------
Erilaisuusesite
Monikulttuurisuuden puolustus on jo melko tovin omannut koomisia piirteitä. Tämä on ymmärrettävää, koska järkisyillä mustan valkoiseksi väittäminen on luonnollisesti vaikeaa. Etnohelvetti käsitteli taannoin lyhyesti yhtä viime aikojen koomisimmista verorahoilla tuotetuista propagandapläjäyksistä. Itsekin ajattelin sanoa sanaseni kyseisen postauksen innoittamana. Muiden en ole nähnyt ottavan julkaisuun kantaa.
Yllä puhun propagandapläjäyksestä. Propaganda ei ole tässä tapauksessa lainkaan yliampuva sanavalinta. Ymmärrät tämän, kun luet koko mainion esitteen täältä. Muista, että tämäkin läystäke on kustannettu osittain sinun palkastasi otetulla ennakonpidätyksellä. Aloitetaan alusta. Etusivulla komeilevat alla olevat lauseet.
Erilaisuus on rikkaus.
Tähän rikkauteen teillä on varaa.
Ensimmäisen kerran löin huokaisten otsaani tässä vaiheessa. Jotkut lauseet eivät näköjään kulu koskaan. Seuraavalla sivulla on kuva afrikkalaisperäisviritteisestä naisesta, joka on rinnassaan olevasta työministeriön logolla varustetusta nimilapustaan päätellen työllistetty johonkin kantasuomalaisten kannalta tuikihyödylliseen maahanmuuttajien työllistymisprojektiin. Voin tietenkin olla väärässäkin. Seuraava sivu alkaa irrallisella lauseella:
Monimuotoisuus kasvattaa kunnan hyvää mainetta.
Jos tällä tarkoitetaan sitä, että maahanmuuttajien läsnäolo kasvattaa kunnan hyvää mainetta, haluaisin tietää mihin väite perustuu. Toisaalta kyseessä voi olla tietenkin lausahdus yleisestä monipuolisuudesta riippumatta maahanmuuttajista. Lause on kenties laitettu mukaan esitteeseen, koska niin monimuotoisuus kuin monikulttuurisuuskin sisältävät sanan ”moni”. Tällä tavoin monikulttuurisuudesta ja sitä kautta maahanmuuttajista saadaan luotua huomaamattomasti positiivisia mielikuvia lukijan päässä. Epäilen suuresti kirjoittajan miettineen noin pitkälle. Lopulta esitteen varsinainen teksti alkaa:
Erilaisuus tuplaa mahdollisuudet.
Jos puhutaan erilaisuudesta jälleen etnisessä ja monikulttuurisessa mielessä, millaiset mahdollisuudet konkreettisesti tuplaantuvat?
Montako kieltä teidän kunnassanne puhutaan? Tehdäänkö teillä kauppaa muihin maihin – etelään, itään, länteen? Millaisia yrityksiä te haluatte kuntaanne? Millaisia osaajia tarvitsette?
Uusi näkökulma voi herättää kipinän, josta kasvaa menestystarina. Idea muuttuu tuotteeksi, työpaikoiksi ja verotuloiksi. Kielitaito avaa uusia väyliä, vieraiden kulttuurien tuntemus avartaa ja luo mahdollisuuksia. Erilaisuus antaa kunnalle monenlaisia etuja, nyt ja tulevina aikoina.
Maahanmuuttajien osaaminen voi tuoda kunnalle kultamunia, jotka luovat vaurautta ja hyvinvointia kaikille kuntalaisille.
Mitä väliä sillä on montaako (ei ”montako”) kieltä kunnassani puhutaan? Jos halutaan käydä kansainvälistä kauppaa, se ei millään tavoin edellytä kymmenien tai satojen tuhansien ulkomaalaisten rahtaamista Suomeen. Ulkomaanliiketoimintaa aloitettaessa voi olla tarpeen käyttää Finpron tyyppisten tahojen tarjoamia palveluja. Investointiprojektien rakennus- ja käynnistysvaiheissa yrityksen kotimaasta tulevia ihmisiä tarvitaan luultavasti jonkin verran, mutta toiminnan vakiinnuttua tarvetta ei suuremmin ole. Myyntikonttoreissakin suurin osa työntekijöistä on paikallisia. Onko Suomi mahdollisesti saamassa merkittäviä ulkomaisia investointeja siinä määrin, että tarvitsisimme läjäpäin ulkomaan asukkeja? Tarvitsemmeko heitä etenkään muslimimaista, joista emme tarvitse käytännössä mitään muuta kuin muutaman vuosikymmenen sisällä muilla energiamuodoilla pakon edessä korvatuksi tulevaa öljyä? Millaisia yrityksiä kunnat haluavat? Kebabkioskeja, halal-lihakauppoja jne. Niinkö? Millaisia osaajia tarvitsemme? Emme ainakaan samanlaisia kuin mitä tähän asti on onnistuttu haalimaan.
Kielitaidon tarpeesta olen samaa mieltä. Kielitaitoa tarvitsee esimerkiksi siihen, että voi lukea ulkomaisista tiedotusvälineistä mitä maailmassa oikeasti tapahtuu. Sille, millä tavoin erilaisuus antaa monenlaisia etuja nyt ja tulevaisuudessa, haluaisin taas jotain konkreettisia esimerkkejä. Muuten nostan esille parissakin kohdassa käytetyn voida-verbin. Kyllä, ihan mitä tahansa voi tapahtua. Minäkin voin voittaa lotossa, saada Hugh Hefneriltä kutsun bileisiin Playboy Mansioniin tai vastavuoroisesti heittää veivini jäämällä meteoriitin alle. Kuitenkin todennäköisyys tuollaisiin sattumiin on häviävän pieni. Lähes yhtä pieni kuin se, että nykyisenkaltainen maahanmuutto toisi Suomeen ja sen kuntiin menoja arvokkaampia ”kultamunia”.
Tämän jälkeen alkaa esittely siitä, millaisia menestystarinoita maahanmuuton seurauksena on eri tapauksissa syntynyt. Ensimmäinen esimerkki on Vantaa, jota mainostetaan maamme monikulttuurisimmaksi kunnaksi. Vantaalta löydät 12 000 maahanmuuttajan lisäksi heitä varten räätälöityjä aluekoordinaattoreita, työvalmentajia sekä yhteispalvelutoimiston. Sen lisäksi, että maahanmuuttajia autetaan kaikin tavoin, aluekoordinaattorit seuraavat alueensa ilmapiiriä ja asenteita muuttajia kohtaan. Mitähän tapahtuu, jos kantaväestö ei olekaan samaa mieltä erilaisuuden rikastuttavasta vaikutuksesta ja alkaa nuivia tulijoita syystä tai toisesta.
Työvalmentajista on hyötyä myös työnantajille. Jokainen onnistunut harjoittelujakso tai työllistyminen luo luottamusta ja hyviä suhteita. Ensimmäinen työpaikalle palkattu maahanmuuttaja siloittaa [silottaa] tietä seuraajilleen. Hyvien kokemusten myötä työnantajaverkosto kasvaa ja maahanmuuttajien työllistyminen helpottuu.
Työnantajalle on kenties hyötyä, jos työntekijä on oikeasti hyvä sellainen. Ylittääkö yhteisön saama hyöty kuitenkaan kustannuksia, jos tavalliseen työnhakuprosessiin tarvitaan yhtä ja toista tahoa toimimaan verorahoilla. Mainittakoon lisäksi, että ensimmäinen työpaikalle palkattu maahanmuuttaja ei aina suinkaan silota muiden tietä, koska todellisuus on useassa tapauksessa samansuuntainen kuin omassa työpaikassani. Mustan miehen työsuhde kesti kaksi tuntia ja sitten ei enää kiinnostanut. Mies otti ritolat eikä palannut. Vaikka kaikki eivät olekaan noin surkeita tapauksia, ei ole mitenkään sanottua, että noita hyviä kokemuksia tulisi roppakaupalla.
Seuraavalla sivulla jatketaan:
Muuttajat tuovat hyvinvointia
- ja veroeuroja!
Perustuu mihin? Faktoja pöytään, kiitos.
Hyvä kehitys on käynnistynyt: Suomessa osataan jo ohjata muualta tulevia mukaan suomalaiseen elämänmenoon. Kun uusien muuttajien vastaanottamiseen valmistaudutaan hyvin, he kotoutuvat ja löytävät paikkansa uudessa kotikunnassaan.
Suomen hyvästä kehityksestä annetaan alempana lukuja. Vuonna 2005 maassa asuneista 114 000 ulkomaalaisesta reilu kymmenen prosenttia työllistyi vuoden aikana vapaille markkinoille, työvoimakoulutuksessa oli hippusen enemmän ja työhallinnon toimin työllistettiin jotakuinkin sama määrä. Onneksi olkoon. Lähes 35 prosenttia ulkomaalaisista saatiin pois työttömien kirjoista vuoden aikana. ”Vuoden aikana” ei edes takaa sitä, että luvut olisivat olleet noin ”hyvät” koko vuoden. Kun vielä otetaan huomioon se fakta, että 2/3 näistä 35 prosentista oli tempputyöllistettyjä, en voi kuin yhtyä ylistämään tätä kultamunia munivaa kanaa.
Toisena esimerkkikuntana on Virrat. Sinne on tullut muutaman kuukauden aikana 30 inkerinsuomalaista paluumuuttajaa. Työhön ohjaamisen, valmiin asunnon ja maahanmuuttokoordinaattorin aikaansaama jälki on vakuuttavaa:
Kesäkuussa 2006 tulleista paluumuuttajista osalle oli järjestynyt työpaikka tai harjoittelupaikka jo ennen syyskuuta.
Siis kuvitelkaa! Jo alle kolmessa kuukaudessa osalle (lue: muutamalle) oli onnistuttu saamaan jotain järkevää tekemistä. Voiko muuten ihmistä, joka ei varsinaisesti palaa mihinkään, kutsua paluumuuttajaksi?
Henkilötunnuksen hakemisen ja muiden alkutoimien jälkeen alkaa uusien virtolaisten valmennus, kielitaidon kohennus ja työharjoittelu.
Ensin sosiaaliturva kuntoon ja murua rinnan alle. Sen jälkeen voidaan aloittaa vähemmän tärkeät toimet kuten kielitaidon parannus. Miten olisi, jos näille ”paluumuuttajille” laitettaisiin kielen opiskelu pakolliseksi jo ennen muuttoa ja muuton jälkeen vauhtia nostettaisiin saman tien huomattavasti? Henkilötunnuksen hakemisesta valotan omia ulkomaankokemuksiani. Ollessani Espanjassa töissä, olin jo aloittanut työt hakiessani sosiaaliturvatunnuksen ja ulkomaalaisen työnumeron. Työn hankin paikan päällä omatoimisesti.
Valtio korvaa kunnalle paluumuuttajista aiheutuneita kustannuksia. Ensimmäisen puolen vuoden ajan kunnalle maksetaan muuttajan ja hänen perheenjäsentensä toimeentulotuesta aiheutuneet kustannukset. Eläkeläisten, vammaisten ja sairaiden toimeentulon ja hoidon kustannukset maksetaan viiden vuoden ajan. Tämän jälkeen he saavat valtiolta erityistukea.
Joko olette valinneet kuntaanne uusia voimia?
Vaikka esite lieneekin tarkoitettu yksittäisen kansalaisen sijaan kunnallisen sektorin asioista vastaaville, ja vaikka julkisella sektorilla ei välttämättä ajatellakaan asiaa pienen ihmisen näkökulmasta, voinen sanoa, että veronmaksajalle on herttaisen yhdentekevää maksaako maahanmuuttajan elämisen kunta vai valtio. Kulut menevät joka tapauksessa verorahoista. Lopussa kysytään, joko uusia voimia on valittu. Sitä ennen annetaan tietoa eläkeläisten, vammaisten ja sairaiden aiheuttamien kulujen korvauksista. Varsinaisia voimia todellakin.
Jyväskylästä kerrotaan muun muassa seuraavaa:
Yhteiskuntaa ja sen palveluja tehdään tutuiksi vierailukäynneillä ja esittelyillä.
