Kulttuureista

Monikulttuurisuus on järjetön ja sisäisesti ristiriitainen, suorastaan skitsofreeninen ideologia.

1.) Suvaitsevuuden saarnaajat eli multikultipapit väittävät, että kaikki kulttuurit ovat yhtä arvokkaita. Tähän kuuluu mm. slogan kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia. Rationaaliseen ajatteluun ja tieteellisiin tutkimustuloksiin uskova länsimainen ihminen on siis yhtä arvokas kuin uskontoon ja magiaan uskova afrikkalainen primitiivi-ihminen. Molemmat ovat yhtä oikeassa.

Tämä on tietysti täysin järjetön ajatus. Tieteellisten tutkimusten mukaan AIDS johtuu HI-viruksesta, jonka voi hoitaa lääkityksellä. Taikauskoisten afrikkalaisten mielestä AIDS johtuu noitien langettamista kirouksista, joista voi vapautua toisten noitien lausumien loitsujen avulla. Nämä kaksi teoriaa eivät kerta kaikkiaan voi olla yhtä hyviä, koska ne esittävät keskenään ristiriitaisen kuvan samasta asiasta. Koska nämä toisensa poissulkevat teoriat ovat eri kulttuurien tuottamia, oikean teorian tuottanut kulttuuri on tältä osin parempi kuin väärän teorian tuottanut.

Länsimaisen kulttuurin tuottamat tieteelliset teoriat ovat systemaattisesti parempia kuin afrikkalaisen kulttuurin tuottama usko noituuteen tai lähi-itämaalaisen kulttuurin tuottama usko maailman 6000 vuotta sitten luoneeseen jumalolentoon. Länsimainen kulttuuri on siis systemaattisesti parempi kuin afrikkalainen tai lähi-itämaalainen kulttuuri.

2.) Multikultipapisto ei edes tyydy hokemaan järjetöntä mantraansa kaikkien kulttuurien samanarvoisuudesta. Jos kaikki kulttuurit olisivat yhtä hyviä, silloinhan Afrikasta, Lähi-idästä ja Aasiasta Eurooppaan tulevat maahanmuuttajat eivät toisi mukanaan mitään kulttuurillista lisäarvoa. Maahanmuuttajien sanotaan rikastuttavan kulttuuriamme. Tämähän ei olisi mahdollista, jos heidän kulttuurinsa ei olisi parempi kuin meidän. Multikultipapisto kuitenkin ihailee maahanmuuttajien edustamaa jännää toiseutta pikkupöksyt märkänä. Multikulti-ideologian saarnamiehet ja -naiset siis pitävät Afrikasta, Lähi-idästä ja Aasiasta tulevien maahanmuuttajien kulttuuria parempana kuin Euroopan kulttuuria.

Tästä syystä heidän halutaan säilyttävän oman kulttuurinsa. Moiseenhan ei olisi mitään syytä, jos heidän kulttuurinsa ei olisi arvokkaampi kuin meidän. Jos kaikki kulttuurit olisivat yhtä arvokkaita, maahanmuuttajat eivät häviäisi mitään vaihtaessaan oman afrikkalaisen, lähi-itämaalaisen tai aasialaisen kulttuurinsa eurooppalaiseen kulttuuriin. Koska kaiken multikultipolitiikan tavoitteena kuitenkin on maahanmuuttajien oman alkuperämaan kulttuurin säilyttäminen eli maahanmuuttajien kulttuurillisen assimiloitumisen estäminen, multikultidogmaatikot nimenomaan pitävät afrikkalaisten, lähi-itämaalaisten tai aasialaisten maahanmuuttajien omaa kulttuuria parempana kuin Euroopan kulttuuria.

3.) Paitsi, että multikultiliturgiaan kuuluvat fraasit "kaikki kulttuurit ovat yhtä arvokkaita" ja "afrikkalaisten, lähi-itämaalaisten ja aasialaisten maahanmuuttajien ei pidä eurooppalaistua, vaan heidän on säilytettävä oma kulttuurinsa" ovat jo sinänsä ristiriitaisia, näistä iskulauseista huolimatta suvaitsevuuden saarnaajat väittävät silloin tällöin maahanmuuttajien olevan kulttuurillisesti samanlaisia kuin eurooppalaiset. Usein Suvaitsevaisto™ korostaa, että ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia kaikkialla. Tämä väite on aivan täyttä paskaa. Kulttuurit eivät ole samanlaisia.

