Mieltä ei voi kahlita

Jotkut pelkäävät monikultturismin johtavan lopulta Orwellin dystopian kaltaiseen voimakkaaseen totalitarismiin. Länsimaiden tilanne näyttääkin nyt ajatuvan sellaista kohti. Nähdäkseni sillä ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta toteutua.

Monikultturismi ylenkatsoo itsenäistä ajattelua, eikä siksi näe ihmismielen voimavaroja. Sortovallan rakentajat ovat jättäneet laskuistaan jotain aivan olennaista, ihmisen mielen. Mieltä ei kuitenkaan voi kahlita sillä tavalla, mitä monikultturistien haaveiden täyttäminen vaatisi. Siksi nyt aloitteilla oleva totalitarismi ei voi toteutua kokonaisuudessaan tai edes merkittävissä määrin. Sen sijaan syntyy vaarallinen, arvaamaton kaaos.

Kehittynyt tietoliikenne (internet) on tullut jäädäkseen niin pitkäksi aikaa kuin "kehitysuskoinen", dystopiaa ajava yhteiskuntakin. Internet kiertää sensuurin. Internet on rakennettu luomalla yhteyksiä, ja jos yhteyksiin tulee häiriöitä, internet on kuin tehty korjaamaan ne. Internet on tehokas vastarinnan väline ja vapauden puolustaja.

Itse asiassa ihmisen mieltä ja luonnollista kommunikaatiota koskee sama. Sellainen "mielenhallinta", "supertotalitarismi", millaista monikulttuurisuuden vieminen "lopullisiin ratkaisuihinsa" ja pelättyihin dystopioihin edellyttäisi, on käsittääkseni biologinen ja psykologinen mahdottomuus. Kommunistiset järjestelmät olivat jo lähellä maksimirajaa, jota pidemmälle mielipide-totalitarismia ei voida viedä. Nekin rakoilivat ja joko hajosivat tai alkoivat avautua, kuten Kiina.

Monikultturismi kuitenkin huutaa vielä rankempaa totalitarismia, äärimmäistä ajatusten valikointia. Se vaatii kiihkouskovaisen lahkon sisäänpäinkääntyneen maailmankuvan levittämistä ainoaksi oikeaksi totuudeksi. (Enkä nyt puhu Islamista vaan monikultturismista.) Se on paljon rankempi vaatimus kuin vaikkapa kommunisteilla, joilla oli sinänsä selviä tavoitteita uskonnollisen kaltaisen oikeaoppisuuden sijasta tai rinnalla.

Kommunismin aatteeseen ei kuulunut ajattelun kieltäminen, se ei aatteena ollut suunnattu ajattelua vastaan vaan yhteiskunnan muuttamiseen. Se rajoitti sananvapautta muka "välttämättömyytenä", käytännön syistä, ei kuitenkaan aatteen voimin. Monikultturismin tähtäimessä on juuri ihmismieli, sille toisten ajatteluun ja kieleen puuttuminen on itseisarvo. Se haluaa ensisijaisesti rakentaa mielikuvia ja muokata kieltä, todellisuus niiden takana on täysin toissijaista.

Monikultturismilla ei ole selviä tavoitteita todellisessa maailmassa. Monissa asioissa se toimii ihanteitaan vastaan, mutta ei tilanteen tai käytännön vuoksi kuten kommunismi, vaan koska todellisuudesta vieraantuminen on sille hyve.

Aino Puputti kirjoittaa blogissaan osuvasti siitä, miten monikultturismi on rakennettu vääristämällä kieltä ja ajattelua, kilvoittelemalla siitä, kuka harjoittaa kieroimpia loogisia virheitä, kuka pystyy toimimaan räikeimmin vastoin todellisuutta. Vaikka Puputti itse pitää tekstiään vain korkealentoisena ajatusleikkinä, suosittelen tuota kirjoitusta jokaiselle monikultturismin psyykkeestä kiinnostuneelle.

Lisäksi monikultturismi suhtautuu eri mieltä oleviin vihamielisesti kuin uskonlahko. Politiikkaan muutosta haluavaan adressiin nimensä laittanut on, kuten Turun sanomissa rinnastettiin, automaattisesti pahin mahdollinen vihollinen, suoraan pimeyden sydämestä.

Tämä demoninen pimeyden sydän on pohjimmiltaan looginen ja johdonmukainen järjenkäyttö. Se on noussut vastustamaan monikultturismia kaikkein voimakkaimmin. Jussi Halla-Ahoa vihataan, koska hänen tekstinsä ovat johdonmukaisia ja analyyttisiä, ja siten täysin toisenlaisia kuin monikultturismin retoriikka ja liturgia. Looginen ajattelu väärässä asiassa on pohjimmainen syy julistaa joku väärämieliseksi, sen perusteiksi vain keksitään jotain "väärää", kuten vääriä sanoja (esim. "neekeri"), vääriä tunteita (viha tms.), vääriä asenteita (esim. ennakkoluulo) tai vääriä tietoja (esim. ei tunne Islamia).

Juuri loogisesti ja johdonmukaisesti ajattelemalla pääsee monikultturistien tähtäimeen ja demonisoinnin kohteeksi. Mikään muu oppi ei ole näin voimakkaasti suuntautunut ajattelua vastaan.

Näistä aineksista, järjenvastaisuudesta ja äärimmäisestä, uskonnollisen kaltaisesta vihasta toisinajattelijoita kohtaan syntyisi ennennäkemätön, hirvittävä totalitarismi.

Paitsi että se on mahdotonta. Ihmisyys ei taivu siihen. Vain pieni osa ihmisistä voidaan pakottaa niin järjettömään ajatteluun, mitä monikultturismi entistä pidemmälle vietynä vaatisi. Mitä lähempänä monikultturismi on "lopullisia ratkaisujaan", sitä vähemmän ihmisiä taipuu siihen.
Jo nyt, kun monikultturismi on vasta kuin pieni (mutta toki haitallinen) syöpäpaise yhteiskunnan poliittisessa vallassa, sillä on jo valtavasti vastustajia. Päin vastoin kuin muut diktatuurit, monikultturismi ei puhuttele ihmisiä, ei syventyessään kerää lisää joukkoja, vaan sen joukot vähenevät.

Päin vastoin kuin kommunismi tai natsismi, monikultturismi ei ole saanut valtaansa puhuttelemalla ihmisiä, vaan olemalla puhuttelematta heitä, olemalla kysymättä heiltä, pitämällä heidät tietämättöminä ja pimennossa, suosittamalla olemaan ajattelematta ja ottamatta kantaa. Monikultturismi on kiertänyt kansan kaukaa.

Aktiivinen, tiedostava mieli herää helposti kritiikkiin, ja sen monikultturistit yrittävät turruttaa. Natsit ja kommunistit tekivät toisin, houkuttelivat kovalla työllä puolelleen monet aktiiviset mielet, jotka olisivat muuten kääntyneet niitä vastaan.

Monikultturismilla on vain hyvin epämääräisiä "ihanteita", jotka eivät puhuttele kadunmiestä, koska ne on jopa suunniteltu olemaan puhuttelematta heitä, vääränlaisia ihmisiä. Sillä lähestymistavalla se ei voi saada riittävää kannatusta. Siksi sen ainut mahdollisuus onkin "vallankaappaus", yliotteen saaminen poliittisesta eliitistä ja mediasta. Sillä tavalla valtansa saaneet diktatuurit eivät kuitenkaan ole niitä puhuttelevimpia tai pitkäikäisimpiä, eikä niillä ole yleensä "varaa" suuriin tavoitteisiin, niitä arvostellaan ankarasti niiden alusta loppuun asti.

Monikultturistinen valtio ei saa otetta kansasta, vaan päin vastoin vieraantuu siitä sitä enemmän, mitä räikeämmin se kansaa loukkaa. Ja kun todellisuus ei vastaa ihanteita, vaan syntyy esim. vakavia kulttuurillisia konflikteja, vastaa monikultturismi niihin jälleen vailla todellisuudentajua ja täysin kyvyttömästi. Sen "perusratkaisu" ongelmiin on sama kuin ylimielisellä diktaattorilla, kerran valitun linjan jatkaminen entistä voimakkaampana. Se on aina tuhon tie.

Jos esimerkiksi kiihkomuslimit aiheuttavat ongelmia, monikultturismi tähän vastauksena tukee ja rakastaa Islamia enemmän. Ongelmat pahenevat, ja monikultturisti alkaa etsiä syyllisiä muslimien aiheuttamiin ongelmiin, tietenkin muista ihmisistä. Ja ongelmat pahenevat.

Jos ihmiset arvostelevat monikultturismia, aletaan toisinajattelijoita vainota entistä enemmän. Ja arvostelu kiihtyy.

Monikultturismi ei saa ongelmista otetta, se on itse ongelmien syy, eikä voi nähdä osallisuuttaan niissä. Kaikki sen toimet vain pahentavat tilannetta syöksykierteen tavalla. Monikultturismi on todellisuuspakoista aikuisten leikkiä katkeraan loppuunsa saakka.

Valtion auktoriteetti ja valta riippuu kansasta. Monikultturismi vieroittaa valtion kansasta ja muutenkin tekee valtiosta heikon, ja lopulta auktoriteetin puuttuessa seuraa kaaos, todennäköisesti mellakoita, sisällissotia. Parhaassakin tapauksessa valta siirtyy muille kuin valtiolle, yhteisiä asioita aletaan ajamaan valtion ohi. Tai sitten kansa pakottaa jälleen valtion perustuslain mukaisiin tehtäviinsä, edustamaan ja puolustamaan ihmisten etua.