Kuka on rasisti?

Monikulttuurisuutta ja monietnistä yhteiskuntaa kritiikittömästi kannattava avarakatseinen ja ennakkoluuloton suvaitsevainen suhtautuu maahanmuuttajiin yhtenä ryhmänä, suomalaista elämänmenoa ehdottomasti rikastuttavana pohjattomana voimavarana.

Hänestä on ihanaa kun ulkomaalaiset tuovat eksotiikkaa ja värinää ankeaan arkeemme. Mitä kauempaa ja mitä erilaisempi tulija on, sitä kohottavampaa häntä on suvaita.

Tässä yhteydessä suvaitseminen ei tarkoita sietämistä, vaan kieroutunutta palvontaa. Paitsi että innokas suvaitsevainen nostaa palvontansa kohteen jalustalle korostaakseen tämän rikastavaa erilaisuutta mahdollisimman näkyvästi - tosin vain positiivisissa yhteyksissä - hän kapuaa samalla itse, palvottavansa olkapäästä tukea ottaen ja tämän mahdollisesta vaivaantumisesta vähät välittäen, vielä korkeammalle jalustalle.

Sieltä hänen on helpompi säteillä moraalista ylemmyyttään kaikkia alempiarvoisia, erityisesti tavallista "rahvasta" kohtaan. Mitä enemmän näitä olkapäitä joista ponnistaa on, sitä korkeammalle ja näkyvämmin moraalisäteilijämme pääsee omaa paremmuuttaan säteilemään ja sitä tukevammin hän seisoo huonompiaan tuomitsemassa.

Yhtä asiaa suvaitsevaisuus-intoilijamme ei huomaa: miten alentuvasti hän kohtelee sitä erilaisuutta, jota hän on palvovinaan.

Kulttuurinrikastaja on kukkahattutädille tai -sedälle vain keppihevonen, jonka ei tarvitse yleisen rikastuttavuutensa osoittamiseksi tehdä mitään. Hänen rooliinsa ei kuulu oman aktiivisuuden osoittaminen omien asioidensa hoitamiseksi, tai mikä pahinta, integroituakseen mahdollisimman kivuttomasti suomalaisen yhteiskunnan jäseneksi.

Kukkikset kyllä hoitavat hänen asiansa niin, ettei sellaista moraalikiipeilytelineet romuttavaa vahinkoa pääse tapahtumaan. Halinallen ei kuulu tehdä työtä, eikä hänen tarvitse osata suomen kielestä kuin yksi sana - rasisti. Kukkikset opettavat sen hänelle ensi töikseen ja huolehtivat, ettei hän unohda sitä ja sen suomia monia mahdollisuuksia missään tilanteessa.

*

Tavallinen suomalainen, tuo "rasisti", katselee tätä touhua ihmetellen. Hänellä EI ole mitään ennakkoluuloja kenenkään ihonvärin suhteen. Hän haluaisi suhtautua jokaiseen ihmiseen ihmisenä, tapauskohtaisesti, yksilöllisine puutteineen ja vikoineen, sellaisena kuin hän tietää itsensäkin olevan, kuitenkin toki tietäen ja tunnustaen kulttuurierojen realiteetit.

Hän näkee katukulttuurin rikastumisen vaietut varjopuolet, hän pohtii yhteiskunnan turvallisuutta ja taloudellista kantokykyä, jonka hän haluaisi kestävän vielä lapsilleenkin ja heidän lapsilleen. Hänen mielestään nykyinen kehityssuunta ei näytä hyvältä.

Hän näkee myös maahanmuuttajia, jotka haluavat tehdä työtä ja elää Suomessa kuten suomalaisetkin, ansaita Suomen kansalaisuuden. He ovat selvästikin hyviä tyyppejä, heidät on helppo ottaa porukkaan ja heidän kanssaan on mukava asioida. Heihin on helppo suhtautua tasaveroisina, he eivät näe rasismia joka puolella, eivätkä he ole kukkisten ja ksenofiilien ylihypettämiä "kulttuurinrikastajia". He saattavat olla sitä aivan oikeasti, mutta omasta ansiostaan.

Tavallinen suomalaisemme tietää, että mitä kauemmas kotimaastaan hän itse matkustaa, sitä enemmän hänen on otettava huomioon paikallinen uskonto ja tapakulttuuri, kunnioitettava niitä ja elettävä maassa maan tavalla.

Sama koskee ksenofiili-kukkiksiakin ja myös he tietävät ja hyväksyvät sen. On kummallista, että nuo samat kukkikset ovat kaikkein innokkaimmin julistamassa, että täällä Suomessa asia on päinvastoin.

Miksi ihmeessä se niin olisi? Se on tavallisen suomalaisemme mielestä sairas asenne, jonka varaan ei voi rakentaa mitään kestävää.

*

Niin, se kysymys: Kuka olikaan tarinan rasisti?