Kuten edellä totesin, rationaalinen ajattelu ja tieteellinen tutkimus on länsimaiselle kulttuurille tyypillinen piirre. Mikään muu kulttuuri ei ole tuottanut rationaalista ajattelua ja modernia tiedettä. Nykyaikana esim. aasialaiset ovat kyenneet tekemään tieteellisiä tutkimuksia länsimaisen kulttuurin tuottaman rationaalisen, tieteellisen viitekehyksen puitteissa, mutta tiede ei itsessään ole aasialaisen kulttuurin tuote.

Ihmisten ajattelutapa on ratkaisevasti erilainen eri kulttuureissa. Rationaalinen, looginen ajattelutapa on vallitseva normi vain länsimaisessa kulttuurissa. Useimmat länsimaisetkaan ihmiset eivät osaa ajatella kovin loogisesti, mutta länsimaissa rationaalisuus ja loogisuus ovat kuitenkin ideaali, lähes kaikkien ihmisten arvokkaaksi tunnustama normi. Näin ei ole missään muussa kulttuurissa.

Lisäksi arkipäiväisessä elämässä ihmisten tapakulttuuri on räikeän erilaista eri maissa ja varsinkin eri maanosissa. Myös taide, oli se sitten populaarikulttuuria tai korkeakulttuuria, on ratkaisevasti erilaista eri maissa jo Euroopan sisällä.

Vielä suurempia eroja on Euroopan ja muun maailman välillä. Kulttuurisessa mielessä Euroopaksi on laskettava kaikki eurooppalaisten ihmisten asuttamat maat eli maantieteellisen Euroopan maiden lisäksi USA, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti. Koska yhteiskunta koostuu ihmisistä, eurooppalaisten ihmisten eli valkoisten ihmisten muodostama yhteiskunta on tietysti eurooppalainen yhteiskunta.

Sen sijaan aasialaiset, lähi-itämaalaiset tai afrikkalaiset eivät ole eurooppalaisia, vaikka he asuisivat Euroopassa. Suurin osa heistä ei todellakaan edes halua olla eurooppalaisia. Jos Suomessa asuvilta somaleilta kysytään heidän etnisyydestään tai kulttuuri-identiteetistään, he kaikki sanovat olevansa somaleita. Kukaan heistä ei kuvittele olevansa suomalainen. Kukaan heistä ei edes haluaisi olla suomalainen.

Tästä tyystin välittämättä Suvaitsevaisto™ väittää silloin tällöin maahanmuuttajien olevan kulttuurillisesti samanlaisia kuin eurooppalaiset. Heidän uskotaan arvostavan samoja asioita, kunnioittavan ihmisoikeuksia, ymmärtävän rationaalista ajattelua ja tieteellisiä tutkimustuloksia, olevan kulttuurillisesti suvaitsevaisia meitä kohtaan samalla tavalla kuin me olemme suvaitsevaisia heitä kohtaan. Tämä luulo on täysin väärä. Russ kirjoitti tästä äskettäin:

Itse asiassa käsitys järkkymättömästä ihmisarvosta on maailmanlaajuisesti katsoen meidän fantasiamme ja aikamoisessa vähemmistössä. Ihmiset eivät yksinkertaisesti jaa meidän näkemyksiämme. Köyhät ihmiset eivät ole automaattisesti jaloja, ja jos imaami ohimennen haastattelussa toteaa "joo joo ihmisarvo on ihan jees" niin ei se riitä, ei se millään riitä. Mitä enemmän on olemassa ihmisiä, jotka eivät jaa meidän käsitystämme ihmisarvosta, kuten että ateisti ja homokin ovat ihmisiä, ja mitä enemmän niitä ihmisiä on meidän rajojen sisällä, sitä pahempi tilanne on. Se epäystävällinen materiaali, tulee käyttämään hyväkseen meidän hyväuskoisuuttamme ja pakkomiellettä kauniisiin ihanteisiin, heille niillä on vain välineellistä arvoa. He toisin sanoen hyväksikäyttävät meidän uskoamme ihmisarvoon.

