perjantai 20. heinäkuuta 2007

Kysely monikultturismista - kauanko hulluus jatkuu?

Monikultturistit joutuvat yhä useammin myöntämään ideologiansa haitat ja sen toimimattomuuden - rikkaus alkaa paljastua riesaksi. Silti pään hakkaaminen seinään jatkuu.

Esimerkki 1: (Kts. Keken lehdistökatsaus)

Eteläruotsalainen, täälläkin jo esillä ollut suurkaupunki Malmö kamppailee pakolaistulvan keskellä. Kaupungin 280 000 asukkaasta kolmannes on ulkomaalaisia. Silti kaupunginjohtaja Ilmar Reepalu näkee heidät "voimavarana":



Olemme avoin kaupunki. Maahanmuuttajat ovat meille voimavara. Ongelma on, että olemme vastaanottaneet liian paljon maahanmuuttajia kerralla. (AL 19.7.)


Siis aivan liian paljon voimavaraa, seurauksena ruotsalaisten joukkopako Rosengårdin kaupunginosasta. Ei ihme, ettei sitä voimavaraa määritellä tarkemmin.



Esimerkki 2: (Kts. Mikko Ellilän kirjoitus aiemmin täällä)

Totuuden pääkirjoitussivu 14.7., Pasi Saukkonen, kulttuuripoliittisen tutkimussäätiö Cuporen erikoistutkija; lainauksia:




Monikulttuurisuus vaatii myös sietämään ongelmia

...

Jos aktiivinen maahanmuuttopolitiikka onnistuu, ulkomaalaisten osuus Suomen väestöstä lisääntyy huomattavasti. Somaleista, kurdeista ja kiinalaisista tulee aikanaan historiallisia vähemmistöjä...



"Aktiivisen maahanmuuttopolitiikan" onnistuessa taitaa suomalaisista itsestään tulla se historiallinen vähemmistö.




Ongelmat ovat kuitenkin olleet yllättävän samanlaisia: yhteiskuntien uusien jäsenten huono-osaisuutta ja syrjäytyneisyyttä, ...


Kuten niiden brittilääkäri-terroristien tapauksessa?




...muukalaisvastaista radikalismia...


Niin, ovathan vääräuskoiset länsimaalaiset joillekin muukalaisia...




... uskonnollisia ääriliikkeitä ...


Älä muuta sano.




Suomalaisten kannattaa kuitenkin perehtyä muiden maiden kokemuksiin. Hyviä käytäntöjä voidaan soveltaa paikallisiin oloihimme. Vielä tärkeämpää on välttää tekemästä sellaisia ratkaisuja, joiden tiedetään olevan tehottomia tai johtavan vielä suurempiin ongelmiin.


Ehdottomasti samaa mieltä. Mutta missä on Saukkosen itsensäkin peräänkuuluttama julkinen kansalaiskeskustelu:




Tällaisten asioiden parantamiseksi tarvitaan vuoropuhelua, taitoa tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, kykyä ymmärtää ymmärtämättömyyttä ja tehdä asioita yhdessä yhteisöllisyyden puutteesta huolimatta. Euroopan unionissa ensi vuosi onkin kulttuurien välisen dialogin teemavuosi.

Teemavuotta kannattaa hyödyntää Suomessa myös käymällä julkista keskustelua siitä, minkälainen on tulevaisuuden suomalainen yhteiskunta vanhoine ja uusine suomalaisineen.



Niin, ja siitä kuka sitä monikulttuurisuutta tänne väen vängällä haluaa. Ja miksi.

Paras pala viimeiseksi.

Saukkonen:




Minkälainen on hyvin toimiva monikulttuurinen yhteiskunta? Sitä ei tiedä kukaan.


Niinpä.

(Saukkosen kirjoitus on luettavissa myös Scriptan vieraskirjasta, 19. heinäkuuta kohdalta. Kiitokset Lotta Rotille ja muille asiaa kommentoineille.)

Tältä pohjalta kysynkin nyt lukijoilta, oletteko asian suhteen optimisteja vai pessimistejä.

Voiko tähän pakkomonikurjistamishulluuteen - yhtä totuuttaan toitottavine toimittajineen, jotka leikkivät ettei asiallista monikulttuurisuuskritiikkiä ole olemassakaan, suvaitsevaisuuskasvatuksineen, sananvapausloukkauksineen, "työperäisine maahanmuuttajineen", ja jopa suunnitteilla olevine, ilmeisesti tuosta vain kaikille halukkaille ympäri Afrikkaa ja muslimimaita kuuluvine "työnhakuoleskelulupineen" (ministeri Astrid Thors) - tulla järjen valoa ajoissa, vai toistetaanko Suomessa kaikki ne muiden maiden tekemät virheet, joita juhlapuheissa niin vannotaan vältettävän. Ne virheet, jotka kuitenkin jäävät enimmäkseen määrittelemättä, parannusehdotuksista puhumattakaan.

Minä tiedän heti muutaman: liian löysä maahanmuuttopolitiikka, liikaa vain pyhillä kirjoilla koulutettua "työvoimaa", liikaa hyssyttelyä ja poliittista korrektiutta totuuden ja oman kansan tulevaisuuden kustannuksella.

Parannusehdotukseni ei vaadi Suomessa vielä mitään suuria muutoksia maahanmuuttopolitiikkaan. Toistaiseksi riittää kun vastustaa niitä muutoksia.

Mutta miten tässä käy? Kerro mielipiteesi osallistumalla tuosta sivun reunasta löytyvään kyselyyn. Se on voimassa heinäkuun loppuun. Tuloksia katsotaan sen jälkeen tämän kirjoituksen jatkeena.


* *

TULOKSISTA (1.8.)

Kysymys kuului: Jatkuuko monikulttuuristaminen sen haitoista ja muiden maiden varoittavista esimerkeistä välittämättä?

Vastausvaihtoehtoja oli annettu kaksi: Jatkuu, kunnes se on peruuttamatonta / Ei jatku liian pitkään, järki voittaa ajoissa.

Äänestäneitä oli 66, joista 42 (63,6%) oli sitä mieltä, että touhu on peruuttamatonta. Järkiintymisen kannalla oli 24 (36,4%). Osallistuneista siis karkeasti ottaen kaksi kolmesta on pessimistejä monikulttuurikritiikin mahdollisuuksien suhteen.


*

Päivä päivältä kiihtyvän mokutuksen edessä olisi helppo vajota pessimismiin.

Muistakaamme kuitenkin, että myös kritiikki lisääntyy ja järkiargumentit ovat kriitikoiden puolella. Meillä on lisäksi ympäri Eurooppaa lukuisia esimerkkejä monikulttuurisuuden repimistä yhteiskunnista, lähin jopa naapurissamme.

On vain ajan kysymys koska kritiikin vyöry tulvii väkisin mediasensuurin muurin yli. Siksi mokuttajilla on kiire.

Suomalaiset ovat kuitenkin näin vakavissa asioissa erittäin fiksua porukkaa. Vaikka aatteellinen mokutus yrittää aivopestä lapsiamme ja nuoriamme täydellä teholla jälleen koulujen pian alettua, terve kansallismielisyys asuu näillä saloilla lujassa.

Meitä ei saatu liitettyä Neuvostoliittoon asein eikä ideologiaa tuputtamalla. Monikulttuurihullutus tulee kokemaan saman kohtalon kuin stalinistien juonittelut, samaa sukua oleva aate kun on. Kansan syvät rivit nauravat sille jo nyt.

Siksi olen optimisti tässä asiassa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Uskomattoman typeriä ihmisiä sitä on.. Varsinkin tuo "historiallinen vähemmistö" kohta. Suomalaisia on kohta vähemmän..

Päätoimittaja kirjoitti...

Anonyymi:

Kyllä. Välillä on tosin hyvä miettiä, ketkä niitä typeryksiä lopulta ovat.

Palataan taas joskus aiemminkin täällä esille ottamaani asiaan, että monikultturismin ylipapit eivät ole tyhmiä, he tietävät täsmälleen mitä ovat tekemässä.

Seuraavassa lainausta Jussi Halla-ahon parin vuoden takaisesta kirjoituksesta Monikultturistinen vallankumous, sen loppupuolelta:

"Marksilainen klikki masinoi retoriikallaan kiljupunkkarit kadulle osoittamaan mieltään, mikä säikäyttää ei-marksilaisen osan poliittisesta eliitistä ja virkakoneistosta kuvittelemaan, että kiljupunkkareiden näkemykset edustavat kansan syvien rivien tuntoja. Myös suurin osa keskiluokasta kuvittelee, että jos "väkijoukot osoittivat mieltään rasismia vastaan" tai "kansalaisjärjestöt ilmaisivat tyrmistyksensä pakolaiskiintiöiden pienuudesta", tämä edustaa yleistä ajattelua. Jos kaikki muut ovat tuota mieltä, kai minunkin sitten pitää... Näin muutoksen pyörä on saatu käyntiin koneiston sisällä. Vähitellen poliittinen järjestelmä tekee virkamiestyönä yhteiskunnan rakenteita radikaalisti muuttavia päätöksiä, joita ei ole missään vaiheessa alistettu demokraattiselle prosessille. On epärehellistä väittää, että ihmisillä olisi vaaleissa mahdollisuus ottaa kantaa maahanmuuttokysymyksiin, jos puolueiden välillä on julkinen sopimus, ettei tällaisista asioista tehdä vaaliteemoja.

Keskiluokka on huolissaan, mutta sitä kontrolloidaan aiemmin mainitulla illuusiolla kontrollista ("saattehan te äänestää"). Sitä myös lohdutetaan sillä, että ei mikään oikeasti muutu, ainakaan kovin paljon ("niitähän on niin vähän"). Jossain vaiheessa "niitä" ei vain enää olekaan "niin vähän". Yhdysvalloissa valkoiset, jotka 60-luvulla muodostivat 90 prosentin enemmistön, jäävät vähemmistöksi seuraavien vuosikymmenten aikana. Yli puolet Lontoossa syntyvistä lapsista on muita kuin englantilaisia. Kun tämä piste on saavutettu, todetaan, että monikulttuurisuus, oli se sitten hyvä tai paha, on hyväksyttävä, koska se on tosiasia, jolle ei enää voi tehdä mitään.

Monikulttuurisuuden toteutuminen eurooppalaisten ja amerikkalaisten marksistien kuvittelemalla tavalla olisi voitu osoittaa epätodennäköiseksi jo ennen kuin sitä oli kokeiltu. Heidän maalailemaansa idylliä ei ole olemassa missään. Monikultturistien lempiesimerkit, Sveitsi ja Kanada, pysyvät kasassa vain äärimmilleen viedyllä federalismilla ja etnisten (tai kielellisten) ryhmien täydellisellä eristäytymisellä toisistaan. Mitä ihmeen monikulttuurisuutta se on? Kaiken lisäksi Sveitsin ja Kanadan väestöryhmien ainoa distinktio on kieli, ei esimerkiksi uskonto, kulttuuri tai ihonväri. Siirtomaaherrojen mielivaltaisesti vetelemät rajat loivat Afrikkaan kymmenittäin aidosti monikulttuurisia valtioita, ja on jopa yleisesti hyväksytty näkemys, että etnisistä rajoista piittaamattomat poliittiset rajat ovat yksi tärkeimmistä syistä Afrikan sekasortoon. Miksi siis se, mikä on tuhonnut Afrikan, ts. valtioiden monietnisyys, olisikin onni ja autuus Euroopalle?

