Köysi kiristyy Astrid Thorsin kaulalla

Suomessa yritettiin Ruotsista adoptoitua vanhanaikaista. Suomi yritettiin sysätä itseään ruokkivan monikulttuurisuuden pyörteeseen turvapaikkapolitiikan äkillisellä löysentämisellä, eli maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin (rkp) muotoilemalla uudella ulkomaalaislailla. Laki on yksiselitteisesti kelvoton. Se herättää epäilyksiä jo hallituksen sisälläkin. Keskustapuolueen eliitti empii yhä, mutta on väkisinkin heräämässä kentän paineeseen. Laiva on karilla ja Vanhasen luotsintaidot on nyt nähty. Keskustan ovi käy Thorsin lain vuoksi kiihtyvään tahtiin, ja suunta on perussuomalaisiin.

Suomen johtavat monikultturistit, kuten vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää, valtakunnansyyttäjä Mika Illman, oikeusministeri Tuija Brax, presidentti Tarja Halonen ja tämän mahtikäskyllä sisäministeriön kansliapäälliköksi juntattu Ritva Viljanen yrittivät kyllä parhaansa, mutta epäonnistuivat. Ei auttanut, vaikka he lobbasivat jo menestyksekkäästi läpi julkisella sektorilla ja mediassa orwell-tyyppiseen "ilmianna toisinajattelija rasisti" – järjestelmän. Se toimi aikansa loistavasti.

Maalaisjärjellä varustettu enemmistö kokoomuslaisista ja keskustalaisista tyytyi nurisemaan kotisohvillaan, kun heidän korruptoituneet puoluejohtajansa vakuuttelivat, että Suomi tarvitsee monikulttuurisuutta kuin kala vettä, ja että tarvitaan myös vähintäänkin kymmeniätuhansia islamilaisia turvapaikanhakijoita maahanmuuttajia, jotta tulisimme aidosti kilpailukykyisiksi ja kansainvälisiksi. Perusteluksi pötypuheille saattoi riittää vaikkapa ex-meppi Pia-Noora Kaupin (kok) julkinen valittelu siitä, että Helsingissä saattaa yhä paikoitellen voida kulkea ihan korttelitolkulla näkemättä ainuttakaan tummaihoista ihmistä.

Mutta ne ajat ovat nyt menneet. Nyt Pihtiputaan mummokin tajuaa, ettei suurin osa turvapaikanhakijoista ole Suomessa sodan tai hädän takia, vaan onkimassa onnea suoraan suomalaisen veronmaksajan kukkarosta. Jos Irakissa, Somaliassa ja Afganistanissa olisi oikeasti niin vaikeaa kuin turvapaikanhakijat ja monikultturistit puheissaan runoilevat, ei Suomesta turvapaikan saanut ensimmäisenä tekonaan matkustaisi lomalle noihin "vaarallisiin" maihin.

Oikean sodan ja hädän kokeneena Pihtiputaan mummo on nähnyt monikultturistien propagandan läpi koko ajan, mutta nyt hän uskaltaa sanoa sen myös ääneen - ja mikä parasta: nyt on vaihtoehto ketä äänestää. Kaikkialla Suomessa.

Helsingin valtuustoon 3000 äänen voimin valittu Jussi Halla-aho (sit./ps) on ollut avainasemassa keskustelun herättäjänä. Ilman häntä ja hänen Scripta-blogiaan Suomessa olisi herätty keskusteluun ehkä liian myöhään. Heräämisestä lankeaa suurkiitos myös Suomen Sisulle ja eduskuntapuolueista perussuomalaisille, jotka yksin ja yhdessä paljastivat verkkosivuillaan mistä monikultturismissa oikeasti on kyse. Kansa kiittää nyt näitä tahoja äänestämällä kiihtyvää tahtia perussuomalaisia - gallupeissa puolueen kannatus nousee vähintäänkin yhdellä prosenttiyksiköllä joka kuukausi. Perussuomalaisten menestyksen takana on pitkälle maahanmuuttokriittisyys, eikä siinä ole mitään häpeämistä. Päinvastoin.

Suomesta oltiin tekemässä sammutetuin lyhdyin Ruotsin kaltaista ”onnelaa”, jossa jo kuluvan vuosisadan puoliväliin mennessä maahanmuuttajataustaisia on enemmän kuin ruotsalaistaustaisia.

Jokainen Ruotsia tunteva tietää, ettei ruotsalainen monikulttuurisuus ole virallisesta liturgiasta huolimatta menestystarina kenellekään muille kuin onnenonkijoille. Jokainen ruotsalaisissa siirtolaisslummeissa vieraillut tietää mistä on kyse: Ruotsi on uppoava laiva ja hiipuva yhteiskunta. Ja Suomesta katsottuna valitettavan matalan rajan takana. Nyt Ruotsi haluaa kipata ei-toivotun siirtolaisaineksen Suomeen.

Kun Astrid Thors tuo näinä päivinä ehdotuksensa uudeksi ulkomaalaislaiksi käsittelyyn, kannattaa kaikkien Suomen etua ajavien puolueiden hylätä laki yksiselitteisesti. Kaikki hallituksessa tietävät Thorsin lain lukuisat porsaanreiät ankkurilapsineen ja perheenyhdistämisineen, joten kukaan ei voi vedota tiedon puutteeseen. Nyt on aika sanoa ei kiitos - nej tack.

Tulevat sukupolvet eivät tule antamaan anteeksi nyt tehtyjä virheitä. Tämä kannattaa muistaa, ja kertoa myös suoraan omalle kansanedustajalle. Nyt on aika toimia. Nyt on se yhdestoista hetki.

Me käymme taisteloon puolesta ihmisoikeuden

Onko mikään niin tärkeää oikeusvaltiolle kuin puolustaa kansalaistensa ihmisoikeuksia? Onko mikään muu yhteiskunnassamme niin pyhää ja loukkaamatonta kuin mielipiteen- ja sananvapaus?

Nyt nämä perusoikeutemme ovat uhattuina. Vallanpitäjien suosiman ulkomaalaispolitiikan kannattajat ovat käyneet raivoisaan hyökkäykseen länsimaista yhteiskuntaa, lakia ja demokratiaa vastaan. He ovat alkaneet vainota toisinajattelijoita estääkseen politiikkansa arvostelun.

Vallanpitäjät tukijoineen pyrkivät estämään vapaan ja avoimen kansalaiskeskustelun ulkomaalaispolitiikasta keinolla millä hyvänsä. Ihmisten ei enää sallita sanoa vapaasti mielipidettään. Jos mielipide on ristiriidassa valtapolitiikan kanssa, sen ilmaisusta voi joutua monin tavoin vaikeuksiin. Mielipide voidaan sensuroida tai sen ilmaisu kieltää, ja sen esittäjää vastaan voidaan hyökätä herjoin, uhkauksin tai tekaistuin syyttein. Ehkä edessä on vielä näytösoikeudenkäyntien sarja.

Vaikka olen vihervasemmistolainen humanisti, tuen täysin Jussi Halla-ahoa ja muita mielipiteensä vuoksi vainottuja toisinajattelijoita. He edustavat monissa asiossa erilaista linjausta kuin minä, mutta heidän ihmisoikeutensa ovat minulle yhtä tärkeät kuin omani. Jokaisen sananvapaus on loukkaamaton, ja hyökkäys yhtäkin toisinajattelijaa vastaan on hyökkäys kaikkia meitä, koko yhteiskuntaamme vastaan. Jos emme voi hyväksyä toisinajattelijan sananvapautta, emme ansaitse sitä itsekään. Jos emme hyväksy toisinajattelijan ihmisarvoa ja yhtäläisiä oikeuksia, ei meidänkään arvokkuutemme ole muuta kuin väkivallan ylläpitämä kulissi. Yhteiskuntamme oikeudenmukaisuus ja demokraattisuus mitataan viime kädessä sillä, miten hyvin se sietää valtapolitiikasta poikkeavia mielipiteitä ja avointa poliittista keskustelua myös vallanpitäjien harjoittaman politiikan epäkohdista. Tällä mittarilla yhteiskuntamme tilanne näyttää todella synkältä.

Halla-aho ei ole kiihottanut kansanryhmää vastaan, eikä sellaista edes oikeasti epäillä. Todellinen syy hänen vainoamiselleen on se, että hän on kertonut tosiasioita Islamista. Monikultturismiksi harhaanjohtavasti kutsutussa imperialistisessa, alkuperäiskansojen vastaisessa opissa Islam on nostettu jalustalle, kaiken arvostelun yläpuolelle. Islamia käsitellään täysin eri tavalla kuin joitakin muita maailmankatsomuksia, esimerkiksi kristinuskoa tai juutalaisuutta. Monikultturismi on perusteitaan myöten rasismin kyllästämää.

Islamin mukaan Jumalan viimeinen profeetta, täydellinen ihmisihanne Muhammad raiskasi alle 10-vuotiaan lapsen. Voi olla, ettei näin koskaan käynyt, ehkä Muhammadin elämänkerta on pitkälti pelkkä myytti, mutta joka tapauksessa Islam opettaa näin. Se että Muhammad raiskasi alle 10-vuotiaan on kirjaimellinen totuus Islamin piirissä. Halla-aho nosti tämän Islamiin kuuluvan opinkappaleen tarkoituksella esiin kokeillakseen, saako sen sanoa Suomessa, ja jos saa, niin kuka. Hän ei sanonut sitä mielipiteenään (hän ei elänyt Muhammadin aikana eikä tiettävästi ole tutkinut keskiajan historiaa), hän sanoi mitä Islam opettaa, mihin miljoonat muslimit uskovat. Halla-ahoa vihataan toki muutenkin, ja hänen teksteistään on jo pitemmän aikaa yritetty etsiä jotain syytteen pohjaksi. Nyt tämä yksityiskohta on vihdoin löydetty tekosyyksi, jonka varjolla häntä uhataan syytteellä "kiihotuksesta kansanryhmää vastaan".

Tavallaan toivon, että Halla-aho joutuisi käräjille. Mitä kävisikään, jos hän pääsisi päähenkilöksi demokratiaa ja sananvapautta vastaan suunnattuun laittomaan näytösoikeudenkäyntiin? Mitä kävisikään, jos oikeuslaitos valjastettaisiin poliittiseksi sätkynukeksi, siitä tehtäisiin pelkkä valtapolitiikan työkalu? Millaisena päivä nousisi sen jälkeen Helsingissä, Kuopiossa ja Rovaniemellä, jotka kuuluisivat totalitaristiseen diktatuuriin? Miltä näyttäisi Suomen omakuva, kun kaikki tietäisivät, että demokratia on rikottu, ihmisoikeuksista tehty vain mustetta paperilla? Nousisiko päivä enää lainkaan? Monet ehkä näkisivät tilanteen hyvin synkkänä.

Minä näen kuitenkin toisin. Humanistina uskon ihmisyyteen, hyvyyteen ja siihen, että oikeus lopulta voittaa. Päivä nousisi entistä kirkkaampana, maa kylpisi valossa, lopultakin tokkurainen kansa heräisi siihen, avaisi silmänsä ja nousisi ylös. Näytösoikeudenkäynti kääntyisi voimakkaasti valtapolitiikkaa vastaan, Halla-aho päätyisi ihmisoikeustaistelijoiden ja alkuperäiskansan puolustajien ikoniksi Mahatma Gandhin ja Nelson Mandelan seuraksi. Henkilönpalvontaan ei tule ryhtyä, mutta lukemattomat vapaustaistelijat ja ihmisoikeusaktivistit tulevat saamaan Halla-ahosta hienon esikuvan tulevien vuosien aikana, mikäli ajojahti viedään oikeussaliin asti.

Sortajilla ei ole mitään mahdollisuutta pitkällä tähtäimellä, ei mitään mahdollisuutta voittaa tai edes säilyttää kasvojaan. He voivat vainota mielipiteiden esittäjiä, mutta mielipiteitä he eivät voi tuhota. Mitkään kiellot eivät voi estää ihmisiä ajattelemasta. Vaikka he saisivat jonkun hiljaiseksi, nousee tilalle monia muita. Jokainen hyökkäys ihmisoikeuksia vastaan on jo kääntynyt itseään vastaan, herättänyt lisää ihmisiä havaitsemaan demokratiamme järkyttävän tilan. On tuhansittain ihmisiä, jotka eivät koskaan tule taipumaan sorron ikeeseen, jotka tulevat puolustamaan vapaata yhteiskuntaa ja laillisuutta viimeiseen asti. Heidän määränsä kasvaa koko ajan.

Me käymme taisteloon puolesta ihmisoikeuden ja kansan kärsineen me viemme
onneen yhteiseen. Jo kuivuu kyyneleet, soi suuret huomen sävelet, kun hetki lyö,
niin poistuu yö ja kunniassa on kansa ja työ.
(Taistojen tiellä, K. Kangas)

Desantti

Maailman kirjat lienevät pahasti sekaisin, sillä piippalakkinen desantti on päässyt soluttautumaan Suomalian Sanomiin. Siis ihan aito sosialistinen ekohippi, ja tämä on hänen ensimmäinen viestinsä.

Mitä ihmettä teen liberalistien tms. seurassa? No minäpä selitän. Olen toki jyrkästi eri mieltä talouspolitiikasta esimerkiksi liberalistien kanssa, emmekä jaa juuri yhteistä arvopohjaakaan. Tästä huolimatta jaamme saman huolen. Minä haluan, että tulevaisuudessakin voitaisiin harjoittaa vasemmistolaista talouspolitiikkaa. Liberalisti taas haluaa jatkossakin harjoittaa oikeistolaista talouspolitiikkaa. Miten meillä voi olla yhteinen huoli?

Sekä oikeistolaisten että vasemmistolaisten mahdollisuus harjoittaa ja kehittää suosimaansa talouspolitiiikkaa on tulevaisuudessa uhattuna. Länsimaihin suuntautuvan kolonisaation ja massiivisten väestönsiirtojen vuoksi alkuperäiskansojen kulttuurit ja yhteiskuntajärjestelmät ovat vaarassa sulautua, syrjäytyä tai tulla korvatuiksi siirtolaisten kulttuureilla ja järjestelmillä. Niissä järjestelmissä, esimerkiksi islamistisissa totalitarismeissa, ei ole mahdollisuutta juuri mihinkään sellaiseen talouspoliittiseen malliin tai linjaukseen, joita eri puolueet ja poliittiset toimijat länsimaissa ovat viime vuosikymmenet ja vuosisadat tukeneet.

Laajamittainen kolonisaatio ja siitä seuraavat kulttuurien yhteentörmäykset uhkaavat myös aiheuttaa erittäin vakavia etnisiä levottomuuksia. Esimerkiksi filosofi Jukka Hankamäki uskoo, että Euroopalla on edessään heimosotien tai sisällissotien aika harjoitetun monikulttuurisuuspolitiikan vuoksi, ellei tätä kehitystä pian hillitä. Siinä tilanteessa yhteiskunnat voivat romahtaa tai joutua ennennäkemättömiin kriiseihin. Jos suosimasi talousmallin mahdollistava poliittinen järjestelmä on vaarassa romahtaa, on talousmallisi ajaminen yhtä turhaa, kuin olisi pian teurastettavien intiaanien tapella keskenään siitä, tulisiko jatkossa shamaanin vai heimonvanhinten myöntää lupa avioitumisiin. Jos intiaanit tapetaan sukupuuttoon tai he joutuvat alistumaan tulokkaiden järjestelmään, heillä ei enää ole mahdollisuutta edistää kannattamaansa linjausta. Heidän linjauksensa liittyvät tiettyyn heimoyhteiskuntaan, ja jos se katoaa, ei niitä voida soveltaa muihin yhteiskuntamalleihin. Eivätkä kalpeanaamat niitä varmasti kopioi. Sama koskee myös länsimaista sivilisaatiota ja sen mahdollistamia poliittisia linjauksia.

Jos Euroopan alkuperäiskansat sulautuvat, syrjäytyvät tai alistuvat, ei minkäänlainen talous- tai muukaan politiikka ole enää niille mahdollinen. Jos meidät syrjäytetään, eivät muut tule opettelemaan meidän politiikkaamme, vaan päin vastoin poliittisesta järjestelmästämme, kaikkine sen piirissä toimivine linjauksineen tulee varoittava esimerkki tuhoon johtaneesta tiestä.

Sellaisessa politiikassa, joka tuhoaa omat tulevaisuudennäkymänsä, ei ole mitään mieltä. Sellaisen politiikan harjoittaminen ei ole relevanttia. Minä haluan yksinkertaisesti harjoittaa relevanttia politiikkaa. Haluan turvata vihervasemmistolaisten näkemysteni kasvualustat; länsimaisen sivilisaation, arvomaailman ja kulttuurin. Nämä toimivat kasvualustana myös liberalismille, kristillisyydelle, ateismille, humanismille, feminismille ja monille muille aatteille, myös monikultturismille. Loogisesti ajatellen kaikkien aatteiden päämäärä olisi jatkaa olemassaoloaan ja kehittyä omilla linjoillaan. Kun tämä päämäärä on sisäistetty eri aatteiden piirissä, se yhdistää niitä nykyisessä tilanteessa, jossa niiden kaikkien kehitys uhataan lyödä poikki.

Talouspolitiikkaa ei tule jättää sivuun, mutta sitä ei myöskään tule ottaa kynnyskysymykseksi tai poliittiseksi vedenjakajaksi. Talouspolitiikasta ehditään kyllä kiistellä vaikka maailman tappiin, mutta vain siinä tapauksessa, että kiistelyn mahdollistava demokraattinen järjestelmä ja poliittinen kulttuuri säilyy. Talouspolitiikkaa paljon merkittävämpi poliittinen vedenjakaja on ero monikultturistien ja heidän tukijoidensa, sekä alkuperäisten kansojen ja yhteiskuntien puolustajien välillä. Tämä on se jakolinja, jonka välille tulevaisuuden poliittinen kaksinapaisuus kärjistyy. Sen jakolinjan ovat jo monikultturistit itse synnyttäneet, niputtaessaan kaikki heidän imperialistista politiikkaansa vastustavat ajatukset ja ihmiset yhteen, lyömällä kaikkien päälle yleistäviä leimatermejä kuten "rasisti" ja "natsi".

Feministi Aino Puputti on ansiokkaasti käsitellyt blogissaan monikultturismin silmitöntä leimaamisvimmaa. Monikultturismi, joka syntyi radikaalin vihervasemmiston sisäpiirin juttuna, on voitu runnoa valtavirran politiikkaan juuri siihen olennaisena osana kuuluvan toisinajattelijoiden leimaamisen ansiosta. Ilman tätä asetta niin järjenvastainen ja itsetuhoinen aate ei koskaan olisi päässyt valtapolitiikkaan. Toista mieltä olevat leimataan lähes automaattisesti "rasisteiksi", "natseiksi" tai muiksi hirviöiksi. Periaate leimaamisessa on, jälleen villin lännen ympäristöön verratakseni, "ammu ensin, katso sitten". Leima lyödään ensin, ja vasta sen jälkeen leimattua aletaan tarkemmin tutkia. Kuten tiedetään, natsikortti on erittäin voimakas poliittinen ase. "Rasistin" leiman saaneen kanssa ei tarvitse keskustella, hänen mielipiteensä voi sivuuttaa, hänen kysymykseensä ei tarvitse vastata, hänet voi vaientaa ja häntä voi herjata. Jopa laki ja poliisit voidaan usuttaa hänen kimppuunsa, tosin laittomasti.

Vihervasemmistolaisena humanistina minutkin on automaattisesti ja yleistävästi leimattu muun muassa "natsiksi", "rasistiksi" ja "äärioikeistolaiseksi" vain siksi, koska kannatan toisenlaista ulkomaalaispolitiikkaa kuin esimerkiksi Astrid Thors. Henkilööni ei vielä ole kohdistettu suoraa lokaamista, mutta edustan maahanmuuttokritiikkiä, ja sen ovat valtapolitiikan tukijat määritelleet "rasismiksi". Näin he ovat määritelleet "rasistiksi" minutkin, vaikka eivät ole minusta kuulleetkaan, eivätkä mielipiteistäni tiedä mitään.

Perusteeni maahanmuuttokritiikille ovat paitsi alkuperäiskansojen ja kulttuurien suojelu, myös kehitysmaiden auttaminen ja ympäristönäkökulmat. Katson, että länsimaiden nykyinen politiikka suhteessa köyhempiin maihin on äärimmäisen vastuutonta. Pakolaisuutta aiheuttavia kriisejä ei viitsitä ehkäistä läheskään samanlaisella tarmolla, jolla pakolaisia ollaan vastaanottamassa ja auttamassa lännessä. Länsimaat eivät nähtävästi halua puuttua ongelmien syihin, vain lievittää niiden oireita, vaikka tämä tulee paljon kalliimmaksi. Länsimaiden vastuuttomuus on inhimillisesti katastrofaalista. Paljon enemmän ihmisiä voitaisiin auttaa samalla rahalla, jos pakolaisten sijasta apu annettaisiin kehitysmaihin. Puputti on jo käsitellyt tätä seikkaperäisemmin, joten lainaan häntä:

"Samalla rahalla, mikä nyt käytetään tänne päässeiden "onnekkaiden" pakolaisten auttamiseksi, voitaisiin auttaa monta kertaa enemmän ihmisiä paikan päällä kehitysmaissa. Ehkäpä jokaista lännessä asuvaa pakolaista kohti voitaisiin pelastaa kymmenien tai satojen ihmisten henki ja terveys, tai taata kunnolliset edellytykset elämälle, esimerkiksi koulutus. Loppujen lopuksi länsimaille lankeava hintalappukin jäisi paljon pienemmäksi. Nykyinen tapa hoitaa kehityskysymykset on lyhytnäköinen ja moraaliton. Se palvelee länsimaiden monikultturismi-aatetta tuottamalla sen palvomaa toiseutta ihasteltavaksi, tai koska väestönsiirrot yksinkertaisesti kuuluvat monikultturismin ideologiaan, ihmisyyden jäädessä juhlapuheisiin."

Olen maahanmuuttokriittinen myös ympäristösyistä. Lännessä asuva ihminen kuluttaa yleensä luonnonvaroja paljon enemmän kuin kehitysmaissa asuva. Jonkinlainsena "vastapainona" kerskakulutukselleen länsimaalaiset lisääntyvät niin hitaasti, että heidän määränsä vähenee- tai vähenisi ilman väestönsiirtoja. Miljoonien siirryttyä kehitysmaista länteen on monien länsimaiden väkiluku kuitenkin kasvanut, ja luonnonvarojen kulutus siten kiihtynyt huomattavasti. Lisäksi maahanmuuttajat saavat yleensä lännessäkin enemmän lapsia kuin länsimaalaiset, joten liiallisen väestönkasvun ongelmat eivät ole poistuneet, ne ovat vain siirtyneet uusille alueille. Nopeaa väestönkasvua suosivien kulttuurien rantautuminen länsimaihin on lisännyt kerskakulutusta yhdistettynä nopeaan väestönkasvuun, joka on erittäin haitallista ympäristölle. Palaan näihin kysymyksiin tarkemmin seuraavissa kirjoituksissani.

Taipumus leimata kritiikki ja sen esittäjät natsi- tai rasistikortilla on mahdollistanut monikultturististen maahanmuuttolinjausten valta-aseman, mutta se on myös kääntymässä monikultturismia vastaan. Mitä raivokkaammin ja ylimalkaisemmin leimoja lyödään, sitä useammat huomaavat joutuneensa niiden uhreiksi, ja hakeutuvat yhteistyöhön. Monikultturistit ovat tehneet mustavalkoisen jaon hyvään ja pahaan, ja rajanneet pahan puolelle lukemattoman monet ihmiset jo siksi, että nämä kehtaavat olla eri mieltä. Monikultturisteilla ei ole aavistustakaan siitä, kuinka montaa he ovat jo törkeästi leimanneet, ja kuinka monet he ovat herättäneet vastaansa esimerkiksi rinnastamalla kaiken maahanmuuttokritiikin rasismiin. Ylimielisessä sokeudessaan he leimaavat ihmisiä kaikista poliittisista suuntauksista, ja siten ovat alkaneet sulkea itseään muun poliittisen kentän ulkopuolelle.

Monikultturismi on uhka demokratialle paitsi epäsuorasti tukiessaan Euroopan islamistumista, myös suoranaisesti pyrkiessään tätä tehdessään rajoittamaan toisinajattelijoiden sananvapautta. Leimaaminen ei jää vain herjauksiin ja kunnianloukkauksiin, se on tarkoitettu aseeksi toisinajattelijoita vastaan. Suomessakin monikultturismin arvostelijoita vastaan käydään lokaamiskampanjoita, poliittisia ajojahteja ja näytösoikeudenkäyntejä. Monikultturismi on jo kaikkialla lännessä kaventanut demokratiaa ja riistänut ihmisiltä heidän perustavanlaatuisia oikeuksiaan. On vain ajan kysymys, milloin ihmiset nousevat puolustamaan oikeuksiaan, milloin ihmisoikeusloukkauksiin ja perustavalla tavalla demokratiaa vahingoittavaan toimintaan syyllistyneet rikolliset päätyvät itse syytetyn penkille.

Kun ihmisiä niputetaan ylimalkaisen vihamielisesti, he voivat myös niputtua, mutta eivät ainakaan tässä tapauksessa niputtajien haluamalla tavalla. Toisinajattelijoista ei tule rasisteja kirveelläkään, eikä heistä tule yhtenäistä massaa, mutta vainojen kiihtyessä yhä useammat huomaavat olevansa samassa veneessä, puolustamassa yhteistä demokratiaa, vapautta sekä avoimen poliittisen keskustelun ilmapiiriä.

Pravdan mielestä murha ei ole sen vakavampi rikos kuin punaisia päin käveleminen

Pravda:

Ulkomaalaiset tehneet vain vähän rikoksia Suomessa

Ulkomaalaisten tekemiä rikoksia on tutkittu, mutta paljon on vielä tutkimattakin. Tuorein tilasto kertoo, että ulkomaalaiset syyllistyvät rikoksiin väestöosuuteensa nähden vuosittain 1,3–1,5 kertaa enemmän kuin suomalaiset.

Tämä perustuu siihen, että esimerkiksi punaisia liikennevaloja päin käveleminen on 1 rikos ja esimerkiksi murha niin ikään 1 rikos.

Tällä tavalla saadaan laskelma, että n. 95% kaikista rikoksista on suomalaisten tekemiä ja vain n. 5% ulkomaalaisten tekemiä.

Tämä on siis aivan pelkkää nollatutkimusta, koska tässä on jokainen punaisia päin käveleminen mukana samalla painoarvolla kuin murha. Tällä tilastolla ei ole siis yhtään mitään informaatioarvoa.

Rikostilastot ovat mielekkäitä vain silloin, kun ne on eritelty rikostyypeittäin. Ei ole mitään järkeä laskea murhia ja raiskauksia rikollisuuden kokonaistilastoihin samalla painoarvolla kuin punaisia päin kävelemiset. Tällaisella tilastolla ei ole kerta kaikkiaan mitään arvoa.

"Totta on, että poliisin tietoon tulleissa rikoksissa he syyllistyvät enemmän tai ovat epäiltyinä, mutta se on pintatietoa. Tietoja pitäisi verrata esimerkiksi alueittain, ryhmittäin ja rikostyypeittäin."

Aivan. Esimerkiksi raiskauksista ulkomaiden kansalaiset (n. 2% Suomen väestöstä) tekevät n. 20 % ja maahanmuuttajataustainen väestö kokonaisuutena (3-4% väestöstä) n. 40 %.

Lähde: oikeusministeriö.

Eräistä yleisimmistä rikoslajeista epäiltyjen ulkomaalaisten määrä ja osuus tästä rikoslajista epäillyistä vuosina 2006 ja 2007


Raiskaus

Osuus tästä rikoslajista epäillyistä:

22,0 % 2006

20,8 % 2007

Tämä tiedoksi Mika Illmanille, jolla on tapana syyttää tosiasioiden kertojia kiihotuksesta kansanryhmää vastaan:

Joulukuussa luimme lehdistä, että poliisi aloittaa blogiani koskevan rikostutkinnan. Epäilty rikosnimike oli "kiihottaminen kansanryhmää vastaan", ja tutkinnan oli tarkoitus käsittää koko tuotantoni.

Rikosylikonstaapeli Jouni Niskanen on kuulustellut minua tammikuun alkupuolella sähköpostitse. Tänään kävi kuitenkin ilmi, että poliisi on tähän mennessä tutkinut ainoastaan tekstikatkelmia, joita sille on toimittanut kansanedustaja Heli Järvinen ja Vihreät Naiset ry. Myös kuulustelu on koskenut sanottuja katkelmia. Niskanen kertoi tänään keskustelleensa valtionsyyttäjä Mika Illmanin kanssa ja saaneensa tältä ohjeet käydä koko sivustoni läpi. Operaatio on tarkoitus suorittaa viikon aikana.

Tieto siitä, että tekstejäni ei vielä olekaan kahlattu läpi, oli hieman yllättävä paitsi lehtitietojen myös sen valossa, että Sisäministeriön poliisiosaston koneilta on ollut sivuillani jatkuva virka-aikainen päivystys viimeisten viikkojen ajan.

Huomautettakoon (toistamiseen), että Heli Järvisen ja Vihreiden Naisten "rikokseen yllyttämistä" ja kirjoitustani "Monikulttuurisuus ja nainen" koskeva tutkintapyyntö meni saman tien ö-mappiin.

"Kiihottaminen kansanryhmää vastaan" on yleisen syytteen alainen rikos, eikä nyt käynnissä oleva tutkinta liity Järviseen muutoin kuin ilmiantojen osalta.

Julkaisen alla tähänastiset kuulustelut päivämäärillä 13.1. ja 14.1.2009. Että tiedätte, mitä kaikkea hyödyllistä valtion tuottavuusohjelman paineissa henkilöstöään supistava poliisitoimi rahoillanne tekee, courtesy of Heli Järvinen, Vihreät Naiset ja Mika Illman.

Kuulustelu 14.1.2009:

...

Oletko kirjoittanut blogissasi 20.12.2007 julkaistun kirjoituksen " Älä suvaitse suvaitsematonta" ?

Kyllä.

Edellä mainitussa kirjoituksessa on kirjoitettu mm. seuraavaa:

" Sen myönnän tietysti suureen ääneen, että tarkoitukseni on lietsoa maahanmuuttovastaisia asenteita. Tämä taas johtuu siitä, että maahanmuutto, nykyisessä muodossaan, on kohtalokasta niille asioille, joita minä pidän tärkeinä, että maahanmuutto, nykyisessä muodossaan, on kohtalokasta niille asioille, joita minä pidän tärkeinä, eikä maahanmuuttopolitiikassa tapahdu muutosta, elleivät ihmisten (=äänestäjien) asenteet muutu. En voi kritisoida maahanmuuttoa kritisoimatta myös maahanmuuttajien tekemisiä ja olemisia. Niiden kritisointi taas, sanomattakin selvää, on omiaan lisäämään negatiivisia tuntemuksia myös relevantteja maahanmuuttajaryhmiä kohtaan. "

" Maahanmuutto- ja maahanmuuttajavastaisuus kumpuavat siitä tosiasiasta, että tietyt maahanmuuttajaryhmät elävät kuin siat pellossa."

Kiihottaako tämä teksti mielestäsi ihmisiä maahanmuuttajia
vastaan?

Ei. Maahanmuuttopolitiikkaan kohdistuva kritiikkini perustuu maahanmuutton vaikutuksille. Koska maahanmuutto koostuu maahanmuuttajista, on selvää, että maahanmuuttokritiikissä puhutaan nimenomaan maahanmuuttajien tekemisistä. On täysin absurdi ajatus, että vapaata maahanmuuttoa saa kyllä vastustaa, mutta vastustusta ei saa perustella (koska se loukkaa maahanmuuttajia). Oleellisena on pidettävä sitä, perustuuko kritiikki tosiasioihin vai ei.

Lisäksi on huomattava, että "maahanmuuttajat" (joista kirjoituksessa puhutaan), eivät ole mikään etninen tai uskonnollinen ryhmä. Olen useissa kirjoituksissani tehnyt selväksi, etten vastusta maahanmuuttoa kokonaisuutena tai maahanmuuttajia yleensä, vaan ainoastaan sellaista maahanmuuttoa, joka on vastaanottavan yhteiskunnan kannalta vahingollista.

