Kirjasto somalien hengailupaikkana

Kirjoitin kaksi vuotta sitten tällaisen jutun:

Somaleille maksetaan palkkaa tietokonepelien pelaamisesta

Espoon kaupungin tiedotuslehden uusimman numeron kannessa on nuorehkon somalimiehen pärstä, joka on varustettu otsikolla Unelmaduunissa.

Tekstistä käy ilmi, että kyseessä on kirjaston vahtimestari.

Virallisesti Yassin Mohamedin tehtävä Sellon kirjaston vahtimestarina on ylläpitää järjestystä. Käytännössä hän pelaa, juttelee ja pitää seuraa kirjastossa aikaansa viettävien nuorten kanssa.

Tällaisia siis ovat ne monikulttuuriset huippuosaajat, jotka rikastuttavat yhteiskuntaamme ja poistavat työvoimapulamme työskentelemällä julkisella sektorilla suomalaisten veronmaksajien rahoilla.

Yassin Mohamed ei ole kohdannut ennakkoluuloja työpaikallaan Sellon kirjastossa. ”Sekä työtoverit että asiakkaat ovat ottaneet minut hyvin vastaan.”

Nämä "asiakkaat" ovat toisia somaleja, jotka ottavat varmasti hyvin vastaan suomalaisten veronmaksajien kustantamia tietokonepelejä heidän kanssaan pelaavan heimoveljen.

(Tämä siis ei ole minun tulkintani, vaan näkyy selvästi ko. artikkelin kuvituksesta. Vahtimestarin vieressä sohvalla istuu kolme "nuorison" edustajaa eli n. 20-vuotiasta somalia gangstarapper-releet päällä pelaamassa pleikkarilla.)

"Työtoverit" ovat suomalaisia kukkahattutätejä, joiden mielestä kirjastossa työskentelevä yomuthafucka-ghettoblaster edustaa ihqua toiseutta.

”Työn lisäksi opiskelen oppisopimuksella nuorisonohjaajaksi. Työnantaja kertoi tällaisesta mahdollisuudesta ja esimies auttoi hakemuksenteossa. On hienoa, että sain tällaisen mahdollisuuden.”

Et siis osaa suomea edes sen vertaa, että osaisit itse täyttää oppisopimuskoulutuksen hakemuskaavakkeen.

Kauanko olet asunut Suomessa? 15 vuotta? Miksi et ole siinä ajassa oppinut suomea? Jos oppimiskapasiteettisi on noin huono, miten voit "opiskella" nuoriso-ohjaajaksi?

Mitä hyötyä Suomelle on tällaisista "huippuosaajista"?

Somalian väestöstä n. 75 % on lukutaidottomia YK:n tilastojen mukaan. Miten Somaliasta tulleiden lukutaidottomien vuohipaimenien tai kalashnikovia heiluttavien öyhöttäjien "osaamiselle" voisi olla kysyntää Suomen työmarkkinoilla?

Vastaus: ei sille tietenkään olekaan mitään kysyntää. Siksi somaleista yli 90 % onkin työmarkkinoiden ulkopuolella.

Loput somalit ovat "töissä" enimmäkseen julkisella sektorilla suomalaisten veronmaksajien rahoilla tai julkisen sektorin rahoittamissa "kansalaisjärjestöissä" niin ikään suomalaisten veronmaksajien rahoilla.

...

Qassimin ja muiden maahanmuuttajajärjestöaktiivien tekemät suoranaisesti laittomat väärinkäytökset ovat kuitenkin vain pisara meressä verrattuna täysin laillisiin suomalaisten veronmaksajien rahoilla ylläpidettyihin maahanmuuttajille räätälöityihin suojatyöpaikkoihin.

Suorastaan loistava esimerkki viimeksimainitusta on suomalaisten veronmaksajien kustantamalla palkalla tietokonepelejä toisten somalien kanssa työkseen pelaava somalialaistaustainen kirjaston vahtimestari, joka opiskelee suomalaisten veronmaksajien rahoilla nuoriso-ohjaajaksi voidakseen sittemmin saada palkkaa suomalaisten veronmaksajien rahoista somalinuorten paimentamisesta suomalaisten veronmaksajien kustantamassa nuorisotalossa.

Summa summarum: somalit tulevat Suomeen opiskelemaan suomalaisten veronmaksajien rahoilla saadakseen julkiselta sektorilta tai sen rahoittamista kansalaisjärjestöistä suomalaisten veronmaksajien rahoilla kustannettuja työpaikkoja, jossa heidän toimenkuvaansa kuuluu toisten somalien palveleminen, edelleen suomalaisten veronmaksajien rahoilla.

Täytyy olla aika helvetin tyhmä, jos luulee tällaisesta maahanmuutosta olevan jotain hyötyä Suomelle.

Todellisuudessa tällainen suomalaisten veronmaksajien rahojen tuhlaaminen somaleille ja muille maahanmuuttajille tarkoitettuihin palveluihin tietysti vähentää niitä määrärahoja, jotka ovat käytettävissä suomalaisille tarkoitettuihin julkisiin palveluihin.

Jokainen euro somaleille ilmaiseksi annettuihin tietokonepeleihin, somaleille ilmaiseksi annettuihin somaliankielisiin lastentarhoihin, somaleille ilmaiseksi annettuihin somaliankielisten kätilöiden palveluihin, somaleille ilmaiseksi annettuun islaminopetukseen kouluissa ym. maahanmuuttajille suomalaisten veronmaksajien kukkarosta kustannettuihin palveluihin on euro pois sinun julkisesta terveydenhoidostasi, sinun kirjastosi kirjavalikoimasta ja sinun lastesi kouluopetuksesta.

Nyt tämän saman kirjaston sama somalivahtimestari oli haastateltavana tällaisessa jutussa:

Espoon nuoret viihtyvät kirjastossa
Sellon kirjaston Pointti on monikulttuurinen hengailupaikka.

Noora Mattila

HELSINGIN SANOMAT

Abdi Yusuf, Nuuti Paananen, Joonatan Varjonen ja Murat Kosar pelaavat FIFA Etelä-Afrikka -peliä Sellon kirjaston Pointissa.

Murat Kosar, 14, on Sellon kirjaston nuortenosaston Pointin kanta-asiakas.

"Mä oon täällä aina. Me ollaan koneella ja pelataan korttia tai FIFAA", hän kertoo.

FIFA eli konsolilla pelattava jalkapallopeli on huomion keskipisteenä myös tänään.

Pointissa pelataan Etelä-Afrikan maailmanmestaruuskisojen välierä. Murat on Kamerunin joukkueen toinen jäsen. "Mä oon melkein jo voittanu."

Pointista on tullut suosittu ajanviettopaikka. Nuoret tulevat kirjastoon koulun jälkeen hengailemaan, pelaamaan tai käyttämään musiikkistudiota, jossa voi äänittää omia levyjä.

"Muilla paikkakunnilla on ollut vaikeuksia saada nuoria kirjastoon, täällä ei ole ollut mitään ongelmaa. Pitää vaan antaa nuorille aikaa tehdä siitä oma juttu", sanoo musiikkiosastosta vastaava Antti Nieminen.

Kirjasto ei ole nuorisotilana ihan tavallisin. Eikö siellä yleensä pidä olla hiljaa?

"Sen kanssa oli ongelmia alkuaikoina", sanoo osaston johtaja Robin Marcus. "Mutta kyllä kirjaston pitää peilata nykyaikaa ja kulttuuria. Ei auta itkeä, että asiat muuttuvat."

Pointti peilaa nykyaikaa myös siten, että kävijäkunta on monikulttuurinen. Erityisesti somalinuoria on paljon.

"Noin puolet kävijöistä on maahanmuuttajanuoria, puolet kantasuomalaisia", Marcus sanoo.

"Täällä kukaan ei jää syrjään, vaikka on eri maasta tai erivärinen. Rasistisia sanoja ei kuulu", sanoo vahtimestari Yassin Mohamed, joka on itsekin kotoisin Somaliasta. Hän on nuorille "kuin isoveli".

Myös toinen vahtimestari Mohamed Ibrahim on Somaliasta.

Kurinpidossa auttaa, että työntekijä osaa nuorten äidinkieltä. Huutaminen ja kiroilu on Pointissa kielletty.

"Ekasta kerrasta saa varoituksen, toisesta joutuu puoleksi tunniksi pihalle", Yassin Mohamed selittää.

Henkilökunnassa on muitakin maahanmuuttajia: Kirjastovirkailija Gani Neziri on syntyjään Kosovon albaani. Somalitaustainen Osman Abukar opiskelee kirjastotyöhön oppisopimuksella.

"Tämä on paras työpaikka, joka mulla on ollut. Me ollaan kaikki yhtä perhettä", Abukar sanoo.

"Ja sulla on Pohjois-Euroopan kiltein pomo", Marcus lisää. Kansainväliset ympyrät.

Malliesimerkki sairaasta mokutuspropagandasta.

Se esitetään tässä hyvänä asiana, että kirjasto on "monikulttuurinen hengailupaikka". Käytännössä tämä "monikulttuurisuus" tarkoittaa somalien ym. muslimien kovaäänistä äbäläwäbälä-meininkiä. Muslimien "hengailu" eli älämölö käytännössä karkoittaa suomalaiset asiakkaat. Kirjasto lakkaa olemasta suomalaisten käytössä, koska somalit, arabit yms. ainekset ovat vallanneet sen itselleen. Suomalaisten veronmaksajien rahoilla kustannetut hyvinvointipalvelut, kuten kirjastot, eivät ole enää suomalaisten käytettävissä. Suomalaisten verorahat käytetään "hengailupaikkojen" hankkimiseen muslimeille.

Abdi Yusuf, Nuuti Paananen, Joonatan Varjonen ja Murat Kosar pelaavat FIFA Etelä-Afrikka -peliä Sellon kirjaston Pointissa.

Murat Kosar, 14, on Sellon kirjaston nuortenosaston Pointin kanta-asiakas.

"Mä oon täällä aina. Me ollaan koneella ja pelataan korttia tai FIFAA", hän kertoo.

FIFA eli konsolilla pelattava jalkapallopeli on huomion keskipisteenä myös tänään.

Miksi kirjastoon on hankittu konsolipelejä? Miksi veronmaksajien rahoja käytetään konsolipeleihin?

"Mä oon täällä aina", sanoo Murat Kosar, 14. Jos afrikkalaiset murrosikäiset pojat ovat kirjastossa aina, silloin suomalaiset naiset, lapset ja vanhukset eivät enää uskalla käydä siellä.

Pointista on tullut suosittu ajanviettopaikka. Nuoret tulevat kirjastoon koulun jälkeen hengailemaan, pelaamaan tai käyttämään musiikkistudiota, jossa voi äänittää omia levyjä.

"Muilla paikkakunnilla on ollut vaikeuksia saada nuoria kirjastoon, täällä ei ole ollut mitään ongelmaa. Pitää vaan antaa nuorille aikaa tehdä siitä oma juttu", sanoo musiikkiosastosta vastaava Antti Nieminen.

Nämä kirjastossa hengailevat "nuoret" ovat ilmeisesti enimmäkseen somaleita ym. muslimeja. Ruotsissa ja Ranskassahan "nuoriso" on tunnetusti synonyymi sanalle muslimit. Herää kysymys, miksi suomalaisten veronmaksajien rahoilla kustannetaan jotain muslimien hengailupaikkoja.

Erityisen omituista on pelien kustantaminen veronmaksajien rahoista. Kirjaston ei pitäisi olla mikään pelihalli tai nuorisotalo. Sana KIRJASTO on johdettu sanasta KIRJA. Sitä ei ole johdettu sanasta peli, sanasta tietokonepeli tai sanasta konsolipeli.

Kirjaston henkilökunnalle ei myöskään pitäisi maksaa palkkaa pelien pelaamisesta. Näin kuitenkin tehdään, kuten em. kirjoituksessani Somaleille maksetaan palkkaa tietokonepelien pelaamisesta totesin jo kaksi vuotta sitten.

(Sivumennen sanottuna: tunnettu ammatti- ja taparikollinen Ali Qassim erehtyi valehtelemaan poliisille, että minä olisin muka syyllistynyt kunnianloukkaukseen häntä, Ali Qassimia, kohtaan kirjoittamalla tuosta Sellon kirjaston somalivahtimestarista Yassin Mohamedista. Koska Ali Qassim ei tiettävästi ole sama henkilö kuin Yassin Mohamed, mitään perusteita tälle Qassimin idiosynkraattiselle juridiselle näkemykselle ei tietenkään ollut. Kyseessä oli siis perätön ilmianto ja väärä lausuma viranomaismenettelyssä. Tulen luonnollisesti vaatimaan näistä asianmukaista rangaistusta Qassimille.)

Kirjasto ei ole nuorisotilana ihan tavallisin. Eikö siellä yleensä pidä olla hiljaa?

"Sen kanssa oli ongelmia alkuaikoina", sanoo osaston johtaja Robin Marcus. "Mutta kyllä kirjaston pitää peilata nykyaikaa ja kulttuuria. Ei auta itkeä, että asiat muuttuvat."

Tässä siis kirjaston musiikkiosaston johtaja Robin Marcus sanoo, että somalien ym. muslimien kovaääninen älämölö "peilaa nykyaikaa ja kulttuuria". Siis KIRJASTOSSA työskentelevän ihmisen mielestä "ei auta itkeä", että kirjasto on täynnä muslimien äbäläwäbälä-huutoa.

Tämähän on aivan sairasta. Tuolle ihmiselle pitäisi välittömästi antaa kenkää. Tuo ihminen on täysin epäpätevä työskentelemään kirjastossa.

Tuo kirjaston musiikkiosaston johtaja Robin Marcus on samalla linjalla kuin Pravdan toimittaja Jaana Savolainen, jonka mielestä afrikkalaisten kovaääninen huutaminen ja hekottaminen rikastuttaa kulttuuriamme:

Muutama viikko myöhemmin neljä afrikkalaistaustaista nuorta miestä rupatteli kovaan ääneen lähijunassa. Ääntä pitikin käyttää, koska he istuivat ikkunapenkeillä käytävän kahta puolen.

Sitten he alkoivat nauraa. Eikä sille tullut loppua. He huojuivat ja heiluivat ja heidän kasvonsa loistivat kuin auringot. Heillä oli hervottoman hauskaa. Ajattelin, että tuollainen ilohan tarttuu.

Tässä siis toimittaja Jaana Savolainen kehuu neekeri-imbesillien kovaäänistä, hervotonta hohottamista. Pravdan toimittajan mielestä on ihqdaa, että neekerilauma nauraa. Tosi kivaa, että afrikkalaiset ovat niin iloisia. "Tuollainen ilohan tarttuu" - siis toimittajan mielestä junassa matkustaneiden suomalaisten olisi pitänyt ruveta nauramaan vain siksi, että samassa vaunussa oli nauravia neekereitä. Onpa sairasta ajattelua.

Vastapäätäni istui nuori nainen kuulokkeet korvillaan. Äkkiä hän tempaisi kuulokkeet pois, kääntyi ympäri ja mulkaisi miehiä vihaisesti. Hän huokaisi syvään ja jatkoi ikkunasta ulos katseluaan.

Tässäkin siis Pravdan toimittaja vittuilee suomalaiselle nuorelle naiselle siitä, että tämä ei sanonut niille neekereille mitään. Toimittajan mielestä suomalainen nainen toimi väärin a) olemalla yhtymättä neekereiden aivottomaan röhönauruun ja b) tuijottamalla mölyäviä neekereitä vihaisesti, saadakseen nämä hiljenemään.

Suomessa ihmisten keskimääräinen sivistystaso ja sosiaalisten normien taju on niin korkea, että epäasialliseen käytökseen riittää reaktioksi usein pelkkä paheksuva vilkaisu. Sivistynyt, sosiaaliset normit sisäistänyt ihminen ymmärtää korjata käytöstään, jos hänen huonoa käytöstään tuijotetaan halveksuvasti.

Neekereiden kohdalla tällainen sosiaalinen paheksunta ei toimi, koska neekerit eivät ymmärrä käyttäytyvänsä huonosti. Neekerit ovat afrikkalaisia eivätkä ymmärrä eurooppalaisen yhteiskunnan normeja. Niinpä pelkkä paheksuva katse ei riitä hiljentämään riehuvia neekereitä.

Tätä ei Pravdan toimittaja kuitenkaan tarkoittanut. Toimittaja ei paheksunut räyhääviä neekereitä, vaan toimittaja halusi vittuilla neekereiden räyhäämiseen nuivasti suhtautuneelle suomalaiselle naiselle. Toimittajan mielestä suomalainen nainen oli tyhmä nirppanokka, kun tuijotti mölisevää neekerilaumaa paheksuvasti.

Toimittaja itse on tietysti niin suvaitsevainen, että fanittaa kaikkea neekerien käytöstä. Toimittajahan sanoi ihailevansa neekereiden iloista hohotusta ja odotti suomalaisten kanssamatkustajien yhtyvän tähän kulttuuriamme ah niin ihanasti rikastuttavaan afrikkalaiseen riemuun.

Meidän suomalaisten pitää siis vain sopeutua siihen, että meidän maassamme, meidän kirjastoissamme, meidän junissamme, meidän kouluissamme jne. on kovaan ääneen nauravia ja huutavia afrikkalaisia yms. aineksia.

Näin ajattelee Pravdan toimittaja, joka saa palkkansa tilausmaksuista. Älkää tilatko Pravdaa, jos ette halua tukea tuollaista ajattelua.

Näin ajattelee myös kirjaston musiikkiosaston johtaja Robin Marcus, joka saa palkkansa veronmaksajien rahoista. Hänen mielestään suomalaisten pitää sopeutua siihen, että somalit mölisevät kirjastoissa kovaan ääneen.

Normaalien ihmisten mielestä kirjastoissa pitäisi olla hiljaa, mutta tämä kirjaston musiikkiosaston johtaja on toista mieltä. Hänen mielestään kirjastossa ei voi enää vaatia hiljaisuutta, koska afrikkalaisten kulttuurillisiin, ehkä peräti geneettisiin erityispiirteisiin kuuluu kovaääninen huutaminen.

Kirjaston musiikkiosaston johtaja Robin Marcuksen mielestä suomalaisten pitää sopeutua afrikkalaisten käytökseen. Hänen mielestään suomalaisilla ei ole oikeutta vaatia, että Suomessa pitäisi käyttäyä suomalaisten sosiaalisten normien mukaisesti. Hänen mielestään se on "nykyaikaa", että kirjasto on täynnä huutavia somaleita.

Niille suomalaisille, jotka kokevat somaleiden huudon epämiellyttäväksi, kirjaston musiikkiosaston johtaja Robin Marcus vittuilee: "Ei auta itkeä, että asiat muuttuvat." Jos asutte Espoossa, maksatte veroja tuollaisia mielipiteitä omaavan ihmisen palkan kustantamiseksi. Vituttaako?

Pointti peilaa nykyaikaa myös siten, että kävijäkunta on monikulttuurinen. Erityisesti somalinuoria on paljon.

"Noin puolet kävijöistä on maahanmuuttajanuoria, puolet kantasuomalaisia", Marcus sanoo.

Suomen väestöstä n. 96 % on suomalaisia ja 4 % maahanmuuttajataustaisia eli etnisesti vierasperäisiä. Miksi Suomessa on kirjastoja, joissa 50 % kävijöistä on maahanmuuttajia?

"Täällä kukaan ei jää syrjään, vaikka on eri maasta tai erivärinen. Rasistisia sanoja ei kuulu", sanoo vahtimestari Yassin Mohamed, joka on itsekin kotoisin Somaliasta. Hän on nuorille "kuin isoveli".

Myös toinen vahtimestari Mohamed Ibrahim on Somaliasta.

Somalivahtimestarit ovat somalinuorille kuin isoveljiä. Kivaa. "Rasistisia sanoja ei kuulu", koska somalit eivät ole rasistisia toisiaan kohtaan.

Kurinpidossa auttaa, että työntekijä osaa nuorten äidinkieltä.

Tämä kuvastaa jälleen sitä, millainen on ko. kirjaston asiakaskunnan etninen ja rodullinen koostumus.

Henkilökunnassa on muitakin maahanmuuttajia: Kirjastovirkailija Gani Neziri on syntyjään Kosovon albaani. Somalitaustainen Osman Abukar opiskelee kirjastotyöhön oppisopimuksella.

Ai kun kiva. Suomalaisten veronmaksajien rahoilla luodaan suojatyöpaikkoja muslimeille: kaksi somalia vahtimestareina, yksi somali kirjastotyöntekijän oppisopimuskoulutuksessa ja yksi albaani kirjastovirkailijana.

"Tämä on paras työpaikka, joka mulla on ollut. Me ollaan kaikki yhtä perhettä", Abukar sanoo.

"Ja sulla on Pohjois-Euroopan kiltein pomo", Marcus lisää. Kansainväliset ympyrät.

"Kansainväliset ympyrät" tarkoittaa siis sitä, että sekä asiakkaina että työntekijöinä on somaleita. Ai kun kiva.

"Pohjois-Euroopan kiltein pomo" tarkoittaa tätä kirjaston musiikkiosaston johtaja Robin Marcusta, jonka mielestä kirjastossa huutaminen on normaalia meininkiä. Täytyy panna tämän Robin "ei auta itkeä, että asiat muuttuvat" Marcuksen nimi muistiin. Kyseessä on ykkösluokan mokuttaja. Kuulemme vielä hänestä. Sanoisin, että hänessä on ainesta vähemmistövaltuutetuksi, sisäministeriön kansliapäälliköksi, Hesarin toimittajaksi, valtionsyyttäjäksi tai maahanmuuttoministeriksi. Ainakin tämä "suomalaisten on sopeuduttava siihen, että kirjastot ovat täynnä kovaäänisesti huutavia somaleita"-asenne vastaa noiden työpaikkojen nykyisten haltijoiden edustamaa linjaa.