Romadieh ei ollut missään nimessä mikään turvallinen paikka, jossa asua, sillä olimme kurdeja arabien ympäröimänä ja keskellä Irakia, johon me kurdit emme kuuluneet. Kurdien ei annettu tehdä töitä, ja vaikka työtä olikin, oli erittäin suuri riski tulla murhatuksi arabien joukossa, täytyi olla hyvä petkuttamaan ja seuraihminen, jottei olisi tullut silvotuksi palasiksi, sillä niin kävi. Niin kauhealta kuin se kuulostaakin, monia kurdeja, myös nuoria poikia, silvottiin palasiksi arabien asuttamilla mailla, jopa sukuelimetkin silvottiin ja ruumis tuotiin mustassa säkissä takaisin.
Romadieh oli kuin autiomaa, jossa oli kuitenkin mielestäni elämää, kurdien asenteen ansiosta. Talot tehtiin itse, ja rakentamisessa käytettiin savea, tiiliä ja olkia. Asfalttiteitä ei ollut, vain hiekkateitä, joiden kummallakin puolella oli huonokuntoisia taloja. Talojen katot saattoivat vuotaa silloin tällöin, sähköä tuli harvoin, monet lapset kuolivat jo erittäin varhaisessa iässä ripuliin ja muihin erilaisiin tauteihin. Naiset käyttivät kuukautisvuotoihinsa kangasta, koska siellä ei myyty kuukautissiteitä tai ei edes tiedetty, mitä ne olivat. Ihmiset jakautuivat yleensä asumaan sen mukaan, mitä klaania he edustivat.
Tällaista ihanuutta on islamilaisissa maissa. Yhteiskunta koostuu ihmisistä. Jokainen yhteiskunta ja kulttuuri on tietynlaisten ihmisten tuottama. Muslimit ovat tuottaneet tuollaisen yhteiskunnan ja kulttuurin.
Haluammeko me tuollaista kulttuuria Suomeen ja muualle Eurooppaan?
Matti Vanhanen, Alexander Stubb, Astrid Thors, Tuija Brax, Johanna Suurpää ja Mika Illman haluavat, koska heidän mielestään kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä. Heidän mielestään monikulttuurisuus on rikkautta, joten kaikki kulttuurit rikastuttavat Suomea, myös ylläkuvattu lähi-itämaalainen kulttuuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti