HS:
Vieraskielisten lasten määrä pääkaupunkiseudun suurten kaupunkien päiväkodeissa vaihtelee rajusti.
Ennätystä saatetaan hipoa Pihapirtin päiväkodissa Kontulassa. Siellä 65 lapsesta vajaat 40 on kotoisin perheistä, joissa puhutaan jotain muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia.
Lapsijoukkoon mahtuu 16 eri kansallisuutta, eniten virolaisia, venäläisiä, somalialaisia, iranilaisia, irakilaisia sekä turkkilaisia.
"Meillä on jo kauan eletty hyvin monikulttuurista arkea", kertoo päiväkodinjohtaja Tarja Saariluoma.
Kun lapsi tulee päiväkotiin, lastentarhanopettajat keskustelevat vanhempien kanssa usein tulkin välityksellä. He keräävät tietoa lapsen ruokavaliosta, uskonnosta ja hänen kulttuurinsa perinteistä.
Samalla sovitaan esimerkiksi se, mihin suomalaisiin perinnejuhliin lapsi ei osallistu.
Itä-Helsingissä on muitakin päiväkoteja, joissa vieraskielisten lasten määrä lähenee 40 prosenttia, sillä joillakin alueilla asuu suhteellisesti eniten maahanmuuttajia.
Siis tuon kontulalaisen päiväkodin lapsista 60 % on ulkomaalaistaustaisia.
Turussa Varissuon peruskoulun oppilaista yli 50 % on ulkomaalaistaustaisia.
Tällaiset ääri-ilmiöt aiheuttavat konkreettista huolestumista ja ahdistusta suomalaisissa lapsiperheissä.
Suomalaiset joutuvat pakenemaan ghettoutuvista lähiöistä, jotta lapset voisivat päästä normaaliin kouluun tai päiväkotiin. Tämä johtaa paljolti siihen, että suomalaiset muuttavat Helsingistä ja Turusta ympäryskuntiin, jolloin maahanmuuttajien prosentuaalinen osuus Helsingin ja Turun väestöstä nousee entisestään.
Perussuomalaiset eivät kuitenkaan puhu tästä asiasta yhtään mitään, vaikka juuri tällaiset asiat ovat tärkeitä ihmisten arkielämässä, ja olisivat siksi hyvin tärkeitä äänestyspäätöksen kannalta 2015 eduskuntavaaleissa ja 2016 kunnallisvaaleissa.
Kaiken kukkuraksi monet maahanmuuttajat ovat täysin avuttomia ja suomen kieltä osaamattomia henkilöitä, jotka eivät kerta kaikkiaan pärjää suomalaisessa yhteiskunnassa:
Työntekijät auttavat miltei päivittäin lasten perheitä monissa muissakin asioissa.
"Selitämme heille, mitä pitää tehdä, kun he saavat postissa esimerkiksi lapsen terveydentilaa koskevia papereita", Saariluoma kertoo.
Suomalaiset lastentarhanopettajat siis joutuvat selittämään Suomessa asuville ulkomaalaistaustaisille pienten lasten vanhemmille, miten suomalainen terveydenhoitojärjestelmä toimii. Lastentarhanopettajat eivät ehdi tehdä omaa työtään eli LASTEN hoitamista, koska joutuvat kuluttamaan aikaansa suomea osaamattomien ja suomalaista yhteiskuntaa tajuamattomien AIKUISTEN maahanmuuttajien opastamiseen arkipäiväisissä asioissa kädestä pitäen.
Siksi hänen mielestään voisi olla hyvä pienentää ryhmien kokoa, jotta liikenisi enemmän aikaa auttamiseen.
Saariluoma sanoo, että positiivinen diskriminointi saattaisi olla lapsen ja hänen perheensä parhaaksi.
Suomalaisten veronmaksajien rahoilla pitää siis palkata maahanmuuttajille enemmän lastentarhanopettajia kuin suomalaisille.
"Positiivinen diskrimointi" tarkoittaa juuri tätä. Maahanmuuttajalasten ryhmäkokoja pienennetään lastentarhoissa, jotta lastentarhanopettajat ehtisivät varsinaisen työnsä eli lasten hoitamisen ohella auttaa myös ulkomaalaisia AIKUISIA sellaisissa asioissa, jotka normaali aikuinen ihminen osaa hoitaa ihan itse ilman mitään apua.
Kun maahanmuuttajalasten ryhmäkokoa päiväkodeissa pienennetään, maahanmuuttajalapsille joudutaan palkkaamaan enemmän lastentarhanopettajia suhteessa lasten määrään kuin suomalaisille lapsille. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että maahanmuuttajalasten hoitaminen päiväkodeissa tulee suomalaisille veronmaksajille kalliimmaksi kuin suomalaisten lasten.
Suomessa siis käytetään maahanmuuttajalasten hoitamiseen enemmän rahaa kuin suomalaisten lasten.
Tämäkin on ilmeisesti kaikkien puolueiden mielestä OK, koska yksikään puolue, edes perussuomalaiset, ei ole ottanut tätä asiaa esille eduskunnassa tai edes minkään kunnan valtuustossa.
