Monikulttuurisuusaivopesun vaikutus nuorten naisten/tyttöjen elämään

Hommaforumilta:

Vs: Milloin ja miten nuivistuit?

« Vastaus #455 : 03.07.2010, 09:02:57 »

Koitan tiivistää, se hieno taito ei ole vahvuuteni. Kolmannessa persoonassa itsestäni, vaikka en ole mitenkään jakomielisessä tilassa tai kuvittele olevani kuninkaallinen tms. Tähän vaan liittyy niin paljon kaikkea.


Erään suomalaistytön tarina joka alkoi 1980-luvulla.


Valkoinen lapsuus 0-12 v:

Syntyy molemmilta puolin juuriltaan savolaisille vanhemmille pikkukaupunkiin tyttö. Vanhemmat ei ole rikkaat, mutta tytöllä on paljon sukulaisia ja yhteisöllisyyttä, elämä on henkisesti rikasta vaikka etnisesti rutiköyhää.Toki ongelmiakin on, esimerkiksi perisuomalaiset viina ja körttiläisyys, mutta mikään ei ole mustavalkoista ja kaikessa on niin paljon hyviä puolia, serkut, tädit, enot,mummot ja kaverit. Kulta-aika. Tyttö on sinisilmäinen, vaalea, terve, iloinen ja häntä aikuiset ihastelee ja povaa että tuo pääsee vielä pitkälle. Tytöllä on harrastuksina klassinen musiikki (viulu), baletti, kuoro ja kuvataide. Häntä ei pakotettu (ei tullut paremmista piireistä), vaan itse ihastui näihin (perin eurooppalaisiin) asioihin. Ihailee eurooppalaista arkkitehtuuria ja piirtää ja maalaa linnojen kuvia kirjoista.Menestyy koulussa hyvin vaikka ei liikoja edes yritä.

Sinisilmäinen äiti katsoo tv:stä kaikki holokausti-ohjelmat. Äiti katsoo myös ohjelmat apartheidista ja Amerikan orjuuden historiasta. Äiti on pohdiskeleva ja yhteiskunnnan ja maailman asioista kiinnostunut, vaikka onkin ihan tavallinen pikkukaupungin terveyskeskuksessa työskentelevä nainen. Äidin läsnäolo sivistää tyttöä. Tyttö lukee kirjoja mutta katsoo paljon tv:täkin, on jo nuorena taipuvainen olemaan selvillä mitä medioissa liikkuu.Tyttö oppii kaksi asiaa: ne vaaleat ihmiset ovat olleet hyvin pahoja, ja ne ovat riistäneet kaiken toisenvärisiltä ihmisiltä. Tyttö alkaa tiedostamattaan kehittää syyllisyyttä. Tv:ssä on sarjoissa ja elokuvissa on paljon tummatukkaisia kaunottaria. Tyttö ihailee latino ja tummaihoisia näyttelijättäriä, esim. se Bill Cosbyn roolihahmon tytär joka on niin kaunis. Tyttö katsoo peiliin ja suree: siellä näkyy kalpeutta ja ei minkään väriset hiukset. Tyttö suree sitä kun on ruma ja ei minkään näköinen. Ihan erinäköinen kuin Cosbyn Denise.


Värikkäästi värähtelevä nuoruus 13-18 v.

Perhe muuttaa hieman isompaan kaupunkiin. Viulunsoitto jää, ja baletti muuttuu mm. hip hopiksi. Tyttö saa alkaa meikata, niinpä hän tosiaan tekee niin (liikaa) ja alkaa värjätä ei minkään väriset hiukset tummiksi. Hän haluaa MTV-video tanssijaksi, ja näyttääkin mtv-horolta (luulee olevansa tyylikäs). On lama. Suomalaiset nuoret oireilevat, nuorten elämä on täynnä väkivaltaa ja omenaviinikännejä pakkasessa. Saa osansa tästä.Nuoret angstaa kunnolla. On kansainvälisyys-mielinen ja epärasistinen (paitsi itseään kohtaan, vaikka ei tajuakaan sitä). Tutustuu kaverinsa kanssa somali ja irakilaispoikaan, ja (ihan kaverina vaan) pyörii näiden kanssa silloin tällöin. Käy somalin kotona. Somalilla on hammasharjana puutikku joka on päästä pehmitetty säikeiseksi ja hän säilyttää sitä jääkaapissa. (myöhemmin hänestä tuli ihan kunnon veronmaksaja amiksen jälkeen duunari-alalle). Somalin isä ei yhtään tykkää suomitytöistä heidän poikansa asunnossa. Oppii, että somaleilla on sukua ympäri Eurooppaa ja pojan vanhemmat veljet on Lontoossa.Tytön suomalainen isä näkee tytöt kaupungilla värikkäiden 'sällien' kanssa, ja hän vetää raivarit eikä yhtään tykkää. Ehkä molempien isät olivat ihan oikeassa? (retorinen kysymys)

Tyttö päättää, että heti kun hän on 18 v hän muuttaa Lontooseen ja alkaa pyrkyröidä viihde-alalle.(Julkisuuden kipeys on hänen sukupolvensa nuorten kansantauti, tyttö ei tee poikkeusta). Hän on ollut Britanniassa kielikurssilla ja englannin kieli luonnistuu ja melkein paremmin kuin suomi.Hiphoppi jatkuu, vaikka äiti ei niin tykkää: 'voisiko vaihtaa johonkin muuhun tanssilajiin?'. Ei, mä haluun hiphoppia. Kavereina suomipoikia jotka breikkaa ja pukeutuu löysiin housuihin. (Breikkaus ja akrobatia on kyllä sinänsä ihan hieno harrastus). Tytön mielestä vaaleaihoisen ja tummaihoisen sekoitus-ihmiset ovat kaikkein kauneimpia. Hän päättää, että isona hankin tummaihoisen miehen ja teen palveluksen ihmiskunnalle, että minun lapset tulee olemaan niitä kauniita. Katsoo peiliin ja suree, koska ei näytä Brandyltä tai Monicalta, mutta onhan meikit ja hiusvärit. Oma etnisyys piiloon niin hyvin kuin mahdollista. 'Kukaan ei tiedä, etten ole minkään värinen.'

Sisäisen uudelleenjärjestelyn ja pohdinnan aika 17-28 v.

Tyttö tapaa suomalaisen miehen toisesta kaupungista ja alkaa kirjoittaa hänen kanssaan kirjeitä. Hänen mtv-horo lookki on jo hieman siistiytynyt. Mies ihastuu ensin ulkonäköön ja sitten huomaa pitkissä kirjeissä että ollaan sukulaissieluja. Miehen vaikutus saa tytöstä ne hiphopin ja musavideoiden alla uinuvat omat ajatukset esiin. Tyttö ihastuu miehessä hänen lahjakkuuteensa, älyynsä, tietoihinsa ja luonteeseen. Hän on löytänyt jonkun, jota voi varauksetta kunnioittaa. Mies kulkee omia polkujaan (sopivasti kapinallinen ja sopivasti järkevä) ja ajattelee omilla aivoillaan ja kirjoittaa hienosti. Tyttö tunnistaa korkeatasoisen luonteen, joten hänellä on vielä jotain tajua jäljellä siitä mikä on korkeatasoista. Mies ei kelpaa omalle isälle koska se on pitkätukkainen rokkijätkä. Isä on vanhan ajan perinteinen mies. Tyttö ehtii täyttää 18 ja käydä pari kertaa tanssimassa tummien miesten kanssa värinäbaareissa, mutta ei mene onneksi pidemmälle. Hän ajattelee, monien muiden ajatusten lomassa: Enhän minä nyt voi niin rasisti olla, että torjun tuon miehen sen takia kun se on valkoinen, vaikka halusinkin aina ulkomaalaisen miehen. (hyvä ajatus.)Vihreäsilmäinen ja eiminkäänväri-tukkainen mies kelpuutetaan. 'Se on vaan niin ihmeellinen, en voi tuota päästää menemään'. Ei silläkään ole rahaa ja perintöä, niin kuin ei mullakaan. No, opetellaan elämään niukasti.Mies estää Lontooseen muuttamisen, vaan muutetaan yhdessä pk-seudulle.

He muuttavat pääkaupunkiseudulle. Tyttö opiskelee, tekee ohessa töitä, tutustuu uusiin ihmisiin, on aktiivinen (liiankin, palaa loppuun usein), tutkii elämää. Jossain vaiheessa tekee töitä baareissa koulun ohella, joten seisoskelu aamuneljältä Helsingin asemalla tulee tutuksi. Ne tavat, joilla värinämiehet (arabit ja afrikkalaiset) häneen tekevät siellä tuttavuutta, ovat lukuisat, niistä voisi kirjoittaa pitkästi. Joku saattaa tulla suoraan varoittamatta takaapäin ja kaapata syliin kysymättä. Moni tarjoaa illallista, ystävyyttä, kutsuu kotiin, moni seuraa jopa paikallisjunaan. Monena kertana, tätä tapahtuu myös päivisin kaduilla. Värinämiehet ovat todella aktiivisia. Tytöllä on tapahtunut muutos ei minkään värisen miehen ansiosta, ja hän suhtautuu näihin torjuvasti (tosin liian pehmeästi ja hitaasti tuo torjunta tapahtuu, koska he vänkäävät itsepäisesti). Kyllä hän siltikin joskus vielä fantasioi tanssivasta etnomiehestä, mutta ne fantasiat hälvenee.Hänen elämä on monikulttuurista, sillä hän on yhä edelleen kuitenkin avoin ja kiinnostunut eri kulttuureista. Ottaa kutsun vastaan afrikkalais-suomalaisiin häihin ihan uteliaisuudesta joltain afrikkalaismieheltä. Tuloksena afrikkalaismies alkaa esitellä äitinsä kuvaa ja haluaa päästä kopeloimaan. Poistuu juhlista kotiin miettimään. Monen ja monen vastaavan tapauksen jälkeen, alkaa jotain hahmottua mielessä. Silti, yhä epä-rasistinen, (paitsi itseään kohtaan). Hiusvärejä kuluu, ja meikkiäkin, vaikkei niin pahasti kuin teininä.

Tyttö angstaa itsekin ja suomalaisissa ystävissä yhä parikymppisenä esillä monta ongelmaa kuten lama-nuoruudessakin: syömishäiriöt, itsemurha-yritykset, huumeet ja julkisuudenkipeys. Tyttö tuntee että kaikki ei ole kohdallaan, muttei tiedä mikä se on. Ahdistaa sen verran, että päättää hakeutua terapiaan (hyvä päätös) ja on onnellinen että saa sitä. Terapeuttina n. kuusikymppinen suomalainen nainen, psykologian ammattilainen, viisas, vakaa, rauhallinen, järkevä, loistava siinä mitä tekee. Tyttö pohtii usean vuoden ajan kaiken elämässään ja psyykessään läpi, sieltä nousee kaikki lapsuudesta lähtien, viina, körttiläisyys ja sotatraumat. Mutta myös hyvät ja hienot asiat alkavat löytyä ja hahmottua. Terapeutti ehkäisee, että tyttö ei angsteissaan lopeta parisuhdetta ja opiskelua (On siitä jälkeenpäin hyvin onnellinen).

Tyttö työskentelee joskus kesätöissä lastentarhassa ja näkee samanikäisiä suomalaisia yksinhuoltaja-äitejä, joilla on kahden kulttuurin lapsia. Huomaa silloin, kuinka jo näillä lapsilla on identiteetti-ongelma: Abdul ei tiedä onko hän suomalainen vai somali, tumma vai vaalea, ja hän hakee hyväksyntää ja hänestä huomaa jo 5 vuotiaana, että hän kokee ettei ole hyväksytty sellaisenaan. Abdul on ihan eri näköinen kuin äitinsä. Tyttö on onnellinen, ettei sittenkään lähtenyt perustamaan kaksikulttuurista perhettä hyvin nuorena.Hän lukee Abdulille satuja, ja piirtelee lapsille kortteja, tummalle tytölle kanssa tummaihoinen keiju.

N. 25 vuotiaana tyttö havaitsee tälläisen kansallismielisyyden olemassaolon. Löytää Suomen Sisu foorumin, käy silloin tällöin salaa ja syyllisyyttä tuntien lukemassa sitä. Kuinka ne kehtaa, onko ne jotain natseja, hui. Salaa ihailee heidän rohkeutta, mutta ei vielä ymmärrä koko asiasta mitään. Unohtaa aiheen välillä, ja muistaa sen taas joskus. Ajattelee asioita monelta kantilta. Värinämiehet ei enää jahtaa niin usein. Se johtuu enemmän asenteen muutoksesta kuin ulkonäön. Naivius ja vastaanottavaisuus ei enää paista hänestä päälle. Tyttö angstaa yhä sillon tällöin mutta onneksi on terapeutti, saa angstata salaa ja sille kuuluvalla paikalla.Hän ajattelee, että hoidetaan tämä raskas ja kiusallinen oman pään selvitys ensin koska sille on selkeästi aihetta, niin myöhemmin pääsee sitten nauttimaan elämästä kun ei enää ahdista. (ajatus osuu oikeaan)


N. 27 vuotiaana tytössä alkaa tapahtua muutoksia. Hän lopettaa hiusten pakkomielteisen värjäilyn ja kasvattaa pitkän ei minkään värisen tukan, eikä enää meikkaa itseään värikkääksi (ei meikkauksessa ja tukanvärjäyksessä mitään pahaa ole, jos ne tehdään huvin vuoksi, mutta jos se on neuroottista niin sitten). Ensimmäistä kertaa elämässään hän alkaa tajuta että voi olla (omalla tavallaan) kaunis sellaisena kuin on. Holokausti-syyllisyys vähenee asian tutkimisen myötä: 'En minä siellä ollut, on rasistista syyttää kaikkia valkoisia rasisteiksi yhden esimerkin perusteella'. Alkaa arvostaa omaa etnisyyttään. Ei ylitse muiden, mutta hänestä on tervehdyttävää, kun tummien palvonta loppuu ja ei enää pidä itseään rumana oman etnisyytensä takia. Tasapaino tässäkin asiassa. Itseen kohdistettu rasismi loppuu. Oma mieskin alkaa näyttää yhä komeammalta, vaikka ei hänessä alkujaankaan muuta vikaa ollutkaan ulkonäöllisesti kuin värittömyys. N. 28 vuotiaana tyttö jotenkin herää ja kasvaa aikuiseksi ja tajuaa monia asioita. Terapiakin on käyty. Kouluja ei lopetettu kesken, ja ammatillinen suunta alkaa pikkuhiljaa löytymään. Kaikki alkaa olla paljon paremmin. Ei enää angstaa. Ei päättänyt päiviäänkään oman käden kautta. Ja parisuhde pysyi pystyssä. Parisuhde oli aina tytölle prioriteettilistalla nro 1. Ei sen takia, että pitäisi pakosta olla toimimattomassa suhteessa, mutta tuo mies nyt oli vaan sellainen, ettei sitä voinut päästää menemään, vaikka itse olikin sekaisin eikä tajunnut missä mennään.


