keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

"Rauhanpuolustajien" natsiyhteydet

Esittelin aiemmin islamistien natsikytköksiä. Nyt katsaus siihen, miten länsimaiset järjestöt ja aatteet ovat kytköksissä näihin holokaustin kiistäviin, juutalaisia vihaaviin, kansanmurhista ja fasistisesta diktatuurista haaveileviin, natsien tavalla elehtiviin ja ajatteleviin järjestöihin ja aatteisiin.

Ei liene yllätys, että juuri radikaalin vihervasemmiston sekä monikultturismin piiristä löytyy nykyisin eniten tukea natsismille ja fasismille.

Islamin nousun myötä, radikaalin vihervasemmiston kiihkeästi tukemana, uusi natsismin hyökyaalto on vyörynyt yli Euroopan. Jälleen juutalaiset ja seksuaalivähemmistöt joutuvat pelkäämään, tällä kertaa islamisteja ja heidän länsimaisia liittolaisiaan. Toki islamistit uhkaavat muitakin, ylipäätään jokaista heistä poikkeavaa, mutta heikoimmat ja natsien perinteisesti vihaamat joutuvat ensin tulilinjalle.

Kaikki vihervasemmistolaiset eivät toki kannata natsismia edes epäsuorasti, esimerkiksi minä olen sanoutunut siitä täysin irti. Tai oikeastaan minun ei edes ole tarvinnut sanoutua siitä irti, koska en ole koskaan tukenut sitä. Puhuessani nyt vihervasemmistosta tarkoitan juuri näitä monikultturistisesti suuntautuneita ja sillä alalla radikaaleja.

Kun sain ensimmäistä kertaa tietää joidenkin vihervasemmistolaisten natsikytköksistä, se herätti minussa lähinnä ihmetystä. Olin aiemmin kuvitellut, että vihervasemmistolaisuus olisi yleisestikin kaikkea sellaista vastaan, ja pidin tapausta poikkeuksena.

Sittemmin olen kuitenkin käsittänyt, että vihervasemmiston piirissä natsisympatiat ovat melko yleisiä, mikäli natsismi vain edustaa toiseutta. Juuri toiseus on se taianomainen ilmiö, joka on syynä lähes kaikkiin vihervasemmiston piirissä kukoistaviin kaksoisstandardeihin ja kaksinaismoralismiin.

Toiseus nähdään niin arvokkaaksi, että sitä ei kritisoida, sen huonoja puolia ei nähdä, tai jos ne nähdään, ne selitetään parhain päin. Jopa avoimen natsistiset Hamas ja Hizbollah saavat miljoonien eurooppalaisten vihervasemmistolaisten sympatian, ja jopa raivoisan tuen. Jos näin toimivat tahot eivät olisi samalla vihervasemmistoa, heitä pidettäisiin yleisesti fasisteina ja uusnatseina.

(Itse asiassa, jos radikaalilla vihervasemmistolla ei olisi monopolia määrittää sitä, ketä kutsutaan fasisteiksi tai uusnatseiksi, heitä itseään kutsuttaisiin näillä nimityksillä. Radikaali vihervasemmisto on kuitenkin saanut lähes yksinoikeuden näiden sanojen määrittelyyn lähinnä siksi, koska ketään muuta ei ole natsikortin heiluttelu niin paljoa kiinnostanut.)

Voiko olla ristiriitaisempaa ajatusmaailmaa kuin sellaisella, joka väittää vastustavansa rasismia ja natsismia, mutta samalla tukee niitä kuitenkin erittäin voimakkaasti? Tämän ristiriidan syynä on monikultturismi.

Monikultturismi on nostanut toiseuden jalustalle, maallisten asioiden yläpuolelle, jumaloiduksi ja palvotuksi kohteeksi. Tämä ei ole liioittelua. Monikultturismi muistuttaa monin tavoin uskontoa. Sen usko on sokeaa, ja tämä sokeus mahdollistaa jopa järkyttävät älylliset ristiriidat kuten natsismin tukemisen "antifasismin" valekaavussa.

