« Vastaus #20 : 05.10.2009, 22:19:20 »
Nykyaikana leväperäistä maahanmuuttopolitiikkaa kannattava ja monikultturistinen suvaitsevaisto ei enää ole sillä tavalla ylimielisen rento kannanotoissaan kuten oli asianlaita 90-luvun alussa. Paremminkin kyllä nämä ilmiöt ovat näkyvissä Ruotsissa jossa tätä politiikkaa on kauemmin tehty, mutta soveltuvin osin sama pätee myös Suomeen. Kun ongelmat alkavat ilmetä, ensin niiden väitetään olevan vain rasistien keksintöä , ja kun ongelmat jatkuvat ne sitten leimataan sosiaalisista ongelmista ja rakenteellisesta rasismista johtuviksi. Kun lopulta tilastotiede ja arki ovat molemmat mokuttajia vastaan, onkin älymystöllä vuosimallia 2009 edessään älyllinen tappio: koko projekti on aloitettu väärillä premisseillä ja varsinkin peräänantavaisuus lähi-idän kulttuureille on ollut asia, jossa assimilaation kannattajat ovat olleet oikeassa koko ajan.
Monikultturistit ovat röyhkeitä ja näyttävät itsevarmoilta, mutta jokainen voi kuvitella, minkälainen älyllisen tappion riski toisaalta jomottaa jo ohimoissa (varsinkin Tanskassa ja Ruotsissa). Jos pitkän ryynäämisen jälkeen vihdoin myönnetään että :
- rikollisuus johtuu siirtolaisten kulttuurista
- siirtolaisia on jo nyt liikaa
- muslimijohtajilla esiintyy siirtomaaisännän taipumuksia
- osa siirtolaisista ei edes aio tehdä työtä
- jne.
Lyhyesti sanottuna, jo pelkästään kulttuuriperäisen rikollisuuden myöntämisestä seuraa koko korttitalon romahdus. Tämä ei ole vaihtoehto esimerkiksi Anna Rastaalle, JP Roosille, Kerkkäselle tahi jollekin akateemikolle jonka ura on monikulttuuriselle oppirakennelmalle perustettu; ei ole kivaa olla alkemisti alkemian kultakauden lopun häämöttäessä ennen väistämätöntä romahdusta.
Niinpä konkurssikypsää oppirakennelmaa yritetään pönkittää yhä uusilla (hyödyttämillä) kotouttamisohjelmilla (hyödyttömiä uuteen kotimaahansa vihamielisesti suhtautuville muslimeille), erillisten uimavuorojen, seminaarien, luentosarjojen puuhalandioilla siinä toivossa että alkemia vihdoin alkaa toimia. Puhumattakaan hyvin agressiivisista sensuurivaatimuksista.
Viimeinen rintama : PUUHALANDIA. SENSUURI.
Ymmärrettävää - kuka haluaisi palkata alkemistin koko alkemian romahdettua ? Ei, ei käy päinsä joten puuhalandiat ja sensuuri ovat viimeinen puolustuskeino ennen kuin objektiivinen todellisuus murskaa painollaan laaditun ja pönkitetyn oppirakennelman. Tällöin alan akatemia lakkaa olemasta , jolloin kyseessä on myös amatillinen katastrofi. Niinikään samaan kurimukseen joutuu epälukuinen joukko kirjailijoita ja muita vastaavia kulttuurihenkilöitä. Ja epäonnistuneen ulkomaalaispolitikan toteutunut riski on näillä kaikilla sama: älyllinen ja sen mukana ammatillinen tappio.
Juuri näin. Kyseessä on samanlainen ilmiö kuin Saksan kansallissosialistisen regiimin radikalisoituminen ja propagandan intensifioituminen systeemin edetessä vääjäämättömästi kohti lopullista romahdusta sodan häviämisen vuoksi.
Meininki oli Saksassa ja sen miehittämissä maissa yhä fanaattisempaa ja fanaattisempaa juuri ennen systeemin lopullista tuhoutumista.
Saksassa esim. hirtettiin ihmisiä lyhtypylväisiin ja kiinnitettiin heidän ruumiisiinsa "olen juutalaisten bolshevikkien kätyri"-lappuja.
Miehitetyissä maissa, mm. Italiassa ja Kreikassa, teloitettiin loppuvaiheessa kokonaisten kylien kaikki miespuoliset asukkaat kollektiivisena rangaistuksena partisaanien toiminnasta.
Vastaava vaihe on nyt meneillään Euroopan monikulttuurisuusfanaatikoilla. Systeemi on moraalisesti ja intellektuaalisesti täysin konkurssissa, joten fanaatikot yrittävät paniikissa viime hetkellä intensifioida sensuuria ja rangaista toisinajattelijoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti