Astrid Thors, maahanmuutto- ja eurooppaministeri
Johanna Suurpää, vähemmistövaltuutettu
Pekka Nurminen, päällikkö, Euroopan parlamentin Suomen tiedotustoimisto
Ilari Hannula, lainsäädäntöneuvos, oikeusministeriö
Pia Holm, ylikomisario, poliisihallitus
Heli Markkula, Pelastakaa Lapset ry
Miksi olette menossa puhujiksi Kulttuurikeskus Caisassa 23.3. klo
12-16 pidettävään seminaariin, jonka järjestäjä Ali Qassim on saanut
viiden kuukauden (5 kk) vankeustuomion kehitysapumäärärahojen
väärinkäytöstä ja kirjanpitorikoksista:
http://www.caisa.fi/EnrolmentClient/info.aspx?Key=5B840864C254B894C038419F57504066http://www.caisa.fi/instancedata/prime_product_intranet/helsinki/embeds/14561_OHJELMA_RVS-2010.pdfEikö teitä lainkaan häiritse se, että läsnäolollanne tuette tämän
tunnetun talousrikollisen toimintaa?
Ali Qassim on toistuvasti väärinkäyttänyt useiden eri
viranomaistahojen hänelle myöntämiä määrärahoja. Tämän seminaarin
järjestäminen on osa Ali Qassimin järjestötoimintaa, jonka kautta hän
hakee jatkuvasti lisää määrärahoja eri viranomaistahoilta.
Osallistumalla hänen järjestämäänsä seminaariin tuette arvovallallanne
hänen järjestötoimintaansa ja siten autatte häntä kasvattamaan
uskottavuuttaan määrärahojen hakijana eli mahdollistatte suuria
julkisten määrärahojen väärinkäytöksiä jatkossakin.
Mikäli ette ole tietoisia Ali Qassimin toiminnasta, lukekaa allaoleva.
--
Mikko Ellilä
Ali Qassim tuomittiin 22.01.2010 Helsingin käräjäoikeudessa
(R08/9406) viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen kahdesta
kirjanpitorikoksesta sekä avustuksen väärinkäytöstä Maahanmuuttajien
tuki ry:n entisen hallituksen puheenjohtajan ominaisuudessa.
Toiminnanjohtajana toiminut henkilö sai samassa oikeudenkäynnissä
neljän kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.
Molemmat vastaajat tuomittiin yhteisvastuullisesti maksamaan
ulkoministeriölle korvauksia 20 000 euron edestä.
Oikeudenkäyntikulut (Alin Qassimin tapauksessa) reilut 6000 euroa
jäivät valtion vahingoksi (eli veronmaksajien maksettavaksi).
Käräjäoikeuden mukaan nämä entinen hallituksen puheenjohtaja ja
entinen toiminnanjohtaja käyttivät ulkoministeriöstä saatuja
avustuksia väärin vuosina 2001-2004.
Ministeriö vaati oikeudessa takaisin noin 140 000:ta euroa, jotka
koskivat avustuksia Filippiineille ja Somaliaan.
Somalia-hankkeen syyteoikeus oli (käräjäoikeuden näkemyksen
mukaan) vanhentunut ja Filippiinien osalta ei löytynyt kaikilta osin
näyttöä.
Oikeuden tuomion mukaan väärinkäytöksessä on kyse noin 20 000
eurosta. Näillä avustusvaroilla on maksettu verovelkoja, palkkoja ja
taksimatkoja – vastoin avustusten myöntämisehtoja. Summa vastaa
vajaata kuudesosaa koko yhdistyksen saamasta avustuspotista.
Eli suomeksi - Ali Qassim sai kavereineen 140 000 euroa
avustusrahoja, joita heidän ei tarvitse maksaa takaisin ja joiden
väärinkäytöksen osalta he eivät saaneet minkäänlaista tuomiota – koska
teot olivat syyttäjän ja käräjäoikeuden mukaan vanhentuneita.
Hieman ihmetyttää se, miksi näitä (selvästi samaan tekoon
liittyviä asioita) ei viety syyttäjän toimesta jatkettuna rikoksena
oikeuteen? Tuossa tapauksessa rikoksen vanheneminen alkaa viimeisestä
rikosepäilystä.
Kun rikoksesta säädetty kovin rangaistus on vapausrangaistusta
määräajaksi yli kahdeksan vuoden, vanhentumisaika on kaksikymmentä
vuotta.
