sunnuntai 23. joulukuuta 2007

Suomen värikkäin lähiö on malliesimerkki maailmalle?

Nuorisojengit hakkaavat päätäsi seinään? Huolestuneiden vanhempien avunpyynnöt kaupunginisille leimataan rasistisiksi? Nuoriso on lähes poikkeuksetta kohdannut väkivaltaa tai uhkailua? Koulu tulessa?

Normaalia arkea Suomen monikulttuurisimmassa lähiössä.

Jäljestäpäin on tietysti helppo pottuilla, mutta kärsin kyllä jonkinasteisesta myötähäpeästä jo puolitoista vuotta sitten lukiessani tätä suitsutusta tuoreeltaan, Turun Sanomien pyrkiessä saavuttamaan monikulttuurisen äänitorven paikallisasemaa isoveljensä Hesarin jalanjäljissä:

http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2006-02-16,104:2:359612,1:0:0:0:0:0:

Varissuo on muita aikaansa edellä

Well, indeed it is. Missä voin allekirjoittaa toivomuksen ettei tämänhetkinen asuinpaikkani pyri vastaavaan edistyksellisyyteen? Haluan olla taantumuksellinen, haluan elää siinä monokulttuurisessa Suomessa jossa ei tarvinnut pelätä monikulttuurin suurlähettiläiden sattumanvaraisesti leimahtavia väkivaltaisia tunteenpurkauksia tai rasismia.

Mainettaan huomattavasti parempi lähiö on osoittautunut rauhalliseksi ja toimivaksi asuinalueeksi

Aivan, tarkoittaako jatkuva väkivallan pelko, uhkailu ja koulun polttaminen samaa asiaa? Ei ihmekään että se on sitten myös maahanmuuttajien suosiossa. Kyllä tänne vaan kannattaa tulla kauempaakin.

Itäkeskuksen Annika-marketin kauppias Heikki Laine pitää Varissuota esimerkillisenä lähiöinä muille

Niin, jos sitä esimerkkiä sitten on haettu mm. Pariisin ja Ruotsin monikulttuurisista lähiöistä. Epätietoiset googlettakoot, Nuoriso™ voi huonosti.

Suomi tekee monet ratkaisut Ruotsin perässä. Jos ajatellaan globaalista näkökulmasta, Varissuo on nyt pikemminkin askeleen muita edellä. Tämä on positiivisessa mielessä Suomen värikkäin lähiö, Laine hehkuttaa

Get serious, onkohan nyt jollakulla lääkkeet ottamatta?

Kymmenen vuotta Varissuolla asunut Ilmo Heino harmittelee lähinnä yhtä puutetta: perinteistä suomalaista kahvilaa ei lähiöstä enää löydy

Ilmo voi katsella kymmenen vuotta tästä hetkestä eteenpäin ja laskea ne suomalaiset asiat, joita lähiöstä siinä vaiheessa enää löytyy, veikkaanpa että harmiteltavaa on siinä vaiheessa huomattavasti enemmän.

Jep, ja luonnollisesti loppukaneettina maahanmuuttajataustainen kaupunginvalumuotti (de Gröna, naturligtvis) kertoo omakohtaisia kokemuksiaan siitä, miten moni kokee asumisen turvallisena, kun lähellä asuu muita maahanmuuttajia.

Uskaltaako siellä vain asua enää kukaan muu?

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kitjoituksestasi tulee mieleen aikoinaan pohjanmaan häjyjen touhut. Eli omatko nämö suomalaiset liberalisti nationalistit alkaneet häjyiksi.

Mielenrauhan kannalta on tärkeäätunnistaa uho, viha ja kateus itsessään sekämuissa ja pyrkiä tietoisesti välttämään kaikkia tilanteita, joissa voi joutua näiden tunteiden kohteeksi.On myös työkenneltäväomien negatiivisten tunteiden kanssa.Pullistelu on typeryyttä.
Pahasta voi irrottautua.Loppujen lopuksi se on vain tunne, jonka takana on pelkkää tyhjyyttä.Miksi sitten antaa pahan pilata elämänsä.
Ihmisen ominaisuuksiin kuuluu nähdä vika aina itsensä ulkopuolella.On helppoa syyttää muita omasta pahoinvoinnista.
Mitä enemmän on selvittämättömiä tunteita sitä enemmän stressiä. Torjutut tunteet synnyttävät jatkuvia ongelmia ulkomaailman kanssa.Ikävyydet johtuvat siitä ettei osaa tulkita vaihtelevia tilanteita oikein ja reagoi niihin jyrkästi ja väärin, tai sitten kulkee kaiken turhan perässä aaveiden ajamana.
näen usein vihaisia ihmisiä, sellasia, jotka ovat työntäneet vihansa syvälle mielensä uumeniin.Yhteistä heille on, että he kaikki ovat kipeitä.

Krooninen stressi aiheuttaa muutokisia hormonien toiminnassa. adrenaliini on tarkoitettu lyhytaikaista reagointia varten ja hormonivarastot thjenevät nopeasta. Adrenatiili rasittaa sydäntä.

Etnohelvetti kirjoitti...

No sepä juurikin ihan vitun mielenkiintoista. Että semmoista tulee mieleen "kitjoituksestani"? "Omatko nämö" siis mitä vittua?

Parempaa vittuilua kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Niin sinähän sairastuit. Kannattaa selvittää onkö syy oma toiminta, joka loppujen lopuksi onkin vastoin omia arvoja.

Vasarahammer kirjoitti...

"Mielenrauhan kannalta on tärkeäätunnistaa uho, viha ja kateus itsessään sekämuissa ja pyrkiä tietoisesti välttämään kaikkia tilanteita, joissa voi joutua näiden tunteiden kohteeksi."

Viiden pennin psykoanalyysi. Todellisudessa tuskin senkään arvoinen.