Miksi se maahanmuuttajien riippuvuus omasta kulttuuriyhteisöstään johtaa kunniamurhiin?- Kyse on aivan perusasioista. Toimivien kontaktien ulkopuolella maahanmuuttajaperheiden riippuvuus omasta yhteisöstä korostuu, jolloin riskinä ovat jopa äärimmäiset teot.
Siksi, että kunniamurhat kuuluvat tiettyyn kulttuuriin, nimittäin islamilaiseen kulttuuriin.
Henkistä kunniaväkivaltaa kristillisissäkin liikkeissä
Astrid Thors muistuttaa, että kunniaväkivalta ei ole minkään yksittäisen uskonnon tai kulttuurin piirre vaan sitä harjoitetaan eritasoisesti hyvin monenlaisissa ryhmissä. Thorsin mukaan tarkkaan ajateltuna kunniaväkivaltaa ilmenee kotoisen kristillisyytemmekin piirissä.- Jos esimerkiksi vanhoillislestadiolainen nuori ei ole totellut uskonnollisia sääntöjä ja hänen perheensä painostaa häntä sillä perusteella, että hänen käyttäytymisestään on koitunut häpeää suvulle, kyse on henkisestä kunniaväkivallasta.
On aivan sairasta rinnastaa suomalaisten kristittyjen keskinäinen sosiaalinen paine arabien, turkkilaisten, kurdien, iranilaisten ja pakistanilaisten harrastamiin kunniamurhiin.
Tuo on törkeä loukkaus kunniamurhien uhreja kohtaan.
Keskusteltaessa kunniaväkivallasta on Astrid Thorsin mielestä hyvä muistaa, että Suomella on itselläänkin pitkät ja synkät fyysisen väkivallan perinteet.
- Joka viides nainen on kokenut fyysistä väkivaltaa parisuhteessaan. On surullista, jos maahanmuuttajat oppivat huonoille tavoille Suomessa.
Miten niin "oppivat huonoille tavoille Suomessa"?
Astrid Thors siis valehtelee, että maahanmuuttajat tekevät rikoksia opittuaan suomalaisilta huonoja tapoja.
Astrid Thors yrittää panna islamilaisten maahanmuuttajien rikoksia suomalaisten syyksi.
Sairasta. Sairasta. Sairasta.
Fy fan!!
10 kommenttia:
"Sairasta. Sairasta. Sairasta."
Tällä kertaa tuo ei edes ole liioittelua.
Vanhoillislestadiolaisten ja muslimien toiminnan asettaminen moraalisesti samanarvoiseen asemaan on halveksittavaa ja iljettävää käytöstä ministeriltä.
Lestojen joukkoon kuuluu muuten paljon suomenruotsalaisia. Esimerkiksi Pietarsaaren ja Kokkolan välissä olevassa Luodon (Larsmo) kunnassa asuu paljon lestadiolaisia, mikä näkyy ihan syntyvyysluvuissakin. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten he suhtautuvat ministeri Thorsin käsityksiin.
Joko ministeri Thorsin järki ei leikkaa ihan täysillä tai hän toistaa vain poliittisesti korrektia liturgiaa sen enempää ajattelematta.
Ei pidä paikkaansa että kunniamurha kuuluu islamilaiseen kulttuuriin. Kunniamurhia tehdään eräillä alueilla, muslimi alueilla, mutta kunniamurhia tapahtuu muissakin alueilla kuin muslimien keskuudessa, vaikkakin melkein kaikki kunniamurhat on muslimien tekemiä.
Koraani ei kehoita murhaamaan/tappamaan.
Sharia määrää aviorikoksen tehneet kivitettäviksi. Mutta se ei ole sama asia kuin kunniamurhat. Kunniamurhia tekivät jo paljon aikaisemmin ennen kuin Islam tuli. Siihen aikaan ei ollut vielä lakeja, niin perheet rankaisi itse.
Se että joillakin alueilla muslimit tekee kunniamushia ei ole sama asia kuin että kaikki muslimit tekisi kunniamurhia. Jotta kunnimurha ei kuulu islamilaiseen kulttuuriin. Jos se kuluisi, niin siinä tapauksessahan kaikki muslimit ympäri maailmaa tekisi kunniamurhia, monia monia kunniamurhia päivittäin. Näinhän ei tapahdu. Olisi se aika outoa jos kunniamurha kuuluisi Islamiin mutta siitä huolimatta maailman media ei raportoisi tuhansista päivittäisistä kunniamurhista??? :)
mvv. Ayla
"Jotta kunnimurha ei kuulu islamilaiseen kulttuuriin. Jos se kuluisi, niin siinä tapauksessahan kaikki muslimit ympäri maailmaa tekisi kunniamurhia, monia monia kunniamurhia päivittäin."
Valitettavasti Ayla asia näyttäisi olevan juuri niin, kuin et sen haluaisi olevan.
http://www.kepa.fi/kumppani/3862/
"Yli viisi tuhatta naista kuolee kunniaan liittyvissä murhissa joka vuosi."
Kysymys ei ole siitä, sanotaanko islamissa niin, että naisia saisi/pitäisi murhata "kunnian" takia, vaan siitä, että islam ei koko olemassa olonsa aikana ole kyennyt/halunnut tehdä tälle asialle mitään, eli nämä murhaamiset tapahtuvat islamin hiljaisella hyväksynnällä.
Intiaa lukuunottamatta "kunnia"murhia tapahtuu vain islamilaisissa patriarkkaalisissa yhteisöissä, joissa islam on tae naisen alemmasta asemasta.
Mutta minäpä tarkoitinkin sitä että niitä kunniamurhia ei tapahdu joka päivä kaikkialla muslimimaissa.
Joo niitä tapahtuu, mutta se ei ole uskonto Islam joka käskee kunniamurhaamaan, vaan se on ihmiset, jotka vanhan kulttuurinsa mukaan jatkaa tuota barbaarista touhuaan. Islamin uskonnon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Sitä minä ajan tässä takaa.
Täytyy osata erottaa Islam, islamismi ja muslimi. Muuten saa sellaisen kuvan että syyttää kaikkia muslimeja esim. kunniamurhien teosta.
Meillä Ruotsissa tapahtuu 1 tai 2 kunniamurhaa vuosittain, jos ei oteta huomioon niitä parveke-tippumisia, niitä kun ei valitettavasti ole pystytty todistamaan kunniamurhiksi oikeastaan vielä, ei ainakaan kunnolla, on vain ollut epäillyksiä.
Tuo joka viides on kokenut parisuhteessa väkivaltaa on ilmeisesti otettu siitä erittäin kyseenalaisesta ja moneen kertaan puhkotusta "Usko, toivo, hakkaus" - kyselytutkimuksesta.
Ministerin pitäisi tietenkin tietää paremmin, eikä toistaa tuubaa.
Ayla on varmaan oikeassa tuossa, että kunniaväkivallalla on muut juuret kuin islam uskontona, mutta islam ja se menevät kyllä päällekkäin.
Suomessa taitaa olla niin, että lähes poikkeuksetta asialla on maahan viime aikoina rantautunut muhamettilaisuus.
Kunniamurha liittyy kunnia/häpeä -kulttuuriin, joka on vallitseva suuressa osassa islamilaista maailmaa. Islam sai alkunsa tällaisessa kulttuurissa.
Suvulle koituu häpeää, jos joku suvun naispuolisista henkilöistä esimerkiksi kieltäytyy järjestetystä avioliitosta tai häntä epäillään avioliiton ulkopuolisesta tai esiaviollisesta suhteesta.
Häpeä poistetaan tappamalla häpeän aiheuttaja. Näin suvun kunnia palautuu. Monissa islamilaisissa maissa kunniamurhasta rangaistaan, mutta tuomiot ovat huomattavan lieviä.
Islamin kirjoitukset eivät suoraan käske kunniamurhiin, kuten ne eivät käske silpomaan naisten sukupuolielimiä. Toisaalta mitään erityistä kieltoakaan ei ole, joten perinne jatkuu. Kyse on siis moraalisesta epäonnistumisesta, jossa moraalisääntöjä ylläpitävä järjestelmä eli islam ei pysty suojelemaan naisia kunniaväkivallalta.
Suomalainen käännynnäismuslimi on kasvanut länsimaisessa individualistisessa kulttuurissa ja hänelle nämä heimokulttuurin piirteet ovat aivan yhtä vieraita kuin ei-muslimille.
Muita kunniaväkivallan muotoja on esimerkiksi hapon heittäminen kasvoille, jota esiintyy Intian niemimaalla erityisesti Pakistanissa ja Bangladeshissa.
Tietääkseni vanhoillislestadiolaisuuteen ei liity kunnian käsitettä eikä suvun kunnian suojelua väkivallan avulla. Päinvastoin lestadiolaisuus kunnioittaa esivaltaa ja laillista järjestystä.
http://www.halla-aho.com/scripta/acrobat_distiller.html
"Kunniaväkivalta" on viimeisinä vuosina yleiseen tietoisuuteen tullut käsite, jonka kaikki ymmärtävät samalla tavalla. Sillä tarkoitetaan sitä, että miespuoliset sukulaiset uhkailevat, pahoinpitelevät tai tappavat naisia, jotka uhkaavat suvun tai sen miespuolisten jäsenten kunniaa.
Kunniaväkivalta on tavallista arabimaissa. Vaikka se teknisesti ottaen on rikollista melkein kaikkialla, esimerkiksi Jordaniassa, joka kuuluu arabimaiden länsisuuntautuneempaan haaraan, perheen kunniaa uhkaavan tyttären tappamisesta ei käytännössä langeteta rangaistuksia.
Kunniaväkivallasta on tullut issue myös Euroopassa, koska Eurooppaan muuttaa arabimaista ihmisiä, jotka tuovat mukanaan arabimaille ominaista tapakulttuuria. On sinänsä toissijaista, onko kunniaväkivalta islamilainen vai arabialainen ilmiö, koska korrelaatio on voimakas. Kaikki muslimit eivät harjoita kunniaväkivaltaa, mutta lähes kaikki kunniaväkivalta tapahtuu muslimiyhteisöissä. Myös kristityissä perheissä saattaa marginaalisesti tapahtua uskonnon nimissä painostusta ja uhkailua, ehkä jopa väkivaltaa, mutta muslimien harjoittamalle kunniaväkivallalle on leimallista se, että suuri osa yhteisöstä hyväksyy väkivallan tai ainakin ummistaa siltä silmänsä. (Kts. esim. kirjoitus Brittiläisiä madonlukuja.)
Sen kiistäminen, että kunniaväkivalta on leimallisesti muslimien parissa rehottava ongelma, on yksinkertaisen tyhmää.
Kunniaväkivalta on rantautunut myös Suomeen, koska Suomeen on muuttanut paljon muslimeja kolmannesta maailmasta. Suomessa ei vielä tiedetä tapahtuneen kunniamurhia, mutta pahoinpitelyt ovat tavallisia ja meilläkin viranomaiset joutuvat piilottelemaan muslimityttöjä sukulaismiehiltä.
Kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että kunniaväkivalta on vastenmielinen ja hirvittävä asia, joka pitäisi juuria pois. Poisjuuriminen on mahdollista vain, jos asia nostetaan ns. pöydälle. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että ongelma kaikkine aspekteineen myönnetään. Kunniaväkivallan käsittely on osa integraatiopolitiikkaa, joten vastuu keskustelun johtamisesta ja korjaavista toimenpiteistä kuuluu paitsi niille, joiden ongelmasta on kyse, so. muslimeille, myös integraatiopolitiikan johtajille. Suomessa integraatiopolitiikkaa johtaa maahanmuutto- ja integraatioministeri Astrid Thors.
Koska kaiken edistyksen perustana on tosiasioiden tunteminen ja tunnustaminen, on toivottavaa, että Astrid Thorsilla on realistinen kuva tilanteesta.
YYA-aikana Suomessa ei ollut itsesensuurista vapaita tiedotusvälineitä, mutta itsesensuurin asteessa oli suurtakin vaihtelua. Jos kommunistijulkaisut jätetään laskuista, pahimmin Neuvostoliiton lumoissa olivat kepulaiset lehdet. Helsingin Sanomat puolestaan edusti ryhdikkäämpää korrektiutta. Neuvostoliiton epäkohdista kirjoitettiin kohtuullisen realistisesti, mutta kirjoittelua tasapainotettiin laittamalla mielellään samalle sivulle jokin Yhdysvaltoihin kriittisesti suhtautuva kirjoitus. Tätä ilmiötä voidaan kutsua vaikka "YYA-balansoinniksi".
YYA-balansointi oli vakavastiotettavissa tiedotusvälineissä tasapainottelua. Sitä piti harrastaa riittävästi, jottei olisi leimautunut neuvostovastaiseksi, mutta sitä ei saanut liioitella, ettei olisi kompromettoinut itseään pääasiassa täyspäisistä ihmisistä koostuvan lukijakunnan silmissä. Sopivaa tasoa edusti vaikkapa se, että jos kirjoitettiin mielipiteenvapauden kurjasta tilasta Neuvostoliitossa, mainittiin jossakin sivulauseessa, ettei tilanne ole täydellinen länsimaissakaan. Tämäntasoisella balansoinnilla säilytettiin salonkikelpoisuus Tehtaankadun ja Kekkosen silmissä, mutta ei silti sorruttu suoranaiseen valehteluun.
Liioiteltua balansointia oli se, että väitettiin mielipiteenvapauden olevan samanlaisessa jamassa sekä lännessä että idässä. Vielä suurempaa liioittelua oli väittää, että mielipiteenvapaus oli suurempi Neuvostoliitossa kuin lännessä, tai että mielipiteenvapauden puuttuminen itäblokissa olisi jotenkin ollut länsimaiden syytä. Tällainen liioittelu ja valehtelu oli ominaista kommunistien ja kepun lehdille.
Nykyään ei ole YYA:ta, mutta sen sijaan on monikulttuuri ja rauhanuskonto islam, joista kriittiseen sävyyn puhuttaessa on syytä pitää kieli keskellä suuta. Islam on kuitenkin tabuna paljon voimakkaampi kuin Neuvostoliitto aikoinaan. Balansoinnin äärimmäiset muodot ovat levinneet lähes koko media- ja poliittiseen kenttään. Paitsi että mistä tahansa islamin epäkohdasta puhuttaessa on mainittava myös länsimaisen kulttuurin epäkohdat, on myös pidettävä näitä epäkohtia painoarvoltaan vähintään samanlaisina. Vielä parempi on, jos ymmärtää, että länsimaisen kulttuurin ongelmat ovat suurempia. Täydellisesti valaistunut ihminen tietää, että jos islamilaisessa kulttuurissa jotain epäkohtia onkin, ne ovat länsimaalaisen ihmisen syytä.
Mykistävä esimerkki on integraatioministeri Astrid Thorsin kunniaväkivaltakysymyksen tiimoilta antama haastattelu Kotimaa-lehdessä:
"Astrid Thors muistuttaa, että kunniaväkivalta ei ole minkään yksittäisen uskonnon tai kulttuurin piirre vaan sitä harjoitetaan eritasoisesti hyvin monenlaisissa ryhmissä."
Tämä muistuttaa YYA-balansoinnin lievimpiä muotoja. Kuten ylempänä sanoin, on varmaan totta, että jostakin saattaa löytyä kristillinen perhe, jossa on harrastettu uskonnon nimissä väkivaltaa. Absoluuttisessa mielessä Thorsin väite ei siis ole epätosi. Se kuitenkin ohjaa keskustelua väärille raiteille, koska muslimit ovat se ryhmä, jossa kunniaväkivalta saa brutaaleimmat muotonsa, ja koska muslimiyhteisöissä väkivalta ei ole perheensisäinen anomalia vaan yhteisön hyväksymä tai ainakin sietämä ilmiö.
Jos emme myönnä sitä ilmiselvää tosiasiaa, että kunniaväkivalta on muslimien erityisongelma, emme pysty kohdistamaan muslimeihin tilanteen vaatimia erityistoimenpiteitä. Tämä puolestaan takaa, että tilanne ei muutu paremmaksi.
"Thorsin mukaan tarkkaan ajateltuna kunniaväkivaltaa ilmenee kotoisen kristillisyytemmekin piirissä: Jos esimerkiksi vanhoillislestadiolainen nuori ei ole totellut uskonnollisia sääntöjä ja hänen perheensä painostaa häntä sillä perusteella, että hänen käyttäytymisestään on koitunut häpeää suvulle, kyse on henkisestä kunniaväkivallasta."
Hieman samalla tavalla tarkkaan ajateltuna meillä ei ole varaa arvostella muslimeja naisten kivittämisestä tai heidän sukuelintensä silpomisesta niin kauan kuin meillä vähemmistö yritysjohtajista on naisia.
Täydellisessä maailmassa vanhemmat eivät painosta lapsiaan. Epätäydellisessä maailmassa, jossa elämme, melkein kaikki vanhemmat painostavat lapsiaan, jos nämä heidän mielestään tuottavat häpeää suvulle. Olen seurannut lähettyviltä sellaistakin tilannetta, jossa varakkaat suomenruotsalaiset vanhemmat ovat uhanneet tytärtään välien katkaisulla, jos tämä toteuttaa aikeensa mennä naimisiin suomenkielisen, väärään sosiaaliluokkaan kuuluvan miehen kanssa. Onko tämäkin henkistä kunniaväkivaltaa? On varmaan, mutta se ei ole ihan sama asia eikä edes melkein sama asia kuin se, että somaliveljekset hakkaavat Helsingissä rautaputkilla sisarensa, joka ei suostu menemään serkun kanssa naimisiin, tai että isät ja veljet heittävät muslimityttöjä parvekkeelta Ruotsissa, tai että Britanniassa kuolee kunniaansa puolustavien sukulaismiesten käsissä vähintään yksi tyttö kuukaudessa.
Lestadiolaisten nostaminen paraatiesimerkiksi kunniaväkivallasta, tai edes heidän keskuudessaan mahdollisesti esiintyvän painostuksen vertaaminen oikeaan kunniaväkivaltaan, on hävytöntä paitsi lestadiolaisia myös henkensä puolesta pelkääviä muslimityttöjä kohtaan.
Haastattelun lopuksi Astrid tyhjentää koko pajatson:
"Keskusteltaessa kunniaväkivallasta on Astrid Thorsin mielestä hyvä muistaa, että Suomella on itselläänkin pitkät ja synkät fyysisen väkivallan perinteet. - Joka viides nainen on kokenut fyysistä väkivaltaa parisuhteessaan. On surullista, jos maahanmuuttajat oppivat huonoille tavoille Suomessa."
Jos tämä ei tarkoita, että maahanmuuttajien harjoittama kunniaväkivalta on kantaväestön esimerkin aiheuttamaa, en keksi, mitä se voi tarkoittaa.
Mutta mistä sitten johtuu se, että...
"...uskonnosta ja kulttuurista johtuva kunniaväkivalta on Astrid Thorsin mukaan Suomessa muita maita pienempi mutta todellinen ongelma."
Jos maahanmuuttajien kunniaväkivalta on seuraus poikkeuksellisen väkivaltaisen kantaväestön antamasta mallista, miksi kunniaväkivaltaa on Suomessa toistaiseksi paljon vähemmän kuin Britanniassa tai Ruotsissa? Johtuuko Britannian ja Ruotsin tilanne vielä suomalaisiakin väkivaltaisemmasta kantaväestöstä? Vai ovatko suomalaiset opettaneet huonoja tapoja myös Britannian ja Ruotsin muslimeille? Entä miten selittyy kunniaväkivalta muslimien kotimaissa?
Tehdään yhteenveto: Muslimiväestön määrä Suomessa kasvaa, ja odotuksenmukaisesti meillä alkaa esiintyä sellaisia muslimien mukanaan tuomia ilmiöitä, jotka ovat todellisuutta kaikissa muissakin rikastuneissa eurooppalaisissa yhteiskunnissa. Kunniaväkivallan ongelma havaitaan, ja hyvää tarkoittavilla ihmisillä on tarve puuttua siihen. Lopputulos on kuitenkin se, että a) ongelman ei myönnetä liittyvän millään tavalla muslimeihin, b) me olemme kunniaväkivallan suhteen aivan yhtä pahoja - ellemme pahempia - kuin muslimit, ja c) sikäli kuin ongelma jotenkin muslimeihin liittyykin, me olemme siihen syyllisiä.
Miten tällaisen ajatusakrobatian voi selittää?
ayla kirjoitti...
kunniamurhia ei tapahdu joka päivä kaikkialla muslimimaissa.
Joo, niitä tapahtuu, mutta se ei ole uskonto Islam joka käskee kunniamurhaamaan, vaan se on ihmiset, jotka vanhan kulttuurinsa mukaan jatkaa tuota barbaarista touhuaan.
Yhteiskunta koostuu ihmisistä.
"Joo niitä tapahtuu, mutta se ei ole uskonto Islam joka käskee kunniamurhaamaan, vaan se on ihmiset, jotka vanhan kulttuurinsa mukaan jatkaa tuota barbaarista touhuaan. Islamin uskonnon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Sitä minä ajan tässä takaa."
Hakkaat nyt päätäsi seinään, sillä islam on kotoisin juuri tuosta "vanhasta kultuurista, joka jatkaa tuota barbaarista touhuaan", ja siten toimii kanssarikollisena tässä vääryydessä.
Islam ei kykene suojaamaan islamin vaikutuspiirissä olevia naisia tältä "perinteeltä".
Kun kumpikin, sekä uskonto, että perinteet ovat kotoisin samasta lähteestä, niin ei ole todellakaan yllättävää, että molemmat elävät keskenään sovussa.
Joten, kyllä se islam on tässäkin asiassa se tekijä, joka ylläpitää tätäkin naisten kokemaa vääryyttä.
Aina ei tarvitse määrätä, riittää kun pelkästään hyväksyy, tai edes vaikenee.
Islam ei ole naisten uskonto, islamin paratiisi ei ole naisten paratiisi, mutta islamin helvettiä kansoittavat naiset enemmistönä.
Mietipä tuota edellistä väittämää, ja kommentoi sitä sitten joskus, kun olet siihen valmis.
http://tuuli-blogi.blogspot.com/2008/03/astrid-thorsin-ihmeellinen-maailma.html
Lähetä kommentti