nauttien kirkon suojasta. Kirkko lobbaa mm. Kotimaa-lehdessä henkilö X:n asiaa. Viranomaiset myöntävät turvapaikan kyllästyneenä tähän hivutukseen. Sitten tulevatkin henkilöt Y, Z ja Ö....... Sama ruljanssi uudestaan. Plus perheenyhdistämiset.

Tätäkö valtionkirkkomme päättäjät haluavat?

Ilmeisesti maahanmuuttoministerimme ainakin haluaa.

EDIT: Laiva on täynnä-blogissa asiasta lisää

YK:n tutkija Afrikan sodista, raiskauksista, murhista jne.

Tunnettu multikultifanatismia parodisoiva bloggaaja Reino kirjoittaa Jussi Halla-ahon vieraskirjassa:


Ensin eräs hyvin tunnettu tutkintapyyntö:

***

4. Tutkintapyynnön perustelut

Artikkelissa esitetään faktoina solvaavia väitteitä eri ryhmistä. Tekstissä esitetään ns. faktana, että:

”Afrikkalaisten mielestä ryöstöt, raiskaukset, nepotismi, korruptio, klaanisodat, taikausko ja hetken mielijohteesta huvin vuoksi tehdyt murhat ovat normaalia meininkiä. Jos afrikkalaiset muodostavat väestön enemmistön jossain Afrikan ulkopuolisessa maassa, tämä maa muuttuu Afrikaksi.”

Tekstissä esitetään lisäksi rasistisia ja solvaavia väitteitä ja rasistisia ajatuksia ja päätelmiä oppikirjatyylisellä tavalla.

***

Sitten YK:n virallisen tutkijan, turkkilaisen lakinaisen Yakin Erturkin lausunto Kongon tilanteesta (jossa siis kaikki, sekä kapinalliset että ns. valtiovaltaa edustavat joukot joukkoraiskaavat ja fistuloivat aivan eläiminä):

"Violence against women seems to be perceived by large sectors of society to be normal."

Jäämme odottamaan, että Puumalainen nostaa YK:n edustajaa vastaan syytteen kiihottumisesta.




Olen jäävi kommentoimaan.

maanantai 30. heinäkuuta 2007

Kuka on ranskalainen, kuka on espanjalainen jne. (jatkoa)

Jatkan tässä rautalangan vääntämistä siitä, mitä tietyt ihmisten etnisyyteen ja rotuun viittavat termit tarkoittavat.

Tämä on eräänlainen back to basics-kurssi multikultipropagandan aivopesemille ihmisille. Sellaisia ei välttämättä tämän blogin lukijoissa ole kovin paljon, mutta tarjoan tämän lapsiyleisölle suunnatun kuvakirjan tyylisen postaussarjan ikään kuin esimerkkinä Mikko Puumalaisen kaltaisten kukkahattutätien tarvitsemasta peruskoulun ala-asteen tasoisesta elämän perusasioiden opetuksesta.






ranskalainen laulaja Patricia Kaas




ranskalainen laulaja Thierry Amiel






afrikkalainen laulaja Youssou N'Dour



ranskalainen jalkapalloilija Gael Givet




afrikkalainen jalkapalloilija Claude Makelele






Espanjan kuningas Juan Carlos




Espanjan pääministeri José Zapatero





eteläamerikkalainen intiaani, Venezuelan diktaattori Hugo Chavez



guatemalalainen intiaani Rigoberta Menchú



USA:ssa kutsutaan väli- ja eteläamerikkalaisia intiaaneja yleensä nimellä Hispanic eli espanjalainen; joskus heistä jopa käytetään yksinkertaisesti termiä Spanish. Tätä perustellaan sillä, että he puhuvat äidinkielenään espanjaa. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni pätevä perustelu.

Jos ranskalaiset ovat opettaneet senegalilaisille ranskaa, senegalilaiset ovat yhä senegalilaisia; he eivät yhtäkkiä muutu ranskalaisiksi.

Vastaavasti, jos espanjalaiset ovat opettaneet väli- ja eteläamerikkalaisille intiaaneille espanjaa, intiaanit ovat silti intiaaneja, eivät espanjalaisia.

On myös olemassa Euroopassa syntyneitä afrikkalaisia, arabeja, turkkilaisia, iranilaisia, pakistanilaisia, intialaisia jne. Heitä pidetään joskus eurooppalaisina sillä perusteella, että he ovat syntyneet Euroopassa. Perustelu on huono. Koirasta ei tule hevosta, vaikka se olisi syntynyt hevostallissa. Hevosesta ei tule nautaa, vaikka se olisi syntynyt navetassa.

Syntymäpaikka ei ratkaise ihmisenkään etnisyyttä, kulttuuria tai rotua.

Monikultturismilla on väri

Turun Sanomat kirjoittaa puolueiden olevan löytämässä vähemmistöt. Suurista puolueista demareilla on somaliyhdistyksensä, kokoomuksella läheisjärjestönsä ja keskustalla Monikulttuuriset-yhdistyksensä.

Lisäksi viiden suurimman puolueen puoluesihteerit kertovat, että niiden verkkosivujen kielivalikoimaa tai maahanmuuttajille suunnattua tietoa on tarkoitus laajentaa. Innokkaimmin asialla on jälleen entinen ympäristö- ja ekologiapuolue vihreät, joka aikoo julkaista verkkosivunsa mm. somalinkielisenä.

No, sinnehän se on katse suunnattava, missä uusia liikkuvia äänestäjiä vapaana liikkuu. Täytyyhän maahanmuuttajien (jälleen kerran on turvapaikanhakijat ja töihin tulleet niputettu saman termin alle) saada tietää, keitä heidän on etuoikeutetusta asemastaan kiittäminen.

Mutta sitten:

Yksikään maahanmuuttaja ei kuitenkaan päässyt eduskuntaan.


Tämä tarkoittanee, että yksikään oikean värinen maahanmuuttaja ei päässyt eduskuntaan. Ruotsissa syntynyt Elisabeth Nauclér ei epäetnisyydessään ole edelleenkään tarpeeksi ihqu kelvatakseen medialle "maahanmuuttajaksi".

sunnuntai 29. heinäkuuta 2007

Kuka on suomalainen, kuka on ruotsalainen jne.

Näin tänään MTV3:n uutissivuilla tällaisen kuvan:




Kuvan yhteydessä oli teksti:

Ruotsalainen Mustafa Mohamed juoksi 3 000 metrin esteissä uuden Pohjoismaiden ennätyksen 8.05,75 Heusdenissa, Belgiassa. Aika nostaa ruotsalaisen kauden maailmantilastossa kolmanneksi.

Minusta on hyvin omituista kutsua Mustafa Mohamed-nimistä afrikkalaista ruotsalaiseksi.

Minusta ruotsalaiset urheilijat ovat tämännäköisiä:

Vastaavasti tässä on suomalainen urheilija:





Tämä ei ole suomalainen urheilija, vaan Suomessa asuva afrikkalainen urheilija:


Mielestäni tällaisten erojen pitäisi olla itsestäänselviä, mutta multikultidogmien mukaista aivopesua harrastavat tiedotusvälineet pyrkivät kirjaimellisesti sanomaan mustaa valkoiseksi.

tiistai 24. heinäkuuta 2007

Iltalehden pääkirjoitus 24.7.2007

Iltalehden tiistainen pääkirjoitus oli todellinen rimanalitus. Mietin taas kerran, onko kirjoittaja itse täysin pihalla asioista vai yrittääkö hän vain sumuttaa lukijoita. Alla muutamia otteita kirjoituksesta.


Pääministeri Recep Erdoganin AK-puolue voitti ylivoimaisesti Turkin parlamenttivaalit. Hänellä on nyt kansan valtakirja jatkaa uudistuksia, joilla maalle avataan Euroopan unionin ovi.


Kyseessä on uskonnollinen islamilainen puolue. Miksi ihmeessä se ”jatkaisi uudistuksia" etenkin, kun suurin osa turkkilaisista vastustaa EU-jäsenyyttä.

Miten muutenkaan kukaan voi kuvitella islamilaisen puolueen haluavan suorittaa uudistuksia esimerkiksi ihmisoikeuksissa.

Islamilaisten valtioiden ihmisoikeustilannetta ja niiden halukkuutta uudistuksiin pohtiessa voi jokainen suunnata katseensa esim. Saudi-Arabiaan, Iraniin tai vaikka Algeriaan. Miltä näyttää?


Kemal Atatürk oli 1900-luvun alun suurmiehiä, mutta hänen perintöönsä ei pitäisi takertua. Modernin Turkin perustaja itse olisi varmaan jo uudistanut ohjelmaansa. Ehkä hän sallisi jopa naisille huivin - käyttäväthän sitä monet suomalaisetkin.


Islamilaisissa maissa naiset siis nimenomaan ”saavat” käyttää huivia. Niinkö?

Ruotsissakin maahanmuuttajien valtaamilla alueilla vaaleatkin tytöt ”saavat” käyttää huivia, mikäli eivät halua joutua muslimimaahanmuuttajien ahdistelun kohteeksi.

Maahanmuuttajaperheiden huivia käyttämättömät tytöt taas ovat liian länsimaalaisia ja häpäisevät siten sukunsa. Mitä tämä tarkoittaa muslimien tapauksessa? Uhkailua? Kuolemaa?


Kyseenalainen on myös kymmenen prosentin valtakunnallinen äänikynnys, joka sulki aiemmin muun muassa kurdit vallankäytöstä. Tosin Pohjois-Karjalassa kynnys on vielä korkeampi - brittien enemmistövaalin vinoutumista puhumattakaan.


Kirjoittaja siis rinnastaa Suomen, Iso-Britannian ja Turkin. Itse asiassa hän asettaa Turkin kahden ensiksi mainitun yläpuolelle mitä vaalijärjestelmään tulee.


Tietenkin Turkin on EU:hun päästäkseen parannettava myös kansalaisoikeuksia. AKP:n on väitetty pyrkivän päinvastoin islamistiseen shariaan, mutta tuskin puolue sen uskonnollisempi ja ahdasmielisempi on kuin keskustan lestadiolaissiipi.


Tässä siis verrataan Turkin uskonnollista islamilaista puoluetta Suomen Keskustapuolueeseen. Onko Keskustan missään yhteyksissä väitetty olevan uskonnollinen puolue?

Kuinka suuri osa suomalaisista on lestadiolaisia?

Miksi shariaan pyrkimisessä käytetään ilmaisua ”on väitetty pyrkivän”?

Kuinka paljon ongelmia lestadiolaiset aiheuttavat Suomessa verrattuna muslimeihin Turkissa?


Oven paiskaaminen Turkin nenälle voisi kuitenkin johtaa maan iranisoitumiseen. Tuskin sitä halutaan?


Jos EU:n jäsenyyden epääminen ei-eurooppalaiselta valtiolta "johtaa" sen iranisoitumiseen, onko alun perinkään ollut järkevää pohtia kyseisenkaltaisen maan soveltuvuutta eurooppalaiseen valtioliittoon?


Ainakaan Turkin islamilaisuus ei saa estää jäsenyyttä. EU-maissa asuu jo nyt miljoonia muslimeja. Eurooppalaiset ydinarvot nojaavat keskeisesti kristilliseen etiikkaan, mutta Lähi-idän kolmella monoteistisella uskonnolla on yhteiset juuret.


Jos lentokoneen neljästä moottorista on sammunut kaksi, onko silloin OK sammuttaa ne kaksi jäljellä olevaakin? Onhan kaksi jo joka tapauksessa sammunut.

Kirjoittaja voisi mennä kysymään niin Euroopassa kuin muuallakin asuvilta muslimeilta, kuinka paljon yhteyttä nämä itse tuntevat kristittyihin tai varsinkin juutalaisiin.


Laajentumiskomissaari Olli Rehn voi nyt edetä Turkin kanssa selkeältä pohjalta. Jäsenyysehdoista ei tule tinkiä, mutta niillä ei saa neuvotteluja suotta kampittaa.


Ainoa ymmärrettävä johtopäätös, jonka järkevä ihminen tällaisessa tapauksessa tekisi, olisi keskeyttää neuvottelut saman tien.

Mitä nyt tapahtuu? Eipä juuri mitään.

EU osoittaa tapauksessa taas kerran munattomuutensa. Aivan sama mitä Turkki tekee, jäsenyysneuvotteluja jatketaan.

Lue viimeinen lainattu lause ajatuksella. "Jäsenyysehdoilla ei saa kampittaa jäsenyyttä." Eihän tuossa ole mitään ideaa.

Ehtojen ainoa funktio on, että ne täytetään. Jos ei aikuinen ihminen sen vertaa maailmaa ymmärrä, en voi kuin pudistaa päätäni.

Toivon todellakin, että kirjoituksen takana on joku kesätyöläinen, jonka pestiä ei enää syksyllä jatketa.

Jos kyseessä on Iltalehden päätoiminen päätoimittaja, tällaiset lapsellisen sinisilmäiset ajatukset vievät henkilön uskottavuuden täydellisesti.

perjantai 20. heinäkuuta 2007

Kysely monikultturismista - kauanko hulluus jatkuu?

Monikultturistit joutuvat yhä useammin myöntämään ideologiansa haitat ja sen toimimattomuuden - rikkaus alkaa paljastua riesaksi. Silti pään hakkaaminen seinään jatkuu.

Esimerkki 1: (Kts. Keken lehdistökatsaus)

Eteläruotsalainen, täälläkin jo esillä ollut suurkaupunki Malmö kamppailee pakolaistulvan keskellä. Kaupungin 280 000 asukkaasta kolmannes on ulkomaalaisia. Silti kaupunginjohtaja Ilmar Reepalu näkee heidät "voimavarana":



Olemme avoin kaupunki. Maahanmuuttajat ovat meille voimavara. Ongelma on, että olemme vastaanottaneet liian paljon maahanmuuttajia kerralla. (AL 19.7.)


Siis aivan liian paljon voimavaraa, seurauksena ruotsalaisten joukkopako Rosengårdin kaupunginosasta. Ei ihme, ettei sitä voimavaraa määritellä tarkemmin.



Esimerkki 2: (Kts. Mikko Ellilän kirjoitus aiemmin täällä)

Totuuden pääkirjoitussivu 14.7., Pasi Saukkonen, kulttuuripoliittisen tutkimussäätiö Cuporen erikoistutkija; lainauksia:




Monikulttuurisuus vaatii myös sietämään ongelmia

...

Jos aktiivinen maahanmuuttopolitiikka onnistuu, ulkomaalaisten osuus Suomen väestöstä lisääntyy huomattavasti. Somaleista, kurdeista ja kiinalaisista tulee aikanaan historiallisia vähemmistöjä...



"Aktiivisen maahanmuuttopolitiikan" onnistuessa taitaa suomalaisista itsestään tulla se historiallinen vähemmistö.




Ongelmat ovat kuitenkin olleet yllättävän samanlaisia: yhteiskuntien uusien jäsenten huono-osaisuutta ja syrjäytyneisyyttä, ...


Kuten niiden brittilääkäri-terroristien tapauksessa?




...muukalaisvastaista radikalismia...


Niin, ovathan vääräuskoiset länsimaalaiset joillekin muukalaisia...




... uskonnollisia ääriliikkeitä ...


Älä muuta sano.




Suomalaisten kannattaa kuitenkin perehtyä muiden maiden kokemuksiin. Hyviä käytäntöjä voidaan soveltaa paikallisiin oloihimme. Vielä tärkeämpää on välttää tekemästä sellaisia ratkaisuja, joiden tiedetään olevan tehottomia tai johtavan vielä suurempiin ongelmiin.


Ehdottomasti samaa mieltä. Mutta missä on Saukkosen itsensäkin peräänkuuluttama julkinen kansalaiskeskustelu:




Tällaisten asioiden parantamiseksi tarvitaan vuoropuhelua, taitoa tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, kykyä ymmärtää ymmärtämättömyyttä ja tehdä asioita yhdessä yhteisöllisyyden puutteesta huolimatta. Euroopan unionissa ensi vuosi onkin kulttuurien välisen dialogin teemavuosi.

Teemavuotta kannattaa hyödyntää Suomessa myös käymällä julkista keskustelua siitä, minkälainen on tulevaisuuden suomalainen yhteiskunta vanhoine ja uusine suomalaisineen.



Niin, ja siitä kuka sitä monikulttuurisuutta tänne väen vängällä haluaa. Ja miksi.

Paras pala viimeiseksi.

Saukkonen:




Minkälainen on hyvin toimiva monikulttuurinen yhteiskunta? Sitä ei tiedä kukaan.


Niinpä.

(Saukkosen kirjoitus on luettavissa myös Scriptan vieraskirjasta, 19. heinäkuuta kohdalta. Kiitokset Lotta Rotille ja muille asiaa kommentoineille.)

Tältä pohjalta kysynkin nyt lukijoilta, oletteko asian suhteen optimisteja vai pessimistejä.

Voiko tähän pakkomonikurjistamishulluuteen - yhtä totuuttaan toitottavine toimittajineen, jotka leikkivät ettei asiallista monikulttuurisuuskritiikkiä ole olemassakaan, suvaitsevaisuuskasvatuksineen, sananvapausloukkauksineen, "työperäisine maahanmuuttajineen", ja jopa suunnitteilla olevine, ilmeisesti tuosta vain kaikille halukkaille ympäri Afrikkaa ja muslimimaita kuuluvine "työnhakuoleskelulupineen" (ministeri Astrid Thors) - tulla järjen valoa ajoissa, vai toistetaanko Suomessa kaikki ne muiden maiden tekemät virheet, joita juhlapuheissa niin vannotaan vältettävän. Ne virheet, jotka kuitenkin jäävät enimmäkseen määrittelemättä, parannusehdotuksista puhumattakaan.

Minä tiedän heti muutaman: liian löysä maahanmuuttopolitiikka, liikaa vain pyhillä kirjoilla koulutettua "työvoimaa", liikaa hyssyttelyä ja poliittista korrektiutta totuuden ja oman kansan tulevaisuuden kustannuksella.

Parannusehdotukseni ei vaadi Suomessa vielä mitään suuria muutoksia maahanmuuttopolitiikkaan. Toistaiseksi riittää kun vastustaa niitä muutoksia.

Mutta miten tässä käy? Kerro mielipiteesi osallistumalla tuosta sivun reunasta löytyvään kyselyyn. Se on voimassa heinäkuun loppuun. Tuloksia katsotaan sen jälkeen tämän kirjoituksen jatkeena.


* *

TULOKSISTA (1.8.)

Kysymys kuului: Jatkuuko monikulttuuristaminen sen haitoista ja muiden maiden varoittavista esimerkeistä välittämättä?

Vastausvaihtoehtoja oli annettu kaksi: Jatkuu, kunnes se on peruuttamatonta / Ei jatku liian pitkään, järki voittaa ajoissa.

Äänestäneitä oli 66, joista 42 (63,6%) oli sitä mieltä, että touhu on peruuttamatonta. Järkiintymisen kannalla oli 24 (36,4%). Osallistuneista siis karkeasti ottaen kaksi kolmesta on pessimistejä monikulttuurikritiikin mahdollisuuksien suhteen.


*

Päivä päivältä kiihtyvän mokutuksen edessä olisi helppo vajota pessimismiin.

Muistakaamme kuitenkin, että myös kritiikki lisääntyy ja järkiargumentit ovat kriitikoiden puolella. Meillä on lisäksi ympäri Eurooppaa lukuisia esimerkkejä monikulttuurisuuden repimistä yhteiskunnista, lähin jopa naapurissamme.

On vain ajan kysymys koska kritiikin vyöry tulvii väkisin mediasensuurin muurin yli. Siksi mokuttajilla on kiire.

Suomalaiset ovat kuitenkin näin vakavissa asioissa erittäin fiksua porukkaa. Vaikka aatteellinen mokutus yrittää aivopestä lapsiamme ja nuoriamme täydellä teholla jälleen koulujen pian alettua, terve kansallismielisyys asuu näillä saloilla lujassa.

Meitä ei saatu liitettyä Neuvostoliittoon asein eikä ideologiaa tuputtamalla. Monikulttuurihullutus tulee kokemaan saman kohtalon kuin stalinistien juonittelut, samaa sukua oleva aate kun on. Kansan syvät rivit nauravat sille jo nyt.

Siksi olen optimisti tässä asiassa.

torstai 19. heinäkuuta 2007

Britanniassa siirtolaiset vievät enemmän kuin tuovat



Four out of five migrants 'take more from economy than they put back'

Four out of five migrants take more from the British economy than they contribute, a report has warned today.

The analysis demolishes the Government's key claim that migrants pay more in taxes than they take back in public services.

Instead, a small number of very high earning foreign workers are masking the fact that 80 per cent of immigrants are taking more out of the economy than they contribute over their lifetimes.

Only one in five is earning the £27,000 a year required to make a positive contribution over the course of their lifetime. It means that, if they settle here, they will cost the taxpayer money.

Eli neljä viidestä (4/5) Ison-Britanniassa asuvasta siirtolaisesta kuluttaa elatukseensa verovaroja.

But, using the Government's own Labour Force Survey, Migrationwatch says this calculation fails to show the full picture.

To make a positive contribution to GDP over the course of a person's lifetime, they must earn £27,000 a year.

This is the equivalent of paying £7,600 a year in income tax and other taxation, and would cover the costs of healthcare and other public services into retirement.

Only 20 per cent of migrants achieve this. But, many of those that do - such as financiers, engineers and NHS consultants - earn large amounts of money.

This makes it appear that migrants in general are making a positive contribution to GDP when, in fact, they are only a small minority of the total number.



Pieni määrä suurituloisia maahanmuuttajia (esim. pankkiireja, insinöörejä, lääkäreitä) voi siis luoda sellaisen vaikutelman, että maahanmuuttajat yleisesti kasvattavat bruttokansantuotetta. Tämä vaikutelma kuitenkin pitää paikkansa vain harvojen maahanmuuttajien kohdalla. Useimmat maahanmuuttajat ovat nettomääräisesti kustannustaakka yhteiskunnalle.

Niinpä Britannian konservatiivipuolue (Tory-puolue) onkin jo vaatinut rajoituksia bulgarialaisten ja romanialaisten muutolle Britanniaan huolimatta Bulgarian ja Romanian EU-jäsenyydestä, koska Britanniassa asuvat itäeurooppalaiset eivät tyypillisesti ole nettoveronmaksajia. Labour-puolueen hallitus ei kuitenkaan ole katsonut voivansa rajoittaa muista EU-maista Britanniaan suuntautuvaa siirtolaisuutta.

maanantai 16. heinäkuuta 2007

Mikä meni pieleen somalien "kotouttamisessa"?

Somaliliitto vaatii keskustelua siitä, mikä somalien kotouttamisessa Suomeen on mennyt pieleen.

Vaatimus liittyy yhdentoista karkotettavaksi määrätyn, vuonna 2005 Helsingin katuryöstöihin "osallistuneen" somalinuoren juttuun (joista muuten on valitettu ja osa tapauksista odottaa käsittelyä vieläkin - hohhoijaa, vuodet vierivät ja rahaa palaa).

Asiasta kertovat verkkosivuillaan ainakin Hyysäri ja Yle.

Tässä teille keskustelun avausta.

Koko "kotouttaminen" on pielessä, kieroutunutta hyysäämistä. Kun kulttuurinrikastaja ilmestyy turvapaikkahakemuksensa kanssa suomalaisten kotoutusviranomaisten ulottuville, he eivät hänestä enää irti päästä. Hänellä ei enää sen jälkeen ole juurikaan omaa vastuuta mistään. Ei vaikka olisi aikuinen mies. Häntä kumarrellaan kuin kuningasta. Hänelle annetaan kaikki valmiina ja opetetaan kädestä pitäen keinot loputtoman ilmaisen rahan ja elatuksen lähteille sekä kaikki ovet avaavan ja kaiken järkevän keskustelun lopettavan rasismikortin käyttö. Ei ihme hän oppii nopeasti oman ylivertaisuutensa nöyristelevien suomalaisten edessä.

Onko jossain paikka, jossa somaleja kohdellaan paremmin kuin täällä? Onko somalien "kotouttaminen" yleensäkään onnistunut jossain?

lauantai 14. heinäkuuta 2007

Monikulttuurisuus vaatii sietämään ongelmia

Nyt se tulee suoraan hevosen suusta eli Pravdan pääkirjoitussivun arvovaltaiselta kolumnipalstalta:


Monikulttuurisuus vaatii myös sietämään ongelmia

Olennaista on oppia käsittelemään esille nousevia hankalia ilmiöitä luovasti, maltillisesti ja rauhanomaisesti, kirjoittaa Pasi Saukkonen.


Herää kysymys, miksi niitä ongelmia pitää ehdoin tahdoin hankkia.

Tästä tulee mieleen vanha Neuvostoliitto-vitsi:

- Täällä Radio Jerevan. Meiltä kysytään, että mitä se kommunismi oikein on. Me vastaamme: kommunismi merkitsee lukuisia ja jatkuvasti pahenevia ongelmia, jotka on äärettömän helppo voittaa.


Multikulti-ihanne on samanlainen toteuttamiskelvoton utopia kuin kommunismi.

Kun todellisuus on ristiriidassa utopian kanssa, fanaatikkojen mielestä vika on todellisuudessa. Pahojakin ongelmia pitää sietää, koska ideologia vaatii sitä. Ihmisten kärsimykset eivät merkitse mitään ideologisen puhtauden rinnalla.