maanantai 10. toukokuuta 2010

Rautalankaa rotueroista




Monikulttuurisuusfanaatikot luulevat aina voivansa kumota väestötasolla havaittuja tilastollisia tendenssejä käyttämällä argumenttina jotain yksittäistapauksia.

Tämähän on tietysti täysin irrationaalista argumentointia, mutta monikulttuurisuusfanaatikot eivät itse ymmärrä oman logiikkansa irrationaalisuutta.

Yritänpä tässä silkkaa hyvyyttäni auttaa monikulttuurisuususkovaisia tajuamaan tähänastisten argumenttiensa köykäisyyden. Väännän nyt rautalangasta, miksi yksittäistapaukset eivät kumoa miljoonien ihmisten populaatioiden tasolla havaittuja tilastollisia eroja eri rotujen välillä:

  • Se, että JOKU neekeri on JOSKUS tehnyt JOTAIN hyödyllistä, ei perustele sitä, että neekerit YLEENSÄ olisivat Suomelle tai muille Euroopan maille hyödyllisiä maahanmuuttajia.
  • Se, että JOKU neekeri on yhtä hyvä tai parempi ihminen kuin JOKU valkoinen ihminen, ei osoita, että neekerit KESKIMÄÄRIN olisivat yhtä hyviä ihmisiä kuin valkoiset ihmiset eli eurooppalaiset.
  • Se, että SINÄ tunnet JONKUN älykkään neekerin, ei tarkoita, että neekerit olisivat KESKIMÄÄRIN yhtä älykkäitä tai älykkämpiä kuin valkoiset ihmiset eli eurooppalaiset.
  • Se, että JOKU neekeri on JOLLAIN MITTAPUULLA hyvä jätkä, ei ole perustelu sille, että SUOMEEN tai muualle EUROOPPAAN pitäisi tuoda PALJON neekereitä.
  • Se, että JOKU neekeri ei ole Suomessa ollessaan tehnyt rikoksia, ei osoita, että neekerit eivät KESKIMÄÄRIN tekisi enemmän rikoksia kuin suomalaiset ym. eurooppalaiset.
  • Se, että JOKU neekeri tekee töitä esim. bussikuskina, ei kumoa sitä tosiasiaa, että SUURIN OSA Suomessa asuvista neekereistä ei ole työssäkäyviä.






1 kommentti:

vapaus kirjoitti...

Rotuerot ovat aiheena tabu jopa maahanmuuttokriittisten keskuudessa. Hommafoorumillakaan niistä kirjoittamista ei katsota kovin hyvällä.

Koska aihetta ei ole soveliasta edes ottaa esille, on erittäin epätodennäköistä, että Suomen päättäjät alkaisivat profiloida maahanmuuttajia sen mukaan, mikä on heidän todennäköinen suoriutumistasonsa suomalaisessa yhteiskunnassa - eli mitä heistä ja heidän lapsistaan todennäköisyysarvioiden mukaan tulee. Virallisen käsityksen mukaan ei ole olemassa rotuja, eikä ole olemassa eroja populaatioiden välillä edes tilastollisella tasolla, joten kenestä tahansa kongolaisesta voi tulla aivan yhtä todennäköisesti Nokian insinööri kuin kenestä tahansa korealaisesta tai japanilaisesta.

Tällä hetkellä on oikeastaan menossa näitä asioita selvittelevä epävirallinen empiirinen testi, jonka tuloksia ei ehkä koskaan tulla julkaisemaan. Testi liittyy siihen, että Suomeen on adoptoitu lapsia eri puolilta maailmaa kuten Kiinasta, Bangladeshista ja Afrikasta sekä Karibian alueen maista. Heidän menestymisensä antaa viitteitä eri ryhmien menestymisestä yleisemminkin.

Kun adoptoitujen elämää seurattaisiin, voitaisiin vertailla, miten hyvin eri maista tulleet menestyvät opinnoissaan ja työurallaan. Adoptioperheet ovat yleensä hyvin toimeen tulevia sivistyneitä perheitä (lääkäreitä, opettajia ym.), jotka antavat adoptiolapselle hyvän suomalaisen kasvatuksen. Perheiden erot eivät siis kovin paljon selitä eroja adoptiolasten menestymisessä.

Minulla ei ole hallussani tietoja adoptiolasten elämästä, joten en pysty esittämään faktoja. Ainoa tietämäni bangladeshilainen nuori mies opiskelee Helsingin teknillisessä korkeakoulussa, ja ainoa tietämäni karibialais-afrikkalainen ei saanut edes lukiota käytyä lääkäriperheen täydestä tuesta huolimatta. Hän on työssä McDonaldsissa.

Nuo kaksi tapausta eivät todista sinänsä mitään, mutta julkisuudessa olleet tiedot (lehtiartikkelit ym.) antavat viitteitä siitä, miten eri puolilta maailmaa tulleet menestyvät.

Anu Mylläri, Suomeen adoptoitu bangladeshiläinen, näyttää menestyvän hyvin. Vuoden 2009 pakolaisnainen, Kosovosta muuttanut Fatbardhe Hetemaj, on myös pärjännyt loistavasti. Apple Computers -yhtiön pääjohtaja Steve Jobs, isän puolelta syyrialainen, on edennyt korkealle ja osoittanut älykkyyttä.

Afrikkalaistaustaisia menestyjiä löytyy enimmäkseen viihteen puolelta. On muusikoita ja näyttelijöitä. Bisnesmaailman ja tiedemaailman huipulla he ovat kuitenkin huonosti edustettuina. Korkean tason poliitikkoja virkamiehiä heissä jonkin verran on.

Amerikkalaisissa hallituksen julkaisussa puhutaan ilmiöstä "achievement gap" jolla viitataan tiettyjen vähemmistöjen eli lähinnä mustien heikompaan menestykseen ja edustavuuteen tieteen portailla kaikilla opintoasteilla ensimmäisistä luokista väitöskirjatasolle.

Vaikka Suomessa havaittaisiin samanlainen ero eri etnisten ryhmien menestymisessä kun Amerikassa on havaittu, asiasta ei todennäköisesti puhuta mitään. Tällainen ilmiö on luultavasti jo havaittu (pieniä viitteitä mm. opettajakunnan taholta on kuulunut), mutta sen olemassa oloa ei myönnetä. Siitä tulee yksi niistä asioista, jonka kaikki tietävät, mutta jota ei ole olemassa.