Itse en usko ansaitsemattomaan arvoon, minä en usko universaaliin ihmisarvoon, tämä ei johdu siitä että olisin jotenkin paha. En ole lämmittelemässä polttouuneja, eikä ihmisarvosta kieltäytyminen tarkoita ettenkö pitäisi ihmisiä... no ihmisinä. Sellainen asia on minulle itsestäänselvyys, tietenkin ihminen on ihminen. Se myös tarkoittaa sitä, että ihminen on erittäin kykenevä pahaan, eikä ihminen ole välttämättä sisäänrakennetusti arvokas. Tuolla ulkona on paljon enemmän ihmisiä kuin on suomalaisia maailmassa, joille minä en ole juuri mitään, vaan heillä on täysin erilainen arvopohja ja käsitys asioista.

Tietenkin jos sinä haastattelet kahta yksilöä, ne nyökyttelevät päitään koska he tajuavat että tämä on meille hyvä juttu, nyt pitää nyökytellä. Jonka seurauksena joku neropatti vetää suuren "nää on ihan kuin me" linjan, mutta väestötasolla homma ei sitten toimi enää nyökytellen. Vaan yhteiskuntaan syntyy isoja arvokuiluja ja ristiriitoja, kaikenlaiset kivat kuten segregaatio ja ghetot tulee.

Näin. Russin ylläolevan analyysin pitäisi olla päivänselvää asiaa kaikille täysjärkisille. Valitettavasti tämä sinisilmäinen kuvitelma suvaitsevuuden resiprookkisuudesta on helvetin yleinen.

Kaiken kukkuraksi jotkut suvaitsevuuden saarnamiehet jopa yrittävät väittää esim. Suomeen, Ruotsiin, Saksaan tai Ranskaan tulleiden maahanmuuttajien mystisesti muuttuvan suomalaisiksi, ruotsalaisiksi, saksalaisiksi tai ranskalaisiksi heti, kun nämä saavat Suomen, Ruotsin, Saksan tai Ranskan kansalaisuuden - tai joissakin tapauksissa jopa ennen kansalaisuuden saamista, esim. rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten karkoituksista puhuttaessa ("on julmaa karkoittaa Kaisaniemessä ryöstöihin ja raiskauksiin syyllistyneitä somaleita, koska heille on muodostunut jo pysyvät siteet Suomeen").

Näinhän asia ei tietenkään ole eivätkä maahanmuuttajat itsekään koe asiaa näin.

Kuitenkin maahanmuuttajia väitetään kulttuurillisesti eurooppalaisiksi:

• a) aina heidän tehdessään rikoksia (sanomalehdissä ei koskaan kerrota esim. afrikkalaisista rikollisista tai islamilaisista rikollisista, vaan Pariisin "nuorisosta", Göteborgin "nuorisosta" jne.),


• b) heidän pyrkiessään käyttämään hyväkseen länsimaista yhteiskuntaa jollakin tavalla, esim. vaatiessaan oikeutta jäädä johonkin Euroopan maahan tekemistään rikoksista huolimatta (nigerialainen, sanaakaan suomea osaamaton rikollinen on "suomalainen perheenisä", jos hän on sattumalta tehnyt lapsen jonkun suomalaisen naisen kanssa yhden yön seksisuhteessa) tai vaatiessaan oikeutta saada koulutusta, sosiaaliturvaa, terveydenhoitoa ym. julkisia palveluja eurooppalaisten veronmaksajien kustannuksella,


• c) heidän vaatiessaan jotain erityisasemaa lainvastaisille tai hyvien tapojen vastaisille kulttuurisille erityispiirteilleen, esim. maahanmuuttajien vaatiessa oikeutta puukottaa lapsiaan sukupuolielimiin ("islam on eurooppalainen uskonto, joten islamiin kuuluva lasten ympärileikkaus on hyväksyttävä eurooppalaisessa kulttuurissa") tai heidän vaatiessaan oikeutta lintsata töistä tai koulusta islamilaisten rukoushetkien vuoksi ("islam kuuluu Eurooppaan, joten meidän on hyväksyttävä islamilaisiin perinteisiin kuuluvat rukoushetket"); tällaisten vaatimusten tarkoituksena on saada ihmiset luopumaan maassa maan tavalla-ajattelusta ja hyväksymään kaikenlaiset hörhöismit legitiimiksi osaksi eurooppalaista kulttuuria.