No nyt 30 v sitten jotenkin tytöllä, tai naisella kaikki paljon paremmin. Pohdintojen tuloksena löytyi sellaista, että kaikki ne hyvät asiat elämässä olivat sellaisia, jotka saatiin toisilta suomalaisilta ihmisiltä. Nämä asiat olivat niitä jotka kantoivat, vaikka monta mokaa oli melkein tekemässä:

Suomalainen peruskoulu. Suomalaiset lasten ja nuorten harrastusten ohjaajat. Suomalainen ammattikoulutus ja korkeakoulutus. Suomalainen psykologian ammattilainen. Suomalainen perusterveydenhuolto joka on ilmainen köyhillekin lapsille.Suomalainen kirjasto, jo lapsena. Omat sukulaiset, nuo henkisesti rikkaat mutta etnisesti köyhät. Suomalainen mies. (parasta maailmassa)

Ja kaikki ne asiat, jotka olivat viedä kohti tuhoa Lontoossa, olivat niitä värinäjuttuja. Silti, olen sitä mieltä, että ainahan ihmiset ovat harrastaneet kulttuurillista vaihtoa eri asioiden suhteen, enkä näe että on 'paha' jos vaikka tanssii hiphoppia. Liikuntaahan se vain on, ja liikunta on hyvä juttu. Mutta suhteellisuudentaju kaikessa. Ei muita kulttuureja tarvitse palvoa.



seuraavaksi ohjelmassa tällä naisella:

Vakiinnuttaa itsensä työelämään. Antaa Suomen yhteiskunnalle takaisin jotain hyvää omien kykyjensä mukaan, koska on siltä niin paljon saanut. Mikäli onnistuu biologian kautta, synnyttää yksi tai kaksi ei minkäänväristä lasta, joilla on sekä isä että äiti, ja joille opettaa se mikä suomalaisessa kulttuurissa on parasta, kunhan se on itselleni ensin vielä kirkastunut.


Sellaista tähän asti.


Mutta olenko 'nuiva'? Termi on minulle vielä uusi. Sanotaanko, että olen suomalaismyönteinen, etnisestä syyllisyydestä ja häpeästä vapaa, suomalaisesta kulttuurista kiinnostunut. Nuivuus jää nähtäväksi. Sillä tavalla olen, että mielestäni täällä on jo ihan tarpeeksi maahanmuuttajia, verrattuna siihen, kuinka näinkin pieni (vähälukuinen) yhteisö pystyy etenkin sosiaalisesti ja psykologisesti integroimaan. Raha ja talous ei ole minun vahvuuksiani, joten en puutu niihin. Haluan säilyttää sen mikä suomalaisessa sivistyksessä on minusta kullanarvoista. Omassa elämässäni olen huomannut, että kielellinen ja kulttuurinen sekamelska johta kuvainnollisesti 'jakomielitautiin', jossa jokaisen kulttuurin taso yksilön sisällä laskee (puhun itsestäni), ja sitä on vähän niinkuin ei mitään ja vähän kaikkea. Huonoa suomea, huonoa englantia, hiusten värjäystä pakkomielteisesti ja rytmikästä hytkymistä hittimusiikin tahdissa.

Niin....jatkan matkaani, tämä suomalaiseksi kasvaminen on tälläinen prosessi.

Vs: Milloin ja miten nuivistuit?

« Vastaus #456 : 03.07.2010, 09:33:50 »

Oli ainakin itselleni kovin ajatuksia(ristiriitaisia)herättävä elämäntarina.

En oikein tiedä, pitäisikö sinun laisiasi halveksia, sääliä vai ihailla.

Mietin vain, että miksi nuoret tytöt on noin hukassa melkoisen yleisesti.

Mietin samaa. Tuo artikkeli oli silmiäavaava. Tuo pitäisi julkaista jossain lehdessä, esim. Imagessa. Tuo tarina kuvasi hyvin sitä, miten monikulttuurisuusaivopesu vaikuttaa nuoriin naisiin/tyttöihin.

Tämä on lähellä sitä ilmiötä, jota olen kutsunut nimellä kympin tytön syndrooma. Yhteiskunnassa vallitseva virallinen ideologia uppoaa kaikkein helpoimmin kiltteihin/ahkeriin/lahjakkaisiin tyttöihin, koska nimenomaan ns, kilteillä ja fiksuilla tytöillä on luontainen tarve omaksua vallitsevat sosiaaliset normit ja käyttäytyä niiden mukaisesti. Jos ja kun multikulti-ideologia on hegemonisessa asemassa, nämä kympin tytöt omaksuvat sen. Jos vallitseva ideologia olisi toinen (esim. kansallissosialismi tai kommunismi), samat tytöt omaksuisivat sen aivan yhtä fanaattisesti.

Nuoret tytöt ovat kuin pesusieniä, jotka imevät vaikutteita ympäröivästä kulttuurista. Naisilla/tytöillä on vähemmän omia ajatuksia kuin miehillä/pojilla. Naarailla on taipumusta konformismiin. Tämä johtaa siihen, että yhteiskunnassa vallitseva, auktoriteettien tukema poliittisesti korrekti ideologia muodostuu nimenomaan nuorten naisten/tyttöjen fanaattiseksi aatteeksi. Miehillä on enemmän omia ajatuksia ja enemmän vastarintaa vallitsevalle ideologialle. Miehet ovat vähemmän alttiita aivopesulle, koska miesten ajatukset ovat enemmän omaehtoisia, sisäsyntyisiä, paljolti jopa biologian määräämiä. Naiset ovat mukautuvaisempia, joten naisten ajatukset ovat helpommin sosiokulturaalisessa kontekstissa kulloinkin vallitsevien normien muovattavissa.

Maahanmuuttajat eivät ole lojaaleja uudelle kotimaalleen, vaan alkuperämaalleen

Saksan jalkapallomaajoukkueessa saksalaiset laulavat Saksan kansallislaulua, maahanmuuttajat eivät.

Miksi tällaisia maahanmuuttajia on otettu maajoukkueeseen?

Kieltäytyminen kansallislaulun laulamisesta on symbolisesti erittäin merkittävä ele. Se osoittaa maahanmuuttajan vihamielisyyttä uutta kotimaataan kohtaan. Tällä tavalla maahanmuuttajat osoittavat, että eivät ole lojaaleja uudelle kotimaalleen. Maahanmuuttajien kansallinen lojaliteetti kohdistuu heidän vanhaan maahansa, alkuperämaahansa.

Euroopassa asuvat afrikkalaiset ovat afrikkalaisia, eivät eurooppalaisia. Euroopassa asuvat arabit ovat arabeja, eivät eurooppalaisia. Afrikkalaisista, arabeista ym. toisenrotuisista ei koskaan tule eurooppalaisia. He eivät halua olla eurooppalaisia eikä heistä koskaan tule sellaisia. He eivät ole kotiutuneet tänne eivätkä he koskaan haluakaan kotiutua tänne. Afrikkalaiset, arabit ym. toisrotuiset maahanmuuttajat eivät koskaan ole Euroopassa kotonaan. He ovat aina vierasperäisiä, toisenrotuisia, muukalaisia.

Der Hymnen-Streit

Welche Stars singen mit?

Per Mertesacker: singt

Der Hymnen-Streit
Welche Stars singen mit?
Boateng singt nicht

Saksa: Osa pelaajista kieltäytyy laulamasta kansallislaulua

Franz Beckenbauer vaatii, että kaikki Saksan jalkapallomaajoukkueen pelaajat laulavat kansallislaulun, kuten tapahtui 1984 Beckenbauerin johdolla.

Nykyinen päävalmentaja Löw on keskustellut pelaajien kanssa ja tullut lopputulokseen, että pelaajille ei aseteta vaatimusta kansallislaulun laulamiseksi. Löwin mukaan täytyy ottaa huomioon pelaajien alkuperä.

Monen pelaajan juuret ovat muissa maissa, vaikka pelaaja onkin syntynyt Saksassa. Lukas Podolskin perhe tulee Puolasta, Mesut Özilin ja Serdar Tascin perheet tulevat Turkista, Sami Khediran perhe tulee Tunisiasta, Jerome Boatengin Ghanasta, ja Dennis Agon isä on Nigeriasta. Nämä pelaajat tuntevat syvää yhteenkuuluvuutta toista maata kohtaan - ja jättävät Saksan kansallishymnin laulamatta.

Löw ymmärtää näitä pelaajia: heidän perheensä ei tule Saksasta, joten heille kansallishymnin laulaminen on vaikeaa.

Bastian Schweinsteiger: Minusta kansallislaulun laulaminen on tärkeää, kannattajat laulavat sen myös. Laulu auttaa minua keskittymään peliin. Olen ylpeä pelaamisesta Saksan hyväksi.

Alkuteksti:

Der Hymnen-Streit

BILD.de sagt, welcher Spieler singt und wer schweigt

02.06.2010 - 11:19 UHR

Morgen beim letzten WM-Test gegen Bosnien (20.30 Uhr, live ARD und im BILD.de-Ticker) schauen Millionen TV-Zuschauer unseren Nationalspielern wieder auf die Lippen. Wer singt die Nationalhymne mit? Beim letzten Länderspiel waren es gerade sechs Mann.

Franz Beckenbauer forderte am BILD-WM-Telefon: „Alle sollten die Hymne singen, man hat dann eine ganz andere Einstellung. Ich habe das Mitsingen 1984 als Teamchef eingeführt. “

Jetzt gibt’s einen Sänger-Streit. Bundestrainer Joachim Löw („Ich singe die Hymne gerne mit“) verweigert einen Hymnen-Zwang für seine Spieler.

Löw gestern zu BILD: „Ich habe vor einiger Zeit mit einigen Spielern über das Thema gesprochen. Eins ist klar: Wir freuen uns, wenn möglichst viele Spieler mitsingen, aber wir zwingen niemanden dazu. Unsere Jungs identifizieren sich total mit der Nationalmannschaft und Deutschland. Aber man muss auch an ihre Herkunft denken.“

Was Löw meint: Viele Spieler sind zwar in Deutschland geboren, doch ihre Familien haben Wurzeln in anderen Ländern. Wie Lukas Podolski, dessen Familie aus Polen kommt. Oder Mesut Özil und Serdar Tasci, deren Familien türkisch sind. Oder Sami Khedira (Tunesien), Jerome Boateng (Vater kommt aus Ghana) oder Dennis Aogo (Vater kommt aus Nigeria). Sie fühlen mit dem Herzen auch für ein anderes Land – und verzichten auf das Singen der Hymne.

Aogo begründete seinen Hymnen-Verzicht so: „Das ist eine persönliche Sache. Ich bin stolz, für mein Land zu spielen, auch wenn ich die Hymne nicht singe.“

Khedira: „Das muss jeder für sich selbst entscheiden.“

Löw zeigt Verständnis. „Viele sind in Deutschland geboren, aber ihre ganze Familie eben nicht. Das kann dann schwierig sein für sie bei der Hymne.“

Per Mertesacker (Mitglied im Mannschaftsrat): „Jeder muss selbst entscheiden. Ich singe die Hymne immer, es ist ein emotionaler Moment.“

Thomas Müller: „Ich habe immer mitgesungen. Seine Zugehörigkeit sollte man zeigen.“

Bastian Schweinsteiger: „Ich finde es wichtig, die Fans singen die Hymne auch. Das fokussiert mich auf das Spiel. Ich bin stolz, für Deutschland zu spielen.“

Pravda: Afrikkalaisten mölinä rikastuttaa kulttuuriamme

Pravda:

Ryhmä afrikkalaisia naisia astui lähijunaan. Melko täydessä vaunussa he joutuivat kauaksi toisistaan. Jonkin ajan kuluttua yksi heistä alkoi puhua kovaan ääneen. Me muut ihmettelimme, kenelle hän puhuu. Vastaus löytyi vaunun toisesta päästä, josta kuului yhtä kovaääninen puhe. Tilanne vaikutti huvittavalta ja aika oudolta. Mietin, onko tällainen tapana jossain afrikkalaisella torilla. Kaikki huutavat kovaan ääneen. Kaikista se ei ollut huvittavaa. Päät kääntyilivät ja otsat kurtistuivat. Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Suomalainen tarvitsee tunnetusti laajan, äänettömän reviirin ympärilleen. Nämä naiset taas ottivat koko tilan käyttöönsä ja rakensivat reviirinsä äänekkäästi. Muutama viikko myöhemmin neljä afrikkalaistaustaista nuorta miestä rupatteli kovaan ääneen lähijunassa. Ääntä pitikin käyttää, koska he istuivat ikkunapenkeillä käytävän kahta puolen. Sitten he alkoivat nauraa. Eikä sille tullut loppua. He huojuivat ja heiluivat ja heidän kasvonsa loistivat kuin auringot. Heillä oli hervottoman hauskaa. Ajattelin, että tuollainen ilohan tarttuu. Vastapäätäni istui nuori nainen kuulokkeet korvillaan. Äkkiä hän tempaisi kuulokkeet pois, kääntyi ympäri ja mulkaisi miehiä vihaisesti. Hän huokaisi syvään ja jatkoi ikkunasta ulos katseluaan. "Suomessa ei käyttäydytä noin julkisella paikalla", eräs teini-ikäinen matkustaja tokaisi. Sitten häntä alkoi hymyilyttää: "Ei ainakaan selvin päin!" Kansainvälisyyden parhainta antia lienee, että tutustumalla toisten tapoihin joudumme arvioimaan uudesta näkökulmasta myös omiamme. Toisten kulttuurien kaikkia tapoja voi olla vaikea sulattaa. Kohtuullista lienee, että sietää ja ymmärtää erilaisuutta. Tämä koskee tietysti yhtä lailla kulttuuritörmäyksen molempia osapuolia.

JAANA SAVOLAINEN

KIRJOITTAJA ON HELSINGIN SANOMIEN UUTISTOIMITUKSEN TOIMITTAJA.

Kommentteja hommaforumilta:

Hassua kuinka vain afrikkalaisten tapa käyttäytyä on tavoittelemisen arvoista kulttuuria. Itse työssäni suhteellisen paljon matkustaneena olen huomannut, että maasta tai kulttuurista riippumatta vain afrikkalaistaustaisilla ihmisillä on tapana olla välittämättä kanssamatkustajista. Kaikkialla euroopassa, yhdysvalloissa ja kaukoidässä julkisissa välineissä matkustavat syntyperäiset ihmiset käyttäytyvät hillitysti ja muut matkustajat huomioon ottaen. Huutavat ja möykkäävät matkustajat ovat joko kännisiä paikallisia tai selvinpäin olevia afrikkalaistaustaisia henkilöitä. Miksi, voi miksi tällaista törkeää käytöstä pitää ihannoida?

Sitä kutsutaan toideudenpalvonnaksi ja kaksoisstandardiksi.

Suomessa ei kailoteta kaverille junavaunun toisesta päästä toiseen päähän, koska sellaista pidetään typeränä ja moukkamaisena käytöksenä, joka häiritsee vaunussa matkustavia ihmisiä. Mutta kun kieli vaihtuu, otetaan käyttöön uudet pelisäännöt. Samalla lailla ne suomalaiset keskikaljaporukat pitävät meteliä junissa, sitä vaan tupataan kutsumaan kusipäitten itsekkääksi remuamiseksi. Afrikkalaisille se on viehättävä tapa, joka opettaa arvioimaan uusiksi omaa käytöstä. Ehkäpä ensi kerralla huudan junavaunun päästä toiseen kaverilleni koko matkan ajan osoittaakseni solidaarisuutta afrikkalaisille veljilleni.

Pravdan propaganda on päivä päivältä sairaampaa. Suomalaisten asenne afrikkalaisia maahanmuuttajia kohtaan muuttuu yhä nuivemmaksi, mutta Pravda tuottaa jatkuvasti yhä hysteerisempää ja yhä hysteerisempää "neekerit on ihqdaa, neekerit on ihqdaa, neekerit on ihqdaa, uskokaa nyt jo"-diskurssia.

Suomalainen tarvitsee tunnetusti laajan, äänettömän reviirin ympärilleen. Nämä naiset taas ottivat koko tilan käyttöönsä ja rakensivat reviirinsä äänekkäästi.

Tässäkin siis ikään kuin vittuillaan suomalaisille siitä, että suomalainen kokee tarvitsevansa paljon hiljaisuutta. Todellisuudessa kukaan ei odota ihmisten olevan lähijunassa hiirenhiljaa, mutta normaalit ihmiset eivät HUUDA KOVAAN ÄÄNEEN JUNAVAUNUN PÄÄSTÄ TOISEEN. Tämän Pravdan propagandistin mielestä suomalaiset ovat jotain hiljaisia hissukoita, koska suomalaiset arvostavat normaalia, asiallista käytöstä. Neekerimuijat sen sijaan olivat vahvoja, upeita naisia, jotka ottivat tilan haltuunsa itsevarmasti. Tässä siis Pravdan toimittaja ihailee räyhääviä neekerinaisia ja haukkuu suomalaisia ujoiksi, hiljaisiksi nynnyiksi.

Muutama viikko myöhemmin neljä afrikkalaistaustaista nuorta miestä rupatteli kovaan ääneen lähijunassa. Ääntä pitikin käyttää, koska he istuivat ikkunapenkeillä käytävän kahta puolen.

"Ääntä pitikin käyttää" - eli toimittajan mielestä neekerit olivat aivan oikeassa huutaessaan toisilleen ikkunapaikoilta käytäväpaikoilla istuneiden ihmisten ylitse.

Jos joku suomalainen käyttäytyisi noin, sitä ei pidettäisi hyväksyttävänä. Kun neekerit käyttäytyvät noin, Pravdan toimittaja nuolee neekereiden perseitä. Sama käytös X on suomalaisten käytöksenä törkeää öykkärimäisyyttä ja neekereiden käytöksenä ihanaa, jännää toiseutta, Suomen köyhää kulttuuria rikastuttavaa kivaa afrikkalaista eloisuutta.

Sitten he alkoivat nauraa. Eikä sille tullut loppua. He huojuivat ja heiluivat ja heidän kasvonsa loistivat kuin auringot. Heillä oli hervottoman hauskaa. Ajattelin, että tuollainen ilohan tarttuu.

Tässä siis toimittaja kehuu neekeri-imbesillien kovaäänistä, hervotonta hohottamista. Pravdan toimittajan mielestä on ihqdaa, että neekerilauma nauraa. Tosi kivaa, että afrikkalaiset ovat niin iloisia. "Tuollainen ilohan tarttuu" - eli toimittajan mielestä junassa matkustaneiden suomalaisten olisi pitänyt ruveta nauramaan vain siksi, että samassa vaunussa oli nauravia neekereitä. Onpa sairasta ajattelua.

Onko ihmisillä yleensä tapana ruveta nauramaan vain siksi, että näkee jonkun tuntemattoman ihmisen nauravan? No ei tietenkään. Junassa nauraneiden afrikkalaisten tapauksessa suomalaiset junamatkustajat eivät voineet edes tietää, mille ne neekerit nauroivat; neekerithän olivat puhuneet keskenään omalla afrikkalaisella kielellään, jota kukaan suomalainen junamatkustaja ei taatusti ymmärtänyt. Onko kenelläkään yleensä tapana yhtyä tuiki tuntemattomien ihmisten nauruun tietämättä lainkaan, mille nämä tuntemattomat nauravat? Ei tietenkään. Miksi siis neekereiden kohdalla pitäisi toimia näin? Pravdan toimittaja kannattaa rasistista kaksinaismoralismia, jonka mukaan neekereitä kohtaan pitäisi käyttäytyä täysin eri tavalla kuin suomalaisia kohtaan.

Vastapäätäni istui nuori nainen kuulokkeet korvillaan. Äkkiä hän tempaisi kuulokkeet pois, kääntyi ympäri ja mulkaisi miehiä vihaisesti. Hän huokaisi syvään ja jatkoi ikkunasta ulos katseluaan.

Tässäkin siis Pravdan toimittaja vittuilee suomalaiselle nuorelle naiselle siitä, että tämä ei sanonut niille neekereille mitään. Toimittajan mielestä suomalainen nainen toimi väärin a) olemalla yhtymättä neekereiden aivottomaan röhönauruun ja b) tuijottamalla mölyäviä neekereitä vihaisesti, saadakseen nämä hiljenemään.

Suomessa ihmisten keskimääräinen sivistystaso ja sosiaalisten normien taju on niin korkea, että epäasialliseen käytökseen riittää reaktioksi usein pelkkä paheksuva vilkaisu. Sivistynyt, sosiaaliset normit sisäistänyt ihminen ymmärtää korjata käytöstään, jos hänen huonoa käytöstään tuijotetaan halveksuvasti.

Neekereiden kohdalla tällainen sosiaalinen paheksunta ei toimi, koska neekerit eivät ymmärrä käyttäytyvänsä huonosti. Neekerit ovat afrikkalaisia eivätkä ymmärrä eurooppalaisen yhteiskunnan normeja. Niinpä pelkkä paheksuva katse ei riitä hiljentämään riehuvia neekereitä.

Tätä ei Pravdan toimittaja kuitenkaan tarkoittanut. Toimittaja ei paheksunut räyhääviä neekereitä, vaan toimittaja halusi vittuilla neekereiden räyhäämiseen nuivasti suhtautuneelle suomalaiselle naiselle. Toimittajan mielestä suomalainen nainen oli tyhmä nirppanokka, kun tuijotti mölisevää neekerilaumaa paheksuvasti.

Toimittaja itse on tietysti niin suvaitsevainen, että fanittaa kaikkea neekerien käytöstä. Toimittajahan sanoi ihailevansa neekereiden iloista hohotusta ja odotti suomalaisten kanssamatkustajien yhtyvän tähän kulttuuriamme ah niin ihanasti rikastuttavaan afrikkalaiseen riemuun.

"Suomessa ei käyttäydytä noin julkisella paikalla", eräs teini-ikäinen matkustaja tokaisi. Sitten häntä alkoi hymyilyttää: "Ei ainakaan selvin päin!"

Tässäkin yhteydessä oli siis pakko vittuilla suomalaisille siitä, että jotkut suomalaiset räyhäävät kännissä.

Jostain syystä nämä multikultifanaatikot eivät osaa kehua toisia kulttuureita haukkumatta omaa kulttuuriaan.

Toiseutta ylistettäessä on aina pakko vittuilla, että suomalaiset ovat väkivaltaisia känniääliöitä. Tällä suomalaisillevittuilemisdiskurssilla nämä moraalisäteilijät asettuvat muiden suomalaisten yläpuolelle. Nämä kukkahattutädit yrittävät moraalisella ylemmyydentunnollaan ikään kuin kasvattaa päänsä päälle sädekehän, jonka loisteesta he voivat halveksua normaaleja ihmisiä. "Tepäs olette juntteja ja juoppoja, mutta minä somalienperseennuolija olen tosi fiksu ja sivistynyt ja suvaitsevainen."

Avoin kirje monikultturisteille

Ikkunoiden rikkojat

Peikot valtasivat kaupungin. Ne kulkivat kummissaan katuja. Ne pelkäsivät ikkunoita. Ne olivat aukkoja vieraaseen tilaan. Niiden takana asui vierasta väkeä. Siksi peikot särkivät ikkunat.

Sirpaleet pitivät kaunista ääntä pudotessaan katuun, ja ennen kaikkea ne hohtivat kuin jalokivet. Siitä nousi valtava riemu. Peikot ryntäsivät sirpaleiden luokse, ja keksivät pian, miten niitä tehdään lisää. Ne oppivat hajottamaan.

Jokainen sirpale oli yksilöllinen ja kaunis sellaisenaan, täysin korvaamaton, paljon parempi irrallaan kuin osana ikkunaa. Irrallisina sirpaleet olivat kuin vuorikiteitä joissa valo taittui ja sirosi moniin väreihin. Ikkunoissa lasi oli vain pelottava rajapinta vieraan ja tutun välillä. Sellaiset rajat kuuluikin rikkoa!

Lasien pitäminen ikkunoissa oli ankeaa, jotenkin köyhää verrattuna siihen kirjoon mikä saatiin aikaan rikkomalla. Peikot käsittivät, etteivät lasit kuulu ikkunoihin vaan kaduille. Ne ovat kauniita kaduilla. Kaduilla ne muodostavat kauniin kirjon, hohtavat sateenkaaren väreissä.

Peikot käsittivät olevansa rikkaita. Mikä suunnaton rikkaus olikaan heitä kohdannut, kun he olivat keksineet lyödä rikki rajan vieraan ja tutun välillä! Sirpaleista tuli peikkojen suurimpia aarteita.

Toki peikot olivat myös anteliaita, eivät ne yksin halunneet kahmia kaikkia kalleuksia, ja sirpaleita jaettiin yltäkylläisesti kaikkialle. Missä niitä ei vielä ollut, niitä tehtiin lisää.

Ihmiset satuttivat jalkansa sirpaleisiin, mutta sekös loukkasi peikkoja syvästi. Ne eivät suostuneet käsittämään, että heidän kauneimmat ja arvokkaimmat aarteensa olisivat voineet satuttaa. Jokainen sirpale ei kuitenkaan satuttaisi, ja jokaiselle pitäisi antaa uusi mahdollisuus, vakuuttivat peikot, ja kielsivät edes suojaamasta jalkojaan.

Niin ihmiset joutuivat kulkemaan paljain jaloin kilisevien aarrekasojen poikki. Peikot vahtivat tarkoin, ettei kukaan huutanut tai kenenkään ilme värähtänyt lasin viiltäessä. Se olisi peikkojen aarteen pilkkaamista, pyhäinhäväistys. Jos joku erehtyi arvostelemaan tilannetta tai näytti vahingoittuneelta, peikot alkoivat ärjyä, saattoivat heittää pilkkaajan tyrmään.

Jos joku erehtyi huudahtamaan kivusta, kuului kohta monin verroin kovempi huuto. Peikot raivostuivat, ja nousi kauhea meteli: Kukaan ei saisi pilkata peikkojen ihmeellisiä, kimaltavia aarteita!

Todelliset loukkaantujat, kaikkein suurimmat ja äänekkäimmät uhrit eivät olleetkaan ne heikot ihmiset, joiden lihaa lasinsirpaleet viilsivät, vaan paksunahkaiset peikot. Isot, aikuiset peikot kaikkialla valtakunnassa itkivät, parkuivat, räyhäsivät ja olivat paniikissa kuin pikkulapset, kun joku oli loukannut heidän "aarteitaan". Ne pitivät jumalatonta mölyä, koska joku oli satuttanut itsensä lasinsirpaleisiin, joita ne olivat levittäneet kadulle.

Tarina olisi mitä naurettavin, ellei se olisi tosi.

Monikultturistit, te tulitte tänne kuin vieraaseen maahan, itsenne muista vieroittaneina, alkuperäiskansan yläpuolelle asettuneina. Te pelkäsitte rajoja ja etäisyyksiä. Pelkäsitte ikkunoita, joiden takana asui tuntemattomia ihmisiä ja ajatuksia. Ette voineet antaa asian olla, ette kestäneet pelkonne kanssa. Keksitte sen hoitoon nerokkaan keinon: Rikotaan rajat, särjetään kansat, tuodaan toiseus tänne, latistetaan se katutasolle, niin se tulee tutuksi!

Sekoitetaan kaikki keskenään, tehdään kaikesta yhtä ja samaa, niin ei ole enää toiseutta jota tarvitsisi pelätä!

Rikoitte rajoja, yhteisöjä, kansoja ja elinympäristöjä, revitte ihmisiä juuriltaan. Saitte aikaan jotain aivan uutta. Sirpaleista syntyi katutasolle ihmeellinen, kirjava tila, "monikulttuurisuus".

"Monikulttuurisuus" on yksilöiden ominaisuuksien kirjoa katukuvassa väestönsiirtojen seurauksena. "Monikulttuurisuus" on ikkunoiden rikkomista, eheiden kokonaisuuksien hajottamista, palasista syntyvää kaoottista, latteaa massaa. Monikulttuurisuus on vierauden pelkoa, joka on karkotettu rikkomalla vieraan ja tutun välinen raja, tekemällä vuosituhansia kehittyneistä kulttuureista pelkkiä värisävyjä katukuvaan.

Te pidätte monikulttuurisuuttanne aarteenanne, palvotte sitä, rakastatte sitä. Se on teille suunnaton rikkaus. Se kimaltelee teille kauniina katukuvassa, kuten lasinsirpaleet kristalliyön jälkeen.

Monikulttuurisuus ei ole kansojen loistoa, etnistä monimuotoisuutta. Se ei hyväksy ikkunoita, joiden takana asuu tuntemattomia ihmisiä ja ajatuksia - vain sirpaleet kelpaavat sille.

Jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja korvaamaton, mutta te näette tämän vasta silloin, kun olette repineet hänet irti. Vasta irti hakattu, sirpaloitu toiseus terävine, satuttavine kulmineen on teille aarre, eikä sittenkään ihmisyytensä vuoksi, vaan toiseutensa takia. Te olette kuin kissankullan ympärille kerääntyneet hiidet, lumoissanne luomastanne tilasta, joka kimaltelee arvokkaan näköisenä.

Vasta irti hakattuna sirpaleena, vasta väestönsiirtojen mukana kulkeutuneena, juuriltaan revittynä ihminen on teille mittaamaton aarre. Arvostatte yksittäistapauksia, irrallisia asioita yli kaiken. Etnisyyksillä, yhteisöillä tai muilla ihmistä suuremmilla kokonaisuuksilla ei ole teille arvoa, vain yksilöillä. Vain oman "monikulttuurisuutenne" näette ihmisyksilön yläpuolella. Ja sen nostatte ihannetilaksi, johon kaikkien tulee sulautua.

Te haluatte hajottaa. Haluatte särkeä paitsi etnisyydet ja yhteisöt, myös tiedon. Muutatte tietoa saduiksi, puratte teorioita ja käsityksiä, hajotatte ihmiskunnan valtavaa tietoisuutta ja muistia. Pidätte yksilön kokemusta suurimpana totuutena, täysin suhteellisena mutta täysin totena.

Kokonaisuuksien hajottaminen yksittäistapauksiksi on teille äärimmäisen tärkeää. Paitsi sitten, kun jokin menee pieleen.

Jos yksittäistapaus osoittautuukin kivuliaaksi, jos lasinsirpale pistää jotakuta, se ei haittaakaan teitä, koska muut säästyvät. Vähättelette yksittäisten kärsimysten vakavuutta sillä, että ne ovat yksittäisiä, uhrit ja tekijät olivat vain yksittäisiä, se ei koskenut kaikkia. Yllättäen arvokas yksilöllisyys, palvomanne aarre, muuttuukin vain massoiksi, numeroiksi, lukumääriksi, joiden taakse yritätte kätkeä ihmisen.

Kun on teidän vuoronne kantaa vastuunne, kun on vuoronne katsoa silmiin satutettua ihmistä yksilönä, hän ei olekaan enää yksilö. Hän on vain osallisena yksittäistapauksessa, jota ei tule yleistää. Yksittäistapauksena hän hukkuu massaan, eikä siksi merkitse mitään. Hänen takiaan ei politiikan suuntaa käännetä. Ongelmien yksittäisyydellä todistelette, että politiikkanne on toimivaa.

Sortajat, kun on teidän aikanne kantaa vastuu harjoittamastanne politiikasta, kun on teidän vuoronne osoittaa aidosti välittävänne ihmisistä yksilöinä, "yksittäistapaus" onkin teille lähes koodisana, jolla voitte mitätöidä minkä tahansa ongelman, minkä tahansa rikoksenne seuraukset. Ette aio lopettaa aarteidenne haalimista tuhansienkaan yksittäistapausten vuoksi. Yksittäiset tuskanhuudot eivät kuulu lasinsirpaleiden iloisen ritinän yli.

Lasinsirpaleet eivät aina ole teräviä, terävät ovat vain yksittäistapauksia, seuraava sirpale ei varmasti satuta, vakuutatte. Selittelette, kiemurtelette, olette luoneet suurimman koskaan luodun korttitalon, huonojen selitysten verkoston peittelemään tekojenne seurauksia.

Olette epätoivoisia, koska ihmiset eivät ymmärrä teitä. Mutta kukaan ei ole väittänytkään, että jokainen sirpale satuttaisi! Te olette itse väittäneet meidän kuvittelevan sellaista, se on pelkkä olkiukko. Osa sirpaleista on hioutunut varsin sileiksi tullessaan tänne meren aalloilla. Silti murskan joukossa on enemmän teräviä yksilöitä kuin jääkausien hioman, täällä vuosituhansia lajittuneen hiekan joukossa. Onko se niin vaikeaa käsittää?

Väitätte meidän kokevan vastoinkäymisiä sirpaleidenne, toiseutenne kanssa siksi, koska sen väri on väärä. Väärin! Meitä satuttavat terävät reunat, jotka te olette itse luoneet. Sirpaleisuus on teidän kättenne työtä. Te olette repineet ihmisiä juuriltaan ja asettaneet heitä vastakkain, tilanteisiin, joissa heidän luonnollinen, totunnainen vuorovaikutuksensa ympäristönsä kanssa ei sovikaan ympäristöön, vaan johtaa vastakkainasetteluihin tai tekee vahinkoa. Te olette rikkoneet ehjät ikkunat ja tehneet sirpaleet. Vielä kehtaatte väittää, että haavamme johtuvat vain siitä, että irtihakkaamanne lasi on väärän väristä!

Te puututte siihen seikkaan, joka teitä eniten kiehtoo, ihmisen väriin. Se on teidän surkea puolustuksenne, te ikkunoiden rikkojat, maailmojen tuhoajat, ihmisyyden viholliset. Sen puolustuksenne kanssa teidät haudataan suohon sinä päivänä, kun ihmiskunta vapautuu rasismista. Leimakirveenne jäävät historian romukoppaan, ja niiden viimeisiä uhreja olette te itse.

Imperialistit, ikkunoiden rikkojat, olette äärimmäisen kaksinaamaisia. Ettekö todella huomaa omaa rasismianne?

Yhden yksilöllisyys on teille merkki ihmisarvosta, ja toiselta se vie ihmisarvon. Kaikki riippuu siitä, kuuluu ikkunaan vai sirpaleisiin, kuuluuko kokonaisuuteen jonka takana asuu tuntematon, vai onko revitty erilleen katukuvaa värittämään.

Edes "toiseutta" te ette todella arvosta. Maailmankuvanne on vihan vääristämä. Kaikki se sanahelinä ja kristalliyön kimallus on vain suunnattu vääränlaisia ihmisiä vastaan. Toiseuskin on teille vain lyömäase länsimaalaisen ihmisen murskaamiseksi.

Väitätte näkevänne sirpaleissa, toiseuden edustajissa erilaisuutta ja yksilöllisyyttä, mutta sekään ei pidä paikkaansa. Toiseus on tuntemattomana ilmiönä teille kuin valkokangas, johon on helppo heijastaa itseään. Siksi te ihailette sitä. Te ette edes yritä ymmärtää sitä, jotta voisitte jatkaa itsenne heijastelua. Te kieltäydytte jääräpäisesti näkemästä toiseutta sellaisena kuin se on, jotta se säilyisi valkokankaananne.

Te ette ymmärrä toiseutta, koska olette liimanneet sen päälle oman kuvanne! Tulkitsette toiseuden oman ihmiskuvanne kautta. Ylimielisyydessänne katsotte olevanne ihmisyyden mitta. Siksi Islam on rauhan uskonto, koska monikultturismi on rauhan uskonto, samalla kierolla, valheellisella tavalla. Olette liimanneet korkeimman toiseutenne päälle omat ihanteenne, ja niiden takainen todellinen toiseus on teille vieras. Me tunnemme toiseuden paljon paremmin, koska meiltä puuttuu sairas motiivinne nähdä kaikki itsemme kaltaisina.

Se siinä toiseudessa teitä niin kovin kiehtoo. Se pönkittää ylimielistä egoanne. Jokainen irti hakattu lasinsirpale heijastaa teille vain omia kasvojanne. Siksi katsotte toiseutta lumoutuneena. Ette halua katsoa ikkunoiden taakse, nähdä vieraita kulttuuripiirejä, ymmärtää toiseutta, tai edes omaa kulttuurianne. Haluatte vain iskeä sirpaleet kadulle ja nähdä kaikkialla itsenne.

Koette olevanne muita parempia ja tietävänne miten ihmisten pitää kehittyä. Egostanne kumpuavan kapinaviettinne vallassa haluatte rikkoa kaiken, joka ei vastaa ihmiskuvaanne. Te olette näennäis-individualisteja, teille ainut todellinen yksilö olette te itse. Muiden yksilöllisyys on teille arvo vain periaatteessa, vain kauniiden sanojen tasolla. Todellisuudessa se määräytyy oppienne mukaan joko arvottomaksi tai peiliksi, josta voitte peilata itseänne. Te haluatte hajottaa kaiken ja muovata maailman sellaiseksi, mistä egonne sattuu tykkäämään.

Te tunkkaiset, mädännäiset vainolaiset, erilaisuutta pelkäävät ihmisvihaajat, te ette anna meidän edes huutaa tuskasta, kun pakotatte meidät kävelemään lasinsirpaleissa, kun pakotatte meidät täysin arvottomina yksittäistapauksina kärsimään mittaamattoman arvokkaiden yksittäistapauksienne kynsissä.

Sen sijaan te huudatte, jos edes älähdämme. Te aikuiset ihmiset aloitatte hillittömän mekkalan, jos joku loukkaa herkkää toiseuttanne, kimaltavaa kissankultaanne, omaa egoanne. Alkaa hirveä parku, itku ja hampaiden kiristys, jos joku edes ehdottaa, että sirpaleet olisivatkin osa kokonaisuutta, tai että seuraavakin sirpale voisi satuttaa. Te leimaatte "loukkaajan" sumeilematta pahimmilla keksimillänne nimityksillä, teette hänestä paholaishahmon oman jumaluutenne, oman yli-ihmisyytenne vastakohdaksi.

Monikultturismin ihannoijat, rihkaman sokaisemat aikuiset ihmiset, katsokaa itseänne! Te olette kuin pikkulapsia. Elämänne pyörii herkän egonne ympärillä, te ette kestä pienintäkään kritiikkiä saamatta järjetöntä raivokohtausta. Eikö teitä hävetä?

Näette vain oman hiekkalaatikkonne, oman ahtaan maailmankuvanne. Väärin ajattelevat eivät pääse leikkeihinne. Edes hiekkalaatikkoanne te ette hallitse. Edes ajatusmaailmaanne ette kykene oikomaan ristiriidattomaksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi. Sekin on sirpaleina!

Herkän egonne ohjaamat tunteet vääntävät logiikkanne solmuun mennen tullen. Teillä ei ole aikuisen ihmisen järkeä, vain sairas egonne, joka ohjaa teitä tunteidenne kautta. Te olette ihmisraunioita, ristiriitojen repimiä egoisteja, uhmaikäisen kaikkivoipaisuuskuvitelmia elätteleviä säälittäviä pikkuhitlereitä, hiekkalaatikkonne fasistisia diktaattoreita!

Vastuutanne ette kuitenkaan voi paeta - ette edes syyntakeettomuuteenne. Tulee aika, kun teidät pannaan tilille harjoittamastanne politiikasta, kun joudutte vastuuseen jokaisesta yksittäistapauksesta, jonka olette saaneet aikaan, jokaisesta tuhoamastanne korvaamattoman arvokkaasta ihmisyksilöstä, kulttuurista ja etnisyydestä.

Eräänä päivänä te olette sirpaleita katuojassa, pelkkiä yksittäistapauksia.

Mulatit, mustat, neekerit ym. rotutermit

Sue-nimisessä rocklehdessä kutsuttiin jotain mulattilaulajatarta tittelillä afrokaukasialainen. Onko suomen kieleen yleisemminkin tunkeutumassa englanninkielisissä maissa esiintyvä täysin järjetön tapa a) kutsua valkoisia ihmisiä "kaukasialaisiksi" (tämä termi perustuu 1800-lukulaiseen huuhaateoriaan, jonka mukaan valkoinen rotu olisi lähtöisin Kaukasukselta) ja b) yhdistellä useita etnisiä/rodullisia termejä toisiinsa, tyyliin "African-American"?

Lola Odusoga, "afrokaukasialainen"?

Ilta-Sanomissa sanottiin tänään, että People-nimisessä lehdessä oli valittu maailman kauneimmiksi ihmisiksi Christina Applegate ja "brunette Halle Berry". Tarkoittaako "brunette" nykyään mulattia? Ennen muinoin "brunette" oli suomeksi brunetti ja tarkoitti ruskeatukkaista. Nyt se näemmä tarkoittaa ruskeaihoista mulattia:

Halle Berry, "brunetti"?

Hysteerikkojen mielestä sellaisia termejä kuin mulatti ja neekeri ei jostain syystä saisi enää käyttää. Lola Odusogalta kysyttiin joskus, miten hän suhtautuu häntä neekeriksi sanoviin ihmisiin. Lola vastasi:

- En ole neekeri, vaan mulatti.

Tämä osoittaa mielestäni paljon kypsempää asennetta kuin hysteerinen raivoaminen jostain yksittäisestä sanavalinnasta. Normaalien, selkeiden, luontevien sanojen julistaminen poliittisesti epäkorrekteiksi johtaa juuri sellaiseen pelleilyyn, että esim. sana mulatti yritetään korvata sellaisilla keinotekoisilla ja virheellisillä termeillä kuin "afrokaukasialainen".

Minusta "afrokaukasialainen" on täysin keinotekoinen uudissana, joka voisi tarkoittaa esim. zimbabwelais-azerbaidzanilaista. Se ei voi tarkoittaa esim. sellaista ihmistä, joka on sukutaustaltaan puoliksi suomalainen ja puoliksi afrikkalainen.

Yleensäkään etnisiä/rodullisia termejä ei pitäisi yhdistellä pitkiksi yhdyssanoiksi. Esimerkiksi minulla on suomenkielisiä, suomenruotsalaisia ja saksalaisia sukujuuria, mutta en sano olevani "suomalais-suomenruotsalais-saksalainen".

Tällaiset typerät monia etnisyyksiä yhdistelevät termit ovat ominaisia lähinnä amerikkalaiselle kielenkäytölle, koska useimmilla valkoisilla amerikkalaisilla on sukujuuria monissa eri maissa; siksi he sanovat olevansa esim. skandinaavis-irlantilais-saksalaisia tms. Tällaiset termit eivät mielestäni kuulu suomen kieleen.

Mulatteja on sanottava nimenomaan mulateiksi. Euroopasta kotoisin olevien ihmisten jälkeläiset Amerikassa ovat yksinkertaisesti valkoisia amerikkalaisia eikä heitä siis pitäisi ainakaan suomenkielisessä tekstissä sanoa esim. skandinaavis-irlantilais-saksalaisiksi ilman mitään erillistä syytä.

Joskus jonkun valkoisen amerikkalaisen esi-isien kotimaan (eli ns. vanhan maan, "the old country") mainitseminen voi olla relevanttia, mutta silloinkin tuollaiset sekoitustermit ovat yleensä turhia. Jos jollakulla amerikkalaisella on esim. norjalainen isoisä, häntä ei tarvitse sanoa "norjalais-amerikkalaiseksi" tai amerikannorjalaiseksi. Amerikkalainen on amerikkalainen. Se on yleensä melko yhdentekevää, mistä Euroopan maasta/maista jonkun valkoisen amerikkalaisen esi-isät sattuvat olemaan kotoisin.

Christina Applegate, "euroamerikkalainen"?

Neekereitäkään ei tarvitse kutsua "afroamerikkalaisiksi", koska on olemassa sellaiset sanat kuin neekeri ja musta. Nämä sanathan ovat synonyymejä, mutta hysteerikkojen itkuraivokohtausten välttämiseksi on usein tarpeen kutsua neekereitä yksinkertaisesti sanalla musta. Ei ole kenellekään epäselvää, että neekerit eli mustat ovat lähtöisin Afrikasta. Ei sitä siis tarvitse erikseen korostaa kutsumalla mustia "afroamerikkalaisiksi".

African-American olisi suomeksi suoraan käännettynä afrikkalais-amerikkalainen. Sen sijaan esim. Finnish-American on amerikansuomalainen, koska sana amerikansuomalainen on suomen kielessä vakiintunut termi. Vastaavasti esim. Italian-American on amerikanitalialainen, ei siis italialais-amerikkalainen.

Amerikkalaisia neekereitä ei ole suomessa koskaan kutsuttu amerikanafrikkalaisiksi eikä tällaista termiä ole syytä ottaa käyttöön nytkään. Amerikkalaiset neekerit eivät itse koe olevansa afrikkalaisia eikä kukaan valkoinenkaan amerikkalainen pidä heitä afrikkalaisina.

Myöskään termi afrikkalais-amerikkalainen ei olisi suomen kielessä luonteva, vaikka se onkin suora käännös termistä African-American. Esimerkiksi Barack Obama on aivan kirjaimellisesti afrikkalais-amerikkalainen, mutta satoja vuosia Amerikassa asuneet mustat eivät ole.

Yleensä on parasta käyttää yksinkertaisesti sanaa musta, koska se on johdonmukainen vastine käsitteelle valkoinen ihminen.

Mielestäni on voitava käyttää myös sanaa neekeri aivan normaalissa ja asiallisessa yleiskielisessä puheessa ja tekstissä. Esimerkiksi historiankirjoissa puhutaan aina neekeriorjista, ei koskaan "mustista orjista" tai "afrikkalaisista orjista" tai "afrikkalais-amerikkalaisista orjista". Kaikki muut termit kuin neekeriorja olisivat täysin keinotekoisia ja anakronistisia.

Monet suomalaiset näkivät neekereitä ensimmäistä kertaa elämässään Helsingin olympialaisissa vuonna 1952. Olisi täysin anakronistista välttää tässä yhteydessä sanaa neekeri käyttämällä jotain sellaista kiertoilmaisua kuin "ennen Helsingin olympialaisia isoisäni oli nähnyt mustia vain elokuvissa ja sanomalehdissä". Sana musta on adjektiivi ja sana neekeri substantiivi. Tästä syystä sana neekeri on usein paljon selkeämpi ja kätevämpi kuin sana musta.

Jos joku sanoo esim. isoisänsä nähneen "mustia" vain elokuvissa ja sanomalehdissä, tästä tietysti herää kysymys: mitä mustia? Mustia autoja? Mustia hevosia? Suomen kielessä ei yleensä ole tapana käyttää irrallisia adjektiiveja ilman substantiiveja. Adjektiivi on lähes poikkeuksetta attribuutti. Pelkän attribuutin käyttäminen ilman pääsanaa herättää väistämättä kysymyksen puuttuvasta pääsanasta. Tästä syystä kannattaa usein käyttää mieluummin sanaa neekeri kuin sanaa musta.

Kaikkein naurettavinta on se, että jotkut lastentarhanopettajat tms. kukkahattutädit ovat ruvenneet kutsumaan Suomessa asuvia neekereitä "afrosuomalaisiksi". Varmaan yksikään neekeri ei itse ole koskaan käyttänyt tuota termiä eikä aio moista pellesanaa koskaan ruveta käyttämään.

Sosiaalitantat vain kuvittelevat olevansa jotenkin edistyksellisiä ja tiedostavia ja suvaitsevia ja monikulttuurisuutta tuntevia sivistyneitä ihmisiä käyttäessään tuota termiä. Voin melkein aistia sen omahyväisyyden ja ylimielisyyden värinän, jota kukkahattutädit tuntevat käyttäessään sanaa "afrosuomalainen".

Voin lukea heidän ajatuksensa: "Ai että kun minä olen niin fiksu ja trendikäs, kun tiedän tällaisen hienon muotisanan. Neekereitä ei enää saa sanoa neekereiksi eikä edes mustiksi. He itse sanovat itseään mustiksi, mutta minäpäs osoitan korkean koulutustasoni ja tiedostavuuteni käyttämällä sanaa afrosuomalainen. Kuulun intellektuaaliseen eliittiin, joka ei puhu samaa kieltä kuin rahvas. Tavallinen kansa on roskaväkeä, joka ei tunne edistyksellisiä uudissanoja. Käyttämällä poliittisesti tarkoitushakuista uudissanaa osoitan kuuluvani intelligentsiaan ja halveksuvani normaaleja ihmisiä. Pääni päällä leijuu sädekehä, joka hehkuu moraalisesta ylemmyydestäni."

Tällaisten keinotekoisten, byrokraattien ja poliitikkojen keksimien täysin järjettömien sanojen tunkeutuminen suomen kieleen on mielestäni aivan samanlaista kielen pilaamista kuin yhdyssanojen kirjoittaminen erikseen tai turhien lainasanojen käyttö suomenkielisten sanojen sijasta.

Maahanmuuttajaenemmistöisiä ghettoja on jo Suomessakin

Helsingin Sanomat kertoo tänään:

Ensi syksynä Myllypuron yläasteen tulevista 60:sta seitsemäsluokkalaisesta 50:llä on äidinkielenä joku muu kuin suomi.

Että näin.

Suomalaiset ovat vähemmistönä Suomen pääkaupunkiin kuuluvassa lähiössä.

Vastaavaa kehitystä on aiemmin havaittu mm. Ruotsissa, Englannissa ja Ranskassa, mutta en olisi uskonut tilanteen olevan Suomessa vielä näin hälyttävä.

Miksi tilanteen on annettu kehittyä tällaiseksi? Ketkä saatanan hullut maanpetturit ovat päästäneet tilanteen tällaiseksi?

Miksi Suomen pääkaupungissa on kaupunginosia, joissa etnisesti vierasperäinen väestö on valtaenemmistönä ja suomalaiset pienenä vähemmistönä?

Somalien rikollisuudesta

Turun Sanomat kertoi jokin aika sitten rikollisuudesta:

Ryöstöjen määrä oli vuonna 2007 samaa tasoa kuin vuonna 1980 eli poliisin tietoon tuli 1 796 ryöstörikosta, joista 209 oli törkeätä. Vuotuiset määrät olivat 1990-luvun alussa ja lopussa lähes 2 700, mutta ryöstörikollisuuden taso on pysynyt aina 1970-luvulta alkaen melko vakaana.

Suomen ryöstötaso vastaa Pohjoismaiden ja Länsi-Euroopan keskiarvoa.

Etnisten vähemmistöjen edustajat ovat syyllisistä selvästi yliedustettuina.

Syyllisistä 50 prosenttia edustaa valtaväestöä, 18 prosenttia romaneja, 12 somaleja ja 5 muita maahanmuuttajia. Uhreista 90 prosenttia kuuluu valtaväestöön.

Tämä on mielenkiintoista suhteutettuna siihen, että Tilastokeskuksen tietojen mukaan Suomessa asui vuonna 2007 vain 4 852 Somalian kansalaista. Somalit tekivät 1796 ryöstöstä 12% eli 216 ryöstöä. Tämä on siis 1 ryöstö per 22 somalia.

Suomen kansalaisuuden omaavia somaleja on suunnilleen yhtä paljon kuin Somalian kansalaisia. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2007 Suomessa asui kaiken kaikkiaan 9 810 henkilöä, joiden äidinkieli on somalia. Suomen kansalaisuuden omaavia somaleja on siis 4958. Jos nämä tekevät yhtä paljon ryöstöjä per henki kuin Suomessa asuvat Somalian kansalaiset, tämä merkitsee 225 ryöstöä. Suomessa asuvat vajaat kymmenentuhatta somalia tekevät siis yhteensä n. 440 ryöstöä vuodessa.

Kaikista Suomessa tehdyistä 1 796 ryöstöstä vain 50% oli "valtaväestön" tekemiä. Tässäkin on laskettu valtaväestöksi kaikki Suomen kansalaiset lukuunottamatta mustalaisia. Jostain syystä mustalaiset on tilastoitu erikseen: vaikka mustalaisia on vain noin kymmenentuhatta henkeä eli noin kaksi promillea (0,2%) Suomen väestöstä, he tehtailevat 18% ryöstöistä.

Kaikki Suomen kansalaisuuden saaneiden maahanmuuttajien tekemät rikokset ovat mukana "valtaväestön" tekemien rikosten joukossa. Suomessahan ei ole mitään sellaista väestön rodullista tai etnistä luokitusjärjestelmää, jonka perusteella esimerkiksi rikostilastot voitaisiin jaotella rikoksentekijän rodun tai etnisyyden mukaan. USA:ssa tällainen luokitusjärjestelmä on olemassa, joten USA:n rikostilastoissa on selvästi nähtävissä rotujen väliset erot rikollisuudessa.

Nämä erot ovat tietysti niitä tosiasioita, joiden olemassaoloa valtionsyyttäjä Mika Illmanin ja ex-vähemmistövaltuutettu, nyk. apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen kaltaiset fanaatikot yrittävät epätoivoisesti kiistää.

Koska Suomessa ei ole vastaavia tilastoja Suomen kansalaisten etnisestä jakaumasta, ylläolevassa "valtaväestössä" on mukana Suomen kansalaisuuden saaneet maahanmuuttajat. Kaikista Suomessa tehdyistä 1 796 ryöstöstä 50% eli 898 ryöstöä oli tilastojen mukaan "valtaväestön" tekemiä, mutta tästä on vähennettävä Suomen kansalaisuuden saaneiden somalien tekemät n. 225 ryöstöä.

Muut maahanmuuttajat kuin somalit tekivät 5% kaikista 1 796 ryöstöstä eli 90 ryöstöä. Tähän on laskettu mukaan vain ulkomaiden kansalaiset, joita oli Suomessa tilastojen mukaan 132 708 henkeä vuonna 2007. Näistä ulkomaiden kansalaisista Somalian kansalaisia oli 4852, joten muiden ulkomaiden kansalaisia oli yhteensä 127 856. Nämä ihmiset tekivät yhteensä 90 ryöstöä, mikä merkitsee 1 ryöstöä n. 1420 henkeä kohti. Ero on huima verrattuna siihen, että somalit tekivät yhden ryöstön per 22 henkeä.

Etnisesti vierasperäisiä eli äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea, ruotsia tai saamea puhuvia oli Suomessa vuonna 2007 yhteensä 172 928 henkeä. Vuonna 2007 Suomessa asui 8 349 Ruotsin kansalaista, joista valtaenemmistö lienee äidinkielenään suomea tai ruotsia puhuvia.

En löytänyt mitään tilastotietoja siitä, mitä kieltä minkäkin maan Suomessa asuvat kansalaiset puhuvat. Jos kaikki Suomessa asuvat Ruotsin kansalaiset puhuisivat äidinkielenään suomea, ruotsia tai saamea, kaikki nämä 8 349 Ruotsin kansalaista pitäisi vähentää Suomessa asuvien 132 708 ulkomaalaisen joukosta etnisesti vierasperäisestä väestöstä puhuttaessa.

Jäljelle jää siis 124 359 ulkomaalaista. Etnisesti vierasperäisiä ihmisiä oli kuitenkin 172 928 henkeä, joten heistä 48 569 on Suomen kansalaisuuden saaneita maahanmuuttajia. Kun näistä vähennetään 4958 Suomen kansalaisuuden saanutta somalia, muita Suomen kansalaisuuden saaneita maahanmuuttajia on siis 43 611 henkeä.

Jos nämä Suomen kansalaisuuden saaneet ei-somalitaustaiset maahanmuuttajat tekevät yhtä paljon ryöstöjä per henki kuin Suomessa asuvat muiden ulkomaiden kuin Somalian kansalaiset, heidän kontolleen tulee n.30 ryöstöä vuodessa.

Suomalaisten tekemiksi tilastoiduista 898 ryöstöstä oli Suomen kansalaisuuden saaneiden somalien tekemiä n. 225 ryöstöä ja muiden Suomen kansalaisuuden saaneiden maahanmuuttajien tekemiä n. 30 ryöstöä. Suomalaisten tekemiksi jää vain n. 640 ryöstöä.

Suomen koko väkiluku oli viime vuonna 5 300 484, josta etnisesti vierasperäisiä oli 172 928 henkeä. Etnisesti suomalaisia on siis 5 127 556. Laskettaessa etnisesti suomalaisten Suomen kansalaisten tekemiä rikoksia pitäisi vähentää em. etnisesti suomalaisten kokonaisluvusta 8 349 Ruotsin kansalaista, jos he kaikki olisivat etnisesti ruotsalaisia tai ruotsinsuomalaisia. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään itsestäänselvää, koska Suomessa asuvat Ruotsin kansalaiset voivat olla yhtä hyvin vaikka arabeja.

Oletetaan, että etnisesti suomalaisia Suomen kansalaisia asuu Suomessa n. 5 120 000. Kun tämä luku jaetaan suomalaisten tekemillä 640 ryöstöllä, tuloksena on vain 1 ryöstö per 8000 henkeä. Jälleen näemme suunnattoman kontrastin verrattuna siihen, että somalit tekivät yhden ryöstön per 22 henkeä.

Summa summarum:

Suomessa vuonna 2007 somalit tekivät yhden ryöstön per 22 henkeä, muut maahanmuuttajat yhden ryöstön n. 1420 henkeä kohti ja suomalaiset yhden ryöstön per 8000 henkeä; somalit tekevät siis monisatakertaisesti enemmän ryöstöjä kuin suomalaiset (n. 360 kertaa enemmän), muutkin maahanmuuttajat tekivät ryöstöjä moninkertaisesti enemmän kuin suomalaiset (keskimäärin 5-6-kertaisesti enemmän) ja somalit tekivät monikymmenkertaisesti enemmän ryöstöjä kuin muut maahanmuuttajat (yli 60-kertaisesti enemmän).

Tämä on taas niitä tosiasioita, joiden kertomisen Mikko Puumalainen, Mika Illman, Kirsi Westphalen ja nykyinen vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää yrittävät fanaattisella vimmalla kieltää.

Elämää ulkoavaruudesta?

Helsingin sanomat toisaalla hieman paheksuu Ritva Santavuoren lausuntoa, että alkuperäiset suomalaiset olisivat kuolleet sukupuuttoon vuosituhannen loppuun mennessä ja toisaalla kertoo, että vuonna 2020 noin 25 prosenttia Helsingin koululaisista on maahanmuuttajataustaisia ja muita kuin suomen- tai ruotsinkielisiä.

Yleensäkin pidetään mielettömänä, tai jopa pahana sen toteamista, että suomalaiset jäisivät omassa maassaan vähemmistöksi, vaikka se tuon Helsingin Sanomien uutisen mukaan todellakin on tapahtumassa viimeistään vuosisadan loppuun mennessä, ellei kehityksessä tapahdu ratkaisevia muutoksia. Ja sen sijaan, että asiaan reagoitaisiin jotenkin suomalaisuutta turvaten, maahanmuuttoa halutaan lisätä vielä entisestään.

Mistä siis kuvitellaan niiden suomalaisten tulevan, jotka tasapainottaisivat tuon kehityksen niin, että Suomi säilyisi suomalaisena valtiona? Ulkoavaruudestako? Miksi ei siis voi yksinkertaisesti todeta sitä tosiasiaa, että nykyisten politiikkojen johtama politiikka johtaa Suomen valtion loppuun suomalaisena valtiona.

Kunhan kysyn.

No niin, taas tätä

Tällaisia juttujahan on suomalaisessa mediassa vähän väliä:

Poliisi on pidättänyt vuonna 1969 syntyneen ulkomaalaistaustaisen miehen epäiltynä Oulussa sunnuntaina aamuyöstä tapahtuneesta raiskauksesta. Miehen epäillään raiskanneen vuonna 1984 syntyneen Oulun ympäristökunnasta kotoisin olevan naisen.

"Epäilty on ollut toistaiseksi hyvin vaitonainen. Hän ei ole tunnustanut tekoa", kertoi tutkintaa johtava rikoskomisario Kari Rantanen Oulun poliisista. Teosta epäilty mies löytyi uhrin kuvausten ja havaintojen perusteella myöhemmin sunnuntaina aamuyöllä. Mies on asunut pitkään Oulussa.

Nainen oli pyytänyt aamuyöllä noin neljän aikaan kyytiä keskustassa autolla liikkuneelta mieheltä Tuiran kaupunginosaan ystäviensä luokse. Välimeren maista kotoisin oleva mies oli luvannut kyyditä naisen perille. Kun he saapuivat Tuiraan oli mies vaatinut naiselta seksiä maksuksi kyydistä. Nainen oli kieltäytynyt seksistä, jolloin mies oli raiskannut hänet autossa. Raiskauksen jälkeen mies oli kyydinnyt naisen takaisin Oulun keskustaan.

Nainen oli kertonut tapauksesta sivullisille, jotka hälyttivät paikalle poliisin. Uhri toimitettiin Oysiin tutkimuksia varten, hän ei saanut tilanteessa sairaalahoitoa vaativia vammoja ja on päässyt kotiin.

"Aina sisältyy riski ottaa kyytiä yleensäkin yöaikaan. Ja jos tämmöistä toimintaa esiintyy, niin kyllä siinä tietty huolellisuus ja varovaisuus on paikallaan tuolla öisessä kaupungissa", muistuttaa rikoskomisario Rantanen.

Rantasen mukaan tapauksella ei ole yhteyttä Oulussa aiemmin tapahtuneisiin raiskaustapauksiin.

"Epäilty mies on jo ikänsä puolesta väärän ikäinen, kyllä tässä on nyt ihan erillisestä tapauksesta kysymys", vahvistaa Rantanen.

Kari Rantanen toivoo, ettei tapaus nostaisi esiin rasistisia piirteitä Oulussa.

"Toivon mukaan ei. Järkevästi ajattelevat ihmiset lähtevät siitä, että tämä on tapauskohtainen juttu. Ei yksittäisen tapauksen vuoksi voi leimata ketään kansallisuutta tai väestönosaa", pohtii Rantanen.

En haluaisi toistaa itseäni, mutta valitettavasti multikultipropagandaa levittävät tahot toistavat itseään koko ajan.

Poliisi on pidättänyt vuonna 1969 syntyneen ulkomaalaistaustaisen miehen epäiltynä Oulussa sunnuntaina aamuyöstä tapahtuneesta raiskauksesta. Miehen epäillään raiskanneen vuonna 1984 syntyneen Oulun ympäristökunnasta kotoisin olevan naisen.

Taas tällainen epämääräinen "ulkomaalaistaustainen" raiskaaja.

Täytyy miljoonannen kerran vääntää rautalankaa: ulkomaalaiset raiskaajat ovat Suomessa lähes yksinomaan afrikkalaisia ja lähi-itämaalaisia. Eurooppalaiset ulkomaalaiset eivät todennäköisesti syyllisty Suomessa raiskauksiin merkittävästi suuremmalla todennäköisyydellä kuin suomalaiset, mahdollisesti jopa pienemmällä todennäköisyydellä.

"Epäilty on ollut toistaiseksi hyvin vaitonainen. Hän ei ole tunnustanut tekoa", kertoi tutkintaa johtava rikoskomisario Kari Rantanen Oulun poliisista. Teosta epäilty mies löytyi uhrin kuvausten ja havaintojen perusteella myöhemmin sunnuntaina aamuyöllä. Mies on asunut pitkään Oulussa.

Miksi raiskaajan kuvausta ei julkaistu lehdessä? Tällä kertaa raiskaaja löytyi jo pelkästään poliisin uhrilta saaman kuvauksen perusteella, mutta usein näin ei käy. Eikö lehdistö halua poliisin löytävän raiskaajia, kun lehdistö kieltäytyy kertomasta yleisölle poliisin etsimien raiskaajien tuntomerkkejä silminnäkijähavaintojen saamiseksi?

Nainen oli pyytänyt aamuyöllä noin neljän aikaan kyytiä keskustassa autolla liikkuneelta mieheltä Tuiran kaupunginosaan ystäviensä luokse.

Tyhmä nainen.

Parikymppinen nainen liftaa kadulla kello neljä aamuyöllä ja menee nelikymppisen miehen autoon. Kuinka tyhmä voi nuori nainen olla?

Välimeren maista kotoisin oleva mies oli luvannut kyyditä naisen perille.

Kyseessä oli siis arabi tai turkkilainen.

"Välimeren maista kotoisin oleva" on poliittisesti korrektin median rutiininomaisesti käyttämä eufemismi. Se tarkoittaa Pohjois-Afrikasta tai Lähi-idästä kotoisin olevaa.

Eikö lehdistöä hävetä, kun rikollisten etnisyyden peittämiseksi täytyy käyttää tuollaisia valheellisia termejä?

Ilmaisu "Välimeren maista kotoisin oleva" tarkoittaa normaalien suomalaisten kielenkäytössä ensisijaisesti eteläeurooppalaisia. Tämän toki lehdistö tietääkin, joten lehdistö pyrkii tahallisesti antamaan rikollisuudesta väärän kuvan: lehdistö pyrkii saamaan lukijat luulemaan arabien tekemiä rikoksia italialaisten tai espanjalaisten tekemiksi. Italialaiset ja espanjalaiset ovat nimittäin eurooppalaisia, joita saa Suomessa vihata vapaasti.

Kaikki eurooppalaiset eli valkoiset ihmiset ovat poliittisesti korrektin multikultidogman mukaan aina Pahoja, joiden syytä kaikki afrikkalaisten tai arabien ongelmat aina ovat. Afrikkalaiset ja arabit ovat aina Hyviä.

Kun kaksi somaliveljestä taannoin hakkasi sisarensa sairaalakuntoon rautaputkilla, suomalainen lehdistö kertoi asiasta muodossa "kaksi veljeä pahoinpiteli sisarensa". Tällöin feministit pitivät tätä tapausta tietysti jälleen uutena todisteena valkoisten suomalaisten miesten pahuudesta. Somalien tekemät rikokset siis pantiin suomalaisten syyksi.

Vastaavasti lehdistö yrittää nyt laittaa arabin tekemän raiskauksen italialaisen tai espanjalaisen syyksi.

Kun he saapuivat Tuiraan oli mies vaatinut naiselta seksiä maksuksi kyydistä.

Ei yllätä minua yhtään. Kannattiko parikymppisen suomalaisen naisen mennä tuntemattoman nelikymppisen arabimiehen autoon kello neljä aamuyöllä?

Eikö nuorilla naisilla ole korvien välissä mitään aivoja?

Nainen oli kieltäytynyt seksistä, jolloin mies oli raiskannut hänet autossa.

No niin.

Raiskauksen jälkeen mies oli kyydinnyt naisen takaisin Oulun keskustaan.

Oho. Tämän raiskaajankaan aivokapasiteetti ei näköjään ole kovin kehuttava, kun ei Khaled tajunnut kasvattavansa kiinnijäämisensä todennäköisyyttä viettämällä turhaan ylimääräistä aikaa rikoksen uhrin kanssa rikoksen tehtyään ja näyttäytymällä autoineen vilkasliikenteisellä paikalla 125.000 asukkaan kaupungin keskustassa.

Nainen oli kertonut tapauksesta sivullisille, jotka hälyttivät paikalle poliisin.

Niin. Varmaan sekä nainen itse että nämä sivulliset silminnäkijät kertoivat poliisille, että raiskaaja näytti arabilta. Miksi tätä ei kerrottu lehdissä?

"Aina sisältyy riski ottaa kyytiä yleensäkin yöaikaan. Ja jos tämmöistä toimintaa esiintyy, niin kyllä siinä tietty huolellisuus ja varovaisuus on paikallaan tuolla öisessä kaupungissa", muistuttaa rikoskomisario Rantanen.

Duh.

Kari Rantanen toivoo, ettei tapaus nostaisi esiin rasistisia piirteitä Oulussa. "Toivon mukaan ei. Järkevästi ajattelevat ihmiset lähtevät siitä, että tämä on tapauskohtainen juttu. Ei yksittäisen tapauksen vuoksi voi leimata ketään kansallisuutta tai väestönosaa", pohtii Rantanen.

Jopas on tyhmää tekstiä. Kun tapauskohtaiset jutut korreloivat tilastollisesti erittäin merkittävästi tiettyjen etnisten ryhmien kanssa, jutut muuttuvat yksittäisistä tapauksista yleisiksi tendensseiksi. Tämä ei näköjään mahdu rikoskomisario Rantasen päähän.

Juutalaisvastainen iranilainen muslimi esitetään mediassa "saksalaisena"

MTV3:

Saksalaisfutaaja kieltäytyi pelaamasta Israelissa

Saksan alle 21-vuotiaiden maajoukkuejalkapalloilija Ashkan Dejagah ei suostu pelaamaan poliittisista syistä EM-karsintaottelussa Israelia vastaan 12. lokakuuta Tel Avivissa. Asiasta kertoo saksalainen Bild-lehti.

Bundesliigaseura Wolfsburgissa pelaava Dejagah on syntynyt Iranissa, eikä omien sanojensa vuoksi voi tästä syystä pelata Israelia vastaan.

- (Kieltäytymisellä) on poliittiset syyt. Jokainen tietää, että olen iranilaissyntyinen saksalainen, Dejagah toteaa.

Jaa.

Vaatii kyllä aikamoista mielikuvitusta, että tämännäköistä ihmistä kutsutaan saksalaiseksi:

Kyseessä on juutalaisvastainen iranilainen muslimi.

Koska multikultifanaatikkojen hallitsema media kuitenkin pyrkii esittämään kaiken pahuuden maailmassa aina Valkoisten Heteromiesten™ syynä, juutalaisvastainen iranilainen muslimi täytyy mediassa esittää Pahana Saksalaisena™.

Minulle käsitteestä saksalainen urheilija tulee mieleen ennemminkin tämännäköinen tyyppi:

Koska tällaiset todelliset saksalaiset urheilijat eivät ole juutalaisvastaisia raivopäitä, Lähi-idästä kotoisin olevien muslimien raivopäinen juutalaisvastaisuus täytyy yrittää jotenkin kipata saksalaisten niskaan; muutenhan saksalaisia ei voisi haukkua mistään, koska saksalaisten kulttuurissa ei ole mitään sellaisia kielteisiä piirteitä kuin muslimien kulttuurissa.

Saksaa taas pitää haukkua, koska Saksa on Paha™. Valkoinen heteromies yleensäkin on paha ja siksi kaikki valkoisten heteromiesten hallitsemat maat eli länsimaat (=kaikki Euroopan maat ja USA, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti) edustavat Pahaa Länsimaista Kulttuuri-imperialismia™. Saksa on kuitenkin aivan erityisen Über-Paha.

Saksahan oli tietysti kollektiivisesti vastuussa The Holocaustista™, vaikka siihen osallistui Saksan 80-miljoonaisesta kansasta vain muutamia tuhansia SS-teloituskomppanioiden miehiä ja keskitysleirien vartijoita. Neuvostoliitossa oli tapettu kymmeniä miljoonia ihmisiä keskitysleireillä Siperiassa jo ennen sotaa, mutta jostain syystä venäläiset eivät ole kollektiivisesti vastuussa tästä. Natsi-Saksa kukistui vuonna 1945, mutta vielä vuonna 2007 kaikki saksalaiset, kaikki 80 miljoonaa, ovat vastuussa muutaman tuhannen murhaajan teoista n.65 vuotta sitten. Neuvostoliitto oli pystyssä 1990-luvun alkuun asti, mutta kukaan venäläinen ei ole vastuussa Neuvostoliitossa vielä 20 vuotta sitten toimineista keskitysleireistä.

Saksa on siis absoluuttinen Paha, vaikka kukaan natsikauden aikainen murhaaja ei ole enää elossa. Venäjä on Hyvä, vaikka tuhansia KGB-kiduttajia, Siperian keskitysleirien vartijoita ym. rikollisia on Venäjällä vielä elossa ja jopa johtavissa asemissa, mm. Venäjän presidenttinä. Venäjä on Hyvä, koska Venäjää ihailemalla länsimaiden äärivasemmisto voi purkaa vihaansa Länsi-Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa kohtaan.

Venäjällä antisemitismi on yleistä. Mielipidetiedustelujen mukaan 85% venäläisistä on sitä mieltä, että juutalaisilta pitäisi poistaa kansalaisoikeudet. Kukaan vasemmistolainen "ihmisoikeusaktivisti" Länsi-Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa ei kuitenkaan ole kiinnostunut juutalaisvastaisuudesta Venäjällä. Sen sijaan Saksassa juutalaisvastaisuutta ei ole. Koska Saksaa kuitenkin pitää inhota, vihata, tuomita ja solvata, Saksaa täytyy haukkua jopa iranilaisten muslimien juutalaisvastaisuudesta. Jos Saksassa ei ole juutalaisvastaisuutta, sitä täytyy vaikka keksimällä keksiä.

Ranskassa on sanottu juutalaisvastaiseksi mm. Jean-Marie Le Peniä, koska tämän mukaan tyypillisessä toista maailmansotaa käsittelevässä historiankirjassa puhutaan The Holocaustista™ vain muutamalla sivulla. Tämä on ranskalaisten tuomarien ja ranskalaisen median mukaan The Holocaustin™ vähättelyä, vaikka se sattuu olemaan totta. Menkää kirjastoon ja lainatkaa joku esim. 300-400-sivuinen kirja toisesta maailmansodasta; lyön vetoa, että siellä puhutaan The Holocaustista™ alle viiden sivun verran. Le Penin tarkoituksena oli korostaa, että toisen maailmansodan aikana Euroopassa tapahtui paljon muutakin kuin The Holocaust™. Näin ei kuitenkaan ranskalaisten tuomarien ja ranskalaisen median mielestä olisi saanut sanoa. Koska The Holocaustin™ vähättely on Ranskan lain mukaan rikos, Le Pen sai tuntuvat sakot historiankirjojen sisältöä koskevasta lyhyestä repliikistään.

Samaan aikaan Ranskassa muslimit huutavat rutiininomaisesti tappouhkauksia juutalaisille. Tätä ei käsitellä Ranskan mediassa juuri lainkaan. Asia yritetään vaieta kuoliaaksi. Jalkapallo-otteluissa muslimit huutavat ranskalaisille juutalaisille jalkapallonpelaajille ja tuomareille koko ajan "Sale juif!" eli "likainen juutalainen". Jostain syystä tämä ei ole ranskalaisten tuomarien ja ranskalaisen median mielestä kiellettyä, loukkaavaa puhetta, mutta historiankirjojen sisältöä koskeva totuudenmukainen maininta on tuhansien eurojen sakoilla rangaistava rikos.

Islamilaiset terroristit riehuivat Pariisin kaduilla vuoden 2005 ramadanin aikaan, polttivat kymmenentuhatta autoja ja kymmeniä taloja ja huusivat sloganina "Sarkozy, sale juif!" eli "Sarkozy, likainen juutalainen". Tämä jätettiin kertomatta suomalaisessa mediassa, koska Pravda ja Yle eivät halua kertoa Rauhan Uskonnon™ edustajien juutalaisvastaisuudesta. Pravda ja Yle valehtelivat, että nämä juutalaisvastaiset islamilaiset terroristit olivat "ranskalaista nuorisoa".

Tätä taustaa vasten ei tietenkään enää ole yllättävää, että juutalaisvastainen iranilainen muslimi esitetään mediassa "saksalaisena jalkapalloilijana".

Kuka on ranskalainen, kuka on espanjalainen jne. (jatkoa)

Jatkan tässä rautalangan vääntämistä siitä, mitä tietyt ihmisten etnisyyteen ja rotuun viittavat termit tarkoittavat.

Tämä on eräänlainen back to basics-kurssi multikultipropagandan aivopesemille ihmisille. Sellaisia ei välttämättä tämän blogin lukijoissa ole kovin paljon, mutta tarjoan tämän lapsiyleisölle suunnatun kuvakirjan tyylisen postaussarjan ikään kuin esimerkkinä Mikko Puumalaisen kaltaisten kukkahattutätien tarvitsemasta peruskoulun ala-asteen tasoisesta elämän perusasioiden opetuksesta.

ranskalainen laulaja Patricia Kaas

ranskalainen laulaja Thierry Amiel

afrikkalainen laulaja Youssou N'Dour

ranskalainen jalkapalloilija Gael Givet

afrikkalainen jalkapalloilija Claude Makelele

Espanjan kuningas Juan Carlos




Espanjan pääministeri José Zapatero





eteläamerikkalainen intiaani, Venezuelan diktaattori Hugo Chavez

guatemalalainen intiaani Rigoberta Menchú

USA:ssa kutsutaan väli- ja eteläamerikkalaisia intiaaneja yleensä nimellä Hispanic eli espanjalainen; joskus heistä jopa käytetään yksinkertaisesti termiä Spanish. Tätä perustellaan sillä, että he puhuvat äidinkielenään espanjaa. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni pätevä perustelu.

Jos ranskalaiset ovat opettaneet senegalilaisille ranskaa, senegalilaiset ovat yhä senegalilaisia; he eivät yhtäkkiä muutu ranskalaisiksi.

Vastaavasti, jos espanjalaiset ovat opettaneet väli- ja eteläamerikkalaisille intiaaneille espanjaa, intiaanit ovat silti intiaaneja, eivät espanjalaisia.

On myös olemassa Euroopassa syntyneitä afrikkalaisia, arabeja, turkkilaisia, iranilaisia, pakistanilaisia, intialaisia jne. Heitä pidetään joskus eurooppalaisina sillä perusteella, että he ovat syntyneet Euroopassa. Perustelu on huono. Koirasta ei tule hevosta, vaikka se olisi syntynyt hevostallissa. Hevosesta ei tule nautaa, vaikka se olisi syntynyt navetassa.

Syntymäpaikka ei ratkaise ihmisenkään etnisyyttä, kulttuuria tai rotua.

Monikultturismilla on väri

Turun Sanomat kirjoittaa puolueiden olevan löytämässä vähemmistöt. Suurista puolueista demareilla on somaliyhdistyksensä, kokoomuksella läheisjärjestönsä ja keskustalla Monikulttuuriset-yhdistyksensä.

Lisäksi viiden suurimman puolueen puoluesihteerit kertovat, että niiden verkkosivujen kielivalikoimaa tai maahanmuuttajille suunnattua tietoa on tarkoitus laajentaa. Innokkaimmin asialla on jälleen entinen ympäristö- ja ekologiapuolue vihreät, joka aikoo julkaista verkkosivunsa mm. somalinkielisenä.

No, sinnehän se on katse suunnattava, missä uusia liikkuvia äänestäjiä vapaana liikkuu. Täytyyhän maahanmuuttajien (jälleen kerran on turvapaikanhakijat ja töihin tulleet niputettu saman termin alle) saada tietää, keitä heidän on etuoikeutetusta asemastaan kiittäminen.

Mutta sitten:

Yksikään maahanmuuttaja ei kuitenkaan päässyt eduskuntaan.

Tämä tarkoittanee, että yksikään oikean värinen maahanmuuttaja ei päässyt eduskuntaan. Ruotsissa syntynyt Elisabeth Nauclér ei epäetnisyydessään ole edelleenkään tarpeeksi ihqu kelvatakseen medialle "maahanmuuttajaksi".

