Kansainvälisyyden käsitteestä

Jiri Keronen facebook-ryhmässä Minun Suomeni on kansainvälinen:

Kansainvälisyydellä ei ole mitään arvoa. Kansainvälisyys ei ole muuta kuin adjektiivi, joka kuvaa asiassa X valtioiden ja vastaavien entiteettien välistä kanssakäymistä. Sodat ovat kansainvälisiä, kuten myös pandemiat. "Kansainvälinen" itsessään ei ole yhtään sen positiivisempi tai negatiivisempi asia kuin "kansallinen...", vaan kyse on pelkästään asiasta.

Ihmiset, jotka ovat ylpeitä kansainvälisestä Suomesta, ovat todennäköisesti niitä samoja ihmisiä, jotka ovat ylpeitä valkoisesta ihonväristä. Logiikka ainakin on prikulleen sama, eli otetaan jokin täysin arvoneutraalia ominaisuutta kuvaava adjektiivi ja luodaan siitä pelkästään mielivaltaisin perustein jotenkin arvokkaampi kuin toisesta vastaavasta arvoneutraalia ominaisuutta kuvaavasta adjektiivista.

Kansainvälisyys on käytännössä poikkeuksetta välttämätöntä, koska jopa absoluuttisen isolationistinen politiikka vaatii kansainvälistä kanssakäymistä vähintään kanssakäymisestä kieltäytymisen muodossa. Kansainvälisyys on valtioiden välisessä kanssakäymisessä samalla tavalla välttämätön asia kuin ominaisuus "omistaa ihonväri" on välttämätön kaikille, joilla on iho.

Tähän liittyy olennaisesti myös se, että Suomi ei voi olla kansainvälinen yksikseen, sillä kansainvälisyys vaatii interaktiota. Suomen sanominen kansainväliseksi on sama kuin Turun sanominen kaupunkienväliseksi tai parkkipaikalla makaavan auton sanominen lujaksi. Suomi ei voi olla kansainvälinen, vaan Suomi voi ainoastaan toimia kansainvälisesti. Auto ei voi olla lujaa, mutta autolla voi ajaa lujaa.