Tämä käsitys afrikkalaisten, lähi-itämaalaisten tai aasialaisten maahanmuuttajien kulttuurisesta eurooppalaisuudesta on tietysti ristiriidassa sen kanssa, että nimenomaan maahanmuuttajia kohtaan vaaditaan erityistä suvaitsevuutta, kunnioitusta ja positiivista erityiskohtelua. Jos maahanmuuttajat olisivat aivan samanlaisia ihmisiä kuin mekin, he eivät kaipaisi mitään erityiskohtelua.

Olen itse aiemmin kannattanut ns. värisokeaa ajattelua, jossa jokaista ihmistä pidetään erillisenä yksilönä, irrallaan kulttuurisesta tai etnisestä taustasta. Tätä ajattelua edustavat nykyään mm. Ayn Randin kannattajat ja muut libertaristit sekä monet mainstream-konservatiivit ja idealistiset vasemmistolaiset. Ajatus ihmisten tasavertaisuudesta lain edessä ja kaikkien kansalaisten kohtelemisesta juridisesti täysin toisistaan riippumattomina atomistisina yksilöinä juontaa juurensa klassisesta liberalismista ja Ranskan suuresta vallankumouksesta. Vallankumouksellisilta kysyttiin, mitä oikeuksia he kannattivat juutalaisille. Vastaus oli: ei mitään oikeuksia juutalaisille juutalaisina, kaikki oikeudet juutalaisille yksilöinä. Tätä individualistista ja rasismin vastaista ajattelutapaa vastustavat nykyisin kaikkein kiivaimmin ne, jotka julkisesti väittävät olevansa rasismin vastustajia.

Nykyisin rasismin vastustajina esiintyvät tahot vaativat nimenomaan neekerikiintiöitä ym. täysin rasistista politiikkaa, aivan kuten naisten ja miesten tasa-arvon kannattajiksi itseään kutsuvat feministit kannattavat vittukiintiöitä.

Olen itse viime vuosina joutunut kantapään kautta oppimaan, että ihmisten kohteleminen atomistisina yksilöinä ei ole yhteiskunnallisesti toimiva malli. Olen edelleen tietysti sitä mieltä, että jokainen on yksilönä itse vastuussa omista teoistaan. Kuitenkin katson nykyään, että länsimaisen sivilisaation säilyttämiseksi on välttämätöntä pysäyttää afrikkalaisen, väli- ja eteläamerikkalaisen, aasialaisen ja lähi-itämaalaisen väestön massivinen Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan suuntautuva muuttoaalto.

Jos Euroopan väestön enemmistö koostuisi afrikkalaisista, aasialaisista ja lähi-itämaalaisista, Eurooppa olisi samanlainen kuin Afrikka, Aasia ja Lähi-itä.

Taloustieteen professori Hans Hoppe on yrittänyt vääntää tätä rautalangasta:

If Switzerland, Austria, Germany or Italy, for instance, freely admitted everyone who made it to their borders and demanded entry, these countries would quickly be overrun by millions of third-world immigrants from Albania, Bangladesh, India, and Nigeria, for example. As the more perceptive open-border advocates realize, the domestic state-welfare programs and provisions would collapse as a consequence.

This would not be a reason for concern, for surely, in order to regain effective protection of person and property the welfare state must be abolished. But then there is the great leap—or the gaping hole—in the open border argument: out of the ruins of the democratic welfare states, we are led to believe, a new natural order will somehow emerge.

The first error in this line of reasoning can be readily identified. Once the welfare states have collapsed undertheir own weight, the masses of immigrants who have brought this about are still there. They have not been miraculously transformed into Swiss, Austrians, Bavarians or Lombards, but remain what they are: Zulus, Hindus, Ibos, Albanians, or Bangladeshis.

Assimilation can work when the number of immigrants is small. It is entirely impossible, however, if immigration occurs on a mass scale. In that case, immigrants will simply transport their own ethno-culture onto the new territory.

Accordingly, when the welfare state has imploded there will be a multitude of “little” (or not so little) Calcuttas, Daccas, Lagoses, and Tiranas strewn all over Switzerland, Austria, and Italy.

