HS - Mielipide - 25.1.1998 - 6468 merkkiä - 1. painos
Tutkitaan rasismin syitä - ei seurausilmiöitä
"Maassa maan tavalla vaiko maasta pois?"
Helsingin Sanomat julkaisi 17. 1. erinomaisen kirjoituksen pakolaisten ja maahanmuuttajien ongelmista pääkaupunkiseudulla. Taustalla oli ilmeisesti paheneva rasismi ja halu hillitä sitä, mikä sinänsä on aivan oikein ja paikallaan. Mutta nyt esiteltiin vain ulkomaalaisten asenteita ja kokemuksia. Rasismi versoaa kuitenkin suomalaisissa. Ja miksi? Laaja tutkimus antaisi varmaankin vastauksia myös politiikantekijiöille, ja sen perustamiseksi eräitä väitteitä - kokemusperäisiä - ja johtopäätöksiä niistä.
Rasismi alkoi, kun ensimmäiset somaliryhmät tulivat maahan. Virosta laivalastillinen, joka repi passinsa ja huuhteli ne, mikäli lehtitietoihin on luottamista, käymälöitten kautta mereen. Miksi? Miksi he halusivat salata henkilöllisyytensä? Keitä he todellisuudessa olivat? Ja kuinka he olivat löytäneet tiensä kaukaiseen Suomeen lähes toiselta puolelta maailmaa? Ihmissalakuljettajien toimestako, runsaalla rahalla? Kaipa suomalaisilla on oikeus tietää, keitä tänne oikein tulee ja miksi!
Se jatkui, kun todettiin, että valtaosa heistä ei ole työssä vaan elää suomalaisen varsin runsaskätisen sosiaaliturvan varassa. Kun maamiehemme vuosisadan vaihteessa muuttivat Yhdysvaltoihin tai Kanadaan, he menivät tekemään kovaa työtä. Erään uutisen mukaan viisi vuotta Suomessa olleista somaleista 83 prosenttia oli edelleen vailla työtä. Lainsäädännöstäkö johtuen, joka estää, vaiko haluttomuudesta? Kuitenkin ympäristömme rappeutuu, kadut ovat talvisin liukkaat ja nurkat likaiset, vanhukset vailla hoitoa. Eikö tuen vastapainoksi voida edellyttää yhteiskuntapalvelua? Työssä oleviin suhtaudutaan toisin kuin siivellä eläjiin.
Jatkui se silloinkin, keskustelu, kun käsite paluumuuttajat luotiin ja sen lavean tulkinnan turvin maahan tuli kummipojan serkun kaimoja täällä sotavuosina olleiden mukana. Sitä nostattivat ohi asuntojonojen menot, jotka olivat monien syntyperäissuomalaisten nuorten silmätikkuina.
Entä sitten julkiset vaatimukset siitä, että meidän on hyväksyttävä täysin vieraat kulttuurit ympärileikkauksineen, rituaaliteurastuksineen jne. sen sijaan, että olisi edellytetty tulijoitten hieman sopeutuvan sen maan kulttuuriin, johon ovat tulleet? Juuri erilaisten kulttuurien törmäyksethän ongelmia lisäävät.
HS:n kirjoitus kertoi tulijoihin kohdistuneista rikoksista ja väkivallasta. Me sen sijaan pimitämme tietoa siitä, mikä on eräitten maahan tulleiden kansalaisryhmien rikollisuusprosentti keskivertoihin verrattuna. Eivät kaikki ole puhtaita pulmusia, vaan joukossa on jo omissa maissaan vastoin lakeja toimineita, jotka etsivät uusia asuinsijoja juuri siksi. Kun ei kerrota, yleistetään ja liioitellaan. Ilmiselvien rikollisten nopea palauttaminen olisi paikallaan - omien kansalaisten turvallisuuden vuoksi!
Suomalainen perusluonne on epäilevä. Kun alavirtaan tuli jokea pitkin tuore lastu, muinainen mies otti kirveen ja lähti häätämään tulijaa vihollisena pois. Naapuruus syntyi vaivojen kautta. Se kannattaisi muistaa nytkin. Sopeutuminen uuteen kotimaahan, sen tapoihin ja kulttuuriin on keskeistä. Nyt monet vaativat päinvastaista. Meidän on sopeuduttava heihin.
Kuinka on? Olemme joutuneet lukemaan Joensuun skinien hyökkäyksistä muunmaalaisia kohtaan. Siinä ei ole mitään puolustettavaa. Mutta olemme myös joutuneet toteamaan, kuinka poliisin tehtäviin on kuulunut järjestyksen ylläpito ja siinä samalla joutuminen kriittisten väitteiden kohteeksi järjestystä puolustaessaan.
Sisäministeri Jan-Erik Enestam vaati jopa rasistisiksi väitettyjen poliisien erottamista tehtävistään. Kuinka monta sellaista todellisuudessa on? Kun muistaa Mikkelin ja Hirsalan ja monien muitten tapahtumien yhteydessä sattuneet vastaavat mielipideilmaisut, joutuu kysymään, mihin välikäteen järjestysvalta on joutunut.
Onko kuultu molempia osapuolia, onko tuomittu ennen kuin on tiedetty? Onko otettu kantaa vieraitten puolesta omia vastaan, jotta yleinen tai yleisenä pidetty mielipide tyydytettäisiin? Vai ollaanko juoksemassa äänekkään vähemmistön tahdon mukaan?
Viimeisessä uudenvuoden puheessani kaupunginjohtajana korostin, että meidän on kannettava huolta kriisialueilta tulevista todellisista pakolaisista, mutta asetettava ns. elintasopakolaiset omaan luokkaansa. Ehkä sananvalintani ei ollut paras mahdollinen, mutta ajatus on paikallaan nytkin, tuon hetken jälkeisen tapahtumavirran todistamana.
Me tarvitsemme järkevää pakolais- ja maahanmuuttopolitiikkaa sekä avointa keskustelua sen sisällöstä. Me emme tarvitse eräitten höyrypäitten hellimää ajatusta siitä, että jokainen pakolaiskysymyksistä suunsa avaava kriittinen henkilö on rasisti. Juuri sen takia rasismi on lisääntynyt, mikä ei ole kunniaksi maalle ja kansalle.
Avataan siis asiallisen keskustelun palstat. Puhutaan avoimesti omista ongelmistamme, vertaillaan meidän politiikkamme linjoja muitten maitten noudattamiin.
Tulva voimistuu ja meidän omana asianamme on päättää, minkälaisen Suomen ja minkälaisen väestökokonaisuuden me haluamme. Se ei saa olla ulkomaalaisten bisnestä tekevien ihmissalakuljettajien eikä meikäläistä hyväntahtoisuutta hyväksikäyttämään pyrkivien asia. Muutoin saatamme joutua samanlaisiin vaikeuksiin, joissa nyt jo ovat eräät Keski-Euroopan maat. Tarkastellaan asioita kriittisesti, asiallisesti ja avoimesti. Tukahdutettu keskustelu on paras rasismin lietsoja.
Paljonko kiintiöpakolaisia ja mistä? Miten suhtautua sieltä tai täältä tuleviin turvapaikan anojiin ja heidän taustatietoihinsa? Työhön vaiko sosiaaliturvan varaan ja jos viimeksi mainittuun, kuinka suomalaisten vastaavaan suhtautettuun? Paljonko paluumuuttajia; kuinka tarkoin määritettyjä tai kuinka vapaasti tuleviksi sallittuja? Maassa maan tavalla vaiko maasta pois?
Minulla ei ole kaikkiin vastauksia. Olen vain pohdiskellut; taustana keskustelut ja yhteydenotot. Olen kysynyt sitäkin, pitäisikö tämänkaltaisessa asiassa kuulla kansaa ja sen mielipidettä; ellei nyt ainakin mielipidemittauksen niin jopa neuvoa-antavan kansanäänestyksen puitteissa. On viimeksi mainittuja pienemmistäkin kysymyksistä ehdotettu - miksi ei sitten kysymyksestä, joka koskee suomalaisen yhteiskunnan muotoutumista tulevina vuosina ja vuosikymmeninä: tulevia sukupolvia ja heidän elämänympäristöään ajatellen!
RAIMO ILASKIVI
Helsinki
HS - Mielipide - 5.2.1998 - 2627 merkkiä - 1. painos
Ilaskivi ei ole rasisti
Olen Suomessa asuva mustaihoinen nainen. Olen täysin samaa mieltä Raimo Ilaskiven (HS 25. 1.) kanssa Suomen ulkomaalaispolitiikasta. Mikäli Suomi on todella demokraattinen maa, pakolaiskysymyksestä tulee käydä kaikille avointa julkista keskustelua. Suomalaisilla on oikeus tietää pakolaisia koskevista asioista ja halutessaan myös oikeus ilmaista itseään vaikka kansanäänestyksellä sen suhteen, haluavatko jatkaa heidän ylläpitoaan. Ei ole normaalia, että poliitikkojen ja virkamiesten vähemmistö päättää pakolaisten vastaanottamisesta ja jäämisestä Suomeen, kun kansa kuitenkin kokonaisuudessaan kantaa päätösten rahoitukselliset ja yhteiskunnalliset seuraukset.
Pakolaisten ylläpito tulee vuosittain kalliiksi jokaiselle suomalaiselle. Ehkäpä he käyttäisivät mieluummin rahansa torjuakseen työttömyyttä?
Jos somalipakolaiset todella ovat liikkeellä poliittisista syistä eli sotaa paeten, kuinka on mahdollista, että eräät heistä käyvät lomailemassa kotimaassaan? Lisäksi he lähettävät sinne lapsiaan, jotta nämä avioituisivat siellä.
Suomalaispoliitikot ja -virkamiehet sallivat itsensä harjoittaa nykyistä pakolaispolitiikkaa, koska he tietävät erinomaisen hyvin, etteivät suomalaiset valita helposti. Itse asiassa suomalaiset ovat kriittisiä vain kotonaan, eivätkä järjestä mielenosoituksia tai esimerkiksi mene helposti lakkoon. Samat poliitikot käyttävät psykologiaa kansaa vastaan. Pakolaispolitiikkaansa oikeuttaakseen he syyllistävät suomalaisia väittäen näitä - joukkotiedotusvälineiden säestyksellä - suvaitsemattomiksi, tietämättömiksi ja rasisteiksi.
Suomessa asuvana mustana naisena uskon voivani sanoa, etteivät suomalaiset ole rasisteja. He ovat kyllästyneitä pakolaisiin, jotka käyttävät heitä hyväkseen nauttien suuremmista etuisuuksista kuin he itse maassaan. Heiltä vaaditaan suvaitsevaisuutta, mutta sen ei pitäisi oikeuttaa vaatimaan maastaan ja kulttuuristaan luopumista tänne tulevien ehdoilla.
Monikulttuurinen yhteiskunta on nykyaikaa ja tulevaisuutta, mutta sen ei pidä kehittyä kansan tahtoa vastaan, muutoin rasismi juurtuu ja lisääntyy modernin kehityksen edetessä. Suomessa ulkomaalaiset ja erityisesti pakolaiset omaavat oikeuksia, mutta heillä on myös velvoitteita: velvollisuus kunnioittaa suomalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa.
Raimo Ilaskivi ei ole rasisti. En havaitse mitään sellaiseen viittaavaa hänen kirjoituksessaan. Hän toivonee ainoastaan, että demokratiaa kunnioitetaan ja että Suomen kansa päättää oman yhteiskuntansa kehittämisestä.
HAWA DIABATÉ
Helsinki
1 kommentti:
Hienosti bongattu!
Lähetä kommentti