Valtionsyyttäjä Mika Illman tunnetusti on sitä mieltä, että tällaista maahanmuuttopolitiikan kritiikkiä ei saa lainkaan esittää:

Hallitusta ja sen harjoittamaa politiikkaa tulee voida arvostella voimakkaastikin ja ulkomaalaispolitiikka on yksi sen osa. Jos siihen sisältyy samalla ulkomaalaisten arvostelu, sekin on hyväksyttävä, jos sitä ei ääneen lausuta.

Samaa mieltä on tunnetusti hänen aatetoverinsa, apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen, joka toimi vähemmistövaltuutettuna kuuden vuoden ajan:

Tulisi puuttua niiden toimintaan, jotka pyrkivät julkisuuden avulla ylläpitämään maahanmuuttajavastaista asenneilmastoa. Muun muassa nettirasismiin tulisi puuttua kovalla kädellä.

Samaa mieltä on myös Johanna Suurpää, Puumalaisen seuraaja vähemmistövaltuutettuna:

Vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää muistutti perjantaina puolueita eurooppalaisesta rasismin vastaisesta peruskirjasta, jonka mukaan puolueet sitoutuvat olemaan edistämättä ennakkoluuloja ja vihamielisyyttä. Valtuutettu huomautti myös, että allekirjoittaneet puolueet ovat sitoutuneet varmistamaan, että kaikki puolueen piirissä toimivat tuntevat periaatteet.

"Sen sijaan yksittäistapauksissa ilmeni sekä yksipuolista että tosiasioita yleistävää ja vääristelevääkin ilmoittelua. Esimerkiksi yksittäisiä faktoja kuten rikostilastoja käytettiin leimaamaan koko väestöryhmää", Suurpää sanoo.

Suomessa toimii on viime vuosina toiminut Suurpään, Puumalaisen ja Illmanin inkvisitio, joka pyrkii estämään kaiken keskustelun maahanmuuttopolitiikasta.

Illman-Puumalainen-Suurpää-troikka yrittää leimata kaiken nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa koskevan kritiikin "nettirasismiksi" ja "ulkomaalaisvihamielisyydeksi" ja "kiihotukseksi kansanryhmää vastaan" ja yrittää tätä kautta saada rikosoikeudellisia rangaistuksia tosiasioiden kertojille, mm. rikostilastoja siteeraaville tai älykkyystutkimusten tuloksia esitteleville bloggaajille.

Turun kaupunki tuhlaa veronmaksajien rahaa multikultipropagandaan keskellä lamaa

Keskellä lamaa, kasvavaa työttömyyttä, räjähdysmäisesti paisuvia sosiaalimenoja, pitkiä julkisen terveydenhoidon jonoja ja koulujen vakavia ongelmia ylisuurten opetusryhmien ja mielenterveysongelmaisten lasten ja nuorten häiriökäyttäytymisen kanssa Turun kaupunki haaskaa veronmaksajien rahaa monikulttuurisuuspropagandaan:

Tiesitkö, että Turussa asuu tällä hetkellä 128 maan kansalaisia?

Tai että Turussa puhutaan 95 eri kieltä?

Muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvia turkulaisia on lähes 11 700.

Turun kaupunki palkitsee jälleen vuoden uusturkulaisen ja monikulttuurisuus- vaikuttajan.

Tunnustuksella halutaan kiinnittää kiinnittää positiivisesti huomiota kaupungin kansainvälisyyteen ja monikulttuuriseen arkipäivään.

Tunnustuksen saajat valitaan kaupunkilaisten tekemien ehdotusten perusteella. Ehdotuksia voi jättää internetin kautta sekä lomakkeella, joita on jaossa muun muassa Turun kirjastoissa, Turku-Pisteessä (Puolalankatu 5) ja Kansainvälisessä kohtauspaikassa (Vanha Suurtori 3).

Ehdotuksen voi tehdä joko molemmista palkittavista tai ainoastaan toisesta.

Ehdotuksia voi jättää 9.1.2009 asti. Nimeä oma ehdokkaasi.

Esityksen tekee kaupunginjohtaja Mikko Pukkisen koolle kutsuma raati, johon kuuluu maahanmuuttajien, Turku-seuran, kauppakamarin, työvoimatoimiston, Turun Seudun Kehittämiskeskuksen, median ja kaupungin edustus.

Tunnustukset jaetaan nyt neljättä kertaa

Turkuun valitaan vuonna 2009 neljännen kerran vuoden uusturkulainen ja monikulttuurisuusvaikuttaja.

Aiemmin tunnustuksen ovat saaneet:

• vuonna 2006 artenomi Binh Le Xuan ja opettaja Tellervo Vaitinen
• vuonna 2007 opettaja Irina Ossipowski ja projektipäällikkö Sari Kanervo
• vuonna 2008 toiminnanohjaaja Selim Selimi ja erityissosiaalityöntekijä Päivi Talvinen.

Tunnustukset jaetaan Suomen kansalaisuuden saaneiden juhlassa Turun linnassa 28.2.2009.

Valintakriteerit

Vuoden uusturkulainen:

• on maahanmuuttajataustainen – Suomen kansalainen – asuu Turussa
• toimii laaja-alaisesti oman väestönosansa ja koko yhteiskunnan hyväksi
• edistää integroitumista – on aktiivinen järjestötoimija

Vuoden monikulttuurisuusvaikuttaja:

• kuuluu valtaväestöön – on Suomen kansalainen – asuu Turussa
• edistää esimerkillisesti ja konkreettisesti monikulttuurisuutta Turussa

Lisäksi ehdokkaat:

• lisäävät kontakteja ja keskinäistä ymmärrystä maahanmuuttajaväestön ja kantasuomalaisten kesken
• luovat omaperäisesti ja ennakkoluulottomasti uusia toimintamalleja suvaitsevaisuuden ja integroitumisen edistämiseksi
• toimivat monien etnisten ryhmien kanssa.

Ehdotuksia voi jättää 9.1.2009 asti.

Kaikesta muusta voidaan leikata, koulutuksesta voidaan leikata, terveydenhoidosta voidaan leikata, lasten päivähoidosta voidaan leikata, vanhainkodeista voidaan leikata, mutta monikulttuurisuuspropagandan tuottamisesta ei koskaan voida tinkiä vähääkään.

Tämä kertoo poliittisten vallanpitäjien prioriteeteista Turussa ja muuallakin Suomaliassa. Tätä maata hallitsevat poliitikot vihaavat suomalaisia. Poliittiset vallanpitäjät pyrkivät tuomaan Suomeen maksimaalisia määriä kehitysmaalaisia ja hyysäämään heitä kaikin keinoin. Samanaikaisesti poliitikot potkivat suomalaisia päähän monin tavoin.

Suomalaisten veroja korotetaan, suomalaisten koulutus-, terveydenhoito-, lastenhoito-, vanhustenhoito- ym. palveluita leikataan, suomalaisia pyritään aivopesemään monikulttuurisuuspropagandalla ja suomalaisia kielletään oikeudenkäynnin uhalla kritisoimasta tätä vallanpitäjien meininkiä. Samaan aikaan maahanmuuttajien palveluita kasvatetaan jatkuvasti, maahanmuuttajille annetaan tukiaisia ja verohelpotuksia ja kaiken kukkuraksi valitaan tällaisia "vuoden maahanmuuttajia" Turun linnassa pidettävässä juhlassa Suomen kansalaisuuden saaneille maahanmuuttajille.

Suomea hallitseva poliitikkojen ja byrokraattien valtaeliitti on sodassa Suomen kansaa vastaan.

Suomen Kuvalehden toimittaja Leena Sharma

Suomen Kuvalehden toimittaja Leena Sharma:

Jos Halla-aho näkee "afrikkalaisessa" kulttuurissa vain huonoja ominaisuuksia, hän ei pidä mielipiteitään "Afrikka"-vastaisina vaan totuutena. Vastausta vaille jää yhä kysymys siitä, miksi Halla-ahosta on kasvanut ihminen, joka hahmottaa toiset kulttuurit yksinomaan negaation kautta.

Pieni Sigmund Freud sisälläni kuiskii, että jotenkin tämä kaikki kiertyy seksin ympärille.

Halla-aho hekumoi hieman liikaa sillä, miten "tummaihoiset" miehet raiskaavat suomalaisnaisia öisin Kaisaniemen puistossa. Hänen mielestään islamin älyllinen fabriikki kietoutuu "pimpin" ja "pippelin" ympärille. Ihmiskaupasta väkättäminen on vain feministien salajuoni, jolla he haluavat torpedoida venäläisten ja aasialaisten prostituoitujen bisnekset, sillä:

"Heitä ärsyttää ajatus, että suomalainen mies voisi saada edes rahalla pimpsaa silloin, kun haluaa, koska feministin haavemaailmassa torttu on kiristyksen, nöyryytyksen ja kontrollin väline numero uuno."

Mikäköhän se on Halla-ahon haavemaailmassa?

Mielestäni on hyvin outoa, että suurilevikkisen ja vakavana esiintyvän suomalaisen uutisaikakauslehden toimittaja vakavissaan yrittää selittää Halla-ahon yhteiskunnallisia näkemyksiä jollain freudilaisilla sukupuolielinfiksaatiolla.

Mielestäni Halla-aho kirjoittaa yhteiskunnallisista asioista yleensä paljon asiallisemmin ja järkevämmin kuin esimerkiksi suomalaiset sanomalehtitoimittajat keskimäärin. Niinpä toimittajien väitteet Halla-ahon aggressiivisuudesta ja epäasiallisuudesta ovat omituisia, varsinkin tuollaista freudilaista läppää heittävien haistattelijoiden esittäminä.

Otetaan nyt esimerkiksi tällainen Halla-ahon suht. tuore kirjoitus maahanmuuttopolitiikasta:

Integraation epäonnistuminen merkitsee gettoja, etnisen alaluokan syntyä ja jatkuvaa konfliktia erilaisten kulttuurillisten ja uskonnollisten ryhmien välillä.

Syrjäytyneen etnopopulaation ylläpito ja jatkuva kriisinhallinta tulevat valtavan kalliiksi.

Tasa-arvoisen yhteiskunnan perusta rapautuu, kun vähemmistöryhmille moniarvoisuuden nimissä sallitaan jäsentensä (kuten naisten) alistaminen, ja kun maahanmuuttajia "kotouttamisen" nimissä suositaan kunnallisissa asuntojonoissa ja julkisessa rekrytoinnissa.

Väkivaltarikollisuus lisääntyy ja saa uusia muotoja.

Varsinkin muslimit tuovat mukanaan uskonnollista fanatismia, jota syrjäytyminen ja etninen segregaatio entisestään ruokkii.

Terrorismin ja väkivallan pelko saa vastaanottavan yhteiskunnan rajoittamaan perusoikeuksia kuten sananvapautta.

Tuossa ei ole mitään sellaista, mikä ei olisi a) totta, b) tärkeää ja c) asiallista.

Tällaista vakavaa yhteiskunnallista keskustelua ei pidä vaientaa yrittämällä selittää kaikki nämä asiat jollain barbaarisilla freudilaisilla sukupuolielinteorioilla.