Kuka on suomalainen, kuka on ruotsalainen jne.

Näin tänään MTV3:n uutissivuilla tällaisen kuvan:

Kuvan yhteydessä oli teksti:

Ruotsalainen Mustafa Mohamed juoksi 3 000 metrin esteissä uuden Pohjoismaiden ennätyksen 8.05,75 Heusdenissa, Belgiassa. Aika nostaa ruotsalaisen kauden maailmantilastossa kolmanneksi.

Minusta on hyvin omituista kutsua Mustafa Mohamed-nimistä afrikkalaista ruotsalaiseksi.

Minusta ruotsalaiset urheilijat ovat tämännäköisiä:

Vastaavasti tässä on suomalainen urheilija:

Tämä ei ole suomalainen urheilija, vaan Suomessa asuva afrikkalainen urheilija:

Mielestäni tällaisten erojen pitäisi olla itsestäänselviä, mutta multikultidogmien mukaista aivopesua harrastavat tiedotusvälineet pyrkivät kirjaimellisesti sanomaan mustaa valkoiseksi.

Rikollisen tuntomerkit

Taisin jonkin aiemman kirjoitukseni yhteydessä käydyssä keskustelussa ihmetellä, eikö rikollisia, esimerkiksi raiskaajia, haluta lainkaan enää nykyään saada kiinni, kun heistä ei yritetäkään antaa kunnollisia tuntomerkkejä.

On vain tummahkoja tai muuten vaan välimerellisiä eteläeurooppalaisia, ilmeisesti ilman mitään kuvailtavissa olevaa vaatetusta tai korkeintaan farkut jalassa kulkevia lyhythiuksisia, ilman partaa tai viiksiä, tai varsinkaan mitään persoonallisempia tuntomerkkejä omistavia "miehiä". Tai vaihtoehtoisesti kansallispukuisia naisia.

Tampereen Sorsapuistossa, leikkikenttäalueen länsilaidalla maanantai-iltana sattunut nuoren naisen raiskaustapaus tekee poikkeuksen sääntöön. Ainakin Hesari, Ilta-Sanomat ja Iltalehti ovat julkaisseet tekijästä seuraavat tuntomerkit:

Mies oli noin 170-180 sentin pituinen ja normaalivartaloinen. Hänellä oli vaaleat hiukset, jotka saattoivat olla värjätyt. Hiukset oli kammattu keskeltä jakaukselle. Miehellä oli ruskeat silmät, pitkät silmäripset ja kulmikkaat leukaperät. Hän oli pukeutunut sinisiin farkkuihin ja mustaan pitkähihaiseen paitaan.

Tampereen poliisi pyytää raiskauksesta jotain tietäviä tai tekijän mahdollisesti tunnistavia soittamaan poliisipäivystykseen numeroon 071 874 5800 tai jutun tutkijalle numeroon 071 874 5538.

Näin sitä pitää. Tällaisia muistan näiden uutisten takavuosinakin olleen. Tämä raiskaaja halutaan saada kiinni.

Tosin hän onkin vaaleahiuksinen kantasuomalainen... vai onko? Hetkinen, eihän siinä ihonväristä mitään puhuttu! Ja vaaleat hiukset saattoivat olla värjätyt... no, eipä spekuloida enempää, ettei kukaan ala kiihottumaan.

Tuntomerkit, joista ehdottomasti välittyy mielikuva vaaleaihoisesta pohjoismaalaisesta, vaikka sitä ihonväriä ei erikseen mainittukaan - tai oikestaan juuri sen takia, että sitä ei erikseen mainittu - ovat muilta osin niin tarkat, että kai se on se kuva joka niillä halutaankin antaa. Olkoon siis niin.

Tästä saamme hyvän vertailupohjan tuleviin vastaaviin uutisiin (ikävä kyllä niitä hyvin todennäköisesti vielä tulee - vielä on pitkää kuumaa kesää jäljellä) ja niissä julkistettaviin tekijän (tai tekijöiden) tuntomerkkeihin.

Niitä voisi oikeastaan kerätä tuonne kommentteihin, sikäli kun niissä on jotain huomionarvoista, esimerkiksi eufemismeilla kikkailua. Voihan sinne laittaa malliksi ja muistin virkistämiseksi muutaman kaikkein hupaisimmista aikaisemmistakin tapauksista, esimerkiksi viime talven ja kevään ajalta. Siitä vain, kellä sattuu tieto tallessa olemaan.

Miksi se ihonväri sitten on niin tärkeä? Voi kun voisin sanoa niin kuin yleensä, että eihän se olekaan. Tässä yhteydessä, kun pyydetään yleisöltä apua rikollisen kiinni saamiseksi, kyseessä on kuitenkin ihmisen kaikkein näkyvin, aivan ensimmäiseksi merkille pantava ominaisuus, siis ehdottomasti tuntomerkki numero 1.

Monikulttuurisessa yhteiskunnassa on monenvärisiä ihmisiä. Vaikka ihminen nykyään kuvailtaisiin muuten kuinka tarkasti tahansa, ilman mainintaa ihonväristä jää todennäköisesti jotain olennaista epämääräiseksi, arvailujen varaan. Yllä olevat tuntomerkit ovat tästä oiva esimerkki.

Muutenkin uutisten tulisi rehellisesti kuvata ympäröivää todellisuutta eikä yrittää muokata sitä. Ja vastuullisesti.

Hesari rummuttaa 2

Tämä julkaisu syntyi Hyys... Hesarin villien vaalirummutusten innoittamana ja tuntuu että tahti vain kiihtyy koko ajan. Ehkä tarkoitus onkin uuvuttaa kritiikkiä esittävät tahot antautumaan toivottoman urakan edessä?

Aloitetaan etnoviritteisellä uutisvertailulla. Hesari kertoi eilen huimia korkoja vähävaraisilta aasialaistaustaisilta naisilta kiskoneesta miehestä ja hänen tuomiostaan Helsingin käräjäoikeudessa. Asiasta uutisoi myös Iltalehti. Lainaus jälkimmäisestä:

Oikeuden mukaan aasialaistaustainen kiskoja teki rikoksen suunnitelmallisesti ja toiminta oli ammattimaista. Kiskonnan uhrit olivat vähävaraisia ja heidän taloudellinen asemansa oli heikko.

Tuossa on yksi sana, jonka Hesari oli pudottanut pois: aasialaistaustainen. Saattaa monesta tuntua merkityksettömältä, mutta kun kyseessä on maan päälehden systemaattinen linja, se on äärimmäisen merkityksellistä. Varsinkin kun kiskonnan uhrien etninen tausta katsottiin kuitenkin aiheelliseksi kertoa.

Hesarin voidaankin epäillä halunneen tietoisesti synnyttää lukijoissa mielikuvan, että Suuri ja Paha Suomalainen Mies se taas kyykytti viattomia ja vähävaraisia ulkomaalaisia.

Tässä on jälleen kerran esimerkki etnopositiivisesta ja vastuullisesta uutisoinnista. Ja jälleen kerran luottamuspisteet Iltalehdelle, jonka uutisjuttu on muutenkin huomattavasti perusteellisempi, enemmän tietoa antava.

* * *

Toinen tapaus: Hesari kulttuuri-uutisoi taannoiseen Muhammed-pilakuvakiistaan liittyvästä lehdistötutkimuksesta Reading the Mohammed Cartoons Controversy, jossa analysoitiin 14 maan sanomalehtien pääkirjoituksia ja kolumneja. Tutkimusryhmää johti Tampereen yliopiston professori Risto Kunelius ja tutkimuksen rahoitus tuli Helsingin Sanomien Säätiöltä. Tämän jälkeen voimmekin laittaa "tutkimuksen" lainausmerkkeihin.

Hesari muuten kertoo vähä vähältä kärjistyneen kriisin tehneen rumaa jälkeä: tavalla tai toisella kuviin liittyneissä mellakoissa arvioidaan kuolleen jopa 130 ihmistä. Tanskassa tapausta kutsuttiin maan pahimmaksi ulkopoliittiseksi kriisiksi toisen maailmansodan jälkeen. Kaikkihan muistamme miten liput ja lähetystöt paloivat ja uhkaukset sinkoilivat Rauhan Uskonnon tehdessä kaikkensa osoittaakseen tanskalaisten sarjakuvien viestin aiheelliseksi. Ja miten suoraselkäisesti Suomen ylin johto seisoi tanskalaisten rinnalla puolustamassa länsimaista sananvapautta...

Tästä kaikesta muuan Jaakko Hämeen-Anttila sanoi, että pilakuvakiistaa ei oikeastaan ollut.

Takaisin Hesariin. Malmön yliopiston professori Peter Hervik, jonka mielestä kriisissä ei ollut lainkaan kyse sananvapaudesta (hän sentään myöntää kriisin olleen olemassa), sanoo:

Kuvien julkaisussa kyse oli siirtolaisvastaisuudesta ja muslimien leimaamisesta, Tanskan sisäpolitiikasta.

Kun satiirin keinoin vihjataan jonkun olevan jonkinlainen ja tämä joku sitten itse tekee kaikkensa (kuten on aina tehnyt!) osoittaakseen olevansa juuri sellainen, niin onko se satiirikon syytä?

Ja mahtaisikohan siihen siirtolaisvastaisuuteenkin olla jotain syytä? Peter Hervikin pitäisi malmöläisena tietää aiheesta jotain, vaikka professori onkin.

Hesari (Saska Snellman) nimittää paria pilakuvaa "ilkeäksi"; erityisesti sitä, jossa profeetan turbaani sojottaa pommina. Toimittajalle ei tainnut tulla mieleen, että sen kuvan piirtämisen syynä voisi olla jotain vielä ilkeämpää? Piirrokset eivät tapa ketään.

Mitä aiemmin mainittuun "tutkimukseen" tulee, niin Putte Wilhemsson lähettää Turun Sanomissa terveisiä Risto Kuneliukselle:

Tuore Journalismikritiikin vuosikirja pähkäilee kohua, joka syntyi vuosi sitten muutamasta profeetta Muhammadia esittävästä tanskalaisesta pilapiirroksesta. Kahdeksan jutun kärkenä on Risto Kuneliuksen arvio kotimaisesta sananvapauskeskustelusta. Siinä tiedotusopin professori olettaa, että kaikkien muslimien uskonnollisia tunteenpurkauksia voi pitää vilpittöminä ja pyyteettöminä, mutta useimpien läntisten poliitikkojen mielipiteitä ja journalistien linjanvetoja kuuluu epäillä salatuista motiiveista tai taloudellisesta laskelmoinnista.
...

Nelikentässä Tampereen yliopiston professori sijoittuu siis itse suunnilleen samaan kohtaan kuin entinen virkaveljensä, joka vaati neuvostovastaisuutta kiellettäväksi lailla, sekä luterilainen piispa, joka haastoi Hannu Salaman jumalanpilkasta oikeuteen.

Näin Kunelius ainakin ylittää perinteiset poliittiset vastakohdat ja tunnistaa Kekkosen ajan äärivasemmistoa ja äärioikeistoa yhdistäneen kauniin ihanteen, sensuurin, joka hätätapauksissa tulee korvata itsesensuurilla.

* * *

Eikä kahta kolmannetta. Hesari on päästänyt vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen ääneen, vaatimaan "tiukkasanaisessa kannanotossaan" uudelta hallitukselta "tehokkaita toimia maahanmuuttajien hyväksi".

Puumalainen vaatii mm. "rasismin kitkemistä ja maahanmuuttajien aseman parantamista" sekä "romanien köyhyyskierteen katkaisua". Muistuttaapa hän vielä maahanmuuttajien ratkaisevan työvoimapulankin...

Siis minkä rasismin kitkemistä miten?

Valtuutettu voisi tehdä tutustumiskierroksen Pariisin, Berliinin tai Malmön etnoghettoihin oikeata rasismia katsomaan. Siellä on niin nuivaa nuorisoa, ettei poliisillakaan ole sinne enää menemistä.

Ja miten voidaan enää parantaa sellaisen asemaa, joka otetaan avosylin täysihoitoon kaikkien kukkahattutätien ja -setien lemmikiksi ja syleiltäväksi ja jolle opetetaan rasismikortin käyttö alusta alkaen ja kädestä pitäen ja jolle puuhataan vielä kaikkia palveluita kouluopetuksesta alkaen omalla kielellään ja jolle luvataan käytännössä täysi oikeus harjoittaa omaa "kulttuuriaan" yli Suomen lakien?

Ja mikä ihmeen romanien köyhyyskierre? Jos joku etninen ryhmä ei onnistu ikinä integroitumaan yhteiskuntaamme, vaan päinvastoin haluaa eristäytyä kaikesta siitä mistä sosiaaliturvan pohjana oleva verokertymä rakennetaan, ja näyttää silti menestyvän taloudellisesti valtaväestön omia työttömiä ja köyhiä paremmin, niin kenen pitää katsoa peiliin? Suomalaisen veronmaksajanko?

Ja sitten tuo iänikuinen työvoimapula/maahanmuuttajat -mantra. Koko "työvoimapula" on yksi helvetin orwellilainen stiiknafuulia - jos tällainen luova käsitteiden sekoittaminen tässä sallitaan - jota kaikki vain hokevat kenenkään ajattelematta asiaa sen pidemmälle. Mitähän jos sittenkin työllistettäisiin sadattuhannet suomalaiset työttömät ensin?

Enemmistövaltuutettua täällä enemmän tarvittaisiin.