Hän ei pistä lainkaan pahaksi kirkon aktiivisuutta turvan antajana.
– Koen sen jopa kirkolliseksi tehtäväksi, se on tapa osoittaa lähimmäisenrakkautta. Seurakunnat voivat olla erittäin tärkeä lähimmäisverkosto turvapaikanhakijoille kuten on esimerkiksi Punaisella ristillä.
Näin ministeritasolla valtionhallinnon yksi osa on siis myöntänyt luvan avoimeen kansalaistottelemattomuuteen jota sivumennen sanoen valtionkirkko itse avoimesti osana Ekumeenista neuvostoa julistaa Kirkko turvapaikkana-ohjeistuksessaan:
Lähimmäisenrakkauden toteuttaminen äärimmäisessä tilanteessa, jossa turvapaikanhakijaa uhkaa karkotus, vaatii tottelemattomuutta vallitsevia lakeja kohtaan
Jotain rotiakin sentään on nähtävissä:
Thors antaa jonkin verran myös kritiikkiä oppaalle. Turvapaikka-sana on juridinen termi, jota ei Thorsin mielestä pitäisi käyttää kirkkojen toiminnassa. Ulkomaalaisvirastosta (Uvi) onkin suositeltu, että kirkko puhuisi suojan tai turvan antamisesta.
Thors kuitenkin lisää, että käytännön tason ohjeissaan Kirkko turvapaikkana -opas kehottaa toimimaan lainsäädännön puitteissa.
Mitä ovat nämä käytännön tason ohjeet? Miksi Kirkko turvapaikkana-ohjeistuksen kohdassa kehotetaan rikkomaan lakia tarpeen vaatiessa, jos toisaalta halutaan käytännön tasolla laillisuutta noudattaa?
Ja toisaalta: Kenen suulla Thors puhuu?
Otetaanpa visio: Henkilö X saapuu Suomeen hakemaan turvapaikkaa. Viranomaiset eivät myönnä sitä. X menee jonkin seurakunnan hoiviin, ehkä siirtyy toiseen seurakuntaan.... Ja uusii turvapaikkahakemuksia nauttien kirkon suojasta. Kirkko lobbaa mm. Kotimaa-lehdessä henkilö X:n asiaa. Viranomaiset myöntävät turvapaikan kyllästyneenä tähän hivutukseen. Sitten tulevatkin henkilöt Y, Z ja Ö....... Sama ruljanssi uudestaan. Plus perheenyhdistämiset.
Tätäkö valtionkirkkomme päättäjät haluavat?
Ilmeisesti maahanmuuttoministerimme ainakin haluaa.
EDIT: Laiva on täynnä-blogissa asiasta lisää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti