maanantai 31. elokuuta 2009

Konservatiivien typeryys ja vallankumouksellisten barbarismi




Allaoleva 1920-luvulla kirjoitettu teksti kuvaa nykyaikaa yllättävän hyvin, kun sana bolshevismi korvataan sanalla monikulttuurisuus (ja vastaavasti sana bolshevikki sanalla mokuttaja).

Myös tässä esitetyt lyhyet huomautukset biologisista faktoista, geneettisistä älykkyyseroista ja rodullisesta degeneroitumisesta ovat erittäin relevantteja nykyään, kun alhaisen mediaani-ÄO:n omaavaa väestöainesta tulvii Afrikasta ja Lähi-idästä Eurooppaan.

Tässä kerrotaan bolshevikkien yrittäneen kiistää biologisia faktoja ja väittäneen ihmisten älyllisiä ominaisuuksia ym. persoonallisuusominaisuuksia vain kulttuurin ja yhteiskunnan tuotteeksi. Nykyajan bolshevikit eli multikultipropagandistit uskovat tähän samaan virheelliseen dogmiin fanaattisella vimmalla. Multikultiuskovaiset yrittävät kiistää biologisia faktoja, mm. rotujen välisiä älykkyyseroja ja temperamenttieroja, aivan samalla uskonnollisella fanaattisuudella kuin ideologiset edeltäjänsä eli bolshevikit.

Ei mitään uutta auringon alla. Kommunistit yrittivät kiistää objektiivisia faktoja 1920-luvulla. Multikultiuskovaiset yrittävät kiistää objektiivisia faktoja 2000-luvulla. Multikultiuskovaiset ovat nykyajan kommunisteja. Monikulttuurisuusideologiassa ei ole mitään uutta, vaan se on täsmälleen samanlaista fanaattista, mielisairasta vihaa länsimaista sivilisaatiota vastaan kuin kommunismi.

(Kaikki lihavoinnit minun.)









More and more we are coming to see that hatred of
civilization is mainly a matter of heredity; that Bolshe-
viks are mostly born and not made. How can we expect
a man to support a social order which he instinctively
detests or which he is congenitally unable to achieve?
And how can society expect peaceful progress so long
as it spawns social rebels and laggards, and at the same
time sterilizes those creative superiors who are at once
its builders and its preservers?

The fact is that construction and destruction, prog-
ress and regress, evolution and revolution, are alike the
work of dynamic minorities. We have already seen how
numerically small are the talented elites which create
and advance high civilizations; while Jacobin France
and Bolshevik Russia prove how a small but ruthless
revolutionary faction can wreck a social order and tyran-
nize over a great population. Of course, these dynamic
groups are composed primarily of leaders - they are the
officers' corps of much larger armies which mobilize in-
stinctively when crises arise. Take the present world
crisis. In every country, the champions of the existing
order can count upon the resolute support of all those
who appreciate our civilization and wish to preserve it
from disruption. On the other hand, the revolutionary
leaders can count with equal confidence upon the un-
adaptable, inferior, and degenerate elements, who nat-
urally dislike our civilization and welcome a summons
to its overthrow.

Such are the distinctively "superior" and "inferior"
groups the standing armies of civilization and of chaos.
But, even when fully mobilized, these armies are minori-
ties. Between them stands an intermediate mass of
mediocrity, which, even in the most civilized countries,
probably constitutes a majority of the whole people.
In the United States, for example, this intermediate mass
is typified by the various "C" grades of the Army In-
telligence Tests the men with mental ages of from twelve
to fifteen years, whom the tests indicated comprised 61
per cent of the total population. These people are in-
capable of either creating or maintaining a high civiliza-
tion. For that, they are dependent upon the superiors;
just as in the army they depend upon the "A" and "B"
grades of the officers' corps, without whom they would
be as sheep without a shepherd.

However, these mediocres are not "inferiors" in the
technical sense; they are capable of adapting themselves
to the ordinary requirements of civilization, and of
profiting by the superiors' creative achievements
profiting often so successfully that they attain great
wealth and influence.

In some respects the mediocre have their social value.
Their very lack of initiative renders them natural con-
servers of whatever they adopt, and they thus act as
social ballast and as a brake to prevent the élite from
going too fast and getting out of touch with reality. They
also usually support the existing social order, and thus
tend to oppose revolution.

However, the mediocre have the defects of their quali-
ties. Their very conservatism is apt to be harmful, and
is frequently disastrous. This is because it is unintel-
ligent - a mere clinging to things as they are, with no
discrimination between what is sound and what is un-
sound or outworn; a mere blind aversion to change just
because it is change. This is sheer bourbonism. And
bourbonism is dangerous because it blocks progress,
prevents reform, perpetuates social evils, breeds discon-
tent, and thus engenders revolution.

The chief danger of bourbonism is that it is so power-
ful. If society were really guided by its creative elite,
mediocrity might be useful as a sort of "constitutional
opposition" stabilizing and regulating progress. Unfor-
tunately, society is ruled largely by mediocrity.



The most cursory survey of our world is enough to show that in politics, finance, business, and most other fields of human activity, a large proportion of the most influential figures are persons of decidedly mediocre intelligence and character.



The number of stupid reactionaries in high
places is depressing, and their stupidity is amazing when
we consider their opportunities. In fact, these oppor-
tunities are the best proof of their inherent stupidity,
because the mere fact that so little has been brought
out shows that there was very little there to bring.

At first sight all this may seem to conflict with what
we have previously discovered: that superiors tend to
rise in the social scale, and that in advanced modern
societies there has been a marked concentration of su-
periority in the middle and upper classes. But when we
look more closely, we see that there is no real discrepancy.

In the first place, the concentration of ability in the
upper social strata is not absolute, but relative.
Relatively, the upper and middle classes of society
undoubtedly contain a higher percentage of superiority
than do the lower classes. But this most emphatically
does not mean that the upper and middle classes are
made up wholly of superior persons while the lower
social strata are composed wholly of inferiors.

On the contrary, the lower social strata unquestionably
contain multitudes of valuable strains which have not
yet displayed themselves by rising in the social scale.

This is particularly true where the "social ladder" and
assortative mating have not drained the lower classes
and sharply stratified the population. For example, in
the American Army Intelligence Tests some of the
best scores were made by illiterate, ignorant Southern
mountaineers who had never before been outside their
native valleys. In other words, primitive conditions
had held back a high-grade Anglo-Saxon stock; but the
intelligence was there, passed on from generation to
generation, and only awaiting a favorable opportunity
to display itself.

We thus see that superior intelligence is not a monopoly
of the upper and middle social classes, albeit they do
possess a distinct relative advantage in this respect.

The next question which naturally arises is: What are
the proportions of superiors to mediocres and inferiors
within these classes? The question of inferiority need
not long detain us. The demands of modern life are suf-
ficiently great, and the social ladder works sufficiently
well to weed out most of the distinctly inferior indi-
viduals who arise in the upper and middle strata of so-
ciety by socially sterilizing them as economic failures or
by forcing them down to lower social levels.

With mediocrity, however, it is quite otherwise. A
glance at social statistics is enough to prove that a large
proportion of both the upper and middle classes must
consist of mediocrities. Consider the relative size of
social groups. In most Western nations from 5 to 10
per cent of the population should certainly be counted
as belonging to the upper social classes, while the middle
classes (urban and rural) probably run between 20 and
40 per cent. Now compare these figures with the matter
of intelligence. We have already seen that biological,
sociological, and psychological researches have alike re-
vealed the fact that high intelligence is rare. The Amer-
ican Army Intelligence Tests indicate that only 4 per
cent of the American population are of "very superior
intelligence" (Grade "A"), while only 9 per cent are of
"superior intelligence" (Grade "B"). We have also
seen that superior intelligence is by no means exclusively
confined to the upper and middle social strata. Yet,
even if superior intelligence were so confined, we have
every reason to believe that these strata would still con-
sist largely of mediocrities, for the very simple reason
that there would not be enough genuine superiors to go
around.

This raises a third question: Within the upper social strata, what is the relative status of superiors and mediocres, measured by recognized standards of
achievement and by direct influence in the community?


This is a matter of great importance.


If high intelligence be so rare, it is vital to social progress, and even to social security, that it should function with the greatest possible efficiency and should exert the greatest possible effect.

Now, no unbiased student of modern life can doubt that
this is very far from being the case. The melancholy
truth is that our stock of high creative intelligence (all
too meagre at best) is in the main imperfectly utilized.
To be sure, those pessimists who assert that it is nearly
all wasted are wrong. Comparatively little real talent
is wholly wasted. In advanced modern societies the
genuine superior can usually rise, and in many fields, like
science, art, literature, and certain of the professions, he
may reasonably hope to rise to the very top.

In other fields, however, particularly in politics, finance,
and business, this is not the case. Here, too, creative in-
telligence does tend to rise, and sometimes rises to the
top. But more frequently the highest posts are filled
by essentially mediocre personalities - shrewd, aggres-
sive, acquisitive, yet lacking that constructive vision
which is the birthmark of true greatness.

Now, this is a serious matter, because it is precisely
these fields wherein constructive leadership is supremely
important for social progress and social stability. His-
tory proves conclusively that revolutions are precipitated
mainly by inefficient government and unwise finance.
Here more than anywhere else the guidance of superior
intelligence is a vital necessity. Were our political and
economic life today guided by our best minds, we should
have little to fear from social revolution. A series of
constructive reforms would safeguard the future, while
the present revolutionary onslaught would be summarily
repelled. High intelligence is nearly always well poised,
and can be depended upon in a crisis to keep cool and
do the right thing. Mediocrity, on the other hand, lacks
poise and vision. Yet governments are today every-
where mainly in mediocre hands.



Governments should govern; should have faith in themselves and the principles they stand for; and should meet the challenge of aggressive minorities with intelligent foresight, instant action, and unflinching courage.



The mere fact that the revolutionists are a minority is no safeguard, because it is determined minorities, not passive majorities, that get their way.



The lesson of past revolutions, particularly the Russian Bolshevik Revolution, is that a small but resolute faction possesses the same decisive tactical advantage as a small but highly disciplined and enthusiastic army attacking a huge but ill-organized and spiritless foe. In such cases the assailants have the inestimable advantage of knowing what they want and exactly where they mean to make their attack. The defenders, on the contrary, not only do not know their own minds, but also usually fail to see precisely where, when, and how the attack is coming. They stand, fearful and irresolute, waiting to be hit - beaten before they are struck.

To avert this danger we need intelligent action. For
one thing, public opinion should be carefully informed
about the basic issues involved. When people appreciate
the true nature of social revolution, the irreparable cul-
tural and racial losses, the terrible setback to progress,
they will realize that all sections of the population ex-
cept the inferior and degenerate elements would be the
losers, and they will resolve determinedly to preserve
civilization from disruption.

By "information," however, I most emphatically do
not mean "propaganda." The truth about social revo-
lution is enough to open the eyes of all who believe in
orderly progress; while neither argument nor entreaty
can convert those temperamentally predisposed to vio-
lent subversive action. We must clearly recognize that
there exists an irreconcilable minority of congenital revo-
lutionists, born rebels against civilization, who can be
restrained only by superior force. This rebel minority
has, however, evolved a philosophy peculiarly enticing
in these troubled transition times when discontent is
rife, old beliefs shattered, and the new goals not yet
plainly in sight. Under these circumstances the phi-
losophy of revolt has attracted multitudes of persons im-
patient of present ills and grasping at the hope of violent
short cuts to progress. This is particularly true of certain types of emotional liberals, who play in with the revolutionists and are used as catspaws. Here we have the chief reasons for that idealization of revolution which has such a vogue in many quarters.



However, these unwitting dupes are not at heart irreconcilable enemies of society. They simply do not realize that they are on a path which leads to chaos. If they came to realize social revolution's inevitable consequences, most of them would stop aiding the revolutionists in their attacks on society, and would join forces with those who are striving for constructive progress by evolutionary methods. The real revolutionists would thus be deprived of much of their present strength, and could be more easily dealt with.

Now, this may be accomplished by instructive informa-
tion. It cannot be accomplished by "propaganda."
Hysterical denunciations of Bolshevism, specializing in
atrocity stories and yarns like the "nationalization of
women," defeat their own object. They divert attention
from fundamentals to details, generate heat without
light, spread panic rather than resolution, and invite
blind reaction instead of discriminating action. Such
propaganda stirs up a multitude of silly people who run
around looking for Communists under the bed and calling
everybody a "Bolshevik" who happens to disagree with
them. This modern witch-finding is not only fatuous;
it is harmful as well. Many of those denounced as "Bol-
sheviks" are not genuine social rebels at all, but people
so harassed by social ills or personal misfortunes that
they blindly take Bolshevism's false promises at their
face value. These people need education, not persecu-
tion. To dragoon and insult them simply drives them
into the Bolsheviks' arms. The thing to do is to under-
stand exactly who the real Bolsheviks are, attend to them
thoroughly, and then give suspects the benefit of the
doubt.

The real social rebels should, of course, be given short shrift.



No misguided sentimentality should shield those who plot the disruption of civilization and the degradation of the race. Boasting, as they do, that they have declared war upon the social order, let them be taken at their word. These irreconcilables should be carefully watched, strictly punished whenever they offend, and where anything like revolution is attempted, hunted down and extirpated.



They who take the sword against society must perish by society's sword.

Yet we should not forget that repression, of itself,
solves nothing. Knowing, as we do, that Bolsheviks are
mostly born and not made, we must realize that new
social rebels will arise until their recruiting grounds are
eliminated. When society takes in hand the betterment
of the race, when degenerates and inferiors are no longer
permitted to breed like lice, the floods of chaos will soon
dry up.

Until then repression must go on. But we must know
exactly what we are about. Repression is a dangerous
weapon, which should be used only within strictly de-
fined limits and even then with regret.

Now what are the limits of repression ? They are the
limits of action. Revolutionary action should be in-
stantly, inexorably repressed. There the dead-line
should
be drawn, so clear and plain that all would
know what
trespass means. But beyond that
forbidden zone - free
dom!

No tampering with freedom of thought under any
circumstances, and no curtailment of free speech except where it incites to violence and thus practically crosses the dead-line.

Society should say to its discontented: "You may
think what you please. You may discuss what you
please. You may advocate what you please, except it
involve violence, express or implied. If you preach or in-
sinuate violence, you will be punished. If you throw
bombs, you will be individually executed. If you try
revolutions, you will be collectively wiped out. But so
long as you avoid doing those forbidden things, you may
be watched, but you will not be interfered with."

At this point the timid or stupid reactionary may ex-
claim: "But this is giving Bolshevism a chance to hide
behind legal technicalities !" Granted. "This will allow
revolutionists to conduct a camouflaged propaganda!"
Granted. "The results may be dangerous!" Granted;
all granted. And yet we cannot do otherwise, because
all the harm the Bolsheviks might do by clever abuse
of their freedom to think and speak, would be as nothing
to the harm done by denying them that freedom.

This harm would be manifold. In the first place, such
action would tend to defeat its own object and to en-
courage rather than suppress revolutionary unrest, be-
cause for every camouflaged Bolshevik who might be
smoked out and laid by the heels, ten free spirits would
be impelled to become revolutionists, since in their eyes
(singular paradox!) Bolshevism would be associated
with liberty.



In the second place, any serious curtailment of free speech would render impossible the formation of that intelligent public opinion which we have already seen to be so necessary for comprehending difficulties and conceiving effective remedies.

Lastly, such a policy would paralyze intellectual activity,
enthrone reaction, and block progress. To protect society
from disruption, however necessary, is merely part of a
larger whole. Social order must be preserved, because
that is the vital prerequisite of constructive progress.
But constructive progress must take place. Things cannot
be left as they are, because under present conditions we
are headed toward racial impoverishment and cultural de-
cline. Our chief hope for the future is the scientific spirit.
But that spirit thrives only on unfettered knowledge and
truth. Lacking this sustenance, it withers and decays.
One of Bolshevism's deadly sins is its brutal crushing of
intellectual freedom. Shall we be guilty of the very crime
we so abhor in our enemies? What a wretched outcome:
to escape the destructive tyranny of Bolshevism only
to fall under the petrifying tyranny of bourbonism !

Heaven be praised, humanity is not restricted to so
poor a choice. Another path lies open the path of race-
betterment. And science points the way. We already
know enough to make a sure start, and increasing knowl-
edge will guide our footsteps as we move on. That is
the hopeful aspect of the situation. We do not have to
guess. We know. All we need to do is to apply what
we have already learned and keep on using our brains.
The result will be such a combined increase of knowledge
and creative intelligence that many problems, today in-
superable, will solve themselves.

Furthermore, science, which points the path to the
future, gives us hope for the present as well. Materially
the forces of chaos may still be growing, especially
through racial impoverishment; but morally they are
being undermined. Science, especially biology, is cutting
the ground from under their feet. Even a decade ago,
when errors like environmentalism and "natural equal-
ity" were generally accepted, the Under-Man was able
to make out a plausible case.



Today the basic importance of heredity and the real nature of inferiority are becoming more and more widely understood and appreciated.

Indeed, it is this very spread of scientific truth which
accounts largely for the growing violence of social un-
rest. Consciously or instinctively the revolutionary
leaders feel that the "moral imponderables" have de-
serted them, and that they must therefore rely more
and more upon force.


Does not Bolshevism admit that
it cannot peacefully convert the world, but can triumph only by the dictatorship of a ruthless minority, destroying whole classes, and then forcibly transforming the remaining population by a long process of intensive propaganda extending perhaps for generations ? What a monstrous doctrine ! But, also, what a monumental confession of moral bankruptcy !

This is the counsel of desperation, not the assurance of victory.

That which maddens Bolshevism is, however, our in-
spiration. To us science speaks. And her words are :
"Sursum corda! Lift up your hearts! Have faith in
yourselves; in your civilization; in your race. Tread
confidently the path I have revealed to you. Ye know
the truth, and the truth shall make you free !"



NEO-ARISTOCRACY

STRESSFUL transition is the key-note of our time. Un-
less all signs be at fault, we stand at one of those mo-
mentous crises in history when mankind moves from
one well-marked epoch into another of widely different
character. Such crucial periods are of supreme impor-
tance, because their outcome may determine man's
course for many generations, perhaps for many centuries.

Transition spells struggle. And this is pre-eminently
true of today. Historians of the distant future, apprais-
ing our times, may conclude that the Great War was
merely a symptom an episode in a much vaster struggle
of ideas and elemental forces which began long before
the war, and lasted long after its close. Certainly such
a conflict of ideas is today raging. Perhaps never in
human annals have principles so dissimilar striven so
fiercely for mastery of the coming age.

Now in this conflict the ultimate antagonists appear
to be biology and Bolshevism: Bolshevism, the incarna-
tion of the atavistic past; biology, the hope of a pro-
gressive future. To call Bolshevism the incarnation of
the past may sound paradoxical if we heed its claims to
being ultramodern. But we have weighed those claims
and have found them mere camouflage. What we have
found is that Bolshevism, instead of being very new, is very old, that it is the last of a long series of revolts by the unadaptable, inferior, and degenerate elements against civilizations which have irked them and which they have therefore wished to destroy.

The only new thing about Bolshevism is its "rationalizing"
of rebellious emotions into an exceedingly insidious and
persuasive philosophy of revolt which has not merely
welded all the real social rebels, but has also deluded
many misguided dupes, blind to what Bolshevism implies.

Such is the champion of the old, primitive past:
intrenched behind ancient errors like environmentalism
and "natural equality," favored by the unrest of transition
times, and reinforced by ever-multiplying swarms of
degenerates and inferiors.




Myös tämä tekstinpätkä samalta ajalta kuvaa hyvin kehitysmaista länsimaihin suuntautuvan maahanmuuttoaallon aiheuttaman väestön rodullisen muuttumisen seurauksia:








There must be some relation between the average innate capacity of a nation and the effect likely to be produced by the expenditure of a given amount of energy on improving the environment.


If a race falls back in its inborn qualities; if, owing to the efforts of philanthropists and the burdens of unsound taxation, more of the failures of civilization reach maturity and parenthood, and fewer competent persons are brought into existence to support them, not only has the nation less energy to use for the maintenance and improvement of its social conditions, but such energy as is available will produce a correspondingly smaller effect.


The old standard can be maintained, if at all, only by a policy of overspending leading to bankruptcy. We have, in fact, conditions in which retrogression will set in and the environment will follow the heredity downhill.

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Idioottien argumentteja ja vastauksia niihin

Kopioin tämän keskustelun facebookista vain siksi, että tämä on FAQ-materiaalia; tässä tulee esille muutamia sellaisia idioottimaisia argumentteja, joita monikulttuurifanaatikot hokevat uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan kuin rikkinäinen levysoitin.

MAASSA MAAN TAVALLA, TAI MAASTA POIS.

Tämä ryhmä on tarkoitettu suomalaista kulttuuria kunnioittaville monikulttuurisuuden vastustajille.

Somaleiden jatkuva loukkaantuneena oleminen milloin mistäkin sekä, muslimien alituiset erityisvaatimukset työelämässä, kouluissa sekä muualla yhteiskunnassa ovat jokapäiväisiä asiota.

Suomalaisten ei tule muuttaa omia perinteitään sen vuoksi että, joku somali voi asiasta loukkaantua. Kukkahattutätien ideat joulujuhlien muuttamisesta muslimeille sopiviksi tai suvivirrestä luopuminen ovat rasismia suomalaista kulttuuriperintöä kohtaan.

Jokainen jota ahdistaa elää Suomessa,voi vapaasti muuttaa takaisin rikastuttamaan omaa kulttuuriaan. Kukaan ei varmasti estä.

Yleinen oikeustaju myös vaatii että, Suomessa ryöstöihin/raiskauksiin syyllistynyt pakolainen voidaan palauttaa lähtömaahansa riippumatta maan humanitäärisestä tilanteesta.


Kai Jokela a écrit
hier, à 20:58

Mä pidän kyllä omat "perinteeni" ja annan muiden pitää omansa

Mua ei hetkauta jos joku kulkee kaavussa tai ei syö sikaa. Olen suomalainen mutta vihaan jääkiekkoa, jalkapalloa, urheiluautoja ja muita juntteuden ilmentymiä. En käynyt armeijaa! Enkä käy kirkossa! Olen siis yhteiskunnan vihollinen Nro 1???!!!

On helppo leimata musliminaiset uhreiksi, mutta he itse pitävät itseään siveyden sipuleina, ja varmasti noudattavat lakia sen lisäksi. On suomalaisia kotiäitejäkin. Ja tosi paljon lestadiolaisia! Voi kuinka heitä alistetaan! eivätkä saa katsoa telkkusta salkkareita! Lestaadiolaiset pois suomesta?!