Kaipaat varmaan käytännön esimerkkiä näistä kytköksistä.

7.1 2009, Helsingin Sanomien mukaan, "Kolmesataa marssi Gazan rauhan puolesta Helsingissä". Uutisen mukaan miekkarin järjesti Palestiina-solidaarisuusryhmä. Kuulostaa varmaan sinänsä myönteiseltä, rauhaa ja rakkautta, vai mitä? Mukana oli tämä kuva:

Moni varmasti ihmetteli, miksi "rauhanmarssilla" kannetaan Hizbollahin tunnuksia rynnäkkökivääreineen, ja kuvia antisemitistisestä terroristijohtajasta, kiihottamassa hyökkäyksiin ja vihaan.

Marssin pani alulle Juhani Valo, tunnettu myös nimellä Ibrahim. (Voit varmistua asiasta täällä.) Hän on Suomen islamilainen yhdyskunta-nimisen järjestön jäsen, ja ollut myös kommunistisen työväenpuolueen ehdokkaana. Hän on taas yksi näistä, jotka hakevat sitä "omaa juttuaan" jostain vähän erikoisemmasta.

Marssin järjestäjät keskustelivat siitä, mitkä symbolit pitäisi sallia kyseisellä marssilla ja mitkä ei. Kukaan ei suoranaisesti vastustanut Hizbollahia tai Hamasia, jotkut pelkäsivät vain niiden symbolien esilläpitämisen luomaa imago-ongelmaa. Näissä "rauhanpiireissä" natsismi ei siis kohdannut erityistä kritiikkiä, ainoastaan natsismin tuominen esille. Juhani Valo pyysi, että symboliikasta ei kiisteltäisi, ts. ei sensuroitaisi natsitunnuksia, ja niin symbolit päätettiin sallia, minkä näemme myös lehtikuvista.

Muistutuksena vielä Hizbollahin luonteesta pari lainausta sen johtajalta Hassan Nasrallahilta:

Vaikka etsisimme koko maailmasta ihmistä, joka olisi raukkamaisempi, halveksittavampi, heikompi, sekä kurjempi psyykkisesti, ideologisesti ja uskonnollisesti, emme löytäisi ketään juutalaisen kaltaista.

Jos (juutalaiset) kokoontuisivat kaikki Israeliin, se säästäisi meiltä vaivan lähteä heidän peräänsä maailmanlaajuisesti.

Marttyyrioperaatiot - itsemurhapommi-iskut - täytyisi laajentaa Palestiinan ulkopuolelle. Kannustan palestiinalaisia itsemurhaiskuihin maailmanlaajuisesti.

Nasrallah on vannonut tuhoavansa juutalaiset, joita kutsuu "sioiksi ja koiriksi", ja "Allahin luomista olennoista kaikkein alhaisimmiksi ja ahneimmiksi".

Tämä ei ole Israel-kritiikkiä. Tämä ei ole antisionismia. Tämä on natsismia. Tätä on Hizbollah, tätä on Hamas, tätä on poliittinen Islam. Ja tätä on valitettavasti myös se "rauha", jota "rauhanpuolustajien" valekaapuun pukeutuneet uusnatsit ajavat, jonka puolesta he osoittavat mieltä ja jolle he keräävät rahaa.
Uusnatseja mukanaan natsijärjestön tunnukset ja antisemitistisen holokaustin kiistäjän kuvia.
Näin läheisesti tämäkin "rauhanmarssi" oli siis kytköksissä sotilaallisen konfliktin toiseen aseelliseen osapuoleen - ja sen äärimmäiseen vihapropagandaan. Valitettavasti tämä ei ollut mikään poikkeustapaus, vastaavaa liikehdintää on runsaasti muuallakin Suomessa ja kaikkialla lännessä. Itse asiassa paljon räväkämpää vihanlietsontaa on nähty Suomen ulkopuolella. "Rauhanpuolustajien" ja islamistijärjestöjen nimissä on huudettu kuolemaa, polttoa tai kaasuttamista kaikille juutalaisille, on valiteltu sitä, että Hitleriltä jäi työ kesken, on tehty joukolla natsitervehdyksiä, ja kannettu juutalaisvastaisia kylttejä ja lippuja hakaristeineen.
Synagogiin ja juutalaisten liikkeisiin on kohdistunut useita tuhotöitä, muun muassa tuhopolttoja. Juutalaisia vastaan on hyökätty pelkästään "juutalaisen ulkonäön" perusteella. Tämä on todellakin 2000-luvun Eurooppaa. Eikö tällaisen järjestäytyneen etnisen vihanpidon, tällaisten pogromien olisi pitänyt jo jäädä kauas menneisyyteen?

Jos "rauhanpuolustajilta" kysyy heidän natsisympatioistaan, voi kuulla säälittäviä, vaivautuneita selityksiä. Harvempi kuitenkaan näitä sympatioita kiistää (tai jos kiistää, ei ole mukana tässä "rauhantyössä"). Yleistä on yrittää kääntää asetelma päälaelleen ja väittää, että Israel se tässä toimii natsien tavoin. Tämähän ei edes ole vastaus, vaan kiertelyä. Israel toimii kyllä väärin minunkin mielestäni, mutta ei kuitenkaan natsien tavoin, se on täysi valhe. Saman valheen voi kertoa myös kuka tahansa skinhead.

Ja vaikka se olisi totta, millä ihmeen tavalla se oikeuttaisi palestiinalaisten ja heidän puolustajiensa tukeutumisen natsismiin? Millä tavalla se oikeuttaisi suomalaisen "rauhanpuolustajan" sympatiat näitä natseja kohtaan? Oikeuttaako "rauhanpuolustajien" mielestä yhden natsismi toisen natsismin?

Varsinainen vastaus on usein sellainen, että palestiinalaiset ovat uhreja, niin valtavia uhreja, että mikä tahansa on heille oikeutettua. Että islamistien natsismi johtuu vain juutalaisista, se on vain vastareaktio sortoon, tai vaikka maailmanlaajuiseen juutalaisten salaliittoon.
Kuulostaako tutulta?
Tätähän on pitkälti myös monikultturismin suhtautuminen toiseuteen. Toiseus on avutonta ja syyntakeetonta, eikä siksi voi olla moraalisessa vastuussa. Toiseuden kielteiset puolet ovat kantaväestön tai yhteiskunnan syytä.
Toisaalta tämä voisi olla kenen tahansa natsin puolustus ideologialleen, syyhän on vain juutalaisissa.

Selittely ei vakuuta. Israelin vastustukseen ei olisi tarvinnut liittää natsismia. En minäkään vaadi kansojen murhaamista, usko holokaustin kiistäviä salaliittoteorioita tai hauku etnisyyksiä sioiksi ja koiriksi, vaikka vastustan Israelin toimintaa.

Natsismia ei olisi tarvinnut liittää Israel-vastaisuuteen. Israel-kritiikki inhimillisistä tai humanitäärisistä näkökohdista olisi ollut täysin riittävää. Se ei kuitenkaan riittänyt. Viha ja vainoharha haluttiin mukaan. Natsismi haluttiin mukaan, koko paketti. Tai vielä pahemmin: natsismia ei haluttu, se tuli mukaan itsestäänselvyytenä, koska se kuuluu niin olennaisesti poliittiseen islamiin.

On hyvin surullista ja haitaksi kaikille osapuolille, että Israelin vastustuksen myötä julistetaan natsismia. Koska näin kuitenkin tehdään, koska miljoonat islamistit kuitenkin ovat kiihkeitä natseja, rasisteja ja fasisteja, ja levittävät tehokkaasti asenteitaan lännessä, heitä täytyy ankarasti vastustaa. He ovat vakava uhka ihmisoikeuksille, etnisyyksille, turvallisuudelle ja demokratialle. He ja heidän kätyrinsä ovat vakava uhka rauhalle.

Islamistisen natsismin vastustus ei kuitenkaan pakota vastustamaan palestiinalaisten Israel-kritiikin asiallisia puolia. Ne voidaan kyllä löytää vihanvuodatuksen seasta. Valitettavan monille asiat ovat kuitenkin mustavalkoisia. Monille vaihtoehdot näyttävät olevan, että joko vastustat Israelia ja kannatat holokaustin kieltävien terroristijärjestöjen tunnuksia kantaen länsimaiden joutumista fasismin kynsiin, tai sitten kannatat Israelia jopa silloin, kun se toimii väärin.

Minä kannatan rauhaa ja vastustan Israelin toimia, pidän erittäin tärkeänä Israelin vastuuta tässä kysymyksessä. Samalla tiedostan, että sitä rauhaa ei mitenkään edistä näiden natseja palvovien "rauhanaktivistien" riehuminen. Israel näkee sen vain vihanlietsontana, jota se onkin, ja suhtautuu siihen sellaisena. Islamistit ja heidän hyväksikäyttämänsä "hyödylliset idiootit" eivät ole rakentamassa rauhaa, vaan tuovat vihan, vainon ja sodan sinnekin, missä sitä ei vielä ole.

1 kommentti:

Mikko Ellilä kirjoitti...

http://vasarahammer.blogspot.com/2009/03/urheilu-ja-jihad.html

Ruotsin vasemmistopuolueet alkoivat puuhata mielenosoitusta nimikkeellä ”Stoppa matchen”. Mielenosoitukseen odotettiin 20 000 osallistujaa mutta sinne ilmaantui lopulta noin 6000 ihmistä. Mielenosoituksen luonne kuitenkin osoittautui ikäväksi sekä Ruotsin että järjestäjien kannalta.
Malmön katuja pitkin marssineet mielenosoittajat huusivat arabiaksi juutalaisvastaisia iskulauseita, kuten oheiselta videolta voi kuunnella. Mielenosoittajat huutavat: ”Khaybar, Khaybar, ya yahoud, jaish Muhammad saufa ya‘u” eli suomeksi ”Khaybar, Khaybar, oi juutalaiset, Muhammadin armeija tulee takaisin”. Iskulause viittaa Khaybarin keitaan taisteluun vuonna 629, jolloin Muhammadin johtamat muslimit hyökkäsivät Khaybarin keitaalla asuvien juutalaisten kimppuun tappaen 93 ja ajaen useita pakosalle.



Svenska Dagbladetin artikkelissa Per Gudmundson kysyy Vasemmistopuolueen johtaja Lars Ohlylta, edustavatko kyseiset huudot ”rauhanomaista Israel-kritiikkiä” vai antisemitismiä. Vasemmistopuolueen lausunnossa väitettiin myös, että mellakat tuhosivat täysin rauhanomaisen mielenosoituksen.



Varsinaisesta mellakoinnista vastasivat tutut tahot eli huppareihin pukeutuneet ”antifasistit”, jotka heittelivät poliisiautoja katukivillä, räjäyttivät ilotulitteita ja yrittivät hajottaa mielenosoitusta turvaamaan tulleet poliisiajoneuvot. Onneksi Malmön poliisi oli lainannut Tanskasta kivitystä kestäviä poliisiautoja.



Kansainvälistä tennistä Malmössä pelattiin todennäköisesti viimeistä kertaa. Kansainvälisen tennisliiton puheenjohtaja Francesco Ricci Bitti sanoi:



”Uskon, että politiikkaa ja urheilua ei voi koskaan erottaa toisistaan.”

”Mutta se ei ole hyväksyttävää, että poliitikot käyttävät urheilua hyväkseen oman asemansa vahvistamiseksi. Malmön kaupunki ei varmasti saa uutta mahdollisuutta järjestää vastaavaa tapahtumaa uudelleen...”