It betrays a breathtaking sociological naiveté to believe that a natural order will emerge out of this admixture. Based on all historical experience with such forms of multiculturalism, it can safely be predicted that in fact the result will be civil war.

There will be widespread plundering and squatterism leading to massive capital consumption, and civilization as we know it will disappear from Switzerland, Austria and Italy.

Furthermore, the host population will quickly be outbred and, ultimately, physically displaced by their “guests.” There will still be Alps in Switzerland and Austria, but no Swiss or Austrians.

Minä en halua Euroopan olevan samanlainen kuin Afrikka ja Lähi-itä, joten en halua afrikkalaisten ja lähi-itämaalaisten muodostavan enemmistöä Euroopan väestöstä.

Ainoa tapa estää afrikkalaisia ja lähi-itämaalaisia saavuttamasta määräävää asemaa Euroopassa on pysäyttää Afrikasta ja Lähi-idästä Eurooppaan suuntautuva maahanmuutto. Jos sitä ei pysäytetä, afrikkalaisten ja lähi-itämaalaisten osuus Euroopan väestöstä kasvaa jatkuvasti.

Myös ilman maahanmuuttoa afrikkalaisten ja lähi-itämaalaisten määrä Euroopassa kasvaa, koska heidän luonnollinen väestönkasvunsa (=kuolleisuuden ylittävä syntyvyys) on suurempaa kuin eurooppalaisten.

Jo nykyään Euroopassa on niin paljon afrikkalaisia ja lähi-itämaalaisia, että multikultiuskonnon ylipapisto vaatii eurooppalaisia uhraamaan omat kulttuuriperinteensä ja elättämään ihanaa toiseutta edustavien maahanmuuttajien kulttuureja tukemalla maahanmuuttajien omien kielten (swahili, somalia, arabia, turkki, kurdi, persia, urdu jne.) opetusta kouluissa, maahanmuuttajien kielillä kirjoitettujen kirjojen saatavuutta kirjastoissa, maahanmuuttajien uskonnon eli islamin opetusta kouluissa, korruptoituneiden maahanmuuttaja-aktivistien järjestöjä ja islamilaisia terroristijärjestöjä sekä muuttamalla Euroopan lakeja ja tapoja Afrikan ja Lähi-idän tapojen kaltaisiksi.

P.S.
Tämän blogin kommenttiosastoon viime aikoina ahkerasti kirjoitelleet trollit ovat sanoneet olevansa mm. sitä mieltä, että minun ei olisi pitänyt käyttää afrikkalaisten ja eurooppalaisten ihmisten välisiä eroja koskevan artikkelini kuvituksena afrikkalaisten ja eurooppalaisten ihmisten kuvia.

Vastaavasti tässä afrikkalaisten ja eurooppalaisten kulttuurien välisiä eroja käsittelevässä kirjoituksessani ei trollien mielestä tietenkään pitäisi olla konkreettisia esimerkkejä afrikkalaisista ja eurooppalaisista kulttuuripiirteistä, koska asiaa havainnollistavat esimerkit johdattelisivat lukijan olemaan kanssani samaa mieltä.

Siksi laitankin tähän ihan piruuttani muutamia rautalankaesimerkkejä.

• italialaista kulttuuria (Voglia di stringersi e poi vino bianco, fiori e vecchie canzoni...)
  
• ranskalaista kulttuuria (Caresse sur l'océan porte l'oiseau si léger revenant des terres enneigées...)

• suomalaista kulttuuria (Kun uni haparoivin sormin luomet yhteen sulattaa, tulet mieleen huolettomin askelin; on jälleen kesäyö ja rannan tuoksu tihkuu kuusamaa...)
  
• afrikkalaista kulttuuria (Bongobongobongobongo, bongobongobongobongo, bongobongobongobongo...)
  

Vaikka tällaiset pätkät eivät sinänsä todista mitään, kyllä jokainen rehellinen ihminen myöntää tällaisissa yhteyksissä näkevänsä konkreettisia eroja eri kulttuurien välillä. On hankala kuvitella täysin eri kulttuureissa elävien ihmisten olevan jotenkin pohjimmiltaan samanlaisia muuten kuin pienimmän yhteisen nimittäjän eli homo sapiens-lajin biologisen tunnusmerkistön osalta.