Reijo Mäki islamista

Kirjailija Reijo Mäen kolumni vuodelta 2004:

Islam - rauhaa, rakkautta ja suvaitsevaisuutta

Joskus vuoden 1995 tienoilla meillä Turussa nousi esille eräs merkittävä hanke. Vanhan Portsan puutalokaupunginosan liepeille oltiin suunnittelemassa komeaa ja taivaita tavoittelevaa uudisrakennusta.

Siitä oli tarkoitus tulla - eipä enempää eikä vähempää - kuin Pohjoismaiden suurin moskeija. Rahoitus tähän urakkaan oli aikomus hankkia jostakin ulkomailta käsin. Kaikki kuulosti ihan lupaavalta.

Joitakin lähinnä kaupunkimaisemaan liittyviä epäilyksen sanoja nousi silti esille. Portsan pientaloyhdistys ihmetteli, että miten minareetit istuvat puumiljööseen?

Museovirastot ja ympäristöjärjestöt - jotka syynäävät kaupungissa lähes kaiken rakentamisen - pysyivät erittäin hiljaa. Eihän se olisi ollut poliittisesti korrektia ruveta haraamaan vastaan tällaisessa kulttuuriamme rikastuttavassa hankkeessa.

Jotenkin hanke kuitenkin hautautui. Liekö rahoituksen kanssa tullut ongelmia? Ehkä ihan hyvä niin. Pohjoismaiden mahtavin moskeija Turussa kun olisi tuonut tullessaan lieveilmiönsä. Kaupunkiin olisi keskittynyt pohjoismaista se islamin vanhoillisin muoto, jota rahoituksen taustalla olleet saudiarabialaiset wahhabiitit edustavat.

Pian oltaisiin jo perustettu uskonnollisia koraanikouluja - eli madrasseja - joita maailmalla käytetään paitsi pyhään kirjaan tutustumiseen, myös väkivaltaiseen aivopesuun ja jopa terroristien värväystoimintaan. Ehkäpä meille turkulaisilla kävi parempi onni kuin osasimme kuvitellakaan.

Saamme joka päivä lukea lehdistä sekä seurata TV:stä mitä ääri-islamin pimein ilmentymä saa maailmalla aikaiseksi terrorillaan. Ja lähes joka ilta töllöttimeen ilmaantuvat ne samat dosentit kertomaan meille, että islam on pohjimmiltaan rauhan ja rakkauden sekä suvaitsevaisuuden uskonto.

Olen itse lukenut läpi Koraanin 114 suuraa. Kaunista, runollista kieltä. Näkyjä ja unia - ja välillä ihan konkreettisia elämänohjeita. Vaikuttava kirja. Mutta teoksen pohjimmainen viritys löytyy kuitenkin siitä ajasta ja paikasta, josta se kumpuaa. Koraani on syntynyt meidän ajanlaskumme 600-luvulla - ankarissa olosuhteissa - vallasta sekä olemassaolostaan taistelevien klaanien hallitsemassa maailmassa.

Rauha ei ole kirjan perusvire, eikä uskon sanoma ole monelta osin muutenkaan enää millään tavalla relevantti nykyisessä kehittyneessä maailmassa. Mutta siitä huolimatta teos toimii sekä siviililakina että valtiomuodon perustana miljardille ihmiselle, estäen samalla erittäin tehokkaasti näiden yhteiskuntien kehittymisen.

Minua huvittaa TV-dosenttien iänikuinen jankutus siitä, kuinka terroriuutisista näkemämme hirmuteot sekä äärirasistinen länsimaalaisiin kohdistuva viha eivät edusta kadunmiesmuslimin eli siis islamin suuren massan näkemyksiä.

Mielessä herää väkisinkin kysymys, että jos näin on, niin miksemme sitten näe Kairossa, Riadissa, Teheranissa, Islamabadissa miljoonien ihmisten jättimielenosoituksia, joissa uskovat sanoutuvat joukkovoimallaan irti väkivallasta, joka likaa muuten hienon uskonnon? Selitys ei voi ainakaan olla se, että riehuen, huutaen, huitoen mieltä osoittaminen sotisi jollain tavalla islamilaisten ihmisten minäkuvaa taikka heidän perusluonnettaan vastaan.

Reijo Mäki

Reijo Mäen kolumneja kannattaa lukea enemmänkin vaikka Expressi-lehdestä, jossa Mäki on jatkuvasti suhtautunut monikulttuurisuususkontoon terveen skeptisesti.