maanantai 6. huhtikuuta 2009

Rikollisten hyysäämisestä

"Suomalaisessa kriminaalipolitiikassa painotetaan yhdenmukaista ja tasa-arvoista kohtelua kaikille. Ongelmaksi tämäntyyppinen ajattelu muodostuu, jos se viedään niin pitkälle, että ihmisten erityispiirteet ja erityisesti elämänhistoria jätetään täysin huomioimatta", Suurpää painottaa.

Elämänhistoria vaikuttaa

Elämänhistorioiden kartoittaminen nuorten rikostentekijöiden kohdalla olisikin ensiarvoisen tärkeää. Honkatukia näkisi henkilötutkinnan toimivana välineenä maahanmuuttajien kanssa työskennellessä.
Syyttäjä voi pyytää henkilötutkintaa silloin, jos nuori henkilö on tehnyt rikoksen, josta voi saada sakkoa isomman rangaistuksen. Kriminaalihuollon tai sosiaalityöntekijöiden tekemän henkilötutkinnan avulla voidaan kartoittaa nuoren tekemää rikosta osana hänen elämänkulkuaan.

Henkilötutkinta tehdään siinä vaiheessa, kun nuori on epäiltynä rikoksesta. Tutkinnassa selvennetään rikokseen johtaneita syitä ja taustoja, ja sillä voi olla vaikutusta tuomioon ja siihen, minkälaisen rangaistuksen saa. Huomioon voidaan ottaa esimerkiksi, jos nuori on jatkuvasti itse joutunut rasististen rikosten uhriksi.

Tässä siis maahanmuuttajanuorten rikollisuutta jossain EU-projektissa tutkineet suvaitsevaiset ja edistykselliset intellektuellit Leena Suurpää ja Päivi Honkatukia ehdottavat, että ulkomaalaiset nuorisorikolliset saisivat paljon lievempiä tuomioita kuin vastaavan rikoksen tehneet suomalaiset.

Googletin vähän tätä "tutkimusta". Tällaista löytyi:

5.1 Nuorten miesten monikulttuurinen elämänkulku ja rikollisuus-tutkimus

Tämä Leena Suurpään ja Päivi Honkatukian tutkimus pyrkii selvittämään maahanmuuttajataustaisten ja romanimiesten rikollisuutta ja sen viranomaiskäsittelyä. Aineistona on 20 rikoksiin syyllistyneen nuoren miehen elämänkerralliset haastattelut, ja metodilla yhtymäkohtia kulttuuriseen kriminologiaan. Tutkijat pyrkivät siis ymmärtämään heidän tekemiään rikoksia sosiokulttuurisesti niiden inhimillisessä ja historiallisessa ympäristössä ja näkemään haastatellut aktiivisina toimijoina, jotka itse antavat merkityksiä elämäntarinoilleen. Näillä eväillä tutkijat päätyvät antamaan kriminaalipoliittisia suosituksia etnisesti sensitiivisestä kriminaalipolitiikasta, mitä pidän ongelmallisena.

Tutkijat myös näkevät haastatellut ensisijaisesti rasismin uhreina. Todellisuudessa he ovat ensisijaisesti rikollisia siinä mielessä, että heidät on sillä perusteella valittu haastateltaviksi. Tutkijat itse ilmoittavat metodiinsa kuuluvan “haastateltavien kannalle asettumisen ja empatian tuntemisen heitä kohtaan” (Honkatukia – Suurpää, 2007, 17), mikä näyttää yleisen antirasistisen agendan lisäksi biasoineen heidän havaintojaan.


Nämä "tutkijat" siis pitävät ulkomaalaisia nuorisorikollisia ensisijaisesti "rasismin uhreina" eivätkä ensisijaisesti rikollisia.
Tällä logiikalla rikollinen ei ole itse vastuussa tekemistään rikoksista, jos rikollinen väittää olleensa joskus lapsuudessaan "rasismin uhri", esim. koulukiusattu tumman ihonvärinsä vuoksi.
Tämä on sitä täsmälleen samaa logiikkaa, jonka mukaan Kauhajoen kouluammuskelija Matti Saari ja Jokelan kouluammuskelija Pekka-Eric Auvinen olivat masentuneita koulukiusattuja ja siten olosuhteiden uhreja eivätkä rikollisia.

2 kommenttia:

Markus Jansson kirjoitti...

Hupaisaa lukea, että Suurpää ja kumppanit sanovat seuraavaa:

"Ongelmaksi tämäntyyppinen ajattelu muodostuu, jos se viedään niin pitkälle, että ihmisten erityispiirteet ja erityisesti elämänhistoria jätetään täysin huomioimatta"

Eikä sossun rahoilla lorviminen ja ohikulkijoiden raiskaaminen ole somalien kansallinen, kenties jopa geneettinen erityispiirre? Eikun hetkonen, eihän se voi olla, koska sehän olisi rasismia. Mutta kun Suurpää vihjailee, että ihmisillä on erityispiirteitä. Hetkonen?

Jukka kirjoitti...

Erittäin hienoa että toitte tämänkin ongelman esille.

Romanien rikolllisuus johtuu ilmeisesti aika suurelta osalta heidän sisäryhmä-moraalistaan. Romanien moraalisäännöt pitävät valkolaisilta varastamista hyvänä asiana. (Tästä on kyllä ihan tieteellisiä tutkimuksia.)