torstai 22. tammikuuta 2009

Pravdan mielestä murha ei ole sen vakavampi rikos kuin punaisia päin käveleminen

Pravda:




Ulkomaalaiset tehneet vain vähän rikoksia Suomessa
Ulkomaalaisten tekemiä rikoksia on tutkittu, mutta paljon on vielä tutkimattakin. Tuorein tilasto kertoo, että ulkomaalaiset syyllistyvät rikoksiin väestöosuuteensa nähden vuosittain 1,3–1,5 kertaa enemmän kuin suomalaiset.

Tämä perustuu siihen, että esimerkiksi punaisia liikennevaloja päin käveleminen on 1 rikos ja esimerkiksi murha niin ikään 1 rikos.
Tällä tavalla saadaan laskelma, että n. 95% kaikista rikoksista on suomalaisten tekemiä ja vain n. 5% ulkomaalaisten tekemiä.
Tämä on siis aivan pelkkää nollatutkimusta, koska tässä on jokainen punaisia päin käveleminen mukana samalla painoarvolla kuin murha. Tällä tilastolla ei ole siis yhtään mitään informaatioarvoa.

Rikostilastot ovat mielekkäitä vain silloin, kun ne on eritelty rikostyypeittäin. Ei ole mitään järkeä laskea murhia ja raiskauksia rikollisuuden kokonaistilastoihin samalla painoarvolla kuin punaisia päin kävelemiset. Tällaisella tilastolla ei ole kerta kaikkiaan mitään arvoa.

"Totta on, että poliisin tietoon tulleissa rikoksissa he syyllistyvät enemmän tai ovat epäiltyinä, mutta se on pintatietoa. Tietoja pitäisi verrata esimerkiksi alueittain, ryhmittäin ja rikostyypeittäin."



Aivan. Esimerkiksi raiskauksista ulkomaiden kansalaiset (n. 2% Suomen väestöstä) tekevät n. 20 % ja maahanmuuttajataustainen väestö kokonaisuutena (3-4% väestöstä) n. 40 %.

Lähde: oikeusministeriö.


Eräistä yleisimmistä rikoslajeista epäiltyjen ulkomaalaisten määrä ja osuus tästä rikoslajista epäillyistä vuosina 2006 ja 2007


Raiskaus

Osuus tästä rikoslajista epäillyistä:

22,0 % 2006

20,8 % 2007



Tämä tiedoksi Mika Illmanille, jolla on tapana syyttää tosiasioiden kertojia kiihotuksesta kansanryhmää vastaan:

Joulukuussa luimme lehdistä, että poliisi aloittaa blogiani koskevan rikostutkinnan. Epäilty rikosnimike oli "kiihottaminen kansanryhmää vastaan", ja tutkinnan oli tarkoitus käsittää koko tuotantoni.

Rikosylikonstaapeli Jouni Niskanen on kuulustellut minua tammikuun alkupuolella sähköpostitse. Tänään kävi kuitenkin ilmi, että poliisi on tähän mennessä tutkinut ainoastaan tekstikatkelmia, joita sille on toimittanut kansanedustaja Heli Järvinen ja Vihreät Naiset ry. Myös kuulustelu on koskenut sanottuja katkelmia. Niskanen kertoi tänään keskustelleensa valtionsyyttäjä Mika Illmanin kanssa ja saaneensa tältä ohjeet käydä koko sivustoni läpi. Operaatio on tarkoitus suorittaa viikon aikana.

Tieto siitä, että tekstejäni ei vielä olekaan kahlattu läpi, oli hieman yllättävä paitsi lehtitietojen myös sen valossa, että Sisäministeriön poliisiosaston koneilta on ollut sivuillani jatkuva virka-aikainen päivystys viimeisten viikkojen ajan.

Huomautettakoon (toistamiseen), että Heli Järvisen ja Vihreiden Naisten "rikokseen yllyttämistä" ja kirjoitustani "Monikulttuurisuus ja nainen" koskeva tutkintapyyntö meni saman tien ö-mappiin.

"Kiihottaminen kansanryhmää vastaan" on yleisen syytteen alainen rikos, eikä nyt käynnissä oleva tutkinta liity Järviseen muutoin kuin ilmiantojen osalta.

Julkaisen alla tähänastiset kuulustelut päivämäärillä 13.1. ja 14.1.2009. Että tiedätte, mitä kaikkea hyödyllistä valtion tuottavuusohjelman paineissa henkilöstöään supistava poliisitoimi rahoillanne tekee, courtesy of Heli Järvinen, Vihreät Naiset ja Mika Illman.



Kuulustelu 14.1.2009:

...

Oletko kirjoittanut blogissasi 20.12.2007 julkaistun kirjoituksen " Älä suvaitse suvaitsematonta" ?

Kyllä.

Edellä mainitussa kirjoituksessa on kirjoitettu mm. seuraavaa:

" Sen myönnän tietysti suureen ääneen, että tarkoitukseni on lietsoa maahanmuuttovastaisia asenteita. Tämä taas johtuu siitä, että maahanmuutto, nykyisessä muodossaan, on kohtalokasta niille asioille, joita minä pidän tärkeinä, että maahanmuutto, nykyisessä muodossaan, on kohtalokasta niille asioille, joita minä pidän tärkeinä, eikä maahanmuuttopolitiikassa tapahdu muutosta, elleivät ihmisten (=äänestäjien) asenteet muutu. En voi kritisoida maahanmuuttoa kritisoimatta myös maahanmuuttajien tekemisiä ja olemisia. Niiden kritisointi taas, sanomattakin selvää, on omiaan lisäämään negatiivisia tuntemuksia myös relevantteja maahanmuuttajaryhmiä kohtaan. "

" Maahanmuutto- ja maahanmuuttajavastaisuus kumpuavat siitä tosiasiasta, että tietyt maahanmuuttajaryhmät elävät kuin siat pellossa."

Kiihottaako tämä teksti mielestäsi ihmisiä maahanmuuttajia
vastaan?

Ei. Maahanmuuttopolitiikkaan kohdistuva kritiikkini perustuu maahanmuutton vaikutuksille. Koska maahanmuutto koostuu maahanmuuttajista, on selvää, että maahanmuuttokritiikissä puhutaan nimenomaan maahanmuuttajien tekemisistä. On täysin absurdi ajatus, että vapaata maahanmuuttoa saa kyllä vastustaa, mutta vastustusta ei saa perustella (koska se loukkaa maahanmuuttajia). Oleellisena on pidettävä sitä, perustuuko kritiikki tosiasioihin vai ei.

Lisäksi on huomattava, että "maahanmuuttajat" (joista kirjoituksessa puhutaan), eivät ole mikään etninen tai uskonnollinen ryhmä. Olen useissa kirjoituksissani tehnyt selväksi, etten vastusta maahanmuuttoa kokonaisuutena tai maahanmuuttajia yleensä, vaan ainoastaan sellaista maahanmuuttoa, joka on vastaanottavan yhteiskunnan kannalta vahingollista.





Valtionsyyttäjä Mika Illman tunnetusti on sitä mieltä, että tällaista maahanmuuttopolitiikan kritiikkiä ei saa lainkaan esittää:
Hallitusta ja sen harjoittamaa politiikkaa tulee voida arvostella voimakkaastikin ja ulkomaalaispolitiikka on yksi sen osa. Jos siihen sisältyy samalla ulkomaalaisten arvostelu, sekin on hyväksyttävä, jos sitä ei ääneen lausuta.


Tulisi puuttua niiden toimintaan, jotka pyrkivät julkisuuden avulla ylläpitämään maahanmuuttajavastaista asenneilmastoa. Muun muassa nettirasismiin tulisi puuttua kovalla kädellä.


Samaa mieltä on myös Johanna Suurpää, Puumalaisen seuraaja vähemmistövaltuutettuna:

Vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää muistutti perjantaina puolueita eurooppalaisesta rasismin vastaisesta peruskirjasta, jonka mukaan puolueet sitoutuvat olemaan edistämättä ennakkoluuloja ja vihamielisyyttä. Valtuutettu huomautti myös, että allekirjoittaneet puolueet ovat sitoutuneet varmistamaan, että kaikki puolueen piirissä toimivat tuntevat periaatteet.

"Sen sijaan yksittäistapauksissa ilmeni sekä yksipuolista että tosiasioita yleistävää ja vääristelevääkin ilmoittelua. Esimerkiksi yksittäisiä faktoja kuten rikostilastoja käytettiin leimaamaan koko väestöryhmää", Suurpää sanoo.