On muistettava ettei kukaan tee rikoksia huvikseen jos voi ansaita helpommin töitä tekemällä. Esim. USA:ssa rikollisuuden kasvu menee yks-yhteen työttömyyden lisääntymisen kanssa, ja laksenut työttömyyden laskiessa. Teininä itse varastelin pyöriä jotta olisi varaa käydä diskossa porvariperheiden lasten kanssa. Mihin maahan minut pitäisi lähettää?



On aivan naurettavan epätoivoista paskapuhetta verrata lestadiolaisia muslimeihin.

1. Lestadiolaisuus on aivan erilainen uskonto kuin islam.

2. Lestadiolaiset käyttäytyvät hyvin eivätkä terrorisoi ympäröivää yhteiskuntaa.

3. Lestadiolaiset ovat suomalaisia. Heillä on oikeus olla täällä, koska tämä on Suomi.

On myös täysin järjetöntä väittää, että afrikkalaisten ja lähi-itämaalaisten maahanmuuttajien rikollisuus Suomessa johtuisi heidän työttömyydestään.

Ensinnäkin se työttömyys johtuu heidän huonosta koulutustasostaan, kielitaidostaan ym. osaamisestaan. Meillä ei ole mitään motiivia ottaa Suomeen ulkomaalaisia työttömiä suomalaisten työttömien lisäksi. Ulkomaalaisia pitäisi päästää Suomeen vain, jos he elättävät itsensä tekemällä töitä. Työttömiä ulkomaalaisia ei pidä ottaa tänne elelemään suomalaisten veronmaksajien rahoilla.

Toiseksi afrikkalaisten ja lähi-itämaalaisten maahanmuuttajien rikollisuus Suomessa on niin suurta, että sitä ei voida mitenkään selittää heidän työttömyydellään. Suomalaiset työttömät eivät tee rikoksia monikymmenkertaisesti enemmän kuin suomalaiset työssäkäyvät. Sen sijaan afrikkalaisten ja lähi-itämaalaisten maahanmuuttajien rikollisuus on monien rikostyyppien osalta monikymmenkertaisesti suurempaa per henki kuin suomalaisten rikollisuus. Maahanmuuttajien työttömyys ei siis kelpaa selitykseksi heidän rikollisuudelleen.

Petrus Pennanen:

Sananvapaus Suomessa on vakavasti uhattuna viranomaisten taholta - jos emme sitä nyt puolusta, koskee sananvapaus pian vain "oikeita" mielipiteitä.

Sananvapauden puolesta ry

Sananvapaus, mielipiteenvapaus, ilmaisunvapaus — miten sitä kutsutaankin, se on yksi tärkeimmistä perusvapauksistamme. Sananvapauden puolesta ry on puoluepoliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton järjestö, joka pyrkii pitämään sananvapauden asiaa esillä ja tiedottamaan sen loukkauksista Suomessa ja maailmalla.

Tanja Hillbom:

1. Pitäisikö mielestänne sananvapauden nimissä saada haukkua (=lausua kriittinen mielipiteensä) yksittäisiä henkilöitä (julkkiksia/taviksia) esim. blogeissa, nettikeskusteluissa tai muissa julkaisuissa?

2. Entäpä yksityisissä sähköposteissa tai facebookissa?

Missä raja kulkee? Pitääkö minulla olla oikeus nostaa kunnianloukkaussyyte Petrusta vastaan, jos hän kirjoittaa facebookissa seinälleen esim. "Tanjalla on ruuvit löysällä" ?
Lienee selvää, että omien virheiden ääneen kritisoiminen on hyväksyttävämpää (ja kypsempää käytöstä) kuin naapurin haukkuminen. On myös aivan eri asia haukkua yksittäistä tötteröhattuista, tummasilmäistä, sukupuolensa vaihtanutta, lukihäiriöistä, ylipainoista, rastalettistä, vain naisten uimavuoroja käyttävää, vierasmaalaisen kanssa avioitunutta henkilöä kuin kaikkia johonkin etniseen ryhmään kuuluvia (tai kaikkia tötteröhattuisia...).

Vaikka hatun voi vaihtaa, etnisyyttä ei...

t. Sananvapauden puolesta ja syrjimistä vastaan




1. Kyllä.

2. Kyllä.

3. Sinun ei pitäisi voida nostaa kunnianloukkaussyytettä, jos joku haukkuu sinua idiootiksi tms.

4. Ketä tahansa toista ihmistä tai kokonaista etnistä ryhmää tms. väestöryhmää on voitava haukkua ihan vapaasti.

Jos haukkuminen on täysin typerää, siitä on haittaa vain haukkujalle itselleen. Esimerkiksi minä vaaleatukkaisena miehenä pidän idiootteina kaikkia niitä, jotka sanovat blondien olevan tyhmiä. En silti tee rikosilmoitusta kiihotuksesta kansanryhmää vastaan kuullessani blondivitsejä. Kyseistä rikosnimikettä ei pitäisi olla olemassakaan.

torstai 27. elokuuta 2009

Islamista, monikulttuurisuudesta ja sananvapaudesta

Keskustelua "En kannata Jussi Halla-ahoa"-nimisestä facebookryhmästä:

Mikko Ellilä a écrit
le 22 août 2009 à 18:35

Halla-aho on oikeudessa ainoastaan poliitikkojen ja muutaman demlajuristin oman matalamielisyyden merkiksi. Häntä syyttävät tahot ovat kuin pieniä päästäisiä, joiden laumasta leviää pieneläimille tyypillinen tunkkaisuuden löyhkä.

Halla-aho on raitistanut maahanmuuttokeskustelua terveellisellä tavalla. Hän on osoittanut, millaista kriittinen akateeminen argumentaatio parhaimmillaan on. Ja nyt tätä vaatimatonta blogistia viedään linnasta linnaan kuin Galileo Galileita: vaatien häntä pyörtämään kirjoituksiaan rangaistuksilla uhaten.

Uskonrauhan rikkomisesta ja kansanryhmää vastaan kiihottamisesta nostetut ideologiset syytteet ovat oikeudenkäytön irvikuvia. Uskonrauhaa pitääkin rikkoa, sillä ei ole ihmisarvon kannalta loukkaavampaa kuin antaa jonkun ”uskoa rauhassa”.

http://jukkahankamaki.blogspot.com/2009/08/korkeasti-koulutettujen-kurittaminen.html


Hannele Kosonen a écrit
le 22 août 2009 à 18:44

Jännittävää, että kannatatte yhteiskuntajärjestystä, jossa on hyvin autoritäärisen muslimimaan piirteitä, ja pidätätte sanavapauden vain itsellenne. Imaami Ellilä vie Suomen "oikeauskoisten paratiisiin". Samoin Yussuf Oha-Allah.




Mikko Ellilä a écrit
le 23 août 2009 à 15:07

Mitä ihmettä hourailet?



Hannele Kosonen a écrit
le 23 août 2009 à 16:33

Mikko, "hourailet"? Tämä ei ole Hommapalsta, jossa voi ihmisiä haukkua estottomasti miksi vaan. Misogyniaa olen monenlaista nähnyt- ja ei, en houraile.

Libertaristi ei toki voi "puhdasoppisesti" vaatia puheoikeutta pois muilta, ellei ole sekaantunut eugeniikkaan. Nationalistin luulisi ajavan maansa etua (sitä et ole selvittänyt, miten aiot selvittää 2020 koittavan hoitosuhteen romahtamisen ilman maahanmuuttajia, realiteetteina myös Suomen heikot kilpailuasemat koulutetusta työvoimasta).

Jollei juttu aukea, sanon, että poista se uskonto-osuus, siitä katseesi metodeihinne. Ne ovat kuin suoraan juuri tuo "ilman turbaania". Sananvapaushan on Hommafoorumilla ollut tapetilla kovastikin "jäsenten välisissänne". Sielläkin mitattiin kai sananvapauden rajoja.


