Näytetään tekstit, joissa on tunniste asenne. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste asenne. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Päivän teemalaulu: Kainuun maakuntalaulu


Ilta-Sanomat:


"Jytkyn" Facebook-seuraus: Tuhannet haluavat pakolaisiksi


Julkaistu: 17.04.2011 22:40

Perussuomalaisten ”jytkymenestys” eduskuntavaaleissa näkyy Facebookissa eritoten puolueen vastustajien kautta.

Yli 6000 vaalitulokseen tyytymätöntä on jakanut muuttoliike Niemen Muutto ulkomaille – Niemen avulla ulkomaille muuttaminen on helppoa –linkin.

Toinen suosittu ryhmä on ”Fenno-Ugrian Refugee Centre of London”, joka määritelmänsä mukaan on ”kohtaamispaikka kaikille niille suomalaisille jotka pakenevat rakkaasta kotimaastamme Suomesta keskellä nk. perussuomalaisten vaalivoittoa.”

Ei perussuomalaiselle Suomelle –ryhmällä on yli 20 000 jäsentä, mutta se on perustettu jo reilusti ennen vaali-iltaa.

Vaalipettymys-ryhmässä on yli 6000 jäsentä.



Facebookista:
Fenno-Ugrian Refugee Centre of London
Äkkilähdöt Suomesta: http://www.kuumat.com/

Huom! Tärkeää tietoa ulkomaille muuttamisesta. Kannattaa aloittaa EU-maasta (vielä kun olemme EU:ssa) -pecks
www.suomi.fi
Ulkomaille muuttamista säätelevät maiden väliset sopimukset. Pohjoismaat muodostavat alueen, jossa saa vapaasti liikkua passitta ja mennä toiseen maahan töihin.

Yleisenä huulena on puhuttu, että jos Väyrysestä tulee presidentti/pääministeri niin muutetaan ulkomaille, mutta Paavolla on kuitenkin ammattitaitoa ja realiteettia verrattuna Soiniin.
Sama pätee eritoten muun puolueen osaamiseen.
Ei tällaista olisi voinut edes 'liskojenyön' painajaisessa kuvitella!

Kolmen viikon päästä lähdössä lomalle Lontooseen. Ehkä palaan, ehkä en.
Kesäkuussa Englantiin. Taidan peruuttaa paluulipun.

Kaikki tärkeä tieto ulkomaille muuttamisesta:
www.suomi.fi
Ulkomaille muuttamista säätelevät maiden väliset sopimukset. Pohjoismaat muodostavat alueen, jossa saa vapaasti liikkua passitta ja mennä toiseen maahan töihin.

Kelpaako Soinin voitto Poliittisen turvapakan saantiin ?
Anna-Mari Eleonora Väänänen
Mikäli kelpaa, lähden messiin!

Kimmo Suupohja
Kelpaisi nyt vaikka Suomalaisten pakolaisleiri Pohjois- Koreaan !


Anu Toikka
Olen kuullut että Kuubassakin on mukavat kelit tähän aikaan vuodesta..
ei ole lottovoitto syntyä suomeen vaan PS (= paska säkä)
Pitäisi käydä uusimassa Suomen passi kesällä Suomen lähetystössä täällä Lontoossa - taidanpa jättää väliin....

Tarvitsemme virkamieshallituksen. Finland needs caretaker government!

Tarvitsemme virkamieshallituksen. Finland needs caretaker government!

Ulkomaalais tausta ja kaikenlisäksi käynyt ruotsinkielistä koulua...ei muuta kun pakkaamaan matkalaukkua....

Onneksi asun jo Saksassa. Ja vaikuttaa, etten ole palaamassa Suomeen seuraavan neljän vuoden aikana.

Pakoon!

Viikko sitten palasin kotiin Madeiralta. Takaisin sinne ja sassiin, sillä Portugalissa asiat ovat kuitenkin hyvin.

Vaalitulos ei ainakaan houkuttele palaamaan täältä Englannista takaisin Suomeen.

Edellisen sortokauden aikaan Argentiinaan perustettiin Colonia Finlandesa. Jos hallitusneuvottelut menevät persuilleen voisi olla aika kaivaa se koipalloista


huomasiko joku sen nigerialaisen joka tanssahteli iloisesti perussuomalaisten vaalileirissä?
taisi olla kaveri eksynyt :D

Helena Oikarinen-Jabai
meillä joku tokaisi, että joutunee kaveri huomenna lähteen eka koneella

Siskolla kävi tuuri! Se on just kesällä muuttamassa saksaan ja isukkikin on haaveillut espanjaan muutosta! Pitäskö ittekki sittenkin toteuttaa se britanniaan muutto? Äidistä tosin tulis aika yksinäinen....

Facebookissa Ei perussuomalaiselle Suomelle –ryhmään on liittynyt 35 000 ihmistä. Vaalipettymys-ryhmä on kerännyt runsaat 14 000 jäsentä. Suomalaisille pakolaisteemaa kehittelevä Fenno-Ugrian Refugee Cemtre of London on saanut 7 500 seuraajaa.









Tähän demokratiaa vastustavien hysteerikkojen raivoamiseen sopii kommenttina tämä tervettä asennetta osoittava laulu:

Säveltänyt Oskar Merikanto, sanat Ilmari Kianto

Kuulkaa korpeimme kuiskintaa!
Jylhien järvien loiskintaa!
Meidänpä mainetta mainivat nuot:
koskien ärjyt ja surkeat suot;
meidänpä vapautta vaarat on nää!
Meidän on laulua lahtien päät!
Meille myös kevätkin keijunsa toi:
rastas ja metso täälläkin soi.

Taival lie hankala? Olkoon vaan!
Luonto lie kitsas? Siis kilpaillaan!
Kolkassa synkeän syntymämaan
pirttimme piilköhöt paikoillaan.
Vainojen virmat? Oi vaietkaat!
Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaat!
Miekkaa ei tarvis, tarmoa vaan,
puolesta hengen ja heimon ja maan!

Nouskoon rintaamme uskomus uus!
Taantukoon taika ja vanhoillisuus!
Maamies, muista, miss'onnesi on:
riihesi rikkaus riippumaton!
Kainuhun kansa, ah, arpasi lyö!
Missä on ryhtisi, kunnia, työ?
Meidän on uudesta luotava maa!
Raukat vain menköhöt merten taa!




torstai 4. marraskuuta 2010

Päivän laulu: Vanhan jermun purnaus


Tapio Rautavaara: Vanhan jermun purnaus



On protestia kuultu monenlaista,

vaan yksi vielä sekaan mahtuu kai.

Tää laulu on vain heistä sotilaista,

he asein kerran protestoida sai.



En laulullani mieli riitaa haastaa,

mä tarpeekseni riidoista jo sain.

Mut vanhan jermun rintaa se niin raastaa,

kun pilkkalaulut kuulee nuorempain.



Nyt lauletaan kuin lapsellista on tää,

kun aikamiehet maassa piehtaroi.

Vaan mitäs teet kun pommit maata kyntää,

ja tykkein laulu kaikkialla soi.



Me ryömimme kuin pikkulapset maassa,

ja aseitamme raahasimme niin.

Ja huudoissamme usein pelokkaissa,

myös äitiäkin kovin kaivattiin.



No mikäs siinä, samaa mieltä oomme,

ei sotaa enää koskaan tulla saa.

Vaan toivomatta aina kohtaloomme,

niin outo voima sodat marssittaa.



Jos voitte nuoret paremmaksi saada,

tään maailman niin sodan särkemän.

Me emme varmaan toiveitanne kaada,

kun hoidatte tään jutun tärkeän.



Te ette tiedä heistä kummun alla,

me tunsimme myös heidät jokaisen.

Ja heidän kanssaan kerran rintamalla,

me teimme liiton elinaikaisen.



Vaan elinaika heidän kohdallansa,

se äänettömään päättyi protestiin.

Me jotka jäimme kukin ajallansa,

myös hiljenemme, vaikenemme niin.



Siis miettikää nyt nuoret hetken verran,

nyt ette ehkä protestoida vois,

jos ei me vanhat sotajermut kerran

myös teidän eestä protestoitu ois.

torstai 3. joulukuuta 2009

Morrissey: Irish Blood, English Heart



Julkaisen tässä Morrisseyn kappaleen Irish Blood, English Heart sanoitukset esimerkkinä asenteesta, jota tarvittaisiin Suomessakin:

Irish blood, English heart, this I'm made of
There is no one on earth I'm afraid of
And no regime can buy or sell me

I've been dreaming of a time when
To be English is not to be baneful
To be standing by the flag not feeling shameful, racist or partial

Irish blood, English heart, this I'm made of
There is no one on earth I'm afraid of
And I will die with both of my hands untied

I've been dreaming of a time when
The English are sick to death of Labour and Tories
And spit upon the name Oliver Cromwell
And denounce this royal line that still salutes him
And will salute him forever

Analysoin näitä hieman.

Irish blood, English heart, this I'm made of

Tämä kertoo ihan kirjaimellisesti laulajan ja lauluntekijän, Steven Patrick Morrisseyn, henkilökohtaisesta taustasta. On jo itsessään hyvä esimerkki kulttuurisesta assimiloitumisesta, että irlantilaistaustainen henkilö katsoo olevansa sydämeltään englantilainen.

Tällainen kulttuurinen assimilaatio on mahdollista eurooppalaisten kesken. Esimerkiksi J.R.R. Tolkienin isoisä oli saksalainen, mutta Tolkienia pidetään täysin englantilaisena kirjailijana. Minun isoäitini oli saksalainen, mutta kaikki pitävät minua täysin suomalaisena. Sen sijaan afrikkalaisten, arabien, turkkilaisten, iranilaisten, pakistanilaisten, intialaisten ym. toisenrotuisten ihmisten assimiloituminen Eurooppaan ei ole mahdollista.

There is no one on earth I'm afraid of

Tätä asennetta tarvittaisiin suomalaisillakin isänmaanystävillä. Suomalaisten miesten on oltava valmiita vaikka kuolemaan Suomen ja länsimaisen sivilisaation puolesta.

Samaa asennetta edustaa mm. Ateenalaisten laulu (säveltänyt Jean Sibelius, sanoitus Viktor Rydberg, suomennos Eino Leino):

Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä urhona kaadut,
taistellen puolesta maas, puolesta heimosikin.
Hehkuvin mielin puoltaan nouse syntymämaatas!
Riemuiten lastesi vuoks uhriksi henkesi suo!

Morrissey:

And no regime can buy or sell me

Tällaista periksiantamatonta asennetta ei voi liiaksi korostaa.

Mikään hallitus ei voi ostaa tai myydä minua
tarkoittaa, että minä en ole myytävänä, minä en myy periaatteitani, minä sanon asiat suoraan, minua ei sensuroida, minä en alistu, I will not submit.

I've been dreaming of a time when
To be English is not to be baneful

Nykyään monet poliitikot, journalistit, "intellektuellit" ja muut sairaan itseinhon vallassa olevat maanpetturit kohdistavat fanaattisen vihansa omaa isänmaataan kohtaan.

Nämä seinähullut maanpetturit ovat nykyään vallassa. Heillä on totaalinen mediahegemonia. Omaa maataan ja kansaansa vihaavat hullut hallitsevat julkista keskustelua.

Unelmoin ajasta, jolloin isänmaan viholliset eivät enää dominoi mielipideilmastoa.



To be standing by the flag not feeling shameful, racist or partial

Nykyään kansallislipun tai muiden isänmaallisten symbolien käyttäminen leimataan häpeälliseksi, rasistiseksi tai puolueelliseksi ("äärioikeistolaiseksi"). Englannissa Englannin lippu on julistettu "vihasymboliksi". Ruotsissa on kielletty koululaisia pitämästä yllään Ruotsin lipun sisältäviä paitoja.

Tällaisesta maanpetturien lietsomasta isänmaanvastaisesta vihapropagandasta on päästävä eroon. Ei pidä alistua kansanvihollisten propagandaan. Ei pidä antaa vihollistemme määritellä kansallisia symboleitamme. Suomessa on voitava käyttää esim. Suomen lippua, vaakunaleijonaa ja muita kansallisia symboleita vapaasti, välittämättä maanpetturien negatiivisesta suhtautumisesta.

Irish blood, English heart, this I'm made of
There is no one on earth I'm afraid of
And I will die with both of my hands untied

Tässä toistetaan halukkuus mieluummin kuolla vapaana kuin elää orjana. Minua ei kahlehdita, kaadun saappaat jalassa, taistelen pää pystyssä jne.

I've been dreaming of a time when
The English are sick to death of Labour and Tories

Nykyiset valtapuolueet ovat täynnä maanpettureita. Unelmoin ajasta, jolloin suomalaiset ovat kyllästyneet Kokoomukseen, Keskustaan, SDP:hen jne.

Eduskunta ja hallitus ovat täynnä maanpettureita. Nykyinen tasavallan presidentti, nykyinen pääministeri, kaikki nykyiset ministerit ja kaikki nykyiset kansanedustajat ovat maanpettureita. Yksikään heistä ei millään tavalla vastusta muslimien ym. barbaarien vyöryä Suomeen.

Muslimeihin pitäisi suhtautua samalla tavalla kuin Uuno Kailas suhtautui ryssään:

-- Henget taattojen, autuaat,

kuulkaa poikanne sana

-- jos sen pettäisin, saapukaat

koston armeijana --:

Ei ole polkeva häpäisten

sankarileponne majaa

rauta-antura vihollisen,

-- suojelen maani rajaa!

Ei ota vieraat milloinkaan

kallista perintöänne.

Tulkoot hurttina aroiltaan!

Mahtuvat multaan tänne.

Kontion rinnoin voimakkain

ryntään peitsiä vasten

naisen rukkia puolustain

ynnä kehtoa lasten!

Raja railona aukeaa.

Edessä Aasia, Itä.

Takana Länttä ja Eurooppaa;

varjelen, vartija, sitä.

Morrissey:

And spit upon the name Oliver Cromwell
And denounce this royal line that still salutes him
And will salute him forever


Puhuminen 1600-luvun tapahtumista 2000-luvun rocklaulussa voi tuntua yllättävältä, mutta historia on keskeinen osa kansallista identiteettiä. Oliver Cromwell syyllistyi kansanmurhaan Irlannissa ja ylläpiti tiukkaa puritanismia/kalvinismia Englannissa ja Skotlannissa. Itse en pitäisi Cromwellia niin tärkeänä, että mainitsisin hänet nykyaikaisessa poliittisessa laulussa. Morrissey kuitenkin irlantilais-brittiläisenä laulajana koki Cromwellin merkittäväksi hahmoksi myös nykyajan poliittisen ja kulttuurillisen ilmapiirin kannalta.

Tämä on esimerkki siitä, että eri kansoille hyvin erilaiset asiat ovat tärkeitä. Ulkomaalaisten voi olla hyvin hankalaa tai jopa mahdotonta ymmärtää, mitä suomalaisille merkitsee esim. 30-vuotinen sota, nuijasota tai Lalli. Kansallisuudet ovat identiteetiltään ja historialtaan niin erilaisia, että mikään monikulttuurinen yhteiskunta ei voi toimia. Yhteiskunta voi perustua vain yhteiseen kansalliseen identiteettiin.

Jokaisen Euroopan maan on oltava etnisesti homogeeninen kansallisvaltio. Mikään muu malli ei toimi.


keskiviikko 25. marraskuuta 2009

La Trahison des Clercs

Kun suomalaissyntyinen nainen haukkuu suomalaiset miehet kategorisesti kansainvälisessä mediassa, hän on Helsingin sanomien mielestä suorapuheinen, mikä ilmeisesti viittaa siihen, että on jokin tosiasia, jonka hän ilmaisee suoraan, kiertelemättä. Hän myös samaisen lehden mukaan oudoksuu sitä, että asiaa on käsitelty julkisuudessa ja että joku on siitä harmistunut.
"Eihän suomalaisen yhteiskunnan epäkohdista tai kansallisista stereotypioista keskustelemista voi kieltää. Se on aivan eri asia kuin rasismi, jossa kritiikkiä käytetään leimaamiseen, jonka takana voi olla muita tarkoitusperiä, esimerkiksi väkivaltaan yllyttäminen."
Käsittääkseni ensiksikään kukaan ei ole kieltänyt Oksasta keskustelemasta yhtään mistään. En kuitenkaan ymmärrä jälkimmäistä osaa, koska en oikein ymmärrä mikä sitten oikeastaan on "leimaamista", jos ei puhe suomalaisesta miehestä geneerisesti viinaan menevänä pahoinpitelijänä.
Itse en, "miesasiamiehistä" tms. poiketen, ole halukas esittämään mitään isäs oli kun sua teki- argumentteja siitä, kuinka väkivaltaisia naiset ovat. Ilmiö on mielenkiintoisempi noin yleisellä tasolla merkkinä siitä, minkälainen puhe on Suomen oloissa osoitus kuulumisestä ns. älymystöön. Oksasen tapauksessa "puhetapa" voidaan ajatella laajassa merkityksessä, esimerkiksi ulkonäköön ja tapoihin liittyvänä viestintänä, kuten tässä tapauksessa tupakoinnin ihannointina. Väittäisin, ettei Suomessa ole todellista älymystöä, sanan siinä merkityksessä kuin wikipedia sen esittää, mutta tämä ei ole täysin totta. Meillä on vain sellainen mediakulttuuri, että aatteet ja ajatukset, joita tämä korkeakulttuurin alueella toimiva väestönosa edistää, ovat ala-arvoista mölinää. Joku sanoo jotain "shokeeraavaa" ja sitten sitä päivitellään ja taivastellaan. Näkökulma on kapea ja rajoittuu yleensä "feminismiin" tai johonkin muuhun makkaratukkien suosimaan pseudoteoriaan. Media ja jopa oikeuslaitos vartioivat niinsanotun älymystön monopolia. Jos joku muu esimerkiksi yrittää samanlaista provokatiivista tyyliä mutta "vääristä" lähtökohdista, hänet parhaassa tapauksessa vaietaan kuoliaaksi (mikä usein olisikin paikallaan) ja pahimmassa tapauksessa viedään käräjille. Kirjoittamalla sadomasokistista ja "sopivaa" viholliseksi koettua väestönosaa leimaavaa tekstiä pääsee suomalaisen korkeakulttuurin kärkeen ja pääsee kansainväliseen mediaan laukomaan "kohahduttavia" latteuksia jotka on kuultu eri muodossa kymmenet kerrat aiemmin. Syntyvän yhteiskunnallisen keskustelun syvyyksissä ei voi tosin uida edes käsipohjaa, mikä on hyvä, ottaen huomioon minkälaista kuraa se on. Kaikkein hellyyttävintä on huolestunut nyyhkintä "Suomi-kuvasta", ikäänkuin joku naamansa valkaissut makkaratukka kiinnostaisi ketään muuta kuin neuroottisesti kuvittellista kansallista etua vaalivaa pikkuporvarillista rupusakkia.
En tässä ota kantaa Oksasen kirjallisiin ansioihin, joita en ole pätevä arvioimaan. Hänen ansionsa kirjailijana ovat kuitenkin täysin erilliset tällaisen "yhteiskunnallisen keskustelun" relevanssista.