Mikäli ankarin rangaistus on vapausrangaistusta yli kahden vuoden
ja enintään kahdeksan vuotta, vanhentumisaika on kymmenen vuotta.
Vastaavasti jos rikoksesta säädetty kovin rangaistus on
vapausrangaistusta yli yhden vuoden ja enintään kaksi vuotta,
vanhentumisaika on viisi vuotta. Mikäli rikoksesta säädetty ankarin
seuraamus on vapausrangaistusta enintään vuosi tai sakkoa,
vanhentumisaika on kaksi vuotta.
Kun rikoksesta säädetty kovin rangaistus on elinkautinen
vapausrangaistus, rikos ei vanhennu koskaan. Murhan ainoa seuraamus on
elinkautinen rangaistus.
Tappo sen sijaan vanhentuu kahdessakymmenessä vuodessa, koska
tapon ankarin vankeusrangaistus on kahdeksan vuotta.
Vaikka syyte olisikin nostettu ajoissa, tuomittu vankeusrangaistus
saattaa raueta, jollei rangaistusta ole laitettu lainvoiman saaneen
tuomion antamispäivästä lukien määräajassa täytäntöön. Täytäntöönpanoa
koskevat määräajat ovat osin syyteoikeuden nostamista vastaavat.
Kun Suomessa vingutaan sitä, että maahanmuuttoon kriittisesti
suhtautuvat tahot eivät tee minkäänlaisia realistisia ehdotuksia
maahanmuuttopolitiikan korjaamisen suhteen, niin kannanpa tässä
korteni kekoon ja esitän muutaman aivan varmasti toimivan ehdotuksen.
Maahanmuuttopolitiikkaa tulisi ensinnäkin tarkastella
ensissijaisesti suomalaisen yhteiskunnan kannalta. Vapaa maahanmuutto
ei ole subjektiivinen ihmisoikeus ja jokaisella suvereenilla ja
tunnustetulla valtiolla on oikeus päättää kenet se laskee rajojensa
sisäpuolelle ja antaa oleskella niiden rajojensa sisäpuolella – myös
EU:ssa ja Schengen-sopimuksen piirissä.
Toisaalta samaa ajattelutapaa noudattaen, humanitaarisen
maahanmuuton pitäisi olla aina väliaikaista. Se ei saisi muodostaa
takaporttia pysyvään oleskeluun tai jopa kansalaisuuden saamiseen.
YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n periaatteiden mukaan pakolaisuuden
tulisi luonteeltaan olla väliaikaista, väistöalueiltaan lähellä
pakolaisen kotia ja perustua pakolaisen mahdollisimman pikaiseen
palaamiseen kotiin kriisin jälkeen. Nykyinen ulkomaalais- ja
maahanmuuttopolitiikkamme lyö tätä periaatetta pitkin korvia.
Nykyisellä humanitaarisella maahanmuuttopolitiikallamme
edesautetaan etnisiä puhdistuksia, valtaussotia, uuskolonialismia,
kehitysmaiden aivovientiä, ihmiskauppaa ja kansainvälistä
rikollisuutta.
Maahanmuuttopolitiikan kohteet ovat kuitenkin ihmisiä - yksilöitä.
Näin Ali Qassiminkin tapauksessa. Minusta heitä tulisi tarkastella
myös yksilöinä, eikä ainoastaan harmaana tilastollisena massana.
Väliaikaisen humanitaarisen maahanmuuton ulkopuolelle jääviltä
maahanmuuttajilta suomalaisella yhteiskunnalla on oikeus vaatia myös
jotain.
Heiltä on aivan oikeutettua vaatia ammattitaitoa, kielitaidon
opiskeluun sitoutumista, suomalaisen elämänmuodon kunnioittamista ja
sitä, että maahantullessaan he eivät kilpaile halpatyövoimana
suomalaisen työntekijän kanssa samoista työpaikoista.
Maahanmuuttajan kansallisuuden ehdoiksi pitäisi laittaa vala tai
vakuutus Suomen tasavallalle, riittävä ja todellinen ammattitaito ja
nuhteettomuus. Lisäksi reunaehdoksi (etenkin nykyisen
kaksoiskansalaisuuden aikana) voitaisiin liittää myös uhka Suomen
kansalaisuuden peruuntumisesta, jos kansalaisuuden saaja syyllistyy
törkeisiin tai jatkettuihin rikoksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti