Sananen suvaitsevaisuudesta

Oheisessa videossa esitellään parodisoidusti ja huumorin keinoin yksi länsimaisista seksuaaliseen identiteettiin liittyvistä alakulttuureista.

Mitä tahansa sinä, minä tai Hentun Liisa olemme mikrotasolla mieltä kyseisestä alakulttuurista, sillä ei ole isoakaan relevanssia suhteutettuna siihen, että ympärillämme oleva länsimainen asenneilmasto ja arvomaailma hyväksyy sen makrotasolla, mitä ei sovi missään nimessä vähätellä eikä unohtaa, vaikka se arvoliberaalin ja sekulaarin ympäristön keskellä ikänsä eläneelle tuntuu välistä yhtä luonnolliselta aksioomalta kuin hengittäminen.

Syrjiminen seksuaalisuuden perusteella on länsimaissa enimmäkseen juridisesti sanktioitu.
Homoseksuaalisuuden legaalinen status on kokenut merkittävän murroksen länsimaissa vain muutaman vuosikymmenen sisällä; Suomessakin homoseksuaalisuus oli kriminalisoitu 70-luvun alkuun saakka.

Merkillepantavaa on, että tämä liberaali kehitys on tapahtunut puhtaasti länsimaisen kulttuurin sisällä; se on muovannut, osin runnonutkin, tiensä läpi konservatiivisuuden ja uskonnollisuuden prosessissa, joka alkoi jo valistusajalla ja osittain ennen sitäkin. Tämä on tapahtunut ilman ulkopuolisten dogmajärjestelmien apua, eurooppalaisten ihmisten puheella, kirjoittamisella ja työllä.

Meillä on makrotasolla paljon alakulttuureja; meillä länsimaissa ne saavat myös olla ja kehittyä rauhassa, mikäli ne eivät riko merkittävissä määrin yhteiskuntarauhaa. Muunmuassa homoseksuaalisuuden suhteen esim. Lähi-idässä asia ei ole mikro- ja makrotasolla niin itsestään selvyys de jure eikä de facto.

Lähi-idästä Eurooppaan suuntautuneen siirtolaisuuden mukana on tullut ja tulee siirtolaisten omaksumia kulttuuridogmeja ja arvomaailmaa. Tämän pystyy perustelemaan logiikalla sokea Reettakin. Siirtolaisuudessa mistä vain ja mihin vain esiintyy tuo ilmiö. Kyse on vain vastaanottavan yhteiskunnan kyvystä integroida ja assimiloida siirtolaisia sekä siirtolaisten omasta aktiivisuudesta.

Tämä arvojen siirtymä valitettavasti näkyy myös asioissa, joita ei pitäisi suvaita länsimaisessa ympäristössä makrotasolla, kuten näkyy tässä brittiläisen, moskeijoista salaa kuvatun dokumentin transkriptiossa. Dokumentin voi katsoa tästä linkistä.

Nämä moskeijat ovat Birminghamin alueella Englannissa ja niissä on kuultu mm. tällaista puhetta:

take that homosexual man and throw him from the mountain

Eli: "Ota homomies ja heitä hänet vuorelta."

Tämän sanonut imaami Abu Usama on Wikipedian tietojen mukaan Yhdysvalloissa syntynyt imaami, jonka puheista on poimittu myös seuraavanlaisia kannanottoja:

"kukaan ei rakasta kuffaaria (ei-muslimia), yksikään täällä ei rakasta kuffaaria. Kaikki vihaavat kuffaaria."

"Allah on luonut naisen, vaikka hänellä olisi loppututkinto, arvottomammaksi. Hänen älynsä on epätäydellistä, arvottomampaa. Hän voi kärsiä hormoneista, jotka tekevät hänestä tunteellisen. Kaksi naistodistajaa vastaa yhtä miestodistajaa."

Tuo puhe naisesta ei makrotasolla ole 2000-luvun länsimaisten arvojen mukaista. Tuollaisten puhumisesta joutuu eurooppalainen mies pulaan jo mikrotasollakin.

Se on biologisesti ja sosiologisesti irrationaalista ja tuomittavaa, koska se sotii sen tasa-arvoihanteen kanssa, joka on länsimaiseen moderniin kulttuuriympäristöön - meille - omaksuttu. Hyvä näin. Miksi sivilisaation pitäisi ottaa henkisesti takapakkia?

Jos me olemme valmis tuomitsemaan makrotasolla Westboron babtistikirkon opit ja saarnaamisen, miten on mahdollista, että tasa-arvoa vaalivassa yhteiskuntajärjestelmässä nämä abu usamat jätetään tuomitsematta ja julistamatta pannaan vain sillä perusteella, että he edustavat erästä toista uskontoa?

Onko kyseessä ison pahan Setä Samulin muslimien päälle heittämästä synkästä varjosta aina vain, vai onko kyseessä ristiretket, vaiko näiden ja monen muun kollektiivista kulttuurikatumusharjoitusta eurooppalaiselle ja valkoihoiselle ihmiselle aiheuttavan seikan sekava ja irrationaalinen sekoitus?

Oli miten oli, on viimeistään nyt tullut aika kohentaa ryhtiä ja alkaa miettimään asioita viileällä järjellä ja analyyttisesti, karsien pois epäolennaisia mukarelatiivisuuksia.

Haluammeko me, länsimaiset ihmiset, jatkaa valitsemallamme osin kristillisistä arvoista syntyneen valistuksen ja sekulaarin modernisaation polulla, joka sallii monia alakulttuureja laillisuuden ja kohtuuden rajoissa, vai haluammeko antaa koko ajan myöten taantumukselle ja aggressiiviselle taikauskolle vain siksi, että olisimme "hyviä tyyppejä"? Haluammeko olla orjia omissa maanosissamme?