Mikko Ellilä a écrit
le 23 août 2009 à 18:51

Et ymmärrä sananvapaudesta mitään.

Luepa nyt alkajaisiksi vaikka tämä:
http://uusiviesti.blogspot.com/2009/08/halla-ahon-jumalanpilkkaoikeudenkaynnis.html



Hannele Kosonen a écrit
le 23 août 2009 à 21:36

Ahaa, siis nyt tämä linja. Sananvapaudesta ymmärrän myös sen, miksi itsellesi tuli tuomio. Missä vaiheessa se nyt makaa, sitä en tiedä. Kuten sanoin, blogeihin voi kuka tahansa suoltaa mitä haluaa. Melkoista pseudotiertämystäkin on ilmassa. BTW, olen kirjoittanut sananvapaudesta itsekin paljon.

Hannele Kosonen a écrit
le 23 août 2009 à 23:38

Hannele Kosonen a écrit
le 24 août 2009 à 00:13

http://www.facebook.com/group.php?gid=117606564597&ref=ts

Linkki syntyy tästä ryhmästä, joka ihannoi Pro Kölniä- ja Saksan tiedustelu tutkii sitä myös. Sananvapautta tuossa kontekstissa harrastaa voi kai myös....


Mikko Ellilä a écrit
le 24 août 2009 à 13:03
Et edelleenkään ymmärrä sananvapaudesta mitään.

Sinä vastustat sananvapautta ja muitakin ihmisoikeuksia.

Uskot sokeasti valtiovaltaan ja hallitsevien puolueiden ideologiaan.

Kannatat selvästi sitä, että valtiollinen poliisi vakoilee laillisia kansalaisjärjestöjä estääkseen kansalaisia esittämästä omia poliittisia mielipiteitään vapaassa demokraattisessa keskustelussa. Sitähän sinä tarkoitat tuolla ilmaisulla "Saksan tiedustelu tutkii sitä myös"; haluat hyökätä lainkuuliaisten kansalaisten kimppuun valtion väkivaltakoneiston kautta ja siksi kehut näitä valtiollisen poliisin toimenpiteitä demokraattisten kansalaisjärjestöjen toiminnan tukahduttamiseksi.

Eve Pelkonen a écrit
le 24 août 2009 à 14:14

Mikko, onpa todella ilo nähdä tuollaista sananvapauden ja realismin puolustajaa. Sanot, ettei Hannele ymmärrä sananvapaudesta yhtään mitään. No kerropa sitten asiantuntijana ja oikeudentuntoisena, oikeudessakin käyneenä ja tuomion saaneena, lainkuuliaisuuden innokkaana puolustajana, mitä se sananvapaus sitten mielestäsi on.


Mikko Ellilä a écrit
le 24 août 2009 à 16:54

Eve Pelkonen kysyy minulta, mitä on sananvapaus. Kerronpa nyt alkajaisiksi, että esimerkiksi sakkorangaistus blogipostauksesta on sananvapauden vastaista. Kun olet tämän tajunnut, keskustellaan asiasta lisää.

Hannele Kosonen a écrit
le 24 août 2009 à 17:07

Mikko, ihan vain sellainen pikkujuttu; blogi tai muu nettikirjoittelu seuraa ihan normaalin rikosoikeudellisen tunnusmerkistön jälkiä. Kyse ei aina ole edes "mitä" vaan "miten". Ihan retoriikan ja semantiikan perussääntöjä muuten.


Mikko Ellilä a écrit
le 24 août 2009 à 17:22

Sananvapauden rajoittaminen rikoslailla eli poliittisten mielipiteiden määritteleminen rikoksiksi on sananvapauden vastaista. Ihan retoriikan ja semantiikan perussääntöjä muuten.


Eve Pelkonen a écrit
le 24 août 2009 à 19:17

Mikko Ellilä ei nyt taas tapansa mukaan anna selvään kysymykseen vastausta. Sananvapaus ei ole sitä, mitä hän sen haluaisi olevan. Suomessa on olemassa sananvapauslaki, joka koskee joukkoviestimiä. Tietääkseni Mikko Ellilä ei sellainen ole, vaikka kova poika onkin paasaamaan. Sananvautta säätelevät kaksi muutakin lakia http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030453 ja http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040021 . Viimeksi mainitun päivitys http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2009/20090084 kannattaa myös lukea. Saatat oppiakin jotain. LIsäksi kunnianloukkauksesta on säädetty oma lakinsa http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2000/20000531. Se säädöskohta uskonnosta on ihan vain tulevaisuutta silmälläpitäen, jos päätät perustaa oman uskontokunnan, etkä liity islamilaisiin ystäviisi.


Eve Pelkonen a écrit
le 24 août 2009 à 19:28

Ai niin! Olen pahoillani, Mikko Ellilä, yksi unohtui: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiihotus_kansanryhm%C3%A4%C3%A4_vastaan sanelee sananvapautta. Nämä linkit kun luet hitaasti ja ajattelet välillä lukemaasi, olet jo paljon viisaampi, eikä tarvitse vain esittää sellaista.


Mikko Ellilä a écrit
le 24 août 2009 à 19:45

Edelleenkään Eve Pelkonen ei tajua, mitä on sananvapaus. Täytyypä siis kertoa Evelle sama kuin aiemmin Hannelelle: sananvapauden rajoittaminen rikoslailla eli poliittisten mielipiteiden määritteleminen rikoksiksi on sananvapauden vastaista.

Tätä VASTAAN ei voi argumentoida antamalla linkkejä juuri niihin lakipykäliin, joissa mielipiteitä määritellään rikoksiksi. Nuo sinun antamasi linkit ovat argumentteja nimenomaan minun edustamani näkemyksen PUOLESTA, koska nuo linkit nimenomaan TODISTAVAT minun käsitykseni Suomessa voimassaolevista sananvapauden rajoituksista.

Eve Pelkonen a écrit
le 24 août 2009 à 20:12

Mikko, jos kerran minä en tiedä, mitä sananvapaus on, niin kerro nyt hyvä mies se minulle, äläkä väistele noilla koukeroilla.

Mikko Ellilä a écrit
le 24 août 2009 à 20:28

Sananvapaus on sitä, että ihminen saa vapaasti ilmaista omat ajatuksensa.

Vastoin idioottien harhaluuloja tämä ei tarkoita sitä, että ihmisellä olisi oikeus esimerkiksi vaatia ilmaista palstatilaa sanomalehdistä tai ilmaista lähetysaikaa tv- ja radiokanavilta. Tiedotusvälineen omistaja päättää, mitä haluaa julkaista. Jos tiedotusvälineiden omistajat pakotettaisiin julkaisemaan jotain vastoin tahtoaan, se loukkaisi heidän sananvapauttaan.

Sananvapauden vastustajia ovat a) valtiot, jotka säätävät sananvapautta rajoittavia lakeja ja b) terroristit, jotka rajoittavat sananvapautta uhkaamalla väkivallalla (esim. tappouhkaukset Muhammad-pilakuvien piirtäjille).


Hannele Kosonen a écrit
le 24 août 2009 à 20:48

Mikko, aivan oikein; osittain. "Vapaa ajatuksen ilmaisu" ei kuitenkaan sisällytä puolittaisen, epätoden, liian yleistävän, harhaanjohtavan tiedon levittämistä, eikä fyysistä uhkailua.

Mikko Ellilä a écrit
le 25 août 2009 à 17:47

Fyysisellä väkivallalla uhkailu on rikos, koska fyysinen väkivalta on rikos.

"Puolittaisen, epätoden, liian yleistävän, harhaanjohtavan tiedon levittäminen" kuuluu sananvapauteen. Suomessa sananvapautta on rajoitettu tältä osin - ja monelta muiltakin osin. Esimerkiksi totuudenmukainen lause "Muhammad oli pedofiili" on syyttäjän mielestä rikosoikeudellisesti uskonrauhan loukkaamista ja kiihotusta kansanryhmää vastaan. Jos laki tai syyttäjä vastustaa sananvapautta asian X osalta, asia X silti kuuluu sananvapauteen. Tätä sinä et nähtävästi tajua.


Hannele Kosonen a écrit
le 25 août 2009 à 18:15

Mikko, jos olisit ollut taitava, olisit sanonut "nykymittapuun mukaan". Näet, tuona aikana ei ollut lainsäädäntöä niissä maissa ja ihmisten elinikä oli paljon alempi. Jollet osaa suhteuttaa sanomisiasi, esität asian tämänhetkisenä totena, ja sehän ei voi tarkalleen ottaen olla totta; tosin itsekin kammoksun esim. 14-vuotiaan naittamista.



Mikko Ellilä a écrit
le 25 août 2009 à 18:32

Sinä siis puolustelet muslimeja, joiden mielestä Muhammad toimi oikein raiskatessaan 9-vuotiaan tytön ollessaan itse yli 50-vuotias.

Hyi saatana!!



Hannele Kosonen a écrit
le 25 août 2009 à 21:06

Lue uudestaan, älä leiki, että olen kulttuurirelativisti, ei kannata; kysyn, miksi te ette puolusta noita USA:n ja Etelä-Amerikan lapsia, jotka voidaan naittaa 14-vuotiaana.

Hannele Kosonen a écrit
le 25 août 2009 à 21:07

Suoraan Homman käsikirjasta; kun niiltä kysyy jotain vaikeaa, saa solvauksia.

Mikko Ellilä a écrit
le 25 août 2009 à 23:03

Et sinä kysynyt mitään vaikeaa. Sinä puolustelit PEDOFIILIÄ.

Puolustit tätä pedofiiliä tietysti vain siksi, että kyseinen pedofiili sattuu olemaan muslimien profeetta.



Hannele Kosonen a écrit
le 25 août 2009 à 23:18

Siis; ihan tosielämässä? Kuule, opettele lukemaan. Se, että en todella puolusta USA:n ja Latinalaisen Amerikankaan pedofiileja, ei voi kääntää EDES kauppislaisen päässä asiaa niin, että puolustaisin muslimien epäinhimillisiä tapoja. Satun vaan tuntemaan MALTILLISIAKIN muslimeja, jotka ovat profeettansa tuominneet ja samoin hömelöjä puhuneen Suomessa vaikuttavan imaamin.

Kysyn edelleen, kuka teistä huolestuisi sillä samalla intensiteetillä USA:n ja Latinalaisen Amerikan pedofiilien uhreista? Vai ovatko nyt nämäkin jotenkin "alempia ihmisiä", joita ei tarvitse puolustaa?


Mikko Ellilä a écrit
le 25 août 2009 à 23:24

Kaikki normaalit ihmiset vastustavat kaikkia pedofiilejä täysin riippumatta heidän rodustaan, etnisyydestään, kulttuuristaan, uskonnostaan, ideologiastaan jne.

Hannele Kosonen a écrit
le 25 août 2009 à 23:32

Olen erittäin normaali. Sanoin sinulle, MITEN olisit voinut sanoa joutumatta edesvastuuseen. Mutta kun ei mene läpi. Saman olisit voinut sanoa paljon taitavammin, Viestintä ei taida olla ihan paras vahvuutesi.

Hannele Kosonen a écrit
le 25 août 2009 à 23:33

Ja muuten, kun niin sinnikkäästi väität minun kertoneen jotain, mitä en sanonut,voidaanhan siitäkin tietenkin vetää johtopäätökset oikeudessa.

Hannele Kosonen a écrit
le 25 août 2009 à 23:56

"En ole väittänyt sinun sanoneen mitään sellaista, mitä et ole oikeasti sanonut", viestitti Ellilä juuri äsken. Edelleenkään hän ei ole vastannut, miksi kriitikoiden puolustamisvaisto on niin valikoiva.

Ei kannata alkaa väittää; tämä keskustelu on tallessa.

Timo Krafft a écrit
à 11:51

Uskomatonta että tällainen ryhmä edes on olemassa. Täällä näemmä vain panetellaan ihmisiä, varsinkin Hannele Kosonen on aika mestari asiassa. Se että tämän ryhmän mielestä mielipiteen ilmaiseminen on vakavampaa kuin naisen alistaminen kulttuurin ja uskonnon varjolla on käsittämätöntä. Tämä ryhmä on suvaitsevaisuudessaan niin ristiriitainen että sallii (ja vielä omalla kulttuurialueellamme) ihmis-, nais-, yksilön- sekä myös eläinoikeuksien polkemisen vaikka se on lakejamme sekä tapojemme vastaista. Korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä mutta aika vaikeaa teistä on muuta kuvitella.


Timo Krafft a écrit
à 11:55

''Satun vaan tuntemaan MALTILLISIAKIN muslimeja, jotka ovat profeettansa tuominneet.''

Kyllä, tunnen myös heitä mutta se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että suurin osa muslimeista elää ja ovat kasvaneet kulttuurialueella jossa uskonto pelaa suurta roolia ja jonka kulttuuri on yhteisöllisempää kuin meidän. Se joka väittää että tällaiset asiat eivät vaikuta ihmismassaan on auttamattoman väärässä ja loogisuus hukassa.

Timo Krafft a écrit
à 12:03

Teidän kannattaisi lukea Ayaan Hirsi Alin Neitsythäkki-kirjaa, voisi hieman valistaa teidänkin ''suvaitsevaista'' maailmankatsomusta. Ayaan on sentään rohkea nainen jolla on pokkaa ilmaista hyviä mielipiteitä. Teistä ei voi sanoa samaa.

Hannele Kosonen a écrit
à 12:19

Kuka on missään sanonut, että esim. minä kannatan missään mielessä muslimimaiden naisten sortoa? En ylipäänsä kannata yhtään mitään muuta kuin yhdenvertaisuutta. Ihan turha yrittää tehdä minustakaan kultturirelativistia.

Kyse oli yksinkertaisesti siitä, että yhdenvertaisuuden korruptoimilla aivoillani kysyin, muksi nuivat eivät kiinnostu kristityissä maissa tapahtuvista ihmisoikeusrikoksista. Kyllä MINUSTA se, että USA:n neljässä osavaltiossa, Paraguaissa ja Venezuelassa oleva laki, että 14-vuotias saa mennä naimisiin on aika pedofiilista. Muhammed oli itse pedofiili, ja Martti Lutherkin itse turhan kiinnostunut nuorista tytöistä NYKYMAAILMAN mittapuilla. Miksi ei oteta huomioon maita, jotka nykymaailman aikaan sallivat pedofilian myös muslimimaailman ulkopuolella?

Hannele Kosonen a écrit
à 12:27

Kun kuitenkaan tuohon maailman aikaan ei ollut lakeja sen paremmin pedofilian kuin esim. naisen aseman määrittelyyn; esim. Euroopassa naisen oikeudet olivat heikommat kuin shariassa nyt musliminaisille (ja älä nyt lue tätä kuin piru Raamattua; EN halua shariaa tänne, en tosiaan) . Nuivien touhu vaikuttaa äärimmäisen tarkoitushakuiselta.

Uskon ja toivon sekularisaation leviävän, ja itse asiassa Hollannissakin tehdyissä tutkimuksissa selviää jopa radikaaliksi ryhtyneiden nuorten miesten olleen joskus maallistuneita. Integroituminen kun ei sukupolvi toisensa jälkeen edennyt, uskonnolla koristellusta politiikasta (islamisaatio) tuli "uusi toivo", ja pieleen meni.

Näitä ongelmia ei ratkaista uskontoja suosimalla tai syyllistämällä, vaan kunnon integraatiolla, paremmalla kotouttamisella. Sisäministeriö, SUPO, asiantuntijat, jotka tuntevat eurooppalaiset vähemmistökeskustelut, ovat ottaneet tällaisia kantoja.


Timo Krafft a écrit
à 12:29

En minäkään ole sanonut että suhtaudun kristilliseen fundamentalismiin suopeasti, en todellakaan. Mutta tosiasia on että islamilaisessa maailmassa uskonto on suuri osa arkipäivää. EUROOPASSA uskonto harvemmin on, se mitä USA:ssa ja E-Amerikassa tapahtuu on asia erikseen, USA:ssa puritanismia esiintyy ja E-Amerikassa paikoitellen ankara katolilaisuus. Siltikin USA on myös hyvin maallinen valtio (hanko totta!) kuten myös Latinalaisen Amerikan valtiot. Naisen asema on siltikin noissa maissa parempi kuin muslimimaissa keskimäärin. Juuri YK laati raportin jossa kritisoitiin muslimimaiden ''takapajuisuutta'' joka on niiden kehittymisen este. Enkä ole puhunut pelkästään pedofiliasta vaan muistakin asioista. Sinä siihen pedofiliaan olet näemmä fiksoitunut.


Timo Krafft a écrit
à 12:32

Enkä puhu pelkästään uskonnosta vaan myös KULTTUURISTA. Tosiasia on että jotkut kulttuurit tulevat paremmin keskenään toimeen kuin toiset. Miksi siis tulisi ottaa ihmsiiä sankoin joukoin kulttuurialueilta jotka eivät tule omamme kanssa toimeen? Tietenkin poikkeuksia on aina mutta se että varsinkin Lähi-Idästä ja Afrikasta tulleet ovat eniten aiheuttaneet hämminkiä ympäri läntistä Eurooppaa.


Hannele Kosonen a écrit
à 12:47

Kulttuuri; siis puhut nyt alan ammattilaiselle; identiteetti koetaan usein kulttuuriksi. Kun taas identiteetintutkimusta tehdään, ollaan havaittu, että vain vahva identiteetti sopeutuu vanhaan identiteettiin, viedään siis toisen identiteetti - turha odottaa integroitumista. Identiteetti ei tarkoita shariaa tai muita keinotekoisia säätelysysteemejä, vaan vapautta olla kuka on, olla uskonnollinenkin, kunhan ei tunge sitä esim. minulle käännyttämistarkoituksessa ym.

Timo Krafft a écrit
à 12:48

Mikä tekee sinusta suomalaisen? Mikä tekee sinusta ihmisen jolla on mahdollisuus yksilölliseen ajatteluun ja toimintatapaan? Olet oikeasti auttamattoman naiivi jos kiellät kulttuurin ja yleisen sivistys- ja valistustason vaikutuksen yksilön ajattelutapaan ja elämään. Tuo juuri on asia jota teikäläiset ette vain halua tai muuten vaan ette kykene ymmärtämään.

Timo Krafft a écrit
à 12:52

Vai ammattilaiselle? No ajattele sitten ammattilaisesti äläkä anna yltiösuvaisevaisen naivismin hämärtää ammattilaisuuttasi. Jos yhteisö on vahvaa, kuten se esim. Somaliassa on niin silloin uskontoa kyllä tuputetaan kaikille. Mutta ei se vielä mutta kun ihmiset täällä yksilöllisessä maailmassa jaksavat puolustaa sellaisia tahoja jotka toimivat yksilönvapauksia vastaan. Kulttuuri on sidonnainen ihmispersoonaan, asia jota sinun ei ammattilaisena tulisi kieltää.

Hannele Kosonen a écrit
à 12:52

En voi vannoa, mutta uskon, että nimenomaan noilla "epäsopeutuvien "alueilla on käyty pitkään sotaa, ja se säätelee siten myös ihmisiä. Ei se, että täällä sitten on vastassa nuiva tai sitten koko ajan erilaisuutta korostava systeemi, tosiaan auta.

Timo Krafft a écrit
à 13:10

Niin mutta miksi yleensä pitää ottaa ihmisiä suurina määrinä noilta alueilta? Ei se ratkaise maailman ongelmia jos ihmisiä väen väkisin siirretään sankoin joukoin maailman toiseen laitaan. Pakolaisuus tulisi olla oman kulttuurialueen sisällä ja auttaa näin paikan päällä ihmisiä. Näin ei tule sopeutumis- tai muita vaikeuksia. Kiintiöpakolaisuus tulisi ehkä olla mutta silloinkin YK:n olisi valvottava tarkasti asiaa jottei väärinkäytöksiä tapahtuisi. Jos joku on mielipiteen vuoksi vainottu niin hän saisi myös turvapaikan. Mitä taas yleensä tulee maahanmuuttoon niin mikään valtio, oli sitten kyseessä Suomi, Uganda tai Bhutan, ei kestä liialloista maahanmuuttoa kulttuurisesti eikä taloudellisesti. Paikallisia lakeja tulee noudatta ja elämäntapaa kunnioittaa. Mielestäni kuitenkin ihmis-, nais- ja eläinoikeuksien tulisi olla globaaleja arvoja.



Hannele Kosonen a écrit
à 13:16

Määrittele suuri määrä. Siitäkin huolimatta, että maahanmuuttopolitiikka kiristyi esim. Ruotsissa, MÄÄRÄLLISESTI olemme edelleen todella pieni ottaja. Ollan samoilla linjoilla noiden oikeuksien globaalisuuden tavoittelusta, mutta; en nyt mitenkään esim. itse haluaisi sen jälkeen Ruotsiin ym, jos itänaapurissa lojahtaa ydinvoimala.

Tottakai pitää kunnioittaa lakeja, mutta nämä paikalliset elämäntavat sitten; nyt kuulemma naistenkin humalajuominen noussut. Ja sitten kun joku somali yrittää noudattaa paikallisia tapoja ja kantaa mäyräkoiraa, se on huonosti (irvailee absolutisti). Vain Suomessa olen joutunet vastaamaan kysymyksiin "ootsä raskaana", "ootsä uskossa", "ootsä entinen alkkis", kun käy ilmi, etten juo. Ja tämä nyt vaan on yksi monista asioista.


Timo Krafft a écrit
à 13:25

Mikä on pointtisi? Jos omassa maassamme on epäkohtia niin tulisi ottaa lisää epäkohtia taakaksemme? Eihän tuossa ole mitään järkeä. Harras muslimi kuule olisi sinusta ylpeä jos et juo alkoholia, jos joisit niin olisi huolissaan ja pitäisi sinua huonona ihmisenä. Ota huomioon koska olemme Suomessa, Euroopassa ja länsimaassa niin meidän arvot ovat täällä vallitsevia ja näin tuleekin olla. On naurettavaa jos valtaväestön kannattamat arvot sivuutetaan vähemmistöjen takia.

Suuri määrä maahanmuutossa on sellainen joka horjuttaa yhteiskunnan turvallisuutta entisestään (meillä on ongelmatapauksia ihan omastakin takaa) sekä vaikuttaa kielteisesti vaikuttaviin hyviin koettuihin arvoihin. Jos meillä ei olisi vallitsevia arvoja niin voisi olla että sinäkin olisit hunnutettuna etkä pystyisi edes ilmaisemaan mielipiteitäsi.

Hannele Kosonen a écrit
à 17:19

Islamismi on vitsaus, mutta on vainoharhaa yleistää sitä kaikkiin muslimeihin. Ette tainneet huomata, miten esim. Suomen muslimit ovat tuominneet sharian tuontiyritykset (se ei voi koskettaa kuin muslimeja muutenkaan), ja moni muslimifeministinainen (muitakin kuin Hirsi Ali) tekee työtään sellaisen taantuneisuuden vastaisesti; eihän se työ estä heitä olemasta kuitenkaan muslimeja.

Timo Krafft a écrit
à 17:32

Tuossa sinä taas yleistät että Suomen muslimit tuomitsevat sharian. Kaikkiko? Tuokin on yleistämistä joten älä kompastu kuule omaan nokkeluuteesi.

Enkä ole missään vaiheessa kirjoittanut että kaikki muslimit ovat islamisteja. Ei minulla ole moderneja muslimeja mitään vastaan. Mutta se että juuri se kouluttautumattomin väestönosa on raahattu tänne ja raahataan edelleen väkisin tänne takaa sen että islamistinen ajattelu pesiytyy myös tänne.

Timo Krafft a écrit
à 17:42

Mutta miksi Hannele monikulttuurisuuden pitää olla itseisarvo ja minkä takia sitä tulee väkisin rakentaa? Mitä pahaa on kansallisvaltiossa ja oman kulttuurin varjelemisessa?

Hannele Kosonen a écrit
à 18:00

Monikulttuurisuus ei ole itseisarvo, koska se liittyy oleellisesti kulttuurirelativismiin. En ole k-rela. Yhdenvertaisuuden pitää olla kulmakivi, koska 2020 syöksymme huoltovajeeseen, joka on EU:n pahin. Ilman mittavaa määrää maahanmuuttajia ja satsauksia maahanmuuttajien integroitumiseen ja työllistymiseen, maa romahtaa.


Mikko Ellilä a écrit
à 18:35

Millä tavalla Suomen romahtamista estää se, että Suomeen tulee maahanmuuttajia Afrikasta ja Lähi-idästä?

Etkö tiedä, että Afrikasta ja Lähi-idästä kotoisin olevien maahanmuuttajien huoltosuhde on paljon huonompi kuin suomalaisten?

Esim. somaleista vain 1/10 on työssäkäyviä ja 9/10 työelämän ulkopuolella, kun taas suomalaisista n. 2,5 miljoonaa on työssäkäyviä ja toiset n. 2,5 miljoonaa työelämän ulkopuolella olevia lapsia, vanhuksia, opiskelijoita, kotiäitejä jne. Mitä enemmän Suomeen tulee maahanmuuttajia Afrikasta ja Lähi-idästä, sitä VÄHEMMÄN täällä on työssäkäyviä prosentuaalisena osuutena väestöstä.



Timo Krafft a écrit
à 18:53

Mikko on oikeassa mitä tulee Afrikasta ja Lähi-idästä tulevaan siirtolaisuuteen. Juuri tältä alueelta tulevat sopeutuvat yleensä huonommin kuin muut länsimaalaiseen yhteiskuntaan. Hannele, vieläkään et ole keksinyt kunnon vastausta sille miksi asia on näin. Se että on sota ei välttämättä kerro mitään sillä kyllä muuallakin on sotia ja väkivaltaa, silti muista paikoista tulevat sopeutuvat taas huomattavasti paremmin.

Timo Krafft a écrit
à 19:06

Kulttuurinen identiteetti, josta olen koko ajan puhunut, määräytyy historiasta ja miten se on vaikuttanut siihen. Historiassa esim. uskonto on vaikuttanut hyvin vahvasti kulttuuriin ja islamilaisessa maailmassa uskonto vaikuttaa nykyaikanakin. Kieli vaikuttaa kulttriseen identiteettiin menneisyyden lisäksi sillä onhan kielikin kehittynyt menneisyydessä kyseisessä kulttuurissa. Mitä vielä? Kulttuurinen identiteetti käsittää monia asioita menneisyydestä nykyisyyteen.

Hannele Kosonen a écrit
à 19:12

Timo, "kulttuurinen identiteetti" = kansallisuusidentiteetin kaltainen? Ollaanhan me tässä kuitenkin lähdetty, että integroitumisen, erilaisen sietokyvyn, jne, määräävät yksilölliset tekijät; siis jo ihan ryhmädynamiikan perusteella. Miksi taas alat vääntää toisin?

Timo Krafft a écrit
à 19:13

Kannatan kansallisvaltiota ja koska olemme Suomessa niin Suomen kansalaisille tulisi ensisijaisesti taata palvelut. Jos muuttaisin vaikka Ruotsiin niin hyväksyisin sen että Ruotsin kansalaiset saavat palveluja ennen minua.
Hannele Kosonen a écrit
à 19:17

Ja tietenkin taustalla on kulttuuri, mutta ihan tilastotieteen perusteella yksilövaihtelu on suurta. Juuri siksi ei ole mitään mieltä puhua liian suurista kokonaisuuksista, koska yleistämisen takia sanoma menettää merkityksensä. Jos puhutaan "huonosti sopeutuvista" ei voida puhua esim. kansallisuuden tai maanosan väestön laajuudella. Toisaalta, on olemassa hyvin ja liian hyvin sopeutuvatkin - ja se on kulttuureista ja kansallisuuksista riippumaton asia- se palaa henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.

Timo Krafft a écrit
à 19:21

Ota huomioon että yskilöt ovat kasvaneet tietyssä kulttuurissa ja kuten tiedämme ympäristö vaikuttaa ihmisen kehitykseen ja siihen mitä arvoja sekä elämäntapaa hän tulee pääosin noudattamaan. Esim. Ayaan Hirsi Alin kaltaisia ei kovin montaa ole somalialaisten keskuudessa koska naisilla ei ole sellaisia oikeuksia siinä yhteisössä. Näin ollen harvoin tuonkaltaisia rohkeita naisia tulee tällaisesta yhteisöstä. Naisten oikeudet eivät ole ainoa epäkohta vaan myös yksilönvapaus. Jos joku on homoseksuaali niin yhteisö tuomitsee oitis tällaisen. Ota huomioon että länsimaalaisessa yhteiskunnassa homoseksualisuus on yhteiskunnallisella tasolla hyväksytty asia (vaikka moni ei pidäkään homoista yksilöllisellä tasolla). Myös eläinoikeudet yhteiskunnallisella tasolla ovat huomattavasti paremmat meillä kuin esim. somalien yhteisössä.

Timo Krafft a écrit
à 19:24

Et nyt Hannele ota huomioon että länsimaalainen kulttuuri on yksilökeskeinen ja me olemme tottuneet siihen että näin on. Se että oletamme että huomattavasti yhteisöllisemmästä kulttuurista tulevat kaikki sopeutuvat ja omaksuvat yksilöllisen ajattelutavan on naiivia. Vanhalle koiralle on vaikeaa opettaa uusia tapoja kuten sanotaan. Tietenkin on yksilöitä jotka sopeutuvat mutta kuinka moni loppupeleissä on on jo sitten toinen asia. Itse en ottaisi riskejä sen suhteen enkä toivottaisi kaikki mahdolliset halukkaat tänne.


Hannele Kosonen a écrit
à 19:25

OK, sinä olet nationalisti, minä en ole. Se ei tarkoita, että olisin kauhea kansan vihollinen. Identiteetti minulla liittyy muihin asioihin.


Timo Krafft a écrit
à 19:37

Itseasiassa konservatiivinen liberaali tai kansallisliberaali, jälkimmäinen on kyllä eräänlaista nationalismia. Poliittinen idolini on Pim Fortuyn. Myös Charles de Gaulle oli kunnioitettava. Itse en kuulu niihin jotka pelkästään haluavat paneutua syihin tai pelkästään ratkaista asioita nollatoleranssilla. Kannatan kumpaakin samaan aikaan. Jo maassa olevat tulisikin kotouttaa tehokkaammin mutta myös antaa ymmärtää että jos ei hyväksy yhteiskuntamme yksilövapaata arvomaailmaa niin on väärässä paikassa.