Mahtavaa. Kaikki hyötyvät, kun ensimmäiset opetettavat asiat ovat se, mistä löytyy yhteiskunnan palveluja ja se, miten niitä käytetään. Edempänä taas kerrotaan siitä kuinka maahanmuuttaja laatii kotoutumissuunnitelman työvoimatoimiston ja tarvittaessa myös kunnan edustajan kanssa.
Kielenopetusta, valmennusta, harjoittelua ja työtaitojen ajantasaistamista sisältävä suunnitelma laaditaan enintään kolmeksi vuodeksi. Erikoistapauksissa suunnitelma-aikaa voidaan pidentää kahdella vuodella.
Siis toisin sanoen parhaimmillaan viisi vuotta paapomista sitä varten, että tulija sysättäisiin julman työelämän oravanpyörään. Edelleen sanotaan, että maahanmuuttajan opiskellessa missä tahansa opinahjossa peruskoulusta korkeakouluun, hän saisi samat taloudelliset edut kuin työvoimakoulutuksessa ollessaan. Näin opintotukia tulorajojen mataluuden vuoksi takaisin maksavana opiskelijana ajattelee taas kerran sitä, kuinka ajauduttiin tilanteeseen, jossa maahan syntynyt ihminen on asetettu alempaan asemaan kuin muualta tullut.
Vuonna 2005 työhön pääsi 3800 alle kolme vuotta Suomessa asunutta kotoutujaa.
Tämä lause kertoo valtavasti niin tästä mahtavasta potentiaalista kuin julkisen sektorin toiminnasta ja ajatusmaailmastakin. Rovaniemellä puolestaan kerrotaan keksityn keinot pitää ennen etelään suunnanneet pakolaiset kaupungissa.
Olemme jo muutaman kerran järjestäneet pakolaisille ryhmäpalvelun heti, kun ryhmä on saapunut kaupunkiin. Tulijoille on yhteisvoimin annettu perusteellista tietoa heidän uudesta ympäristöstään ja tärkeistä palveluista.
Tulokset ovat olleet selvästi myönteisiä kaikkien kannalta, Anne-Mari Suopajärvi toteaa. Tulijoille on syntynyt tunne, että he ovat tervetulleita uusiksi kaupunkilaisiksi ja heidän hyvinvoinnistaan halutaan pitää huolta.
Ryhmäpalveluissa ovat mukana useimmat tulijoille tärkeät toimijat: työvoimaviranomaiset sekä sosiaali- ja terveystoimen ja koulutoimen edustajat. Tutuiksi tulevat myös päivähoidon, terveyskeskuksen, asuntotoimiston, poliisin ja Kelan palvelut.
Pakolaisten uudesta vastaanottomallista on ollut hyötyä myös palvelujen tarjoajille: yhteistyö on helpottunut ja verkosto on vahvistunut. Hyötyjiä ovat uusien rovaniemeläisten lisäksi kaikki entisetkin kaupunkilaiset.
Toisin sanoen kaikki mahdolliset tahot ovat hyysäämässä toiselta puolelta maailmaa rahdattuja pakolaisia. Tässä pätkässä oli tosin ensimmäinen varsinainen esimerkki siitä, miten suomalainenkin hyötyy. Julkinen palveluntarjoaja nimittäin, eikä tässäkään tapauksessa tarvitse ajatella sen pidemmälle mistä raha tulee. Logiikka on sama kuin ydinvoimakeskusteluissa vihreiden saadessa sähkön pistorasiasta. Viimeinen lause on taas samaa vanhaa pajunköyden syöttämistä ilman mitään tietoa perusteluista. Miten kaikki entisetkin rovaniemeläiset hyötyvät maahanmuuttajien hyysäämisestä? Sitenkö, että syrjityksi itsensä muussa tapauksessa kokevat kulttuurinrikastajat eivät ala rötöstelemään? Eikö vertailukohteen tulisi kuitenkin olla se, mikä tilanne olisi kokonaan ilman pakolaisia?
Pakolaiset ja turvapaikanhakijat tuovat myös työpaikkoja!
