Monikultturistit joutuvat yhä useammin myöntämään ideologiansa haitat ja sen toimimattomuuden - rikkaus alkaa paljastua riesaksi. Silti pään hakkaaminen seinään jatkuu.
Esimerkki 1:
(Kts. Keken lehdistökatsaus)Eteläruotsalainen, täälläkin jo
esillä ollut suurkaupunki Malmö kamppailee pakolaistulvan keskellä. Kaupungin 280 000 asukkaasta kolmannes on ulkomaalaisia. Silti kaupunginjohtaja
Ilmar Reepalu näkee heidät "voimavarana":
Olemme avoin kaupunki. Maahanmuuttajat ovat meille voimavara. Ongelma on, että olemme vastaanottaneet liian paljon maahanmuuttajia kerralla. (AL 19.7.)
Siis aivan liian paljon voimavaraa, seurauksena ruotsalaisten joukkopako Rosengårdin kaupunginosasta. Ei ihme, ettei sitä voimavaraa määritellä tarkemmin.
Esimerkki 2:
(Kts. Mikko Ellilän kirjoitus aiemmin täällä)Totuuden pääkirjoitussivu 14.7.,
Pasi Saukkonen, kulttuuripoliittisen tutkimussäätiö
Cuporen erikoistutkija; lainauksia:
Monikulttuurisuus vaatii myös sietämään ongelmia
...
Jos aktiivinen maahanmuuttopolitiikka onnistuu, ulkomaalaisten osuus Suomen väestöstä lisääntyy huomattavasti. Somaleista, kurdeista ja kiinalaisista tulee aikanaan historiallisia vähemmistöjä...
"Aktiivisen maahanmuuttopolitiikan" onnistuessa taitaa suomalaisista itsestään tulla se historiallinen vähemmistö.
Ongelmat ovat kuitenkin olleet yllättävän samanlaisia: yhteiskuntien uusien jäsenten huono-osaisuutta ja syrjäytyneisyyttä, ...
Kuten niiden brittilääkäri-terroristien tapauksessa?
...muukalaisvastaista radikalismia...
Niin, ovathan vääräuskoiset länsimaalaiset joillekin muukalaisia...
... uskonnollisia ääriliikkeitä ...
Älä muuta sano.
Suomalaisten kannattaa kuitenkin perehtyä muiden maiden kokemuksiin. Hyviä käytäntöjä voidaan soveltaa paikallisiin oloihimme. Vielä tärkeämpää on välttää tekemästä sellaisia ratkaisuja, joiden tiedetään olevan tehottomia tai johtavan vielä suurempiin ongelmiin.
Ehdottomasti samaa mieltä. Mutta missä on Saukkosen itsensäkin peräänkuuluttama julkinen kansalaiskeskustelu:
Tällaisten asioiden parantamiseksi tarvitaan vuoropuhelua, taitoa tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, kykyä ymmärtää ymmärtämättömyyttä ja tehdä asioita yhdessä yhteisöllisyyden puutteesta huolimatta. Euroopan unionissa ensi vuosi onkin kulttuurien välisen dialogin teemavuosi.
Teemavuotta kannattaa hyödyntää Suomessa myös käymällä julkista keskustelua siitä, minkälainen on tulevaisuuden suomalainen yhteiskunta vanhoine ja uusine suomalaisineen.
Niin, ja siitä
kuka sitä monikulttuurisuutta tänne väen vängällä haluaa. Ja
miksi.
Paras pala viimeiseksi.
Saukkonen:
Minkälainen on hyvin toimiva monikulttuurinen yhteiskunta? Sitä ei tiedä kukaan.
Niinpä.
(Saukkosen kirjoitus on luettavissa myös Scriptan vieraskirjasta, 19. heinäkuuta kohdalta. Kiitokset Lotta Rotille ja muille asiaa kommentoineille.)Tältä pohjalta kysynkin nyt lukijoilta, oletteko asian suhteen optimisteja vai pessimistejä.
Voiko tähän pakkomonikurjistamishulluuteen - yhtä totuuttaan toitottavine toimittajineen, jotka leikkivät ettei asiallista monikulttuurisuuskritiikkiä ole olemassakaan, suvaitsevaisuuskasvatuksineen, sananvapausloukkauksineen, "työperäisine maahanmuuttajineen", ja jopa suunnitteilla olevine, ilmeisesti tuosta vain kaikille halukkaille ympäri Afrikkaa ja muslimimaita kuuluvine "työnhakuoleskelulupineen" (ministeri Astrid Thors) - tulla järjen valoa ajoissa, vai toistetaanko Suomessa kaikki ne muiden maiden tekemät virheet, joita juhlapuheissa niin vannotaan vältettävän. Ne virheet, jotka kuitenkin jäävät enimmäkseen määrittelemättä, parannusehdotuksista puhumattakaan.
Minä tiedän heti muutaman: liian löysä maahanmuuttopolitiikka, liikaa vain pyhillä kirjoilla koulutettua "työvoimaa", liikaa hyssyttelyä ja poliittista korrektiutta totuuden ja oman kansan tulevaisuuden kustannuksella.
Parannusehdotukseni ei vaadi Suomessa vielä mitään suuria muutoksia maahanmuuttopolitiikkaan. Toistaiseksi riittää kun
vastustaa niitä muutoksia.
Mutta miten tässä käy? Kerro mielipiteesi osallistumalla tuosta sivun reunasta löytyvään kyselyyn. Se on voimassa heinäkuun loppuun. Tuloksia katsotaan sen jälkeen tämän kirjoituksen jatkeena.
* *
TULOKSISTA (1.8.)Kysymys kuului:
Jatkuuko monikulttuuristaminen sen haitoista ja muiden maiden varoittavista esimerkeistä välittämättä?Vastausvaihtoehtoja oli annettu kaksi:
Jatkuu, kunnes se on peruuttamatonta / Ei jatku liian pitkään, järki voittaa ajoissa.
Äänestäneitä oli 66, joista 42 (63,6%) oli sitä mieltä, että touhu on peruuttamatonta. Järkiintymisen kannalla oli 24 (36,4%). Osallistuneista siis karkeasti ottaen kaksi kolmesta on pessimistejä monikulttuurikritiikin mahdollisuuksien suhteen.
*
Päivä päivältä kiihtyvän mokutuksen edessä olisi helppo vajota pessimismiin.
Muistakaamme kuitenkin, että myös kritiikki lisääntyy ja järkiargumentit ovat kriitikoiden puolella. Meillä on lisäksi ympäri Eurooppaa lukuisia esimerkkejä monikulttuurisuuden repimistä yhteiskunnista, lähin jopa naapurissamme.
On vain ajan kysymys koska kritiikin vyöry tulvii väkisin mediasensuurin muurin yli. Siksi mokuttajilla on kiire.
Suomalaiset ovat kuitenkin näin vakavissa asioissa erittäin fiksua porukkaa. Vaikka aatteellinen mokutus yrittää aivopestä lapsiamme ja nuoriamme täydellä teholla jälleen koulujen pian alettua, terve kansallismielisyys asuu näillä saloilla lujassa.
Meitä ei saatu liitettyä Neuvostoliittoon asein eikä ideologiaa tuputtamalla. Monikulttuurihullutus tulee kokemaan saman kohtalon kuin stalinistien juonittelut, samaa sukua oleva aate kun on. Kansan syvät rivit nauravat sille jo nyt.
Siksi olen optimisti tässä asiassa.