sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Maahanmuuttajat eivät ole lojaaleja uudelle kotimaalleen, vaan alkuperämaalleen

Saksan jalkapallomaajoukkueessa saksalaiset laulavat Saksan kansallislaulua, maahanmuuttajat eivät.

Miksi tällaisia maahanmuuttajia on otettu maajoukkueeseen?

Kieltäytyminen kansallislaulun laulamisesta on symbolisesti erittäin merkittävä ele. Se osoittaa maahanmuuttajan vihamielisyyttä uutta kotimaataan kohtaan. Tällä tavalla maahanmuuttajat osoittavat, että eivät ole lojaaleja uudelle kotimaalleen. Maahanmuuttajien kansallinen lojaliteetti kohdistuu heidän vanhaan maahansa, alkuperämaahansa.

Euroopassa asuvat afrikkalaiset ovat afrikkalaisia, eivät eurooppalaisia. Euroopassa asuvat arabit ovat arabeja, eivät eurooppalaisia. Afrikkalaisista, arabeista ym. toisenrotuisista ei koskaan tule eurooppalaisia. He eivät halua olla eurooppalaisia eikä heistä koskaan tule sellaisia. He eivät ole kotiutuneet tänne eivätkä he koskaan haluakaan kotiutua tänne. Afrikkalaiset, arabit ym. toisrotuiset maahanmuuttajat eivät koskaan ole Euroopassa kotonaan. He ovat aina vierasperäisiä, toisenrotuisia, muukalaisia.





Der Hymnen-Streit
Welche Stars singen mit?
Per Mertesacker: singt





Der Hymnen-Streit
Welche Stars singen mit?
Boateng singt nicht



Saksa: Osa pelaajista kieltäytyy laulamasta kansallislaulua

Franz Beckenbauer vaatii, että kaikki Saksan jalkapallomaajoukkueen pelaajat laulavat kansallislaulun, kuten tapahtui 1984 Beckenbauerin johdolla.

Nykyinen päävalmentaja Löw on keskustellut pelaajien kanssa ja tullut lopputulokseen, että pelaajille ei aseteta vaatimusta kansallislaulun laulamiseksi. Löwin mukaan täytyy ottaa huomioon pelaajien alkuperä.

Monen pelaajan juuret ovat muissa maissa, vaikka pelaaja onkin syntynyt Saksassa. Lukas Podolskin perhe tulee Puolasta, Mesut Özilin ja Serdar Tascin perheet tulevat Turkista, Sami Khediran perhe tulee Tunisiasta, Jerome Boatengin Ghanasta, ja Dennis Agon isä on Nigeriasta. Nämä pelaajat tuntevat syvää yhteenkuuluvuutta toista maata kohtaan - ja jättävät Saksan kansallishymnin laulamatta.

Löw ymmärtää näitä pelaajia: heidän perheensä ei tule Saksasta, joten heille kansallishymnin laulaminen on vaikeaa.

Bastian Schweinsteiger: Minusta kansallislaulun laulaminen on tärkeää, kannattajat laulavat sen myös. Laulu auttaa minua keskittymään peliin. Olen ylpeä pelaamisesta Saksan hyväksi.


Alkuteksti:


Der Hymnen-Streit

BILD.de sagt, welcher Spieler singt und wer schweigt


02.06.2010 - 11:19 UHR

Morgen beim letzten WM-Test gegen Bosnien (20.30 Uhr, live ARD und im BILD.de-Ticker) schauen Millionen TV-Zuschauer unseren Nationalspielern wieder auf die Lippen. Wer singt die Nationalhymne mit? Beim letzten Länderspiel waren es gerade sechs Mann.

Franz Beckenbauer forderte am BILD-WM-Telefon: „Alle sollten die Hymne singen, man hat dann eine ganz andere Einstellung. Ich habe das Mitsingen 1984 als Teamchef eingeführt. “

Jetzt gibt’s einen Sänger-Streit. Bundestrainer Joachim Löw („Ich singe die Hymne gerne mit“) verweigert einen Hymnen-Zwang für seine Spieler.

Löw gestern zu BILD: „Ich habe vor einiger Zeit mit einigen Spielern über das Thema gesprochen. Eins ist klar: Wir freuen uns, wenn möglichst viele Spieler mitsingen, aber wir zwingen niemanden dazu. Unsere Jungs identifizieren sich total mit der Nationalmannschaft und Deutschland. Aber man muss auch an ihre Herkunft denken.“

Was Löw meint: Viele Spieler sind zwar in Deutschland geboren, doch ihre Familien haben Wurzeln in anderen Ländern. Wie Lukas Podolski, dessen Familie aus Polen kommt. Oder Mesut Özil und Serdar Tasci, deren Familien türkisch sind. Oder Sami Khedira (Tunesien), Jerome Boateng (Vater kommt aus Ghana) oder Dennis Aogo (Vater kommt aus Nigeria). Sie fühlen mit dem Herzen auch für ein anderes Land – und verzichten auf das Singen der Hymne.

Aogo begründete seinen Hymnen-Verzicht so: „Das ist eine persönliche Sache. Ich bin stolz, für mein Land zu spielen, auch wenn ich die Hymne nicht singe.“

Khedira: „Das muss jeder für sich selbst entscheiden.“

Löw zeigt Verständnis. „Viele sind in Deutschland geboren, aber ihre ganze Familie eben nicht. Das kann dann schwierig sein für sie bei der Hymne.“

Per Mertesacker (Mitglied im Mannschaftsrat): „Jeder muss selbst entscheiden. Ich singe die Hymne immer, es ist ein emotionaler Moment.“

Thomas Müller: „Ich habe immer mitgesungen. Seine Zugehörigkeit sollte man zeigen.“

Bastian Schweinsteiger: „Ich finde es wichtig, die Fans singen die Hymne auch. Das fokussiert mich auf das Spiel. Ich bin stolz, für Deutschland zu spielen.“






4 kommenttia:

Juhnu Lankinen kirjoitti...

Ei kaikki suomalaisetkaan pelaajat laula kansallislauluaan. Kyseessä pitäisi olla vapaaehtoinen toiminta. Eikä mikään pakottaminen. Sitä paitsi, kun kansallishymni soi, ei tarkoitus olekaan välttämättä laulaa sitä. Pelaajat valitaan joukkueeseen parhauden perusteella. He siis rikastuttavat joukkuettaan taidoillaan tuomalla sille menestymisen mahdollisuuden. Jos esimerkiksi englannin joukkueeseen valitaan henkeen ja vereen tasavaltalainen ateisti, pitäisikö hänetkin pakottaa laulamaan God save the queen. Sitä paitsi maat kisoissa eivät noudata täysin kansallisvaltioiden rajoja, vaan kansallisia liittoja, joita on esim. Britannian kohdalla jokaiselle unionin jäsenelle omansa. Täten kisoissa voisivat pelata karsinnat läpäistyään Englannin, Skotlannin, Pohjois-Irlannin ja Walesin joukkueet. Skotlanti on ainakin ollut muutaman kerran kisoissa. Samoin esim. Hongkongilla on oma olympiakomiteansa, kuten Taiwanillakin ja eri joukkueet eri lippujen alla.

Imulippo kirjoitti...

Rangaistuksen uhalla pakotettu osallistuminen riistää mahdollisuuden vapaaehtoiseen osallistumiseen niiltä, jotka osallistuisivat kansallishymnin laulamiseen muutenkin - omasta vapaasta tahdostaan. Pakotus raiskaa kaiken sen hienouden ja mieltäylentävän tunteen joka uskoakseni useimmilla liittyy oman maan kansallishymniin.

"Miksi tällaisia maahanmuuttajia on otettu maajoukkueeseen?"

Koska valikointia ei taideta pystyä mitenkään käytännössä toteuttamaan? Olen itse sitä mieltä, että koska urheilumaajoukkue edustaa aina maan kansaa, pitäisi rahallista korvausta edustustehtävistä saavien edustajien tietenkin olla omistautuneita asialleen mutta enpä itse tiedä yhtään edes teoriassa järkevää ja toteuttamiskelpoista ratkaisua tuohon ongelmaan.

Juhnu Lankinen kirjoitti...

Käsittääkseni FIFAlla eli kansainv. jalisliitolla on sellainen sääntö, että kun on pelannut ensimmäisen maaottelunsa, vaikka juniorina, mutta kuitenkin, ei saa enää edustaa muuta maata. Näin on pyritty estämään loikkiminen maajoukkueesta toiseen esim. rahan perässä. Lisäksi näin kuva maiden tasosta kansainvälisesti ei vääristy.

Imulippo kirjoitti...

Lankinen, Dede ja muutama muu brassi yrittivät kikkailla itsensä Qatarin kansalaiseksi päästäkseen MM-kisoihin. Muistaakseni Dede oli jo Qatarin kansalainen kunnes Blatter puuttui pelleilyyn ja sanoi, että vaihda vaan kansallisuuttasi mutta koska olet jo pelannut yhden A-maaottelun Brasilian paidassa, et voi enää pelata maaotteluita minkään muun maan väreissä. Mutta tuo ei estä kansalaisuuskikkailua, parhaimmillaankin vain hillitsee jonkun verran. Esim. Saksassa syntynyt marokkolaisten vanhempien kersa saatuaan Saksan kansalaisuuden ja tulleessaan valituksi maajoukkueeseen, voi pelata Saksan paitan päällä vaikka tunteekin itsensä marokkolaiseksi.

Ikäväähän se toki on, että maajoukkueet eivät enää koostu samassa määrin maan kulttuuriin itsensä identifioivista ihmisistä kuin ennen vaan laskelmoidusta mahdollisuudesta päästä pelaamaan MM-kisoissa.