Niin tuovat. Nimittäin julkiselle sektorille, joka ei tuota mitään. Julkinen sektori ei ole kasvattamassa yhteistä kakkua vaan ainoastaan jakamassa sitä. Tässä tapauksessa en ala puimaan julkisen sektorin välttämättömiä toimintoja, vaan pointti on muualla. Työpaikkojen lisääminen kyseisellä tavalla julkisella sektorilla on typerämpää hommaa kuin hölmöläisten peitonjatkaminen.
Noin 10 - 20 % turvapaikanhakijoista saa jäädä maahan. Heistä monet ovat turvapaikkakäsittelyn aikana oppineet suomea.
En mene kieltämään, etteikö joku suomea oppisi. Kyse on lähinnä siitä, millainen taso on saavutettu. Kuka tahansa Kanarian saarille lomalle menevä suomalainenkin osaa sanoa ”Una cerveza, por favor”, muttei silloin kannata vielä hehkutella espanjan taidoillaan. Siitä tasosta, minkä maamme näkyvimmät maahanmuuttajat, somalit, ovat saavuttaneet parhaimmillaan 17 vuoden aikana, saa selkoa Youtubesta kirjoittamalla hakukenttään ”Zahra Abdulla”.
Jatketaan matkaa Kotkaan.
Tulijoiden lisääntyminen otetaan huomioon kaupungin kaikessa toiminnassa. Se näkyy mm. palvelu- ja työllisyysstrategioissa, koordinaattori Jaana Kosonen kertoo. Ohjelman toteutumista seurataan maahanmuuttotoimikunnassa, johon kuuluu kaupungin hallinnonalojen lisäksi myös työhallinnon ja poliisin edustajia, kouluttajia ja maahanmuuttajia.
Ohjelman viesti on yksinkertainen: maahanmuutto on tervetullutta ja sen lisääntymiseen pitää varautua, Jaana Kosonen tiivistää. Myönteiset tulokset alkavat jo näkyä – myös kaupungin ilmapiirissä!
Olen pahoillani toistaessani itseäni, mutta myöskään Kotkan kohdalta en löydä minkäänlaista perustelua näille myönteisille tuloksille ja sille, minkä vuoksi maahanmuutto on tervetullutta. Myönteinen tulos näkyy kaupungin ilmapiirissä luultavasti sillä perinteisellä tavalla, jossa katukuvaan on saatu ihanaa eksoottista värinää samalla, kun suvaitsevaisuus on saatu pisteeseen, jossa eri mieltä olevat on vaiennettu.
Maahanmuuttajien vastaanotto on yhteispeliä, joka onnistuu, kun kaikki vaikuttajat ja toimijat saadaan työskentelemään yhdessä. Onnistunut kotouttaminen ei ole pelkästään työvoimatoimiston ja sosiaalitoimen asia; tarvitaan myös mm. koulutoimen, palveluntarjoajien ja elinkeinoelämän sitoutumista. Myös vapaaehtoiset toimijat – yhdistykset, yksittäiset kuntalaiset ja aiemmin muuttaneet – voivat antaa muuttajien kotoutumiseen arvokkaan panoksen.
Tarvitaan yhtä ja toista sekä yhden ja toisen panosta. Kuka puuttuu joukosta? Maahanmuuttaja itse. Hänellä ei näytä olevan työministeriön mukaan minkäänlaista vastuuta omasta kotoutumisestaan. Mikään ihme tämä ei tietenkään kenellekään asioita seuraavalle ole. Nyt sen vain voi lukea jopa virallisesta julkaisusta itsestään.
Maahanmuuttajan alkuvaiheen kieliongelmiin antaa apua maamme asioimistulkkikeskusten verkosto. 70 kielellä annettava palvelu tilataan paikan päälle tai etätulkkauksena. Valtio korvaa kunnille tulkkaukset, joita pakolaiset alkuvaiheessa tarvitsevat asioidessaan kunnan palveluissa sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Jokainen voi päässään laskea kuinka paljon tämä valtion puissa kasvavalla rahalla kustannettava tulkkaus maksaa vuosittain.
