Monikultturismin umpikuja

Toimituksemme seuraa säännöllisesti Jussi Halla-ahon vieraskirjassa käytävää keskustelua. Siellä on hyvin argumentoitua monikulttuurikritiikkiä ja useimmat aiheeseen liittyvät kotimaiset uutiset ruoditaan auki heti tuoreeltaan.

Päivittäin tulee vastaan myös herkkupaloja etnisesti rikastuvan Eurabian tasangoilta. Kuten esimerkiksi tämä Daily Mailin artikkeli, joka kertoo Tiedostavan kouluopetuksen kyykystä Britanniassa: ollaan valmiita jopa kirjoittamaan historia uudestaan, ettei vain "loukattaisi" ketään.

Schools are dropping the Holocaust from history lessons to avoid offending Muslim pupils, a Government-backed study has revealed.

Tämänkertainen otsikkoni "monikultturismin umpikuja" viittaa Halla-ahon vieraskirjassa jälleen kerran auki revittyyn "monikulttuurisuuteen" ja sen mahdottomuuteen käytännössä. Otetaan muutama esimerkki:

Nimimerkki Semtex:

Monikultturismi pyrkii siihen, että jokainen etninen ryhmä säilyttäisi oman kulttuurinsa. Toisin sanoen perimmäiseksi ryhmäidentiteetiksi asetetaan nimenomaan se tekijä, joka jakaa monietnisen yhteiskunnan moneen osaan. Toisten etnisten ryhmien kulttuurillisten piirteiden omaksumista pidetään epäsuotavana, itse asiassa jopa mahdottomana sikäli, että jokaisella ryhmällä on se "oma" oikea kulttuurinsa. Unohtamatta tietenkään fiksaatiota valtakulttuurin harjoittamaan syrjintään ja sortoon, sekä erilaisten etuuksien jakamista siltä pohjalta, miten iso uhrius ryhmällä on.

Monikulttuurillinen yhteiskunta vaatii sitä, että kaikki ryhmät ovat integroituneet osaksi jotain yhteistä arvokokonaisuutta, ja näkevät itsensä saman ryhmän jäsenenä. Jos asia ei ole näin, kyseessä on monikulttuurillisuuden sijasta monta monokulttuurillista yhteisöä yhden valtion rajojen sisällä.

Nimimerkki Raine:

Kulttuuri ei ole vain eksoottisia ruokia, asusteita, musiikkia ja taiteita. Jos nyt otetaan lähtökohdaksi se, että meillä on tietty arvokokonaisuus, johon kaikkien tulee sitoutua kulttuurillisesta taustasta riippumatta, onko kyseessä enää edes mikään monikulttuurisuus? Vai onko kyseessä monokulttuuri, jossa ihmiset nyt vain pukeutuvat hieman eri lailla syövät eri ruokia jne.? Eli käytännössä kenties jo nykyinen länsimainen kulttuuri?

Ainakin ne erilaisten suvaitsevaisuuskasvatusprojektien ja valtion virastojen yms. monikulttuurisuusmääritelmät, mitä minä olen nähnyt, ovat karkeasti ottaen kaikki olleet niillä linjoilla, että aidosti monikulttuurisessa yhteiskunnassa jokaisella tulee olla oikeus toteuttaa omaa kulttuuriaan ja jokaisella kulttuurilla tulee olla oikeus säilyttää kaikki omat erityispiirteensä. Pitää siis sisällään myös ne kaikkein oleellisimmat eettiset ja moraaliset arvot, käyttäytymiskoodiston jne. Tämä ei tietenkään yksinkertaisesti voi toimia, jokainen vähänkään asioita ajattelemaan kykenevä ihminen ymmärtää sen, mutta näin se monikulttuurisuus valitettavasti useimmiten näköjään määritellään.

Nyt ollaan monikulttuurisuuden ytimessä. Sieltä pitäisi siis löytyä jonkinlainen kaikille yhteinen arvopohja, muuten homma ei toimi käytännössä.

Mitä tulisi sellaisesta jalkapallomatsista, jossa jokainen pelaaja saisi yksinään tai erilaisia klikkejä toisten pelaajien kanssa muodostamalla keksiä omia mielivaltaisia sääntöjään ja pelata tai olla pelaamatta niiden mukaan?

Tai rakennusprojektista, jossa jokainen rakentaja voisi vetää hatusta omat piirustuksensa ja alkaa nikkaroida yhteistä taloa pystyyn (tai nurin) niiden mukaan?

Tai liikenteestä, jossa erivärisille autoille sallittaisiin täysin erilaiset säännöt?

Monikultturismi, monikulttuuriseen yhteiskuntaan pyrkivä aate, jonka mukaan jokaisella on oikeus noudattaa kulttuuriaan ja uskontoaan, ei toimi käytännössä, koska sellaista yhteistä arvopohjaa ei ole.

Sellaisesta on turha edes haaveilla niin kauan kun meille yritetään väkisin syöttää pakkosuvaittavaksi jotakin äärimmäisen suvaitsematonta, kuten islam.

Mutta kerrotaanko mediassa monikultturismin umpikujasta?

Tai onko päivittäin uutisia edes niistä uupumattomista ponnisteluista, mitä sen yhteisen arvopohjan luomiseksi käydään?

Vielä mitä. Meille kerrotaan jatkuvasti miten suvaitsemattomia me olemme, ja että maahanmuuttajien integroitumista päinvastoin jarrutetaan kaikin keinoin.