Suomessa toimii on viime vuosina toiminut Suurpään, Puumalaisen ja Illmanin inkvisitio, joka pyrkii estämään kaiken keskustelun maahanmuuttopolitiikasta.
Illman-Puumalainen-Suurpää-troikka yrittää leimata kaiken nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa koskevan kritiikin "nettirasismiksi" ja "ulkomaalaisvihamielisyydeksi" ja "kiihotukseksi kansanryhmää vastaan" ja yrittää tätä kautta saada rikosoikeudellisia rangaistuksia tosiasioiden kertojille, mm. rikostilastoja siteeraaville tai älykkyystutkimusten tuloksia esitteleville bloggaajille.

1 kommentti:

Mikko Ellilä kirjoitti...

http://vasarahammer.blogspot.com/2009/01/ohjattu-demokratia-2.html



Kun oikeusministeri Tuija Braxin ehdotus kunnanvaltuustojen puheenjohtajien koulutuksesta vihapuheiden varalta ei ottanut tuulta alleen, moni odotti asian hiljalleen hautautuvan. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan Brax ulkoisti likaisen työn Demla-toverilleen vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpäälle. Toisin kuin Brax Suurpää ei ole poliittisessa vastuussa toiminnastaan vaan valtion virkamies.

Suurpää vaati tänä aamuna radiossa (alkaa noin 40 min 30 s kohdalla) puolueita kouluttamaan luottamushenkilöitään rasisminvastaiseen toimintaan. Kaikki eurooppalaiset puolueet allekirjoittivat vuonna 1998 rasisminvastaisen peruskirjan. Moni äänestäjä ei kuitenkaan tiedä, mistä tässä rasisminvastaisessa peruskirjassa on kyse. Ainakin itselleni asiakirja oli täysin tuntematon. Englanninkielinen teksti löytyy kuitenkin Vähemmistövaltuutetun kotisivuilta.

Eurooppalainen rasisminvastainen peruskirja

Itse teksti on tyypillistä ihmisoikeusjargonia ja vaikuttaa lähinnä juhlavalta julkilausumalta, jollaisia ilmeisesti tehdään aina silloin tällöin hyvän asian puolesta. Kulttuuriministeri Stefan Wallinin esitys puolueiden yhteisestä julkilausumasta on siis tarpeeton, koska sellainen on jo tehty vuonna 1998. Wallin tuskin itsekään tiesi peruskirjasta lausuntoa antaessaan. Ainakaan hän ei tiennyt mitään Matti Rossin menneisyydestä, kun hän myönsi tälle valtionpalkinnon.

Teksti sinänsä ei ole laillisesti sitova, mutta sieltä löytyy ainakin yksi arveluttava kohta, jonka mukaan puolueet sitoutuvat seuraavaan (kursivointi allekirjoittaneen):

” To refuse to display, to publish or to have published, to distribute or to endorse in any way views and positions which stir up or invite, or may reasonable be expected to stir up or to invite prejudices, hostility or division between people of different ethnic or national origins or religious beliefs, and to deal firmly with any racist sentiments and behaviour within its own ranks.”

Tiukan illmanistisesti tulkittuna kursivoitu osa tarkoittaa erittäin suurta rajoitusta poliittisten toimijoiden mahdollisuuksiin arvostella vähemmistöjen toimintaa. Puolueet sitoutuvat olemaan julkaisematta, jakelematta ja edistämättä näkemyksiä, jotka voivat aiheuttaa ennakkoluuloja, vihamielisyyttä ja jakautuneisuutta eri etnisten tai kansallisten ryhmien välille tai eri uskonnollisten näkemysten välille. Puolueiden ja poliittisen järjestelmämme onneksi poliitikoille riittää edelleen, että he noudattavat lakia.

Mielipidepoliisi Suurpää

Se, että pölyttynyt julkilausuma juuri nyt kaivetaan arkistojen kätköistä, on tärkeämpi asia kuin itse tekstin sisältö. Suurpää on esitetty julkisuudessa eräänlaisena politiikan yläpuolisena toimijana, jolla on valtuudet ja pätevyys päättää, millaisia poliittisia mielipiteitä julkisuudessa saa esittää, millaisia ehdokkaita puolueilla voi olla ja millaisia asioita puolueet saavat edistää.

Mitä epämäärisempänä käsitteenä sanat "rasismi" ja "ulkomaalaisvastaisuus" pysyvät, sitä enemmän valtaa on niillä, jotka katsovat oikeudekseen määritellä käsitteet tarkoitushakuisesti ja käyttää niitä lyömäaseena. En ole koskaan nähnyt kenenkään rasismista puhuvan määrittelevän itse käsitettä selkeästi ja ymmärrettävästi enkä pidättele hengitystä sitä odotellessa.

Todellisuudessa Suurpäällä ei ole mitään asiaa puuttua virkamiehen ominaisuudessa puolueiden toimintaan. Hänen kannanottonsa osoittaa uskomatonta röyhkeyttä, joka tosin ei ole mitenkään yllättävää, kun muistelee hänen aktivismiaan 1990-luvun alussa ensimmäisten somalien maahantulon yhteydessä.

Viranomaiset olivat tuolloin ymmällään eivätkä tienneet, mitä somalien kanssa pitäisi tehdä. Mietittiin, olisiko Neuvostoliitto turvallinen maa vai ei. Palavasilmäinen ihmisoikeustaistelija Suurpää vaati Suomea noudattamaan solmimiaan kansainvälisiä sopimuksia. Jo tuolloin Suurpää piti YK:n sopimuksia Suomen lain ylittävinä säädöksinä. Samoin on toiminut myös valtionsyyttäjä Mika Illman, jonka väitöskirjan mukaan YK:n rasisminvastainen sopimus, jonka Suomi ratifioi vuonna 1971, oikeuttaa hänen pyrkimyksensä rajoittaa sananvapautta ja polkea kansalaisten perusoikeuksia.

Suurpään somaliaktivismista on kulunut aikaa jo lähes 20 vuotta, mutta edelleen Suurpää toimii omien periaatteidensa mukaisesti mutta samaan aikaan suomalaisten etujen vastaisesti. Vaikka Suurpää ei ole kansan valitsema, hän pyrkii aktiivisesti käyttämään poliittista valtaa jopa kansanvallan kannalta oleellisten toimijoiden eli puolueiden kahlitsemiseksi poliittisen korrektiuden pakkopaitaan.

Suurpää toteaa lausunnossaan tekopyhästi:

” Kriittistä keskustelua maahanmuuttopolitiikasta ei tule kammeta - se kuuluu demokratiaan. Tosiasioita ei kuitenkaan saa vääristellä tai kokonaisia ryhmiä räikeästi leimata”

Jos maahanmuuttokeskustelua käydään rasisminvastaisen peruskirjan puitteissa, maahanmuuttopolitiikkaa voi arvostella ainoastaan kotouttamisen näkökulmasta. Jos maahanmuuttajat eivät sopeudu suomalaiseen yhteiskuntaan, se on osoitus epäonnistuneesta kotouttamisesta. Tällöin ainoa ratkaisuvaihtoehto on lisätä kotouttamiseen käytettyjä verovaroja. Suomalaisten rasismi pitää myös muistaa mainita oleellisena syynä kotouttamisen epäonnistumiseen. Rasismin kitkemiseksi taas tarvitaan asennekasvatusta ja tietysti nettirasistien tuomitsemista oikeudessa.

Jos tosiasioiden vääristely olisi kiellettyä, poliitikkoja pitäisi kieltää kokonaan puhumasta. Politiikko vääristelee ja yleistää aina, kun hän avaa suunsa. Maahanmuuttoministeri Astrid Thors on paras esimerkki täysin pihalla olevasta poliitikosta, joka ei tunnu ymmärtävän maailman menosta vaan elää jossain omassa mielikuvitusmaailmassaan.

Miksi Suurpään kaltaiset saavat ilman julkista kritiikkiä ja pelkoa virkansa menetyksestä esiintyä politiikan ylituomareina? Näin tapahtuu, koska hyvän asian puolesta taistelevan vähemmistövaltuutetun vastustaminen tulkitaan rasismin puolustamiseksi. Siksi poliitikon kannattaa mieluummin pitää mölyt mahassaan ja antaa vähemmistövaltuutetun mellastaa rauhassa. Sellaista on demlakratia.

Lähettänyt Vasarahammer