Viimeisenä esimerkkikuntana on Lahti. Siellä on saatu kohtalaisia tuloksia terveeseen järkeen perustuvalla metodilla: Viemällä maahanmuuttajat suomalaisten ja suomalaisen kulttuurin keskelle käytännön tilanteisiin. Heureka! Pakko on paras kirittäjä. Jos maahanmuuttajille tehtäisiin saman tien selväksi, ettei täällä aleta katsoa minkään sorttista törttöilyä, homma luultavasti onnistuisi edes jonkin verran paremmin. Nyt käytäntö on se, että heidät kasvatetaan pumpulissa ja päähän iskostettava ajatus kuuluu:
Mitä Suomi voi tehdä hyväkseni?
Kukaan ei iskosta maahanmuuttajan päähän kysymystä:
Mitä minä voisin tehdä Suomen hyväksi?
Olisiko tuo liikaa vaadittu? Onhan hän sentään mahdollisesti pakolainen ja kokenut elämässään kovia. Jokainen voi miettiä asiaa asettumalla samaan tilanteeseen. Olet persaukinen syystä tai toisesta, kämppä on mennyt alta, viinakin on maistunut ja olet saanut tuon tuosta turpaasi kadulla. Joku tulee ja pyytää sinut kotiinsa, pesee sinut ja lopuksi syöttää ja juottaa. Kysytkö tuossa tilanteessa, mitä voisit saada lisää vai olisiko liikaa vaadittu, että osoittaisit jonkinlaista kiitosta saamastasi avusta?
Jos rehellisesti puhutaan, erilaisuusesite on kammottavaa luettavaa. Mieleen tulee erilaisia vaihtoehtoja. Ovatko ne oikeasti niin tyhmiä, että uskovat tuon kaiken kirjoittamansa? Luulevatko ne meidän olevan niin tyhmiä, että uskoisimme kyseisen lööperin? Olemmeko me todellakin niin aivottomia, että nielemme tuon kaiken? Jos asiasta täytyy löytää jotain positiivista, tämä positiivinen asia on se, että esitteen takana on julkisen sektorin toimija. Julkinen sektori ei kykene toimimaan tehokkaasti ja vakuuttavasti kuten tämäkin onneton esite kertoo. Sen lisäksi, että sieltä löytyy useampikin kirjoitusvirhe, on esitteen uskottavuus ylipäätään jossain TV Shopin mainosten tasolla. Samoja kuluneita mantroja ja maahanmuuton autuaaksi tekeviä huudahduksia hoetaan ilman pienintäkään perustelua tyyliin ”Ab Gym Prolla treenaaminen on tehokasta ja hauskaa. Kolmen minuutin viikoittainen treeni saa sinut maratonkuntoon kahdessa kuukaudessa.” Koomisena yksityiskohtana mainittakoon esimerkiksi esitteen kuvat: erivärisiä ihmisiä työasuissaan komeilee läystäkkeen sivuilla riemusanoman saaton lomassa. Ilmeisesti on kuitenkin ollut liian vaikeaa löytää työläisiä sorvinsa ääressä, joten sama valkoihoinen mies esiintyy kahteen otteeseen (sivut 7 ja 15). Mikäli monikulttuurisuushypetyksen takana olisi tässä tapauksessa jokin vakavasti otettava yksityinen taho, jälki olisi huomattavasti uskottavampaa ja olisimme taas nopeammassa syöksykierteessä. Toisaalta, jos valtio toimisi kuten liikeyritys, olisi kyseisenlainen maahanmuutto lopetettu alkuunsa. Liikeyrityksen täytyy nimittäin vastata omistajilleen ja kasvattaa heidän omaisuuttaan. Jos ajatellaan joidenkin vaalimainosten tapaan Suomea yrityksenä ja suomalaisia sen omistajina, palvelevatko yllä käsitellyt toimet omistajien päämääriä? Edistävätkö ne suomalaisten etua ja kasvattavatko ne suomalaisten hyvinvointia? Pitäisikö Suomi-nimisen yrityksen omistajien vaatia parempaa ja enemmän, ja antaa tarvittaessa johtajilleen kenkää? Niinpä niin. Tässäpä kysymyksiä pohdittavaksi sateisen kesäpäivän ratoksi.
--------
Kirjoittanut Huolestunut.
Kirjoittajan omaan blogiin tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti