Miksi naiset eivät tajua rotujen välisiä eroja

Women Are Frivolous

From an evolutionary point of view, it makes sense that men would have an interest in things like justice from a theoretical perspective. A man in prehistoric times may have served on a tribal council and have had to come to a fair decision based on objective criteria; a woman dealt mainly with her family and would put feelings over reason. Males would have to form alliances with other tribes, build things to deal with the forces of nature, figure out a practical way to get the mammoth down, etc.

Females gossiped and took care of children. They never evolved the mental tools to go beyond the personal.

That’s why something that is true but unpopular like race realism will appeal more to men than women.

A man (some of us) has the potential to ask “Is this true?” while a woman can’t go beyond “Is this the correct thing to believe for the status of me and my kids?”

I’ve had men and women disagree with my positions on race, but have only seen women refer to my beliefs as “stupid.” This used to puzzle me because they couldn’t articulate a reason why.

I eventually came to realize that the connotations that the word has for me are different than the ones it has for females.

When I say a belief is “stupid” I mean that there are actual reasons for not believing it. When a woman says a belief is “stupid” she means that it’s not the correct thing to believe if you want to have friends.

In that sense race realism can be stupid from a social stand point while also being true. But a woman doesn’t think in terms of what we call truth and doesn’t use it as a barometer to decide what is or isn’t “stupid.”

Hallitus haluaa antaa Suomen kansalaisuuden lukutaidottomille kehitysmaalaisille

Uudesta kansalaisuuslaista järjestettävä sitova kansanäänestys

Sisäasiainministeriössä valmistellaan parhaillaan merkittäviä muutoksia voimassa olevaan kansalaisuuslakiin. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2009. Uusi kansalaisuuslaki tulee voimaan vuonna 2010.

Lain yksi tarkoitus on lyhentää kansalaisuuden saamiseen vaadittavaa Suomessa asumisen vähimmäisaikaa kuudesta vuodesta neljään tai viiteen vuoteen. Samalla aiotaan laskea kansalaisuuteen vaadittavaa kielitaitovaatimusta erityisesti luku- ja kirjoitustaidottomien ulkomaalaisten kohdalla. Nykyisin kansalaisuuden saaminen edellyttää yleensä vain tyydyttävää kotimaisen kielen taitoa. Tätä vaatimusta aiotaan laskea. Suunnitellut muutokset ovat luonteeltaan sellaisia, että ne heikentävät automaattisesti maahanmuuttajien sopeutumista ja kiinnittymistä suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin.

Lisäksi Sisäasiainministeriö aikoo selvittää ”muut kansalaisuuslain keskeiset muutostarpeet”. Näitä muutostarpeita ei ole mitenkään eritelty, yksilöity ja tiedotettu julkisuudessa. Missään ei ole esitetty perusteita sille, miten kansalaisuuslain muutos ajaisi Suomen ja Suomen kansalaisten etuja tai miksi se olisi ylipäätään tarpeellinen.

Asioiden käsittelytapa ei vastaa kansalaisten käsitystä avoimuudesta ja osallistavasta demokratiasta. Tällainen salamyhkäisyys aiheuttaa kansalaisissa helposti tuntemuksia asioiden tarkoituksellisesta salaamisesta.

Kansalaisuuslain muuttaminen helpottaa Suomen kansalaisuuden saamista merkittävästi. Lakimuutos synnyttää taas uuden, suomalaisten veronmaksajien kannalta negatiivisen vetovoimatekijän, jonka johdosta maahamme pyrkivien sosiaaliturvapaikanhakijoiden määrä tulee vääjäämättömästi kasvamaan entisestään.

Kansalaisten yleisen oikeustajun mukaan maahanmuuttajan tulee ymmärtää Suomen kansalaisuus etuoikeutena, ei automaationa. Suomen kansalaisuutta ei tule missään tapauksessa myöntää henkilölle, joka on syyllistynyt rangaistavaan tekoon tai määrätty lähestymiskieltoon. Myös rikoksen, josta ei ole tuomittu rangaistusta lieventävien seikkojen vuoksi, pitää olla este kansalaistamiselle. Kansalaisuuden hakijan tulee pystyä luotettavasti selvittämään, miten saa toimeentulonsa. Erilaiset sosiaalietuudet eivät saa olla merkittävin toimeentulon lähde.

Suomen hallituksen tulee välittömästi järjestää kattava, avoin ja puolueeton tiedotuskampanja uudesta kansalaisuuslaista sekä sen taloudellisista, kulttuurisista, turvallisuuspoliittisista ja sosiaalipoliittisista vaikutuksista.

Vaadimme Suomen valtiota järjestämään päättäjiä sitovan kansanäänestyksen uudesta kansalaisuuslaista ennen lain lopullista hyväksymistä

Toimi heti ja allekirjoita adressi. Lähetä siitä tietoa myös sukulaisille, ystäville, kavereille jne. Adressi luovutetaan eduskunnalle ennen lakiesityksestä äänestämistä.

Muutos 2011 ry, Förändring 2011 rf

Juha Mäki-Ketelä

Hallitus ja eduskunta ovat täynnä maanpettureita. Ulkomaalaislakia muutettiin äskettäin lähes täydellisen mediahiljaisuuden vallitessa; mm. Yle ei ole kertaakaan maininnut tv- tai radiouutisissa, että eduskunta hyväksyi ulkomaalaislain muutoksen viime helmikuussa.

Tällä hetkellä maanpetturit yrittävät taas viedä salaa läpi uuden lainmuutoksen, joka antaa Suomen kansalaisuuden sadoilletuhansille lukutaidottomille kehitysmaalaisille. Hallitus ja eduskunta haluavat tuhota Suomen tuomalla Suomeen satojatuhansia barbaareja kehitysmaista.

Tiedotusvälineet auttavat Suomea hallitsevaa maanpetturijunttaa tässä tavoitteessa vaikenemalla juntan toiminnasta, jotta kansa ei heräisi vastustamaan tällaista tuhoisaa, maanpetoksellista politiikkaa. Tästä syystä kansalle ei ole uutisissa tai sanomalehdissä kerrottu juuri mitään em. ulkomaalaislain muutoksesta tai nyt kaavaillusta kansalaisuuslain muutoksesta.

Hallituksen ja eduskunnan toiminta ei kestä päivänvaloa, joten on näiden maanpettureiden intressissä pitää puuhastelunsa pimennossa. Kansa ei tällä hetkellä tiedä juuri mitään siitä maahanmuuttopolitiikasta, jota hallitus ja eduskunta harjoittavat.

Vallanpitäjät pyrkivät asettumaan kansan yläpuolelle ja toteuttamaan kansan tahdon vastaisia ja isänmaan edun vastaisia maanpetoksellisia suunnitelmiaan kansan huomaamatta.

Muslimit ovat suurin turvallisuusuhkamme

Muslimerna är vårt största utländska hot

En av mångkulturens många inneboende paradoxer är att den, trots sitt universella anspråk, är ett monokulturellt fenomen som endast funnit grogrund i den postmoderna, oikofoba (Oikofob är enligt den brittiske filosofen Scruton en person som föraktar sin hembygd. Red. anm.) västvärlden och som därför också tar sin utgångspunkt i västerländska fenomen och erfarenheter när man bedömer och analyserar omvärlden. Den västerländska erfarenheten ses som ett högre utvecklingsstadium, som resten av världen bara inte hunnit uppnå ännu.

Detta är också anledningen till att dagens mångkulturella svenska maktelit är så totalt blind för farorna med islam och islamisering. Man utgår från att muslimer inte vill någonting hellre än anpassa sig till ett västerländskt levnadssätt och västerländska normer, liksom att islam i grund och botten är samma sak som kristendom, med den enda skillnaden att muslimer har ett annat namn på gud.

Därmed antar man också att man kommer att kunna tämja islam på samma sätt som sekulära krafter sedan århundraden tillbaka tämjt den europeiska kristendomen och förpassat den till den privata sfären.

Islam skiljer sig dock från kristendom på flera avgörande punkter, till exempel gällande distinktionen mellan andlig och världslig makt och synen på vålds­användning. Islam har ingen motsvarighet till Nya testamentet och inget allmänmänskligt kärleksbudskap. Dessa skillnader har också gjort att islam och den muslimska världen aktivt har avvisat upplysningen och humanismen.

Detta, tillsammans med nästan 1400 år av krig och motsättningar mellan islam och det kristna Europa, tror sig nu dagens makthavare kunna övervinna i en handvändning.

Såhär långt tvingas man dock konstatera att islam har påverkat det svenska samhället i betydligt högre utsträckning än det svenska samhället har påverkat islam. Massinvandringen från muslimska länder tillsammans med de relativt höga födelsetalen inom den muslimska befolkningsgruppen talar för att denna utveckling kommer att fortsätta om inte en politisk kursändring sker. Naturligtvis är en betydande andel av Europas muslimer inte bokstavstroende, även om de flesta studier som gjorts på området visar att fundamentalisterna är en stor och växande minoritet.

Rotlösheten, som den mångkulturella samhällsordningen underblåst hos många andra och tredje generationens invandrare, har fått många att söka sig till islam som en identitetsskapande och samlande kraft och vi upplever nu en radikaliseringsprocess bland muslimska ungdomar i Europa.

I Sverige finns mig veterligen inga kända studier på området, men i en brittisk undersökning från 2007 uppgav 37 procent av de unga, brittiska muslimerna att de skulle föredra sharialagar framför brittisk lag och lika många ansåg att den som konverterar från islam skall avrättas. I andra studier från bland annat Frankrike och Tyskland kan samma mönster urskiljas.

För 20 år sedan tror jag att de flesta svenskar skulle ha mycket svårt att tänka sig att islam skulle komma att bli Sveriges näst största religion, att svenska konstnärer som kritiserar eller skojar med islam skulle leva under ständigt dödshot, att ett tiotal muslimska terrororganisationer skulle komma att etablera sig i Sverige, att ledande muslimska företrädare skulle framföra krav på införandet av sharialagar i Sverige, att svenska landsting skulle använda skattebetalarnas pengar till att skära av förhuden på fullt friska småpojkar, att Sverige skulle ha flest våldtäkter i Europa och att muslimska män skulle vara mycket kraftigt överrepresenterade bland förövarna, att svenska badhus skulle införa separata badtider för män och kvinnor, att svenska kommuner skulle överväga införandet av könssegregerad simundervisning i skolorna, att frysdiskarna i våra livsmedelsbutiker skulle erbjuda ritualslaktat kött samtidigt som svenska förskolor slutar att servera fläskkött, att svenska skolor skulle införa nya lov för att fira avslutningen på Ramadan samtidigt som kyrkliga skolavslutningar förbjuds på fler och fler skolor och så vidare.

Allt detta är i dag en del av den svenska verkligheten. Frågan är hur det ser det ut om ytterligare några decennier, när den muslimska befolkningen, om nuvarande takt håller i sig, har flerdubblats i storlek och många av Europas större städer, inklusive Malmö, med största sannolikhet har en muslimsk majoritet.

Den mångkulturella samhällseliten ser kanske denna framtid som en färgglad intressant förändring av ett Sverige och Europa som man allt som oftast förnekar ens någonsin har varit ”svenskt” eller ”europeiskt”.

Som sverigedemokrat ser jag detta som vårt största utländska hot sedan andra världskriget och jag lovar att göra allt som står i min makt för att vända trenden när vi går till val nästa år.

Jimmie Åkesson, partiledare Sverigedemokraterna

Moni maahanmuuttajanuori muuttaisi mielellään pois Suomesta

HS: Moni maahanmuuttajanuori muuttaisi mielellään pois Suomesta

Suomesta pois muuttaminen houkuttelee usein maahanmuuttajataustaisia nuoria. Tuoreen haastattelututkimuksen mukaan nuoret kokevat Suomen rasistiseksi ja ennakkoluuloiseksi maaksi. Somalitaustaiset nuoret arvelevat, että heillä ei ole yhtä hyviä uramahdollisuuksia kuin valtaväestöllä. Venäläis- ja virolaistaustaiset taas uskovat usein mahdollisuuksiinsa työmarkkinoilla.

Muualle muuttaminen tuntuu nuorista helpolta, sillä he osaavat monia kieliä ja tuntevat monia kulttuureja. Heillä on myös sukulaisia ja ystäviä eri puolilla maailmaa. Joillekin Somaliassa syntyneille nuorille olisi tärkeää asua muslimimaassa, ja he haaveilevat paluusta synnyinmaahansa.

Laadullisessa tutkimuksessa haastateltiin 15–21-vuotiaita taustaltaan virolaisia, venäläisiä ja somalialaisia nuoria sekä vertailukohdaksi kantasuomalaisia nuoria. Henkilökohtaisiin haastatteluihin ja ryhmähaastatteluihin osallistui yhteensä 55 nuorta.

Facebookista kommentteja ylläolevaan:

Simo S. Hämäläinen

On syytä huomata, että useita eri ryhmiä sisältäneeseen "tutkimukseen" osallistui vain 55 nuorta.

Petri Rajaniemi

Jos Simo olit mukana julkaisutilaisuudessa, niin varmaan bongasit sen, että kyseessä oli haastattelututkimus, syvempää selvitystä ja ryhmä haastatteluja. Kyllä tuosta voi irrottaa ihan selvän ajatussuunnan... ainakin keskustelun avauksena vähintäänkin validi.

Simo S. Hämäläinen

Täsmälleen samaa mieltä. Mutta siitä huolimatta otos on syytä huomioida, erityisesti, jos tulosta halutaan yleistää tämmöisessä kontekstissa. Kiinnostavia tuloksia silti ja odotan, että pääsen jostain lukemaan itse tutkimuksenkin.

Simo S. Hämäläinen

Sanon tämän, vaikka joku pillastuukin tästä varmasti: Kotimaastaan ja muslimimaasta haaveileville somalinuorille voisi tarjota (maan rauhoituttua) tuetun mahdollisuuden paluumuuttoon Somaliaan. Täällä saatu koulutus, tiedot ja taidot, tukisivat siellä parhaimmalla mahdollisella tavalla yhteiskunnan rakentamista ja tulevaisuutta. Kielimuuria tai ongelmia rasismin suhteen ei pitäisi olla. Projektia voisi rahoittaa kehitysyhteistyömäärärahoilla.

Petri Rajaniemi

Eikö siinä ole joku kansantaloudellinen ongelma, jos tiedostavat, ei-alistuneet, osaavat ja nälkäiset maahanmuuttajat muuttavat muualle, jossa on mahdollista säilyttää oma itsekunnioitus ja ne jotka ovat luovuttaneet jäävät Suomeen. Ei se oikein hyvä tietysti niinkään ole.

Simo S. Hämäläinen

Voi olla. Mutta tässä tapauksessa kyse on mm. somalinuorista, josta huomattava osa on työttömänä. Minusta nämä tiedostavat, Somaliaan ja yleensäkin muslimivaltioon takaisin haikailevat voidaan auttaa sinne rakentamaan yhteiskuntaa. Heidän osaamisensa ja panoksensahan on nimenomaan pois sieltä. Suomen kansantaloutta voitaneen auttaa aivan hyvin virolaisilla ja venäläisille nuorilla, ja muualtakin on varmasti tulijoita. Uskon, että maahanmuutto ja työvoiman liikkuvuus on välttämättömyys jatkossakin.

Petri Rajaniemi

Varmastikkin juuri näin, jos kyse olisi siitä, että he menisivät takaisin rakentamaan omaa maatansa. Koska oma maa on kuitenkin ihan liekeissä, siis konkreettisesti ja koska intohimoisten eteenpäin menijöidenkin mielenkiinto suhtautuu omaan menestykseen, eikä kotimaansa menestykseen, niin eikö ole todennäköisempää, että heidän potentiaalinsa sataa ruotsin, britannian tai ranskan laariin, jotka ottavat heidät avoimemmin vastaan.

Mikko Ellilä

Jaa, että somaleiden huippuosaaminen sataa Ruotsin, Englannin tai Ranskan laariin. Noin tyhmää paskapuhetta en olekaan kuullut noin kymmeneen vuoteen. Tuollainen aivan mielisairas, todellisuudelle vieras utopistinen ajattelu on seurausta täysin sokeasta uskomisesta fanaattiseen propagandaan.

Simo S. Hämäläinen

Vähän vaikea ottaa selvää tuosta Somaliasta. Tunnettuja Suomen somaleita myöten siellä käydään pitkilläkin lomilla, mutta silti maa on niin vaarallinen, ettei siellä pysty edes sitkeimmät oleskelemaan pidempään. Maan pohjoispuolella on muuten Somalimaa (ent. Somalimaan protektoraatti), joka tavoittelee itsenäisyyttä. Siellä ymmärtääkseni on rauhallista. Mielestäni tämän alueen kanssa voisi harkita yhteistyötä mm. halukkaiden paluumuuton suhteen. Itsenäisyyttä tavoitteleva valtio varmasti tarvitsee osaavaa työikäistä väestöä.

Täältä Virosta päin katsellen tilanne näyttää myös oudolta kun vertaa Suomeen: Kodakondsus- ja migratsiooniametin mukaan 1997-2009/Q2 välillä on maasta tavoitellut turvapaikkaa ainoastaan yksi somalialainen. (Vertailun vuoksi: Nigerialaisia paikkaa haki 6, turkkilaisia 17)

Viron laariin siis ei ole ainakaan osaamispotentiaali satanut tässä ryhmässä.

Jos Viroon on tullut yksi (1) somali 12 vuoden aikana, miksi Suomessa on kymmenentuhatta somalia?

Miksi suomalaiset poliitikot ovat tuoneet Suomeen kymmenentuhatta somalia?

Miksi? Miksi? Miksi?

Miksi kaikki Suomen poliitikot ovat maanpetoksellisia mielipuolia?

Miksi yksikään kansanedustaja tai ministeri ei koskaan vastusta somaleiden ynnä muiden suunnattomia kustannuksia suomalaisille veronmaksajille aiheuttavien kehitysmaalaisten tulvimista Suomeen?

Miksi? Miksi? Miksi?

Fanaatikkojen paniikki

Vs: Miksi älymystö on älytöntä?

« Vastaus #20 : 05.10.2009, 22:19:20 »

Nykyaikana leväperäistä maahanmuuttopolitiikkaa kannattava ja monikultturistinen suvaitsevaisto ei enää ole sillä tavalla ylimielisen rento kannanotoissaan kuten oli asianlaita 90-luvun alussa. Paremminkin kyllä nämä ilmiöt ovat näkyvissä Ruotsissa jossa tätä politiikkaa on kauemmin tehty, mutta soveltuvin osin sama pätee myös Suomeen. Kun ongelmat alkavat ilmetä, ensin niiden väitetään olevan vain rasistien keksintöä , ja kun ongelmat jatkuvat ne sitten leimataan sosiaalisista ongelmista ja rakenteellisesta rasismista johtuviksi. Kun lopulta tilastotiede ja arki ovat molemmat mokuttajia vastaan, onkin älymystöllä vuosimallia 2009 edessään älyllinen tappio: koko projekti on aloitettu väärillä premisseillä ja varsinkin peräänantavaisuus lähi-idän kulttuureille on ollut asia, jossa assimilaation kannattajat ovat olleet oikeassa koko ajan.

Monikultturistit ovat röyhkeitä ja näyttävät itsevarmoilta, mutta jokainen voi kuvitella, minkälainen älyllisen tappion riski toisaalta jomottaa jo ohimoissa (varsinkin Tanskassa ja Ruotsissa). Jos pitkän ryynäämisen jälkeen vihdoin myönnetään että :

• rikollisuus johtuu siirtolaisten kulttuurista
• siirtolaisia on jo nyt liikaa
• muslimijohtajilla esiintyy siirtomaaisännän taipumuksia
• osa siirtolaisista ei edes aio tehdä työtä
• jne.

Lyhyesti sanottuna, jo pelkästään kulttuuriperäisen rikollisuuden myöntämisestä seuraa koko korttitalon romahdus. Tämä ei ole vaihtoehto esimerkiksi Anna Rastaalle, JP Roosille, Kerkkäselle tahi jollekin akateemikolle jonka ura on monikulttuuriselle oppirakennelmalle perustettu; ei ole kivaa olla alkemisti alkemian kultakauden lopun häämöttäessä ennen väistämätöntä romahdusta.

Niinpä konkurssikypsää oppirakennelmaa yritetään pönkittää yhä uusilla (hyödyttämillä) kotouttamisohjelmilla (hyödyttömiä uuteen kotimaahansa vihamielisesti suhtautuville muslimeille), erillisten uimavuorojen, seminaarien, luentosarjojen puuhalandioilla siinä toivossa että alkemia vihdoin alkaa toimia. Puhumattakaan hyvin agressiivisista sensuurivaatimuksista.

Viimeinen rintama : PUUHALANDIA. SENSUURI.

Ymmärrettävää - kuka haluaisi palkata alkemistin koko alkemian romahdettua ? Ei, ei käy päinsä joten puuhalandiat ja sensuuri ovat viimeinen puolustuskeino ennen kuin objektiivinen todellisuus murskaa painollaan laaditun ja pönkitetyn oppirakennelman. Tällöin alan akatemia lakkaa olemasta , jolloin kyseessä on myös amatillinen katastrofi. Niinikään samaan kurimukseen joutuu epälukuinen joukko kirjailijoita ja muita vastaavia kulttuurihenkilöitä. Ja epäonnistuneen ulkomaalaispolitikan toteutunut riski on näillä kaikilla sama: älyllinen ja sen mukana ammatillinen tappio.

Juuri näin. Kyseessä on samanlainen ilmiö kuin Saksan kansallissosialistisen regiimin radikalisoituminen ja propagandan intensifioituminen systeemin edetessä vääjäämättömästi kohti lopullista romahdusta sodan häviämisen vuoksi.

Meininki oli Saksassa ja sen miehittämissä maissa yhä fanaattisempaa ja fanaattisempaa juuri ennen systeemin lopullista tuhoutumista.

Saksassa esim. hirtettiin ihmisiä lyhtypylväisiin ja kiinnitettiin heidän ruumiisiinsa "olen juutalaisten bolshevikkien kätyri"-lappuja.

Miehitetyissä maissa, mm. Italiassa ja Kreikassa, teloitettiin loppuvaiheessa kokonaisten kylien kaikki miespuoliset asukkaat kollektiivisena rangaistuksena partisaanien toiminnasta.

Vastaava vaihe on nyt meneillään Euroopan monikulttuurisuusfanaatikoilla. Systeemi on moraalisesti ja intellektuaalisesti täysin konkurssissa, joten fanaatikot yrittävät paniikissa viime hetkellä intensifioida sensuuria ja rangaista toisinajattelijoita.