Tästä huolimatta oli paljon idealisteja, jotka kuvittelivat, että länsimainen oikeusvaltio olisi kyllin voimakas onnistuakseen siinä, missä muut olivat epäonnistuneet. Kokeilua on nyt kestänyt lähes puoli vuosisataa. Tuloksena on entistä väkivaltaisempi, pirstaloituneempi ja herkkähipiäisempi yhteiskunta, joka perustuu erilaisten ryhmien keskinäiseen kyräilyyn ja hysteeriseen puheen ja ajatusten kontrolloimiseen. Valtavia rahamääriä käytetään ainoastaan siihen, ettei kyräily johtaisi avoimeen selkkaukseen ja verenvuodatukseen. On toissijaista, onko tilanteeseen syyllinen maahanmuuttaja vai eurooppalainen alkuasukas. Oleellista on, että kaikkiin kysymyksiin, esim. koulutukseen, työllistymiseen, poliittiseen osallistumiseen, oikeuskäytäntöön ja kansanterveystyöhön, on entisten riidanaiheiden lisäksi tullut mukaan etninen muuttuja. Minkä tahansa yhteiskunnan olemukseen ja toimintaan kuuluu se, että aina joskus joku ei saa jossakin asiassa omaa tahtoaan läpi. Nykyään yhä suurempi osa väestöstä voi syyttää ketä tahansa rasismista ja väittää, että kaikki johtuu hänen ihonväristään. Koska tällaiset syytökset ovat yleensä laskelmoivia ja perusteettomia, niitä ei tietenkään juuri koskaan voida näyttää toteen. Tämän asiantilan korjaamiseksi Euroopassa ollaan epäillyissä syrjintätapauksissa siirtymässä sellaiseen länsimaiselle oikeusperinteelle täysin käsittämättömään menettelyyn kuin "käännetty todistustaakka". On selvää, että monikulttuurisessa yhteiskunnassa lähes kaikki voivat huonommin ja lähes kaikki on vaikeampaa. On erityisen epäselvää, mikä on se hyvä, josta tämä hinta kannattaa maksaa.

Osa marksilaisesta eliitistämme epäilemättä edelleen uskoo omaan utopiaansa, vastakkaisesta evidenssistä huolimatta. Osa taas on yksinkertaisesti juopunut vallastaan, eikä sen vuoksi voi myöntää olleensa väärässä. Koska monikulttuurisuuden epäonnistuminen ei voi johtua monikulttuurisuudesta itsestään, sen on johduttava jostakin muusta, ts. rasismista. Ellei voida osoittaa, missä sitä rasismia on, syytetään piilorasismia. Sellaiseksi sitten kelpaakin melkein mikä hyvänsä. Ne, jotka huomauttelevat ääneen monikulttuurisuuden ankeasta todellisuudesta, saavat kuulla olevansa syyllisiä tähän ankeaan todellisuuteen.

Ikävintä tässä on, että lopulta kaikille käy huonosti. Länsi-Eurooppaa hallitseva marksilainen juntta voi vielä jonkin aikaa elää haaveissaan ja irti katujen todellisuudesta. Kiljupunkkarit voivat vielä jonkin aikaa tuntea itsensä tärkeiksi ja kivittää eliitin hiljaisella siunauksella niiden yrittäjien näyteikkunoita, jotka maksavat heidän toimeentulotukensa. Keskiluokka kyllä kuuntelee vielä vähän aikaa suvaitsevaisuuspropagandaa ja valkoihoisen heteron demonisoimista sekä kustantaa koko lystin, osin siksi, että keskiluokka koostuu pääasiassa kunnollisista ihmisistä, jotka haluavat uskoa hyvää lähimmäisistään ja elää sopuisasti, osin siksi, että keskiluokan muutoksenpelko hillitsee myös halua ryhtyä radikaaleihin toimiin omien etujen puolustamiseksi."


(Tuossa on vain osa kirjoituksesta, kannattaa lukea se kokonaan.)

Kun otetaan vielä huomioon, miten sosiaalisesti kohottavaa yksilölle on olla mukana moraalista ylemmyyttään säteilevien "suvaitsijoiden" avoylisessä eturintamassa kitkemässä "rasismia" alempiarvoisistaan, niin ei ole ihme että niitä hyödyllisiä idiootteja riittää.