Kirjasto somalien hengailupaikkana, osa 2

Kirjoitin äskettäin kirjastojen degeneroitumisesta somalien hengailupaikaksi:

Kirjasto somalien hengailupaikkana

Kirjasto ei ole nuorisotilana ihan tavallisin. Eikö siellä yleensä pidä olla hiljaa?

"Sen kanssa oli ongelmia alkuaikoina", sanoo osaston johtaja Robin Marcus. "Mutta kyllä kirjaston pitää peilata nykyaikaa ja kulttuuria. Ei auta itkeä, että asiat muuttuvat."

Tässä siis kirjaston musiikkiosaston johtaja Robin Marcus sanoo, että somalien ym. muslimien kovaääninen älämölö "peilaa nykyaikaa ja kulttuuria". Siis KIRJASTOSSA työskentelevän ihmisen mielestä "ei auta itkeä", että kirjasto on täynnä muslimien äbäläwäbälä-huutoa.

Tämähän on aivan sairasta. Tuolle ihmiselle pitäisi välittömästi antaa kenkää. Tuo ihminen on täysin epäpätevä työskentelemään kirjastossa.

Lähetin kyseisen kirjaston sähköpostiosoitteeseen ja muutamille eri valtuustoryhmiä edustaville kaupunginvaltuuteille tällaisen kommentin:

Leppävaaran kirjaston musiikkiosaston johtaja Robin Marcus sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa 17.5., että kirjaston asiakkaiden pitää sopeutua somalien ym. ulkomaalaisten meluamiseen:

- LAINAUS ALKAA -

Kirjasto ei ole nuorisotilana ihan tavallisin. Eikö siellä yleensä pidä olla hiljaa?

"Sen kanssa oli ongelmia alkuaikoina", sanoo osaston johtaja Robin Marcus. "Mutta kyllä kirjaston pitää peilata nykyaikaa ja kulttuuria. Ei auta itkeä, että asiat muuttuvat."

Pointti peilaa nykyaikaa myös siten, että kävijäkunta on monikulttuurinen. Erityisesti somalinuoria on paljon.

"Noin puolet kävijöistä on maahanmuuttajanuoria, puolet kantasuomalaisia", Marcus sanoo.

- LAINAUS LOPPUU -

http://www.hs.fi/verkkolehti/kulttuuri/artikkeli/Espoon+nuoret+viihtyv%C3%A4t+kirjastossa/1135256882859

Tässä siis kirjaston musiikkiosaston johtaja Robin Marcus sanoo, että somalien ym. muslimien kovaääninen meluaminen "peilaa nykyaikaa ja kulttuuria". Siis KIRJASTOSSA työskentelevän ihmisen mielestä "ei auta itkeä", että kirjasto on täynnä muslimien melua.

Tuo ihminen on selvästi täysin epäpätevä työskentelemään kirjastossa.

Normaalien ihmisten mielestä kirjastoissa pitäisi olla hiljaa, mutta tämä kirjaston musiikkiosaston johtaja on toista mieltä. Hänen mielestään kirjastossa ei voi enää vaatia hiljaisuutta, koska afrikkalaisten kulttuurillisiin, ehkä peräti geneettisiin erityispiirteisiin kuuluu kovaääninen huutaminen.

Kirjaston musiikkiosaston johtaja Robin Marcuksen mielestä suomalaisten pitää sopeutua afrikkalaisten käytökseen. Hänen mielestään suomalaisilla ei ole oikeutta vaatia, että Suomessa pitäisi käyttäytyä suomalaisten sosiaalisten normien mukaisesti. Hänen mielestään se on "nykyaikaa", että kirjasto on täynnä huutavia somaleita.

Niille suomalaisille, jotka kokevat somaleiden huudon epämiellyttäväksi, kirjaston musiikkiosaston johtaja Robin Marcus haistattelee: "Ei auta itkeä, että asiat muuttuvat." Jokainen espoolainen veronmaksaja maksaa veroja tuollaisia mielipiteitä omaavan ihmisen palkan kustantamiseksi. Mielestäni ei ole millään tavalla hyväksyttävissä, että veronmaksajien rahoista palkkansa saava ihminen haistattelee veronmaksajille.

Vaadin, että Robin Marcus irtisanotaan ilmiselvän epäpätevyytensä vuoksi.

Sellon kirjaston musiikkiosaston johtaja Robin Marcus lähetti tällaisen vastauksen:

Sellon kirjaston vastaus Mikko Ellilän kritiikkiin

Mikko Ellilä, mielestäni siteeraat minua kuten piru lukee raamattua. Yhdistelemällä lauseita oman maun mukaan saa tietysti sellaisen tulkinnan kun haluaa. Fakta on kuitenkin se etten missään vaiheessa sano niin kuin väität: "Tässä siis kirjaston musiikkiosaston johtaja Robin Marcus sanoo, että somalien ym. muslimien kovaääninen meluaminen peilaa nykyaikaa ja kulttuuria". Sen sijaan sanoin "ettei kannata itkeä Breshnevin aikaisen pysähtyneisyyden kulttuurin ja kirjaston perään - se aika on ollutta ja mennyttä ja paluuta ei onneksi ole". Sen leikkasi Hesarin toimittaja pois, en tiedä pelkääkö hän tai hänen esimiehensä noottia Tehtaankadun suunnalta. Fakta on myös että viikoittain joudun huomauttamaan koväänisille lukutaidottomille kantasuomalaisille miehille jotka toilottavat kännykkään kirjaston hiljaisiksi merkityillä alueilla.

Se asenne somaleja ja muslimeja kohtaan joka huokuu tekstistäsi loukkaa minua ja somaliystäviäni.

Robin Marcus

toimistopääll.

Musiikki/Pointti

Sellon kirjasto

Sunniva Drake

aluekirjastonjohtaja

Leppävaaran alue

Tämäkin kuvastaa Robin Marcuksen asennetta: hänen mielestään kriittinen asenne somalien muslimien käytöstä kohtaan "loukkaa" häntä ja hänen "somaliystäviään".

Vastasin näin:

Se asenne suomalaisia veronmaksajia kohtaan, joka huokuu Robin Marcuksen lausunnoista, loukkaa minua ja suomalaisia ystäviäni.

Väitän, että selvä enemmistö espoolaisista ja yleensäkin suomalaisista on samaa mieltä.

Kirjastossa on oltava hiljaa. On pöyristyttävää, että kirjaston toimistopäällikkö sanoo pitävänsä hiljaista, rauhallista kirjastoa "Brezhnevin aikaisena pysähtyneisyyden kulttuurina". Robin Marcuksen mukaan "se aika on ollutta ja mennyttä ja paluuta ei onneksi ole". Hiljaisuus ja rauhallisuus on siis menneisyyttä ja somalien kovaääninen meluaminen nykyaikaa. Suomalaisten täytyy vain sopeutua tähän somalien meluamiseen eikä "itkeä" menneisyyden ajan hiljaisten, rauhallisten kirjastojen perään. Tuollaisella asenteella varustettu ihminen ei missään nimessä sovellu kirjastotyöhön.

Robin Marcuksen on aivan turha sanoa loukkaantuvansa "somaliystäviensä" puolesta. Somalien meluaminen ko. kirjastossa ei ole minun tulkintani, vaan Helsingin Sanomien artikkelista ilmenevä asia. Edellä siteeraamani artikkelin mukaan ko. kirjaston asiakkaista puolet on ulkomaalaistaustaisia, enimmäkseen somaleja. Nimenomaan tämä asiakaskunnan "monikulttuurisuus" on kirjaston henkilökunnankin mukaan syynä kirjaston nykyiseen meluisuuteen, johon Robin Marcuksen mukaan suomalaisten täytyy vain sopeutua, "itkemättä" vanhojen hiljaisten, rauhallisten kirjastojen perään.

Ko. kirjastossa (Sello) on HS:n artikkelin mukaan vahtimestareina kaksi somalia ja lisäksi kolmas somali koulutettavana kirjastotyöntekijäksi. HS:n haastatteli näitä somaleita. Haastattelun yhteydessä esitetään ilmeisesti näiltä somaleilta peräisin oleva toteamus: "Kurinpidossa auttaa, että työntekijä osaa nuorten äidinkieltä." Tämähän tarkoittaa nimenomaan sitä, että kirjastossa työskentelevät somalit itsekin kertovat kurinpitoa tarvitsevien, kirjastossa meluavien nuorten olevan nimenomaan somaleita. Eihän näillä somalityöntekijöillä muuten olisi yhteinen äidinkieli näiden häiriköivien, meluavien nuorten kanssa.

Koska kyseisessä kirjastossa työskentelevät somalit itse sanovat kirjastossa meluavien häiriköiden olevan somaleita, kirjaston toimistopäälliköllä Robin Marcuksella ei ole mitään asiallista syytä sanoa "loukkaantuvansa" näiden "somaliystäviensä" puolesta.

Robin Marcuksen puhe minun "asenteestani" somaleita ja muslimeja kohtaan on siis täysin asiaankuulumatonta ja harhaanjohtavaa. Robin Marcus yrittää torjua kaiken häneen kohdistuneen kritiikin valittamalla siitä, että kritiikin esittäjällä on negatiivinen "asenne" somaleita ja muita muslimeja kohtaan. Fakta on, että valtaenemmistö suomalaisista suhtautuu äärimmäisen negatiivisesti somalien meluamiseen kirjastoissa. Robin Marcuksen mielestä ihmiset eivät saa valittaa negatiiviseksi kokemistaan järjestyshäiriöistä, kuten metelistä. Tuolla logiikalla kukaan ei saisi koskaan valittaa mistään.

On kuitenkin olemassa ongelmia, jotka täytyy ratkaista. Meluaminen kirjastoissa on ongelma. Kirjastossa ei voi työskennellä tuollainen henkilö, jonka mielestä kirjaston asiakkaiden täytyy vain sopeutua somalinuorten kovaääniseen meluamiseen valittamatta asiasta lainkaan ja haikailematta vanhojen hyvien hiljaisten, rauhallisten kirjastojen perään.

On se kyllä kumma, että tällaiset asiat täytyy erikseen vääntää rautalangasta. Näiden asioiden pitäisi olla sanomattakin selviä.