Pravda: Afrikkalaisten mölinä rikastuttaa kulttuuriamme

Pravda:

Ryhmä afrikkalaisia naisia astui lähijunaan. Melko täydessä vaunussa he joutuivat kauaksi toisistaan. Jonkin ajan kuluttua yksi heistä alkoi puhua kovaan ääneen. Me muut ihmettelimme, kenelle hän puhuu. Vastaus löytyi vaunun toisesta päästä, josta kuului yhtä kovaääninen puhe. Tilanne vaikutti huvittavalta ja aika oudolta. Mietin, onko tällainen tapana jossain afrikkalaisella torilla. Kaikki huutavat kovaan ääneen. Kaikista se ei ollut huvittavaa. Päät kääntyilivät ja otsat kurtistuivat. Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Suomalainen tarvitsee tunnetusti laajan, äänettömän reviirin ympärilleen. Nämä naiset taas ottivat koko tilan käyttöönsä ja rakensivat reviirinsä äänekkäästi. Muutama viikko myöhemmin neljä afrikkalaistaustaista nuorta miestä rupatteli kovaan ääneen lähijunassa. Ääntä pitikin käyttää, koska he istuivat ikkunapenkeillä käytävän kahta puolen. Sitten he alkoivat nauraa. Eikä sille tullut loppua. He huojuivat ja heiluivat ja heidän kasvonsa loistivat kuin auringot. Heillä oli hervottoman hauskaa. Ajattelin, että tuollainen ilohan tarttuu. Vastapäätäni istui nuori nainen kuulokkeet korvillaan. Äkkiä hän tempaisi kuulokkeet pois, kääntyi ympäri ja mulkaisi miehiä vihaisesti. Hän huokaisi syvään ja jatkoi ikkunasta ulos katseluaan. "Suomessa ei käyttäydytä noin julkisella paikalla", eräs teini-ikäinen matkustaja tokaisi. Sitten häntä alkoi hymyilyttää: "Ei ainakaan selvin päin!" Kansainvälisyyden parhainta antia lienee, että tutustumalla toisten tapoihin joudumme arvioimaan uudesta näkökulmasta myös omiamme. Toisten kulttuurien kaikkia tapoja voi olla vaikea sulattaa. Kohtuullista lienee, että sietää ja ymmärtää erilaisuutta. Tämä koskee tietysti yhtä lailla kulttuuritörmäyksen molempia osapuolia.

JAANA SAVOLAINEN

KIRJOITTAJA ON HELSINGIN SANOMIEN UUTISTOIMITUKSEN TOIMITTAJA.

Kommentteja hommaforumilta:

Hassua kuinka vain afrikkalaisten tapa käyttäytyä on tavoittelemisen arvoista kulttuuria. Itse työssäni suhteellisen paljon matkustaneena olen huomannut, että maasta tai kulttuurista riippumatta vain afrikkalaistaustaisilla ihmisillä on tapana olla välittämättä kanssamatkustajista. Kaikkialla euroopassa, yhdysvalloissa ja kaukoidässä julkisissa välineissä matkustavat syntyperäiset ihmiset käyttäytyvät hillitysti ja muut matkustajat huomioon ottaen. Huutavat ja möykkäävät matkustajat ovat joko kännisiä paikallisia tai selvinpäin olevia afrikkalaistaustaisia henkilöitä. Miksi, voi miksi tällaista törkeää käytöstä pitää ihannoida?

Sitä kutsutaan toideudenpalvonnaksi ja kaksoisstandardiksi.

Suomessa ei kailoteta kaverille junavaunun toisesta päästä toiseen päähän, koska sellaista pidetään typeränä ja moukkamaisena käytöksenä, joka häiritsee vaunussa matkustavia ihmisiä. Mutta kun kieli vaihtuu, otetaan käyttöön uudet pelisäännöt. Samalla lailla ne suomalaiset keskikaljaporukat pitävät meteliä junissa, sitä vaan tupataan kutsumaan kusipäitten itsekkääksi remuamiseksi. Afrikkalaisille se on viehättävä tapa, joka opettaa arvioimaan uusiksi omaa käytöstä. Ehkäpä ensi kerralla huudan junavaunun päästä toiseen kaverilleni koko matkan ajan osoittaakseni solidaarisuutta afrikkalaisille veljilleni.

Pravdan propaganda on päivä päivältä sairaampaa. Suomalaisten asenne afrikkalaisia maahanmuuttajia kohtaan muuttuu yhä nuivemmaksi, mutta Pravda tuottaa jatkuvasti yhä hysteerisempää ja yhä hysteerisempää "neekerit on ihqdaa, neekerit on ihqdaa, neekerit on ihqdaa, uskokaa nyt jo"-diskurssia.

Suomalainen tarvitsee tunnetusti laajan, äänettömän reviirin ympärilleen. Nämä naiset taas ottivat koko tilan käyttöönsä ja rakensivat reviirinsä äänekkäästi.

Tässäkin siis ikään kuin vittuillaan suomalaisille siitä, että suomalainen kokee tarvitsevansa paljon hiljaisuutta. Todellisuudessa kukaan ei odota ihmisten olevan lähijunassa hiirenhiljaa, mutta normaalit ihmiset eivät HUUDA KOVAAN ÄÄNEEN JUNAVAUNUN PÄÄSTÄ TOISEEN. Tämän Pravdan propagandistin mielestä suomalaiset ovat jotain hiljaisia hissukoita, koska suomalaiset arvostavat normaalia, asiallista käytöstä. Neekerimuijat sen sijaan olivat vahvoja, upeita naisia, jotka ottivat tilan haltuunsa itsevarmasti. Tässä siis Pravdan toimittaja ihailee räyhääviä neekerinaisia ja haukkuu suomalaisia ujoiksi, hiljaisiksi nynnyiksi.

Muutama viikko myöhemmin neljä afrikkalaistaustaista nuorta miestä rupatteli kovaan ääneen lähijunassa. Ääntä pitikin käyttää, koska he istuivat ikkunapenkeillä käytävän kahta puolen.

"Ääntä pitikin käyttää" - eli toimittajan mielestä neekerit olivat aivan oikeassa huutaessaan toisilleen ikkunapaikoilta käytäväpaikoilla istuneiden ihmisten ylitse.

Jos joku suomalainen käyttäytyisi noin, sitä ei pidettäisi hyväksyttävänä. Kun neekerit käyttäytyvät noin, Pravdan toimittaja nuolee neekereiden perseitä. Sama käytös X on suomalaisten käytöksenä törkeää öykkärimäisyyttä ja neekereiden käytöksenä ihanaa, jännää toiseutta, Suomen köyhää kulttuuria rikastuttavaa kivaa afrikkalaista eloisuutta.

Sitten he alkoivat nauraa. Eikä sille tullut loppua. He huojuivat ja heiluivat ja heidän kasvonsa loistivat kuin auringot. Heillä oli hervottoman hauskaa. Ajattelin, että tuollainen ilohan tarttuu.

Tässä siis toimittaja kehuu neekeri-imbesillien kovaäänistä, hervotonta hohottamista. Pravdan toimittajan mielestä on ihqdaa, että neekerilauma nauraa. Tosi kivaa, että afrikkalaiset ovat niin iloisia. "Tuollainen ilohan tarttuu" - eli toimittajan mielestä junassa matkustaneiden suomalaisten olisi pitänyt ruveta nauramaan vain siksi, että samassa vaunussa oli nauravia neekereitä. Onpa sairasta ajattelua.

Onko ihmisillä yleensä tapana ruveta nauramaan vain siksi, että näkee jonkun tuntemattoman ihmisen nauravan? No ei tietenkään. Junassa nauraneiden afrikkalaisten tapauksessa suomalaiset junamatkustajat eivät voineet edes tietää, mille ne neekerit nauroivat; neekerithän olivat puhuneet keskenään omalla afrikkalaisella kielellään, jota kukaan suomalainen junamatkustaja ei taatusti ymmärtänyt. Onko kenelläkään yleensä tapana yhtyä tuiki tuntemattomien ihmisten nauruun tietämättä lainkaan, mille nämä tuntemattomat nauravat? Ei tietenkään. Miksi siis neekereiden kohdalla pitäisi toimia näin? Pravdan toimittaja kannattaa rasistista kaksinaismoralismia, jonka mukaan neekereitä kohtaan pitäisi käyttäytyä täysin eri tavalla kuin suomalaisia kohtaan.

Vastapäätäni istui nuori nainen kuulokkeet korvillaan. Äkkiä hän tempaisi kuulokkeet pois, kääntyi ympäri ja mulkaisi miehiä vihaisesti. Hän huokaisi syvään ja jatkoi ikkunasta ulos katseluaan.

Tässäkin siis Pravdan toimittaja vittuilee suomalaiselle nuorelle naiselle siitä, että tämä ei sanonut niille neekereille mitään. Toimittajan mielestä suomalainen nainen toimi väärin a) olemalla yhtymättä neekereiden aivottomaan röhönauruun ja b) tuijottamalla mölyäviä neekereitä vihaisesti, saadakseen nämä hiljenemään.

Suomessa ihmisten keskimääräinen sivistystaso ja sosiaalisten normien taju on niin korkea, että epäasialliseen käytökseen riittää reaktioksi usein pelkkä paheksuva vilkaisu. Sivistynyt, sosiaaliset normit sisäistänyt ihminen ymmärtää korjata käytöstään, jos hänen huonoa käytöstään tuijotetaan halveksuvasti.

Neekereiden kohdalla tällainen sosiaalinen paheksunta ei toimi, koska neekerit eivät ymmärrä käyttäytyvänsä huonosti. Neekerit ovat afrikkalaisia eivätkä ymmärrä eurooppalaisen yhteiskunnan normeja. Niinpä pelkkä paheksuva katse ei riitä hiljentämään riehuvia neekereitä.

Tätä ei Pravdan toimittaja kuitenkaan tarkoittanut. Toimittaja ei paheksunut räyhääviä neekereitä, vaan toimittaja halusi vittuilla neekereiden räyhäämiseen nuivasti suhtautuneelle suomalaiselle naiselle. Toimittajan mielestä suomalainen nainen oli tyhmä nirppanokka, kun tuijotti mölisevää neekerilaumaa paheksuvasti.

Toimittaja itse on tietysti niin suvaitsevainen, että fanittaa kaikkea neekerien käytöstä. Toimittajahan sanoi ihailevansa neekereiden iloista hohotusta ja odotti suomalaisten kanssamatkustajien yhtyvän tähän kulttuuriamme ah niin ihanasti rikastuttavaan afrikkalaiseen riemuun.

"Suomessa ei käyttäydytä noin julkisella paikalla", eräs teini-ikäinen matkustaja tokaisi. Sitten häntä alkoi hymyilyttää: "Ei ainakaan selvin päin!"

Tässäkin yhteydessä oli siis pakko vittuilla suomalaisille siitä, että jotkut suomalaiset räyhäävät kännissä.

Jostain syystä nämä multikultifanaatikot eivät osaa kehua toisia kulttuureita haukkumatta omaa kulttuuriaan.

Toiseutta ylistettäessä on aina pakko vittuilla, että suomalaiset ovat väkivaltaisia känniääliöitä. Tällä suomalaisillevittuilemisdiskurssilla nämä moraalisäteilijät asettuvat muiden suomalaisten yläpuolelle. Nämä kukkahattutädit yrittävät moraalisella ylemmyydentunnollaan ikään kuin kasvattaa päänsä päälle sädekehän, jonka loisteesta he voivat halveksua normaaleja ihmisiä. "Tepäs olette juntteja ja juoppoja, mutta minä somalienperseennuolija olen tosi fiksu ja sivistynyt ja suvaitsevainen."

Suomen maahanmuuttopolitiikka on vaarallisten fanaatikkojen käsissä

Tällaiset ihmiset ovat olleet päättämässä Suomen nykyisestä ulkomaalaispolitiikasta:

Optimist nro 3: Risto Laakkonen: Asenneilmastonmuutos

Kanslianeuvos Risto Laakkonen on Suomen maahanmuuttopolitiikan voimallinen rakentaja. Alan konkarilla on näkemystä työvoimapulaa ja maahanmuuttajien kotoutumista helpottavista toimista. Se, että maahanmuuttaja pääsee jouhevasti mukaan työmarkkinoille, on paitsi maahanmuuttajan, myös Suomen etu.

»Jo maassa olevien uudelleenkoulutus ei yksin ehdi paikata työvoimapulaa. Suomi tarvitsee maahanmuuttajia.»

Suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan merkittävästi vaikuttanut Risto Laakkonen tietää, mistä puhuu. Aikoinaan metallialalla pääluottamusmieheksi valittu mies on kulkenut mittavan tien SAK:n, Tukholman suurlähetystön, Pohjoismaiden ministerineuvoston ja Työministeriön kautta nykyiseen asemaansa.

Eläkkeelle Laakkonen jäi Työministeriöstä vuonna 2004, mutta työ kouluttajana ja kysyttynä luennoitsijana jatkuu edelleen. Laakkonen edustaa Suomessa Wienin kansainvälisen siirtolaisuuspolitiikan kehittämiskeskusta. Vaikka edistystä ihmisoikeusasioissa ja työvoimapolitiikassa on näkyvissä, työsarka ei lopu.

Kun Laakkonen joitakin vuosia sitten ehdotti Norjassa menestyksellisesti jo onnistuneesti toimivan tutustumisviisumin lanseeraamista Suomeen, ehdotus tyrmättiin. »Sellainen merkillinen luulo on elänyt sitkeässä, että ihmiset tallovat toisiaan maailman lentokentillä päästäkseen Suomeen.»

Tosiasiassa Suomi on joistakin viimeaikaisista, terhakkaista aloitteista huolimatta kansainvälisesti katsoen myöhässä osaavasta työvoimasta käytävässä kilpailussa. Käytäntöjä on kehitettävä. Korkeasti koulutettujen ja kättentaitoja omaavien maahanmuuttajien työllistäminen on erityinen haaste. »Meidän tulisi myös huolehtia täällä jo olevista maahanmuuttajista ja välittää tätä kautta myönteistä kuvaa maailmalle. Puskaradio on todistetusti hyvin tehokas vaikutelmien välittäjä. Tyytyväisyys houkuttelee ystäviä ja sukulaisia.» Eikä pelkän infrastruktuurin hiominen riitä. Asenneilmastossa on tilaa monimuotoisuuden edut huomioiville muutoksille. »Asia koskee jokaista suomalaista.» Toimivat käytännöt tehdään arjessa.

Asenteet ja infrastruktuuri suurennuslasin alle

Ketkä sitten ovat avainasemassa, kun maahanmuuttopolitiikkaa ja asenneilmastoa kehitetään suotuisammaksi? »Opettajat, tiedotusvälineet, kodit ja virkamiehet ovat tärkeitä vaikuttajia. Niinikään ylimmällä johdolla ja henkilöstöpäälliköillä on keskeinen asema. Myötäelämisen kyky on sivistykseen kuuluva perustaito.»

Yhtä tärkeää kuin maahanmuuttajien kotouttaminen, on suomalaisten integroituminen entistä monimuotoisempaan Suomeen. »Todellisuuden pelkoa tulisi poistaa.»

Se, millä termeillä asioista puhutaan, kertoo paljon. »Vielä 1950-luvulla puhuttiin ’muukalaislainsäädännöstä’, sittemmin on käytetty termiä ’ulkomaalaislainsäädäntö’. »Ulkomaalaisvierastokin» muutti nimensä »Maahanmuuttovirastoksi» vuoden 2008 alusta.

Maahanmuuttajiin liittyvä pelkojen lietsonta on Laakkosen mukaan ollut Suomessa tavallista – myös hallinnon puolella. Herranpelko taas on ruokkinut virkamiesten toisinaan tarpeetontakin valtaa. »Englannissa hallintovirkamies on kuvaavasti civil servant, siis kirjaimellisesti kansalaisen palvelija.»

Laakkonen ei lämpene käsitteelle »työperäinen» maahanmuutto. »Emmehän puhu esimerkiksi ’pakolaisperäisestä’ maahanmuutosta.» Maahanmuuttaja on ihminen, jonka elämään kuuluu muitakin kuin työhön liittyviä tarpeita. Maahan tulevia ihmisiä ei ole syytä erotella eri perustein. Kansainvälisessä käytännössä työvoiman maahanmuutosta käytetään esimerkiksi englanniksi käsitettä labour migration ja ruotsiksi arbetskraftsinvandring.

Jotta maahanmuuttajan kotoutuminen sujuisi mahdollisimman hyvin, toimivuutta edellytetään elämän kaikilla alueilla – muuallakin kuin työelämässä. Kotouttamisen kokonaisuus liittyy Suomen etuun: saammeko uutta työvoimaa ja sitä kautta nostetta kansantaloudelle, jos asuntopolitiikkaa, luotottamista, koulutusmahdollisuuksia, tulkki- ja asiointipalveluita tai lasten päivähoitoa ei ole järjestetty maahanmuuttajien kannalta sellaisiksi, että tänne houkuttelisi jäädä ehkä pitemmäksikin aikaa?

Maahanmuuttajat kansallisten menestystarinoiden takana

Maahanmuuttajilla on tähänkin mennessä ollut osansa Suomen kehityksessä. Useat suomalaisiksi laskettavat menestystarinat ovat maahanmuuttajien käsialaa.

Fazer, Gutzeit, Paulig, Finlayson ja Hackman ovat kaikille tuttuja maahanmuuttajainnovaattoreita.

Skotlantilaisen Crichtonin teräsrunkoisia laivoja valmistavasta telakasta kehittyi edelleen Wärtsilä, tervan ja puun perässä Suomeen saapuneet hollantilaiset puolestaan käynnistivät Suomessa laivanrakennusta, englantilaiset insinöörit kehittivät Fiskarsista erään silloisen maailman moderneimpiin kuuluvista konepajoista – ja listaa voidaan jatkaa.

Kansoja koskevat yleistämiset ruokkivat harhakuvia ja pitävät yllä keinotekoista erillisyyttä. Laakkonen hymyilee muistellessaan tutkimusta, jonka mukaan useissa eurooppalaisissa maissa ollaan sitä mieltä, että juuri oma alkuperäiskansa on sisukkainta mitä löytyy. Edes sisu ei siis ole mikään suomalaisten erityisominaisuus.

»Tarkalleen ottaen mitään Suomen heimoa ei ole olemassakaan. Jo ensimmäinen Suomeen saapunut ihminen oli maahanmuuttaja.»

Maahanmuuttajien kotouttaminen ja työllistäminen on kaikkien etu

Järeän historiallisen näytön lisäksi myös viimeaikaiset tutkimukset puhuvat puolestaan. Maahanmuuttajat tuovat työyhteisöihin mm. arvokasta innovointi- ja ongelmanratkaisukykyä sekä uudenlaisia kieli- ja asiakaspalvelutaitoja.

Kotouttamista edistävät täydennyskoulutus ja kielenopetus maksavat, mutta vielä kalliimmaksi yhteiskunnalle tulee se, jos maahanmuuttajaa ei kotouteta. Jos maahanmuuton alkuvaiheen toimenpiteissä säästetään, myöhemmin eteen tulevien korjaavien toimenpiteiden ja syrjäytymisen kustannukset tulevat huomattavasti kalliimmiksi. Työpaikan saamisella on keskeinen rooli paitsi yksilön identiteetin rakennuspuuna, myös yhteiskunnan jäsenyyden kannalta.

»Työvoiman syrjinnästä seuraavien kustannusten pienentäminen on jo kansantaloudellisesti katsottuna kannattavaa.» Maahanmuuttajan tuoma nettovoitto kasvaa sitä suuremmaksi, mitä aikaisemmin hän pääsee kiinni työmarkkinoihin.

Monimuotoisuutta arvostavan tajun kehittäminen ei myöskään vaadi niin runsasta taloudellista panostusta kuin usein annetaan ymmärtää. »Sitä jaksetaan hokea, kuinka toimet maksavat, mutta asenteiden muuttaminen on täysin ilmaista», Laakkonen huomauttaa. Tasapuolisuuden, oikeudenmukaisuuden ja empatian lisääntymiseen työyhteisöissä voi vaikuttaa jokainen.

Oikeuksien ja velvollisuuksien tiedostaminen on luonnollisesti kaksisuuntainen katu. Monimuotoisuuden tuomia etuja kasvattaa se, että maahanmuuttajalla itselläänkin on aitoa halua integroitua yhteiskuntaan.

Tulisiko maahanmuuttajien sitten osata suomea? Kielitaitokysymys on tärkeä – ja se on ratkaistavissa monilla tavoin. Laakkonen kertoo Ruotsissa toimivista puolalaisista hammaslääkäreistä. »Epäilin itsekin heistä kuullessani, mutta käytäntö toimii niin, että puolalaisten työpareina työskentelevät hammashoitajat ovat ruotsalaisia. Viestintä sujuu hyvin kaikkien kannalta.»

Perusteluja, perehdytystä – ja ne afroamerikkalaiset spirituaalit

Yhdenvertaisuuslaki on keskeinen väline syrjinnän ehkäisyssä. Laakkosen mukaan vuonna 2004 asetetun lain sisältö tunnetaan kuitenkin yllättävän huonosti. »Lain oletetaan usein koskevan vain Suomen kansalaisia, kun itse asiassa lain tarkoituksena on taata yhtäläiset oikeudet esimerkiksi kaikille työnhaussa ja työpaikoilla oleville.»

Kun rekrytointiprosessiin liittyvät olennaiset seikat ja vaiheet perustellaan ja dokumentoidaan asianmukaisesti, vältetään valintojen värittyminen. Työhakemuksen eteneminen saattaa pysähtyä jo hakijan nimeen.

»On romaneja, jotka ovat saaneet töitä vasta vaihdettuaan sukunimensä. Norjassa ja Hollannissa työnhaun tasapuolisuutta on valtio- ja kuntatasolla lisätty kokeilemalla mm. työnhakulomakkeiden jättämistä nimettöminä, jolloin hakijan koulutus, taidot ja kokemukset huomioidaan tasapuolisesti, eivätkä vastaanottavan työnantajan edustajan mahdolliset ennakkoluulot vaikuta siihen, ketkä kutsutaan työhönottohaastatteluun.»

»Perehdytys on tärkeä vaihe, sillä se auttaa maahanmuuttajaa perehtymään paitsi itse työhön, myös suomalaiseen työkulttuuriin. Myös henkilökunnan informoiminen nopeuttaa edistyksellisen vuorovaikutuksen syntymistä.» Niinikään tutor-toiminta, kulttuuritulkkien hyödyntäminen ja työpaikkakummit auttavat kehittämään toimivaa viestintää.

Koko persoonansa peliin laittavalla Laakkosella on selvästi missio. Mistä hän saa virtaa kaikkeen tekemiseensä? »Musiikista, sen kuuntelemisesta ja soittamisesta.»

Musiikista löytyy myös yhteys kanslianeuvoksen kokonaisuuksia linkittävään viisauteen. »Pidin negrospirituaaleista jo 11-vuotiaana. Kun kuulin, mitä ihastuttavan musiikin taustalla on, päätin että jos se on mitenkään mahdollista, haluan tehdä jotakin eriarvoisuuden poistamiseksi.»

Teksti Minna Takkunen

Johtavien maahanmuuttoviranomaistahojen mielestä siis suomalaisten pitäisi sopeutua Suomessa asuvien ulkomaalaisten käytökseen. Ulkomaalaisten itsensä ei tarvitse maahanmuuttobyrokraattien mielestä elää maassa maan tavalla eli sopeutua suomalaiseen kulttuuriin.

Suomalaisten pitää byrokraattien mielestä nöyristellä ulkomaalaisia ja sopeutua heidän käytökseensä eli sietää afrikkalaisia, lähi-itämaalaisia tms. kehitysmaalaisia tapoja. Tällaisia maanpettureita on Suomessa johtavina virkamiehinä ja poliitikkoina.