Monikulttuurisen perheen tytär: Maahanmuuttajien suuri määrä on uhka Suomelle

Hommaforumilta:

Käytännön kokemusta monikulttuurisuudesta

Hei.
Tarkoituksenani on kertoa oma näkemykseni monikulttuurisuudesta. En tullut tänne puolustelemaan vaan kertomaan omia kokemuksiani asiasta. Voin alkuun sanoa, että en ole taitava kirjoittaja vaan kirjoitan amatöörimaisesti, mutta uskon, että saan kuitenkin sanottavani sanotuksi.

Tulen itse monikulttuurisesta perheestä. Tai sellaiseksihan käsitetään suomessa nykyään sellainen perhe jossa toinen vanhempi on suomalainen ja toinen ulkomaalainen. En kerro sen tarkemmin, mutta toinen vanhemmistani on siis tullut Suomeen ulkomailta.

On vaikea kirjoittaa rehellistä tekstiä, koska sodin silloin tavallaan itseäni vastaan sillä omiin kokemuksiini perustuen koen monikulttuurisuuden negatiivisena asiana, mutta sitä on vaikea valehdellakaan ja toitottaa että monikulttuurisuus on rikkaus jos ei itse näin koe. Toisaalta itseni kannalta olisi varmaan parempi sanoa sellaista, mutta en jaksa valehdella.

Suomesta on tullut varsin suvaitsevainen maa. Tarkoitan tällä nyt suvaitsevaisuutta Suomessa asuvia ulkomaalaisia kohtaan. Tilanne on muuttunut paljon. Itse olen siis nyt parikymppinen ja omiin kokemuksiin pohjautuen on nähtävissä selvä muutos. Itse olen suht. vaalea, mutta kuitenkin täysin suomalaista tummempi ja sen vuoksi erotun joukosta ja minua ei aina pidetä suomalaisena. Omiin kokemuksiini pohjautuen sanoisin, että nykyään on helpompi olla tummaihoinen Suomessa kuin oli esimerkiksi 8-10 vuotta sitten. Ihmiset eivät tuijota enää niin paljon eivätkä huutele jne.

Oikeastaan haluan saada asian esille, koska minua itseäni ärsyttää nämä ihmiset jotka edustavat suvaitsevaisuutta ja jotenkin pitävät arvossa monikulttuurisuutta, vaikka heillä ei ehkä ole käytännössä mitään kokemusta asiasta. Minun mielestäni sen todistaa se, että he juuri ovat niin suvaitsevaisia eivätkä huomaa mitä heidän suvaitsevaisuus voikaan saada aikaan. Heidän päässään on iskoutuneena se, että kaikki ovat samanarvoisia, ketään ei saa syrjiä ja he myös uskovat sanontaan monikulttuurisuus on rikkaus.

Suvaitsevaisia ihmisiä on monta tyyppiä..Yksi on juuri tämä ns. "kukkahattutädit", "uskovaiset", "ihmisoikeusaktivistit" ja nuorissa erityisesti nämä "räppärit/hiphopparit". Koska näitä ihmisiä on nykyään paljon on entistä helpompi ulkomaalaisten sulautua suomessa näihin porukoihin ja tulla hyväksytyiksi.

(Kärjistettyä jne. ja pahoittelen tätä maallikon tekstiäni, mutta en osaa kirjoittaa sen hienommin.)

He ehkä eivät juuri näe näitä ongelmia tai eivät vain usko, että ne ovat todellisia ongelmia.

Mutta ongelmia se todellakin tuo kun täysin erilaisia kulttuureita yritetään yhdistää.

Oman perheeni kohdalla se ei ainakaan ole toiminut. En pysty enkä jaksa eritellä tätä, mutta voin sanoa, että vanhempieni suhde ei ole toimiva ja kaikki ristiriidat johtuvat juuri siitä, kun toinen ei ole suomalainen eikä pysty täysin suomalaista kulttuuria hyväksymään eikä tuntemaan itseään suomalaiseksi.

Minä ainakin itse koen asian niin, että ihmiselle on hyvin tärkeää tuntua kuuluvansa johonkin ja tuntea olavansa jonkin maalainen.

Olen usein kokenut olevani "väärässä kehossa". Itse en aina edes muista olevani muita tummempi, mutta sitten havahdun vaikka bussipysäkillä kun joku kysyy: "Anteeksi, puhutko sinä suomea?"

Omassa perheessäni monikulttuurisuus on tuonut paljon paljon paljon ristiriitoja. Vanhemmat eivät ehkä tajuakaan, mutta lapset kärsivät siitä paljon. On paljon helpompi olla vain jotain yhtä kuin yrittää olla kahta yhtä aikaa.

Minä olen itse aina halunut olla vain suomalainen ja elää niin kuin suomalainen. Mutta toisella vanhemmistani on tietysti ollut erimielisyyttä sitä kohtaan miten minun täytyisi elää, ja sen takia en ole saanutkaan tehdä asioita mitä kaverini ovat saaneet tehdä. Täytyy sanoa, että perheessäni päätöksiä on juuri jyrännyt isäni joka on ulkomaalainen ja äitini on jäänyt tossun alle. Itse olen kokenut tämän suurena rasitteena, koska se on rajoittanut paljon tekemisiäni ja minun on täytynyt toimia kulttuurin mukaan jota en tunne omakseni enkä halua edustaa.

Tunnen myös muita perheitä joissa toinen vanhempi on suomalainen ja toinen ulkomaalainen, mutta vanhemmat ovat eronneet ja lapset elävät äitinsä kanssa ja elävät täysin "suomalaisesti". Ja sanoin äidin kanssa, koska mielestäni on yleisempää, että se ulkomaalainen osapuoli on isä kuin äiti.

Tällöinhän perhe ei ole enää edes kovin monikulttuurinen jos ulkomaalainen vanhempi ei ole enää yhteydessä perheeseen kuten olen nähnyt joissain perheissä käyvän.

Ja sitten jatkan vielä yleistämistä... mutta useissa monikulttuurisissa perheissä perheen äidit ovat juuri niitä jotka ihailevat miehensä kulttuuria ja näiden perheiden lapset alkavatkin usein hengaamaan maahanmuuttajien kanssa, koska tuntevat enemmän yhteenkuuluvuutta heihin kuin suomalaisiin.

Mutta kuten katukuvasta näkee niin yhä useampi suomalainen on yhdessä ulkomaalaisen kanssa. Tilanne oli eri silloin 8-10 vuotta sitten. Silloin ajattelin itse että esimerkiksi minun ei ole mahdollista saada poikaystävää, koska kenelläkään ei olisi siihen aikaan ollut pokkaa olla tummaihoisen tytön kanssa. Mutta nyt tilanne on aivan eri. Suomestakin on tullut niin suvaitsevainen maa ja on monia "alakulttuureja" jotka suorastaan palvovat monikulttuurisuutta. En näe enää ollenkaan vaikeana asiana saada esimerkiksi poikaystävää. Mutta tiedän silti, että on paljon niitäkin jotka eivät minun kanssani suostuisi seurustelemaan.

Mutta useammin sitä törmää nykyään niihin jotka ihailevat "eksoottisuuttani" kuin päinvastoin.

He ihailevat monikulttuurisuutta sokeasti, mutta eivät taida tietää sen pimeistä puolista. Itse olen ne kokenut ja tiedän mitä se voi käytännössä olla. En viitsi nyt tänne kuitenkaan kertoa niin henkilökohtaisia asioita.

Joku saattaa ihmetellä kun sanon näin, mutta itse näen suuren maahanmuuttajien määrän uhkana suomelle ja suomalaisuudelle. Nämä maahanmuuttajat eivät halua muuttua suomalaisiksi tai omaksua suomen kulttuuria. Ja useat maahanmuuttajat ovat tulleet suomeen sen ikäisinä, että on melkein mahdotontakin suomalaistua siitä enää. He elävät täällä, koska se on helppoa ja suuri osa suomalaisista on heille niin ystävällisiä ja kilttejä joten ei heillä ole täällä ongelmia elää. Ja maahanmuuttajien lapset, jotka ovat syntyneet suomessa niin heidän ei pakosta anneta suomalaistua vaan vanhemmat haluavat että he säilyttävät oman kulttuurinsa.

Itse olen saanut puoliksi tummaihoisena todistaa kukkahattutätien todellisen olemassaolon. Ala-asteella monet opettajat olivat juuri sellaisia ja ainoana luokan tummempana ihmisenä sain usein heidän sympatiansa ja uteliaisuutensa puoleleni. Minua se lähinnä ärsytti ja ärsyttää vieläkin. He kokivat tehtäväkseen aina tuoda esille minun erilaisuuteni ja yrittivät epätoivoisesti vakuuttaa kaikille, että se on hyvä ja hieno asia. Itse olisin halunnut vain olla mahdollisimman huomaamaton ja samassa kastissa kuin luokkakaverini.

Vielä enemmän minua naurattaa esimerkiksi irc-galleriassa ryhmä: Mulattivauvat, sweetest thing in the world =D

En edes tiedä mitä sanoa tuosta. Suomessa on kai liikaa naisia, jotka ihailevat tummia miehiä ja haluavat pakostakin "suklaasilmä" lapsia koska ovat he niin kauniita ja ihania. Mutta tuo ryhmähän on melkein vain rasistinen, vaikka se yrittää olla antirasistinen. Miten tyhmää voikaan olla se, että on jokun ihmisen kanssa vain sen takia, että pitää sitä jotenkin "coolina/siistinä", koska se noista ihmisistä paistaa läpi, anteeksi nyt vain. Mutta nämä ihmiset ovatkin maahanmuuttajille helmiä jos he sellaisen saavat.

Olipas vaikea kirjoittaa kaikki nuo asiat, mutta tulipahan nyt sanottua.

Jos jollakin heräsi ajatuksia niin luen mielelläni.