Miten julkisuudessa pitäisi käsitellä tyttöjen sukuelinten silpomista, ulkomaalaisten tekemiä rikoksia, romanien väistämiskäytäntöjä, kunniaväkivaltaa, uskonnollisten lahkojen äärimmäisiä kieltoja, islamilaista lakia tai pakolaisuutta, jonka taustalla on toive paremmasta elämästä poliittisen vainon sijaan?
Valtaväestölle vieraiden tai kielteisten aiheiden julkinen käsittely ei ole helppoa, vaikka niihin on journalismin näkökulmasta herkullista tarttua. Ne herättävät voimakkaita tunteita, niihin liittyy ristiriitoja ja lähelle tullessaan ne täyttävät helposti jo monta uutiskriteeriä.
Samalla on selvää, ettei arkoja aiheita voi käsitellä "oikein". Yhden mielestä niitä käsitellään aina liian lepsusti ja toisen mielestä julkinen käsittely on perustavaa laatua oleva loukkaus koko ryhmää vastaan. Arat aiheet jättävät harvan kuulijan välinpitämättömäksi.
Arat aiheet koskettavat vain tiettyä osaa väestöstä, usein ne koskettavat vain hyvin, hyvin pientä osaa kyseisen vähemmistön edustajista. On perusteltua pohtia, mikä merkitys julkisella keskustelulla on.
Oletetaan esimerkiksi, että tavoitteenamme on, ettei tyttöjä ympärileikata Suomessa. Niin käsittämättömältä kuin kyseinen terveydelle selvästi haitallinen perinne meistä tuntuu, on tässä kohdassa välttämätöntä tunnistaa sen "järjellisyys" perinnettä harjoittavien ryhmien näkökulmasta: ympärileikkaamattoman tytön maine on mennyttä ja sitä myötä mahdollisuudet hyvään elämään.
Miltä perinteeseen vielä sidottujen ihmisten silmissä näyttävät kauhua kirkuvat otsikot ja syvää paheksuntaa julistavat artikkelit ja ohjelmat tyttöjen silpomisesta? Järjettömiltä, sillä järjestäessään tyttärelleen ympärileikkauksen, he toimivat kuten on aina toimittu ja hyväksi havaittu. Ja sen lisäksi, ettei valtaväestö selvästikään ymmärrä mitään heidän kulttuuristaan, he vieläpä halveksivat sitä ja kutsuvat sitä rikolliseksi.
Kuulen jo jonkun lukijan älähtävän, että pitääkö tyttöjen ympärileikkauksesta vaieta. Ei tarvitse. Mutta on syytä miettiä, mitä julkisuudella halutaan saavuttaa ja mitä sillä tosiasiassa saavutetaan? Missä määrin julkisuus ylipäätään ja millainen julkisuus edistää perinteestä luopumista? Millainen julkinen käsittely vahvistaa olemassa olevia ennakkoluuloja tai aiheuttaa negatiivista suhtautumista pakolaisiin?
Tavoittaako julkinen keskustelu ne, joiden käsissä perinteen lopettaminen on? Muuttuvatko asenteet asiallisen terveysvalistuksen (joka voi tapahtua myös julkisuuden kautta) vai kirkuvien otsikoiden kautta?
Vastaukset näihin kysymyksiin osoittavat olemmeko lievittämässä draaman kaipuutamme, ruokkimassa omia ja muiden ennakkoluuloja tai edistämässä ehkä hieman omahyväistä ylemmyydentuntoamme. Vai onko tavoitteenamme edistää tyttöjen oikeutta terveyteen?
Järjestöt ja viranomaiset, joille mainitut arat aiheet ovat osa työtä, eivät niitä pelkää. Aiheellisesti he kuitenkin punnitsevat sitä, mitä vaikeiden ja monisyisten asioiden yksinkertaistaminen julkisuudessa rajatun palstatilan vuoksi aiheuttaa. Ja silläkin uhalla, että heitä hommafoorumeilla parjataan, käyvät keskustelua parrasvaloilta piilossa, siellä missä haitallisia perinteitä harjoitetaan - ja missä niiden harjoittaminen voidaan myös lopettaa.
Lasten sukupuolielimien silpominen eli ns. ympärileikkaus ei ole vaikea ja monisyinen asia.
Se on hyvin helppo ja yksinkertainen asia.
Lasten sukupuolielimien silpominen on rikos. Se täyttää törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Törkeän pahoinpitelyn maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta.
Vanhemmille rikossyyte rabbin tekemästä ympärileikkauksesta
Helsingin käräjäoikeudessa puitiin tänään tapausta, joka liittyy kahdeksanpäiväisen poikavauvan ympärileikkaukseen. Vanhemmat kutsuivat Englannista rabbin ympärileikkaamaan kahdeksanpäiväisen poikansa. Operaatio tehtiin toissa keväänä juutalaisen seurakunnan tiloissa Helsingissä. Lapsi sai komplikaationa verenvuotoa ja joutui pariksi päiväksi sairaalaan.
Tapaus päätyi poliisitutkintaan, ja keskiviikkona vanhemmille luettiin käräjäoikeudessa syytteet törkeästä pahoinpitelystä tai yllytyksestä sellaiseen.
Korkein oikeus on linjannut, ettei poikalapsen ympärileikkaaminen uskonnollisista syistä ole rikos, kunhan se tehdään asianmukaisesti.
Kihlakunnansyyttäjä Eija Velitski lähtee siitä, etteivät edellytykset nyt toteutuneet. Leikkaaja ei ollut lääkäri, olot hygieeniset eikä puudutuksesta ollut huolehdittu. Hän vaatii vanhemmille puolentoista vuoden ehdollisia vankeusrangaistuksia.
"Näihin on saatava jonkinlainen selvyys, koska tällaiset tapaukset ovat lisääntymään päin. Kaikki minulle tulleet jutut ovat maallikoiden tekemiä", Velitski sanoi.
Ei kai kukaan usko, että maahanmuuttajat luopuisivat fundamentaaleista arvoistaan ja ikiaikoisista tavoistaan vain siksi, että heitä pyydetään tekemään niin. Ihmiset eivät toimi tuolla tavalla.Esimerkki välittää hyvin ne muutamat perusoletukset, joihin maahanmuuttokeskustelussakin törmää:
4 kommenttia:
Pistää jotenkin hiljaiseksi. Mitä tohon nyt enää vois sanoa? Teräaseella suoritettu väkivalta on teräaseella suoritettua väkivaltaa. Aivan sama juttu kuin se, että jos jossain kulttuurissa miestä pitäis ampua naulapyssyllä polveen ja vasta sitten se olis mies.
Mieshän könkkäis rampana koko ikänsä, mutta suvaitseva ihminen saattaa kommentoida, että tämä vaan kuuluu heidän kulttuuriinsa. Ihan saatanan kipeetä se joka tapauksessa tekee. Ja kun niitten tyttöjen alapäätä silvotaan, se tekee vielä kipeempää. Oli selitys sitten minkälainen hyvänsä.
Juutalaiset ja muslimit, jotka ympärileikkaavat lapsiaan, ovat itse lapsena kokeneet saman.
Jos he ovat kokeneet oman ympärileikkaamisensa törkeänä pahoinpitelynä, josta on jäänyt heille elinikäiset psyykkiset vammat ja terveyshaitta, miksi he haluavat aiheuttaa saman kärsimyksen omille lapsilleen?
Siksikö, että he ovat sadisteja ja kostavat isien ja äitien pahat teot seuraavalle sukupolvelle?
Vai siksi, että eivät usko seuraavan sukupolven kärsivän samalla tavalla kuin he itse ovat kärsineet - joten homma voidaan tehdä?
Vai siksi, että he katsovat että kunnon juutalaisen ja kunnon muslimin kuuluu kärsiä koko ikänsä, sillä se on jumalan tahto?
Vai siksi, että heihin on iskostettu itsepetos ja valhe, että he eivät muka ole kärsineet toimenpiteestä eikä siitä ole aiheutunut heille haitallisia jälkiseurauksia, joten on OK tehdä se heidän lapsilleenkin?
Vai siksi, että he eivät ole kärsineet toimenpiteeestä, eikä heille ole jäänyt siitä haitallisia jälkiseurauksia, joten he eivät koe vääränä toimenpiteen tekemistä lapsilleen?
Joskus tulee miettineeksi, kiinnostaako maahanmuuttokriitikoita somalityttöjen silpominen oikeasti vai pelkästään poliittisen propaganda-arvon takia? Tyttöjä on silvottu satojen vuosien ajan Afrikassa, eikä se ole paljon eurooppalaisia kiinnostanut.
"Vai siksi, että heihin on iskostettu itsepetos ja valhe, että he eivät muka ole kärsineet toimenpiteestä eikä siitä ole aiheutunut heille haitallisia jälkiseurauksia, joten on OK tehdä se heidän lapsilleenkin?"
Juuri siksi.
Kun nyt puhutaan Ihmisoikeusliitosta niin pitää muistaa ko. liiton mukava tausta. Kyseinen järjestö perustettiin 1930-luvulla nimellä Ihmisoikeuksien liitto, ja se keskittyi silloin lähinnä kommunistien peitetoimintaan. Ko. järjestö sai jo tuolloin rahaa Neuvostoliitolta, ja sen riveissä kunnostautui mm. Mauri Ryömä, joka sittemmin maanpetospuuhistaan istuikin sota-ajan turvasäilössä. Kyseisen liiton ihmisoikeuksien ajaminen on aina ollut kovin valinnaista, mutta yksi piirre on hallitsevana, tätä maata ja kansaa koskeva silmitön viha, ja kaikenlainen suoranainen kansanvihollistoiminta.
Lähetä kommentti