torstai 2. heinäkuuta 2009

Zarmina Razai, huippuosaaja, kulttuurinrikastuttaja, työvoimapulan poistaja





Alkoholismi on yksi Suomen merkittävimmistä kansantaudeista. Alkoholistien lisäksi ongelma koskettaa heidän perheitään sekä läheisiään ja aiheuttaa paljon lisäkustannuksia terveydenhuollolle, Zarmina Razai kirjoittaa kolumnissaan:

Alkoholi on monen pahan alku ja juuri. Nuoret aloittavat juomisen varsin varhain, nykyisin myös tytötkin, mikä aikaisemmin Suomessa oli vielä harvinaista. Nuoria 12-13-vuotiaita hoipertelee usein keskustan alueilla, toreilla, asemilla jne.

Miksi näin on? Eivätkö vanhemmat tiedä tai välitä, missä heidän lapset viettävät aikaansa? Ehkä vanhemmatkin ovat itse kotona tai ravintolassa samassa tilassa kuin lapset. Näistä nuorista tulee aikanaan isinä ja äiteinä sellaisia vanhempia, joiden lapset jatkavat perinnettä ja kierre on valmis.

Alkoholismi on yksi Suomen merkittävimmistä kansantaudeista. Alkoholistien lisäksi ongelma koskettaa heidän perheitään sekä läheisiään ja aiheuttaa paljon lisäkustannuksia terveydenhuollolle.

Alkoholin liikakäytön sosiaaliset haitat kohdistuvat käyttäjään, omaisiin, läheisiin ja ulkopuolisiin henkilöihin sekä taloudellisiin rakenteisiin. Pitkäaikainen liikakäyttö aiheuttaa fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia haittoja.

Omaiset voivat joutua kärsimään alkoholistin aiheuttamista onnettomuuksista, lähisuhdeväkivallasta ja monimutkaisista ihmissuhdeongelmista. Alkoholistiperheissä kasvaneet lapset joutuvat kohtaamaan turvattomuutta, laiminlyöntiä, väkivaltaa ja taloudellisia ongelmia, perheen lapsen tulevaisuutta leimaavat usein kasvu- ja sopeutumisvaikeudet sekä koulunkäyntiongelmat.

Taudin syitä ja toimivia hoitokeinoja on yritetty löytää, mutta edelleenkin tämä sairaus on vaikeasti ehkäistävissä ja hoidettavissa. Merkittäviä syitä ovat Suomessa vallitsevat asenteet ja ilmapiiri, jotka hyväksyvät alkoholinkäytön ja kannustavat siihen.

Suuri haaste terveydenhuoltoalan ammattilaiselle on motivaation syntymisen ja voimavarojen löytymisen ongelma. Usein alkoholin liikakäyttäjä ei tunnusta ongelmaansa ennen kuin on syntynyt vakavia seuraamuksia itselle, omaiselle tai muille. Ulkopuolisten tehtäväksi jää sekä voimavaraistavan että konkreettisen tuen ja avun tarjoaminen silloin kun alkoholisti on niitä valmis vastaanottamaan.

Olen tyytyväinen alkoholiveron korotukseen. Toivottavasti voidaan tulevaisuudessa alkoholiveroa vielä lisätä, se saattaisi vähentää nuorten alkoholin käyttöä, jotta katukuvamme ja puistomme siistiytyisivät!

Alkoholi ei kuulu islamilaisten elämään, sillä profeetta Muhammed on kieltänyt alkoholin käytön, mikä on toisaalta järkevä ajatus.



Zarmina Razai on syntyjään afganistanilainen. Hän tuli Suomeen runsaat 10 vuottasitten ja kirjoitti ylioppilaaksi Suomessa Kontiolahden lukiosta keväällä 2003.








Zarmina Razain mielestä Otaniemi on "ookoo"





Espoon etuja ovat sijainti, työmahdollisuudet, kauppa ja meri

"Ihan ookoo", sanoo Zarmina Razai vanhan poliisiammattikorkeakoulun pihalla Espoon Otaniemessä. Pakolaisten asialla kauan olleen Razain mielestä koulun asuntolaan saisi ihan kelpo tilat turvapaikanhakijoille. Pienen katselun jälkeen Otaniemi tuntuu jo paremmalta kuin Helsingin Kyläsaari tai Metsälä, jotka puolestaan ovat parempia kuin paikat muualla Suomessa.
Helsingin vastaanottokeskusten vahvuuksia ovat yhteydet, palvelut ja työmahdollisuudet. Ne ovat pääkaupungissa paljon paremmat kuin vaikkapa Kontiolahdella, jonne Razai itse tuli 1999 keskelle marraskuista metsää.

Entisen poliisiammattikorkeakoulun vieressä on kauppa. Se on tärkeä.
Espoon etu on sekin, etteivät kaikki tuppaa Helsinkiin. "Tulee ruuhkaa."
Helsingin keskusta ei olisi Razaista hyvä pakolaislapsiperheille. "Lisäksi ihmiset rupeaisivat kyselemään, mitä ne ulkomaalaiset täällä tekevät."
Meri siintelee poliisiopiston lähellä. "Se on hyvä asia ja vaikuttaa mielialaan, kun on joutunut lähtemään pois kotoa."

No onpas kiva, että Zarmina Razain mielestä Otaniemi on ihan OK turvapaikanhakijoiden asuinpaikaksi. Kiva, että turvapaikanhakijoille annetaan ilmainen hotellimajoitus merenrantakaupunginosasta Etelä-Espoosta.
Hienoa, että tämä kelpaa Zarmina Razaille. Kiitos, että saimme synninpäästön. Aiemmin me valkoiset heteromiehet olemme syyllistyneen karmeaan syrjintään sijoittamalla mm. Zarmina Razain ilmaiseen hotellimajoitukseen Kontiolahdelle ilman merinäköalaa.
Aivan kamalaa, että Zarmina Razai itse joutui vuoden 1999 marraskuussa näkemään suomalaista metsää. Kyllä meidän täytyy jatkossa hoitaa asiat niin, että kukaan turvapaikanhakija ei vahingossakaan joutuisi näkemään ilmaisen hotellihuoneensa ikkunasta mitään inhottavaa suomalaista metsää. Kyllä kaikki turvapaikanhakijat täytyy majoittaa Hotel Palaceen tai Hotel Kämpiin, jotta mitään ikäviä metsiä ei olisi turvapaikanhakijoiden näköpiirissä. Ressukat voivat vaikka traumatisoitua ankeista näköaloista.
Onneksi Zarmina Razai on jo kymmenessä vuodessa kotiutunut Suomeen niin hyvin, että työkseen kiertelee vittuilemassa suomalaisille ja vaatimassa lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää rahaa turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseen. Onpa se hienoa, että Suomeen tulee tällaisia huippuosaajia, kulttuurinrikastuttajia ja työvoimapulan poistajia. Me suomalaisethan emme mitenkään pärjäisi täällä Suomessa keskenämme, jos tänne ei tulisi afghanistanilaisia ämmiä vittuilemaan meille ja vaatimaan lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää rahaa turvapaikanhakijoille.


tiistai 23. kesäkuuta 2009

Vihreät, nuivistit ja Tolkien


J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta on globaali bestselleri. Minäkin hurahdin siihen varhaisteininä, vuosina, jolloin en juuri mitään juuri mistään tajunnut.


Luettuani Sormusten herran nyt uudestaan, tulin lähinnä surulliseksi. En vain siksi, että teos on kirjallisilta ansioiltaan vaatimaton, vaan sen maailmankuvan takia.


Keskimaa on laitaoikeiston unelmien täyttymys. Johtajat ovat viisaita, rohkeita ja armeliaita, palvelijat yksinkertaisia, kuuliaisia ja uupumattomia. Mikään ei koskaan muutu. Piskuinen eliitti käy välillä listimässä lohikäärmeen tai Mustan ruhtinaan ja palaa elämään turvattua elämäänsä, joka perustuu enemmistön raadantaan.


Miksi kirjassa ei kuvata Hobittilan piikoja luuttuamassa Repunpään isännän lattioita? Kuka rakensi haltioiden palatsit? Miksi Sam Gamgi suostuu olemaan Frodon palvelija ilman palkkaa? Miksi feodalistisen Gondorin ihmiset tyytyvät elämäänsä maaorjina? Miksi keskimaalaiset suostuvat Elrondin haltiaeliitin ohjailtaviksi, sotimaan heidän sotiaan ja turvamaan heidän etuoikeutensa?


Koska heille uskotellaan, että on olemassa ulkoinen uhka, Sauron örkkeineen ja muut inhat, tummaihoiset idän ja etelän miehet. Pahin kaikista on velho Saruman, petturi, joka on myös keksijä. Hän on rohjennut kehittää koneita tavisten raadantaa helpottamaan.




Tähän asti kaikki tässä kolumnissa on täysin totuudenmukaista kuvausta Tolkienin maailmasta. Tolkien oli Linkolan kaltainen teollisen vallankumouksen vastustaja, jonka mielestä mm. rautateiden olemassaolo oli rikos Englannin vihreiden niittyjen muodostamaa pyhää maisemaa vastaan.

On sinänsä huvittavaa, että Vihreisiin kuuluva poliittinen kolumnisti Jarkko Tontti haukkuu Tolkienia tästä teknologia- ja teollisuusvastaisuudesta. Vihreäthän nimenomaan ovat modernin länsimaisen sivilisaation vastustajia.


Hänen hirvein rikoksensa on lännen puhtaan rodun saastuttaminen, kun hän risteytti örkin ja ihmisen.


Tämä on väärä kuvaus Tolkienin tarinasta, koska Sarumanin luoma uusi örkkirotu uruk-hai ei ole Tolkienin tarinassa mitenkään keskeinen elementti. Örkit ovat lähtökohtaisesti lännen vihollisia jo ennen tuota örkkien rodunjalostusta. Tämä on verrattavissa siihen, että esimerkiksi turkkilaisia pidettiin eurooppalaisten vihollisina jo keskiajalla, kauan ennen turkkilaisten sekoittumista eurooppalaisiin maahanmuuton myötä.


Mitä vastaan ”lännen vapaat kansat” Aragornin ja Gandalfin johdolla oikeastaan taistelevat? Valistusta tietysti. Keskimaalaiset on valjastettu vastustamaan vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa, ajatuksia, jotka kaikkialla uhkaavat perinteisiin nojaavan eliitin etuoikeuksia. Heidät on huijattu vihaamaan ulkomaalaisia, teknologista kehitystä ja kaikkea muutosta, joka uhkaa heidän johtajiensa valtaa.


Sauron ja Saruman eivät selvästikään edusta vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa, vaan lähinnä bolshevismia tms. tyranniaa ja hävitystä.

On kuitenkin totta, että Tolkienin ihanteellisena esittämä Länsi on feodaalinen, kuningassukujen, aatelisten tms. eliittien johtama sääty-yhteiskunta.


Ei ole yllättävää, että Taru sormusten herrasta on ulkomaalaisvihaa maahanmuuttokriittisyyden naamiossa lietsovan Jussi Halla-ahon lempikirja. Myös perussuomalaisten rasistilaidan äänillä europarlamentin varapaikalle noussut Sampo Terho fanittaa Tolkienia.

Tämä on perin kehno selitys, koska Tolkien-faneja ovat suunnilleen 50 % 10-20-vuotiaista pojista ja ehkä 10 % tytöistä.



Ja kas, näiden miesten puheet ovat sitä itseään, umpikonservatiivista pysähtyneistöfantasiaa.

Enpä ole havainnut Terhon tai Halla-ahon ihailevan keskiaikaa tai sääty-yhteiskuntaa.
Jarkko Tontti kuitenkin ilmeisesti uskoo tällaista havainneensa. Olisi mielenkiintoista, jos hän esittäisi tämän tulkintansa tueksi jotain relevantteja sitaatteja Terhon tai Halla-ahon kirjoituksista.

Ilmeisesti on kuitenkin aivan turha odottaa, että vihreät edes yrittäisivät perustella omia väitteitään.



Tummat eteläiset sun muut örkit tulevat ja raiskaavat Pohjolan vaaleat haltianeidot. Länsi on uhattuna, edessä on viimeinen puolustustaistelu tai kaikki on menetetty.

Eikö tämä muka ole totta?


Puheenparsi on sama kuin Keskimaan ruhtinailla, ongelmien yksinkertaistaminen hyvän ja pahan väliseksi kamppailuksi, muukalaisviha ja haaveksiminen menneistä hyvistä ajoista, jolloin kaikki muka oli paremmin.


Enpä ole koskaan havainnut Terhon tai Halla-ahon haaveilevan menneistä hyvistä ajoista. Tähänkin pätee se, mitä edellä sanoin vihreiden tavasta esittää täysin perusteettomia väitteitä vain omien omituisten harhakuviensa pohjalta.

Sen sijaan ongelmien pelkistäminen hyvän ja pahan väliseksi kamppailuksi on usein ihan mielekästä. Esimerkiksi talvi- ja jatkosodassa oli järkevää nähdä Suomi hyvänä ja Neuvostoliitto pahana. Olisiko Jarkko Tontti talvi- ja jatkosodan aikana haukkunut esimerkiksi Rytiä ja Mannerheimiä ongelmien yksinkertaistamisesta hyvän ja pahan väliseksi kamppailuksi?

Neuvostoliiton hyökkäys Suomeen voidaan täysin perustellusti esittää Mordorin hyökkäyksenä Länteen, Pahuuden valtakunnan hyökkäyksenä normaaleja, hyviä ihmisiä vastaan, barbaarien hyökkäyksenä sivistystä vastaan.



Uuno Kailas:



Raja railona aukeaa.

Edessä Aasia, Itä.

Takana Länttä ja Eurooppaa;

varjelen, vartija, sitä.

Takana kaunis isänmaa

kaupungein ja kylin.

Sinua poikas puolustaa,

maani, aarteista ylin.

Öinen, ulvova tuuli tuo

rajan takaa lunta.

-- Isäni, äitini, Herra, suo

nukkua tyyntä unta!

Anna jyviä hinkaloon,

anna karjojen siitä!

Kätes peltoja siunatkoon!

-- Täällä suojelen niitä.

Synkeä, kylmä on talviyö,

hyisenä henkii Itä.

Siell' ovat orjuus ja pakkotyö;

tähdet katsovat sitä.

Kaukaa, aroilta kohoaa

Iivana Julman haamu.

Turman henki, se ennustaa:

verta on näkevä aamu.

Mut isät harmaat haudoistaan

aaveratsuilla ajaa;

karhunkeihäitä kourissaan

syöksyvät kohti rajaa.

-- Henget taattojen, autuaat,

kuulkaa poikanne sana

-- jos sen pettäisin, saapukaat

koston armeijana --:

Ei ole polkeva häpäisten

sankarileponne majaa

rauta-antura vihollisen,

-- suojelen maani rajaa!

Ei ota vieraat milloinkaan

kallista perintöänne.

Tulkoot hurttina aroiltaan!

Mahtuvat multaan tänne.

Kontion rinnoin voimakkain

ryntään peitsiä vasten

naisen rukkia puolustain

ynnä kehtoa lasten!

Raja railona aukeaa.

Edessä Aasia, Itä.

Takana Länttä ja Eurooppaa;

varjelen, vartija, sitä.



Tällaisen mustavalkoisen vastakkainasettelun vastustaminen "monimutkaisten ongelmien liiallisena yksinkertaistamisena" johtaa useimmissa tapauksissa siihen, että postuloidaan moraalinen ekvivalenssi esimerkiksi Neuvostoliiton ja Suomen välille, Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välille, arabimaiden ja Israelin välille, al-Qaidan ja Yhdysvaltain välille, Pohjois-Korean ja Yhdysvaltain välille tai lapsiaan ympärileikkaavan, pakkonaittavan ja kunniamurhaavan muslimin ja lihaasyövän valkoisen heteromiehen välille.


Ronald Reagan varoitti kylmän sodan aikana tästä hyvän ja pahan moraaliseen ekvivalenssiin johtavasta itseruoskinnasta eli oman kulttuurin, oman isänmaan ja oman yhteiskunnan sairaasta inhoamisesta ja vihollisen pahuuden vähättelystä: (lihavoinnit minun)


I urge you to beware the temptation of pride — the temptation of blithely declaring yourselves above it all and label both sides equally at fault, to ignore the facts of history and the aggressive impulses of an evil empire, to simply call the arms race a giant misunderstanding and thereby remove yourself from the struggle between right and wrong and good and evil.



Hyvän ja pahan välisen dikotomian häivyttäminen merkitsee siis käytännössä moraalirelativismia eli nihilismiä.

Tämä selittää punavihreiden moraalisäteilijöiden "suvaitsevuuden" mm. islamia ja muita primitiivisiä barbaarikulttuureita kohtaan.



maanantai 8. kesäkuuta 2009

Länsi vs. itä heraldiikan valossa





(Lihavoinnit ja kursivoinnit M.E.)

Kari Tarkiainen: Öst och väst i heraldikens spegel

SvD, 1998-01-03


Heraldiken är en konstart, som av många upplevs som en sällsynt hobby, idkad av officiella statsheraldiker och äldre gentlemän av mera bördsstolt typ. I en värld där den grafiska formgivningen präglas av abstrakta logotyper eller firmamärken med tonvikt på mer eller mindre konstnärligt utformade förkortningar, bokstavskombinationer eller övriga visuella signaler ter sig den klassiska vapenbundna heraldiken onekligen som en gammaldags företeelse. Men i formgivningens värld är det gamla inte i sig sämre än det nya. Just genom att sköldemärken alltid är tecknade valspråk kan heraldiken när den är som bäst föra vidare historiens budskap på ett mera slagkraftigt sätt än långa verbala utläggningar. Utöver att vara finkultur och konst är heraldiken också ett studieobjekt, visserligen bara för en handfull forskare världen över. Vetenskapligt kan den avslöja intressanta idéhistoriska sammanhang, när en kännare får förklara varför man har ritat vad och hur. Ett exempel på detta är debatten om det svenska tre kronorsvapnet, ett viktigt ämne även när det gäller nordismens förhistoria.


På mitt bord ligger två mycket gedigna band på tillsammans omkring ett tusen sidor med hundratals bilder, bland dem ett antal vältryckta färgbilder. Verket bär den något komplicerade titeln ''Muschoviten . . . Turcken icke olijk''. Ryssattribut, och deras motbilder, i svensk heraldik från Gustav Vasa till freden i Stolbova (Jyväskylä Studies in the Arts 55. Jyväskylä, FM 350:-). Författaren är Leif Tengström, välkänd både bland konsthistoriker och inom den finska minoriteten i Stockholm, där han har verkat i Finska kyrkans kyrkoråd och som styrelseordförande för den finska skolan vid Fridhemsplan. Boken är något så sällsynt som en doktorsavhandling i heraldik, mig veterligen den första i sitt slag i Finland. Tengströms avhandling granskades vid universitetet i Jyväskylä och fick vid disputationen de amplaste lovorden av opponenten, professorn i konsthistoria vid Åbo akademi Bo Ossian Lindberg.


Vad fick Tengström att ägna så massiv forskarmöda åt ett sådant sällsynt ämne som öst-västkonfliktens reflexer i den svenska vapenkonsten, låt vara mot en mycket brett tecknad europeisk bakgrund? Författaren förklarar i sin inledning, att han länge hade irriterats av det faktum att medan den finska bastuns medicinska effekter har behandlats i omkring 500 studier, av vilka elva är doktorsavhandlingar, har nationens heraldiska symbol, det finska lejonvapnet, inte alls beskrivits i någon vetenskaplig forskning värd namnet. Är det bara kroppskultur och hälsa som den finska forskningspolitiken vill veta av, frågar han sig. Detta är kanske inte hela sanningen, ty den första impulsen till Tengströms studie tycks ha legat på ett annat plan, i kontroversen med historieprofessor Matti Klinges resonemang kring sabelsymboliken i Finlands riksvapen, publicerat i boken ''Finlands blåvita färger'' 1981.


Finlands kroksabel, rysk eller turkisk


Den idérike lärdomshistorikern Klinge hävdade i denna studie mera i förbifarten, att det vapen som det finska lejonet trampar på med sina baktassar inte alls är en ryssesabel och symbol för det urgamla rysshatet, utan en turkisk kroksabel och sålunda mera en reflex av en allmäneuropeisk fasa inför det framryckande ottomanska imperiet. Detta fick Tengström att protestera i ett genmäle publicerat i Finskt Museum. Vid läsning av Leif Tengströms avhandling kan man finna, att hans dåtida uppfattning i hög grad nyanserats i takt med ett djupare studium av ämnet. Inte så, att Finlands lejon, som svänger ett rakt västerländskt svärd i framtassarna och trampar på den ryska kroksabeln med baktassarna, enligt honom skulle symbolisera något annat än Johan III:s strid med Ivan den Förskräcklige, utan mera genom iakttagelsen, att denna symbolbild hör hemma hos ett väldigt panorama av ikonografiska framställningar, som alla förhärligar väst framom öst. ''Muskoviten, Turken icke olik'' är en replik hämtad ur Gustav Vasas mun och som citatet säger satte man i väst, från medeltiden då heraldiken föddes till slutet av den tidigmoderna epoken, likhetstecken mellan de båda storrikena i öster. Leif Tengströms perspektiv på sitt ämne är långt och ungefär till hälften hämtat ur skriftliga källor, till hälften från bildernas värld. Författaren tar upp till behandling ett antal symboler, alla vapen, som signalerar västlig eller östlig tillhörighet. De är: det raka svärdet (i motsats till kroksabeln), armborstet (i motsats till skyterbågen) och harnesken (i motsats till ringbrynjan). Dessutom behandlas ett antal pilar, hjälmar och annat, dubbelörnar och gotiska lejon, som hör antingen till den ena eller den andra kultursfären. ''Korstågens och korstågsandans stridslurar hörs igenom som en kraftig grundton för alla dessa heraldiska vapen. Denna heraldik har tillkommit i samma tonart som den västerländska kristenhetens främlingskap inför såväl den grekisk-ortodoxa kristenheten som den muslimska världen, vilka ofta både avsiktligt och oavsiktligt buntades ihop'', skriver Tengström.


Heraldisk symbolik och gamla citat


Det är sålunda en både krigs- och propagandaspäckad heraldik, som rullas upp i Tengströms avhandling. Men vapenskramlet mellan väst och öst inskränker sig i boken inte bara till bilder, utan författaren har också fångat in en väldig mängd citat ur mest skilda källor, som tar upp samma tema. En analys av retoriken i sitt sammanhang utgör det andra källmaterialet i avhandlingen. Tengström har valt att studera och framlägga den mentalhistoriska bakgrunden för heraldiska teman genom att, utgående från det klassiska antika barbarbegreppet, utreda hur dess olika komponenter har klistrats på ryssar och deras härskare genom tiderna. Ord yttrade om skyter och perser, dessa Asiens folk, under den grekiska kulturens blomstring alltifrån Herodotos, har levt vidare långt in på 1500- och 1600-talen, till författarens egentliga domäner. Den nästan genialt genomförda kombinationen av illustrationer och verbala kvarlevor gör Tengströms avhandling ytterst intressant för alla, som vill sätta sig in i öst-västrelationernas kulturhistoriska bakgrund. Men Tengström har inte gjort det lätt för sin läsekrets genom sin grundliga framställningsmetod, som bygger på överlånga citat på olika originalspråk.


En imponerande notapparat


Avhandlingens notapparat, som till en stor del hänvisar just till dessa citat, omfattar inte färre än 4 300 fotnoter, och den tätt tryckta käll- och litteraturförteckningens omfattning är över hundra sidor. Läsaren förutsätts kunna alla de västeuropeiska språken med tonvikt på latin, lågtyska, holländska och gammalsvenska (medan grekiska och ryska i regel framträder i engelsk översättning!) samt orka läsa genom ymnigt flödande textavsnitt där långt ifrån allting hör strikt till temat. Tengströms historiska hantverk gör att avhandlingen delvis liknar en källutgåva; något hädiskt kommer man att tänka på Samuel von Pufendorf, Johannes Widekindi och övriga stormaktstidens svenska historiografer, som radade upp sina källor när de skrev om Sveriges kungar och krig.


Elegant presentation av lärdomen


Detta särdrag i framställningen - orsaken till avhandlingens elefantiasis - bör dock inte skymma det faktum, att frågeställningen, metoden, akribin i övrigt och Tengströms egna kvickt formulerade resonerande textavsnitt gör boken vetenskapligt mycket njutbar. En stor mängd halvt glömda fiktioner dammas av, sätts in i sitt sammanhang och presenteras med en elegant lärdom. I synnerhet gäller detta sabeln, det finska lejonets gungande underrede, vars förekomst utreds från målningarna på attiska vaser från 400-talet f Kr över Igorkvädet till avbildningarna av Erik XIV:s harnesk och Rubens målningar. Framställningen kulminerar i analysen av Storfurstendömet Finlands vapen, som Tengström dels omdaterar, dels förklarar på ett helt nytt sätt. Vapnets förebild var en stenrelief på Stockholms slotts innergård, som Johan III omkring 1578 hade satt upp och som föreställde det götiska lejonet med Tre Kronor på sin sköld fäktande med en drake och trampande en ryssemössa under sina baktassar. Under avbildningen stod orden Tandem bona Causa Triumphat (den goda saken segrar till slut) inhuggna i sten. Kungen lät slussa ryska sändebud och förhandlare till slottet förbi denna relief ''Ryssen till vanheder'' som det står i källorna. Jämfört med denna politiska skymf är budskapet i Finlands vapen enligt Tengström ''en mild västanfläkt''.


Finlands rosor från Vadstena kloster


Även de övriga detaljerna i Finlands vapen förklaras i avhandlingen på ett nytt sätt: de nio heraldiska rosorna tolkar Tengström som en reminiscens av Rosenkransmadonnan, dyrkad framför allt i Vadstena kloster medan storfurstendömets krona skulle vara en litauisk Jagellokrona. Dessa enskildheter tål måhända att diskuteras ytterligare, men de öppnar onekligen ett överraskande perspektiv mot det katolska Europa, intressant i dessa dagar av en ny finsk kontinentfeber. Som det finska statsvapnets främste arkitekt framträder i Tengströms avhandling - om än vagt - självaste generalsekreteraren i jesuitorden, Antonio Possevino. Hur det än förhåller sig med detta, står det kända 1500-talsexemplaret av Finlands vapen, skapat av bildhuggaren Willem Boy till Gustav Vasas gravmonument i Uppsala domkyrka, i särklass i fråga om heraldisk elegans och skönhet. Ett annat östattribut, skyterbågen, lever i Tengströms framställning ett ytterst segt liv i ikonografin från antikens Salamis till Gustav Vasas och Johan III:s Savolax. Landskapet Savolax vapen föreställer en hotbild - den spända, skjutklara ryssebågen mot en svart bakgrund - och symboliserar som sinnebilden för Asien den fruktan som ständigt lurar vid östgränsen. Denna tolkning har givetvis numera helt försvunnit ur det allmänna medvetandet, och vi ser i Savolax vapen bara en så levande komposition, att man nästan tror sig höra klangen av en pil som lämnar sin båge, såsom en heraldiker har sagt.


Det är sålunda en på många sätt fantasieggande och tung avhandling som Leif Tengström har presterat under decennielång forskarmöda. Boken passar dåligt i sällskap med många nutida doktorsavhandlingar, där ett lätt teoribygge och ytliga problemställningar är huvudsaken. Den är ett lärdomsprov i ordets egentliga betydelse, byggt på ett gigantiskt arbete i bibliotek och arkiv, och töms inte genom en hastig genomläsning. ''Muschoviten . . . Turcken icke olijk'' är en idéhistorisk guldgruva av det bestående slaget, där ännu många av forskare kommer att göra sina fynd.


lauantai 22. syyskuuta 2007

Asenteesta

Turbanbomb-blogista:


Back in 1667, the Zaporozhian Cossacks defeated a Turkish army that had been sent in to the south of Russia. In spite of his defeat, the Turkish Sultan Mehmed IV sent a letter to the Cossacks demanding their surrender.

The letter went like this:


As the Sultan; son of Muhammad; brother of the Sun and Moon; grandson and viceroy of God; ruler of the kingdoms of Macedonia, Babylon, Jerusalem, Upper and Lower Egypt; emperor of emperors; sovereign of sovereigns; extraordinary knight, never defeated; steadfast guardian of the tomb of Jesus Christ; trustee chosen by God himself; the hope and comfort of Muslims; confounder and great defender of Christians — I command you, the Zaporozhian Cossacks, to submit to me voluntarily and without any resistance, and to desist from troubling me with your attacks.




So, what were the Zapoes' response?

Well, first of all, they did not apologize for defeating the Sultan's invading army and thereby insulting the Religion of Peace. Their newspapers did not post editorials and op-ed's and commentaries demanding the resignation of the Government, large exporting companies did not bring full-page hand wringing ads in leading Muslim newspapers explaining how sorry they were for the insult to their customers.

Instead, the Cossacks looked at the rather pompous letter and decided to tell the Sultan to get stuffed.

A reply was written:

Zaporozhian Cossacks to the Turkish Sultan!

O sultan, Turkish devil and damned devil's kith and kin, secretary to Lucifer himself. What the devil kind of knight are you, that can't slay a hedgehog with his naked arse? The devil shits, and your army eats. You will not, you son of a bitch, make subjects of Christian sons; we have no fear of your army, by land and by sea we will battle with thee, fuck your mother.

You Babylonian scullion, Macedonian wheelwright, brewer of Jerusalem, goat-fucker of Alexandria, swineherd of Greater and Lesser Egypt, Armenian pig, Podolian thief, catamite of Tartary, hangman of Kamyanets, and fool of all the world and underworld, an idiot before God, grandson of the Serpent, and the crick in our dick. Pig's snout, mare's arse, slaughterhouse cur, unchristened brow, screw your own mother!

So the Zaporozhians declare, you lowlife. You won't even be herding Christian pigs. Now we'll conclude, for we don't know the date and don't own a calendar; the moon's in the sky, the year with the Lord, the day's the same over here as it is over there; for this kiss our arse!



Quite an appropriate response if You ask me. Should be nailed on the walls in every Western Foreign Ministry.



Tapausta kuvaa Ilja Repinin kuuluisa maalaus Zaporižžjan kasakat kirjoittavat kirjettä Turkin sulttaani Mohammmed IV:lle.